Lapuan patruunatehdas

Räjähti muistaakseni vuonna -77, äitini itki ikkunasta ulos katsoen kun uutinen kerrottiin radiosta. Samoihin aikoihin alkoi herätys lapualta Ylivainion Niilon kautta. Muistaako kukaan näitä aikoja ja tapahtumia, kumpi oli ensi räjähdys vai herätys ?

Täytyykö tulevalle herätyksellekin olla isompi "räjähdys" ennen kuin ihmiset heräävät ?

Itsellä on tunne että Suomessa tapahtuu jotakin lapuan kaltaista ennen herätystä.
422049
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 42

Vanhimmat

Lapualla räjähti huhtikuussa 1976.
Herätyksestä ja Yli-Vainiosta en ole varma.

Äänestä
  • Tarkemmasta tiedosta. Lisää tuosta ajasta olis mukava kuulla, jos joku muistaa ne tapahtumat. Varsinkin mitä yhtäläisyyksiä oli patruunatehtaan räjähdyksellä ja hengellisellä herätyksellä.

    Äänestä

13.4.1976.

Oli aamu (klo. 7-8) ja olin kouluun lähdössä. Kuulin räjähdyksen, kotiini oli sieltä matkaa linnuntietä n. 55 km.

Valtion patruunatehtaan ammusvarasto räjähti ilmaan ja kaikki varaston alapuolella olleen lataamon työntekijät kuolivat.

Onnettomuudessa menehtyi yhteensä 40 ihmistä ja vanhempansa menetti 76 lasta. Lisäksi räjähdys aiheutti lähiympäristön taloissa huomattavia tuhoja.

Vuosina 1977-80 pidettiin kuuluisia urheiluhallikokouksia Lapuan Helluntaiseurakunnassa, joissa puhujana oli Niilo Yli-Vainio. Myöhemmät tutkimukset osoittivat hänet huijariksi.

Hän oli niin erikoinen henkilö, että hän olisi joka tapauksessa tullut julkisuuteen suggestiotempuillaan ennemmin tai myöhemmin.

Tuskin Lapuan räjähdys siihen vaikutti, tai mene ja tiedä.

Äänestä
  • Hänhän saarnasi Jumalan sanaa, olen kuunnellut niiden kokousten saarnoja ja hyvin Raamatullisia ovat. Niitä kasetteja on vielä nykyäänkin myynnissä, joista voi tarkistaa puhuiko Yli-vainio omiaan vai Jumalan sanaa.

    Äänestä

  • Joonatan kirjoitti:

    Hänhän saarnasi Jumalan sanaa, olen kuunnellut niiden kokousten saarnoja ja hyvin Raamatullisia ovat. Niitä kasetteja on vielä nykyäänkin myynnissä, joista voi tarkistaa puhuiko Yli-vainio omiaan vai Jumalan sanaa.

    Helluntailaiset olivat täysin vakuuttuneita, että Jumala todella paransi Niilo Yli-Vainion avulla satoja sairaita.

    TODELLISUUS ON KUITENKIN KARU: HÄN EI PARANTANUT AINOATAKAAN.

    Matti A. Miettisen julkaisi v. 1990 väitöskirjansa Niilon ”ihmeparannuksista”;
    "Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta"

    Siinä hän esitti tutkimustuloksensa yli 1400:sta Niilo Yli-Vainion tekemästä "ihmeparannuksesta". Tulos 10 vuoden tiiviistä tutkimuksista: ainoatakaan ihmeparantumista ei ollut tapahtunut. Ja kuinka hänen olikaan käydä? Kun väitöskirja tuli julkisuuteen, uskovaiset halusivat tappaa hänet.

    Hän kirjoittaa kirjassaan "Sinä paranet nyt" : "Vielä kolmisensataa vuotta sitten olisi tällaisen tutkimuksen tekijä saatettu polttaa roviolla. Saamani palaute kertoo, että jos asia olisi tiettyjen ihmisten vallassa, se tapahtuisi vielä tänäänkin." Arvaatte keitä nämä "tietyt ihmiset olivat". Monet heistä opettavat pyhäkouluissa lapsia rakastamaan lähimmäisiään.

    Matti A Miettinen on selvittänyt uskolla parantamista hyvin laajasti. Ellet etsi käsiisi itse väitöskirjaa, niin kannattaa lukea ainakin kirja ”Sinä paranet - ISBN 951-657-318-5”

    Äänestä

  • Totuuden torvi kirjoitti:

    Helluntailaiset olivat täysin vakuuttuneita, että Jumala todella paransi Niilo Yli-Vainion avulla satoja sairaita.

    TODELLISUUS ON KUITENKIN KARU: HÄN EI PARANTANUT AINOATAKAAN.

    Matti A. Miettisen julkaisi v. 1990 väitöskirjansa Niilon ”ihmeparannuksista”;
    "Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta"

    Siinä hän esitti tutkimustuloksensa yli 1400:sta Niilo Yli-Vainion tekemästä "ihmeparannuksesta". Tulos 10 vuoden tiiviistä tutkimuksista: ainoatakaan ihmeparantumista ei ollut tapahtunut. Ja kuinka hänen olikaan käydä? Kun väitöskirja tuli julkisuuteen, uskovaiset halusivat tappaa hänet.

    Hän kirjoittaa kirjassaan "Sinä paranet nyt" : "Vielä kolmisensataa vuotta sitten olisi tällaisen tutkimuksen tekijä saatettu polttaa roviolla. Saamani palaute kertoo, että jos asia olisi tiettyjen ihmisten vallassa, se tapahtuisi vielä tänäänkin." Arvaatte keitä nämä "tietyt ihmiset olivat". Monet heistä opettavat pyhäkouluissa lapsia rakastamaan lähimmäisiään.

    Matti A Miettinen on selvittänyt uskolla parantamista hyvin laajasti. Ellet etsi käsiisi itse väitöskirjaa, niin kannattaa lukea ainakin kirja ”Sinä paranet - ISBN 951-657-318-5”

    Noin hän saarnasi kasetilla, ja Raamatun mukaan se on niin että saarnaajat on vain palvelijoita.

    Tuo on kyllä kova väite, ettei yhtään parantunut !

    Tuota en kyllä usko että uskovaiset ois halunnut tappaa tutkijan.

    Käyn kirjastossa kysymässä tuota kirjaa.

    Äänestä

  • Totuuden torvi kirjoitti:

    Helluntailaiset olivat täysin vakuuttuneita, että Jumala todella paransi Niilo Yli-Vainion avulla satoja sairaita.

    TODELLISUUS ON KUITENKIN KARU: HÄN EI PARANTANUT AINOATAKAAN.

    Matti A. Miettisen julkaisi v. 1990 väitöskirjansa Niilon ”ihmeparannuksista”;
    "Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta"

    Siinä hän esitti tutkimustuloksensa yli 1400:sta Niilo Yli-Vainion tekemästä "ihmeparannuksesta". Tulos 10 vuoden tiiviistä tutkimuksista: ainoatakaan ihmeparantumista ei ollut tapahtunut. Ja kuinka hänen olikaan käydä? Kun väitöskirja tuli julkisuuteen, uskovaiset halusivat tappaa hänet.

    Hän kirjoittaa kirjassaan "Sinä paranet nyt" : "Vielä kolmisensataa vuotta sitten olisi tällaisen tutkimuksen tekijä saatettu polttaa roviolla. Saamani palaute kertoo, että jos asia olisi tiettyjen ihmisten vallassa, se tapahtuisi vielä tänäänkin." Arvaatte keitä nämä "tietyt ihmiset olivat". Monet heistä opettavat pyhäkouluissa lapsia rakastamaan lähimmäisiään.

    Matti A Miettinen on selvittänyt uskolla parantamista hyvin laajasti. Ellet etsi käsiisi itse väitöskirjaa, niin kannattaa lukea ainakin kirja ”Sinä paranet - ISBN 951-657-318-5”

    väärää todistusta lähimmäisestäsi, vaikka hän onkin jo taivaassa Herransa luona.

    Jos oikea henkilö alakisi tutkia Niilon kautta parantuneita, niitä olisi satoja !

    Eikä Niilo tosin parantanutkaan ainuttakaan, vaan hänen kauttaan Jumala paransi, ja tämä on aivan eri asia kuin varsinaiset uskolla parantajat, he toimivatkin omissa nimissään, vaikka sitten sekoittavatkin siihen Jumalan, että vaikuttaisi oikealta, he parantavat sen mitä parantavat, omien sielunvoimiensa kautta, ja se on spiritismiä.

    Niilo Yli-Vainio sensijaan toimi AINA Jeesuksen nimissä ja Hänen voimassaan. Hän ei koskaan julistanut, että hän parantaa tahi tekee sitä tai tätä, vaan aina antoi kunnian ja kiitoksen JUmalalle Jeesuksen ansioiksi tunnusti kaiken hyvän mitä teki ihmisille .

    Äänestä

  • Joonatan kirjoitti:

    Noin hän saarnasi kasetilla, ja Raamatun mukaan se on niin että saarnaajat on vain palvelijoita.

    Tuo on kyllä kova väite, ettei yhtään parantunut !

    Tuota en kyllä usko että uskovaiset ois halunnut tappaa tutkijan.

    Käyn kirjastossa kysymässä tuota kirjaa.

    Huomasin kyllä heti virheeni: tarkoitukseni oli toki ilmaista, ettei Jumala parantanut ketään Niilon kautta.

    Muutkin tutkijat ympäri maailmaa ovat päätyneet samoihin tuloksiin. Ihmeparantumisia ei enää siksi edes tutkita. Mappi Ö on jo täynnä.

    Tässä ote kirjasta ”Sinä paranet - nyt?” s. 49 (ei liity Miettisen omiin tutkimuksiin, vaan hänen kirjalliseen tutkimukseen muiden tutkijoiden töistä):

    Pattison, Lapins ja Doerr julkaisivat vuonna 1973 tutkimuksen, joka koski 43 helluntailiikkeen jäsentä, jotka olivat kokeneet 71 parantumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko uskolla parantamisen takana olemassa tyypillinen persoonallisuuden rakenne, miksi henkilöt osallistuivat uskonnollisiin parantamisrituaaleihin, saako uskolla parantaminen aikaan muutoksia oireissa ja aiheuttaako uskolla parantaminen muutoksia elämäntavassa. Persoonallisuuden ja mielenterveyden tila tutkittiin psykologisilla testeillä. Tutkittujen ikä vaihteli 16-80 vuoteen keski-iän ollessa 52 vuotta. Parantumiskokemukset olivat tapahtuneet 51 vuoden ja kahden viikon välisenä aikana ennen haastattelua. Parantuneista sairauksista 12 arvioitiin hengenvaarallisiksi, 38 kohtalaisen invalidisoivaksi ja 21 tapausta arvioitiin vähäpätöisiksi vaivoiksi. Ainoassakaan tapauksessa tutkijat eivät voineet todeta sairauksien parantumista tai oireiston vähenemistä. Psykologiset testit osoittivat sekä naisten että miesten mielenterveyden tilan ehdottomasti ja merkittävästi normaaliväestön tilaa huonommaksi. Tämä löydös tulkittiin siten, että mitä huonomman tilan todetaan kohentuneen, sitä paremmin uskonnollisesti ja psykologisesti menestyneiksi nämä ihmiset voivat itsensä arvioida. He torjuivat ja kielsivät vaikeuksien olemassaolon, he pyrkivät antamaan itsestään suositun ja suvaitsevan kuvan. Heille oli tärkeää selittää paraneminen lopulliseksi lainkaan riippumatta oireitten läsnäolosta tai poissaolosta, ottamatta huomioon lääketieteellistä hoitoa. Tutkijat päättelivätkin, että uskolla parantamisessa parantuminen ei ole pääasia, vaan uskollisen järjestelmän ja siihen liittyvän elämäntavan vahvistamisen keino.

    Simson ja työryhmä julkaisi vuonna 1977 raportin tunnettujen amerikkalaisten parantajaevankelistojen Kathryn Kuhlmannin, Oral Robertsin, Mac Personin, Amineen., Semplen ym. toiminnasta. Työryhmään kuului lääkäreitä, pappeja ja lakimiehiä. Tulos oli lyhyesti seuraava: niistä 350 henkilöstä, jotka oli ilmoitettu parantuneiksi, 301 oli sellaisia, joiden terveydentila ei jälkeenpäin ollut todettavissa mitään muutosta tai oireiden häviämistä, 39 oli kuollut puolen vuoden kuluessa, 5 oli tullut mielisairaaksi ja loput 5 olivat sellaisia, joilla oli ollut erilaisia hermostollisia häiriöitä ja jotka ilmeisesti olivat parantuneet.
    Ness ja Wintrob julkaisivat 1980 selvityksen amerikkalaisessa helluntaiseurakunnassa New Foulandissa tehdystä tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 51:n parantuneeksi itsensä ilmoittaneen ruumiillinen ja henkinen tila ja heitä seurattiin vuoden ajan. Lisäksi pyrittiin selvittämään uskonnollisissa kokouksissa ilmenevien käyttäytymistapojen vaikutusta asianomaisen vointiin.
    Miesten keskuudessa uskon todistaminen vähensi aggressiivisuutta , riittämättömyyden tunnetta ja itsetunnon puutetta, mutta lisäsi jännittyneisyyden tunteita. Pyhän Hengen kokeminen vähensi aggressiivisuutta, mielialan herkkyyttä ja masentuneisuutta.
    Naisten keskuudessa kielillä puhuminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen lisäsivät fyysisiä vaivoja. Todistaminen vähensi psyykkistä oireistoa, masentuneisuutta, herkkyyttä ja jännittyneisyyttä. Kokonaisuutena näytti siltä, että mitä enemmän yhteisön jäsenet osallistuivat uskonnollisiin toimintoihin, sitä vähemmän heillä oli ahdistuneisuuden oireita. Tämänkin tutkimuksen lopputoteamukset ovat edellisten suuntaiset: osallistuminen uskonnollisiin rituaaleihin yhdistyneenä samanaikaisen yhteisön läsnäoloon vaikuttaa myönteisesti henkilöihin, joilta puuttuu itseluottamus. Radikaalit, jyrkkiä muutoksia vaativat uskonnolliset yhteisöt viehättävät yksilöitä, joitten persoonallisuus on hauras tai hajonnut. Lopuksi on ehkä syytä mainita vielä Nolenin 1974 julkaistu romaaniluontoinen, englanninkielinen kirja, jonka nimi suomeksi on ”Tohtori etsimässä ihmeitä”. Hän oli saanut Kathryn Kuhlmanilta luvan parantuneiksi ilmoittautuneiden henkilöiden nimien ja osoitteiden käyttämiseen tutkimuksiaan varten. Nolen ei mielestään todennut mitään ihmeellisiä parantumisia. Hän sanoo suoraan, että halvaantuneet, joitten vamman takana on selkäytimen vaurioituminen, eivät koskaan ole parantuneet eivätkä koskaan voikaan parantua neiti Kuhlmanin avulla. ”Potilaalla, joka Kuhlmanin kokouksessa äkkiä havaitsee, että nyt voi liikuttaa aikaisemmin halvaantuneena ollutta kättä tai jalkaa, on ollut tämä halvaus tunne-elämän eikä ruumiillisen häiriön seurauksena. Neurootikot ja hysteerikot parantuvat usein oireistaan karismaattisten parantajien palvelujen vaikutuksesta. Tämän laatuisten potilaiden käsittelemisessä parantajat ansaitsevat riemuvoittonsa”. Nolen osoittaa tilastollisesti, miten ihmeparantuminen syövästä tapahtuu: suuressa määrässä sairaita on tietty määrä tapauksia, joista tilastojen mukaan yhden kohdalla tapahtuu spontaanisti eli itsestään parantumista. Tämä huomataan, tästä tulee ihmekertomus, kaikki muut unohdetaan. Ihmeparantajan on helppo olettaa, että ”täällä on tänä iltana sellaisia ja sellaisia tapauksia”, kuulija hämmentyy ja kohdistaa sanat itseensä. Parantajien voima on siinä, että he uhraavat aikaansa ja ovat lämpimiä sekä sääliviä potilasta kohtaan.

    Äänestä

  • Totuuden torvi kirjoitti:

    Huomasin kyllä heti virheeni: tarkoitukseni oli toki ilmaista, ettei Jumala parantanut ketään Niilon kautta.

    Muutkin tutkijat ympäri maailmaa ovat päätyneet samoihin tuloksiin. Ihmeparantumisia ei enää siksi edes tutkita. Mappi Ö on jo täynnä.

    Tässä ote kirjasta ”Sinä paranet - nyt?” s. 49 (ei liity Miettisen omiin tutkimuksiin, vaan hänen kirjalliseen tutkimukseen muiden tutkijoiden töistä):

    Pattison, Lapins ja Doerr julkaisivat vuonna 1973 tutkimuksen, joka koski 43 helluntailiikkeen jäsentä, jotka olivat kokeneet 71 parantumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko uskolla parantamisen takana olemassa tyypillinen persoonallisuuden rakenne, miksi henkilöt osallistuivat uskonnollisiin parantamisrituaaleihin, saako uskolla parantaminen aikaan muutoksia oireissa ja aiheuttaako uskolla parantaminen muutoksia elämäntavassa. Persoonallisuuden ja mielenterveyden tila tutkittiin psykologisilla testeillä. Tutkittujen ikä vaihteli 16-80 vuoteen keski-iän ollessa 52 vuotta. Parantumiskokemukset olivat tapahtuneet 51 vuoden ja kahden viikon välisenä aikana ennen haastattelua. Parantuneista sairauksista 12 arvioitiin hengenvaarallisiksi, 38 kohtalaisen invalidisoivaksi ja 21 tapausta arvioitiin vähäpätöisiksi vaivoiksi. Ainoassakaan tapauksessa tutkijat eivät voineet todeta sairauksien parantumista tai oireiston vähenemistä. Psykologiset testit osoittivat sekä naisten että miesten mielenterveyden tilan ehdottomasti ja merkittävästi normaaliväestön tilaa huonommaksi. Tämä löydös tulkittiin siten, että mitä huonomman tilan todetaan kohentuneen, sitä paremmin uskonnollisesti ja psykologisesti menestyneiksi nämä ihmiset voivat itsensä arvioida. He torjuivat ja kielsivät vaikeuksien olemassaolon, he pyrkivät antamaan itsestään suositun ja suvaitsevan kuvan. Heille oli tärkeää selittää paraneminen lopulliseksi lainkaan riippumatta oireitten läsnäolosta tai poissaolosta, ottamatta huomioon lääketieteellistä hoitoa. Tutkijat päättelivätkin, että uskolla parantamisessa parantuminen ei ole pääasia, vaan uskollisen järjestelmän ja siihen liittyvän elämäntavan vahvistamisen keino.

    Simson ja työryhmä julkaisi vuonna 1977 raportin tunnettujen amerikkalaisten parantajaevankelistojen Kathryn Kuhlmannin, Oral Robertsin, Mac Personin, Amineen., Semplen ym. toiminnasta. Työryhmään kuului lääkäreitä, pappeja ja lakimiehiä. Tulos oli lyhyesti seuraava: niistä 350 henkilöstä, jotka oli ilmoitettu parantuneiksi, 301 oli sellaisia, joiden terveydentila ei jälkeenpäin ollut todettavissa mitään muutosta tai oireiden häviämistä, 39 oli kuollut puolen vuoden kuluessa, 5 oli tullut mielisairaaksi ja loput 5 olivat sellaisia, joilla oli ollut erilaisia hermostollisia häiriöitä ja jotka ilmeisesti olivat parantuneet.
    Ness ja Wintrob julkaisivat 1980 selvityksen amerikkalaisessa helluntaiseurakunnassa New Foulandissa tehdystä tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 51:n parantuneeksi itsensä ilmoittaneen ruumiillinen ja henkinen tila ja heitä seurattiin vuoden ajan. Lisäksi pyrittiin selvittämään uskonnollisissa kokouksissa ilmenevien käyttäytymistapojen vaikutusta asianomaisen vointiin.
    Miesten keskuudessa uskon todistaminen vähensi aggressiivisuutta , riittämättömyyden tunnetta ja itsetunnon puutetta, mutta lisäsi jännittyneisyyden tunteita. Pyhän Hengen kokeminen vähensi aggressiivisuutta, mielialan herkkyyttä ja masentuneisuutta.
    Naisten keskuudessa kielillä puhuminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen lisäsivät fyysisiä vaivoja. Todistaminen vähensi psyykkistä oireistoa, masentuneisuutta, herkkyyttä ja jännittyneisyyttä. Kokonaisuutena näytti siltä, että mitä enemmän yhteisön jäsenet osallistuivat uskonnollisiin toimintoihin, sitä vähemmän heillä oli ahdistuneisuuden oireita. Tämänkin tutkimuksen lopputoteamukset ovat edellisten suuntaiset: osallistuminen uskonnollisiin rituaaleihin yhdistyneenä samanaikaisen yhteisön läsnäoloon vaikuttaa myönteisesti henkilöihin, joilta puuttuu itseluottamus. Radikaalit, jyrkkiä muutoksia vaativat uskonnolliset yhteisöt viehättävät yksilöitä, joitten persoonallisuus on hauras tai hajonnut. Lopuksi on ehkä syytä mainita vielä Nolenin 1974 julkaistu romaaniluontoinen, englanninkielinen kirja, jonka nimi suomeksi on ”Tohtori etsimässä ihmeitä”. Hän oli saanut Kathryn Kuhlmanilta luvan parantuneiksi ilmoittautuneiden henkilöiden nimien ja osoitteiden käyttämiseen tutkimuksiaan varten. Nolen ei mielestään todennut mitään ihmeellisiä parantumisia. Hän sanoo suoraan, että halvaantuneet, joitten vamman takana on selkäytimen vaurioituminen, eivät koskaan ole parantuneet eivätkä koskaan voikaan parantua neiti Kuhlmanin avulla. ”Potilaalla, joka Kuhlmanin kokouksessa äkkiä havaitsee, että nyt voi liikuttaa aikaisemmin halvaantuneena ollutta kättä tai jalkaa, on ollut tämä halvaus tunne-elämän eikä ruumiillisen häiriön seurauksena. Neurootikot ja hysteerikot parantuvat usein oireistaan karismaattisten parantajien palvelujen vaikutuksesta. Tämän laatuisten potilaiden käsittelemisessä parantajat ansaitsevat riemuvoittonsa”. Nolen osoittaa tilastollisesti, miten ihmeparantuminen syövästä tapahtuu: suuressa määrässä sairaita on tietty määrä tapauksia, joista tilastojen mukaan yhden kohdalla tapahtuu spontaanisti eli itsestään parantumista. Tämä huomataan, tästä tulee ihmekertomus, kaikki muut unohdetaan. Ihmeparantajan on helppo olettaa, että ”täällä on tänä iltana sellaisia ja sellaisia tapauksia”, kuulija hämmentyy ja kohdistaa sanat itseensä. Parantajien voima on siinä, että he uhraavat aikaansa ja ovat lämpimiä sekä sääliviä potilasta kohtaan.

    Enemmänkin kuin tutkituista, vaikuttaa siltä. Jos ei usko Raamattuun, ei sitä usko vaikka näkisikin jonkun parantuneen vaan selittää sen parantuneen hyvän hoidon takia.

    Toki paljonhan niitä on joitten puolesta on rukoiltu, ja eivät silti ole parantuneet, mutta paljon olen kuullut todistuksia henkilökohtaisesti, radion kautta ym. ihmeparantumisista kun on rukoiltu ja lääkärit on todenneet tapahtuneen ihmeen esim. syöpä on hävinnyt. Radio Deissä muutama päivä sitten yksi lääkäri kertoi parantumisista.

    Äänestä

  • Olevainen kirjoitti:

    väärää todistusta lähimmäisestäsi, vaikka hän onkin jo taivaassa Herransa luona.

    Jos oikea henkilö alakisi tutkia Niilon kautta parantuneita, niitä olisi satoja !

    Eikä Niilo tosin parantanutkaan ainuttakaan, vaan hänen kauttaan Jumala paransi, ja tämä on aivan eri asia kuin varsinaiset uskolla parantajat, he toimivatkin omissa nimissään, vaikka sitten sekoittavatkin siihen Jumalan, että vaikuttaisi oikealta, he parantavat sen mitä parantavat, omien sielunvoimiensa kautta, ja se on spiritismiä.

    Niilo Yli-Vainio sensijaan toimi AINA Jeesuksen nimissä ja Hänen voimassaan. Hän ei koskaan julistanut, että hän parantaa tahi tekee sitä tai tätä, vaan aina antoi kunnian ja kiitoksen JUmalalle Jeesuksen ansioiksi tunnusti kaiken hyvän mitä teki ihmisille .

    Raamatun tarkoittamien vaarallisten lahkojen pirullisuus on juuri siinä, että ne toimivat Jeesuksen nimissä, mutta henki on väärä.

    "Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa. Ja silloin minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut, menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät." Matt.7:22-23

    "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." Matt.24:24

    "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." 1Joh.4:1-3

    Äänestä

  • Joonatan kirjoitti:

    Enemmänkin kuin tutkituista, vaikuttaa siltä. Jos ei usko Raamattuun, ei sitä usko vaikka näkisikin jonkun parantuneen vaan selittää sen parantuneen hyvän hoidon takia.

    Toki paljonhan niitä on joitten puolesta on rukoiltu, ja eivät silti ole parantuneet, mutta paljon olen kuullut todistuksia henkilökohtaisesti, radion kautta ym. ihmeparantumisista kun on rukoiltu ja lääkärit on todenneet tapahtuneen ihmeen esim. syöpä on hävinnyt. Radio Deissä muutama päivä sitten yksi lääkäri kertoi parantumisista.

    You wrote>

    Tarkoitat varmaan oikealla henkilöllä uskovaista valehtelijaa.

    Yleisesti luullaan, että ihmeparantumiset ovat arkipäivää. Todellisuudessa ihmeparantumiset ovat äärimmäisen harvinaisia. Lourdessa on yli 130 vuoden aikana käynyt kymmeniä miljoonia vakavasti sairastuneita, siinä toivossa, että kokisivat ihmeparantumisen. Parantuneita on ollut alle 70.

    Minäkin olen kerran uskonut yhteen ihmeparantumiseen; eräällä tuntemallani miehellä oli jalassa paha kasvain, jota ei olisi pitänyt pystyä poistamaan edes leikkauksella. Jalka oli menossa amputaatioon. Helluntailaiset ympäri Suomen rukoilivat Jumalalta ihmeparantumista. Kun jalka piti leikata, leikkaava kirurgi oli ’hukassa’ ja hätiin tuli jo eläkkeellä oleva lääkäri, jonka piti sitten ottaa vain uusi näytepala. Hänen joutui kuitenkin jonkinlaiseen hurmokseen ja poisti kasvaimen, vaikka sen piti olla mahdotonta. Lääkärit ja sairaanhoitajat olivat itkeneet liikutuksesta, oli tapahtunut suuri ihme. Jalka säästyi.

    Tästä tapahtumasta kului n. 4 vuotta ja jouduin sattumoisin samaan sairaalaan, jossa ihme oli tapahtunut (epäiltiin astmaa, jota ei sitten kuitenkaan ollut). Eräänä päivänä juttelin päivystävän lääkärin kanssa pitkän tovin. Tuli puhetta ihmeparantumisista ja kerroin hänelle tämän tarinan (mainitsin kyseisen henkilön nimen). Ihmeekseni lääkäri rupesi nauramaan. Hän kertoi, että muistaa tapauksen oikein hyvin, koska hän oli siinä avustavana lääkärinä. Kasvain oli helposti poistettavissa ja leikkaus aivan rutiini. Kirurgi ei ollut hukassa eikä kukaan itkenyt. Luulin, että lääkäri muistaa väärin. Leikkausta oltiin siirretty, koska se ei ollut kiireellinen. Mies oli ollut hyvä kertomaan vitsejä ja kaikilla oli ollut hauskaa. Siksi mies oli jäänyt mukavana muistona hyvin hänen mieleensä.

    Näin niissä ihmeparantumisissa tuppaa käymään; kun pääsee asioiden lähteelle, ei mitään ihmettä olekaan tapahtunut.

    Äänestä

  • piilee kirjoitti:

    Raamatun tarkoittamien vaarallisten lahkojen pirullisuus on juuri siinä, että ne toimivat Jeesuksen nimissä, mutta henki on väärä.

    "Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa. Ja silloin minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut, menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät." Matt.7:22-23

    "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." Matt.24:24

    "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." 1Joh.4:1-3

    Jos joku oli, Raamatullinen !, kuuntele vaikka itse niitä äänitteitä, ei voi sanoa kuin amen !ja useasti ! Hänen puheet oli niinkuin Raamattu on kirjoitettu, ei yli eikä ali.

    Äänestä

  • Totuuden torvi kirjoitti:

    You wrote>

    Tarkoitat varmaan oikealla henkilöllä uskovaista valehtelijaa.

    Yleisesti luullaan, että ihmeparantumiset ovat arkipäivää. Todellisuudessa ihmeparantumiset ovat äärimmäisen harvinaisia. Lourdessa on yli 130 vuoden aikana käynyt kymmeniä miljoonia vakavasti sairastuneita, siinä toivossa, että kokisivat ihmeparantumisen. Parantuneita on ollut alle 70.

    Minäkin olen kerran uskonut yhteen ihmeparantumiseen; eräällä tuntemallani miehellä oli jalassa paha kasvain, jota ei olisi pitänyt pystyä poistamaan edes leikkauksella. Jalka oli menossa amputaatioon. Helluntailaiset ympäri Suomen rukoilivat Jumalalta ihmeparantumista. Kun jalka piti leikata, leikkaava kirurgi oli ’hukassa’ ja hätiin tuli jo eläkkeellä oleva lääkäri, jonka piti sitten ottaa vain uusi näytepala. Hänen joutui kuitenkin jonkinlaiseen hurmokseen ja poisti kasvaimen, vaikka sen piti olla mahdotonta. Lääkärit ja sairaanhoitajat olivat itkeneet liikutuksesta, oli tapahtunut suuri ihme. Jalka säästyi.

    Tästä tapahtumasta kului n. 4 vuotta ja jouduin sattumoisin samaan sairaalaan, jossa ihme oli tapahtunut (epäiltiin astmaa, jota ei sitten kuitenkaan ollut). Eräänä päivänä juttelin päivystävän lääkärin kanssa pitkän tovin. Tuli puhetta ihmeparantumisista ja kerroin hänelle tämän tarinan (mainitsin kyseisen henkilön nimen). Ihmeekseni lääkäri rupesi nauramaan. Hän kertoi, että muistaa tapauksen oikein hyvin, koska hän oli siinä avustavana lääkärinä. Kasvain oli helposti poistettavissa ja leikkaus aivan rutiini. Kirurgi ei ollut hukassa eikä kukaan itkenyt. Luulin, että lääkäri muistaa väärin. Leikkausta oltiin siirretty, koska se ei ollut kiireellinen. Mies oli ollut hyvä kertomaan vitsejä ja kaikilla oli ollut hauskaa. Siksi mies oli jäänyt mukavana muistona hyvin hänen mieleensä.

    Näin niissä ihmeparantumisissa tuppaa käymään; kun pääsee asioiden lähteelle, ei mitään ihmettä olekaan tapahtunut.

    Todellisia parantumisiä on tapahtunut lähipiirissänikin, mutta ei esim. syövän häviämistä hetkessä.

    Sairaus on joka tapauksessa vakava asia, mutta tärkeintähän on sielun pelastus kun ruumiillisesti kuollaan kuitenkin johonkin.

    ps. tuo lainaus ei ole minun.

    Äänestä

  • Olevainen kirjoitti:

    väärää todistusta lähimmäisestäsi, vaikka hän onkin jo taivaassa Herransa luona.

    Jos oikea henkilö alakisi tutkia Niilon kautta parantuneita, niitä olisi satoja !

    Eikä Niilo tosin parantanutkaan ainuttakaan, vaan hänen kauttaan Jumala paransi, ja tämä on aivan eri asia kuin varsinaiset uskolla parantajat, he toimivatkin omissa nimissään, vaikka sitten sekoittavatkin siihen Jumalan, että vaikuttaisi oikealta, he parantavat sen mitä parantavat, omien sielunvoimiensa kautta, ja se on spiritismiä.

    Niilo Yli-Vainio sensijaan toimi AINA Jeesuksen nimissä ja Hänen voimassaan. Hän ei koskaan julistanut, että hän parantaa tahi tekee sitä tai tätä, vaan aina antoi kunnian ja kiitoksen JUmalalle Jeesuksen ansioiksi tunnusti kaiken hyvän mitä teki ihmisille .

    Tuossa kiinnitti huomiota "Jos oikea henkilö alakisi tutkia Niilon kautta parantuneita, niitä olisi satoja !"

    Siis tuo "oikea henkilö" Kuka olisi tarkoittamasi oikea henkilö? Tieteellisen tutkimuksen pitää olla toistettavissa ja tulosten tutkijasta riippumattomia.

    Eihän noita ihmeparantumisia muuten voida todistaa Jumalan kunniaksi.

    Äänestä

  • Joonatan kirjoitti:

    Jos joku oli, Raamatullinen !, kuuntele vaikka itse niitä äänitteitä, ei voi sanoa kuin amen !ja useasti ! Hänen puheet oli niinkuin Raamattu on kirjoitettu, ei yli eikä ali.

    Jeesuksen ja perkeleen keskustelua, jossa molemmat siteerasivat sanatarkasti Raamattua.

    8."Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Kirjoitettu on: "Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainota palveleman."

    9.Niin hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittädy tästä alas;

    10.sillä kirjoitettu on; Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, että he varjelevat sinua

    11.ja;He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi," (Luuk.4)

    Raamatullisuuden tutkimisen lisäksi henget tulee koetella (sillä hetkellä kun ilmenee hengen toimintaa, esim. kielillä puhumista.)
    1.Joh.4:1-3
    Lisäksi voi rukoilla itselleen henkien erottamisen armolahjaa.1.Kor.12:10

    Äänestä

  • mie vainen kirjoitti:

    Tuossa kiinnitti huomiota "Jos oikea henkilö alakisi tutkia Niilon kautta parantuneita, niitä olisi satoja !"

    Siis tuo "oikea henkilö" Kuka olisi tarkoittamasi oikea henkilö? Tieteellisen tutkimuksen pitää olla toistettavissa ja tulosten tutkijasta riippumattomia.

    Eihän noita ihmeparantumisia muuten voida todistaa Jumalan kunniaksi.

    minäkin olin tarjoamassa, ei joku "uskonparantaja" ei ole pätevä tutkimaan Jumalan tekemiä ihmeitä.

    Tutkija voisi olla esm. jonkun lehden tai TV-Radio reportteri, kuitenkin puolueeton.

    Yksinkertaisesti haastatella ihmeparantumisen kokeneita ihmisiä, ja vielä parempi, jos heidän lääkärinsä todistaisivat ihmeen tapahtuneen potilaiden kohdalla.

    Äänestä

  • Olevainen kirjoitti:

    minäkin olin tarjoamassa, ei joku "uskonparantaja" ei ole pätevä tutkimaan Jumalan tekemiä ihmeitä.

    Tutkija voisi olla esm. jonkun lehden tai TV-Radio reportteri, kuitenkin puolueeton.

    Yksinkertaisesti haastatella ihmeparantumisen kokeneita ihmisiä, ja vielä parempi, jos heidän lääkärinsä todistaisivat ihmeen tapahtuneen potilaiden kohdalla.

    Tilastollisesti noita ihmeparantumisia tietysti aina tulee. Ottakaa huomioon, että Suomessa joka neljäs ihminen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa syöpään, mutta läheskään kaikki heistä eivät kuole siihen. Lievimmät tapapaukset paranevat tai parannetaan, mutta toisinaan myös toivottomiksi luokitellut.

    Jos ihmeparantuminen johtuu uskolla parantamisesta, ok, mutta miten se on todistettavissa. Todisteeksi riittäisi vain tilastollisesti merkittävä ero verrokkiryhmien välillä.

    Äänestä

  • Joonatan kirjoitti:

    Todellisia parantumisiä on tapahtunut lähipiirissänikin, mutta ei esim. syövän häviämistä hetkessä.

    Sairaus on joka tapauksessa vakava asia, mutta tärkeintähän on sielun pelastus kun ruumiillisesti kuollaan kuitenkin johonkin.

    ps. tuo lainaus ei ole minun.

    tyypiltä.

    Jos tapahtumavuosi on -83, muistaakseni marras-joulukuu, niin tapaus on sama jonka tunnen. JOs vielä tapahtumapaikka on Marian sairaala, niin puhutaan varmasti samasta hemmosta. Nyt kyseinen herra onkin saanut tuta Jumalan kovan katseen, ei mene hänellä hyvin.

    Äänestä

  • Totuuden torvi kirjoitti:

    Huomasin kyllä heti virheeni: tarkoitukseni oli toki ilmaista, ettei Jumala parantanut ketään Niilon kautta.

    Muutkin tutkijat ympäri maailmaa ovat päätyneet samoihin tuloksiin. Ihmeparantumisia ei enää siksi edes tutkita. Mappi Ö on jo täynnä.

    Tässä ote kirjasta ”Sinä paranet - nyt?” s. 49 (ei liity Miettisen omiin tutkimuksiin, vaan hänen kirjalliseen tutkimukseen muiden tutkijoiden töistä):

    Pattison, Lapins ja Doerr julkaisivat vuonna 1973 tutkimuksen, joka koski 43 helluntailiikkeen jäsentä, jotka olivat kokeneet 71 parantumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko uskolla parantamisen takana olemassa tyypillinen persoonallisuuden rakenne, miksi henkilöt osallistuivat uskonnollisiin parantamisrituaaleihin, saako uskolla parantaminen aikaan muutoksia oireissa ja aiheuttaako uskolla parantaminen muutoksia elämäntavassa. Persoonallisuuden ja mielenterveyden tila tutkittiin psykologisilla testeillä. Tutkittujen ikä vaihteli 16-80 vuoteen keski-iän ollessa 52 vuotta. Parantumiskokemukset olivat tapahtuneet 51 vuoden ja kahden viikon välisenä aikana ennen haastattelua. Parantuneista sairauksista 12 arvioitiin hengenvaarallisiksi, 38 kohtalaisen invalidisoivaksi ja 21 tapausta arvioitiin vähäpätöisiksi vaivoiksi. Ainoassakaan tapauksessa tutkijat eivät voineet todeta sairauksien parantumista tai oireiston vähenemistä. Psykologiset testit osoittivat sekä naisten että miesten mielenterveyden tilan ehdottomasti ja merkittävästi normaaliväestön tilaa huonommaksi. Tämä löydös tulkittiin siten, että mitä huonomman tilan todetaan kohentuneen, sitä paremmin uskonnollisesti ja psykologisesti menestyneiksi nämä ihmiset voivat itsensä arvioida. He torjuivat ja kielsivät vaikeuksien olemassaolon, he pyrkivät antamaan itsestään suositun ja suvaitsevan kuvan. Heille oli tärkeää selittää paraneminen lopulliseksi lainkaan riippumatta oireitten läsnäolosta tai poissaolosta, ottamatta huomioon lääketieteellistä hoitoa. Tutkijat päättelivätkin, että uskolla parantamisessa parantuminen ei ole pääasia, vaan uskollisen järjestelmän ja siihen liittyvän elämäntavan vahvistamisen keino.

    Simson ja työryhmä julkaisi vuonna 1977 raportin tunnettujen amerikkalaisten parantajaevankelistojen Kathryn Kuhlmannin, Oral Robertsin, Mac Personin, Amineen., Semplen ym. toiminnasta. Työryhmään kuului lääkäreitä, pappeja ja lakimiehiä. Tulos oli lyhyesti seuraava: niistä 350 henkilöstä, jotka oli ilmoitettu parantuneiksi, 301 oli sellaisia, joiden terveydentila ei jälkeenpäin ollut todettavissa mitään muutosta tai oireiden häviämistä, 39 oli kuollut puolen vuoden kuluessa, 5 oli tullut mielisairaaksi ja loput 5 olivat sellaisia, joilla oli ollut erilaisia hermostollisia häiriöitä ja jotka ilmeisesti olivat parantuneet.
    Ness ja Wintrob julkaisivat 1980 selvityksen amerikkalaisessa helluntaiseurakunnassa New Foulandissa tehdystä tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 51:n parantuneeksi itsensä ilmoittaneen ruumiillinen ja henkinen tila ja heitä seurattiin vuoden ajan. Lisäksi pyrittiin selvittämään uskonnollisissa kokouksissa ilmenevien käyttäytymistapojen vaikutusta asianomaisen vointiin.
    Miesten keskuudessa uskon todistaminen vähensi aggressiivisuutta , riittämättömyyden tunnetta ja itsetunnon puutetta, mutta lisäsi jännittyneisyyden tunteita. Pyhän Hengen kokeminen vähensi aggressiivisuutta, mielialan herkkyyttä ja masentuneisuutta.
    Naisten keskuudessa kielillä puhuminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen lisäsivät fyysisiä vaivoja. Todistaminen vähensi psyykkistä oireistoa, masentuneisuutta, herkkyyttä ja jännittyneisyyttä. Kokonaisuutena näytti siltä, että mitä enemmän yhteisön jäsenet osallistuivat uskonnollisiin toimintoihin, sitä vähemmän heillä oli ahdistuneisuuden oireita. Tämänkin tutkimuksen lopputoteamukset ovat edellisten suuntaiset: osallistuminen uskonnollisiin rituaaleihin yhdistyneenä samanaikaisen yhteisön läsnäoloon vaikuttaa myönteisesti henkilöihin, joilta puuttuu itseluottamus. Radikaalit, jyrkkiä muutoksia vaativat uskonnolliset yhteisöt viehättävät yksilöitä, joitten persoonallisuus on hauras tai hajonnut. Lopuksi on ehkä syytä mainita vielä Nolenin 1974 julkaistu romaaniluontoinen, englanninkielinen kirja, jonka nimi suomeksi on ”Tohtori etsimässä ihmeitä”. Hän oli saanut Kathryn Kuhlmanilta luvan parantuneiksi ilmoittautuneiden henkilöiden nimien ja osoitteiden käyttämiseen tutkimuksiaan varten. Nolen ei mielestään todennut mitään ihmeellisiä parantumisia. Hän sanoo suoraan, että halvaantuneet, joitten vamman takana on selkäytimen vaurioituminen, eivät koskaan ole parantuneet eivätkä koskaan voikaan parantua neiti Kuhlmanin avulla. ”Potilaalla, joka Kuhlmanin kokouksessa äkkiä havaitsee, että nyt voi liikuttaa aikaisemmin halvaantuneena ollutta kättä tai jalkaa, on ollut tämä halvaus tunne-elämän eikä ruumiillisen häiriön seurauksena. Neurootikot ja hysteerikot parantuvat usein oireistaan karismaattisten parantajien palvelujen vaikutuksesta. Tämän laatuisten potilaiden käsittelemisessä parantajat ansaitsevat riemuvoittonsa”. Nolen osoittaa tilastollisesti, miten ihmeparantuminen syövästä tapahtuu: suuressa määrässä sairaita on tietty määrä tapauksia, joista tilastojen mukaan yhden kohdalla tapahtuu spontaanisti eli itsestään parantumista. Tämä huomataan, tästä tulee ihmekertomus, kaikki muut unohdetaan. Ihmeparantajan on helppo olettaa, että ”täällä on tänä iltana sellaisia ja sellaisia tapauksia”, kuulija hämmentyy ja kohdistaa sanat itseensä. Parantajien voima on siinä, että he uhraavat aikaansa ja ovat lämpimiä sekä sääliviä potilasta kohtaan.

    lentää palstalle.

    YÄK!

    Äänestä

  • Varsinainen totuus kirjoitti:

    lentää palstalle.

    YÄK!

    että totuus on paskaa.

    Vai miten sinun kommenttisi pitää ymmärtää?

    Äänestä

  • Totuuden torvi kirjoitti:

    Helluntailaiset olivat täysin vakuuttuneita, että Jumala todella paransi Niilo Yli-Vainion avulla satoja sairaita.

    TODELLISUUS ON KUITENKIN KARU: HÄN EI PARANTANUT AINOATAKAAN.

    Matti A. Miettisen julkaisi v. 1990 väitöskirjansa Niilon ”ihmeparannuksista”;
    "Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta"

    Siinä hän esitti tutkimustuloksensa yli 1400:sta Niilo Yli-Vainion tekemästä "ihmeparannuksesta". Tulos 10 vuoden tiiviistä tutkimuksista: ainoatakaan ihmeparantumista ei ollut tapahtunut. Ja kuinka hänen olikaan käydä? Kun väitöskirja tuli julkisuuteen, uskovaiset halusivat tappaa hänet.

    Hän kirjoittaa kirjassaan "Sinä paranet nyt" : "Vielä kolmisensataa vuotta sitten olisi tällaisen tutkimuksen tekijä saatettu polttaa roviolla. Saamani palaute kertoo, että jos asia olisi tiettyjen ihmisten vallassa, se tapahtuisi vielä tänäänkin." Arvaatte keitä nämä "tietyt ihmiset olivat". Monet heistä opettavat pyhäkouluissa lapsia rakastamaan lähimmäisiään.

    Matti A Miettinen on selvittänyt uskolla parantamista hyvin laajasti. Ellet etsi käsiisi itse väitöskirjaa, niin kannattaa lukea ainakin kirja ”Sinä paranet - ISBN 951-657-318-5”

    Juu,ei Jumalan tekoja voi joku tutkia tehdä tyhjäksi.Kyllä Herran Henki ja teot kestää koettelemiset ja Raamattu kehoittaakin siihen.

    Äänestä

  • Joonatan kirjoitti:

    Noin hän saarnasi kasetilla, ja Raamatun mukaan se on niin että saarnaajat on vain palvelijoita.

    Tuo on kyllä kova väite, ettei yhtään parantunut !

    Tuota en kyllä usko että uskovaiset ois halunnut tappaa tutkijan.

    Käyn kirjastossa kysymässä tuota kirjaa.

    Tässä hyvä esimerkki siitä, että se Jumalan parantaminen on vähän niin ja näin:

    ”Kenneth Hagin opettaa Raamatun perusteella ja käytännön esimerkkien kautta, miksi jotkut Jumalan parantamat ihmiset ovat menettäneet parantumisensa ja miten sinä voit pitää parantumisesi. Opi pitämään kiinni siitä, mitä Jumala antaa sinulle.”

    http://www.uskonkirjat.net/products/kkhmsp.html


    Siteeraan itseäni:
    "Uskovaisilla ja alkoholisteilla onkin yhteisiä piirteitä; molemmat ovat hyviä keksimään selityksiä, eikä kumpikaan uskalla katsoa totuutta silmiin.”

    Äänestä

  • Totuuden torvi kirjoitti:

    Huomasin kyllä heti virheeni: tarkoitukseni oli toki ilmaista, ettei Jumala parantanut ketään Niilon kautta.

    Muutkin tutkijat ympäri maailmaa ovat päätyneet samoihin tuloksiin. Ihmeparantumisia ei enää siksi edes tutkita. Mappi Ö on jo täynnä.

    Tässä ote kirjasta ”Sinä paranet - nyt?” s. 49 (ei liity Miettisen omiin tutkimuksiin, vaan hänen kirjalliseen tutkimukseen muiden tutkijoiden töistä):

    Pattison, Lapins ja Doerr julkaisivat vuonna 1973 tutkimuksen, joka koski 43 helluntailiikkeen jäsentä, jotka olivat kokeneet 71 parantumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko uskolla parantamisen takana olemassa tyypillinen persoonallisuuden rakenne, miksi henkilöt osallistuivat uskonnollisiin parantamisrituaaleihin, saako uskolla parantaminen aikaan muutoksia oireissa ja aiheuttaako uskolla parantaminen muutoksia elämäntavassa. Persoonallisuuden ja mielenterveyden tila tutkittiin psykologisilla testeillä. Tutkittujen ikä vaihteli 16-80 vuoteen keski-iän ollessa 52 vuotta. Parantumiskokemukset olivat tapahtuneet 51 vuoden ja kahden viikon välisenä aikana ennen haastattelua. Parantuneista sairauksista 12 arvioitiin hengenvaarallisiksi, 38 kohtalaisen invalidisoivaksi ja 21 tapausta arvioitiin vähäpätöisiksi vaivoiksi. Ainoassakaan tapauksessa tutkijat eivät voineet todeta sairauksien parantumista tai oireiston vähenemistä. Psykologiset testit osoittivat sekä naisten että miesten mielenterveyden tilan ehdottomasti ja merkittävästi normaaliväestön tilaa huonommaksi. Tämä löydös tulkittiin siten, että mitä huonomman tilan todetaan kohentuneen, sitä paremmin uskonnollisesti ja psykologisesti menestyneiksi nämä ihmiset voivat itsensä arvioida. He torjuivat ja kielsivät vaikeuksien olemassaolon, he pyrkivät antamaan itsestään suositun ja suvaitsevan kuvan. Heille oli tärkeää selittää paraneminen lopulliseksi lainkaan riippumatta oireitten läsnäolosta tai poissaolosta, ottamatta huomioon lääketieteellistä hoitoa. Tutkijat päättelivätkin, että uskolla parantamisessa parantuminen ei ole pääasia, vaan uskollisen järjestelmän ja siihen liittyvän elämäntavan vahvistamisen keino.

    Simson ja työryhmä julkaisi vuonna 1977 raportin tunnettujen amerikkalaisten parantajaevankelistojen Kathryn Kuhlmannin, Oral Robertsin, Mac Personin, Amineen., Semplen ym. toiminnasta. Työryhmään kuului lääkäreitä, pappeja ja lakimiehiä. Tulos oli lyhyesti seuraava: niistä 350 henkilöstä, jotka oli ilmoitettu parantuneiksi, 301 oli sellaisia, joiden terveydentila ei jälkeenpäin ollut todettavissa mitään muutosta tai oireiden häviämistä, 39 oli kuollut puolen vuoden kuluessa, 5 oli tullut mielisairaaksi ja loput 5 olivat sellaisia, joilla oli ollut erilaisia hermostollisia häiriöitä ja jotka ilmeisesti olivat parantuneet.
    Ness ja Wintrob julkaisivat 1980 selvityksen amerikkalaisessa helluntaiseurakunnassa New Foulandissa tehdystä tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 51:n parantuneeksi itsensä ilmoittaneen ruumiillinen ja henkinen tila ja heitä seurattiin vuoden ajan. Lisäksi pyrittiin selvittämään uskonnollisissa kokouksissa ilmenevien käyttäytymistapojen vaikutusta asianomaisen vointiin.
    Miesten keskuudessa uskon todistaminen vähensi aggressiivisuutta , riittämättömyyden tunnetta ja itsetunnon puutetta, mutta lisäsi jännittyneisyyden tunteita. Pyhän Hengen kokeminen vähensi aggressiivisuutta, mielialan herkkyyttä ja masentuneisuutta.
    Naisten keskuudessa kielillä puhuminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen lisäsivät fyysisiä vaivoja. Todistaminen vähensi psyykkistä oireistoa, masentuneisuutta, herkkyyttä ja jännittyneisyyttä. Kokonaisuutena näytti siltä, että mitä enemmän yhteisön jäsenet osallistuivat uskonnollisiin toimintoihin, sitä vähemmän heillä oli ahdistuneisuuden oireita. Tämänkin tutkimuksen lopputoteamukset ovat edellisten suuntaiset: osallistuminen uskonnollisiin rituaaleihin yhdistyneenä samanaikaisen yhteisön läsnäoloon vaikuttaa myönteisesti henkilöihin, joilta puuttuu itseluottamus. Radikaalit, jyrkkiä muutoksia vaativat uskonnolliset yhteisöt viehättävät yksilöitä, joitten persoonallisuus on hauras tai hajonnut. Lopuksi on ehkä syytä mainita vielä Nolenin 1974 julkaistu romaaniluontoinen, englanninkielinen kirja, jonka nimi suomeksi on ”Tohtori etsimässä ihmeitä”. Hän oli saanut Kathryn Kuhlmanilta luvan parantuneiksi ilmoittautuneiden henkilöiden nimien ja osoitteiden käyttämiseen tutkimuksiaan varten. Nolen ei mielestään todennut mitään ihmeellisiä parantumisia. Hän sanoo suoraan, että halvaantuneet, joitten vamman takana on selkäytimen vaurioituminen, eivät koskaan ole parantuneet eivätkä koskaan voikaan parantua neiti Kuhlmanin avulla. ”Potilaalla, joka Kuhlmanin kokouksessa äkkiä havaitsee, että nyt voi liikuttaa aikaisemmin halvaantuneena ollutta kättä tai jalkaa, on ollut tämä halvaus tunne-elämän eikä ruumiillisen häiriön seurauksena. Neurootikot ja hysteerikot parantuvat usein oireistaan karismaattisten parantajien palvelujen vaikutuksesta. Tämän laatuisten potilaiden käsittelemisessä parantajat ansaitsevat riemuvoittonsa”. Nolen osoittaa tilastollisesti, miten ihmeparantuminen syövästä tapahtuu: suuressa määrässä sairaita on tietty määrä tapauksia, joista tilastojen mukaan yhden kohdalla tapahtuu spontaanisti eli itsestään parantumista. Tämä huomataan, tästä tulee ihmekertomus, kaikki muut unohdetaan. Ihmeparantajan on helppo olettaa, että ”täällä on tänä iltana sellaisia ja sellaisia tapauksia”, kuulija hämmentyy ja kohdistaa sanat itseensä. Parantajien voima on siinä, että he uhraavat aikaansa ja ovat lämpimiä sekä sääliviä potilasta kohtaan.

    hänen totuutensa on aivoista joita Jumalan Pojan Jeesusken veri ei ole saanut puhdistaa, siksi hän voi kylmästi tuomita Niilo Yli-vaion huijariksi.
    * Oikea totuus on päinvastainen, Niilo oli ehkä Suomen ahkerin apostoli, ja teki apostolisia töitä. Perusti seurakuntia suomeen enemmän kuin muut saarnaajat yhteensä. On satoja, ellei tuhansia, jotka ovat parantuneet Niilon rukouksen kautta. Se on totta, että Niilo itse ei parantanut ainuttakaan, mutta Jeesus paransi hänen kauttaan lukemattomia ihmisä.
    * Yleensä parantuneet ovat nöyriä ja varovaisia kertomaan ihmeestään, etteivät tulisi ottaneeksi Jumalan kunniaa itselleen, siinä syy, miksi niistä harvoin kulee.

    * Lapuan pamaus tapahtui 13 huhtikuuta 1976. Kuolleita 40, loukkaantui 60. Suurin osa kuolleista oli naisia. Äitinikin oli paukulla töissä sotaaikana koko viisi vuotta, alipalkattuna 6 lapsen yksinhuoltajana. Isä oli sotimassa.

    Äänestä

  • Joonatan kirjoitti:

    Noin hän saarnasi kasetilla, ja Raamatun mukaan se on niin että saarnaajat on vain palvelijoita.

    Tuo on kyllä kova väite, ettei yhtään parantunut !

    Tuota en kyllä usko että uskovaiset ois halunnut tappaa tutkijan.

    Käyn kirjastossa kysymässä tuota kirjaa.

    "Tuota en kyllä usko että uskovaiset ois halunnut tappaa tutkijan. "

    Kyllä hän uhkailuja sai asian johdosta vaikka tutkimus tehtiin yhteistyössä Niilo Ylivainion kanssa.

    Uhkailuja sai myös Lajien synnyn uuden suomennoksen tekijä. Nämä menivät poliisitutkintaan.

    Äänestä

  • Joonatan kirjoitti:

    Enemmänkin kuin tutkituista, vaikuttaa siltä. Jos ei usko Raamattuun, ei sitä usko vaikka näkisikin jonkun parantuneen vaan selittää sen parantuneen hyvän hoidon takia.

    Toki paljonhan niitä on joitten puolesta on rukoiltu, ja eivät silti ole parantuneet, mutta paljon olen kuullut todistuksia henkilökohtaisesti, radion kautta ym. ihmeparantumisista kun on rukoiltu ja lääkärit on todenneet tapahtuneen ihmeen esim. syöpä on hävinnyt. Radio Deissä muutama päivä sitten yksi lääkäri kertoi parantumisista.

    on tyypillinen sairaus jossa ilmenee "ihmeparantumisia". Lääketiede kutsuu näitä spontaaneiksi parantumisiksi.

    Tämä on harvinaista mutta tilastollisesti todistettavissa oleva ilmiö. Parantumisen kohteina eivät luonnollisestikaan ole vai uudestisyntyneet kristityt vaan myös pakanat, ateistit ja muut "vääräuskoiset".

    Spontaanien parantumisten todennäköisyys eri syöpätyypeille voidaan myös arvioida, apuna tässä on tietenkin sairauskertomukset ja niiden avulla kerätyt tilastot

    Joku paranee aina, olivat ennusteet sitten kuinka synkät tahansa. Voidaan sanoa, että laajallekin levinnyttä, etäpesäkkeitä muodostanutta syöpätyyppiä Y sairastavista X prosenttia paranee. Sitä vain ei voida kuka ja mitä uskonnollista vakaumusta hän edustaa.

    Äänestä

  • Totuuden torvi kirjoitti:

    You wrote>

    Tarkoitat varmaan oikealla henkilöllä uskovaista valehtelijaa.

    Yleisesti luullaan, että ihmeparantumiset ovat arkipäivää. Todellisuudessa ihmeparantumiset ovat äärimmäisen harvinaisia. Lourdessa on yli 130 vuoden aikana käynyt kymmeniä miljoonia vakavasti sairastuneita, siinä toivossa, että kokisivat ihmeparantumisen. Parantuneita on ollut alle 70.

    Minäkin olen kerran uskonut yhteen ihmeparantumiseen; eräällä tuntemallani miehellä oli jalassa paha kasvain, jota ei olisi pitänyt pystyä poistamaan edes leikkauksella. Jalka oli menossa amputaatioon. Helluntailaiset ympäri Suomen rukoilivat Jumalalta ihmeparantumista. Kun jalka piti leikata, leikkaava kirurgi oli ’hukassa’ ja hätiin tuli jo eläkkeellä oleva lääkäri, jonka piti sitten ottaa vain uusi näytepala. Hänen joutui kuitenkin jonkinlaiseen hurmokseen ja poisti kasvaimen, vaikka sen piti olla mahdotonta. Lääkärit ja sairaanhoitajat olivat itkeneet liikutuksesta, oli tapahtunut suuri ihme. Jalka säästyi.

    Tästä tapahtumasta kului n. 4 vuotta ja jouduin sattumoisin samaan sairaalaan, jossa ihme oli tapahtunut (epäiltiin astmaa, jota ei sitten kuitenkaan ollut). Eräänä päivänä juttelin päivystävän lääkärin kanssa pitkän tovin. Tuli puhetta ihmeparantumisista ja kerroin hänelle tämän tarinan (mainitsin kyseisen henkilön nimen). Ihmeekseni lääkäri rupesi nauramaan. Hän kertoi, että muistaa tapauksen oikein hyvin, koska hän oli siinä avustavana lääkärinä. Kasvain oli helposti poistettavissa ja leikkaus aivan rutiini. Kirurgi ei ollut hukassa eikä kukaan itkenyt. Luulin, että lääkäri muistaa väärin. Leikkausta oltiin siirretty, koska se ei ollut kiireellinen. Mies oli ollut hyvä kertomaan vitsejä ja kaikilla oli ollut hauskaa. Siksi mies oli jäänyt mukavana muistona hyvin hänen mieleensä.

    Näin niissä ihmeparantumisissa tuppaa käymään; kun pääsee asioiden lähteelle, ei mitään ihmettä olekaan tapahtunut.

    "Näin niissä ihmeparantumisissa tuppaa käymään; kun pääsee asioiden lähteelle, ei mitään ihmettä olekaan tapahtunut. "

    Nimenomaan tämä ilmenee Markus Hirsilän (helluntailainen) tutkimuksessa "Herra tekee ihmeitä ilman määrää".

    Kun "ihmeparantumisten" lähteille päästiin ne katosivat. Joissakin oli totuuspohjaa mutta tarinat olivat paisuneet ja lähteneet elämään omaaa elämäänsä. "Tappavat" dignoosit olivatkin oikeasti jotakin muuta, synkät diagnoosit eivät olleetkaan sitä jne.

    Tutkimuksessa oli varsin humoristisiakin tapauksia, kuten eräs jossa Jumala oli paikannut haastateltavan hampaat kultaisin paikoin (miksiköhän paikat muuten ovat aina kultaa, ei koskaan esim. muovia tai miksi Jumala ei anna suoraan uusia virheettömiä hampaita?). Kun haastateltavalle oltiin sitten järjestämässsä tutkimusta hammaslääkäriin hän ilmoitti paikkojensa pudonneen :-)

    Erikoista on myös se, että usein väitetään syntymäsokeiden ja -kuurojen tai selkäydinvammautuneiden parantuneen. Kuitenkaan kelan, vakuutusyhtiöiden ja terveydenhoitojärjestelmien rekisterit eivät kerro tällaista tapahtuneen. Tiedon pitäisi ilman muuta tavoittaa nämä tahot eikä se jäisi huomiotta koska kyseessä olisi maailmanlaajuinen sensaatio. Tapauksia ei siis ilmeiseti ole päinvastaisista väitteistä huolimatta.

    Kuolleista heräämisetkin näyttävät tapahtuvan maissa joissa ei ole väestörekisteriä tai terveystietorekisterejä. Miksiköhän?

    Äänestä

  • todistaa? kirjoitti:

    Tilastollisesti noita ihmeparantumisia tietysti aina tulee. Ottakaa huomioon, että Suomessa joka neljäs ihminen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa syöpään, mutta läheskään kaikki heistä eivät kuole siihen. Lievimmät tapapaukset paranevat tai parannetaan, mutta toisinaan myös toivottomiksi luokitellut.

    Jos ihmeparantuminen johtuu uskolla parantamisesta, ok, mutta miten se on todistettavissa. Todisteeksi riittäisi vain tilastollisesti merkittävä ero verrokkiryhmien välillä.

    "Jos ihmeparantuminen johtuu uskolla parantamisesta, ok, mutta miten se on todistettavissa. Todisteeksi riittäisi vain tilastollisesti merkittävä ero verrokkiryhmien välillä."

    USAssa on asiasta tehty tutkimuksia, tulokset eivät kerro mitään sen puolesta, että Jumala parantaisi yhtään kristittyä enempää kuin ateistia tai islamilaista.

    Äänestä

  • old_profile_42272 kirjoitti:

    hänen totuutensa on aivoista joita Jumalan Pojan Jeesusken veri ei ole saanut puhdistaa, siksi hän voi kylmästi tuomita Niilo Yli-vaion huijariksi.
    * Oikea totuus on päinvastainen, Niilo oli ehkä Suomen ahkerin apostoli, ja teki apostolisia töitä. Perusti seurakuntia suomeen enemmän kuin muut saarnaajat yhteensä. On satoja, ellei tuhansia, jotka ovat parantuneet Niilon rukouksen kautta. Se on totta, että Niilo itse ei parantanut ainuttakaan, mutta Jeesus paransi hänen kauttaan lukemattomia ihmisä.
    * Yleensä parantuneet ovat nöyriä ja varovaisia kertomaan ihmeestään, etteivät tulisi ottaneeksi Jumalan kunniaa itselleen, siinä syy, miksi niistä harvoin kulee.

    * Lapuan pamaus tapahtui 13 huhtikuuta 1976. Kuolleita 40, loukkaantui 60. Suurin osa kuolleista oli naisia. Äitinikin oli paukulla töissä sotaaikana koko viisi vuotta, alipalkattuna 6 lapsen yksinhuoltajana. Isä oli sotimassa.

    Mohikaani_27 kirjoitti:
    "Oikea totuus on päinvastainen, Niilo oli ehkä Suomen ahkerin apostoli, ja teki apostolisia töitä. Perusti seurakuntia suomeen enemmän kuin muut saarnaajat yhteensä."

    Tieto ei pidä paikkaansa. Helluntaiseurakuntien lukumäärä Suomessa kasvoi Niilo-Ylivainion vahvimman vaikutuksen aikana 70-80-luvuilla kokonaisuudessaan n. 25 uudella seurakunnalla. Helluntaiseurakuntien yhteismäärä lienee tällä hetkellä n. 250 paikkeilla.
    Kaikista perustetuista seurakunnista alkaen vuodesta 1910 on Niilo-Yli-vainion aikana perustettu
    siis n.10 %. Ne eivät suinkaan ole kaikki Yli-Vainion Niilon perustamia.
    Lainkaan väheksymättä hänen evankeliointityötään voidaan todeta, että Yli-Vainion vahvin vaikutusaika ei ole kovin pitkä Suomen helluntaiherätyksen muutenkin lyhyehkössä historiassa. Toki hän oli useita vuosikymmeniä työntekijänä ennen julkisuusrumbaakin, ja hänen vaikutuksensa ulottui laajalle helluntaiherätyksen ulkopuolelle.

    "Yli-Vainion toiminnalla oli vaikutusta Suomen kaikkiin kirkkokuntiin. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Harri Heino toteaa että "välillisesti Yli-Vainion toiminnan osakseen saama julkisuus vaikutti laajemminkin kirkollisen karismaattisuuden leviämiseen ja järjestäytymiseen." (Kristillinen vuosikirja 1982, s. 195)"

    Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä helluntaiseurakunnat ovat Yli-Vainion perustamia.
    Millä perusteella nimität Niilo Yli-Vainion Suomen ehkä ahkerimmaksi apostoliksi?
    Pyydän esittämään faktaa.

    Äänestä

  • asiakeskustelija kirjoitti:

    Mohikaani_27 kirjoitti:
    "Oikea totuus on päinvastainen, Niilo oli ehkä Suomen ahkerin apostoli, ja teki apostolisia töitä. Perusti seurakuntia suomeen enemmän kuin muut saarnaajat yhteensä."

    Tieto ei pidä paikkaansa. Helluntaiseurakuntien lukumäärä Suomessa kasvoi Niilo-Ylivainion vahvimman vaikutuksen aikana 70-80-luvuilla kokonaisuudessaan n. 25 uudella seurakunnalla. Helluntaiseurakuntien yhteismäärä lienee tällä hetkellä n. 250 paikkeilla.
    Kaikista perustetuista seurakunnista alkaen vuodesta 1910 on Niilo-Yli-vainion aikana perustettu
    siis n.10 %. Ne eivät suinkaan ole kaikki Yli-Vainion Niilon perustamia.
    Lainkaan väheksymättä hänen evankeliointityötään voidaan todeta, että Yli-Vainion vahvin vaikutusaika ei ole kovin pitkä Suomen helluntaiherätyksen muutenkin lyhyehkössä historiassa. Toki hän oli useita vuosikymmeniä työntekijänä ennen julkisuusrumbaakin, ja hänen vaikutuksensa ulottui laajalle helluntaiherätyksen ulkopuolelle.

    "Yli-Vainion toiminnalla oli vaikutusta Suomen kaikkiin kirkkokuntiin. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Harri Heino toteaa että "välillisesti Yli-Vainion toiminnan osakseen saama julkisuus vaikutti laajemminkin kirkollisen karismaattisuuden leviämiseen ja järjestäytymiseen." (Kristillinen vuosikirja 1982, s. 195)"

    Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä helluntaiseurakunnat ovat Yli-Vainion perustamia.
    Millä perusteella nimität Niilo Yli-Vainion Suomen ehkä ahkerimmaksi apostoliksi?
    Pyydän esittämään faktaa.

    seurakuntia jo paljon ennen hänen "suuruuden" aikaansa. En tiedä perustikohan ainuttakaan suurkokousten aikana? Eteläpohjanmaalla on lukuisia seurakuntia jotka Niilo on perustanut. Uhrasi aikansa, terveytensä rahansa, yöunensa kun rukoushuoneet piti saada kuntoon kokouksia varten.

    * Ja siksipä hänelle tulikin ns. loppuunpalaminen, se oli viedä Niilon hengen. Veljistä suurinosa hylkäsi hänet kriittisellä hetkellä, syytä en tiedä.
    * Kunnes sitten joku Austaralisasta maksoi Niilon matkan sinne toipumaan väsymyksestään, ja siellä Hänet Herra Jeesus kutsui uudelleen ja antoi uuden kirkkaamman näyn evankelioimiseen, ja uudet valtuudet sekä armolahjan parantaa ja myös voiman rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä janoaville, ja niin tapahtui kaikissa suurkouksissa!

    Äänestä

  • siteeraus kirjoitti:

    Jeesuksen ja perkeleen keskustelua, jossa molemmat siteerasivat sanatarkasti Raamattua.

    8."Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Kirjoitettu on: "Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainota palveleman."

    9.Niin hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittädy tästä alas;

    10.sillä kirjoitettu on; Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, että he varjelevat sinua

    11.ja;He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi," (Luuk.4)

    Raamatullisuuden tutkimisen lisäksi henget tulee koetella (sillä hetkellä kun ilmenee hengen toimintaa, esim. kielillä puhumista.)
    1.Joh.4:1-3
    Lisäksi voi rukoilla itselleen henkien erottamisen armolahjaa.1.Kor.12:10

    noilla "siteerauksilla"? Ei ne ainkaan Niilon toimintaan sovi ollenkaan eikä edes pineltä osaltakaan. Niilo oli Herransa Jeesusken palvelija henkeen ja vereen, uskollisempaa saa hakea, jos löytyykään?
    * Niilo antoi kaikkensa yhdelle ainoalle miehelle, Jeesukselle Kristukselle. Ja joka toista puhuu, puhuu valhetta ja panettelee Herran profeettaa.

    * Ja jos ei ole kaikki toteutunut mitä Niilo profetoi, siitä voi olla ainoastaan kiitollinen Jumalalle. Joonakin profetoi Niiniveestä ja sen tuhosta, mutta ei tullutkaan, koska kansa teki parannuksen. Ja sehän on armoa vaan, että Jumalan tuomiot jostain syystä siirtyy.

    Äänestä

  • old_profile_42272 kirjoitti:

    seurakuntia jo paljon ennen hänen "suuruuden" aikaansa. En tiedä perustikohan ainuttakaan suurkokousten aikana? Eteläpohjanmaalla on lukuisia seurakuntia jotka Niilo on perustanut. Uhrasi aikansa, terveytensä rahansa, yöunensa kun rukoushuoneet piti saada kuntoon kokouksia varten.

    * Ja siksipä hänelle tulikin ns. loppuunpalaminen, se oli viedä Niilon hengen. Veljistä suurinosa hylkäsi hänet kriittisellä hetkellä, syytä en tiedä.
    * Kunnes sitten joku Austaralisasta maksoi Niilon matkan sinne toipumaan väsymyksestään, ja siellä Hänet Herra Jeesus kutsui uudelleen ja antoi uuden kirkkaamman näyn evankelioimiseen, ja uudet valtuudet sekä armolahjan parantaa ja myös voiman rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä janoaville, ja niin tapahtui kaikissa suurkouksissa!

    Tunnen Yli-Vainion henkilöhistorian kertomasi osalta ja laajemminkin.
    Et vastannut kysymykseen, mitkä seurakunnat ovat Niilo Yli-Vainion perustamia.
    Kerro se nimeten paikkakunnat.

    Äänestä

  • old_profile_42272 kirjoitti:

    seurakuntia jo paljon ennen hänen "suuruuden" aikaansa. En tiedä perustikohan ainuttakaan suurkokousten aikana? Eteläpohjanmaalla on lukuisia seurakuntia jotka Niilo on perustanut. Uhrasi aikansa, terveytensä rahansa, yöunensa kun rukoushuoneet piti saada kuntoon kokouksia varten.

    * Ja siksipä hänelle tulikin ns. loppuunpalaminen, se oli viedä Niilon hengen. Veljistä suurinosa hylkäsi hänet kriittisellä hetkellä, syytä en tiedä.
    * Kunnes sitten joku Austaralisasta maksoi Niilon matkan sinne toipumaan väsymyksestään, ja siellä Hänet Herra Jeesus kutsui uudelleen ja antoi uuden kirkkaamman näyn evankelioimiseen, ja uudet valtuudet sekä armolahjan parantaa ja myös voiman rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä janoaville, ja niin tapahtui kaikissa suurkouksissa!

    Jos Niilo ei olisi käynyt Austraalian "matkallaan", niin tuskin hänen nimeään moni tietäisi.Niilo tulo julkisuuden ihmiseksi juuri kaatamis kokouksillaan.

    Äänestä

  • asiakeskustelija kirjoitti:

    Tunnen Yli-Vainion henkilöhistorian kertomasi osalta ja laajemminkin.
    Et vastannut kysymykseen, mitkä seurakunnat ovat Niilo Yli-Vainion perustamia.
    Kerro se nimeten paikkakunnat.

    mutta tiedän, että on perustanut seurakuntia eteläpohjanmaalla. Kysy joltain joka on ollut mukana Niilon aikana ennen suurkokouksia, vaikka Rajamaäen Matilta. Liekö enää täällä, vai onko jo Herransa luona hänkin! Tai muilta ikätovereiltaan?

    Äänestä

  • kaataminen. kirjoitti:

    Jos Niilo ei olisi käynyt Austraalian "matkallaan", niin tuskin hänen nimeään moni tietäisi.Niilo tulo julkisuuden ihmiseksi juuri kaatamis kokouksillaan.

    että Jumala olisi voinut Niilon uudistaa vaikka siellä Härmän perukoilla, mutta Jumala halusi kaiketi virvoittaa niiloa ruumiillisestikin, auringossa ja uimaaltaassa ja toisten passatatvana, sitä hän ei useinkaan saanut, vaan joutui suurkokousten aikana saamiinsa tuhansiin kirjeisiinkin vastaamaan omilla varoillaan, kun eivät ymmärtäneet liittää mukaan vastauskuorta? Silti pyrki rehdisti vastaamaan jokaiselle, varojensa mukaan !

    Äänestä

Mielenkiintoinen havainto.

Äänestä
  • kuulin että herätys alkoi lapualta -70 luvun loppupuolella ja heti muistin patruunatehtaan räjähdyksen olleen samoihin aikoihin. En ole kenenkään saarnaajan kuullut puhuvan tuosta räjähdyksestä, en edes Niilon puhekaseteilta.

    Äänestä

seuraavaksi ja milloin se lupaamasi herätys oikein alkaa ?

Äänestä
  • Aloittajahan pyrki etsimään yhtäläisyyttä silloiselle räjähdykselle ja herätykselle.

    Minäkin ehdin olla Yli-Vainion kokouksissa kolmesti, kun tulin uskoon 80-luvun alussa
    ja tunsin erään naisen, joka koki parantumisen Yli-Vainion kokouksessa.

    Äänestä

  • Mikä lupaus ? kirjoitti:

    Aloittajahan pyrki etsimään yhtäläisyyttä silloiselle räjähdykselle ja herätykselle.

    Minäkin ehdin olla Yli-Vainion kokouksissa kolmesti, kun tulin uskoon 80-luvun alussa
    ja tunsin erään naisen, joka koki parantumisen Yli-Vainion kokouksessa.

    ole parantunut esim.. vajaana syntynyt.... down syndrooma..ja muita vastaavia....Jeesus oli parantanut jokaisen luoksensa tulleen,mutta miksi ei nykyaikana ole noin...?

    Äänestä

  • tuomas ,, kirjoitti:

    ole parantunut esim.. vajaana syntynyt.... down syndrooma..ja muita vastaavia....Jeesus oli parantanut jokaisen luoksensa tulleen,mutta miksi ei nykyaikana ole noin...?

    omaavat ihmiset ovat aivan yhtä kokonaisia Jeesukselle kuin kuka muu tahansa...ihminen siitä on sairauden tehnyt.

    Äänestä

Täällä on väitetty, etteivät ihmiset parane.

Jos ihminen ei parane, se on uskon puutetta, parannuksen objekti ei usko tarpeeksi uskoon ja täten kielteinen tunnustus ja uskon puute riistää parantumisen. Tästä ei voi syyttää voideltua parantajaevankelistaa, vaan vika on aina objektissa, jolta usein puuttuu tieto laillisista oikeuksistaan ja luova uskon sana ei ole hänen huuillaan.

Äänestä
  • menestysteologiaa, nimim.uskon puutetta ! Raamattu sanoo selvästi, että Usko on Jeesuksen vaikuttamaa:
    Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, antoi hänelle hänen jäsentensä terveyden. Usko on Jumalan antama lahja.
    Uskomme kohde on Jeesus, eikä usko uskoon..miten muuten selität sen, että Jumala on parantanut sellaisiakin, jotka eivät ole uskovia, kun heidän puolestaan on rukoiltu ?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Joonatan kirjoitti:

Räjähti muistaakseni vuonna -77, äitini itki ikkunasta ulos katsoen kun uutinen kerrottiin radiosta. Samoihin aikoihin alkoi herätys lapualta Ylivainion Niilon kautta. Muistaako kukaan näitä aikoja ja tapahtumia, kumpi oli ensi räjähdys vai herätys ?

Täytyykö tulevalle herätyksellekin olla isompi "räjähdys" ennen kuin ihmiset heräävät ?

Itsellä on tunne että Suomessa tapahtuu jotakin lapuan kaltaista ennen herätystä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu