Lähetystyö

Luterilainen kirkko ei opeta että se on ainoa oikea kirkko tai että pelastuakseen täytyisi kuulua luterilaiseen kirkkoon. Edes Luther ei aikanaan opettanut sitä. Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta Kristuksen tähden, ei siksi että hän on luterilainen.

Lähetystyötä tehdään, koska Jeesus siihen kehotti ("Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni") ja koska vaikka pelastuminen voikin olla mahdollista vaikket olisi koskaan pappia edes nähnyt, se on "helpompaa" kirkossa, jossa saarnataan Sanaa ja evankeliumia, joiden uskotaan olevan uskon syntymisen edellytys.

Ei luterilainen kirkko eikä Luther itsekään uskonut olevansa oikean ja ainoan seurakunta.

Kuule XXX, eihän se että luterilaiset eivät ole ainoa oikea kirkko tarkoita sitä, että lähetystyötä ei tarvitsisi tehdä. Eihän sillä mitenkään ole sanottu että muut tekisivät sen automaattisesti puolestamme ja vielä kaikkialla. Mitä jos hekin ajattelisivat samalla tavalla? Sitä suurempi syy on tehdä lähetystyötä itse kuin että jättää muiden kansojen pelastus sattuman varaan.

Tulee eräs tavallinen tapa käsitellä asioita mieleen silloin kun jotakin vainajaa ollaan saattamassa hautaan. Vasta silloin omaiset havahtuvat ajattelemaan mikä vainajan sielun kohtalo mahtoi olla. Eiköhän se asia olisi ollut parasta hoitaa kuntoon vainajan eläessä. Jälkeenpäin kaikki jää vain ja parhaimmillaankin arvailujen varaan, ikään kuin arpapelissä. Kuka voi tuntea hänen kohtaloaan kuoleman jälkeen ja yrittää arvata Jumalan mielipidettä hänen pelastuksestaan?

Sitä varten Jumala on antanut armonajan ja armonvälikappaleet että niitä käytettäisiin ettei tarvitsisi jäädä epävarmuuteen niinkin tärkeässä asiassa kuin ihmissielun iankaikkinen kohtalo. Sana nimittäin kestää ja pitää, kun taas ihminen katoaa kuin ruoho ja hänen mielipiteensä kuin kukkanen.

On siis turvallista saada pelastusvarmuus jo ajassa ettei tarvitse jättää sieluaan sattuman vietäväksi.