Hämmästyttävää, millaisen vaikutuksen Paavo Lipponen on tehnyt teihin kepulaisiin! Vaikka te sanotte sysänneenne hänet sivuun vallasta, ette te jaksa sitä millään uskoa, kun toistatte sitä toistamasta päästyänne kuin munkki rukoustaan! Tällä te ilmennätte salaista rakkauttanne Paavoon, kiellettyä ihailuanne, voimatta mitenkään unohtaa menetetyksi kokemaanne. Annelin te jo olette melkein unohtaneet, mutta Paavoa ette voi! Traagista!
Toki Paavo Lipposen ura pääministerinä hakee lähes turhaan vertaistaan ei ainoastaan yhtäjaksoisessa kestossaan – siinä se on pisin – vaan myös saavutuksiltaan. Mutta ei hän meille demareille ole niin ylivertainen sankari kuin teille, kun meillä ei ole tuota kuvien palvomisen perinnettä, minkä Kekkosen ja Neuvostoliiton kumartaminen teihin ilmeisen lähtemättömästi juurrutti! Ja vaikka meillä demareilla on ollut Tannereita, Fagerholmeja, Paasioita, Sorsia, Koivistoja, Ahtisaaria ja muita suuria valtiomiehiä, emme me koskaan ole heitä korkealle jalustalle kansan ulottumattomiin nostaneet. Emme me tee sitä Paavollekaan, eikä Paavo sellaisesta pitäisikään.
Kyllä Paavo edelleen johtajamme on ja hyvä johtaja onkin, mutta nuoria voimia riveistämme on tulossa niin, että heidän intoaan täytyy jopa vähän pidätellä! Heidän intonsa ei ole Paavo Väyrysen intoa päästä valtaan vallan vuoksi, vaan intoa päästä rakentamaan maata yhä paremmaksi. Huomioitteko esimerkiksi Kimmo Kiljusen eiliset puheet? Kun nämä malttamattomat tuoreet voimat pääsevät irti, siinä jää kepu jalkoihin niin, että kestää kauan, kauan, ennen kuin huonomuistinen kansa taas varmaan joskus joksikin aikaa valtuuttaa sen nakertamaan sitä mitä toiset ovat rakentaneet! Mutta ei se mitään, sitten me palaamme ja rakennamme taas ja lopulta tuo nakertaja nakertaa myös itsensä. Tuota aikaa en ehkä minä tule näkemään, mutta jos ei lapseni niin viimeistään lapsenlapseni, sillä kehitys kehittyy, taantumus voi sitä vain ajoittain hidastaa, mutta ei millään estää!
Toki Paavo Lipposen ura pääministerinä hakee lähes turhaan vertaistaan ei ainoastaan yhtäjaksoisessa kestossaan – siinä se on pisin – vaan myös saavutuksiltaan. Mutta ei hän meille demareille ole niin ylivertainen sankari kuin teille, kun meillä ei ole tuota kuvien palvomisen perinnettä, minkä Kekkosen ja Neuvostoliiton kumartaminen teihin ilmeisen lähtemättömästi juurrutti! Ja vaikka meillä demareilla on ollut Tannereita, Fagerholmeja, Paasioita, Sorsia, Koivistoja, Ahtisaaria ja muita suuria valtiomiehiä, emme me koskaan ole heitä korkealle jalustalle kansan ulottumattomiin nostaneet. Emme me tee sitä Paavollekaan, eikä Paavo sellaisesta pitäisikään.
Kyllä Paavo edelleen johtajamme on ja hyvä johtaja onkin, mutta nuoria voimia riveistämme on tulossa niin, että heidän intoaan täytyy jopa vähän pidätellä! Heidän intonsa ei ole Paavo Väyrysen intoa päästä valtaan vallan vuoksi, vaan intoa päästä rakentamaan maata yhä paremmaksi. Huomioitteko esimerkiksi Kimmo Kiljusen eiliset puheet? Kun nämä malttamattomat tuoreet voimat pääsevät irti, siinä jää kepu jalkoihin niin, että kestää kauan, kauan, ennen kuin huonomuistinen kansa taas varmaan joskus joksikin aikaa valtuuttaa sen nakertamaan sitä mitä toiset ovat rakentaneet! Mutta ei se mitään, sitten me palaamme ja rakennamme taas ja lopulta tuo nakertaja nakertaa myös itsensä. Tuota aikaa en ehkä minä tule näkemään, mutta jos ei lapseni niin viimeistään lapsenlapseni, sillä kehitys kehittyy, taantumus voi sitä vain ajoittain hidastaa, mutta ei millään estää!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paavo Lipponen on kääntynyt tuomiojalaisten aiheuttamassa ahdingossaan Keskustan puoleen. Nyt puolestaan tuomiojalaiset yrittävät torpetoida puheenjohtajansa epätoivoisen yrityksen heille ominaisin sarkastisin sanakääntein. Puheenjohtajaa kehutaan, mutta läpi paistaa silkkihansikkaaseen kääritty (niin ominaista demareille) uhkaus: "Jos et Paavo pidä turpaas kiinni, sinut vaihdetaan nuorempaan".
Mitä tästä pitäisi Keskustassa ajatella?
Ei voi olla huolestumatta siitä hajaannuksesta, johon hallituskumppani on kaikesta näppäryydestään huolimatta ajautunut. Vaikka Keskustakin joutui erinäisten käänteiden kautta luopumaan puheenjohtajastaan, ei häntä ole unohdettu. Puoluesihteeri Lankia kertoi juuri tänä aamuna TV:ssä, olevansa valmis pistämään siemenroposen, hänen oikeudenkäyntikulujaan varten järjestettävään keräykseen.
SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen näyttää kaikesta tuomiojalaisten hyminöistä huolimatta säälittävän hylätyltä, yksinäiseltä mieheltä. Ei voi olla huomaamatta sitä kylmää ylenkatsetta, jolla puolueen tuomiojalainen oppositiosiipi suhtautuu puheenjohtajaansa. Vaikka toisin voisi luulla, keskustalaisten myötätuntoiset ajatukset saattaa hyvinkin kääntyä Paavo Lipposen puolelle, jos tilanne jatkuu samana.
On todella ikävää, että hallituskumppani SDP on muuttunut aatteellisten ristiriitojen repimäksi taistelukentäksi. Sen on kuitenkin hoidettava asiansa järjestykseen itse, Keskusta ei kuvittele olevansa siinä asemassa, että se paperilappusen demaripalaveriin lähettämällä voisi sen ongelmia ratkaista. -Eikä se olisi Keskustan toimintaperiaatteiden mukaistakaan.
Anneli Jäätteenmäkeä voi pitää ehkä parhaana asiantuntijana SDP:n vaikutusvallan suhteen. Hän varoitti sekaantumasta lipposlaisten ja tuomiojalaisten riitoihin. -Varmaan viisasta puhetta.
Huomasin minäkin, että tuolla demareiden lohkolla oltiin tuohtuneita siitä, että Lipponen on ikäänkuin joutunut kehottamaan Vanhasta ryhtymään virkansa velvoittamin toimiin. Kyllä Tuomiojakin kuuluisi noiden toimien objekteihin, jos vanhojen demareiden vaatimus Paavon menosta hallitukseen toteutuisi. Näin siellä myös hyvän tarjouksen teille, kepulaiset, ottakaapa onkeenne omaksi eduksenne!
Noita Paavolle esitettyjä vaatimuksia kannatan vain varauksellisesti siinä tapauksessa, että tämän hallituksen touhuista ei muuten mitään tule. Hieman siltä nyt valitettavasti näyttää.
Älkää siis olko huolissanne "hajaannuksestamme", on tämä liike kokenut ja kestänyt pahempiakin ja aina se on entistä voimakkaampana taas noussut! Niin tulee nytkin käymään. Ja kepulle tulee käymään juuri siten, kuin kerroin; se ei ole ennustus, vaan todennäköisyyslaskentaa olemassaolevien ja yhä vahvistuvien faktoreiden perusteella. Jos teillä ei ole tässäkään asiassa Jäätteenmäkeä parempaa ja luotettavampaa asiantuntijaa, huonosti todella ovat asianne!
Et muuten sinäkään kieltänyt tulevaisuuden visiotani etkä edes salaista kaipuutasi Paavoon! Ole rohkealla mielellä, on teillä vielä hetki aikaa uskotella olevanne vallan kahvassa; nauttikaa siitä tunteesta, sillä se ei kenties kestä kauan! Ja varmaan kaipuusi salainen kohde Paavo Lipponen vielä tulee, kenties piankin; kun kerran kutsu kaikaa, niin vaikea velvollisuudentuntoisen miehen on siihen kieltävästi vastata!
Älkää pidätelkö nuoria voimianne liian kauan. He saattavat kyllästyä ja liittyä vaikkapa Keskustan riveihin. Keskustan varsinkin pääkaupunkisudulla kasvava suosio antaa haasteellisen pelikentän nuorille pelaajille.
Alkion visiot ovat kestäneet ajan hampaan. Niistä kaksi tärkeintä: "Pitäkää kädessänne edistyksen lippu" ja "Älkää unohtako köyhän asiaa" ovat ohjenuoranamme vielä tänäkin päivänä. Ne ovat tarpeeksi laaja-alaisia antaakseen tilaa keskustalaiselle ominaiselle luovalle ajattelulle tähän päivään sopivine sovellutuksineen. Juuri siitä lähtee Keskusta-aatteen voima ja joustavuus. Siinä ei ole jälkeäkään monille muille aatteille tyypillisestä ahdistavasta ideologisesta politiikan tapakulttuurista.
Mitä tulee Paavo Lipposeen. Tuskin kenellekään keskustalaiselle on jäänyt mitään hampaankoloon viime kesän tapahtumista. Lipponen on reilu mies ja saa vastaavanlaista reiluutta osakseen Keskustan taholta. Sitä on kuitenkaan turha sotkea rakkauteen. Sitä me keskustalaiset tunnemme Santeri Alkion ajatuksia kohtaan ja rakastamme tietenkin myös lähimmäisiämme.