Jotka koituvat historian toistoihin, eli väärien valintojen ja värääryyden perustalle rakentamisten / onnettomuuksien ja sotien tahallisesta kierrättämisestä. Mikä siinä sotaisessa ja kärsimystä täynnä olevassa historiassa on niin mukavaa, kun sitä pitää udelleen ja uudelleen kierrätää, tehdä toistuvasti samat virheet, jotka johtavat samaan tulokseen, eli moraalirappio, valheet vääryydet petokset / onnettomuuksiin ja sotiin.
Sotien jäleen sitten aina vähän aikaa ollaan nöyriä, nuollaan haavoja, ja kunnioitetaan Jumalan sanaa, rakastetaan toisiaan ja lähimmäisiään.
Kunnes taas alkaa sama luisuminen kaikkeen pahuuden suuntaan. Jossa taas kerran ollaan ryvettyneinä, kauhistusten haisevissa kääreissä, kansakunta pakettina. Joka vielä sotkettu, vielä kauhistuttavampaan ja suurempaan, sekasorto ja eripura sotkuun. Joka sen tähden jo, viemässä osaltaan, kohti kolmannen maailman sodan alkua.
Mistä johtuu ettei ihmiskunta tunne kuin erilaisia vääriä suuntia, jotka kaikki pimeyden mutkia ja onnettomuuksien kuoppia täynä.
Miksi siis ei kiinnosta etsiä sitä suoraa ja turvallista, totuuden ja oikeuden / oikeudenmukaisuuden sileää ja turvallista tietä, jossa ei ole noita mutkia ja kuoppia, eikä muitakaan pimeyden yllätyksiä, eikä sotien kauhuja.
Kaiken lisäksi, kun se on tarjolla koko ajan, on ollut jo lähes 2000 vuotta ja edelleenkin on. Kannattako siis uhrata itsensä, oma perheensä, kaveirinsa ja muutkin lähimmäisensä, jopa koko kansakunta tuolle pimeyden ruhtinaan alttarille, saadakseen vai pieneksi hetkeksi, jos siksikään, maistaa noita pahan puun mädäntyneitä, vaikkakin päältä päin, hyvän näköisiä hedelmiä, hyvältä, ja sokeille uskottavilta kuulostavia lupauksia. Vaikka ainahan akanoiden sekaan saataa joku jyväkin eksyä, tai laitetaan, uskottavuuden saamiseksi.
Olen pannut merkille että EU: n jälkeen kauppojen hedelmät ovat alkaneet olemaan, joko ihan hyvännäköisiä mutta ihan kovia ja raakoja, tai sitten ihan surkeita, ruttuisia ja sieltä täältä pehmenneitä. Kuvaa ihan hyvin EU politiikan todellisuutta. Vai ???
Vaikka Samaan suuntaanhan se on Suomenkin politiikka, tuotanto ja markkinointi jo pidemmän aikaa muutenkin mennyt.
Totuuden Hengessä ja valossa / Esko H.
Sotien jäleen sitten aina vähän aikaa ollaan nöyriä, nuollaan haavoja, ja kunnioitetaan Jumalan sanaa, rakastetaan toisiaan ja lähimmäisiään.
Kunnes taas alkaa sama luisuminen kaikkeen pahuuden suuntaan. Jossa taas kerran ollaan ryvettyneinä, kauhistusten haisevissa kääreissä, kansakunta pakettina. Joka vielä sotkettu, vielä kauhistuttavampaan ja suurempaan, sekasorto ja eripura sotkuun. Joka sen tähden jo, viemässä osaltaan, kohti kolmannen maailman sodan alkua.
Mistä johtuu ettei ihmiskunta tunne kuin erilaisia vääriä suuntia, jotka kaikki pimeyden mutkia ja onnettomuuksien kuoppia täynä.
Miksi siis ei kiinnosta etsiä sitä suoraa ja turvallista, totuuden ja oikeuden / oikeudenmukaisuuden sileää ja turvallista tietä, jossa ei ole noita mutkia ja kuoppia, eikä muitakaan pimeyden yllätyksiä, eikä sotien kauhuja.
Kaiken lisäksi, kun se on tarjolla koko ajan, on ollut jo lähes 2000 vuotta ja edelleenkin on. Kannattako siis uhrata itsensä, oma perheensä, kaveirinsa ja muutkin lähimmäisensä, jopa koko kansakunta tuolle pimeyden ruhtinaan alttarille, saadakseen vai pieneksi hetkeksi, jos siksikään, maistaa noita pahan puun mädäntyneitä, vaikkakin päältä päin, hyvän näköisiä hedelmiä, hyvältä, ja sokeille uskottavilta kuulostavia lupauksia. Vaikka ainahan akanoiden sekaan saataa joku jyväkin eksyä, tai laitetaan, uskottavuuden saamiseksi.
Olen pannut merkille että EU: n jälkeen kauppojen hedelmät ovat alkaneet olemaan, joko ihan hyvännäköisiä mutta ihan kovia ja raakoja, tai sitten ihan surkeita, ruttuisia ja sieltä täältä pehmenneitä. Kuvaa ihan hyvin EU politiikan todellisuutta. Vai ???
Vaikka Samaan suuntaanhan se on Suomenkin politiikka, tuotanto ja markkinointi jo pidemmän aikaa muutenkin mennyt.
Totuuden Hengessä ja valossa / Esko H.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Nykyajan lukijat ovat aika lyhytkestoiseen rasitukseen tottuneita, joten sinun kirjoituksesi täällä ovat olleet usein liian pitkiä syventyvää lukemista ajatellen.
Tämä on sen verran lyhyempi, että siihen joku muukin kuin minä jaksaa perehtyä.
Lisäksi kirjoitat täyttä asiaa, mutta sen tunnustamiseen tarvitaan samanhenkisyyttä.
Maailman ihmiset eivät ilmeisesti tätäkään kirjoitustasi hyväksy, vaikka ihmetteletkin samaa, mitä minäkin olen jo kauan ihmetellyt.
Ihmiskunta vain on sokea näkemään omaa lankeemustaan pahojen voimien riepoteltavana, ja siksi sinunkin varoituksesi menevät useimmilta hukkaan.
Toivokaamme kuitenkin, sinä Esko H. ja minä tämän nimimerkkini takana, että edes yksi sielu kiinnittäisi tuohon tekstiisi huomiota ja alkaisi ajatella omaa iankaikkista tulevaisuuttaan ja voi näin pelastua tästä nurjasta sukukunnasta.
Pakanoiden lukumäärä saattaa lähestyä täyttymistään.
Silloin alkaa samanlainen lähtölaskenta, joka Nooan päivinä oli Jumalan hylänneen ihmiskunnan edessä.
Mutta vielä on armon ovi avoinna, vielä on pelastuksen päivä tarjolla.
Sinä ihmisyksilö, joka luet tuon otsikkotekstin ja tämän oman osuuteni aiheeseen, ala katsoa ympärillesi, havaitse tien kulku, ja ala etsiä sitä polkua, joka on kapeampi kuin lavea tie, mutta joka sinut vie turvaan.
Herramme sanoi: Tien sinne te kyllä tiedätte.
Minä olen tie, totuus ja elämä.
Meitä ihmisiä on maailmassa liian paljon. Luonto tekee tehtäväänsä. Sodat, AIDS, luonnonmullistukset y.m. ovat luonnon keinoja. Syntyy luonnollista poistumaa. Harvennuksen jälkeen on lupa odottaa rauhallisempia aikoja.
Evoluutio ei enää korjaa "heikkoja" pois, lääketeollisuuden kehityksen vuoksi. Johtanee ennen pitkää ihmiskunnan surkeaan tuhoon kun evoluutio ei pääse täydellisesti muokkaamaan lajinkehitystä.
pentti linkola sanoi samaa eilen telkussa.
... pikkuhiljaa vaikuttamaan!
mitä ovat / mitä tarkoitat:
A) erilaisia vääriä suuntia
B) suoraa ja turvallista, totuuden ja oikeuden / oikeudenmukaisuuden sileää ja turvallista tietä
mitä ovat / mitä tarkoitat:
A) erilaisia vääriä suuntia
Kaikki ne vaihtoehdot jotka ovat totuuden ja oikeuden / kaiken oikean ja hyvän ja turvattuun tulevaisuuteen ohjaavan vastaisia, eli Jumalan kieltäviä, Jumalan sanan ja ohjeiden vastaisia vaihtoehtoja.
B) suoraa ja turvallista, totuuden ja oikeuden / oikeudenmukaisuuden sileää ja turvallista tietä
Suora ja turvallinen elämän tie olisi se Jumalan sanan ja ohjeiden mukainen vaihtoehto, joka johtaisi elämään ja yltäkylläisyyteen, kaikkinaiseen hyvinvontiin, turvalliseen ja turvattuun tulevaisuuteen, jossa ei ole niitä onnettomuuksia, pettymyksiä, vääryyksistä ja valheellisuuksista johtuvia ristiriitoja ja sekasortoa, eli yhteiselo olisi sellaista mikä tois vain hyvää, eikä enää pahaa. Eikä silloin olisi niistä kärsiviäkään. Rakkaushan ei te kenellekkään pahaa, sen puute kylläkin.
Joopa joo. Jumalasta ei ole pienintäkään apua missään, kuten ei mistään muustakaan keksitystä satuolennosta. Maailmassa ei olisi niin paljon vääryyttä, murhia, sotia ja pahuutta, jos joku hyvä kaikkivaltias olisi olemassa.
Usko on pelkästään pahasta, sillä kun ihminen luulee ja kuvittelee, että apu tulee ylhäältä, niin ei osaa etsiä sitä itse muualta.
Uskovat ihmiset ovat keskimäärin tyhmempiä kuin ateistit, sehän on päivänselvää. Tiedemaailmassa ja älykköjen piireissä on todella harvoja, jotka uskovat Jumalaan, tai jumaliin.
Mitä alemmas yhteiskunnassa mennään, sitä enemmän alkaa uskovia suhteessa löytyä.
lopeta se paskanjauhanta ja jatka tätä rataa niin pärjäät kyllä..
Oikeassa olet suurimmaksi osaksi. Jumala ja usko on helppo oikotie selvitä elämästä. Toimit vain Jumalan ohjeiden mukaan, ei tarvitse itse ajatella.
Eskollakin kyllä pointti on, oikeudenmukaisuus ja muut kauniit arvot pitäisi saada kunniaan. Niitä voi kuitenkin noudattaa myös ateisti tai sinun Jumalaasi ei-uskova ihminen. Ei tarvitse kuulua mihinkään kuvitteellisen suuremman voiman kaitsemaan lammaslaumaan ollakseen hyvä ihminen ja ajatellakseen muitakin kuin itseänsä, ajatellakseen niin, että maailmassa tämän ajattelutavan mukaa olisi hyvä olla.
Päivän HS:ssa kulttuurisivulla on uskontotieteilijä Mircea Eliaden(1907-1986) kirjan Pyhä ja profaani arvostelu, josta on otettu tiivistelmäksi keskelle arviointia seuraava lause:
"Voimme ymmärtää vierasta hengen maailmaa vain astumalla itse siihen sisälle."
Tuossa lauseessa on lyhyesti sanottu se totuus, että mistä tahansa kokemuksesta onkin kysymys, vain sen kokemuksen läpikäynyt pystyy sitä empiirisesti arvioimaan.
Nyt tekin, jotka kritisoitte tässä keskustelussa uskoa, uskontoa, Raamattua ja jopa Jumalaa, olette oikeastaan aika hataralla pohjalla.
Miten arvioida sitä, mistä ei mitään ole kokenut?
Voitte arvioida valitsemaanne arvojärjestelmää, koska olette sen sisäistäneet, voitte arvioida yleisiä moraliteetteja, koska ne ovat tunnettuja kaikissa uskonnoissa ja arvojärjestelmissä, mutta ette voi arvioida uskoa ottamatta sitä kokemukseenne.
Esko H. puhuu kokemuksen tuomalla painolla, minä voin tehdä samoin, apostolit Raamatussa puhuivat siitä, mitä olivat kokeneet, ja miljoonat ja miljoonat ihmiset kautta historian aikakausien ovat kokeneet jotain, joka on muuttanut heidän arvojärjestyksensä.
Te epäilijät ette yksinkertaisesti pysty kiistämään ihmisissä tapahtuvia muutoksia heidän päästyään uskoon sisälle.
"Epä" kirjoittaa, että Jumalaan uskova "toimii vain Jumalan ohjeiden mukaan, ei tarvitse itse edes ajatella".
Tuo on taas asiaa tuntemattoman henkilön täysin väärää tulkintaa.
Ei Jumala mitään aivotonta robottia häneen uskovasta ihmisestä halua, eikä ihminen edes pysty elämään siten, vaikka joku haluaisikin.
Kaikki jokapäiväinen elämä on ajattelua vaativaa ammattityössä, ihmissuhteissa ja käytännön elämän eri tilanteissa.
Jumala on vain muuttanut sisäisen arvomaailman päälaelleen.
Lisäksi Hän antaa Hänet vastaanottavalle jotain, mitä ateismi tai pakanuus ym. eivät koskaan kykene antamaan:
Ikuisen elämän toivon.
Mitenkähän sen voisi esim. euroissa mitata? :))
"Ikuisen elämän toivo" on juuri se millä palestiinalaisia terroristejä motivoidaan - huu haa huu haa
Viittaat siihen, että pääsen "vielä sisälle". Mikä on sitten se peruste, jolla Jumala jakaa uskoa ihmisille? Moni vastaa tähän, että etsivä löytää, mutta olen kyllä etsinyt, miettinyt asioita hyvinkin paljon ja tullut tulokseen, että todenäköisin mahdollisuus on se, että Jumala on mielikuvituksen tuote. Miksi Jumala ei tässä vaiheessa käännyttänyt minua oikealle polulle? Eikö se olisi viisainta saada minut "oikeauskoiseksi"? Miksi Jumala ei sitten päästäisi minua "sisälle"? Miksi maailmassa on lukemattomia muita uskontoja, jotka myös uskovat yhtä palavasti omaan vapahtajaansa ja silti ainoa oikea on sinun Jumalasi? Miksi taivaaseen pääsisivät vain sinun Jumalaasi uskovat ja ne jotka viimeisellä hetkellä tunnustavat Hänet? Mitä Hän tuomitsee, jos viimeisellä hetkellä en pyydä anteeksi Häneen uskomattomuuttani, en pyydä anteeksi, että olen elänyt rakastavan ja hyvän elämän ilman Häntä, en uskonut sokeasti tuntemattomaan?
Turha meidän on tähän muslimeja ottaa.
Jokainen vastaa ikuisuudestaan aivan itse, vetoamatta kehenkään muuhun eikä edes muihin uskontoihin.
"Mitä voit antaa sielusi lunnaiksi?"
Nyt kysyt niin hyviä kysymyksiä, että minä vastaan niihin myöhemmin iltapäivällä.
Olen itsekin ihmetellyt aivan samoja asioita aikoinaan, joten ne ovat tuttuja pohdintoja.
Mistä muuten päättelet, ettet ole jo sisällä?
Sehän ei ole tunneratkaisu kaikilla.
Mikä muu uskoontuleminen muka on kuin tunneratkaisu? Ei yhtään mikään. Iltapäivään siis.
Ensin vastaan lisätekstissäsi tuossa esitettyyn arveluun, että uskoon sisälle pääseminen olisi tunneratkaisu.
Sitä se ei nimenomaan ole.
Joku on kuvannut uskoa veturi vaunuyhdistelmäksi.
Veturin muodostavat tosiasiat ja usko yhdessä.
Tosiasiat=Jumalan sana Usko=Jumalaan luottaminen
Vaunu on omat tunteemme.
Ei vaunu voi vetää veturia, vaan veturi menee eteenpäin siitä riippumatta, seuraako perässä vaunu vai ei.
Uskossa emme ole riippuvaisia tunteistamme, vaan yksin Jumalan Sanasta, jonka Raamattu meille ilmoittaa.
Sitten tähän tekstiisi:
Olen pahoillani, kun olin epäileväinen sinun sisällä olemisestasi.
Kenenkään ihmisen vallassa ei ole tuollaisten asioiden arvioiminen, sillä vain Jumala näkee sydämeen.
Kerrot etsineesi ja miettineesi paljon näitä kysymyksiä. Annan etsinnällesi suuren arvon, sillä se jo todistaa Jumalan kutsuneen sinua.
Ehkäpä asiaan jäänyt epävarmuus johtuukin juuri siitä, että olet odottanut tunteiden mukanaoloa uskon todistuksena.
Tein itse aikoinaan aivan saman väärän päätelmän:
Kun en tuntenut mitään suuria "taivaan aukeamistunteita", aloin epäillä koko uskoani.
Jumala kutsuu aivan jokaista ihmistä.
"Hän..on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.."
Ap.teot 17:26-28
Johanneksen Ilmestyskirja sanoo:
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm.3:20
Eihän Jumala ole ollut päästämättä sinua sisälle.
Ehkä olet päässyt sinne sisälle jo ennen minuakin.
Oman epäilykseni sai katoamaan erään ihmisen lukema Raamatun jae, joka sai minut tajuamaan, että olen turhaan odottanut tunteitani mukaan enkä ollut varma, olenko vielä sisällä pelastuvien joukossa.
Se kuuluu näin:
"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni;(ja huom!)ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."
Hän ei siis hylkää Häntä etsivää, vaan odottaa kädet ojossa, että tulisimme hänen luokseen.
Ja jos olemme avaneet Hänelle sydämemme oven, Hän on jo tullut luoksemme eikä koskaan heitä meitä ulos!
Jos joskus tapaamme- toivon mukaan- rajan toisella puolella kirkkaudessa, voi olla, että tiedämme toisistamme siellä, ja silloin voimme todeta molemmat, että sisällähän me olimme jo aikoja sitten...
Jos olet elänyt, niinkuin kerrot, rakastavan ja hyvän elämän, uskon, että olet jo uskonut Häneen, ehkä tietämättäsikin, sillä Hänhän on rakkaus eikä kukaan voi ilman Hänen antamaa rakkauden voimaa elää sellaista elämää.
Jumala on varmaankin paljon lähempänä meitä jokaista kuin mitä ikinä voisimme arvatakaan.
"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh.13:35
Mieleni ei ole yhtään selvempi, tai ainakaan missään tapauksessa enemmän myönteinen monoteismiin kuin ennen tuota tekstiäsi. Saat toki puolestani uskoa mihin tahdot, ei se minua liikuta, mutta minun mielipidettäni tai ajatusmaailmaani ei kyllä ihmisten kirjoittamasta kirjasta lainatut sanat muuta, päinvastoin vahvistavat tunnetta siitä, että ihminen on Jumalan luonut.
"Jos joskus tapaamme- toivon mukaan- rajan toisella puolella kirkkaudessa, voi olla, että tiedämme toisistamme siellä, ja silloin voimme todeta molemmat, että sisällähän me olimme jo aikoja sitten... "
Kun joskus kuolemme, ja jos ns. sielu poistuu saman tien fyysisen kuoleman tapahduttua, tuntuisi maan päällä eletty elämäsi siinä vaiheessa melko ironiselta, jos ajatuksia siinä vaiheessa enää olisi. Emme ole kumpikaan hävinneet siinä vaiheessa mitään, koska emme ole tietoisia mistään, emme Jumalan olemassaolemattomudesta, emme siitä että olemme edes joskus eläneet, koska emme enää ole. Julmaa, mutta samalla pirun loogista ja järkevää.
typeryksiä löytyy kyllä joka katsomuksesta. En usko kirkkojen muokkaamaan jumalamalliin. Se on tuonut liikaa pimeyttä, ahdistusta ja alistamista kansan keskuuteen. Ei siitä ole kovinkaan pitkää aikaa, kun ihmiset pidettiin pelon alla Raamatun käskyillä, vaikka ironista kyllä sanoman piti olla ilosanoma :)
Itse uskon vuorenvarmasti, että jotain on olemassa meidän lisäksemme muualla eikä sitä uskoa heivaa mikään minusta. En varmastikaan kelpaisi minkään kirkon/lahkon mallikappaleeksi, sillä en usko vain yhteen totuuteen.
Sanoisin, että jos jotenkin saataisiin ne hyvät puolet esim.kristillisestä etiikasta, että vasemmistolainen poliittinen katsantokanta, niin siinä olisi yhdistelmä, joka voisi olla mukavin tavallisen ihmisen kannalta. Jostain syystä vain uskonto ja vasemmistolaisuus harvemmin kohtaavat toisiaan:)
Miten muuten Iron Mike selvität tilanteen jossa esim. sinun lapsesi kysyisi sinulta joskus mitä kuoleman jälkeen on? Kertoisitko, että juu koiranputkea me vaan persauksista lykätään ja siinä kaikki. Mun mielestä sellainen ajatustapa olisi aika ikävä ja mielikuvitukseton. Ketään ei vahingoita, jos hän ajattelee vaikkapa joskus jossain tämän maailman ulkopuolella tapaavansa uudelleen ne, jotka ovat hänelle rakkaita.
Jumalaa ei voi meidän testeillä todistaa mutta eipä voi myöskään kiistää. Viisain on se, joka uskaltaa katsella useita vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Jopa Linkola ateistinakin oli tämän suhteen varuillaan ja myötäävä.
katsotaan se, kuka on sisällä kuka ei? Sinullako se on lahja nähdä kuka on ns. uskossa kuka ei? Millätavoin tulkitset ihmisen, joka on ollut esim. mukana joissakin uskonnollisissa piireissä ja katsonut, että ne eivät ole häntä varten? Ihmisenä hän ei siis ole muuttunut, vaan pyrkii edelleen elämässään tekemään hyvää.
Mihinkään kirkkoon/lahkoon kuuluminen ei tarkoita sisälläolijaa. Sisälläoleminen on sitä, että ihminen sisäisesti uudistuu siten, että haluaa hyvää ja yrittää elää niin, että ihmisillä hänen ympärillään on suht´hyvä olla. Kuuluminen johonkin yhteisöön/kirkkoon tarkoittaa vain yhteisiä tilaisuuksia, joissa aika usein selän takana irvistellään toinen toista. Itsellänikin on ollut aikoinani tuosta kokemuksia.
Inhoan tekopyhyyttä yli kaiken ja fariseuslainen tyyli lyödä rintoihinsa ja osoitella muita ei mahdu pirtaani. Jokaisella meillä on ihan varmasti tekemistä oman itsemme kanssa ollaksemme millään tavoin oikeutettuja muiden ojentamiseen. Rikokset yms. ovat asia toinen ja niistä huolehtii maallinen laki yleensä.
oli tahatonta logiikkaa.
Sinä et ole varmaankaan kuullut henkeytetystä kirjoittamisesta, niinpä et tiedä, miten Raamatun kirjat ovat syntyneet.
Totta kai ihmisen käsi on ne kirjoittanut, mutta sisältö on tullut ihmisen ulkoa, Jumalan Hengeltä.
En tuota niin hyvin muuten tajuaisi, mutta kun olen itsekin saanut kokea pienen aavistuksen tuollaisesta asiasta, voin siitä näin mainita.
Jumalan sanassa on kuitenkin valtaisa voima, jota sinunkaan ei kannata väheksyä.
Jotain on jo sen vaikutuksesta voinut sinussakin tapahtua, vaikka et sitä vielä edes tajuaisi.
Yhden asian tiedän varmasti. Sinä et sattumoisin ole tätä keskustelua kanssani käynyt, vaan tämä on yksi tapa Jumalalta osoittaa, että Hän on sinusta kiinnostunut.
Minä olen ollut siinä vain vähäpätöinen osanen, ja tästä eteenpäin asia on sinun ja Jumalasi välinen.
Vähän aikaa siten täällä käytiin keskustelua kuoleman kokemuksen läpikäyneitten ihmisten kuvauksista kuolemansa hetkellä.
Jokainen tunsi yhtyvänsä kuollessaan jonkinlaiseen yhteiseen tietoisuuteen(Jumalaan?).
Sinä sanot, että emme ole silloin tietoisia mistään.
Miten sen tiedät?
Oletko käynyt kuoleman porttien sisäpuolella?
Lopetat tahattomasti loogiseen loppupäätelmään kaiken katoavaisuuden vakaumuksestasi.
Anteeksi, jos olen nyt vähän korni, kun suurennan yhden sanan loppulauseestasi:
"Julmaa, mutta samalla PIRUN loogista ja järkevää."
Sehän meidän toivoisi ajattelevan juuri noin.
Tiedostavuuden loppu oli oletus, aivan kuin taivaan tai helvetin olemassaolokin. Ethän sinäkään ole käynyt kuoleman "porttien" sisäpuolella, kukaan ei ole siellä käynyt.
Tuosta kuolemakokemuskeskustelusta. Täällä käydään myös monen muun laista keskustelua, esim. kreationistit keskustelevat täällä, muttei se tarkoita että kreationismi on oikea tapa ajatella. Se on naurettava tapa ajatella.
Pirusta. Miksi olisi olemassa juuri kaksi tuollaista ylempää olentoa? Jumala ja piru? Miksi aina hyvän ja pahan vastakkainasettelu? Tuokin viittaa ihmisen mielikuvituksen tuotoksiin. Mikä määrittelisi, kenestä piru saa vallan ja kenestä taas Jumala? Mikä määritteli sen että viimeinen lauseeni oli mielestäsi itse pirun tekosia? Montako prosenttia edellisessa teksissäni oli Jumalaa ja päinvastoin, montako prosenttia pirua?
Edelleenkään en ole saanut järkevää vastausta kenenkään kristityn taholta esim. seuraavaan: Sinäkin mainitsit, että raamattua kirjoittaneet ihmiset olivat vain jumalan välikappaleita. Miksi juuri nämä ihmiset? Miksei samanlaista ihmettä ole tapahtunut esim. Aasiassa silloin? Tai niillä miljoonien muiden jumalten palvojilla ja niihin uskovilla, miksi he palvovat kristittyjen näkökulmasta epäjumalia? Esim. buddhalaiset tai hindulaiset, onko Jumala jättänyt heidät omaan arvoonsa toivottomina tapauksina? Ei edelleenkään ole järkeä kun alkaa ajattelemaan laajemmin.
Moraalisen ratkaisun perusteena on teon arviointi oikean ja väärän asteikolla.
Raamatussa kehotetaan rakastamaan, mutta toisaalla tappamaan ja kostamaan. Täsin ristiriitaista, ollakseen uskottavaa.
Arvioinnissa käytetään harkintaa, järkeä. Tunteiden varassa tehty ratkaisu tai toisten esimerkin jäljittely eivät ole aidossa mielessä välttämättä moraalisia.
Aito moraalinen ratkaisu edellyttää aina harkintaa ja perusteluja. Silti myös muilla perusteilla tehdyillä ratkaisuilla voi olla moraalista merkitystä seurannaisvaikutusten kautta.
Avioliitto saatetaan solmia vain tunteen pohjalta, mutta ratkaisun seuraukset ulottuvat moniin moraalisiin kysymyksiin.
Moraali tulee yleensä esiin valintatilanteissa. Kaikki valinnat eivät kuitenkaan liity moraaliin. Moraalisesti yhdentekevää eli ei-moraalista amoraalista on, minkä värisellä autolla kukin ajaa.
Sen sijaan on väärin ajaa autolla, jonka jarrut eivät toimi, koska silloin vaarannetaan toisten tiellä liikkujien turvallisuus.
Jos ihminen omaa hyvän moraalin ja toimii sen puitteissä YHTÄ hyvin, taikka jopa paremmin kuin sinä, tai kuka tahansa harras uskova, niin MIHIN tarvitaan uskontoa?
Pitääkö olla Jumalaan uskova, että "taivaaseen" pääsy varmistuu? Miten on niiden ihmisten laita, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Jumalastasi? Missä on heidän paikkansa, sillä kun ei ole uskoa, niin ei ole kristinuskon mukaan myöskään paikkaa taivaassa. Helvettikö se, sillä on vain kaksi mahdollisutta uskonnon mukaan?
Kun keksit näihin ongelmakysymykseen uskottavat vastaukset, niin olet melkoinen korpifilosofi.
En voi olla puuttumatta keskusteluun luettuani kirjoituksesi.
Kristinusko on nyt ollut maailmassa n.2000 vuotta, ja sinä asut kristityssä maassa ja tunnet kenties joitakin kristittyjä ihmisiäkin, ja sitten kirjoitat asioista kuin et koskaan olisi kristinuskon periaatteita miettinytkään.
Pari esimerkkiä:
"Raamatussa kehotetaan rakastamaan, mutta toisaalla tappamaan ja kostamaan. Täysin ristiriitaista, ollakseen uskottavaa."
Ei siinä ole mitään ristiriitaa, jos tuntisit Raamatun rakenteen riittävästi.
VANHA TESTAMENTTI, eli juutalaisuskonnon peruskirja sisältää Mooseksen lain, joka enimmiltä osiltaan on juutalaisille suunnattu opaskirja moraaliseen elämään.
Ota huomioon, että Vanhan Testamentin ajoista on kulunut n.3000-4000 vuotta.
Me kristityt olemme omaksuneet siitä lähinnä vain Herran siunauksen ja Kymmenet käskyt.
Kaunokirjalliset ansiot ovat tietysti huomattavat, esim. Psalmit, Sananlaskut, Korkea veisu jne.
UUDEN TESTAMENTIN sanoma on yksiselitteinen ja selkeä.
Kymmenen Käskyä on edelleen voimassa, mutta yli kaiken koskee ihmistä Uuden liiton sanoma, joka sisältää Jumalan rakkauden ihmistä kohtaan, ja ihmisen rakkauden toisia ihmisiä kohtaan.
Jos haluat tämän sanoman lukea tiiviissä muodossa, lue Uuden Testamentin keskeisin ja kuuluisin jae ajatellen sen sisältöä: Joh.3:16
Toinen asia, josta puhut ihmetellen, on ihmisen iankaikkisen kohtalon kysymys.
Saarnaajan kirja 3:11 Vanhassa Testamentissa sanoo näin:
"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös IANKAIKKISUUDEN hän on pannut HEIDÄN SYDÄMEENSÄ;
mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua."
(Isot kirjaimet G.oldmanin)
Jokainen ihminen, ilman kristinuskon sanomaakin, kantaa sydämessään oikean ja väärän tietoisuutta.
Meille ns. Kirjan kansoille(juutalaiset,kristityt,muslimit) tämän tietoisuuden pitäisi olla vielä selvempää.
Meidän asiamme ei ole arvuutella Jumalan ratkaisuja ns. " evankeliumista vaille jääneiden"
ikuisuusarvoituksesta.
Me, joilla tieto Jumalasta on, joudumme sen tietoisuuden perusteella tekemään oman ratkaisumme.
Sanomattakin on selvää, että se ratkaisu voi merkitä äärettömän paljon ihmisen kohtaloissa.
Noh, noh! Vai ei ole ristiriitaa, jos kehotetaan tekemään päinvastasia tekoja? Koska vanha testametti on täynnä ristiriitaisuuksia, niin eihän sen sanomalla ole hevon paskan merkitystä.
Kyllä te uskovaiset olette kieroa porukaa, kun saatte mustankin muuttummaan valkoiseksi.
Jumala kehottaa raamatussa murskaamaan pienien lasten päitä kallioon. Kostamaan kolmanteen sukupolveen isien teot. Kehottaa yhtymään veljen vaimoon jne. Toisaalle se kehottaa olemaan armelias ja antamaan anteeksi.
Pitää olla mestariselittäjä, kuka nämäkin raamatun ristiriitaisuudet edukseen kääntää.
Pitääkö olla Jumalaan uskova, että "taivaaseen" pääsy varmistuu? Miten on niiden ihmisten laita, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Jumalastasi? Missä on heidän paikkansa, sillä kun ei ole uskoa, niin ei ole kristinuskon mukaan myöskään paikkaa taivaassa. Helvettikö se, sillä on vain kaksi mahdollisutta uskonnon mukaan?
Et vastannut em. kysymykseen aiemmin. Koitahan siis uudelleen.
Heti aluksi täytyy sanoa, että vastaukseni ovat vain vajavaisen ihmisen yrityksiä selittää selittämätöntä.
Jotakin kuitenkin:
Usko nyt, ettei meidän kristityssä maassa pidä keskittyä Vanhan Testamentin väkivaltaa sisältäviin kohtiin, sillä VT on myös juutalaiskansan historiasta kertova kirja, joka ei vielä todista Jumalan rakastavasta puolesta muuta kuin että Hän lupaa pelastuksen tulevan kaikelle kansalle(maailmalle).
Uusi Testamentti on kristityn pääteos, jossa kosto ja väkivalta sysätään sivuun, kun Jumalan lupaama rakkaus saa vallata ihmisen sydämen.
Lupaus pelastuksesta toteutui myös Messiaan tulossa Kristuksessa, joka samalla sovitti ihmisten ja Jumalan välisen välirikon vapaaehtoisella kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
Hänen toinen tulemuksensa kaikkien Herrana on vielä tapahtumatta.
Sitten taivaaseen pääsemisestä:
Jos pystyy täyttämään täydellisen hyvyyden vaatimukset, tulisi minun ymmärtääkseni sellaisen ihmisen päästä synnittömyydellään taivaaseen.
Kuka siihen pystyy?
Kristinuskon sanoman kuulleille on asia aika selvä.
Synnin palkan, kuoleman, voi välttää vain sovittamalla syntinsä Jumalan kanssa.
Mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Ei mitään.
Sen tähden ainoa mahdollisuus on hyväksyä kuolemalla sovitettava uhri.
Kun kuolemisella tarkoitetaan myös iankaikkista kuolemaa, tulee asiasta vaikeampi: Siihen tarvittaisiin viaton veri.
Uusi liitto ei enää hyväksy veriuhria.
Mikä neuvoksi?
Onko ollut synnitöntä ihmistä?
Jos on, onko hän suostunut kuolemaan jonkun toisen syntien takia?
Jos on suostunut, onko hän kuoleman voittamisella todistanut sovituksen tapahtuneen?
Jos on voittanut kuolemankin, voiko hänen voittonsa olla myös sovitettujen voitto?
Sisältääkö tämä voitto myös lupauksen ikuisesta elämästä?
Jos sisältää, miten sen saa itselleen?
Vastaus: Uskomalla tuon kaiken jo tapahtuneen 2000 vuotta sitten Israelissa!
Niiden kohdalla, jotka eivät tätä pelastussuunnitelmaa ole kuulleet, Jumalalla on toisentyyppinen ratkaisu, ns. yleinen ilmoitus.
Hän on istuttanut jokaiseen ihmiseen iankaikkisuuskaipuun, josta todisteena on omantunnon vakuutus siitä, tekeekö ihminen oikein vai väärin "suuren tuntemattoman" edessä.
Siitä yritin mainita ed. kirjoituksen Saarnaaja 3:11 lainauksella.
Heidän on siis noudatettava sisäistä Hyvän ja Pahan erottamiseen kykenevää omaatuntoaan.
Meitä sanoman kuulleita tämä ratkaisu ei sisällytä, vain "pakana"kulttuureja.
Eli pakanatkin pääsevät taivaaseen? Aimmat uskovaiset ovat väittäneet tosin. Mitä tässä pitää uskoa?
Vanha testamentti on siis ainakin hölyn pölyä.
erittäin tyhjentävästi sanottu.
olisi rauhan paratiisi ilman uskonnon tuomaa tuskaa ja tappamista
Uskotaan, tai ei, niin eletään kuitenkin ihmisiksi (pyritään siihen).
Sillä minkä te haluatte tehtävän teille, niin tehkää se heille !!
ihmisen jatkuva kulku väkivallan ja kaikenlaisen pahuuden ympyrässä johtuu siitä mielestäni, että hänessä on valtaa pitävänä moottorina ahneus ja itsekkyys. Valtiona omanvoiton pyynti ennen kaikkea muuta. Useimmat asiat, jotka aiheuttavat monenlaista pahuutta liittyvät rahaan, sen liialliseen omistamiseen tai sitten sen vähyyteen.
Ihmiset todennäköisesti kokevat uskontoon liittyvät asiat rajoittavina, tylsinä ja ahdasmielisinä, mitä en ihmettele, sillä historia on osoittanut miten sitä on lyömäaseena käytetty.
Saarnaaminen ja tietynlainen sormella osoittaminen toisen puutteita kohtaan ei anna koskaan hyvää vastakaikua. Olet varmastikin hyvää tarkoittava ihminen, mutta tyylisi kirjoittaa tuo kyllä minullekin välillä ärsytyksen oireita.
Kuka tietää, kaipa minunkin kirjoitukseni saavat negatiivisia vibroja joissakin muissa. Syntyjä syviä siihen en lähde nyt analysoimaan. Jokaisella meillä on taustamme jota vasten peilaamme elämäämme ja erilaisia asioita. Ihmisenä oleminen ei ole niin yksiselitteistä eikä sille löydy vain yhtä totuutta:)
Lainaus alkup. tekstistä:
"Olen pannut merkille että EU: n jälkeen kauppojen hedelmät ovat alkaneet olemaan, joko ihan hyvännäköisiä mutta ihan kovia ja raakoja, tai sitten ihan surkeita, ruttuisia ja sieltä täältä pehmenneitä. Kuvaa ihan hyvin EU politiikan todellisuutta. Vai ??? "
Minä puolestani panin merkille merkille, että joulun aattona Lidl:istä ostetut hedelmät (avokaado, päärynät, rypäleet ja banaanit) olivat laadultaan kaikinpuolin erinomaisia ja hinnaltaan ylivoimaisen halpoja!
Minkähän yhtymän poliittista todellisuutta tämä kuvaa?
Kumman meistä, totuuden valo on kirkkaampi ja -Henki raikkaampi; Sinun vai minun?
Kaikki kirjoituksesi on samalla tavoin puutaheinää, ja helposti kumottavissa.
Totuuden Henki ja valo on Sinulla edelleen kadoksissa, muutta kaikin mokomin, jatka etsimistä!
No tuo hedelmä asia ei nyt ollut se olennainen asia tuossa aloitusaiheessa. Tuli kuitenkin mainittua kun omalla paikkakunnallani tuon humioin, ja juku siitä myös, olikohan iltasanomien yleisö osastolla, myöskin valitti.
Palautteita alkoi tulla niin nopeaan ja paljon etten ole ehtinyt niitä edes kaikkia lukea.
Aihe olikin tarkoittettu ihan yleiseksi aiheeksi josta kukin voi keskustella ja sanoa oman näkökantansa