Omistatko pelastusvarmuuden?
Olen tavannut ihmisiä, jotka kertovat ,että he "toivovat" olevansa Jumalan omia!
Toivovat tai kuvittelevat olevansa "uudestisyntyneitä" ihmisiä ja matkalla taivaaseen!
Nämä ovat monetkin nimittäneet kristityiksi itseään jo jopa useiden vuosien ajan! koska ovat toimineet jopa hyvinkin kauan erilaisissa seurakuntatoiminnoissa mukana ,kuten nuorisotyössä tai muissa vastaavissa toimissa. Silti vain eivät omista "todellista varmuutta Jumalaan"! ollaan epävarmoja.
Kristilliseen elämään ei mielestäni voi koskaan kuulua todellista sisäistä iloa, kuin vasta sitten kun sielu uskosta varmana voi sanoa - "Minä tunnen Hänet, johon minä uskon"! - (2 Tim 1:12).
Pelastusvarmuutta ei myös voi saavuttaa siten ,että antaudutaan "kokonaan Jumalalle tunteiden varassa"!
Selvä ja päättäväinen ratkaisun ja valinnan askel ovat välttämättömiä todellisen pelastuksen saavuttamiseksi. Pelkkä "mieltymys kristillisyyteen" ei riitä!
Ylenpalttisen elehtivät rukoukset ja suuret kyyneleet eivät pelasta ketään! Näiden suurien tunnekuohujen jälkeen ei jää mitään muuta kuin - ontto, outo, ja tyhjä mieli kun Jumalaa ei silti näy! Jumala tahtoo meiltä enemmän kuin pelkkiä tunnekuohuja, Hän tahtoo "sydämessämme"!, =( tahtomaailmassamme) tapahtuvaa selvää ratkaisua ja päätöstä, eikä Hän tyydy tästä vaatimuksesta yhtään vähempään.
Pelastus on siinä, että pääsemme yhteyteen "Kristuksen" kanssa. sillä - "Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän , ja tämä elämä on Hänen Pojassaan . Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole ,sillä ei ole elämää" -(1 Joh 5:11-12)!
Jumalan Hengen täytyy saada vapaasti "synnyttää meidät elävään toivoon"! Vain näin voi syntyä todellista Hengen elämää kun Jumala Pyhän Henkensä kautta saa tehdä sen ilman meidän - "tunnekuohuisia avustuksiamme"!
On ihmisiä jotka "kipuilevat" uskonsa epävarmuuden kanssa yhä uudelleen ja uudelleen saavuttamatta kunnollista Raamatullista Hengen varmuutta uskonelämäänsä.
On joitain sellaisia jotka tulevat "herkästi" uskoon ja ovat kuin pilvien päällä leijailisi,mutta pienen ajan kuluttua ovat vaipuneet jo syvään epäuskoon.
Olen kohdannut tällaisen ihmisen hyvin murheellisena ja hän kertoi että hänen sisimmässään ikäänkuin joku kertoisi ,että -"olet tehnyt anteeksiantamattoman synnin jota ei voi saada anteeksi"! ja oli peloissaan että onko hänellä nyt sitten lainkaan enään pelastusta?
Kerroin hänelle ,että ihminen joka tekee anteeksiantamattoman synnin, niin hän - "EI VOI TULLA SIITÄ MURHEELLISEKSI JUMALAN EDESSÄ, JA ETSIÄ SIIHEN ANTEEKSIANTAMUSTA"!
Kerroin että ihminen joka sellaisen synnin on tehnyt, ei enään ikävöi Jumalan luokse eikä hän ole huolissaan omasta sielunsa tilasta! Tämä huomio auttoi häntä ja ilme kirkastui ja riemu täytti taas sydämen uudelleen ja kirkasti -"harmaaksi menneen mielen"!
Kun olet "lähellä" Jumalaa ,niin saat Häneltä "siunauksen" olla "siunaukseksi"! Jos suljet Jumalan sinulle antaman Hengen sisimpääsi etkä käytä sitä Jumalan työhön, niin se "ummehtuu" ja ja käy hyödyttömäksi !
Jumala tarvitsee nöyrää ja iloista mieltä . Työntekijöiksi elopellolleen niitä, jotka tietävät, että Jumala on SAMA! kuin eilen ,tänään ja iankaikkisesti!, ovat meidän tunteemme mitkä tahansa!!!
Hän haluaa että tulemme- "sen veden lähteeksi ,joka kumpuaa iankaikkiseen elämään"!
Siunausta Jeesuksessa!
Olen tavannut ihmisiä, jotka kertovat ,että he "toivovat" olevansa Jumalan omia!
Toivovat tai kuvittelevat olevansa "uudestisyntyneitä" ihmisiä ja matkalla taivaaseen!
Nämä ovat monetkin nimittäneet kristityiksi itseään jo jopa useiden vuosien ajan! koska ovat toimineet jopa hyvinkin kauan erilaisissa seurakuntatoiminnoissa mukana ,kuten nuorisotyössä tai muissa vastaavissa toimissa. Silti vain eivät omista "todellista varmuutta Jumalaan"! ollaan epävarmoja.
Kristilliseen elämään ei mielestäni voi koskaan kuulua todellista sisäistä iloa, kuin vasta sitten kun sielu uskosta varmana voi sanoa - "Minä tunnen Hänet, johon minä uskon"! - (2 Tim 1:12).
Pelastusvarmuutta ei myös voi saavuttaa siten ,että antaudutaan "kokonaan Jumalalle tunteiden varassa"!
Selvä ja päättäväinen ratkaisun ja valinnan askel ovat välttämättömiä todellisen pelastuksen saavuttamiseksi. Pelkkä "mieltymys kristillisyyteen" ei riitä!
Ylenpalttisen elehtivät rukoukset ja suuret kyyneleet eivät pelasta ketään! Näiden suurien tunnekuohujen jälkeen ei jää mitään muuta kuin - ontto, outo, ja tyhjä mieli kun Jumalaa ei silti näy! Jumala tahtoo meiltä enemmän kuin pelkkiä tunnekuohuja, Hän tahtoo "sydämessämme"!, =( tahtomaailmassamme) tapahtuvaa selvää ratkaisua ja päätöstä, eikä Hän tyydy tästä vaatimuksesta yhtään vähempään.
Pelastus on siinä, että pääsemme yhteyteen "Kristuksen" kanssa. sillä - "Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän , ja tämä elämä on Hänen Pojassaan . Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole ,sillä ei ole elämää" -(1 Joh 5:11-12)!
Jumalan Hengen täytyy saada vapaasti "synnyttää meidät elävään toivoon"! Vain näin voi syntyä todellista Hengen elämää kun Jumala Pyhän Henkensä kautta saa tehdä sen ilman meidän - "tunnekuohuisia avustuksiamme"!
On ihmisiä jotka "kipuilevat" uskonsa epävarmuuden kanssa yhä uudelleen ja uudelleen saavuttamatta kunnollista Raamatullista Hengen varmuutta uskonelämäänsä.
On joitain sellaisia jotka tulevat "herkästi" uskoon ja ovat kuin pilvien päällä leijailisi,mutta pienen ajan kuluttua ovat vaipuneet jo syvään epäuskoon.
Olen kohdannut tällaisen ihmisen hyvin murheellisena ja hän kertoi että hänen sisimmässään ikäänkuin joku kertoisi ,että -"olet tehnyt anteeksiantamattoman synnin jota ei voi saada anteeksi"! ja oli peloissaan että onko hänellä nyt sitten lainkaan enään pelastusta?
Kerroin hänelle ,että ihminen joka tekee anteeksiantamattoman synnin, niin hän - "EI VOI TULLA SIITÄ MURHEELLISEKSI JUMALAN EDESSÄ, JA ETSIÄ SIIHEN ANTEEKSIANTAMUSTA"!
Kerroin että ihminen joka sellaisen synnin on tehnyt, ei enään ikävöi Jumalan luokse eikä hän ole huolissaan omasta sielunsa tilasta! Tämä huomio auttoi häntä ja ilme kirkastui ja riemu täytti taas sydämen uudelleen ja kirkasti -"harmaaksi menneen mielen"!
Kun olet "lähellä" Jumalaa ,niin saat Häneltä "siunauksen" olla "siunaukseksi"! Jos suljet Jumalan sinulle antaman Hengen sisimpääsi etkä käytä sitä Jumalan työhön, niin se "ummehtuu" ja ja käy hyödyttömäksi !
Jumala tarvitsee nöyrää ja iloista mieltä . Työntekijöiksi elopellolleen niitä, jotka tietävät, että Jumala on SAMA! kuin eilen ,tänään ja iankaikkisesti!, ovat meidän tunteemme mitkä tahansa!!!
Hän haluaa että tulemme- "sen veden lähteeksi ,joka kumpuaa iankaikkiseen elämään"!
Siunausta Jeesuksessa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan se ihan totta, että pitää uskoa jos on uskossa. Mutta ei kai niitä toisia jotka näyttävät elehtiväisiltä tai jotenkin muuten erilaisilta kuin oma tyyli, kannattaisi varmaankaan kuitenkaan mennä tuomitsemaan. Vaikka tuskín sinun kirjoituksessasi oli tarkoitus sellaista tarkoittaakkaan. Jokainen ihminen on erilainen, ja toiset käyttävät enemmän eleitä kuin toiset. Tärkeintä on tosiaan se että uskoo.
Olen käsitellyt tätä aihetta perusteellisemmin linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastusvarmuus.htm