niin ajatuksiani.. täällä kun kaikilla palstoilla melkeinpä pelkästään riidellään,, lähinnähän "kristittyjä" täällä kirjoittelevista kaikki on.. mutta missä vika kun vain riidellään ja tämä ei rajoitu vain tällaisille foorumeille ja tällainen negatiivisuus ilmenee jokapuolella nykyään.... (välihuomautuksena mainitsen etten itseäni pidä millään lailla ketään muuta parempana, itsellänikin aivan sama ongelma).... mutta takaisin aiheeseen "kristittyjähän" me ollaan n.~90% suomalaisista.. mutta miksi sitten vain jokapuolella toimitaan negatiivisesti, ajatellen kuitenkin mitä uskontomme päähenkilö opettaa,, eikä tätä tunnu missään suuntauksessa näkyvän, siis aitoa rakkautta, rakkaushan on tärkein asia koko "uskossamme" oltiin sitten fundamentalisteja tai liberaaleja tai täysin välinpitämöttömiä (enkä tarkoita nyt myöskään että vain kristittyjen tulisi pyrkiä rakkauteen. se on kaikille päämääränä mielestäni.. mutta niin rakkaushan ymmärretään nykyään aivan väärinkin, mutta ei siitä sen enempää.. mutta takaisin näihin ongelmiin, kun nykyään kaikki ovat niin itsekkäitä jne.. myös nämä uudestisyntyneet fundamentalistit imo... hekin kyllä jaksavat täällä paukuttaa muita raamatulla päähän niin että tuntuu, mutta tuntuu että monesti unohtuu kaikkein tärkemmät Jeesuksen opetukset, eli Rakastaa muita kuin itseään ja samoin Jumalaan.. mielestäni tämän käskyn päälle kaikki rakentuu. pitäisi ajatella itsensä yhtä arvokkaana kuin kaikki muut ihmiset. antaa paitansa toiselle, eikä havitella maallista omaisuutta liikaa. tällaisesta rakkaudesta varmasti saa paljon enemmän kuin maallisen omaisuuden haalimisesta tai toisten ihmisten kiusaamisesta eri raamatunkohdilla.
mikä sitten on ettemme pyri rakkauteen, ei fundamentalistit, ei liberaalit, eikä ateistit? :\
en tietenkään tarkoita että ihmiset tässä todellisuudessa täydellisyyteenkään voisivat yltää, ei toki. mutta ehkä suuntaa pitäisi kuitenkin yrittää muuttaa parempaan. ja tämä voi tapahtua yksilötasolta... en sitten tiedä olemmeko tarpeeksi vahvoja tähän, mutta siihen voisi yrittää pyrkiä
mikä sitten on ettemme pyri rakkauteen, ei fundamentalistit, ei liberaalit, eikä ateistit? :\
en tietenkään tarkoita että ihmiset tässä todellisuudessa täydellisyyteenkään voisivat yltää, ei toki. mutta ehkä suuntaa pitäisi kuitenkin yrittää muuttaa parempaan. ja tämä voi tapahtua yksilötasolta... en sitten tiedä olemmeko tarpeeksi vahvoja tähän, mutta siihen voisi yrittää pyrkiä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerroppa vielä se, miten käytännössä mahdollista, miltä pohjalta ja millä ehdoilla, kuka sanoo mikä oikein mikä väärin. Mistä aloittaa ja miten ?
Eihän tämä sanallinen vuorovaikutus kerro juuri
mitään todellisuudesta, sillä ei täällä ihmiset
esiinny itsenään, vaan jonkun nimimerkin suojissa.
Missä on sinun tilanne tajusi ja otteesi tähän
nyky-elämään, ravistele omaa mieltäsi, itseäsi.
Eikä tässä maailmassa Rakkaus ole loppumassa vaik-ka onkin vähän piilossa, sitä täytyy vain etsiä
muualta, näiden foorumeiden ulkopuolelta.
Ja jos sinun on vaikea nähdä peitsen taittelua
täällä sivuilla, niin miten se sitten on tosi-
elämässä, pakenetko paikalta kun keskustelu al-
kaa, ja pitäisi kertoa oma mielipide ja näkemys
asioiden tolaan ja itse elämään.
Rakkaus "sanana" ei ole koskaan istunut oikein
suomalaisen suuhun, joten täältä ei sitä sanaa
tavoita kuin harjaantunut keskustelija tekoina.
Mutta muuten oikein hyvä avaus keskusteluun, aihe
vain saattaa olla liian monipuolinen keskustelun
alle, juuri nyt kaamoksen aikana.
Varmaankin perimmältään kaikki ongelmamme aiheutuvat rakkauden puutteesta.
Rakkaus, tuo imelä sana, vie kenties ajatuksemme harhaan sen kuullessamme, koska se enimmäkseen liitetään romantiikkaan toisaalta ja toisaalta uskonnolliseen lässytykseen.
Kerropas sinä nyt ensin, ennenkuin mennään eteenpäin, miten määrittelet tässä puheenaolevan rakkauden. Mitä se käytännössä on ja missä se näkyy ja ei näy?