Kuun

että J. Smith olisi saanut hieman virheelisiä ilmoituksia enemmänkin?

Turust kirjoitti:

että J. Smith olisi saanut hieman virheelisiä ilmoituksia enemmänkin?

Hänpä ei sanonutkaan tuossa yhteydessä että "Herra sanoo..." ;-)

Zappa kirjoitti:

Hänpä ei sanonutkaan tuossa yhteydessä että "Herra sanoo..." ;-)

Entäs tämä George Smithin Löydöt? Onko yhtäläisyyksiä Joseph:in hattutemppuihin? Kyllä tosiaankin näyttää Joseph Smitillä olleen käytössään jonkinlainen käännös tuosta maailman vanhimmasta, n. 1700 eaa. nuolenpääkirjoituksella sumeriksi kirjoitetusta Gilgamesh eeppoksesta.

Tässä pieni lainaus Johan Stenbäck:in asiaa koskevasta kirjoituksesta. En ainakaan ole löytäny Stenbäkin viittauksia mormonismiin. Näyttää kuitenkin aivan ilmeiseltä että mormonien kirja on melko suoraa lainausta Gilgamesh- eeppoksestä. Että se siitä Ameriiikan Joseph Smithistä. ;-o

Raamatun Arkeologian Seuran kokouksessa kolmantena päivänä joulukuuta vuonna 1872 Lontoossa nuolenpääkirjoitusten tutkija George Smith esitti sensaatiomaisen tiedonannon. Hän kertoi että Assyrian valtakunnan kuninkaan Assurbanipalin (668-632 eKr.) palatsikirjastosta Niinivestä oli löydetty joukko nuolenpäätauluja, jotka tarinoivat Izdubar-nimisestä sankarista. Kysymyksessä oli maailman vanhin sankaritaru, jonka nykyään tunnemme Gilgamesh-eepoksen nimellä.

Smith luki sankarin nimen väärin Izdubariksi ja tutkimuksen varhaisimmassa vaiheessa eepoksella oli nimenä Izdubar-eepos ja myös Nimrod-eepos raamatun Nimrodin mukaan.

Tämä löytö aiheutti sen että englantilaiset keräsivät heti puntia, jotta Smith saisi jatkaa kaivauksiaan Kujundzikin kummussa, jonka alle muinainen Niinive kätkeytyi. Hänen saaliinsa olikin odotuksia vastaava, sillä kuokka ja lapio paljastivat hiekan alta lisää taulukatkelmia, jotka kuuluivat samaan eepokseen, nimittäin sen niiniveläiseen versioon. Mm. löytyi fragmentteja, jotka kertoivat suuresta vedenpaisumuksesta siinä määrässä raamatun vastaavaa kertomusta muistuttavasti, että suuri yleisö innostui asiaan vieläkin enemmän.

Mutta vuonna 1890 huomattiin että sankarin nimi ei ole luettava Izdubar, vaan Gilgames, sillä nimi löytyi kirjoitettuna myös tavumerkeillä Gi-il-ga-mesh. Selvisi että kysymyksessä on sama sankari, jonka nimi esiintyy eräässä vuoden 893 vaiheilla eKr. syyriaksi kirjoitetussa luettelossa babylonialaisista kuninkaista. Sitä paitsi hänet voitiin samastaa siihen Gilgamos-nimellä tunnettuun tarunomaiseen kuninkaaseen, josta Claudius Aelianus kertoo kreikaksi kirjoittamassaan teoksessa Historia animalium (XII 21).

Tarunomaisena Gilgamesia onkin pidetty aivan viime vuosiin asti, joskin hänet mainitaan sumerilaisissa kuningasluetteloissa Urukin kaupungin (raamatusta tunnetun Erekin) kuninkaana. Mutta nuolenpäiden tutkijain piirissä on jo ruvettu uskomaan että Gilgames ei ole taruhahmo, vaan todella historiallinen henkilö, joka hallitsi Urukin kaupunkia ja sen sisarkaupunkia Kullabia kolmenkymmenen vuoden ajan alkaen vuoden 2530 vaiheilta eKr. Hänen edeltäjänsä kuningasluettelon mukaan oli Dumu-zi, joka hallitsi noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Dumu-zin nimi merkitsee 'Oikea poika', jolla tarkoitettiin, kuten Thorkild Jacobsen on voinut osoittaa, "maidossa piileviä, elämää antavia voimia". "Oikean pojan" edeltäjä oli Lugalbanda, joka niin ikään hallitsi noin kaksikymmentä vuotta. Hänen edeltäjänsä taas oli samoin noin kaksikymmentä vuotta hallinnut Enmerkar ja Enmerkarin edeltäjä, vanhin kuningas tässä Urukin hallitsijaluettelossa, oli Mes-kiang-gaser. Gilgameshin seuraajatkin tunnemme ja eräiltä heistä on säilynyt samanaikaisia kirjoituksia.

Dumu-zi ei kuitenkaan ollut Gilgameshin isä, vaan kaiken todennäköisyyden mukaan Gilgamesh on ollut avioton lapsi. Äsken mainitulla Aelianuksella onkin säilynyt taru Gilgameshin syntymästä: Urukin kuninkaan Enmerkarin tytär, jonka ennustusten pelottama isä on sulkenut korkeaan torniin, synnyttää salassa "ei-kenenkään pojan" Gilgamoksen, jonka vartijat heittävät tornista alas. Kotka huomaa putoavan lapsen ja pelastaa sen. Ennustukset käyvät toteen ja Gilgamesh riistää äitinsä isältä Enmerkarilta kuninkuuden.

Tämä taru tietenkin on sepitetty samaan tapaan kuin monen muunkin historiallisesti huomattavan henkilön syntymästä sepitetyt tarut in maiorem dei gloriam. (Palauttakaamme mieleen vaikkapa vain Akkadin Sargon Suuri joka pelastui kapalolapsena kaislakorissa samoin kuin juutalaisten Mooses. ) Joka tapauksessa siinä kuitenkin lienee sen verran perää, että Gilgamesh oli "ei-kenenkään poika", siis äpärä, joka sittemmin anasti vallan käsiinsä.

Gilgameshin äidiksi eepos ja eräät toisetkin tekstit väittävät jumalatar Ninsunia, "Villilehmää" . Ninsunin puoliso oli Lugalbanda, joka näin ollen olisi Gilgameshin isä. Mutta tässäkin tietysti ilmenee halu luoda suurelle miehelle in maiorem dei gloriam ylhäinen sukupuu aivan samalla tavalla kuin monet myöhemmät Babylonian kuninkaat, jotka olivat hankkineet valtansa usurpaattoreina, keksivät itselleen mahtavat esi-isät vaikka itse asiassa olivat nousseet alimmista yhteiskuntaluokista tai "ei-kenenkään poikina" maan korkeimpaan asemaan. Kommentti.

Aivan toinen kysymys on se, mitä Gilgamesin nimi merkitsee. Eräät haluavat tulkita sen lyhennykseksi sumerilaisesta nimestä, joka täydellisenä kuului Pa-gishge-mes ja merkitsi 'Mies joka on uuden puun siemen', toisin sanoen "Mies josta on tuleva perheen, suvun perustaja". Kieltämättä tämä selitys hyvin sopii teoriaan, jonka mukaan Gilgames oli äpärä ja usurpaattori, vallananastaja. Toisten mielestä taas Gilgames ei lainkaan ole sumerin kieltä, vaan kuuluu ns. substraattiin eli johonkin kieleen, jota Babyloniassa puhuttiin ennen kuin sumerilaiset tulivat Veljesvirtain, Tigris- ja Eufrat-virtain, laaksoon. Joka tapauksessa on varmaa että nimi lausuttiin Gilgamesh, siis pitkävokaalisena toiselta tavultaan. Se voidaan päätellä runomitasta.

Turust kirjoitti:

Entäs tämä George Smithin Löydöt? Onko yhtäläisyyksiä Joseph:in hattutemppuihin? Kyllä tosiaankin näyttää Joseph Smitillä olleen käytössään jonkinlainen käännös tuosta maailman vanhimmasta, n. 1700 eaa. nuolenpääkirjoituksella sumeriksi kirjoitetusta Gilgamesh eeppoksesta.

Tässä pieni lainaus Johan Stenbäck:in asiaa koskevasta kirjoituksesta. En ainakaan ole löytäny Stenbäkin viittauksia mormonismiin. Näyttää kuitenkin aivan ilmeiseltä että mormonien kirja on melko suoraa lainausta Gilgamesh- eeppoksestä. Että se siitä Ameriiikan Joseph Smithistä. ;-o

Raamatun Arkeologian Seuran kokouksessa kolmantena päivänä joulukuuta vuonna 1872 Lontoossa nuolenpääkirjoitusten tutkija George Smith esitti sensaatiomaisen tiedonannon. Hän kertoi että Assyrian valtakunnan kuninkaan Assurbanipalin (668-632 eKr.) palatsikirjastosta Niinivestä oli löydetty joukko nuolenpäätauluja, jotka tarinoivat Izdubar-nimisestä sankarista. Kysymyksessä oli maailman vanhin sankaritaru, jonka nykyään tunnemme Gilgamesh-eepoksen nimellä.

Smith luki sankarin nimen väärin Izdubariksi ja tutkimuksen varhaisimmassa vaiheessa eepoksella oli nimenä Izdubar-eepos ja myös Nimrod-eepos raamatun Nimrodin mukaan.

Tämä löytö aiheutti sen että englantilaiset keräsivät heti puntia, jotta Smith saisi jatkaa kaivauksiaan Kujundzikin kummussa, jonka alle muinainen Niinive kätkeytyi. Hänen saaliinsa olikin odotuksia vastaava, sillä kuokka ja lapio paljastivat hiekan alta lisää taulukatkelmia, jotka kuuluivat samaan eepokseen, nimittäin sen niiniveläiseen versioon. Mm. löytyi fragmentteja, jotka kertoivat suuresta vedenpaisumuksesta siinä määrässä raamatun vastaavaa kertomusta muistuttavasti, että suuri yleisö innostui asiaan vieläkin enemmän.

Mutta vuonna 1890 huomattiin että sankarin nimi ei ole luettava Izdubar, vaan Gilgames, sillä nimi löytyi kirjoitettuna myös tavumerkeillä Gi-il-ga-mesh. Selvisi että kysymyksessä on sama sankari, jonka nimi esiintyy eräässä vuoden 893 vaiheilla eKr. syyriaksi kirjoitetussa luettelossa babylonialaisista kuninkaista. Sitä paitsi hänet voitiin samastaa siihen Gilgamos-nimellä tunnettuun tarunomaiseen kuninkaaseen, josta Claudius Aelianus kertoo kreikaksi kirjoittamassaan teoksessa Historia animalium (XII 21).

Tarunomaisena Gilgamesia onkin pidetty aivan viime vuosiin asti, joskin hänet mainitaan sumerilaisissa kuningasluetteloissa Urukin kaupungin (raamatusta tunnetun Erekin) kuninkaana. Mutta nuolenpäiden tutkijain piirissä on jo ruvettu uskomaan että Gilgames ei ole taruhahmo, vaan todella historiallinen henkilö, joka hallitsi Urukin kaupunkia ja sen sisarkaupunkia Kullabia kolmenkymmenen vuoden ajan alkaen vuoden 2530 vaiheilta eKr. Hänen edeltäjänsä kuningasluettelon mukaan oli Dumu-zi, joka hallitsi noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Dumu-zin nimi merkitsee 'Oikea poika', jolla tarkoitettiin, kuten Thorkild Jacobsen on voinut osoittaa, "maidossa piileviä, elämää antavia voimia". "Oikean pojan" edeltäjä oli Lugalbanda, joka niin ikään hallitsi noin kaksikymmentä vuotta. Hänen edeltäjänsä taas oli samoin noin kaksikymmentä vuotta hallinnut Enmerkar ja Enmerkarin edeltäjä, vanhin kuningas tässä Urukin hallitsijaluettelossa, oli Mes-kiang-gaser. Gilgameshin seuraajatkin tunnemme ja eräiltä heistä on säilynyt samanaikaisia kirjoituksia.

Dumu-zi ei kuitenkaan ollut Gilgameshin isä, vaan kaiken todennäköisyyden mukaan Gilgamesh on ollut avioton lapsi. Äsken mainitulla Aelianuksella onkin säilynyt taru Gilgameshin syntymästä: Urukin kuninkaan Enmerkarin tytär, jonka ennustusten pelottama isä on sulkenut korkeaan torniin, synnyttää salassa "ei-kenenkään pojan" Gilgamoksen, jonka vartijat heittävät tornista alas. Kotka huomaa putoavan lapsen ja pelastaa sen. Ennustukset käyvät toteen ja Gilgamesh riistää äitinsä isältä Enmerkarilta kuninkuuden.

Tämä taru tietenkin on sepitetty samaan tapaan kuin monen muunkin historiallisesti huomattavan henkilön syntymästä sepitetyt tarut in maiorem dei gloriam. (Palauttakaamme mieleen vaikkapa vain Akkadin Sargon Suuri joka pelastui kapalolapsena kaislakorissa samoin kuin juutalaisten Mooses. ) Joka tapauksessa siinä kuitenkin lienee sen verran perää, että Gilgamesh oli "ei-kenenkään poika", siis äpärä, joka sittemmin anasti vallan käsiinsä.

Gilgameshin äidiksi eepos ja eräät toisetkin tekstit väittävät jumalatar Ninsunia, "Villilehmää" . Ninsunin puoliso oli Lugalbanda, joka näin ollen olisi Gilgameshin isä. Mutta tässäkin tietysti ilmenee halu luoda suurelle miehelle in maiorem dei gloriam ylhäinen sukupuu aivan samalla tavalla kuin monet myöhemmät Babylonian kuninkaat, jotka olivat hankkineet valtansa usurpaattoreina, keksivät itselleen mahtavat esi-isät vaikka itse asiassa olivat nousseet alimmista yhteiskuntaluokista tai "ei-kenenkään poikina" maan korkeimpaan asemaan. Kommentti.

Aivan toinen kysymys on se, mitä Gilgamesin nimi merkitsee. Eräät haluavat tulkita sen lyhennykseksi sumerilaisesta nimestä, joka täydellisenä kuului Pa-gishge-mes ja merkitsi 'Mies joka on uuden puun siemen', toisin sanoen "Mies josta on tuleva perheen, suvun perustaja". Kieltämättä tämä selitys hyvin sopii teoriaan, jonka mukaan Gilgames oli äpärä ja usurpaattori, vallananastaja. Toisten mielestä taas Gilgames ei lainkaan ole sumerin kieltä, vaan kuuluu ns. substraattiin eli johonkin kieleen, jota Babyloniassa puhuttiin ennen kuin sumerilaiset tulivat Veljesvirtain, Tigris- ja Eufrat-virtain, laaksoon. Joka tapauksessa on varmaa että nimi lausuttiin Gilgamesh, siis pitkävokaalisena toiselta tavultaan. Se voidaan päätellä runomitasta.

Joseph Smithiin, enkä Mormonin Kirjan sisältöön...

Luulisin että jos tälläinen yhteys olisi, olisi sitä jo käytetty JS:ä ja MK:aa vastaan.

Zappa kirjoitti:

Hänpä ei sanonutkaan tuossa yhteydessä että "Herra sanoo..." ;-)

Lähde: kirkon lehti Tambuli (Liahona) kesäkuu 1981, kirj. Apostoli Ezra T. Benson josta myöhemmin tuli kirkon presidentti ja profeetta.
Varsinkin kohta 6.


Tehkäämme lopuksi yhteenveto tästä suurenmoisesta avaimesta, näistä "Neljästätoista perussäännöstä profeetan seuraamisessa", sillä pelastuksemme riippuu niistä.

1. Profeetta on ainoa mies, joka puhuu Herran puolesta kaikessa.
2. Elävä profeetta on meille tärkeämpi kuin pyhät kirjoitukset.
3. Elävä profeetta on meille tärkeämpi kuin kuollut profeetta.
4. Profeetta ei ole koskaan johtava kirkkoa harhaan.
5. Profeetalla ei tarvitse olla mitään erityistä maallista koulutusta tai valtakirjaa puhuakseen mistä tahansa aiheesta tai toimiakseen missä asiassa tahansa koska tahansa.
6. Profeetan ei tarvitse sanoa "Näin sanoo Herra" antaessaan meille pyhää kirjoitusta.
7. Profeetta kertoo meille sen, mitä meidän tarvitsee tietää, ei aina sitä, mitä me haluamme tietää.
8. Ihmisjärkeily ei rajoita profeettaa.
9. Profeetta voi saada ilmoitusta mistä asiasta tahansa, sekä ajallisesta että hengellisestä.
10. Profeetta voi olla mukana siviililuonteisissa asioissa.
11. Ne kaksi ryhmää, joiden on vaikeinta seurata profeettaa, ovat oppineet ylpeät ja rikkaat ylpeät.
12. Profeetan ei tarvitse olla suosittu maailman tai maailmallisten silmissä.
13. Profeetta ja hänen neuvonantajansa muodostavat Ensimmäisen presidenttikunnan — kirkon ylimmän koorumin.
14. Profeetta ja presidenttikunta — elävä profeetta ja Ensimmäinen presidenttikunta — seuraa heitä ja ole siunattu; hylkää heidät ja kärsi.

http://library.lds.org/nxt/gateway.dll/Magazines/Liahona/1981.htm/tambuli june 1981 .htm/first presidency message fourteen fundamentals in following the prophet.htm?f=templates$fn=document-frame.htm$3.0$q=[rank,100:[domain:[and:[stem:[and:fourteen fundamentals]]]][sum:[stem:fourteen fundamentals ]]]$x=server#LPHit1

Mormoni kirjoitti:

Lähde: kirkon lehti Tambuli (Liahona) kesäkuu 1981, kirj. Apostoli Ezra T. Benson josta myöhemmin tuli kirkon presidentti ja profeetta.
Varsinkin kohta 6.


Tehkäämme lopuksi yhteenveto tästä suurenmoisesta avaimesta, näistä "Neljästätoista perussäännöstä profeetan seuraamisessa", sillä pelastuksemme riippuu niistä.

1. Profeetta on ainoa mies, joka puhuu Herran puolesta kaikessa.
2. Elävä profeetta on meille tärkeämpi kuin pyhät kirjoitukset.
3. Elävä profeetta on meille tärkeämpi kuin kuollut profeetta.
4. Profeetta ei ole koskaan johtava kirkkoa harhaan.
5. Profeetalla ei tarvitse olla mitään erityistä maallista koulutusta tai valtakirjaa puhuakseen mistä tahansa aiheesta tai toimiakseen missä asiassa tahansa koska tahansa.
6. Profeetan ei tarvitse sanoa "Näin sanoo Herra" antaessaan meille pyhää kirjoitusta.
7. Profeetta kertoo meille sen, mitä meidän tarvitsee tietää, ei aina sitä, mitä me haluamme tietää.
8. Ihmisjärkeily ei rajoita profeettaa.
9. Profeetta voi saada ilmoitusta mistä asiasta tahansa, sekä ajallisesta että hengellisestä.
10. Profeetta voi olla mukana siviililuonteisissa asioissa.
11. Ne kaksi ryhmää, joiden on vaikeinta seurata profeettaa, ovat oppineet ylpeät ja rikkaat ylpeät.
12. Profeetan ei tarvitse olla suosittu maailman tai maailmallisten silmissä.
13. Profeetta ja hänen neuvonantajansa muodostavat Ensimmäisen presidenttikunnan — kirkon ylimmän koorumin.
14. Profeetta ja presidenttikunta — elävä profeetta ja Ensimmäinen presidenttikunta — seuraa heitä ja ole siunattu; hylkää heidät ja kärsi.

http://library.lds.org/nxt/gateway.dll/Magazines/Liahona/1981.htm/tambuli june 1981 .htm/first presidency message fourteen fundamentals in following the prophet.htm?f=templates$fn=document-frame.htm$3.0$q=[rank,100:[domain:[and:[stem:[and:fourteen fundamentals]]]][sum:[stem:fourteen fundamentals ]]]$x=server#LPHit1

kukaan ole huomannut mormonien kirjan/Joseph Smithin kirjoitusten yhteneväisyyttä Gilgamesh- eeppoksen kanssa. Nuo Georgen löytämät taulut taas vahvistavat Gilgamesh- eepposta.

Gilgames- eepposta on pidetty eräiden Raamatun kirjoituksen innoittajana.

En ole missään tunnetuissa kirjoituksissa nähnyt mormonin kirjan ja tuon eeppoksen vertailua. Törmäsin itse siihen aivan sattumalta, tutkiessani eepposta ja raamatun samankaltaisuutta.

Minulla ei henkilökohtaisesti ole pienintäkään syytä heittää lokaa mormonien silmille, kysymys on kohdallani puhtaasti mielenkiinnosta.

Pidän varmana että Gilgamesh oli englanniksi käännettynä jo 1800 luvun alussa. Omasta mielestäni on myös todennäköistä että Joseph Smith on tuntenut tuon eeppoksen. Olen tainut tehdä keksinnön? Näyttää melko varmalta ettei tuota yhteyttä ole aikaisemmin havaittu. Jos olisi niin varmasti te olisitte siitä tietoisia.

Mielenkiintoinen asia kuitenkin, verratkaapa itsekkin.

Zappa kirjoitti:

Hänpä ei sanonutkaan tuossa yhteydessä että "Herra sanoo..." ;-)

Siis osa Smithin jorinoista on pelkkiä vitsejä, osa "ilmoitusta". Jaa-a, kannattaako semmoiseen heppuun luottaa?

Turust kirjoitti:

kukaan ole huomannut mormonien kirjan/Joseph Smithin kirjoitusten yhteneväisyyttä Gilgamesh- eeppoksen kanssa. Nuo Georgen löytämät taulut taas vahvistavat Gilgamesh- eepposta.

Gilgames- eepposta on pidetty eräiden Raamatun kirjoituksen innoittajana.

En ole missään tunnetuissa kirjoituksissa nähnyt mormonin kirjan ja tuon eeppoksen vertailua. Törmäsin itse siihen aivan sattumalta, tutkiessani eepposta ja raamatun samankaltaisuutta.

Minulla ei henkilökohtaisesti ole pienintäkään syytä heittää lokaa mormonien silmille, kysymys on kohdallani puhtaasti mielenkiinnosta.

Pidän varmana että Gilgamesh oli englanniksi käännettynä jo 1800 luvun alussa. Omasta mielestäni on myös todennäköistä että Joseph Smith on tuntenut tuon eeppoksen. Olen tainut tehdä keksinnön? Näyttää melko varmalta ettei tuota yhteyttä ole aikaisemmin havaittu. Jos olisi niin varmasti te olisitte siitä tietoisia.

Mielenkiintoinen asia kuitenkin, verratkaapa itsekkin.

Mutta pitänee tutustua tarkemmin tuohon eepokseen.

Kyllä ainakin omalta osaltani en ole "törmännyt" tuohon että joku olisi verrannut Gilgamesh-eeposta ja Mormonin Kirjaa.

LÄhinnä Mormonin Kirjaa on verrattu Solomon Spaulding:in kirjoittamaan, mutta "kadotettuun" kirjoitukseen: http://www.fairlds.org/apol/bom/bom09.html

Aikoinaan käytiin alt.religion.mormon (siis 10 vuotta sitten ..) kiivastakin keskustelua siitä että kun luemme vaikka Norjalaisten eepoksia niin, samoin sen pohjalta Joseph Smith olisi voinut kirjoittaa Mormonin Kirjan.

Joska siis onkin olemassa yksi lähde kaikille eepoksille¨, tarinoille ja tapahtumille ja sitten kulttuurista, kielestä tai sivistyksen tasosta riippumatta nuo eepokset tai historiat ovat säilyneet mutta muuttuneet ajan myötä...?

Totta, mielenkiintoinen joka tapauksessa.

Mormoni kirjoitti:

Lähde: kirkon lehti Tambuli (Liahona) kesäkuu 1981, kirj. Apostoli Ezra T. Benson josta myöhemmin tuli kirkon presidentti ja profeetta.
Varsinkin kohta 6.


Tehkäämme lopuksi yhteenveto tästä suurenmoisesta avaimesta, näistä "Neljästätoista perussäännöstä profeetan seuraamisessa", sillä pelastuksemme riippuu niistä.

1. Profeetta on ainoa mies, joka puhuu Herran puolesta kaikessa.
2. Elävä profeetta on meille tärkeämpi kuin pyhät kirjoitukset.
3. Elävä profeetta on meille tärkeämpi kuin kuollut profeetta.
4. Profeetta ei ole koskaan johtava kirkkoa harhaan.
5. Profeetalla ei tarvitse olla mitään erityistä maallista koulutusta tai valtakirjaa puhuakseen mistä tahansa aiheesta tai toimiakseen missä asiassa tahansa koska tahansa.
6. Profeetan ei tarvitse sanoa "Näin sanoo Herra" antaessaan meille pyhää kirjoitusta.
7. Profeetta kertoo meille sen, mitä meidän tarvitsee tietää, ei aina sitä, mitä me haluamme tietää.
8. Ihmisjärkeily ei rajoita profeettaa.
9. Profeetta voi saada ilmoitusta mistä asiasta tahansa, sekä ajallisesta että hengellisestä.
10. Profeetta voi olla mukana siviililuonteisissa asioissa.
11. Ne kaksi ryhmää, joiden on vaikeinta seurata profeettaa, ovat oppineet ylpeät ja rikkaat ylpeät.
12. Profeetan ei tarvitse olla suosittu maailman tai maailmallisten silmissä.
13. Profeetta ja hänen neuvonantajansa muodostavat Ensimmäisen presidenttikunnan — kirkon ylimmän koorumin.
14. Profeetta ja presidenttikunta — elävä profeetta ja Ensimmäinen presidenttikunta — seuraa heitä ja ole siunattu; hylkää heidät ja kärsi.

http://library.lds.org/nxt/gateway.dll/Magazines/Liahona/1981.htm/tambuli june 1981 .htm/first presidency message fourteen fundamentals in following the prophet.htm?f=templates$fn=document-frame.htm$3.0$q=[rank,100:[domain:[and:[stem:[and:fourteen fundamentals]]]][sum:[stem:fourteen fundamentals ]]]$x=server#LPHit1

Kohtaan 6.

Elikkä tuolla sivulla sanotaan ensin näin:

“Wherefore, meaning the church, thou shalt give
heed unto all his words and commandments which he shall give unto you as he receiveth them, walking in all holiness before me;

elikkä painottaisin tuota "as he receiveth them" kohtaa vaikka sitä ei sitten myöhemmin mainita...

Meitähän pyydetään sitten rukouksen kautta itse saamaan varmuus ilmoitetulle asioille ja käskyille Pyhältä Hengeltä.

asukkaat kirjoitti:

Siis osa Smithin jorinoista on pelkkiä vitsejä, osa "ilmoitusta". Jaa-a, kannattaako semmoiseen heppuun luottaa?

Oliko Smith ihminen vai avaruusolento?

Jos avaruusolento niin pulassa ollaan;-)

Mutta jos ihminen, niin joidenkin mielestä ollaan silti pulassa :-).

Kyllä Joseph Smith oli myöskin tavallinen ihminen. Jolla oli siis oma persoonallisuus ja tavat. Ja itse asiassa kaikki profeetat ovat erillaisia persoonallisuuksia, mutta silti Herran puhetorvia tällä maan päällä.

Kerrotaan mm. että Joseph Smith paini ihmisten kanssa... Profeetalle sopivaa käytöstä?

Tällä sivulla tämä asia summattu mielestäni hyvin: http://www.jefflindsay.com/LDSFAQ/FQ_prophecies.shtml

Zappa kirjoitti:

Kohtaan 6.

Elikkä tuolla sivulla sanotaan ensin näin:

“Wherefore, meaning the church, thou shalt give
heed unto all his words and commandments which he shall give unto you as he receiveth them, walking in all holiness before me;

elikkä painottaisin tuota "as he receiveth them" kohtaa vaikka sitä ei sitten myöhemmin mainita...

Meitähän pyydetään sitten rukouksen kautta itse saamaan varmuus ilmoitetulle asioille ja käskyille Pyhältä Hengeltä.

tuota edeltävän viestisi pointsi?

Profeetan EI siis tarvitse sanoa "Näin sanoo Herra..." joten oli hieman turha huomauttaa, ettei Joseph Smith lausunut sitä fraasia tuossa yhteydessä.

Mormoni kirjoitti:

tuota edeltävän viestisi pointsi?

Profeetan EI siis tarvitse sanoa "Näin sanoo Herra..." joten oli hieman turha huomauttaa, ettei Joseph Smith lausunut sitä fraasia tuossa yhteydessä.

.. että ei kaikki asiat mitä profeetta sanoo ole ilmoitusta , vaan ne jotka hän on saanut Herralta eikös?

Zappa kirjoitti:

.. että ei kaikki asiat mitä profeetta sanoo ole ilmoitusta , vaan ne jotka hän on saanut Herralta eikös?

ensin mukaan sen fraasin lausumisen? Kun sillä ei kuitenkaan ole sitä määräävää merkitystä.

Mormoni kirjoitti:

ensin mukaan sen fraasin lausumisen? Kun sillä ei kuitenkaan ole sitä määräävää merkitystä.

Elikkä ei tarvitse olla sananmukaisesti hymiö...

Zappa kirjoitti:

Elikkä ei tarvitse olla sananmukaisesti hymiö...

sen voi tajuta? Koita muistaa että näitä lukee kaikki virtasetkin eikä vaan meikäläiset.

Mormoni kirjoitti:

sen voi tajuta? Koita muistaa että näitä lukee kaikki virtasetkin eikä vaan meikäläiset.

ole huolissasi, kyllä meistä virtasistakin moni vitsin tajuavat. Vitsi ei ole hyvä jos se vaatii hymiön peräänsä.

Mormoni kirjoitti:

sen voi tajuta? Koita muistaa että näitä lukee kaikki virtasetkin eikä vaan meikäläiset.

olet oikeassa.

Turust kirjoitti:

ole huolissasi, kyllä meistä virtasistakin moni vitsin tajuavat. Vitsi ei ole hyvä jos se vaatii hymiön peräänsä.

Ainakin selventävät että ei tarvitse ottaa kuolemanvakavasti sitä mitä joku sanoo...

Turust kirjoitti:

Entäs tämä George Smithin Löydöt? Onko yhtäläisyyksiä Joseph:in hattutemppuihin? Kyllä tosiaankin näyttää Joseph Smitillä olleen käytössään jonkinlainen käännös tuosta maailman vanhimmasta, n. 1700 eaa. nuolenpääkirjoituksella sumeriksi kirjoitetusta Gilgamesh eeppoksesta.

Tässä pieni lainaus Johan Stenbäck:in asiaa koskevasta kirjoituksesta. En ainakaan ole löytäny Stenbäkin viittauksia mormonismiin. Näyttää kuitenkin aivan ilmeiseltä että mormonien kirja on melko suoraa lainausta Gilgamesh- eeppoksestä. Että se siitä Ameriiikan Joseph Smithistä. ;-o

Raamatun Arkeologian Seuran kokouksessa kolmantena päivänä joulukuuta vuonna 1872 Lontoossa nuolenpääkirjoitusten tutkija George Smith esitti sensaatiomaisen tiedonannon. Hän kertoi että Assyrian valtakunnan kuninkaan Assurbanipalin (668-632 eKr.) palatsikirjastosta Niinivestä oli löydetty joukko nuolenpäätauluja, jotka tarinoivat Izdubar-nimisestä sankarista. Kysymyksessä oli maailman vanhin sankaritaru, jonka nykyään tunnemme Gilgamesh-eepoksen nimellä.

Smith luki sankarin nimen väärin Izdubariksi ja tutkimuksen varhaisimmassa vaiheessa eepoksella oli nimenä Izdubar-eepos ja myös Nimrod-eepos raamatun Nimrodin mukaan.

Tämä löytö aiheutti sen että englantilaiset keräsivät heti puntia, jotta Smith saisi jatkaa kaivauksiaan Kujundzikin kummussa, jonka alle muinainen Niinive kätkeytyi. Hänen saaliinsa olikin odotuksia vastaava, sillä kuokka ja lapio paljastivat hiekan alta lisää taulukatkelmia, jotka kuuluivat samaan eepokseen, nimittäin sen niiniveläiseen versioon. Mm. löytyi fragmentteja, jotka kertoivat suuresta vedenpaisumuksesta siinä määrässä raamatun vastaavaa kertomusta muistuttavasti, että suuri yleisö innostui asiaan vieläkin enemmän.

Mutta vuonna 1890 huomattiin että sankarin nimi ei ole luettava Izdubar, vaan Gilgames, sillä nimi löytyi kirjoitettuna myös tavumerkeillä Gi-il-ga-mesh. Selvisi että kysymyksessä on sama sankari, jonka nimi esiintyy eräässä vuoden 893 vaiheilla eKr. syyriaksi kirjoitetussa luettelossa babylonialaisista kuninkaista. Sitä paitsi hänet voitiin samastaa siihen Gilgamos-nimellä tunnettuun tarunomaiseen kuninkaaseen, josta Claudius Aelianus kertoo kreikaksi kirjoittamassaan teoksessa Historia animalium (XII 21).

Tarunomaisena Gilgamesia onkin pidetty aivan viime vuosiin asti, joskin hänet mainitaan sumerilaisissa kuningasluetteloissa Urukin kaupungin (raamatusta tunnetun Erekin) kuninkaana. Mutta nuolenpäiden tutkijain piirissä on jo ruvettu uskomaan että Gilgames ei ole taruhahmo, vaan todella historiallinen henkilö, joka hallitsi Urukin kaupunkia ja sen sisarkaupunkia Kullabia kolmenkymmenen vuoden ajan alkaen vuoden 2530 vaiheilta eKr. Hänen edeltäjänsä kuningasluettelon mukaan oli Dumu-zi, joka hallitsi noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Dumu-zin nimi merkitsee 'Oikea poika', jolla tarkoitettiin, kuten Thorkild Jacobsen on voinut osoittaa, "maidossa piileviä, elämää antavia voimia". "Oikean pojan" edeltäjä oli Lugalbanda, joka niin ikään hallitsi noin kaksikymmentä vuotta. Hänen edeltäjänsä taas oli samoin noin kaksikymmentä vuotta hallinnut Enmerkar ja Enmerkarin edeltäjä, vanhin kuningas tässä Urukin hallitsijaluettelossa, oli Mes-kiang-gaser. Gilgameshin seuraajatkin tunnemme ja eräiltä heistä on säilynyt samanaikaisia kirjoituksia.

Dumu-zi ei kuitenkaan ollut Gilgameshin isä, vaan kaiken todennäköisyyden mukaan Gilgamesh on ollut avioton lapsi. Äsken mainitulla Aelianuksella onkin säilynyt taru Gilgameshin syntymästä: Urukin kuninkaan Enmerkarin tytär, jonka ennustusten pelottama isä on sulkenut korkeaan torniin, synnyttää salassa "ei-kenenkään pojan" Gilgamoksen, jonka vartijat heittävät tornista alas. Kotka huomaa putoavan lapsen ja pelastaa sen. Ennustukset käyvät toteen ja Gilgamesh riistää äitinsä isältä Enmerkarilta kuninkuuden.

Tämä taru tietenkin on sepitetty samaan tapaan kuin monen muunkin historiallisesti huomattavan henkilön syntymästä sepitetyt tarut in maiorem dei gloriam. (Palauttakaamme mieleen vaikkapa vain Akkadin Sargon Suuri joka pelastui kapalolapsena kaislakorissa samoin kuin juutalaisten Mooses. ) Joka tapauksessa siinä kuitenkin lienee sen verran perää, että Gilgamesh oli "ei-kenenkään poika", siis äpärä, joka sittemmin anasti vallan käsiinsä.

Gilgameshin äidiksi eepos ja eräät toisetkin tekstit väittävät jumalatar Ninsunia, "Villilehmää" . Ninsunin puoliso oli Lugalbanda, joka näin ollen olisi Gilgameshin isä. Mutta tässäkin tietysti ilmenee halu luoda suurelle miehelle in maiorem dei gloriam ylhäinen sukupuu aivan samalla tavalla kuin monet myöhemmät Babylonian kuninkaat, jotka olivat hankkineet valtansa usurpaattoreina, keksivät itselleen mahtavat esi-isät vaikka itse asiassa olivat nousseet alimmista yhteiskuntaluokista tai "ei-kenenkään poikina" maan korkeimpaan asemaan. Kommentti.

Aivan toinen kysymys on se, mitä Gilgamesin nimi merkitsee. Eräät haluavat tulkita sen lyhennykseksi sumerilaisesta nimestä, joka täydellisenä kuului Pa-gishge-mes ja merkitsi 'Mies joka on uuden puun siemen', toisin sanoen "Mies josta on tuleva perheen, suvun perustaja". Kieltämättä tämä selitys hyvin sopii teoriaan, jonka mukaan Gilgames oli äpärä ja usurpaattori, vallananastaja. Toisten mielestä taas Gilgames ei lainkaan ole sumerin kieltä, vaan kuuluu ns. substraattiin eli johonkin kieleen, jota Babyloniassa puhuttiin ennen kuin sumerilaiset tulivat Veljesvirtain, Tigris- ja Eufrat-virtain, laaksoon. Joka tapauksessa on varmaa että nimi lausuttiin Gilgamesh, siis pitkävokaalisena toiselta tavultaan. Se voidaan päätellä runomitasta.

kuoliaaksi. Nuo nuolenpääkirjoitusta sisältävät kivitaulut todellakin löydettiin Gilgamesh- eeppoksen perusteella. Noiden kivitaulujen yhdistämistä mormonismiin ei ole ilmeisestikään aikaisemmin tehty. Huomiooni saattaa sisältyä sensaatio. Jos olisin terveempi ja nuorempi mies rakentelisin tuota teoriaa omin voimin pidemmälle.

Syötti kyllä on tehokas. Voisi olla rahakaskin jos olisin busines miehiä.

ne ei vaan vielä ole löytyneet. Sama juttu siis kuin Amerikan mantereella ne nefilaiset ja laamannilaiset.