Jonain päivänä mä oon vahva. Jonain päivänä mä löydän onnen. Jonain päivänä en taas anna mieheni hakata ja pettää jota se on tehnyt koko kahden vuoden suhteemme aikana. Jonain päivänä en enään harkitse itsemurhaa. Jonain päivänä kadun syvästi sitä kun yritin itsemurhaa. Jonain päivänä minulla on ystäviä joita minulla ei ole enään ole yhtään, kiitos mieheni..ei ole työtä eikä harrastuksia koska mieheni on niin mustasukkainen. Joku päivä minulla on perhe jota rakastaa ja jolta saa rakkautta takaisin. Joku päivä minulla on JOKU joka haluaa kuunnella minua ja pitää minusta sellaisena kun olen.
Jonain päivänä se en ole aina minä joka antaa ja auttaa toista vaan se toimii myös toistepäin.
Joku päivä minä uskallan varata sen ajan lääkärille ja PUHUA hänelle ongelmistani (ja kertoa mitä minulle OIKEASTI kuuluu?) enkä vain valitse helpompaa tietä, eli viedä rauhoittavieni ja unilääkeitteni reseptejä terveyskeskuksen reseptien uusinta-postilaatikkoon.
Jonain päivänä saan katua omaa typeryyttäni, sinisilmäisyyttäni ja sokeuttani niin rakkaudessa kuin muussakin elämäni tilanteissa. Jonain päivänä minulle tulee seinä vastaan ja tajuan mikä on oikein ja mikä väärin.
Olen nyt jättänyt tämän mieheni mutta hän edelleen "terrorisoi" minua soittelemalla (olen kyllä vaihtanut numeroa, mutta hän saa sen aina selville), tulemalla oven taakse huutelemaan tai parvekkeen alapuolelle jos rapun ovi on lukossa. Hän uhkaa tappaa minut jos hän ikinä näkee minut jonkun toisen miehen kanssa vaikkemme yhdessä olisikaan. Tämä on pieni paikkakunta ja täällä kaikki tuntee hänet ja minut. Hän on myös ammatiltaan portsari mikä tekee hänestä fyysisesti erittäin voimakkaan ja hänellä on todella "vaarallisiakin" kavereita.
Voisin muuttaa pois mutta silloin tekisin jälleen jotain hänen mukaansa kuten jo aikasemmin olen tehnyt...jättänyt työni ja ystäväni ja lopulta melkein...oman elämäni. Nykyään elämäni koostuu päivistä jolloin nukun muutamia tunteja ainoastaan lääkkeiden avulla, ilman se ei onnistu. Ulosmeno ahdistaa ja pelottaa. Miehiin en voi luottaa laisinkaan. Jokainen parisuhteeni on ollut väkivaltainen ja sairaalloisen mustasukkainen miehen puolelta, miten muka ikinä voisin löytää ihan vain "normaalin" mukavan kiltin suomalaisen miehen??
Jonain päivänä mä tiedän kuitenkin....olen onnellinen :)
Jonain päivänä se en ole aina minä joka antaa ja auttaa toista vaan se toimii myös toistepäin.
Joku päivä minä uskallan varata sen ajan lääkärille ja PUHUA hänelle ongelmistani (ja kertoa mitä minulle OIKEASTI kuuluu?) enkä vain valitse helpompaa tietä, eli viedä rauhoittavieni ja unilääkeitteni reseptejä terveyskeskuksen reseptien uusinta-postilaatikkoon.
Jonain päivänä saan katua omaa typeryyttäni, sinisilmäisyyttäni ja sokeuttani niin rakkaudessa kuin muussakin elämäni tilanteissa. Jonain päivänä minulle tulee seinä vastaan ja tajuan mikä on oikein ja mikä väärin.
Olen nyt jättänyt tämän mieheni mutta hän edelleen "terrorisoi" minua soittelemalla (olen kyllä vaihtanut numeroa, mutta hän saa sen aina selville), tulemalla oven taakse huutelemaan tai parvekkeen alapuolelle jos rapun ovi on lukossa. Hän uhkaa tappaa minut jos hän ikinä näkee minut jonkun toisen miehen kanssa vaikkemme yhdessä olisikaan. Tämä on pieni paikkakunta ja täällä kaikki tuntee hänet ja minut. Hän on myös ammatiltaan portsari mikä tekee hänestä fyysisesti erittäin voimakkaan ja hänellä on todella "vaarallisiakin" kavereita.
Voisin muuttaa pois mutta silloin tekisin jälleen jotain hänen mukaansa kuten jo aikasemmin olen tehnyt...jättänyt työni ja ystäväni ja lopulta melkein...oman elämäni. Nykyään elämäni koostuu päivistä jolloin nukun muutamia tunteja ainoastaan lääkkeiden avulla, ilman se ei onnistu. Ulosmeno ahdistaa ja pelottaa. Miehiin en voi luottaa laisinkaan. Jokainen parisuhteeni on ollut väkivaltainen ja sairaalloisen mustasukkainen miehen puolelta, miten muka ikinä voisin löytää ihan vain "normaalin" mukavan kiltin suomalaisen miehen??
Jonain päivänä mä tiedän kuitenkin....olen onnellinen :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
olipa raskasta tekstiä päiväkirjalle.Toivottavasti unelmasi paremmasta huomisesta toteutuu.Etsi puhukaveri jolle voit purkaa tunteesi niin kyllä se siitä lähtee