"Yhdysvaltalaisen Carnegie-säätiön katsaus Irakin
sodalle esitettyihin perusteluihin ei
avainkohdissaan säästele sanoja. Siinä todetaan,
että "hallituksen edustajat vääristelivät
järjestelmällisesti Irakin kemiallisten,
biologisten, ydin- ja ohjusaseiden uhkaa".
Pitkän aikavälin vaara oli säätiön mukaan
olemassa, mutta ei välitöntä uhkaa sen enempää
Yhdysvaltojen, Irakin naapurien kuin maailmankaan
turvallisuudelle.
Carnegien päätelmähän ei ole enää yllätys.
Irakilla ei ollut käyttövalmiita eikä nähtävästi
edes käyttökelpoisia kemiallisia tai biolgisia
aseita, ydinaseesta puhumattakaan. Myös toistuvat
väitteet sen yhteistyöstä terroristijärjestö
al-Qaidan kanssa olivat vain George W. Bushin
hallituksen tarkoitushakuista propagandaa.
Tosiasioiden paljastuttua Irakin valloitusta on
ruvettu perustelemaan diktatuurin kaatumisella
ja irakilaisten vapautuksella. Se on suuri
myönteinen saavutus, mutta keskustelun lopettajaksi
se ei alkuunkaan kelpaa."
Näin aloitti Helsingin Sanomat otsikolla
"Bushin hallitus hyökkäsi Irakiin valheellisin
perustein" lauantaina 10.1.2004 julkaistun
pääkirjoituksensa.
Lehti kirjoittaa siinä myös, että "Carnegien
aineistosta voi kuitenkin lukea miten arvelut
muuttuivat tiedoiksi ja kuvitelmat tosiasioiksi
johtajien propagandassa". HS toteaa että
"Sotaan oli päätetty mennä, ja perustelut
valittiin päämäärän mukaan".
HS päättää pääkirjoituksensa näin:
"Yhdysvaltojen moraalinen johtoasema on kärsinyt
pahemman iskun kuin Washingtonissa ymmärretään.
Tulevilla hallituksilla on tavaton työ nostaa
takaisin pystyyn, minkä Bush on esikuntineen
kaatanut."
========
Helsingin Sanomat viittaa pääkirjoituksessaan
arvostetun amerikkalaisen Carnegie Endowment
for International Peace -järjestön tekemään
selvitykseen, johon pääsee käsiksi sivulta:
http://www.carnegieendowment.org/
Tuon pääkirjoituksen julkaisemisen jälkeen ilmestyi
myös toisen arvostetun amerikkalaisen tutkimuslaitoksen
tutkijan tekemä selvitys. Kyseessä on arvostettu
Army War College:n yhteydessä toimiva Strategic Studies
Institute (SSI). Pdf-muodossa olevaan selvityksen
osoite on:
http://carlisle-www.army.mil/ssi/pubs/2003/bounding/bounding.pdf
sodalle esitettyihin perusteluihin ei
avainkohdissaan säästele sanoja. Siinä todetaan,
että "hallituksen edustajat vääristelivät
järjestelmällisesti Irakin kemiallisten,
biologisten, ydin- ja ohjusaseiden uhkaa".
Pitkän aikavälin vaara oli säätiön mukaan
olemassa, mutta ei välitöntä uhkaa sen enempää
Yhdysvaltojen, Irakin naapurien kuin maailmankaan
turvallisuudelle.
Carnegien päätelmähän ei ole enää yllätys.
Irakilla ei ollut käyttövalmiita eikä nähtävästi
edes käyttökelpoisia kemiallisia tai biolgisia
aseita, ydinaseesta puhumattakaan. Myös toistuvat
väitteet sen yhteistyöstä terroristijärjestö
al-Qaidan kanssa olivat vain George W. Bushin
hallituksen tarkoitushakuista propagandaa.
Tosiasioiden paljastuttua Irakin valloitusta on
ruvettu perustelemaan diktatuurin kaatumisella
ja irakilaisten vapautuksella. Se on suuri
myönteinen saavutus, mutta keskustelun lopettajaksi
se ei alkuunkaan kelpaa."
Näin aloitti Helsingin Sanomat otsikolla
"Bushin hallitus hyökkäsi Irakiin valheellisin
perustein" lauantaina 10.1.2004 julkaistun
pääkirjoituksensa.
Lehti kirjoittaa siinä myös, että "Carnegien
aineistosta voi kuitenkin lukea miten arvelut
muuttuivat tiedoiksi ja kuvitelmat tosiasioiksi
johtajien propagandassa". HS toteaa että
"Sotaan oli päätetty mennä, ja perustelut
valittiin päämäärän mukaan".
HS päättää pääkirjoituksensa näin:
"Yhdysvaltojen moraalinen johtoasema on kärsinyt
pahemman iskun kuin Washingtonissa ymmärretään.
Tulevilla hallituksilla on tavaton työ nostaa
takaisin pystyyn, minkä Bush on esikuntineen
kaatanut."
========
Helsingin Sanomat viittaa pääkirjoituksessaan
arvostetun amerikkalaisen Carnegie Endowment
for International Peace -järjestön tekemään
selvitykseen, johon pääsee käsiksi sivulta:
http://www.carnegieendowment.org/
Tuon pääkirjoituksen julkaisemisen jälkeen ilmestyi
myös toisen arvostetun amerikkalaisen tutkimuslaitoksen
tutkijan tekemä selvitys. Kyseessä on arvostettu
Army War College:n yhteydessä toimiva Strategic Studies
Institute (SSI). Pdf-muodossa olevaan selvityksen
osoite on:
http://carlisle-www.army.mil/ssi/pubs/2003/bounding/bounding.pdf
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä edellä mainitsemani SSI:n selvityksen laatijan
yhteenveto:
In the wake of the September 11, 2001, al-Qaeda terrorist attacks
on the United States, the U.S. Government declared a global war on
terrorism (GWOT). The nature and parameters of that war, however,
remain frustratingly unclear. The administration has postulated a
multiplicity of enemies, including rogue states; weapons of mass
destruction (WMD) proliferators; terrorist organizations of global,
regional, and national scope; and terrorism itself. It also seems to
have conflated them into a monolithic threat, and in so doing has
subordinated strategic clarity to the moral clarity it strives for in
foreign policy and may have set the United States on a course of
open-ended and gratuitous conflict with states and nonstate entities
that pose no serious threat to the United States.
Of particular concern has been the conflation of al-Qaeda and
Saddam Hussein’s Iraq as a single, undifferentiated terrorist threat.
This was a strategic error of the first order because it ignored
critical differences between the two in character, threat level, and
susceptibility to U.S. deterrence and military action. The result has
been an unnecessary preventive war of choice against a deterred
Iraq that has created a new front in the Middle East for Islamic
terrorism and diverted attention and resources away from securing
the American homeland against further assault by an undeterrable
al-Qaeda. The war against Iraq was not integral to the GWOT, but
rather a detour from it.
Additionally, most of the GWOT’s declared objectives, which
include the destruction of al-Qaeda and other transnational terrorist
organizations, the transformation of Iraq into a prosperous, stable
democracy, the democratization of the rest of the autocratic Middle
East, the eradication of terrorism as a means of irregular warfare,
and the (forcible, if necessary) termination of WMD proliferation to
real and potential enemies worldwide, are unrealistic and condemn
the United States to a hopeless quest for absolute security. As
such, the GWOT’s goals are also politically, fiscally, and militarily
unsustainable.
Accordingly, the GWOT must be recalibrated to conform to
concrete U.S. security interests and the limits of American power.
The specific measures required include deconflation of the threat;
substitution of credible deterrence for preventive war as the primary
vehicle for dealing with rogue states seeking WMD; refocus of the
GWOT first and foremost on al-Qaeda, its allies, and homeland
security; preparation to settle in Iraq for stability over democracy (if
the choice is forced upon us) and for international rather than U.S.
responsibility for Iraq’s future; and finally, a reassessment of U.S.
military force levels, especially ground force levels.
The GWOT as it has so far been defined and conducted is
strategically unfocused, promises much more than it can deliver,
and threatens to dissipate scarce U.S. military and other means over
too many ends. It violates the fundamental strategic principles of
discrimination and concentration.