kun kaikki tuntuu niin turhalta?!! Perhe-elämä on yhtä tuskaa,ei mitään yhteistä enää miehen kanssa kuin lapset,sisko on "hyljännyt",ystäviä tuskin yhden käden sormella laskettavaks.... Ainainen tappelu rahasta että saa riittämään seuraavaan "raha päivään"... Tuntuu että olis joskus parempi jos lopettais koko elämän... Kun olis edes yks jonka kanssa vois jutella,käydä kylässä ja tuntea että joku välittää,löydänkö koskaan sinua???!!!!
Mitä tekisin....
Surullinen
6726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nää ongelmat koskee kaikkia meitä tavallisen tulon saavia ihmisiä..(kun sillä työlläkään ei rikastu)..ja sit toi et miehen kaa menee huonosti ja on vaan lapset..mä erosin siksi entisestäni kylmästi ehkä ulospäin mutta sattui kyllä tosi paljon..kaverit jää kun on perhe ja ns.parisuhde..
täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni vaiks ei aina jaksais ja jatkaa matkaa..elämän inhoja ja iloja on nää..
erota,mutta jos jää yksin,jaksaisko olla lasten kanssa...Jäis ainakin pois kaikki riidat ja lapsetkin viihtyis paremmin kotona kun ei olis tappelua koko ajan.....Kapakoissa en viihdy,joten mistä seuraa????Siis JOS eroais,onhan tää chatti,mutta... Olispa edes joku jonka kanssa vois jutella,muuallakin kuin täällä...siis livenä... "huokaus"... missä olet,sinä jota odotan,toivottavasti kohdataan joskus...
itse erosin kun vihdoin ja viimein tajusin ettei koko suhteessa ole rakkautta..ainakaan mun puolelta ja hyvin on mennyt.se on pelottavaa,tiedän..se yksin olemisen pelko..
en halua ketään kehottaa eroamaan mutta itse näet varmasti jotenkin että onko enään missään tässä järkeä ja toivoa..
sitten niistä baareista..ei niistä ainakaan heti löydä oikeanlaista kumppania..niissä kulkee kaikenmaailman ihmeporukkaa suoraan sanottuna jos saan sanoa panot mielessä,eikä mitään sen vakavampaa..ikisinkut nääs..
toivon että keksisit ratkaisun tilanteellesi ja ehkä ystävistäkin olisi apua..ota yhteyttä johonkin hyvään ystävään ja laita rattaat pyörimään,elämä uusiksi paremman toivossa!
jaksamisia..
Näin se elämä menee. Olen fiksu sinkkumies ja asun yksin ihan onnellisesti, katsellen säälien naapureita.
Ystävällinen ja kaunis nuori äiti yrittää lasten kanssa ja hänen mies vain ryyppää ja remuaa. Itse pitäisin tuollaista naista kuin kukkaa, mutta enpä vain löydä hänenlaistaa kunnollista ja rehtiä naista enää. Eikä hän ole löytänyt kuin rentun. Tai ehkei muuta ole halunnutkaan, niihinhän naiset aina ihastuu... kunnes sitten arki onkin edessä.
Niinpä me asumme samassa rapussa. Minä katsellen kaihoten ja säälien tuota naista, ja hän kärsii ja yrittää päivän kerrallaan. Olemme molemmat yksin, vaikkakin hän ilmeisesti enemmän kuin minä.
Minulla sama tilanne..mutta ei yhtään ystävää.
Avion myötä meni kaikki.
Nyt alan keriä itseän ...ehkä saan ystäviäkin.
Se vain vie aikaa.
Olen nyt eroamassa...miksi tapella??
Hyvän asian puolesta kannattaa joskus tapella / taistella. Tosin en tiedä tilannettasi...
Pirteyttä silti! ;)