Ovatko nekin ihmiset uskontojen uhreja, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa törmänneet niin vääristeltyyn ja kieroon uskonnollisuuteen, etteivät he enää ikinä uskalla luottaa keneenkään joka kutsuu itseään uskovaksi? Mikä tahansa uskonto voi olla elämän kantava voima ihmiselle, mutta mitä mahdollisuuksia on henkilöllä joka on ensin menettäny uskonsa ihmisiin ja sitä kautta jumalaan? Tai jolle on annettu esim. herätysliikkeessä sellainen kuva, että vain absolutisti-neitsyt-kasvissyöjä-auktoriteettiin alistuva henkilö kelpaa uskovaksi?
mitä mieltä olette...
vanessa
281183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Pitäisikin puhua ehkä "uskovaisten uhreista" enemmän kuin "uskonnon uhreista".
Mikäli joudun Helvettiin, olen mitä ilmeisimmin tällainen uhri. On suunnattoman vaikeata uskoa kristinuskon Jumalaan, kun tajuaa Raamatun ristiriitaisuudet ja sen mitä kristinuskon nimissä jatkuvasti tässä maailmassa tehdään.
Minä olen pakana, mutta minua käännyttämään tulleet "pyhässä hengessä" saarnaavat uskovaiset ovat olleet niin dogmaattisia paskiaisia että ovat esittäneet lähinnä irvikuvan siitä mitä elävä usko ainakin minun käsittääkseni pitäisi olla.
Uskontoaan tuputtavat saarnaajat ovat mitä ilmeisimmin saatanasta koska käyttäytymisellään ajavat pakanan yhä kauemmaksi Jumalasta.
En voi hyväksyä heidän käsitystään Jumalasta. Minulla on jumaluudesta toisenlainen käsitys kuin näillä saarnaajilla, mutta se onkin kuulemma väärä - vaikka sydämeni sanoo toisin - siispä uskoessani sydäntäni enemmän kuin jotain höpöttävää ukkelia joudun kuulemma Helvettiin.
Mennään sitten mutta eletään ensin :-)
Kun työmiehen vaimo rukoilee jumalaa että täm,ä antaisi hänen miehelleen työtä on hän varmasti uskonnon uhri. Ei jumalalla ole antaa työtä kenellekään. Markkinatalous antaa työpáikkoja tai sitten ei. Älkää ihmeessä sotkeko jumalaanne työasioihin. Antakaa hänen häärätä rauhassa pilvenlonkareella vai missä se taivas sitten lieneekään.
höpötystä.
kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella uskontojen uhreja. Toiset ovat saaneet kärsiä joutuessaan jonkin uskonnon kanssa tekemisiin, toiset ovat hurahtaneet ja elävät (vaikkakin ehkä onnellisina) pilvilinnoissaan.
Lievemmin joutuvat näihin ryhmiin kuulumattomat kärsimään, mutta kuitenkin - sillä lähestulkoon kaikki uskonnot pyrkivät tuputtamaan omaa oikeuttaan kaikkien päälle, ja ryhmän jäsenet pitävät omaa poppootaan parempina ihmisinä, jopa "pyhinä".
Kirkon jäsenenä tulee mieleen, että ehkä se kultainen keskitie on tässäkin parasta. Meitähän syytetään "oikealta ja vasemmalta", vapaista suunnista ja ateistien taholta. Toisten mielestä olemme liian innottomia ja toisten liian innokkaita. Vähemmän kuitenkin uskontojen uhrit ry meitä moittii. Kannattaa tarkkailla missä esiintyy raitista uskonnollisuutta (jalat maassa ja sydän taivaassa).
kulkee käsittääkseni täysin lut.kirkon liekanarussa. Näkeehän sen heidän sivustostaankin.
En ole ev.lut. enkä muunkaan kirkon jäsen mutta vituttaa tommonen panettelu. Ettekö te ääliöt tajua että UUT pyrkii AUTTAMAAN ihmisiä! Vaikka et itse olisi uhri, niin monet kuitenkin kokevat olevansa.
UUT:n luettelo perustuu yksinkertaisesti ja selkeästi siihen miten paljon mistäkin ryhmästä hakeutuu jäseniä pyytämään apua. Eli näillä ryhmillä ei ole kaikki jauhot puhtaita pussissa.
Jos teillä itsellänne on puhtaat jauhot pussissa niin kertokaa edes mitä ryhmää kulloinkin mielestänne panetellaan väärin perustein ja miksi.
Sieltä sivustolta saa sellaisen käsityksen, että ev.lut. kirkon jäsenyys ja usko luterilaisuuteen on "tervettä", kun taas kaikki siitä poikkeavat ovat "sairaita".
Minusta se osoittaa, että yhdistys ei ole neutraali. Tarvittaisiin neutraali yhdistys, jolla ei ole tuommoista alkuasettelua.
Olen itsekin erään lahkon "uhri", tosin päässyt siitä eroon omin voimin. Tulee vain mieleen, että jos nyt olisin siinä tilanteessa kuin 1985, ja menisin johonkin UUTn vertaistilaisuuteen, niin kyllä minua ihan varmasti ällöttäisi rukoukset ja virret.
Minä en sinuna haukkuisi ketään ääliöksi, varsinkin kun et tunne.
Keitti yli. Siis tämä käsittääkseni lähinnä helluntailaisten ja jehovantodistajien panettelu ja solvaaminen, jolla yritetään uskontojen uhreja leimata ties miksikä ja heitä auttavia tahoja viedä kyseenalaiseen valoon. Tulkitsin siis viestisi väärin ja pyydän sitä anteeksi.
Olen nähnyt läheltä millaiseen kurimukseen riippuvuus uskonnollisesta yhteisöstä saattaa viedä. Kun lapsena näkee mitä tapahtuu naapurin lasten perheelle, kun isä tappaa itsensä taukoamattoman uskonnollisen painostuksen tuloksena niin alkaa sitä keittää vähemmästäkin.
Neutraali yhdistys? Mikä sellainen olisi sitten ja kuka sen hyväksyisi? Kristillinen pohja yhdistykselle on kuitenkin sillä tavalla "turvallinen" että pelokas uhri ei välttämättä tunne hakeutuvansa Saatanan syliin tukea hakiessaan. Kynnys mennä yhdistyksen huomaan joka ei tunnusta mitään uskontoa (ateistinen siis monen uskovaisen mielestä) saattaa olla paljon korkeampi.
PASKAA jauhat PÄSSI!
vaikka täytyisi sellainen yhdistys saada aikaan, ei suinkaan ev.lut eikä minkään muunkaan kirkon. Siis psykiatrisen hoitoalan ammattilaisten.
Olen yhä eri mieltä tuosta loppukaneetistasi siitä kynnyksestä. Itse en olisi silloin enkä nyt mistään hinnasta ruvennut käymään jonkun toisen uskontokunnan järjestämissä vertaiskokouksissa.
En ole tarkistanut mutta onko uskontojen uhreille auttavia puhelimia?
Mielenterveys/sosiaaliviranomaiset -osasto olisi aika hyvä vaihtoehto. Eli ei siis yhdistys ollenkaan. Tuosta kynnyksestä vielä: en tiedä, mutta minusta vaikuttaa että lahkosta irtitempautumiseen on kaksi tapaa. Yksi on sellainen tapahtumien ylilyönti joka aiheuttaa katkeroitumisen ja vihan ja sitä kautta hylkimisen kaikkea sellaista kohtaan joka vähänkään muistuttaa lahkosta.
Toinen tapa on hiljainen epäilyksen herääminen, jossa oppeja alkaa pikkuhiljaa kyseenalaistaa, voi huonosti ja vituttaa, mutta ei ole rohkeutta hypätä lopullisesti ulos. Tässä vaihtoehdossa loikkaaminen "saatanan kätyreiksi" mieltämään epäuskonnolliseen systeemiin saatetaan kokea Jumalan hylkäämiseksi.
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, miten sinun prosessisi eteni: kuohahtiko kerralla kattila yli, jouduitko sakinhivutukseen vai kyseenalaistitko oppeja lisääntyvässä määrin? Ja toisaalta: mihin tämä kaikki johti? Korvasitko mahdollisesti kristillispohjaisen lahkon wiccalaisuudella tai hare krishnalla, ryhdyitkö vapaa-ajattelijaksi vai mitä?
Lahko oli sellainen jossa oli oltava mukana jokaikisessä kissanristiäisissä, muuten alkoi porukka painostamaan ja kyselemään että missäs sitä oltiin kun et tullut kokoukseen (tai mikä hilavippulan "aktiviteetti" sitä nyt sattuikin oleen kyseessä). Hirveän sisäänlämpiävää touhua.
Kun huomasin että järjestössä oli kyse lähinnä heikkojen ihmisten omanarvontunnon kohottamisesta kaikenmaailman viroilla ja asemilla eikä suinkaan että jokainen jäsen olisi ollut tasavertainen ja jutussa mukana kehittyäkseen ihmisenä... no, kokouksissa hyppääminen alkoi tuntua turhauttavalta. Pintaa kiillotettiin, kauniin pinnan alla mätäpaiseet kasvoivat. Ilmapiiri oli inhottava. Tärkeää oli olla selvillä siitä kuka oli kukin ja missäkin asemassa jne. ja ihmisiin suhtauduttiin eri tavalla usein pelkästään heidän asemansa vuoksi. Ja riippuen heidän varallisuudestaan! Sisäpiiri oli kivenkovaan suojattu "alempiarvoisia" vastaan.
Kävin sisukkaasti niin kauan kuin suinkin jaksoin kun ajattelin että täytyyhän minun täällä sentään jotain oppia jne. mutta vihdoin huomasin, että en saanut mitään henkistä rikastumista niistä sadoista tunneista jotka vietin jankuttavissa kokouksissa, se oli sitä samaa sunnuntaista toiseen, joitain kokouksia oli viikollakin.
Kysymykset ja niihin liittyvät vastaukset olivat aina ne samat, eikä keskustelusta tullut mitään koska heti hyssytettiin jos hiukankin poikkesi määrätystä suunnasta. Taso oli hyvinkin matala, joskus tuli mieleen että kuvittelivatko johtajat että olemme kaikki peruskoulun alaluokilla koko ikämme. Ei sellaisilla oppitunneilla opi muuta kuin lukemaan kirjasta, ja sitähän voi yhtä hyvin tehdä itsekseen. Lisäksi vaadittiin koko ajan rahaa, "lahjoituksia". Olen köyhä eikä rahat tahtoneet muutenkaan riittää edes elämiseen, saati lahjoitteluun.
Siitä on jo kauan. Pikkuhiljaa sen jälkeen olen kehittynyt vapaa-ajattelijaksi enkä siis usko mihinkään jumalaan. Ties vaikka mieli muuttuisi, jos koen jonkin jumalan vaikutuksen mutta tuskinpa. Yritän vain pitää mieleni avoimena mutten niin avoimena että aivot tippuu ulos. Luen jatkuvasti asiaa koskevaa kirjallisuutta.
Tunnen että olen "rokotettu" kaikkia lahkoja vastaan, en ainakaan koskaan enää sitoudu mihinkään vastaavaan järjestöön.
Entäs sinä?
Kiitos kirjoituksestasi! Minusta se antaa erittäin totuudenmukaisen kuvan siitä mitä lahkojen vaikutuspiirissä tapahtuu. Olemme tottuneet jenkkielokuvien piirtämään kuvaan oudosti pukeutuvista ja käyttäytyvistä hihhuleista, joille ei ole ulkomaailmaa olemassa ollenkaan. Tästä syystä kirjoituksesi oli minusta tarpeellinen, koska sen ansiosta moni muukin saattaa tunnistaa nuo tietyt piirteet.
Kuva ei olekaan niin mustavalkoinen kuin annetaan ymmärtää ja se tekee eroamisesta juuri niin vaikeaa. Vallankäyttö ja tunne-elämän häiriöitten ruokkiminen ei ole yhtä ilmiselvää kuin televisiossa.
Itse en ole lahkojen uhri vaikka aihepiiri kiinnostaakin. Olen kotoisin pohjalaisesta syrjäkylästä, jossa lahkoja tuli ja meni ja kaikilla nillä oli omat uhrinsa. Itsemurhia, ahdistusta ja mielisairautta - tämä on mielikuvani herännäiskristillisyyden rakkauden sanomasta.
Oma esi-isäni mestattiin 1635, mutta tämä ei lopettanut noituuden harjoittamista suvussamme. Sukuni on aina ollut Pohjanmaalla "piikkinä kirkon lihassa" ja oma suhtautumiseni juontaa juurensa tästä.
Noituus oli voimissaan suvussamme aina 1900-luvun alkupuolelle saakka, jonka jälkeen se alkoi hiipua. Mutta se ei kadonnut koskaan kokonaan.
Itse kiinnostuin wiccalaisuudeta 1970-luvulla, mutta hyvin pian ymmärsin että se ei ollut minun juttuni vaikka tunnenkin wiccoihin edelleen hengenheimolaisuutta.
Minulla on oma näkemykseni maailmasta ja hengellisyydestä eikä sitä rajoita dogmit eikä pyhät miehet ja "pyhän hengen nimessä" saarnaavat ihmispaholaiset. Pidän itseäni jonkinlaisena vapaa-ajattelijana. Pyrin suhtautumaan uteliaisuudella ja terveellä kriittisyydellä kaikkiin uskonnon piiriin luettaviin ilmiöihin. En tyrmää mitään mutta en myöskään suostu talutettavaksi lampaaksi. Hengellisessä elämässä en korota yhtään ihmistä itseäni ylemmäksi. Ylhäältäpäin annettu sananjulistus saa minut voimaan pahoin. Siksi tekisi mieleni oksentaa aina kun näen Mikon, Eskon tai Weijon tekstejä palstoilla... Hyi helvetti!
tyhmä.
olemme vähän samoilla linjoilla vaikka tausta on täysin erilainen. Tosin en ole edes tutkinut wiccalaisuutta, vaikuttaa hiukan "hömpältä" niin kuin new age. Ethän loukkaannu. Ei siinä mitään pahaakaan silti tunnu olevan, kunhan henkilö pitää realistisen maailmankuvan.
Lestadiolaisuus kuuluu luterilaisuuteen ja heidän uhrinsa ainakin ovat hyvin "edustettuina". Kysyttäessä UUT:ltä vähiten vaarallista suuntausta on annettu vastaus, että ortodokseilta uhreja ei tule. Jos UUT oli luterilaisten käsikassara, ei kai tuollaista lausuntoa annettaisi.
Luterilaisuutta puolustelen jostain lukemallani määritelmällä: "Luterilaisuuten kuuluu käsitys, että kenelläkään ei ole hallussaan tietoa, joka ei olisi vajavainen. Käsitys Jumalasta on sellaista aavistelua, että sitä tulisi lähestyä hyvin nöyrästi".
Tietysti luterilaisissakin on eroja, mutta ylläoleva kuvaa minusta luterilaisuutta aika hyvin. Itse aion tosin erota kirkosta piakkoin, mutta se ei sinänsä johdu mistään erityisen negatiivisesta. En vain katso tarvitsevani luterilaistakaan pohjaa elämälleni.
Minusta erittäin fiksu omilla aivoillaan ajatteleva tyyppi.
Eikö sulla ole mitään oikeaa sanottavaa? Ai niin, sinun täytyy kysyä ensin lahkosi mielipide.
>>Tosin en ole edes tutkinut wiccalaisuutta, vaikuttaa hiukan "hömpältä" niin kuin new age. Ethän loukkaannu. Ei siinä mitään pahaakaan silti tunnu olevan, kunhan henkilö pitää realistisen maailmankuvan.>>
Hömppäähän wicca pitkälti nykyisellään onkin varsinkin kun todellinen vakaumuksellinen usko hukkuu telkkarisarjojen ja lastenkirjallisuuden innoittamaan teinipelleilyyn.
Wiccaan on tullut käytännössä vuosien varrella aika paljon "pehmentäviä" piirteitä, joiden tarkoituksena mitä ilmeisimmin on ajaa ulkoista hyväksyntää ja virallisen uskonnon asemaa. Wicca johon itse tutustuin lähinnä kirjallisuuden ja hippiliikkeen "underground"-lehtien kautta 70-luvun alkupuolella oli aika paljon rosoisempaa ja synnillisempää menoa...
En kuitenkaan pystynyt sisäistämään wiccan uskonnollista ilmiasua. Noituus ei tarvitse wiccaa ja varsinkin täällä kotosuomessa kelttiläispohjaiset rituaalit ovat kovin kaukaisia kulttuurillisesti.
Mikä nyt sitten onkaan "realistinen maailmankuva"? Minulla on siitä oma käsitykseni eikä se ole ainakaan puhtaan dialektista materialismia. Uskon henkisyyteen, mutta minulle se ei ole mikään valmiiksi tarjoiltu paketti vaan mielenkiintoinen tutkimusmatka kaikki aistit avoinna...
Uskonnoissa yhteisöllisyys luo uhreja. Yhteisöllisyyden negatiivisia piirteitä ovat mm. hierarkiarakenteet ja tämän myötä alistaminen. Wicca on individualismia korostava uskonto: kaiken lähtökohtana on oma suhteesi jumaluuksiin, tästä syystä wicca ei tuota myöskään yhteisöllisyyden uhreja. Kukaan ei painosta sinua seuroihin, kissanristiäisiin, arpajaisiin tai hyväntekeväisyyden nimissä kulkevaan taloudelliseen hyväksikäyttöön.
Noituus on mielenkiintoista, kun ensin pystyy ohittamaan termin luoman vaikutelman ilkeästä rupinenäisestä taikoja tekevästä akasta. Parantaminen on yksi asia ja maagisen maailmankuvan sisäistäminen toinen.
"Noituus on mielenkiintoista, kun ensin pystyy ohittamaan termin luoman vaikutelman ilkeästä rupinenäisestä taikoja tekevästä akasta."
jos saatanan kaveruus kiinnostaa.
Kumpikohan meistä on taikauskoinen? Mikä se sellainen saatana on? Kiroileminen on rumaa, hyi sinua!
ei tarkoita parempi; kaikki ovat ihan yhtä samanarvoisia pyhyydestään riippumatta!!
moukka.
kyllä se valitettavasti totta on, että eräät UUT:n "puuhanaiset - ja miehet" eivät ole ihan puolueettomia, vaikka he itse eivät näe sitä. Ev. lutin uskoa pidetään "sallittavana" ja terveenä, sekä myös tieteellistä maailmankatsomusta. Kaikki vaihtoehtohoidot ja tapakirkkouskon ulkopuolinen maailmankuva katsotaan huuhaaksi ja uhreja aiheuttavaksi. Uskonnon Uhrien ry:n pitäisi olla sellainen, joka ei leimaa mitään uskoa eikä uskontoa, mutta auttaa uhreja, joita voi tulla jokaisesta ryhmästä. Myös Uskontojen Uhrien ryhmästä.
Minä en ymmärrä ihmisiä jotka menettävät uskonsa Jumalaan muiden ihmisten takia. Niinkuin Jumalan olemassaolo olisi riippuvainen siitä mitä muut ihmiset tekevät. Että "joo uskon Jumalaan niin kauan kuin se toinen ihminen toimii tietyllä tavalla, ei tee virheitä yms. Mutta heti kun huomaan sen toisen ihmisen tekevän jotakin ristiriitaista tai väärää, MINUN uskoni horjuu" Sellaisen ihmisen usko on siis täysin riippuvainen muista ihmisistä.Sellainen ihminen laittaa _vastuun_ omasta uskostaan toiselle ihmiselle, ja välttää näin oman vastuunsa. Sellaisessa uskossa ei ole mitään henkilökohtaista.
Mielestäni uskonnon uhriksi voi joutua ainoastaan sellainen ihminen, joka itse vapaaehtoisesti antaa vallan omasta elämästään jollekin toiselle ihmiselle tai muulle taholle (kultille, herätysliikkeelle tms.) Poikkeus ovat lapset, joilla ei ole valinnanmahdollisuutta. Aikuisella ON valinnanmahdollisuus. Aikuisella on myös vastuu omista valinnoistaan.
"Mutta mitä mahdollisuuksia on ihmisellä... jolle on annettu esim. herätysliikkeessä sellainen kuva, että vain absolutisti-neitsyt-kasvissyöjä-auktoriteettiin alistuva henkilö kelpaa uskovaksi?"
No esim. sellainen mahdollisuus, ettei niele moista puppua. Eihän sinua kukaan pakota uskomaan sitä mitä siellä uskotellaan. Sinä saat uskoa juuri siihen mihin haluat.
Olet varmasti oikeassa. Rukoile ja pyydä armoa. Paljon on eksyttäjiä. Vain itsesi mieli, tahto ja totuuden etsintä ovat oikeita.
Kristus on Sinussa.
Mielestäni se vaan jotenkin niin on. Ihmisten asettamia ahtaita rooleja, johon jotakin tungetaan sisälle!
Kristinusko on vapaaehtoinen, eikä Raamatun mukaan kenelläkään ole oikeutta tuomita toista ihmistä. Eihän sellainen ketään rakenna, jos joku tuomitsee taikka yrittää laittaa erilaista ihmistä itselleen sopiviin roolimalleihin, vaan tuhoaa. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia!
Miksi se ei "mene jakeluun" kaikille ihmisille???
Joissakin uskonnon lahkoissa on niin ahtaat ympyrät, joihin ihmisiä yritetään survoa, että ne kohteet käyvät suorastaan sääliksi!
(Itse olen tähän asti ollut tyytyväinen kristinuskovainen, ja nyt on mennyt jo yli 7 vuotta.)
Etsikää itse mitä elämältänne haluatte, ei kukaan ole vaikuttanut minunkaan henkilökohtaiseen valintaani. Siihen vaikutti uteliaisuus, sen hetkinen elämä ja Raamattu.
Kaikkea hyvää vaan sinulle!