Pohjoismaissa on nousemassa uusi oikeudenkäyntikulttuuri. Valtava TV-show, syyllinen voidaan sitten rankkaista puhelinviestiäänestyksen perusteella. Olemme taas ottamaassa askeleen parempaan suuntaan.
TV-show
tuomas
4215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmisten käsittämätön pintapuolisuus on nähtävissä nykyään monella tavalla.
Milloin kekstitään joku valmiiksi juoniteltu rahanansaitsemiskilpailu kuten Idols, jossa ensin herätetään yleisön (ja median) kiinnostus tuomareitten öykkärimäisellä käytöksellä pahaa-aavistamattomia kilpailijoita kohtaan, sitten karsintakilpailuja toistensa jälkeen kalliitten puhelinäänestysten rahoituksella ja lopuksi Grand Final lähes ennätyskatsojaluvuin ja jälleen, yllätys, yllätys, puhelimet kuumina suuren äänestyksen merkeissä.
Voin kertoa, että paria alkukarsintaa lukuunottamatta en katsellut ohjelmaa enkä osallistunut rahanlypsyn rahoittajaksi puhelinäänestyksin enkä varsinkaan halunnut seurata "superjännittävää" loppukarsintaa.
Nyt yritän vielä välttää iltalehtien lööppien otsikoita, jossa tietysti "suurten tähtien" elämänkerrat ja tulevat rahavirrat kerrotaan mahdollisimman tarkasti uteliaalle kansalle.
Koska katsojat saavat tarpeekseen joka kanavalta pursuavista Robinson-Extreme-Giljotiini-Pudotusleikki-Miljonääri-Oikeusdraamadokumenttiohjelmista, joissa ei ole sisältöä sen enempää kuin lasten hiekkalaatikkokakuissakaan!
Onko nykyihmisen ajatusmaailma niin suppea, että hänen todella pitää nähdä matojen ynnä muiden nilviäisten syöntitapahtumia saadakseen joitakin kicksejä tasapaksuun elämäänsä?
O Tempora, O Mores! En voi muuta sanoa.
Amerikkalaiset ohjelmaformaatit syötetään täälläkin väkipakolla joka tuutista. Lukija, Kuulija, Katsoja - hänestä on tehty raa'alla tavalla hyödynnettävä lypsylehmä.
Kaupallisia radiokanavien perustaminen sallittiin takavuosikymmeninä sillä perusteella, että niiden ohjelmatarjonnan väitettiin lisäävän kuuntelijoiden valinnanvapautta. Vaan toisin kävi: mitä kovempi kaupallinen kilpailu, sitä yhtenäistetympää ja tasapaksumpaa mössöä kanavilta työnnetään. Valtaosa tarjonnasta on musiikkia, joka on soittolistojen määräämää tai koekuuntelutettu ja varmasti valtaenemmistön mieleistä.
Nyt kaupallisille toimijoille ei enää riitä tämäkään. On siirrytty pakkomarkkinoinnin linjoille. Liikkellelähtö tapahtuu tietysti kuluttajakunnan typerimmästä päästä.
Esim. MTV-3:n yölliset tekstiviestisätit tulivat rahapulaa potevalle yhtiölle kuin taivaan lahjana. Miksi todellakaan tuottaa ja tehdä tavallisia ohjelmia, joiden rakosiin yrittää sitten myydä mainoksia, kun ohjelmanteon voi siirtää vähäjärkisille nuorille jotka tyytyvät siihen että näkevät oman puumerkkinsä ruudussa? Teinit eivät paljoa laatua vaadi, mutta tuottavat tällä hetkellä maikkarin ohjelmista parhaiten.
Tai tämä ring-a-ling. Helppo tapa tehdä rahaa: otetaan niin yksinkertainen kysymys, että varmasti kaikkeintyhmimmät oitis reagoivat "hei tonhan mä tiedän" - ja eikun soittamaan. Tarvitaan yksi kulissipohja, yksi pimu puhumaan läpiä päähänsä kyllin pitään - kunnes mittarit osoittavat että palkintosumma voitto on kasassa ja voittaja voidaan julistaa. Kysymyksessä on de facto ohjelmatoiminnan rahoittaminen tavalla, josta en tiedä onko se edes lakien mukaista.
Idols-kilpailussa äänestyspuhelu maksoi 50 centtiä, ja jokainen voi laskeskella mitä ohjelmaformaatin mukaiset kierrokset yhteensä tuottivat tuotantoyhtiölle. Siinä voittajan saama palkkio jää prosentin luokkaan.
Mutta mitä jenkit edellä, sitähän me perässä.
Idols-ohjelmaformaatti on peräisin Britanniasta ja tektiviestichatit taas on suomalaisten oman hölmöyden synnyttämä ilmiö
ei liene niitä julmimpia yhtiöitä, kansainvälinen ja monihaarainen toimija toki - ja trendit ovat kaikkialla samansuuntaisia. Muistaakseni noista elämyksenmetsästäjille keinotekoista jännitystä tarjoavista mies(ja nais)kunnon koetuksista Suuri Seikkailu taisi olla Fremantlen formaatti.