Mikä on tuo Kepu?
Mikä oikein on tuon Kepun syvin olemus? Vai onko sellaista? Näilläkin palstoilla yritetään tehdä siitä koko maan ja kaikkien kansalaisten etua ajavaa, jopa kaupunkikelpoista yleispuoluetta ja toisaalla, kuten nyt mm. maataloustuloratkaisun yhteydessä sitä vaaditaan muistamaan, keiden varassa se todellisuudessa seisoo tai kaatuu. Tarkoitetaan tietysti maanviljelijöitä. Toiset Kepun kannattajat julistavat täälläkin puolueensa liberaaliksi ja kertovat sen yhä vain liberalisoituvan lisää, ja toiset kepulaiset ilmoittavat, että liberaali aate tai edes koko sana ei sovi lainkaan politiikkaan. Toiset julistavat Kepun olevan porvarillinen ja oikeistolainen puolue, ja syyttävät kokoomusta sen ”vanhoista synneistä”, Paavo Väyrysen kanssa tehdyn sopimuksen rikkomisesta ja liittoutumisesta demareiden kanssa, toiset taas syyttävät demareitakin oikeistolaisiksi ja kokoomuksen kavereiksi ja avoimesti kaipailevat ”rehtejä kommunisteja” yhteistyökumppaneikseen.
Ja sitten heillä on otsaa ilkkua sosialidemokraattien ”sisäisiä ristiriitoja”! Hehän tarkoittavat Lipposen ja Tuomiojan näkemyseroja eräissä asioissa, mitkä ovat kiistämättömiä, mutta pieniä verrattuna Maalaisliitto/Kepun johtajien vastaaviin sodanjälkeisessä historiassa, kuten Kalliokoski/Kekkonen, Karjalainen/Virolainen, Väyrynen/Aho, joissa todella pyrittiin ja onnistuttiinkin puukottamaan toista selkään pahemman kerran. Eiköhän tuohon listaan voitane jo lisätä myös Vanhanen/Jäätteenmäki. Kekkonen kyllä sitten selätti vastustajansa omassa puolueessaan niin, etteivät ne enää nousseet ja kohotti itsensä messiaaksi, jollaista Kepu vieläkin turhaan odottaa!
Kun kepulaiset tuomitsevat jyrkästi sen politiikan, mitä demarien ja kokoomuksen johdolla viime vuodet on maamme parhaaksi noudatettu, heidän ainoana epämääräisenä vaihtoehtona sille on näky ”paluusta menneisyyteen”, yhteiskuntaan, mikä EU-Suomessa ei kerta kaikkiaan ole enää mahdollinen. Tuo utopistinen pyrkimys yritetään naamioida ”maan alueellisen tasapainon palauttamiseksi”, joka termi jää sen toitottajilta vain kliseeksi, vaille konkreettista sisältöä . Kun kepulaiset hyökkäilevät herjaten sosialidemokraattien laajemmissakin piireissä arvostettua johtajaa Paavo Lipposta vastaan, on luonnollista, että vastapuolelta silloin muistutetaan, että Lipponen ei ole syytettynä mistään, mutta heidän edellinen johtajansa sen sijaan on, joten olisi syytä pitää suuta soukemmalla. Tuolloin alkaa kepun leiristä kuulua entistä kovempi äläkkä, missä syyttömän ja syyllisen roolit vaihtavat sujuvasti paikkaansa! Kuvitelkaapa, miltä tuo kaikki näyttää sivustakatsojan silmin! Kun tässä tarkoituksessa kepulaiselle yritetään vähän näyttää peiliä, niin heti ruvetaan valittamaan kepuvihaajista ja kepufoobikoista ja aletaan ”porata”, että ”näin meitä syyttömiä raukkoja, puhtaita pulmusia taas lyödään”! Elä sitten kristillisesti näiden kanssa!
Kyllä todella huvittaa seurata tuota kaikkea näilläkin palstoilla. Ei ole ihmeteltävää, että pilkkakirveet ovat ottaneet Kepun ensisijaiseksi kohteekseen, sillä kyllä sen kannattajat antavat niille niin hyviä aseita. Kysyn vain, että mitäpä vihattavaa Kepussa olisi ja mitä fobioita ja mistä syystä sitä kohtaan pitäisi tuntea? En minä ainakaan näe pienintäkään aihetta sellaiseen. Huvittavuuteen kyllä, kuten jo totesin, ja aineksia hävyttömiinkin räävimisiin sellaista haluavalle.
Minun mielestäni Kepulla olisi paikka puoluekentässä siinä kuin muillakin, kun se vain ottaisi oman paikkansa, eli lopettaisi jatkuvat sumutusyrityksensä ja julistautuisi rehdisti maanviljelijäväestön edustajaksi, palaisi juurilleen. Kyllä meidän maanviljelijämme, joita me kaikki valistuneemmat suomalaiset arvostamme suuresti, tarvitsevat puolueen, joka ajaa selkeästi heidän etuaan sinne tänne sivuilleen haahuilematta. Toki puolue tällöin kutistuisi maanviljelijäväestön osuutta vastaavaan kokoon, eli noin 5 % kannatukseen, mutta mitäs sitten; silloin se olisi vahvempi asiassaan ja rehdimmäksi osoittauduttuaan saisi suuremman luottamuksen muilta puolueilta, pääsisi parempaan ja hyödyllisempään yhteistyöhön niiden kanssa ja sen peruskannattajien, maanviljelijäin, asiat tulisivat nykyistä paremmin hoidetuksi. Ehkäpä silloin tuon Härmälänkin ilme ilostuisi, ettei se olisi aina niin kuin olisi juuri sitruunaa haukannut (tällaiseksi näkyi joku sattuvasti tuon ilmeen luonnehtivan).
Meillä on jo kaksi laaja-alaista yleispuoluetta demarit vasemmalla ja kokoomus oikealla, ja monissa asioissa ne menevät jopa pitkälle limittäin toistensa kanssa. Demarit ottavat korostetusti huomioon työväestön ja ammattiyhdistysten asiat ja painottavat yhteiskunnan sosiaalisia velvollisuuksia, kokoomus nostaa esille yrittäjien ja työnantajain asiaa ja tuo porvarillista näkemystä yhteisten asioittemme hoitoon, mutta kummallakin on yhteisiä arvoja, kuten demokratian kunnioitus ja näkemys Suomen asemasta maailmassa. Molemmat puolueet kunnioittavat rehellisiä toimintatapoja (voiko näin sanoa kepusta?) ja siksi ne ovat pystyneet hyvään ja tulokselliseen yhteistyöhön. Edellä esittämäni näkemys osoittautui oikeaksi viimeksi eilen illalla TV:n A-talkissa, jossa molempien puolueiden edustajat totesivat asian näin olevan, eikä vasemmistoliiton avarakatseisuudellaan ja selväjärkisyydellään ainakin minut yllättänyt edustaja Matti Viialainen ollut asiasta eri mieltä. (Tuosta keskustelusta joku kepulainen näkyi syyttävän ”valtamediaakin” Kepu-paran sortajaksi! Myönnetään, että ei se ole enää yhtä ”puolueeton” kuin Repo-radion pitkällä aikakaudella).
Ei tuohon kokoomuksen ja demarien väliin enää Kepu millään mahdu, eikä se voi levittäytyä niiden joukkoonkaan, sillä kumpikaan ei taida huolia noin epämääräistä ja ristiriitaisuudessaan epäuskottavasti esiintyvää ja epäluotettavaksi leimautuvaa seuralaista; kummassakin leirissä sellainen koetaan vain samoilla vesillä laittomin pyydyksin kalastelevaksi häiriköksi.
On siinä Vanhasella ja muilla Kepun johtajilla taiteilemista, kun pitää yrittää olla vähän kaikkea sitä, mitä äänet kentältä vaativat! Niinpä lopputulemana ei synnykään juuri mitään, tai korkeintaan ”paljon porua ja vähän villoja”, vanhaa ja kulunutta mutta tässä yhteydessä edelleen hyvin sopivaa sanontaa käyttääkseni!
Helsinkiläinen
Mikä oikein on tuon Kepun syvin olemus? Vai onko sellaista? Näilläkin palstoilla yritetään tehdä siitä koko maan ja kaikkien kansalaisten etua ajavaa, jopa kaupunkikelpoista yleispuoluetta ja toisaalla, kuten nyt mm. maataloustuloratkaisun yhteydessä sitä vaaditaan muistamaan, keiden varassa se todellisuudessa seisoo tai kaatuu. Tarkoitetaan tietysti maanviljelijöitä. Toiset Kepun kannattajat julistavat täälläkin puolueensa liberaaliksi ja kertovat sen yhä vain liberalisoituvan lisää, ja toiset kepulaiset ilmoittavat, että liberaali aate tai edes koko sana ei sovi lainkaan politiikkaan. Toiset julistavat Kepun olevan porvarillinen ja oikeistolainen puolue, ja syyttävät kokoomusta sen ”vanhoista synneistä”, Paavo Väyrysen kanssa tehdyn sopimuksen rikkomisesta ja liittoutumisesta demareiden kanssa, toiset taas syyttävät demareitakin oikeistolaisiksi ja kokoomuksen kavereiksi ja avoimesti kaipailevat ”rehtejä kommunisteja” yhteistyökumppaneikseen.
Ja sitten heillä on otsaa ilkkua sosialidemokraattien ”sisäisiä ristiriitoja”! Hehän tarkoittavat Lipposen ja Tuomiojan näkemyseroja eräissä asioissa, mitkä ovat kiistämättömiä, mutta pieniä verrattuna Maalaisliitto/Kepun johtajien vastaaviin sodanjälkeisessä historiassa, kuten Kalliokoski/Kekkonen, Karjalainen/Virolainen, Väyrynen/Aho, joissa todella pyrittiin ja onnistuttiinkin puukottamaan toista selkään pahemman kerran. Eiköhän tuohon listaan voitane jo lisätä myös Vanhanen/Jäätteenmäki. Kekkonen kyllä sitten selätti vastustajansa omassa puolueessaan niin, etteivät ne enää nousseet ja kohotti itsensä messiaaksi, jollaista Kepu vieläkin turhaan odottaa!
Kun kepulaiset tuomitsevat jyrkästi sen politiikan, mitä demarien ja kokoomuksen johdolla viime vuodet on maamme parhaaksi noudatettu, heidän ainoana epämääräisenä vaihtoehtona sille on näky ”paluusta menneisyyteen”, yhteiskuntaan, mikä EU-Suomessa ei kerta kaikkiaan ole enää mahdollinen. Tuo utopistinen pyrkimys yritetään naamioida ”maan alueellisen tasapainon palauttamiseksi”, joka termi jää sen toitottajilta vain kliseeksi, vaille konkreettista sisältöä . Kun kepulaiset hyökkäilevät herjaten sosialidemokraattien laajemmissakin piireissä arvostettua johtajaa Paavo Lipposta vastaan, on luonnollista, että vastapuolelta silloin muistutetaan, että Lipponen ei ole syytettynä mistään, mutta heidän edellinen johtajansa sen sijaan on, joten olisi syytä pitää suuta soukemmalla. Tuolloin alkaa kepun leiristä kuulua entistä kovempi äläkkä, missä syyttömän ja syyllisen roolit vaihtavat sujuvasti paikkaansa! Kuvitelkaapa, miltä tuo kaikki näyttää sivustakatsojan silmin! Kun tässä tarkoituksessa kepulaiselle yritetään vähän näyttää peiliä, niin heti ruvetaan valittamaan kepuvihaajista ja kepufoobikoista ja aletaan ”porata”, että ”näin meitä syyttömiä raukkoja, puhtaita pulmusia taas lyödään”! Elä sitten kristillisesti näiden kanssa!
Kyllä todella huvittaa seurata tuota kaikkea näilläkin palstoilla. Ei ole ihmeteltävää, että pilkkakirveet ovat ottaneet Kepun ensisijaiseksi kohteekseen, sillä kyllä sen kannattajat antavat niille niin hyviä aseita. Kysyn vain, että mitäpä vihattavaa Kepussa olisi ja mitä fobioita ja mistä syystä sitä kohtaan pitäisi tuntea? En minä ainakaan näe pienintäkään aihetta sellaiseen. Huvittavuuteen kyllä, kuten jo totesin, ja aineksia hävyttömiinkin räävimisiin sellaista haluavalle.
Minun mielestäni Kepulla olisi paikka puoluekentässä siinä kuin muillakin, kun se vain ottaisi oman paikkansa, eli lopettaisi jatkuvat sumutusyrityksensä ja julistautuisi rehdisti maanviljelijäväestön edustajaksi, palaisi juurilleen. Kyllä meidän maanviljelijämme, joita me kaikki valistuneemmat suomalaiset arvostamme suuresti, tarvitsevat puolueen, joka ajaa selkeästi heidän etuaan sinne tänne sivuilleen haahuilematta. Toki puolue tällöin kutistuisi maanviljelijäväestön osuutta vastaavaan kokoon, eli noin 5 % kannatukseen, mutta mitäs sitten; silloin se olisi vahvempi asiassaan ja rehdimmäksi osoittauduttuaan saisi suuremman luottamuksen muilta puolueilta, pääsisi parempaan ja hyödyllisempään yhteistyöhön niiden kanssa ja sen peruskannattajien, maanviljelijäin, asiat tulisivat nykyistä paremmin hoidetuksi. Ehkäpä silloin tuon Härmälänkin ilme ilostuisi, ettei se olisi aina niin kuin olisi juuri sitruunaa haukannut (tällaiseksi näkyi joku sattuvasti tuon ilmeen luonnehtivan).
Meillä on jo kaksi laaja-alaista yleispuoluetta demarit vasemmalla ja kokoomus oikealla, ja monissa asioissa ne menevät jopa pitkälle limittäin toistensa kanssa. Demarit ottavat korostetusti huomioon työväestön ja ammattiyhdistysten asiat ja painottavat yhteiskunnan sosiaalisia velvollisuuksia, kokoomus nostaa esille yrittäjien ja työnantajain asiaa ja tuo porvarillista näkemystä yhteisten asioittemme hoitoon, mutta kummallakin on yhteisiä arvoja, kuten demokratian kunnioitus ja näkemys Suomen asemasta maailmassa. Molemmat puolueet kunnioittavat rehellisiä toimintatapoja (voiko näin sanoa kepusta?) ja siksi ne ovat pystyneet hyvään ja tulokselliseen yhteistyöhön. Edellä esittämäni näkemys osoittautui oikeaksi viimeksi eilen illalla TV:n A-talkissa, jossa molempien puolueiden edustajat totesivat asian näin olevan, eikä vasemmistoliiton avarakatseisuudellaan ja selväjärkisyydellään ainakin minut yllättänyt edustaja Matti Viialainen ollut asiasta eri mieltä. (Tuosta keskustelusta joku kepulainen näkyi syyttävän ”valtamediaakin” Kepu-paran sortajaksi! Myönnetään, että ei se ole enää yhtä ”puolueeton” kuin Repo-radion pitkällä aikakaudella).
Ei tuohon kokoomuksen ja demarien väliin enää Kepu millään mahdu, eikä se voi levittäytyä niiden joukkoonkaan, sillä kumpikaan ei taida huolia noin epämääräistä ja ristiriitaisuudessaan epäuskottavasti esiintyvää ja epäluotettavaksi leimautuvaa seuralaista; kummassakin leirissä sellainen koetaan vain samoilla vesillä laittomin pyydyksin kalastelevaksi häiriköksi.
On siinä Vanhasella ja muilla Kepun johtajilla taiteilemista, kun pitää yrittää olla vähän kaikkea sitä, mitä äänet kentältä vaativat! Niinpä lopputulemana ei synnykään juuri mitään, tai korkeintaan ”paljon porua ja vähän villoja”, vanhaa ja kulunutta mutta tässä yhteydessä edelleen hyvin sopivaa sanontaa käyttääkseni!
Helsinkiläinen
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kokoomuksessa käy kannatuksen kato.
Hallitus on suositumpi kuin aikoihin, samoin pääministeri.
Hallituspuolueet lisäävän kannatustaan.
Et taida umpikepulaisuudessasi huomata, että
kohta kepun kenttä repeää..
että silleen..
Vastauksesi on puoleksi tosi: demarit todella lisäävät kannatustaan huolimatta siitä, että hallituksessa on vain demareiden kakkosketju!
Kommenttina tuohon sanomaasi, että kepu palaisi juurilleen, niin maalaisliitto oli alkujaan talonpoikaissäädyn etujen ajaja. Aina siihen asti kunnes J.E. Sunila tuli puolueen johtoon, jolloin maalaisliitto muuttui agraariseksi luokkapuolueeksi. Tähän asti maalaisliitto oli ollut maaseudun yleispuolue. 1940-50 -luvuilla tuottajasiivellä oli edelleenkin vahva vaikutus puolueessa. Virolaisen ja Sukselaisen ollessa johdossa, puolueen suuntaus oli aatteellisempaan suuntaa ja puolueen nimi muuttui Keskustapuolueeksi. 1980-luvulla Väyrysen johdolla puolue palasi alkiolaisille juurille: ihmisyysajatteluun ja käsitykseen keskustasta sekä puolueena että uudistus-, kasvatus- ja sivistysliikkeenä. Keskustasta tuli maakuntien ja maaseudun yleispuolue.
Keskustan aatteen peruspilareita ovat:
*ihmisyys
*sivistys ja itsekasvatus
*sosiaalinen yhteisvastuu, köyhän asia
*kansanvalta, tasavaltalaisuus
*isänmaallisuus, kansallisuus
*sovintopolitiikka
*yhteisöllisyys -perhe, pienyhteisöt ja kotiseutu
*päätöksenteko mahdollisimman lähellä ihmistä
*ihminen luonnon liittolaisena
*ylisukupolvinen ajattelu
*mahdollisuuksien tasa-arvo
*kristillisyys ja perusarvot
Keskusta ei ole politiikassa oikeiston ja vasemmiston kompromissi eikä keskiarvo.
Keskusta ei ole aikoinaan saanut aatteelleen ulkomaisia esikuvia(vrt. sosialismi, konservatismi). Keskustan aate ei anna kenellekään valmiita vastauksia, vaan jokainen muodostaa vastaukset itse yhteisten suurten linjojen avulla. Keskustan aate on reformistinen, jolloin uutta rakennetaan olevien olojen pohjalle ottaen huomioon muuttuvan ympäristön ja maailman vaatimukset.
Sinä vastasit sivistyneesti, mitä arvostan; sellaista herkkua eivät kaikki kepulaiset tarjoa.
Myös tuo luettelosi keskustan aatteen peruspilareista on hyvä. Se on myös hyvä siksi, että se on lyhyt tiivistelmä. Minä en sellaista pysty tähän hätään laatimaan, mutta otin netistä SDP:n palstoilta tuon "Sosialidemokratian periaatteet", jotka on siis viimeksi hyväksytty v.1999. Jos viitsit silmäillä tuota tähän yhteyteen aivan liian pitkää listaa, huomaat, että lähes kaikki samat asiat, mitkä ovat Sinun listassasi löytyvät myös tästä,ehkä hieman toisenlaisin painotuksin, ja lisäksi eräitä muita hyviä tavoitteita. Tarkoitan sanoa, että puolueohjelmiin ja periaatteisiin voidaan kirjata mitä vain ja niihin todella kirjataan kaikkea sellaista hyvää, mitä melkein jokainen voi kannattaa, mutta tärkeintä on, MITÄ NIISTÄ JA MITEN TOTEUTETAAN! Ja tässä on eroja eri puolueilla, minun ja monen muun mielestä sosialidemokraattien eduksi, jos sitä Keskustaan verrataan!
Sosialidemokratian periaatteet
Hyväksytty XXXVIII puoluekokouksessa Turussa 29.5.1999
OIKEUDENMUKAISEEN MAAILMAAN
Sosialidemokratian päämääränä on vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden oikeudenmukainen yhteiskunta. Siinä jokainen toimii kykyjensä mukaan oman ja yhteisen hyvinvoinnin puolesta. Ympäristöstä ja jokaisesta ihmisestä pidetään huolta. Oikeudenmukaisuus syntyy oikeuksien ja vastuun tasapainosta. Se toteutuu vapauden yhteiskunnassa, jossa vallitsee demokratia ja solidaarisuus, yhteisvastuu. Sosialidemokratian ihanteet ja tavoitteet ovat nähtävissä olevia mahdollisuuksia korkeammat. Unelmat, tahto ja poliittinen toiminta muuttavat todellisuutta ihanteitamme kohti.
Työväenluokan järjestäytyminen poliittiseksi ja ammatilliseksi työväenliikkeeksi antoi Euroopan kehitykselle uuden suunnan. Suomen työväenpuolue perustettiin Turussa 1899. Se asetti tavoitteekseen työväestön taloudellisen ja yhteiskunnallisen vapauttamisen. Forssan kokouksessa 1903 puolue muuttui sosialidemokraattiseksi puolueeksi. Se hyväksyi kansainvälisen työväenliikkeen sosialistisen ohjelman ja omaksui kansanvaltaiset menettelytavat. Korostamalla parlamentarismia ja kunnallista demokratiaa sekä edistämällä työntekijöiden oikeuksia se teki eron kapitalismiin ja kommunismiin. Yhä tänään sosialidemokratia jatkaa kamppailua ihmisten aineellisen ja henkisen tasavertaisuuden puolesta taloudellista yltiöliberalismia ja yhteiskunnallista konservatismia vastaan.
Sosialidemokratia on yhteiskunnallista uudistustyötä sosialismin arvojen perustalta. Sosialismi korostaa yksilöiden yhteisvastuuta toisistaan ja yhteisöstään. Sosialismin humaanit arvot ovat juurtuneet syvälle koko demokraattiseen Eurooppaan. Ihmisarvosta, ihmisoikeuksista ja yksilön vastuuntunnosta lähtevä joukkoliike kohotti ihmiset kansalaisiksi, joille kuuluvat valtiolliset, sivistykselliset, sosiaaliset ja työelämän oikeudet.
Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus toteuttaa itseään vapaasti ja tasavertaisesti. Yhteisöllisyys, solidaarisuus sekä vastuuntuntoinen vapaus ovat perusta yhteiskunnan kehittämiselle. Ne yhdistävät ihmisten turvallisuuden kaipuun ja yhteiskuntaa eteenpäin vievät voimat.
SOSIALIDEMOKRATIA - VAPAUDEN JA TASA-ARVON LIIKE
Yhteiskunnallisten päätösten on perustuttava kestäville arvoille, kauaskatseisille tavoitteille ja tahdolle saavuttaa päämäärät. Sosialidemokratia nousee vapausliikkeenä sosialismin teorioiden ohella antiikin humaanista filosofiasta, kristillisestä etiikasta ja valistuksen edistysaatteista. Sen arvot antavat voiman ja suunnan jatkaa yhteiskunnallista uudistustyötä - yhdistää jatkuvuus ja uudistuminen, perinne ja tulevaisuus.
Ihmisillä on oikeus elää vapaina riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksista tai taloudellisista lähtökohdista. Heille kuuluu vapaus kaikessa, mikä ei vahingoita muita ihmisiä, ympäristöä tai yhteiskuntaa. Sosialidemokratian tavoitteet ovat kansalaisten aineellista tasavertaisuutta ja muodollisia vapausoikeuksia syvemmällä. Valinnan mahdollisuus käytännössä, niin aineellisesti kuin henkisesti on yhtä välttämätön kuin oikeus valita. Jokaisella niin naisella kuin miehellä on oltava tasa-arvoinen mahdollisuus hyvinvointiin, turvallisuuteen ja päätöksentekoon työssä, perheessä ja koko yhteiskunnassa. Sivistyksen kautta ihminen saavuttaa edellytykset toteuttaa itseään ja hallita elämäänsä.
Vapauden ja tasa-arvon toteutuessa kenenkään oikeudet eivät polje toisten oikeuksia. Näiden arvojen tasapaino syntyy, kun yhteisö kantaa vastuun jäsenistään, mutta samalla kansalaiset itsestään, toisistaan ja yhteisöstään. Solidaarisessa yhteiskunnassa ihmiset kunnioittavat toistensa oikeuksia, edistävät tasa-arvoa ja yhteistä hyvinvointia eivätkä käytä toisiaan tai yhteiskuntaa hyväkseen itsekkäiden pyrkimysten toteuttamiseksi.
Solidaarisuus kantaa sukupolvien yli. Ihminen on osa luontoa, josta hänen on kannettava vastuu. Vastuu ympäristöstä sekä entistä ympäristöystävällisempien tuotantomenetelmien kehittämisestä periytyy sukupolvelta toiselle kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Jokaisella on oikeus nauttia luonnon moninaisuudesta ja sen tuottamasta hyvinvoinnista.
Kamppailua oikeudesta vapauteen ja ihmisarvoiseen elämään käydään kaikkialla maailmassa. Kansainvälinen sosialidemokratia on sorretun puolella sortajaa vastaan, vähäosaisen puolella vahvemman valtaa vastaan. Maailmassa sadat miljoonat ihmiset ovat alistettuja; sadat miljoonat näkevät nälkää. Epätoivo on käännettävä toivoksi yhteisvastuusta, itsekäs eduntavoittelu hengen ja solidaarisuuden juhlaksi. Maailmanlaajuinen yhteisöllisyys, internationalismi, on solidaarisuutta sorrettujen hyväksi. Se on myös rauhantyötä; rajat ylittävää yhteisöllisyyttä. Maailmaa ei saa hallita väkevämmän voima, ei rahan eikä aseiden valta, vaan yleismaailmallinen oikeus.
YHTEISÖLLISYYS HAASTAA ITSEKKYYDEN
Yhteiskunnan mitta on ihminen; sen rakenteet ja menettelytavat ovat ihmistä varten. Ne suojaavat piittaamattomuudelta, joka hajottaa yhteisön. Ne ehkäisevät rajoittamatonta markkinakilpailua, jonka vuoksi heikommat kärsivät ja elinympäristö tuhoutuu. Oikeusvaltio määrittää oikeudet ja velvollisuudet suojaten yksilöä ja yhteisöjä kapitalismin itsekkyydeltä. Ihmisten on oltava tasa-arvoisia lain edessä. Yhteiskunnan on oltava vakaa ja turvallinen, jotta ihmiset ja yhteisöt, miehet ja naiset tasavertaisina voivat suunnitella tulevaisuuttaan ja kehittyä. Sosialidemokratialle lait ja sopimukset ovat edistyksen välineitä yhteiskunnallisten ristiriitojen ratkaisemiseksi ja eriarvoisuuden purkamiseksi.
Vuorovaikutteisessa ja avoimessa maailmassa omaleimaiset kulttuurit rikastuttavat toisiaan. Ihmiset pääsevät kansallisista ennakko-luuloistaan ja kasvavat kulttuurikansalaisiksi, jotka elävät sovussa monikansallisissa yhteisöissä. Yhteisön jäsenet ovat erilaisia; yhteisön arvostus syntyy jokaisen mahdollisuudesta unelmoida ja toteuttaa haaveitaan. Kokiessaan yhteisön omakseen kansalaiset ottavat vastuuta sen kehityksestä ja yhteisö menestyy. Hengen laiskuus, välinpitämättömyys ja oman edun tavoittelu ovat yhteisöllisyydelle vieraita. Jokaisella on vastuu kykyjensä mukaan ottaa selvää ja osallistua, puuttua tapahtumien kulkuun. Tästä kasvaa aito tasavertaisuus ja sitoutuminen yhteisiin päämääriin.
Yhteiskunnan monimutkaistuessa ja organisaatioiden koon kasvaessa syntyy vaara sekä tiedon että päätösvallan keskittymisestä. Tasa-arvoinen mahdollisuus tiedon luomiseen, saantiin, arviointiin ja hallintaan kuuluu jokaiselle. Se on ehto demokratian toteutumiselle ja yhteiskunnan kehitykselle. Poliittisten liikkeiden, monipuolisen tiedonvälityksen, koulun, vapaan sivistystyön sekä tietoverkkojen tehtävä on lisätä kansalaisten tietoisuutta ja osallisuutta sekä edistää yhteiskunnallista vuoropuhelua.
Nykyajan kansanvalta on monikerroksista. Demokraattisia menettelytapoja on kunnioitettava paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Ihmisten toiminta omassa lähiyhteisössään on perusta myös valtiorajat ylittävälle demokratialle. Ihmisten on voitava vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä paitsi kansalaisina ja äänestäjinä, myös palveluiden käyttäjinä, työntekijöinä, kuluttajina ja asuinyhteisön jäseninä. Kun ihmiset toimivat yhteisöissään ja verkostoissaan, kunnissa ja alueellisesti, Euroopassa ja koko maailmassa, demokratia vahvistuu.
IHMISEN OSALLISUUS YHTEISKUNNASSA
Kansalaisten aineellisen hyvinvoinnin, turvallisuuden ja sivistyksen lisääntyminen riippuu sekä talouden tuottavuudesta että sen tulosten oikeudenmukaisesta jakamisesta. Ohjattuna markkinatalous pystyy menestyksellisesti tyydyttämään ihmisten kulutustarpeita. Talouden on palveltava koko yhteiskuntaa ja sen kaikkien jäsenten hyvinvointia. Yhteisen edun on aina kuljettava yksityisen voitontavoittelun edellä. Sosialidemokraattinen politiikka on tämän edun etsimistä ja toteuttamista.
Sosialidemokratialle ihmisyys on itseisarvo; se ei ole kauppatavaraa. Taloudellisten voimavarojen käytön on perustuttava kansanvaltaiseen ohjaukseen markkinoiden välityksellä. Demokratia ja toimiva talous tukevat toistensa menestystä. Sosialismin arvojen mukaisesti yhteiskunnalla on oikeus vaikuttaa tuotantovälineistä saatavaan hyötyyn, niiden käyttöön, sijoittumiseen ja omistukseen. Työntekijöillä ja kuluttajilla on oltava mahdollisuus vaikuttaa tuotannon ja talouden kehitykseen. Taloudellisen toimintansa rinnalla yrityksillä on myös yhteiskunnallinen ja henkilöstövastuu. Markkinoiden on toimittava avoimesti ja julkisesti.
Talous, tuotanto ja kulutus samoin kuin politiikka, teknologia, ympäristökysymykset ja kulttuuri kietoutuvat globaaliksi sosiaaliseksi järjestelmäksi. Sen seurauksena tuotanto tehostuu, talous kasvaa, tuotteiden hinnat laskevat, ja monille maille avautuu uusia mahdollisuuksia. Samalla kuitenkin köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät maiden sisällä ja niiden kesken. Ilman pelisääntöjä maailmantalous heikentää sekä demokratiaa että markkinatalouden toimivuutta. Maailmantaloutta, pääomaliikkeitä ja ylikansallisten yritysten toimintaa on säänneltävä. Kansainvälisen sosialidemokratian on käytettävä voimaansa maailmantalouden epäkohtien korjaamiseen.
Hyvinvointiyhteiskunnassa politiikalla on keskeinen sija talousjärjestelmän toiminnassa. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet ovat kansalaiselle nousun portaita itsensä kehittämiseen ja osallisuuden lisäämiseen. Korkea sivistystaso ja osaaminen, joiden perustana ovat tasavertaiset koulutusmahdollisuudet, vapauttavat inhimilliset voimavarat. Valtion ja kuntien palvelut lisäävät tasa-arvoa ja hyvinvointia yhteiskunnassa. Julkisten palveluiden saatavuus on yhteiskunnan vastuulla. Julkinen sääntely, sopiminen työmarkkinoilla sekä tuotantovälineiden yhteisöllinen omistus täydentävät markkinoita ja rajoittavat markkinavoimien ylivaltaa.
Hyvinvointiyhteiskunta on vapauksien, velvollisuuksien ja tasavertaisten mahdollisuuksien yhteisö, jossa oikeuksien ja vastuun tasapaino toteutuu. Hyvinvointiyhteiskunta on myös epäkohtiin puuttumista, riskeihin varautumista ja niiden hallintaa. Ihmisillä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja kutsumustaan, selviytyä ja kriisienkin jälkeen aloittaa alusta. Jokaisen perusturvallisuuteen kuuluu fyysisesti turvatun elinympäristön lisäksi varmuus saada peruspalveluita, työllä ansaittu sosiaaliturva sekä syyperusteinen vähimmäisturva. Mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja kulttuurista nauttimiseen on niinikään olennainen osa ihmisen perusoikeuksia.
Sosialidemokratia korostaa jokaisen oikeutta mielekkääseen ja sisältörikkaaseen työhön, jossa menestyminen luo tervettä itsetuntoa ja turvallisuutta. Työn tarkoituksena on tavaroiden ja palveluiden tuottaminen ihmisten tarpeisiin. Työ, ei keinottelu, luo yhteiskunnallista vaurautta. Yksilölle työ merkitsee toimeentulon lähdettä, toimintaa perheen tai yhteisön hyväksi sekä oman ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin rakentamista. Parhaimmillaan työ antaa ihmiselle mahdollisuuden kehittää itseään ja kiinnittyä sosiaalisesti yhteisöön. Se kasvattaa inhimillistä ja sosiaalista pääomaa.
Työsuhde ei saa olla alistussuhde. Työntekijän on saatava osansa työn tuloksista, talouden kasvusta ja hyvinvoinnista. Ammattiyhdistysliikkeellä on keskeinen merkitys työntekijöiden oikeuksien ja etujen valvojana. Yhteisin työmarkkinasopimuksin on parannettava työsuhde- ja sopimusturvaa, työoloja ja osaamista, tasattava tuloeroja sekä lisättävä taloudellisen kehityksen vakautta. Nämä ovat sosialidemokratian tavoitteita myös kansainvälisessä ammattiyhdistys- ja sopimustoiminnassa.
Ihanteenamme on yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanisuus suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden. Erilaiset kulttuurit tai yhteiskuntien kehitysvaiheet eivät muuta sosialidemokratian ihmisarvosta nousevia tavoitteita. Vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus ja rauha kuuluvat jokaiselle, kaikkialla maailmassa.
Se sosiaalidemokraattinen floppi on velkarahalla tehtävä elvytys. Ts. silloin, kun mitään ei saa kaupaksi mihinkään laitetaan vaan rahaa liikkeelle. Sosiaalidemokratiassa ei huomioida mitenkään, että välillä on lama aikoja ja välillä nousuaikoja. Se näkyykin sitten työttömien määrässä.
Tästä on vielä hyvät esimerkit olemassa pankkikuprun jälkeisissä kunnissa mm. Forssassa ja Karkkilassa, joissa on valtuustoissa demarienemmistöt. Alkavat vasta nyt päästä pikkuhiljaa jaloilleen.
Huomaa, että stadin poju on lukenut Erkon kustantamaa "maakuntalehteä".
On totta, että Lipposta ei ole syytetty mistään, mutta sehän johtuu vain siitä, että hänellä on sopivan värinen jäsenkirja taskussa. Vai eikö sinun mielestäsi perustuslain rikkominen ole syyttämisen väärti?
Eikö siinäkään ole mielestäsi mitään kummallista, että Lipponen on oppositiossa suhteessa presidenttiin, hallitukseen ja oman puolueen kenttäväen ylivoimaiseen enemmistöön?
Hupaisa oli myös väite, että puolueemme seisoo tai kaatuu maanviljöiden varassa. Miten se on mahdollista puolueelle, jonka kannattajista noin 70% on palkansaajia?
On se kurjaa kun niin monet kansalaiset äänestävät väärin.
En kykene alentumaan tasolle, jolla voisin laatia ymmärtämäsi vastauksen älyvapaille näkemyksillesi, mutta hieman haluan opettaa sinulle sivistynyttä käytöstä: älä nimittele pojuiksi ihmisiä, joista et tiedä mitään. Voisinhan olla vaikka täti, mutta en kylläkään ole, vaan olen lähinnä Paavo Lipposen ikäluokkaa ja Eero Heinäluoman kokoluokkaa oleva "poju". Ehkäpä joutuisit katsomaan minua ylöspäin - ihan sanankukaisestikin, muusta puhumattakaan - jos sattuisimme joutumaan joskus vastakkain!
keskuuteemme MESTARIN! -Oikean helsinkiläisen sosialistin, joka ei anna pojitella. Mahtaakohan olla oikea rautakoura, kun noin uhoaa. Yleensä oikea duunari ei remellä tuolla tavalla.
Muuten, sosialistin ei kannata tulla opettamaan keskustalaisille, mitä liberalismi on. Liberaalius on keskustalaiselle yhtä luonnollista kuin hengitys.
Tämä sosialidemokratian tämän hetkinen ylivalta on onneksi ohimenevä ilmiö. Eiköhän pöyhkeys siitä vähene, kun joutuu raapimaan vallan ovia ulkopuolelta käsin muutaman kymmenen vuotta, -ehkä ikuisesti. -Tietenkin vallasta pitää nauttia silloin kuin sitä on.
Valitettavasti vain isoimmat herrat SDP:ssä niitä osakesalkkuja ja omaisuuksia onnistuu keräämään. Duunari on silloin varakas ikään kuin edustajansa välityksellä.
Mielenkiinnolla seurasin taannoin tuota kepun liberalismia koskevaa keskustelua näillä palstoilla ja taisinpa siihen itsekin hieman osallistua. Mieleeni siitä on parhaiten jäänyt kepun kiihkeän äänitorven Oiva Härkösen jyrähdys, että liberalismi ei sovi politiikkaan, koko sana on tuomittava. Jos sinulle siis liberalismi on luonnolllista kuin hengitys, varo, ette tukehdu, kun happihanasi suljetaan toisten kepulaisten toimesta! Että se siitä liberalismista.
Tuohon muuhun roskaan omana kommenttinani laitan taas pienen runonpätkän Omar Khaijamin "Viisaan viinistä":
SE, joka RUUSUA ei koskaan saa
se riemuin kerää orjantappuraa -
ja tarpeisiinsa riittää tuli silloin,
kun täytyy taivaan valo kadottaa".
Huomaathan symboliikan? RUUSU on meidän tunnuksemme; onko teidän apilanne vaihdettu orjantappuraksi?
...oli sitten se vastaus?
ovat käsitteitä joista on kirjoitettu paksuja kirjoja.
Uskoisin käsitteen laajuuden aiheuttavan usein myös väärinkäsityksiä. Voidaanhan sillä määritellä talouden, kuten myös yhteiskunnan ja sen kansalaisten vapautta, -mielipiteenvapautta jne. Itsekukin voi syventää tietojaan käsitteestä, sitä löytyy hyllymetreittäin.
Näihin keskusteluihin riittänee yleismäärittely, joksi mielestäni sopii: liberaali = vapautta suosiva.
Runot on hieno veto keskustelun ryydittäjäksi. Omar Khaijamiakin löytyy mutta ensimmäiseksi sattui kirjahyllystä silmiin "Suomen lasten runotar" joka tuntuu pienen silmäilyn perusteella ehtymättömältä aarre-aitalta. Näytteenä Eeva-Liisa Mantereen "Paha ei ole kenkään ihminen":
Paha ei ole kenkään ihminen,
vain toinen on tyhmempi toista.
Paha on vain Katti Mattinen,
joka kakki kenkään Tattisen
- joka on Hyvin Hygieeninen
eikä tuhmempi tonttua toista,
jonka polla ei leikkaa, ei loista.
Valmistaudu helsinkiläinen Keskustan tuloon. Ei sinun kuitenkaan tarvitse pelätä. Saat äänestää vihreitä ja muuta vasemmistoa aivan kuten tähänkin asti. Oikeistolainen et ainakaan ole, koska vastustat ainoata puoluetta, joka voi auttaa Kokoomusta lopettamaan vasemmiston vallan Helsingissä.
Sille sinä et kuitenkaan mitään voi, että lapsesi avarakatseisina ja fiksuina, tulevat äänestämään liberaalia Keskustaa.
Pidän kohteliaana vastata Sinullekin, kun kommenttisi oli tyyliltään asiallinen, joskin sisällöltään höpö-höpöä.. En todella pelkää Kepun tuloa tänne, sillä se on nyt 8-9 %:n kannatuksellaan nousunsa yläkuolokohdassa, ja vaikka se tuosta vielä muutaman prosenttiyksikön väliaikaisesti nousisikin,niin ei "apunne" taida kelvata kokoomukselle. Eivätköhän SDP ja Kokoomus löydä silloin toisensa myös kunnallispolitiikassa kuten ne löysivät valtakunnan politiikassakin hädän hetkellä, jolloin ohjat oli otettava varmoihin käsiin!
Ei siinä silloin taida jäädä Keskustalle muita mahdollisuuksia kuin pyrkiä tukeutumaan Vasemmistoliiton tai Vihreiden kylkeen, mutta pääseeköhän se siihen, kun täällä myös nuo V-puolueet ovat Kepua merkittävämpiä ja vaikutusvaltaisempia! Ei siis kovin hyvältä näytä, teidän kannaltanne, mutta asialla on aina kaksi puolta, ja minä katselen siltä toiselta puolelta!
Kuten Saksassakin, demarit ovat tällä hetkellä valtansa historiallisessa huippukohdassa.
Romahdus tulee pian. Messiaanisten aatepuolueiden aika on ohi. Tilalle tulevat värittömät, Keskustan kaltaiset vain asioihin - ei aatteeseen - keskittyvät asiapuolueet.
Ei hallinnossa tarvita sosialistien rakastamia paraateja ja kulkueita, vaan tasaista rehellistä puurtamista. Vapaa-aikana voi sitten elää värikkäämmin. -Vaikka nikkaroida lapsille punaisen leikkimökin.
"Keskustan kaltaiset vain asioihin - ei aatteeseen - keskittyvät asiapuolueet."
Viime päivät ovat taas kerran näyttäneet heikkonäköisimmillekin mikä on keskustan asia ja aate samalla kertaa: se on maataloustuki - aina tiukan paikan tullen liberaalipelleily ja kaupunkipolitiikka unohtuu, kun on kysymys ikimuistoisesta nautintaoikeudesta maksattaa laskua veronmaksajilla.
Missä ovat nyt Karpela, Jäätteenmäki (H:ki) ja Salovaara - keskustan kaupunkipolitiikan "ikonit". Heitä ei nyt tarvita. Nyt puhuvat vain MTK:n miehet - ja keskusta laittaa kätensä yhä syvemmälle veronmaksajan taskuun. Toivon todella, että tässä asiassa ei enää jouduta tekemään yhtään kallista kompromissia enää. Nythän olisi "etelän vuoro" saada verorahoista vähän vielä lisää...
Koko hallitus on viimeisimmänkin maatalousratkaisu esityksen takana. Hallitus on yhtenäinen.
Oppositio teki välikysymyksen, kun se oli huolissaan, että hallitus ei anna maataloudelle tarpeeksi tukea.
Miksi jope harjoittaa poliittista city huijausta?
kun kirjoittaja väittää, että: "...koska vastustat ainoata puoluetta, joka voi auttaa Kokoomusta lopettamaan vasemmiston vallan Helsingissä.", niin sopisiko kysyä, millä tavalla keskusta on esim. viimeisen 30 vuoden aikana - tai vaikkapa vain viimeisen 6 vuoden aikana koettanut lopettaa vasemmiston valtaa Suomessa?
Vastaan itse: keskusta on pyrkinyt rähmällään ryömien vahvistamaan vasemmiston valtaa.
m.o.t. = kepu pettää porvarit aina.
Kysymys on johtavan hallituspuolueen linjasta. Kumpaako se on: vaalien alla luvattua city-politiikkaa vai sitä vanhaa MTK-laista iltalypsyharrastusta ja tukipolitiikkaa. Viime päivät ovat vahvistaneet, että kepun politiikka johtavana hallituspuolueena on sitä vanhaa poliitiikkaa, jonka viimeinen käyttöpäivä on 03/07.
Kokoomuksen ensi presidentinvaalien ehdokas on Tarja Halonen.
Vai on aatteiden aika ohi tämän kepulaisen mielestä! Ja joku toinen julistaa näilläkin saiteilla olevansa niin aatteellinen, niin aatteellinen alkiolainen ja toinen taas yhtä aatteellinen liberaali ja joku, joka ei aatettaan julista, osoittautuu heti suunsa avatessaan todella aatteelliseksi stalinistiksi.
Joten päättäkää jo, ohjaako teitä jokin aate, vai oletteko te vain konttori, jonka tarkoituksena ja tehtävänä on jakaa muiden täällä rintamailla ja kasvukeskuksissa tienaamaa hyvää omille kannattajillenne! Ne kai te tunnette kaikki nimeltä?
On kepulla aatteita, moniakin, kuten tuossa alussa näytin. Yksi niistä kuitenkin nousee ylitse muiden, opportunismi; sitä kepu on aina viimeisen päälle härskisti edustanut pyrkiessään käyttämään kaikki huomaamansa tilaisuudet hyväkseen aikaisemmin ilmoittamistaan periaatteistaan ja usein laillisuudestakin piittaamatta, jos siten vain on itselle jotakin etua vaikkapa vain väliaikaistakin saavutettu. Hyvä näyttö tästä saatiin hiljattain.
Kokoomuksen ehdokas ensi presidentinvaalissa on suurlähettiläs Pertti Salolainen.
Keskustan olevan jonkinlainen maalaisten "5:s kolonna", joka Helsinkiin päästyään putsaa koko kaupungin ja lähettää sen rikkaudet maaseudulle.
Luulen helsinkiläisen keskustalaisen kamppailevan kotikaupunkinsa puolesta yhtä sitkeästi kuin aina kotiseutunsa puolesta.
...ja osuvia johtopäätöksiä.
Kokoomuksen Heikki A. Ollila on ehdottanut yhteistyöstä keskustalle. Se olisi eduskunnan kokoonpanon kannalta luontevaa, jos keskusta olisi ei-sosialistinen puolue.
Näyttää siltä, että keskusta tällä kertaa on vaiennut Ollilan aloitteen kuoliaaksi, kun aiemmin vastaavat aloitteet on suoralta kädeltä torjuttu.
Nykymeno näyttäisi johtavan demareiden ja SAK:n vallan betonoimiseen, kun vasemmistoliittokin tuntuu olevan hajoamassa; ay-aktiivit liittynevät SDP:hen ja Siimes jää joksikin älykkövasureiden keulakuvaksi.
Niin kauan kuin keskustalle ei kelpaa yhteistyö kokoomuksen kanssa, saa Suomen kansan porvarillinen enemmistö seurata keskustan matelua SAK:n edessä, kun keskustan historiallinen päämäärä näyttää olevan kokoomuksen pitäminen oppositiossa.
Surkeaa, kun kokoomuskin on hukannut pelimerkkinsä.
Kepulle on kysymys siitä, minkä puolueen kanssa hallituksessa pystytään parhaiten pitämään pystyssä nykyinen kallis tukijärjestelmä = kuten maatalous ja 440 kuntaa - nuo kepun vallan betoniset pilarit. Kaikki muu aatteellisuus häviää tälle peruskysymykselle.
Helsinkiläinen haikailee ilmeisesti kaksipuoluejärjestelmän perään, kun toivottaa kaikki muut paitsi maanviljelijät pois keskustasta. Eikö sen ajatusleikin luulisi nimenomaan pelottavan nimimerkki "helsinkiläisen" tavoin ajattelevia: kokoomuksesta tulisi kepu, kun sen kannattajista olisi yhtäkkiä enemmistö ex-keskustalaisia, kokoomuksen (siis oikeastaan kepun) kannatus olisi yli 40 %! Alkaisi siinä demarin puntti tutista.
Vaatii aikamoista reaalimaailman tajun puuttumista ryhtyä väittämään demokraattisissa vaaleissa suurimmaksi valittua puoluetta turhaksi. Ehkä suuruudenhulluus on tarttunut Lipposesta muutamiin rividemareihinkin.
Helsinki - tuo manalan pääkaupunki.
Siis sana "HELsinki" on samaa alkujuurta kuin helvetti. (Ihan oikeasti muuten)
Sanaleikki kertoo taas totuuden. Kaupungeissa ei osata elää yhteisöllisesti, jolloin lähimmäisestä välittäminen ja toisten huomioon ottaminen vähenee.
Kaupunkiympäristössä toiset - usein nuoret naiset - kohdistavat ihmisenkaipuunsa luontoon, heistä tulee vihreitä.
Toiset - usein miehet - kohdistavat ihmisenkaipuunsa mammonaan, heistä tulee kokoomuksen kannattajia.
Toiset - usein vanhemmat miehet - kohdistavat ihmisenkaipuunsa kepuvihaan, ja äänestävät usein demareita.
Jaa miksikö kepuvihaan?
Itse asiassa kyse on tiedostamattomasta kaupunkivihasta. Kaupunki on ollut näille ihmisille ihmissuhdehelvetti. Ja siksi aina kun kaupungilla kulkiessaan he näkevät kyltin, jossa lukee "keskusta", he alkavat oireilla.
Kyllä sinun analyysisi meistä stadilaisista on perusteellisesti väärä, mutta kateushan se siinä puhuu! Todellisuudessa meitä avarasydämisempiä ja laajakatseisempia ihmisiä ei tästä maasta löydy. Ja me ajattelemme vain parastanne, maalaiset, kun haluamme johdattaa teitä pois sieltä aatteellisesta pimeydestänne! Todellakin me haluamme ymmärtää teitä ja tietysti tulla itsekin ymmärretyksi, joten vastentahtoisesti käytämme usein jopa tätä yleiskieltä, vaikka oikea stadin kieli sointuukin kauniimmin kultivoituneissa korvissamme. Mielellämme sitä teillekin opetamme, jottei teidän täällä harvoin käydessänne tarvitsisi niin hävetä erottuessanne joukosta heti suunne avatessanne. Mutta kyllä me silti toivoisimme, että pysyisitte siellä missä olette ettekä niin suurin joukoin tukisi tänne, vaikka tänne kuinka mielenne tekisi (lue tuo loppuruno!). Ajatelkaa vähän meitäkin!
Voiko olla kauniimpaa kuin Juhani Mäkelän ja Sami Garamin proosa ja Georg Malmstenin lyriikkaa, mikä muuttuu heti tylsäksi yleiskielisissä iskelmissä. Todellinen helmi on Ässä-rykmentin rintamajermun runoilema ”Stadin kundin kaiho” (”Niin gimis on stadi, siks´ toivomus snadi, ett` tsiigaa sais` sen vielä kerran…”), se saa minulla aina tipan linssiin. Ja kyllä stadin kielellä on hyviä aforismejakin, jopa maalaishenkisiä, kuten ”kun kuuset gungaa ja fogelit sjungaa niin skutsis` on gliffa goisata”.
Mutta diggaan minä jopa noilla landelaismurteillakin tehtyjä juttuja, kuten Kalle Viänäsen ja Tatu Pekkarisen (lieneekö sukua Maurille - ei ainakaan huumori ole periytynyt häneen) savonmurteisia. Nykyisistä murrelyyrikoista loistavin on tuo Laitilan söde gimma Heli Laaksonen, blondi, josta ei kantsi murjoa bimbovitsejä. Vai mitä ajattelette seuraavan perusteella: (Tuo lounaismurre on ihan sointuvaa ja ymmärrettävää, kun sillä sanotaan asiaa)
Stari (Kokoelmasta ”Pulu uis”)
Mitä helvetti kaik maalase on tän tuppamas
tulla savost
tulla hämest
tulla Lapist
tulla Peräpohjolan takka
ja jos neekki nyy viäl mut kon Turustakki tunketa.
Seistän tollotetta joka paikas tiäl
haista sualt
ja puhuta nii huano suameakki.
Stari starilaisil!
Kyllä tsadilaiset on yhtä kivoja kuin ei-tsadilaiset, jotkut jotkut jopa erikoisen mukavia ja toisaalta monet eitsadilaiset oikeastikin tyhmiä juntteja.
Mutta muista kundi viänttee savvoo, jos reissuillas osut Kuopijjoon ja seinäjokisten kanssa haastellessa on paree äännährellä eteläpohojalaasittain, jos vaadit eitsadilaisilta paikallisen kielen hallintaa kotikonnuillasi.
Suomen kieli on kaunista jopa tsadinmurteena, vaikka siinä onkin luvattoman paljon ruotsalaisia, venäläisiä ja nykyisin myös englantilaisia lainasanoja. Kauneimmillaan suomen kieli on mielestäni Aleksis Kiven ja Kari Hotakaisen teoksissa.
Heli Laaksosen voisin viedä vihille, jos hän ei olisi jo varattu, on sen verran mukavanoloinen flikka.
Muuten minäkin voisin allekirjoittaa stadin kundin paremman analyysin ekaa kappaletta lukuunottamatta.
Ja älä stadin kundi huolehdi turhia, Helsinki on nykyään muuttotappiokunta, kohta siellä mahtuu elämään yhä leveämmin.
on kepun olemus. Sisäänpäinlämpiäviä ovat kunnat, joissa kepu mestaroi. MTK on kepujen tukipilari, joka taas harrasti iltalypsyä. Sai 7 miljoonaa euroa lisää tukiaisia ituniskoille. Sellainen on kepu.
Jos haluat nähdä tunkkaisuutta, niin tuleppa käymään maalaisena täällä Helsingissä.