Ihmetellen sitä itsekseni,... Pitäisi nukkua kun töihin taas huomenna mentävä, mutta uni ei tule.
Toisen kainalossa se tulisi niin leppoisasti, pehmeästi, huomaamatta.
Olen kait riivattu jotenkin kun en ole mikään ns. pahan näköinen, luonteeltanikin ihan jees omasta ja muidenkin mielestä, mutta nämä miehen ja naisen väliset suhteet menee aina mönkään. Syytä en tosiaankaan tiedä, en uskalla enää rakastua kehenkään kun aina tuntuu että saan nokillein syystä tai toisesta. Ottajia olisi, mutta en heistä halua kuin yhden yön seuraa. Ne taas kehen ihastun syvästi, jopa rakastun, aina menee luoja ties kuka mistäkin syystä.
Jospa minä näkisin edes unta...... siitä isosta lämpimästä, turvallisesta kainalosta johon olisi niin hyvä käpertyä nukkumaan ilman painajaisia.
Nekin vaan tuntuu kiertävän kaukaa meikäläisen.
Ehkä, ehkä se joskus tulee kohdalle vaikka en ihan pikkutyttö enää olekkaan. On minulla varmasti vielä muutama vuosi aikaa onnistua ja kokea se lämpö mitä toisesta ihmisestä saa parhaimmillaan. En menetä toivoani, en ihan vielä.
Missä sinä olet?
Toisen kainalossa se tulisi niin leppoisasti, pehmeästi, huomaamatta.
Olen kait riivattu jotenkin kun en ole mikään ns. pahan näköinen, luonteeltanikin ihan jees omasta ja muidenkin mielestä, mutta nämä miehen ja naisen väliset suhteet menee aina mönkään. Syytä en tosiaankaan tiedä, en uskalla enää rakastua kehenkään kun aina tuntuu että saan nokillein syystä tai toisesta. Ottajia olisi, mutta en heistä halua kuin yhden yön seuraa. Ne taas kehen ihastun syvästi, jopa rakastun, aina menee luoja ties kuka mistäkin syystä.
Jospa minä näkisin edes unta...... siitä isosta lämpimästä, turvallisesta kainalosta johon olisi niin hyvä käpertyä nukkumaan ilman painajaisia.
Nekin vaan tuntuu kiertävän kaukaa meikäläisen.
Ehkä, ehkä se joskus tulee kohdalle vaikka en ihan pikkutyttö enää olekkaan. On minulla varmasti vielä muutama vuosi aikaa onnistua ja kokea se lämpö mitä toisesta ihmisestä saa parhaimmillaan. En menetä toivoani, en ihan vielä.
Missä sinä olet?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi sen ajan pitäisi loppua kesken?
Puhut muutamasta vuodesta.
Tuskin Sen ihmisen löytyessä Sinulle on kauhean merkityksellistä,minkä ikäisenä hänet löysit.
Mietin usein junassa,kahvilassa istuessani miksi ei ole ketään,jolle voisin kertoa päivälläkin kaipaavani häntä,häntä jonka kanssa saisin tätä elämää kulkea.46v.Yhiskä
Heipsan yksinäisille ja muillekin lukijoille !
Minäkin olen henkisesti aika yksin vaikka on näitä tuttuja ympärillä mutta joskus tuntuu että onko tässä mitään järkeä olla " yksin " ja ei ole lapsia ja olen sentään jo 42 vee nainen ja olen miettinyt minkä takia tämä ihmisten suhdedraama on niin hankalaa ja olenko niin kamalan mahdoton ettei minun kanssani kestä kukaan vai olenko niin ronkeli etten huoli ketä tahansa rinnalleni ja saanko siitä maksaa loppuelämäni ja olla katkera yksinäinen vanha piika täti ???
Kiitos kun kuuntelitte ja jokainen kaipaa sitä oikeaa aitoa rakkautta kuten sinäkin ja kuin minäkin myös ..
.. yksinäinen. Olen itsekin ajatellut miksi koskaan ei natsaa suhteet vaikka kokeilujakin on ollut jos jonkinlaisia. Enkä myöskään enään ole pikkutyttö. Omat/muiden vaatimukset liian mahdottomia, kukaan ei minua jaksa syystä tai toisesta.. no itse saanut pettyä sen verran että tahtomattani olen rakentanut suojaavan kuoren ympärilleni, jota harva pystyy kokonaan poistamaankaan -kukaan koskaan?
Mutta ihmisen ikävä toisen luo.. se on ja pysyy, todella!
Eipäs muutakun chattailemaan, ja jutustelemaan.
Sieltä niitä yksinäisiä löytyy. Jos sinä pidätkin sitä ystäväpiiriäsi tärkeämpänä asiana,kuin sen parhaan vakituisen löytämistä.
Täytyis varmaan hetkes jättää riippuvuus niihin kavereihin ja antaa enempi aikaa löytää se ns. oikea ihminen vierellesi. Tulijoita kyllä olis kaikenlaisia,eikun valitset vaan.
Kavereille kyllä sitten löytyy aikaa,kunhan ensin olet löytänyt "hänet".
Sitä en sanonutkaan ettei tulijoita olisi..
Mutta ei tule sitä juur oikeaa, voin mie yhen kaks yötä viettää jonkun kainaloisena, mutta se siitä. Enkä todellakaan ole riippuvainen kavereistani, ennemmin alan heitäkin hiukan syrjimään kun se oikea yksinäisyys iskee. Kummallista? Ehkä, minä vaan olen tällanen.
Silti mie uskon että joskus..... Se oikeakin löytyisi
Minkä arvelet olevan todennäköisyyden että se "juuri oikea" löytyy? Minkälainen se oikea sitten sinun mielestä pitäisi olla?
mikähän tuo olisi? 1/100? ihan näiden entisten kokemusten pohjalta veikkaan tuolla todennäköisyydellä.
Sitä on vaikea sanoa, se vain kolahtaa kun se sattuu kohdalle, hellyyttä ainakin pitäisi olla jakaa hiukka myös minullekkin, en hae kiiltokuvapoikia, en rahoilla leveilevää tyyppiä. Ihan tavallista suomalaista miestä, jossain hän on kun vaan löytäisin:)
Suomessa taitaa olla aika paljon yksinäisiä ihmisiä. Oletko sinä tavannut yli sataa ihmistä etkä ole niistä löytänyt yhtään sopivaa?
kyllähän noita ihmisiä jo tähän ikään on ehtinyt tavata varmastikin sen sata... Toki seurustelusta
ei suinkaan ole kyse kuin murto-osan kanssa.
Ja yksinäisiä todella tuntuu olevan, ei pelkästään sinkut vaan myös parisuhteissa monet todella yksinäisiä.
..Olisin voinu kirjottaa tuon.
Ehkä vähän "lohtua" tuo etten ole yksin ajatuksineni jos "mies eikä poika enää" tarkoitti minun kirjoitustani. vaikkei samaa kellekään kyllä toivoisikaan.. nykyään on vain niin kummallista muutenkin tämä kertakäyttökulttuuri suhteissa.. (sivuankohan jo aihetta?) otetaan ja jätetään, itse tuntuu etten halua edes alkaa mihinkään (enää) jos en ole varma.. eli vuonna 1 ja 2.. *tiedä itkeäkö vai nauraa*.
ottaa sinnuu kädestä kiinne......... haluatko vaikkapa metsään kävelylle käsikynkkää?:)
se oliskin ihana löytää aito ihminen ja ystävä joka pitää kädestä kiinni !
missä olet ?
joku päivä 40 sinkuissa?