Mistä johtuu, että jotkut helluntailaiset ovat niin ahdasmielisiä ja synkkiä. Jos et käy joka sunnuntai kokouksessa niin olet silloin menossa helvettiin. Miksi pitää olla syyttävä ja tuomitseva asenne.Jokaisesta asiasta nähdään vain tuomio. Onko tuollainen asenne oikea, kertooko se onnellisesta uskosta Jumalaan? Eikö sen pitäisi olla iloinen asia eikä noin synkkä. kertokaa munulle mistä tälläinen asenne johtuu ??
ahdasmielisyyttäkö?
Minna
7431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sanoisin, että se asenne johtuu yksinomaan pelosta. Pelkäävät, että saat vääriä vaikutteita ja vieraannut heistä.
jos ihmistä pelotellaan pysymään uskossa niin eikö se silloin ole väärin?
ja raskaasti väärin. Pelkoon liittyy aina negatiivisia ja ahdistavia tekijöitä ja on yksinomaan esteenä terveelle henkiselle kavulle. Pelossa on rangaistusta kirjoittaa Johannes.
16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. (1 Joh 4 luku).
Vakaa näkemykseni on, että rakkaus ja hengen vapaus ovat ainoita kriteereitä, jonka perustukselle todellinen hengen yhteys voi rakentua.
Henkinen yhteys on sellaista todellisuutta, jota ei voi teeskennellä. Se joko on tai sitä ei ole; ja jos kaikki yhteys perustuu pelkästään uhkailuun ja pelkoon, kysymyksessä on enemmänkin uskonnollisen roolin esittäminen toisten mieliksi ja tämä on erittäin tuhoisaa ihmisen psyykelle.
Toivonkin, että tutkailisit näitä ajatuksia omassa sydämessäsi ja tekisit ajoissa oikeat ratkaisut; ja jos rakastat Jumalaa, Hän pitää sinusta huolen.
on ehdollisessa rakkaudessa?
En pidä esim. mitenkään kiitettävinä ja kunnioitettavina vanhempia, jotka kasvattavat lapsensa tekemään kuten itse tahtovat, muuten heittävät ulos. Se on samankaltaista ehdollista rakkautta.
Tuollaisesta syntyy itsestään pelkoa - teenkö nyt varmasti oikein ja hyväksyttävästi, ettei "Isä" hylkää minua? jne.
Todella ylistettävää olisi ehdoton rakkaus. "Vaikka mitä tekisit, rakastan sinua silti, sillä sinä olet minun lapseni."
onpa outoja mielipiteitä ja kokemuksia(?), jotka tuntuvat suurinpiirtein nousevan jostakin vuosikymmenien takaa.
"jos et käy joka sunnununtai kokuksessa..."
jos tuo pitäisi paikkansa, minulla olisi jo takki (helvetin-) tulessa!
onko siis kyse vain joistakin yksittäisistä tiukkapipoista, vai srk jossakin takapajulassa?
Oiskohan näillä ahdasmielisillä uskovaisilla rakastava jumalakuva kadoksissa?
Vaikea vastata, mistä johtuu, että JOTKUT helluntailaiset ovat ahdasmielisiä. Varmaan hyvinkin monista syistä. Ahdasmielisyys ei korreloi suoraan helluntailaisuuteen. Ahdasmielisiä on kaikissa uskonsuunnissa ja myös ateistien joukossa. Arvelisin, että sinulla on hieman liioiteltu näkökulma esim. kokouskäytäntöön nähden. Olen kuulunut helluntaiseurakuntaan vuosikymmeniä enkä ainakaan nykyisin huomaa kokouksiin pakottamista, ellei se sitten ole perheen sisäistä. Syyttävä ja tuomitseva asenne johtuu mahdollisesti siitä, että Jumalan rakkaus Kristuksessa ei ole todellistunut tuollaisen asenteen omaavalle. Onneksi mainitsemasi asenteen omaavia on pieni vähemmistö kuten itsekin mainitsit (jotkut).
Jeesuksen Kristuksen rakkaus ympäröiköön sinut kokonaan. Silloin pystyt hyväksymään myös heikot jäsenet, jotka eivät ehkä taustojensa vuoksi tai muista syistä kykene iloitsemaan uskosta. Iloista uskoa sinulle, Minna !