Levottomat 3

Näkemättä elokuvaa: Huomiosi medikalisaatiosta ovat epäilemättä osuvia. Mikä tahansa poikkeava käyttäytyminen tulkitaan nykyiselleen mieluusti lääkkeillä hoidettavaksi sairaudeksi. Sen sijaan käsityksesi heteropatriarkaalisesta yhteiskunnasta on varmastikin liioiteltu. Kotimaisissa elokuvissa on viime vuosinakin nähty oksettavan läähyjä loppuratkaisuja. "Heteropatriarkaatin" painostukseksi voitaisiin nähdä myös nuorisoelokuva "Young love":n loppuratkaisu, jossa vasemmistolainen homoseksuaali kokee kuolinvuoteellaan herätyksen, löytää Jeesuksen ja tekee parannuksen. Tämä on toki nähtävissä yleisön nuoleskeluna, homofobian yleisyyden tuntien ajateltiin varmasti kääntymyksen miellyttävän suurta yleisöä. Lisäksi uskoon tuleminen oli ratkaisu, jolla varmaankin haettiin aikuisyleisön hyväksyntä "kasvattavaksi" elokuvaksi, nuorisolle "sopivaksi" materiaaliksi. Epäilen että myös Levottomien tapauksessa on lähinnä kysymys siitä, että maksimoidaan yleisömäärät hakemalla vanhoillisten piirien hyväksyntää perinteisellä loppuratkaisulla. Tätä ei kai voi tulkita "naisen alistamiseksi", ajatuskin on naurettava.

Olkoonkin, että avioliiton tarkoituksena on alunperin ollut alistaa naisia, ei sitä voida nykyisellään minään valtakoneistona nähdä. Sikäli en ymmärrä, miten "heteropatriarkaatti" tähän liittyy. Käsittääkseni elokuvan juoni perustuu addiktion kuvaukseen, ja se, että kyseessä sattuu olemaan seksiaddiktio, on tietysti pelkkää shokeeraamisyritystä. Jos haluat välttämättä nähdä yksiavioisuuden valtakoneiston osana, voit miettiä saman tien sitäkin, eikä "mikään ei tunnu miltään" -Levottomat -elokuvan Ari ollut aivan samassa asemassa. Tolkuttomasti naisia paneskeltuaan lopulta taipui yksiavioisuuteen, ja kaiken lisäksi papin kanssa! Siinäpä sinulle heteromatriarkaatin voimalla hallittua nyhverömiestä kerrakseen.

Parin vuoden takainen ranskalaiselokuva (naisohjaaja taas) "Sisarelleni" lienee elokuva Tiinan mieleen. Vaikkakaan se ei mielestäni kokonaisuutena täysin onnistu, loppuratkaisu ei unohdu koskaan. Pääosassa olevat sisarukset, ehkä 11- ja 15- vuotiaat, keskustelevat elokuvassa neitsyyden menettämisestä. Nuorempi toteaa haluavansa asiaan liittyvän mahdollisimman vähän tunteita, sillä niin mies voi loukata mahdollisimman vähän. Lopussa, kun autossa pysäköintipaikalla nukkuvan perheen äiti ja vanhempi siskoksista on tapettu, pikkutyttö antautuu raiskattavaksi ja väittää jälkeenpäin poliisille, että mitään ei tapahtunut. (Pääpiirteissään näin.) Kysymys kuuluu: Oliko tämä heteropatriarkaatin tuotos, vai oliko loppu kenties "nykyaikainen"?

Elokuva voi kertoa merkityksettömän tarinan, tai sitten herättää ajatuksia. Tässä tapauksessa ajatuksia on herännyt monellakin suunnalla, eikä vähiten feminismin kannalta. Eikö se sikäli täyttänyt tehtävänsä? Ohjaaja on haastattelujen perusteella siedettävän älykäs ja ilmeisen valveutunut kansalainen. Tulee mieleen sekin, että toisaalta ilmeisen vanhoillishenkisen loppuratkaisun takana saattaisi olla paitsi suuren yleisön kosiskelu, myös yksinkertaisesti se, että ratkaisu nostaa väkisin esiin Tiinan kysymän kysymyksen. Itse jo odotinkin, koska joku sitä kysyy.

Sivuhuomio: Film-o-Holicissa näyttäisi mieskriitikko antaneen yhden tähden ja naiskriitikko 4. City-lehti tarjoaa näköjään 2 tähteä, mieskriitikon antamana. Aika iso jakauma, pitää varmaan lukea muitakin lehtiä.

joltisenkinmoinen ansioton arvonnousu, kun elokuvatekelettä, jonka tekijäporukasta ei löydä ensimmäistäkään intellektuellia, aletaan käsitellä ikään kuin syvällisenä taiteellisena ja katsomuksellisena viestinä.

Yhtä hyvin voi käydä pornokaupasta ostamassa videon, tai poimimassa kirpputorin pinosta, ja ryhtyä analysoimaan sen juonta, tapahtumia, henkilöhahmoja ja sanomaa kultturiselta kannalta.

Käteen tässä yhteydessä jää, että vielä on vapautumatonta ja ahdistunutta tämä pohjoinen kansamme, kun on seksistä niin kova puute että moinen moska käy kaupaksi. Rasvainen bisnes kannattaa.