Nykyinen hallitus kantaa raskaan vastuun sotiemme veteraneille, kun se jättää käymättä vuosisataisen historiallisen tilanteen Suomen liittämisestä läntiseen puolustusyhteisöön.
Suomi Natoon ja heti
Jo riittää kotiryssittely
13264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvä syy on Nato-jäsenyyden ennalta ehkäisevä luonne. Yhteenkään Naton jäsenmaahan ei nimittin ole koskaan hyökätty.
Presidentti ja ulkoministeri ovat vanhoja pasifisteja. Tämä harmittomalta tuntuva seikka (ja vapaassa maassa sallittu mielipiteen vapaus) saattaa tosiaan koitua kohtaloksemme. Eikä Lipponen olisi tullut julkisuuteen niin voimakkaasti, ellei hätä olisi todella suuri. Toivon hartaasti, että Heinäluoma kannattaa Natoa.
Kun katsotaan ketä siellä naton oven takana raapii, niin eipä tee mieli liittää Suomea sen jonon jatkoksi.
Siellä nimittäin raapii ainakin Georgia, Romania, Makedonia, Albania, Ukraina jne. Ei kai Suomi kokoomuslaisten mielestä tällaiseen ryhmään halua kuulua?
Minä ainakin tunnen oloni paljon kotoisammaksi Ruotsin, Sveitsin, Itävallan ja Irlannin kanssa samassa ryhmässä.
Ja vielä lopuksi haluan korostaa, etten ole Naton vastustaja, vaan liittoutumattomuuden kannattaja.
Unohdit kokonaan Venäjän ja sen viimeaikaisen kehityksen.
Luettelet suuren joukon entisiä itäblokin maita. Huomaa, että myös siellä on tietoa Venäjästä, joka on kuitenkin suurvalta.
On mahdollista, että jonakin päivänä tämä Yhtenäinen Venäjä tuomitsee kommunismin ja katsoo, että Yhtenäinen Venäjä tarkoitaa tsaariaikaisia rajoja - suurvallan luonnollinen ja historiallinen raja kulkee Pohjanlahdessa.
Mikä helevetti meitä suomalaisia vaivaa, että me ei voida ottaa itsellemme sitovia länsimaisen demokratian turvatakuita silloin kun se on meille vielä mahdollista?
EU niitä meille vähä aika sitten tarjosi, mutta Suomen hallituksen piti se tarjous "ryssiä".
Minäkään en kannata Natoa. USAn vaikutusvalta ja mahti on riittävän iso muutenkin. Mainitsemasi entisen NL:on sateliitit ja osavaltiot pyrkivät Natoon omista syistään, turvaan Venäjän uhkan alta. Meillä ei tuollaista uhkaa ole ihan yhtä tuntuvasti kuin esim. Georgialla, Ukrainalla ja Romanialla.
Edellä sanomastani huolimatta olen sitä mieltä, ettei Suomen tule nyt sulkea pois sitä mahdollisuutta, että se liittyisi Natoon. Näinhän Halonen, Tuomioja ja Kääriäinen ovat nyt tekemässä.
Ensin pitää katsoa, mitä puolustuspoliittinen selonteko sisältää. Selonteosta pitää käydä avoin ja perusteellinen keskustelu, jossa kaikki vaihtoehdot tarkastellaan kiihkotta, objektiivisesti ja näkökannat perustellen.
Natoon liittyminen on nimittäin tulevaisuuden kysymys. Siinä ei saa painaa vanhat suomettumisen ajan asenteet. Liittymisen vastustaminen vain sillä perusteella, että siinä haitattaisi idänsuhteita, on heikko. Se on ihan yhtä heikko kuin liittymisen perustelu sillä, että Suomi kuuluu markkinatalousmaana lähemmäksi läntistä blokkia.
Liittymisen arviointi on tehtävä faktojen pohjalta, joista itselleni on tärkein tulevaisuuden ennakointi. Nato jäsenyys merkitsee ennalta ehkäisevästi sitä, ettei Suomea kohtaan valtiona kohdisteta voimatoimia niin herkästi kuin, jos olisimme Naton ulkopuolella.
Venäjä ei ole uhka nyt, ehkä se ei ole uhka tulevaisuudessakaan. Mutta maailma saattaa revetä muita jakolinjoja pitkin kuin entisten kommunistivaltioiden ja markkinatalousmaiden välistä. Eikä terrorisminkaan uhka ole ollenkaan mitätön. Terrorismin torjunnassa Suomen maaperällä saamme Nato-jäsenyydestä paljon apua: informaatiota, osaamista, välineistöä, verkottumisen hyödyt ja konkreettistakin kalusto- ja miehistöapua, jos joskus kävisi niin onnettomasti, että sitä tarvitaan.
Se, että joutuisimme lähettämään joukkoja Naton operaatioihin on kieltämättä arveluttavaa, mutta jos katsomme, että Nato on yksi maailmanrauhan tae, niin se hinta on maksettava.
Jos Nato nimittäin on heikko, niin joku muu ottaa sen paikan maailmassa ihan varmasti, ja näillä näkymin se olisi vielä huonompi vaihtoehto kuin Nato nyt on.
Suomessa on omituinen asenne. Kritisoidaan (varmaankin kateutta) jenkkejä, joka on läntinen demokratia ja siten saavuttanut työllä ja osaamisella johtavan aseman kansakuntien joukossa..
Lisäksi ollaan leveetä poikaa, että mennään sitten Natoon, jos hätä tulee.
Ei sinne tuollaisella asenteella niin vain mennä - jenkit voi jättää Suomen kyllä Venäjän etupiiriin. Suomi on niin pieni maa, että siinä ei läntinen demokratia paljon menetä.
Tää on sitä suomalaista urheilua - EU:n selvät ja sitovat turvatakuutkaan eivät kelvanneet, vaikka olemme itänaapurin pitkän maarajan ja Pohjanlahden välissä.
pitää olla niiden maiden ystävä joilla vaikutusvaltaa mailman valtioiden kanssa.Suomen maantieteelinen asema on sellainen.Ruotsi,Sveitsi,Itävalta ja Irlanti ovat hyviä maita mutta riisin uhatessa niistä ei ole mitään apua,nehän ovat sitoutumattomia.Suomi ei kestä kovin montaa Jäätteenmäkeä,kansan pitäisi se ymmärtää.Kokoomuksen tehtävä olisi nyt liputtaa Naton puolesta vaikka siitä kova arvostelu syntyisikin.Suomen ja Geogian ym.mainitsemiesi maiden asema on tavallaan sama.
Halosta, Tuomiojaa ja keskustan johtoa tuntuisi leimaavan jonkinlainen vanhan NL-suhteen jäänne: Ei haluta sanoa Natoon liittymisestä mitään sellaista, mikä mahdollisesti voitaisi tulkita Venäjää vastaan tarkoitetuksi puheeksi.
Onneksi EU:n puolustuksesta ollaan enemmän myönteistä mieltä, mitä nyt jokin keskustelu "puolustusytimistä" hieman sotki käsitteitä.
EU sinänsä on jo jonkinlainen turvatakuu, mutta realiteetit tunnustaen pitäisi myöntää, että silloin, kun EU tarvitsee miehiä ja materiaalia, ne toimittaa Nato, koska EU:lla ei ole erikseen omia joukkoja.
Toisaalta voisi sinisilmäisen optimistisesti sanoa, että mitä useampia itsenäisiä jäsenvaltioita Natossa on, sitä enemmän on USAn otettava huomioon, millä tavalla se Natoa johtaa.
Ei USAlla nimittäin ole varaa päästää kovin usein syntymään sellaisia tilanteita kuin vuosi sitten, jolloin Nato repesi kahteen leirin suhteessa Irakin politiikkaan.
Jos akatellaan Euroopan sitoutumattomia maita, niin Sveitsille se on vuosisatainen perinne, maa on myös helppo puolustaa omatoimisesti.
Irlantiin tuskin kukaan hyökkää, ellei Britannia, mikä lienee poissuljettu mahdollisuus.
Ruotsi on aika lailla Suomen kaltaisessa asemassa kylmän sodan ja myös II mailmansodan asetelmien kautta, vaikka se valitsi puolueettomuuden jo ennen Suomea, mutta on kuitenkin toiminut epävirallisesti yhteistyössö Natsi-Saksan kanssa ja sotien jälkeen CIA:n kanssa, kun NL testasi sukellusveneitään Ruotsin saaristossa.
Itävalta olisi yhtä luonteva Nato-maa kuin Suomikin eikä se onnetonta olisi, jos Ruotsikin ottaisi mallia Tanskasta ja Norjasta, kun muutkin Itämeren reunavaltiot alkavat olla Nato-maita.
Jos Suomea uhkaisi sellainen kriisi, ettemme siitä yksin selviäisi, niin luuletteko, että natomaat lähtisivät tapattamaan sotilaitaan tällaisen täivaltion puolesta vaikka olis mitkä turvatakuut?
Eikö historia ole opettanut mitään?
Hieman paasikiveläistä realismia kiitos!
on nimenomaan opettanut että yksin ei pärjää.Ei tänne kukaan hyökkää jos viiteryhmämme on oikea.Paasikiven realismi pitää panna siihen tilanteeseen missä silloin elettiin.Paasikiven-Kekkosen linja oli aikanaan pakon sanelema ratkaisu jolla pysyttiin edes jollain lailla länsi kehityksessä mukana ja säilytettiin mahdollisimman paljon itsenäisyyttä.Muuten kyllä Saksan apu taisi ratkaista että itsenäisiä olemme,asia vain on peitetty Kekkosen kaudella.Ja mitä haittaa olisi Naton jäsenyydestä.
...samaa mieltä. Nyt vain on niin, että viiteryhmämme ovat läntisen Euroopan liittoutumattomat maat, eikä suinkaan "uuden Euroopan" maat. Mutta Natossa sinällään ei ole mielestäni mitään vikaa. Tehkäämme sen kanssa edelleenkin yhteistyötä.
vain on meillä pikemminkin "uuden Euroopan" maiden kanssa yhtenevä.Mitä tukevammin olemme Euroopan ytimessä sen turvallisempaa meillä on.Jos jokin riisi todella tulisi ja meitä jokin uhkaisi silloin ei enää voi olla liittoutumaton.Jos Eurooppaan syntyy erilaisia ryhmittymiä se aina merkitsee niiden välisiä kiistoja ja kylmentää suhteita.