IHS?

Täyttä asiaa kirjoituksesi!

Sokea on tämä sukupolvi ja ylt'ympäri kietoutunut maailmalliseen menoon ettei näe eikä varsinkaan ota nuhdetta vastaan!

Never mind!
Voit itse vapaa, kun olet asian esittänyt näin selkeästi!

Siunauksin!

Siinä tuli taas oikein hyvin esille kaikki luterilaisten noudattamat pakanatavat... mites se Raamatun sanonta menikään... vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.

Tosin joku raja noissa viikonpäivien nimityksissä, sen verran voin sietää pakanallisuutta nimityksissä, että en ala viikonpäiviä eri nimillä kutsumaan :)

Eihän jokaisena viikonpäivänä VIETETÄ mitään juhlaa... toisin kuin pakanallisen joulun aikoihin. Joulusta ei pääse yli eikä ympäri, se on valitettavasti täyttä pakanallisuutta.

Joulun pakanallinen alkuperä

Baabelin kuningatar Semiramis määräsi, että tulisi viettää hänen poikansa Tammuksen eli ruumiillistuneen auringonjumala NIMROD / BAALIN SYNTYMÄJUHLAA. Hän asetti JOULUKUUN 25. PÄIVÄN TAMMUKSEN SYNTYMÄPÄIVÄKSI koska Baabelin astrologit kertoivat, että kyseisenä päivänä eli talvipäivän seisauksena aurinko oli kiertoradallaan kaikkein kauimmaisessa pisteessään. Astrologit selittivät, että 21. päivä Joulukuuta auringonjumala Baal eli Nimrod kuoli ja sitten 24. PÄIVÄ JOULUKUUTA HÄN ALKOI PALATA JÄLLEEN ELÄMÄÄN, JA 25. PÄIVÄ OLI HÄNEN SYNTYMÄPÄIVÄNSÄ. Tammuksen syntymäpäivästä tuli vuotuinen merkkipäivä, jolloin JUHLITTIIN, JUOPOTELTIIN, IRSTAILTIIN ja UHRATTIIN LAPSIA BAALILLE. Elämän symbolista IKIVIHREÄSTÄ PUUSTA, tehtiin TAMMUKSEN SYMBOLI, ja sitä käytettiin keskitalvella Tammuksen syntymäjuhlan aikaan. TAMMUKSELLE PYSTYTETTY HAVUPUU KORISTELTIIN PYÖREILLÄ PALLOILLA, jotka symbolisoivat aurinkoa. ( Jer.10:1-5 ). Baalin tornista alkanut uskonto, äiti-lapsi –kultti, on sittemmin levinnyt vuosisatojen kuluessa eri maihin ja kulttuureihin joista se saapui myös Suomeen.

Ylälapissa joulukuusi onkin jouluMÄNTY. Ylälapissa valmistaudutaan Jouluun KORISTELEMALLA MÄNTYJÄ. Kuusimetsärajan pohjoispuolella joulumäntyyn ollaan niin tottuneita, ettei kuuseen hevillä edes vaiheta. Vähintään puolet Ylä-Lapin joulupuista on kuulemma mäntyjä ja mitä phjoisemmaksi mennään, sitä tiukemmin pitäydytään lähimetsästä löytyvässä perineteisessä MÄNNYSSÄ. Koristeet ovat Ylä lapin jouluMÄNNYISSÄ tuttuja YLIKANSALLISIA JOULUN SYMBOLEJA. Kovin moni ei taida tietää mikä on näiden symbolien todellinen sanoma ! Inarissa toimivan saamelaismuseo Siidan amanuenssi Arja Hartikainen kertoo, että Joulupuu on Ylä-Lapissa varsin nuori ilmestys, ja esimerkiksi saamelaisilla ei ole varsinaista omaa perinnettä. Täällä se on SAMANLAINEN GERMAANINEN LAINA KUIN MUUALLAKIN.

Ylä-Lapin kyläkeskuksiin ensimmäiset joulupuut ilmestyivät vasta 1920 –1930 –luvuilla etelästä muuttaneiden mukana Peräkyliin joulun koristus alkoi kuulemma edetä vasta viime sotien jälkeen. Alussa koristelu oli varsin yksinkertaista ja kotikutoista. Suosittuja olivat muun muassa mielikuvaa lumesta luoneet PUMPULIPALLOT.

Otavan Iso Fokus tietosanakirja toteaa, sivulla 1466, että Jouluna eri kansat vanhastaan viettivät juhlia, SUOMALAISET HENKIEN, VARS. VAINAJIEN JUHLAA. Kirkko antoi VANHOILLE TAVOILLE UUTTA SISÄLTÖÄ. Esim. JOULUOLJET lienevät olleet yhteydessä sen HILJAISUUDEN KANSSA, JOLLA HENKIÄ KOETETTIIN SAADA VIIPYMÄÄN OMAISTENSA PARISSA. Joulussa ne tulivat kuvaamaan Vapahtajan seimeä.

Suomalaisten muinaisuskonto.

” Muinais-suomalaisilla oli alkeellinen luonnonuskonto; he ajattelivat, että monissa esineissä on salaperäistä voimaa eli väkeä, he uskoivat HENKIIN ELI HALTIOIHIN JA HE PALVOIVAT VAINAJIEN SIELUJA. PÄÄJUMALA OLI UKKO, >>YLIJUMALA>>, muita jumalia olivat KASVILLISUUDEN JUMALA SAMPSA PELLERVOINEN. METSÄNHALTIJOITA olivat TAPIO ja NYYRIKKI, VEDENHALTIA AHTI. Puhuttiin myös MANNUN, metsän ja veden isännästä ja emännästä. KODINHALTIJA, JOTA JOSKUS SANOTTIIN TONTUKSI, suoritti taloustoimia ja suojeli taloa. ” ( Pikku Jättiläinen WSOY s.327 ). Suomalaisten muinaisuskonto oli lähinnä vainajien sekä elollistettujen luonnonesineiden ja –voimien palvontaa, joissa oli havaittavissa myös naapurikansain, balttilaisten, skandinaavien ja venäläistenkin vaikutusta.

Joulupukin alkuperä

Tor [tur], germ. Donar, skand. Ukkosenjumala; nimikkopäivä torstai. WSOY:n pikkujättiläinen toteaa viikonpäivien nimityksistä, että: ” TORstai, m y. saks. donarestag ( Donarin GERMAANIEN UKKOSEN ja HEDELMÄLLISYYDEN JUMALAN, päivä ), saks. Donerstag, ruots. torstag ( Tor-jumalan päivä), engl Thursday, lat JOVIS DIES ( JUPI-TERIN, YLIJUMALAN PÄIVÄ, ) ransk. JeuDI ( Johtuu latinasta ), ven. ( neljäs päivä ), viro nelja-paev. ” TOR ukkosen ja hedelmällisyyden epäjumala on siis myös latinalainen Jovis Dies eli ”Jupiterin, Ylijumalan päivä ”. Tämä ei ole Raamatun Jumala vaan Saatana ja epäjumala. Torille pyhitetty puu oli TAMMI. Suomalaisten muinaisuskonnossa Toria vastaa UKKO. ( Otavan Iso Fokus Suomalainen tietosanakirja ). Taivaanjumalan syrjäyttää suomalaisten muinaisuskonnossa UKKOSENJUMALA. Runoissa esiintyvä nimi Ilmarinen eli Ilmari on alkuaan sama TAIVAANJUMALA kuin votjakkien Inmar. Sama merkitys on aikoinaan ollut Jumalalla, kuten tseremissien Jumo ( = taivas, taivaanjumala, myös jumala ) osoittaa. Ukkosenjumalaa ovat itämerensuomalaiset nimittäneet eri nimillä: UKKO, UKKONEN, isänen, PITKÄINEN, PITKÄMÖINEN, ym. JA KUVITELLEET HÄNET VANHUKSEKSI. Määränpäivänä kevätkesällä tapettiin UKOLLE UHRIKSI oinas ja sen lihaa ym. RUOKAVAROJA VIETIIN TUOHISSA UKONVUORELLE. Hänen PUOLISONSA OLI RAUNI ( ” Joulupukin muori ” ). Tuulenjumalaa puhutellaan loitsuissa monin nimityksin: Tuulen ukko, TUULEN AKKA, tai TUULIÄMMÄ. AURINKOA ON RAJAKARJALASSA PALVOTTU KUMARRELLEN PÄIVÄN NOUSUUN PÄIN.

Uutta kuuta tervehdittiin onnentoivotuksin. Tultakin on LOITSUISSA puhuteltu. Helka ja juhannustulilla on ollut puhdistava merkitys. Virolaisten veden palvonnasta on tietoja jo vuodelta 1644. Vedenjumaluuden nimityksiä ovat veden kuningas, isäntä, ukko, veden eli meren emäntä, akka ym. Useimmiten vedenhaltija esiintyy ihmisen kaltaisena olentona näkkinä, karjalaisten vetehisenä. Vedenhaltijoihin on luettu myös Väinämöinen. Vedenhaltijana Agricola sensijaan esittää Ahdin. Maata viljelevät suomalaiset ovat palvoneet myös maata ( MAAEMÄ ). Maanhaltijaa on palvottu asuinpaikkaa suojelevana. Usein se ja kodinhaltija käsitetään samaksi. Elollistettua metsää ovat suomalaiset palvoneet Tapio- (=metsä) nimisenä. Metsän nimityksiä: metsän kuningas, isäntä, UKKO, METSÄN EMÄNTÄ, AKKA, EUKKO ym. Myös karhu ja peura esiintyvät metsänhaltijoina. Rakennusten haltijat käsitettiin yleensä ennen eläneiksi ihmisiksi. VIERASPERÄISIÄ OVAT TONTTU, PARA joka kantoi voita ja muita elintarvikkeita vieraista taloista, sekä kratti, joka >>murheen piti tavarasta>>. Omaisuutta kaitsevia HALTIJOITA OLI VIELÄ rajaavalvova RAJAÄIJÄ, eli rajalainen sekä maahan kätketyn aarteen eli aarnihaudan haltija. Tärkeä osa on ollut myös vainajien palvonnalla, peijaisilla ja muistojuhlilla. Kuolleiden katsottiin olevan liikkeellä etenkin syksyllä, kekrinä. Vainajan elämän ajateltiin olevan maanpäällisen jatkoa. Tuvaksi hänelle asetettiin Itä-suomessa hautaan puista salvottu nelikulmainen kehä, jossa toisinaan oli lautapohja sekä lauta ja tuohikatto. Joskus tehtiin haudalle pieni ikkuna-aukollinen tupanen. Vainajan ajateltiin kaipaavan omaistensa seuraa, ja sen vuoksi oli ryhdyttävä varokeinoihin kuolleen kotonakäymisen estämiseksi. Sitä tarkoittanee alkuaan myös karsikon tekeminen. Elintavoiltaan vainajien kaltaisia olivat maan pinnan alla elävät PIKKU OLENNOT, MAAHISET ( Riivaajahenget ).

Jumaliaan muinaissuomalaiset ovat palvoneet uhrilehdoissa. Metsää ja pyhää metsää merkitsevä HIISI, JOTA MYÖHEMMIN ON ALETTU KÄYTTÄÄ PELÄTYN PAIKAN JA PAHANHENGEN NIMENÄ, viittaa siihen, että >>hiisi>> on ollut sankarivainajille pyhitetty metsikkö. Suomalaisilla oli myös jumalankuvia. Ennen uhrilehtoon menoa puhdistauduttiin ja toimitettiin UHRILUPAUS ( Huom. ! Uudenvuoden LUPAUS RITUAALI TINAA VALETTAESSA ). Uhriteuraan tuli olla terve, työn ja käytön saastutuksesta vapaa, uhriksi luvattua lammasta ei esimerkiksi saanut keriä ( villavuona ). Teuraan luut säilytettiin mikäli mahdollista eheinä. Hyvin luultavaa on lisäksi, että UHRIJUHLISSA KÄYTETTIIN TUOHUKSIA. Uhrin laatua ja jumalten mielialaa tutkittiin arpomalla. ” Alun perin JOULUPUKKI OLI TODELLAKIN PUKIN KUVAJAINEN. Naamiointiin käytettiin vällyjä, PUKIN NAAMARIA, JA SARVIA, ja kuvatuksen sisällä saattoi olla kaksikin miestä, jotka käyttelivät taitavasti keppejä, niin ettei heidän jalkojaan näkynyt. On kyseenalaista muistuttiko tämä kummitus todellakin pukkia, mutta SITÄ SILLÄ JOKATAPAUKSESSA PYRITTIIN KUVAAMAAN. ” ( Suuri Tietokirja 1960 s.244 ).

Tonttujen alkuperä

Suuri Tietokirja vuodelta 1960 kertoo Joulutontuista, että: ” Sen serkut riihitonttu ja myllytonttu on tunnettu jo kauan ennen kuin Joulutontuista alettiin puhuakaan. Vieläkin vanhat kertovat rakennuksissa piileksivistä TONTUISTA, äreistä, pienistä, harmaapukuisista ukoista, joita oli syytä lepytellä tiettyinä juhlapäivinä erikoisella RUOKATARJOILULLA. ” ” Jouluyön viettoon liittyi LUKEMATTOMIA TAIKOJA JA MAAGILLISLUONTOISIA VALMISTAUTUMISIA, joita samantapaisina löydämme myös PÄÄSIÄISEN ja JUHANNUKSEN tienoilta.” ( Suuri tietokirja 1960 s.244 ). Rakennusten haltijat käsitettiin yleensä ennen eläneiksi ihmisiksi. VIERASPERÄISIÄ OVAT TONTTU, PARA joka kantoi voita ja muita elintarvikkeita vieraista taloista, sekä kratti, joka >>murheen piti tavarasta>>. Tonttu ja Joulutonttu ovat siis maahisia ja vainajahenkiä eli riivaajia ja niistä puhutaan myös käsitteellä maailman alkeisvoimat.

Joulukuusen ( männyn ) mytologinen alkuperä

” Alkuperäisessä käytössään nämä puut, eivät suinkaan olleet koriste-esineitä, vaan yleisesti uskottiin niihin liittyvän hedelmällisyyttä lisääviä voimia. ” ( Suuri tietokirja 1960 s.244 ). Muinaisessa Babylonissa ( nykyisessä Irakissa ), ” Elämän symbolista IKIVIHREÄSTÄ HAVUPUUSTA, tehtiin TAMMUKSEN SYMBOLI, ja sitä käytettiin keskitalvella Tammuksen syntymäjuhlan aikaan. TAMMUKSELLE PYSTYTETTY HAVUPUU KORISTELTIIN PYÖREILLÄ PALLOILLA, jotka symbolisoivat aurinkoa. ( Jer.10:1-5 ) ”.

Joulupukin lentävän reen alkuperä

Tor oli viikinkien ukkosenjumala. Ukkosmyrskyn pauhatessa Torin kuviteltiin AJAVAN PUKKIEN VETÄMISSÄ VAUNUISSA PITKIN TAIVAANKANTTA ja lyövän vasarallaan. Iskuista syntyi ukkosenjyrinä, kipinöistä salamat. Vasaraa esittävästä riipuksesta ( joka on muuten ylösalaisin käännetty risti eli T-kirjain eli ”TAU –risti” tuli yleinen Torin symboli. Riipusta kantoivat etenkin hurjamaineiset viikingit. Huomio ! Taivaankuningattarelle ( Semiramikselle ) uhrattiin T –kirjaimella koristeltu kakku. Myöhemmin kyseinen T –kirjain muuttui ristin tai rastin ( x ) muotoiseksi. Taivaankuningatar eli Semiramis kultilla ja Tor ukkosenjumala kultilla on siis tämäkin yhtäläisyys. Kaikenlisäksi nämä molemmat pakanalliset epäjumala kultit yhdistyvät nykyisessä Joulupukki epäjumalanpalvelus riitissä. Joulupukki kuvataan AJAMASSA POROJEN TAI PUKKIEN VETÄMÄSSÄ REESSÄ PITKIN TAIVASTA ja Joulupukin vaunuista löytyy yhtäläisyys Baabelin uskonnon auringonpalvontaan.

Muinaiseen Baabelin uskontoon kuuluivat näes myöskin AURINKOVAUNUT. Kyseinen AURINKOKULTTI levisi myös POHJOLAAN, ja tästä todisteena ovat mm. arkeologisissa kaivauksissa eräästä suosta löytyneet aurinkovaunut. Pyörä joka on aurinkovaunuissa symbolisoi auringonkehrää ( Huom. ! HAKARISTI symbolisoi nimenomaisesti AURINGONKEHRÄÄ ), jota kutsuttiin muinaisissa germaanisissa kielissä HJUL nimellä. Muinaisten skandinaavien ja germaanien kerrotaan juhlineen VUODEN PIMEIMPÄNÄ AIKANA talvipäivänseisausta sekä sadonkorjuun loppumista. PORSAS uhrattiin Freialle hedelmällisyyden, sateen ja auringonpaisteen epäjumalalle. HAVUT KORISTELIVAT TUPAA ja lupasivat hyvää ja suotuisaa uutta satoa. Auringonkehrä eli HJUL oli kyseisen juhlan palvottu sankari. Sana JOULU on nimenomaisesti tullut kyseisestä HJUL sanasta. [ ” JUL ja sitä kautta joulu viittaavat kielitieteilijöiden käsityksen mukaan paljon vanhempaan kerrostumaan, PAKANALLISEEN JUHLAAN, JOTA ON VIETETTY NYKYISEN JOULUN AIKOIHIN ” ( Suuri tietokirja 1960 s.243 ) ].

Pakanallisen Joulun viettäjä juhlii siis tietämättään auringonkehrää ja aurinkovaunujen pyörää. SUOMEEN se tuli 1100 –luvulta alkaen ja joulukuusi 1800 –luvun alkupuolella mm. Lutherin suosituksena. JOULUPUKIN uskotaan saaneen alkunsa pyhästä Nikolauksesta, mutta kuten edellä totesimme Joulupukin todellinen mytologinen alkuperä on Saatanallisessa Baabelin uskonnossa, ja se on naamioituneen SATAN Lucas:in ( SANTA Claus:in ) eli Luciferin ie. Saatanan hahmo. Saatana eli SAtaN LuCas ( anagrammina, eli kun kirjaimien paikkaa muutetaan ja saadaan toinen sana ), matkustaa pukkien ( demonien ) vetämissä ” aurinko- VAUNUISSA ” pitkin taivaankantta, pyrkien tunkeutumaan valheelle otollisten ihmisten elämään, houkutellen ja metsästäen ihmis-sieluja ( etenkin lasten sieluja ), houkuttelevilla LAHJOILLA. Tarkoituksena on myös himmentää Joulun todellinen alkuperä eli Vapahtajan Herrojen Herran ja Kuningasten Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla, joka oikeammin on Syys – Lokakuussa, eikä Joulukuussa ! Tässä on siis pakanallisen Joulun alkuperä. Juhla joka ulottuu muinaiseen Baabelin mysteeriseen uskontoon asti.
_________________
( Efe. 6:12 )

Iestos Hominun Salvator

Aikaa aloituksesta vaatimattomat 20 vuotta.