Jouluevankeliumin kuultuaan kriittinen nykyihminen saattaa esittää kysymyksen: Voiko tämä olla totta? Lähempi tarkastelu osoittaa, että suuri osa evankeliumin kertomaa on aivan arkista ja jokapäiväistä ihmisten elämää, hyvinkin totta. Puhutaan hallinnollisesta käskystä, verotuksesta ja historiallisesta ajan määrityksestä. Puhutaan lapsen odottamisesta ja syntymästä, majoitusongelmista, paimenista ja vastasyntyneen poikalapsen ihastelemisesta. Kaikki tämä on aivan luonnollista ja inhimillisesti ajatellen mahdollista.
Mutta sitten on myös aineistoa, joka herättää kysymyksiä: Taivaan enkeli ja hänen sanomansa, Jumalaa ylistävä enkelikuoro, paimenten viesti lapsesta. Kuinka tähän evankeliumin osaan pitäisi suhtautua? Paikalla ei ollut uutiskameroita. Meillä on edessämme vain evankelista Luukkaan kertomus tapahtuneesta, Jeesuksen syntymästä. Onko se totta?
Me nykyihmiset olemme tottuneet pohtimaan asioita fyysisen todellisuuden näkökulmasta. Arvioimme niitä kysymällä onko jokin tapahtuma totta? Siis, onko se tapahtunut niin kuin kerrotaan? Tämähän on paljolti esimerkiksi nykyaikaisten uutisten lähestymistapa. Mutta meidän on muistettava, että evankeliumit ovat paitsi historian kuvausta, myös julistusta. Ei riitä, että arvioimme vain ulkoisten tapahtumien mahdollisuuksia. Meidän on pohdittava myös sisältöjä. Onko se, mitä kertomuksella halutaan sanoa, totta (totuuden mukaista)? Minkälainen painoarvo nyt välitettävillä viesteillä on meille? Kyseessä olisi ikäänkuin ajankohtaisohjelmien lähestymistapa. Poraudutaan pintaa syvemmälle.
”Minä ilmoitan teille ilosanoman…. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” Ajanlaskumme alun kulttuurissa lähi-idässä viesti kansan keskuuteen syntyvästä Vapahtajasta oli tutumpi, kuin omassa kulttuurissamme. Olivathan Vanhan Testamentin messiasennustukset tuolloin ihmisille elävämpää todellisuutta kuin nykyään. Ja elämä epävakaissa poliittisissa oloissa oli muutenkin varsin karua ja ankaraa.
Mutta kyllä meidänkin aikanamme epävarmuutta riittää. Elämän edellytykset ovat yhä edelleenkin monille niukat. Kaikesta edistyksestä ja kasvusta huolimatta monet joutuvat kamppailemaan toimeentulonsa äärirajoilla. Yleiset elämää rajaavat tekijät ovat tänään kuten silloinkin kaikille samat. On sairauksia ja onnettomuuksia. On maailmanlaajuisia uhkatekijöitä, kriisejä, sotia ja monenlaisia katastrofeja. On elämän pelkoa ja kuoleman pelkoa, huolta nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Vapahtajaa tai ainakin elämän vakauttajaa ja ennustettavammaksi tekijää kyllä kaivattaisiin. Jeesus nasaretilaisesta sanotaan, että hän oli historiallinen henkilö. Niin paljon luotettavia dokumentteja hänestä on. Mutta onko hän Vapahtaja? Kuka vastaisi kiistattomasti siihen?
Entä taivaallisen sotajoukon laulu: ”-Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Lauloivatko todella enkelit näin? En tiedä, mutta yhtä hyvin voidaan sanoa: He, jotka näin lauloivat olivat enkeleitä. Niin syvällinen ja tärkeä viesti tässä on kyseessä.
Laulussa puhutaan uskosta ja rakkaudesta: uskosta Jumalaan, ihmisten keskinäisestä rakkaudesta ja Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Ovatko nämä asiat totta - tai pitäisikö niiden olla?
Usko Jumalaan varjelee meitä uskosta epäjumaliin. Epäjumaliahan ovat kaikki sellaiset, joihin me kiinnitämme sydämemme, mutta jotka eivät kuitenkaan ole oikeita jumalia. Epäjumalan erottaa siitä, että se ei auta eikä vapauta meitä, vaan pikemminkin kahlitsee ja orjuuttaa. Se aiheuttaa väärää kiintymystä, edistää usein itsekkyyttä ja vahvistaa siten rakkaudettomuutta. Elävä Jumala sen sijaan tahtoo vapauttaa meitä. Hän opettaa kohtuullisuutta, lähimmäisen rakkautta ja toinen toisensa huomioimista.
Jos Jumalalle annetaan kunnia, silloin ihmisten keskinäinen rauhakin on lähempänä toteutumistaan. Jumalan rakkaus on kuitenkin kaiken perusta. Me jokainen olemme hänen rakkautensa arvoisia. Saamme tässä viestin, että elämän perusta ja lähtökohta on hyvä. Onko se totta? Vai haluaisimmeko uskoa toisella tavalla, että elämän perusta ei olekaan hyvä, vaan paha?
Elämänkatsomuksesta paljolti riippuu millaista näkemystä ja linjaa omassa elämässämme toteutamme. Usko hyvyyteen tuottaa toisenlaista todellisuutta kuin usko pahuuteen. Kumpi näistä on elämän perustana minulle totta? Tai kumman pitäisi olla?
Evankeliumi julistaa hyvän ensisijaisuutta. Oikea Jumala rakastaa luomakuntaansa. Hän tahtoo rauhaa maan päälle ja ihmisten keskuuteen. Vihaa ja rakkaudettomuutta edustavat voimat ovat sen tähden epäjumalia ja hänen vastustajiaan.
Mutta onko Jumalaa ylimalkaan olemassa? Mistä tiedän sen? En kykene todistamaan puoleen enkä toiseen, mutta uskon ja tiedän, että muunlainen jumala ei Herrakseni kelpaisi, kuin hän, joka edustaa hyvyyttä ja rakkautta ja on itse rakkaus.
Mutta kysymys Jeesuksesta on vielä avoin? Onko siis Betlehemissä köyhissä oloissa syntynyt Jeesus nasaretilainen maailman Vapahtaja? Onko jouluyön ilmoitus totta? Teille on syntynyt Vapahtaja.
Jokainen joutuu ratkaisemaan suhtautumisensa henkilökohtaisesti, niin silloin kuin nytkin. Paimenet ottivat sanoman vastaan. He palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa. Kuinka Jeesus nasaretilainen puhuttelee sinua? Kuinka hän puhuttelee vastasyntyneenä seimenlapsena, Jumalan valtakunnan julistajana ja opettajana? Kuinka hän puhuttelee ihmisten auttajana ja parantajana? Entä hiljaisen viikon kärsijänä ja Golgatan ristinuhrina, ylösnousseena seurakunnan Herrana ja kerran takaisin tulevana kuninkaana?
Me kristityt uskomme, että hän on Jumala meidän keskellämme. Jumalan armo ja rakkaus on hänen kauttaan ulottuvillamme. Hän näyttää millainen Jumala on ja millainen Jumalan ihminen, Ihmisen Poika, on. Hän itse on totuus - tie, totuus ja elämä.
Hän lahjoittaa toivon ja rauhan, elämässä ja kuolemassa. Sen olemme voineet nähdäkin. Ajatelkaamme vaikkapa marttyyreita, veritodistajia, monia poisnukkuneita pyhiä. Heitä, jotka uskoivat ja toivoivat loppuun asti, säilyttäen rauhansa.
Hän ilmaisee itsensä näkyvällä tavalla, silloin syntyessään ja maan päällä kulkiessaan, nyt kirkossaan ja seuraajissaan. Hänessä me näemme uskon, toivon ja rakkauden. Hän kutsuu elämän tielle, joka voi alkaa jo nyt ja joka jatkuu iäisyyden rantaan saakka. Sen tähden ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Mutta sitten on myös aineistoa, joka herättää kysymyksiä: Taivaan enkeli ja hänen sanomansa, Jumalaa ylistävä enkelikuoro, paimenten viesti lapsesta. Kuinka tähän evankeliumin osaan pitäisi suhtautua? Paikalla ei ollut uutiskameroita. Meillä on edessämme vain evankelista Luukkaan kertomus tapahtuneesta, Jeesuksen syntymästä. Onko se totta?
Me nykyihmiset olemme tottuneet pohtimaan asioita fyysisen todellisuuden näkökulmasta. Arvioimme niitä kysymällä onko jokin tapahtuma totta? Siis, onko se tapahtunut niin kuin kerrotaan? Tämähän on paljolti esimerkiksi nykyaikaisten uutisten lähestymistapa. Mutta meidän on muistettava, että evankeliumit ovat paitsi historian kuvausta, myös julistusta. Ei riitä, että arvioimme vain ulkoisten tapahtumien mahdollisuuksia. Meidän on pohdittava myös sisältöjä. Onko se, mitä kertomuksella halutaan sanoa, totta (totuuden mukaista)? Minkälainen painoarvo nyt välitettävillä viesteillä on meille? Kyseessä olisi ikäänkuin ajankohtaisohjelmien lähestymistapa. Poraudutaan pintaa syvemmälle.
”Minä ilmoitan teille ilosanoman…. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” Ajanlaskumme alun kulttuurissa lähi-idässä viesti kansan keskuuteen syntyvästä Vapahtajasta oli tutumpi, kuin omassa kulttuurissamme. Olivathan Vanhan Testamentin messiasennustukset tuolloin ihmisille elävämpää todellisuutta kuin nykyään. Ja elämä epävakaissa poliittisissa oloissa oli muutenkin varsin karua ja ankaraa.
Mutta kyllä meidänkin aikanamme epävarmuutta riittää. Elämän edellytykset ovat yhä edelleenkin monille niukat. Kaikesta edistyksestä ja kasvusta huolimatta monet joutuvat kamppailemaan toimeentulonsa äärirajoilla. Yleiset elämää rajaavat tekijät ovat tänään kuten silloinkin kaikille samat. On sairauksia ja onnettomuuksia. On maailmanlaajuisia uhkatekijöitä, kriisejä, sotia ja monenlaisia katastrofeja. On elämän pelkoa ja kuoleman pelkoa, huolta nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Vapahtajaa tai ainakin elämän vakauttajaa ja ennustettavammaksi tekijää kyllä kaivattaisiin. Jeesus nasaretilaisesta sanotaan, että hän oli historiallinen henkilö. Niin paljon luotettavia dokumentteja hänestä on. Mutta onko hän Vapahtaja? Kuka vastaisi kiistattomasti siihen?
Entä taivaallisen sotajoukon laulu: ”-Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Lauloivatko todella enkelit näin? En tiedä, mutta yhtä hyvin voidaan sanoa: He, jotka näin lauloivat olivat enkeleitä. Niin syvällinen ja tärkeä viesti tässä on kyseessä.
Laulussa puhutaan uskosta ja rakkaudesta: uskosta Jumalaan, ihmisten keskinäisestä rakkaudesta ja Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Ovatko nämä asiat totta - tai pitäisikö niiden olla?
Usko Jumalaan varjelee meitä uskosta epäjumaliin. Epäjumaliahan ovat kaikki sellaiset, joihin me kiinnitämme sydämemme, mutta jotka eivät kuitenkaan ole oikeita jumalia. Epäjumalan erottaa siitä, että se ei auta eikä vapauta meitä, vaan pikemminkin kahlitsee ja orjuuttaa. Se aiheuttaa väärää kiintymystä, edistää usein itsekkyyttä ja vahvistaa siten rakkaudettomuutta. Elävä Jumala sen sijaan tahtoo vapauttaa meitä. Hän opettaa kohtuullisuutta, lähimmäisen rakkautta ja toinen toisensa huomioimista.
Jos Jumalalle annetaan kunnia, silloin ihmisten keskinäinen rauhakin on lähempänä toteutumistaan. Jumalan rakkaus on kuitenkin kaiken perusta. Me jokainen olemme hänen rakkautensa arvoisia. Saamme tässä viestin, että elämän perusta ja lähtökohta on hyvä. Onko se totta? Vai haluaisimmeko uskoa toisella tavalla, että elämän perusta ei olekaan hyvä, vaan paha?
Elämänkatsomuksesta paljolti riippuu millaista näkemystä ja linjaa omassa elämässämme toteutamme. Usko hyvyyteen tuottaa toisenlaista todellisuutta kuin usko pahuuteen. Kumpi näistä on elämän perustana minulle totta? Tai kumman pitäisi olla?
Evankeliumi julistaa hyvän ensisijaisuutta. Oikea Jumala rakastaa luomakuntaansa. Hän tahtoo rauhaa maan päälle ja ihmisten keskuuteen. Vihaa ja rakkaudettomuutta edustavat voimat ovat sen tähden epäjumalia ja hänen vastustajiaan.
Mutta onko Jumalaa ylimalkaan olemassa? Mistä tiedän sen? En kykene todistamaan puoleen enkä toiseen, mutta uskon ja tiedän, että muunlainen jumala ei Herrakseni kelpaisi, kuin hän, joka edustaa hyvyyttä ja rakkautta ja on itse rakkaus.
Mutta kysymys Jeesuksesta on vielä avoin? Onko siis Betlehemissä köyhissä oloissa syntynyt Jeesus nasaretilainen maailman Vapahtaja? Onko jouluyön ilmoitus totta? Teille on syntynyt Vapahtaja.
Jokainen joutuu ratkaisemaan suhtautumisensa henkilökohtaisesti, niin silloin kuin nytkin. Paimenet ottivat sanoman vastaan. He palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa. Kuinka Jeesus nasaretilainen puhuttelee sinua? Kuinka hän puhuttelee vastasyntyneenä seimenlapsena, Jumalan valtakunnan julistajana ja opettajana? Kuinka hän puhuttelee ihmisten auttajana ja parantajana? Entä hiljaisen viikon kärsijänä ja Golgatan ristinuhrina, ylösnousseena seurakunnan Herrana ja kerran takaisin tulevana kuninkaana?
Me kristityt uskomme, että hän on Jumala meidän keskellämme. Jumalan armo ja rakkaus on hänen kauttaan ulottuvillamme. Hän näyttää millainen Jumala on ja millainen Jumalan ihminen, Ihmisen Poika, on. Hän itse on totuus - tie, totuus ja elämä.
Hän lahjoittaa toivon ja rauhan, elämässä ja kuolemassa. Sen olemme voineet nähdäkin. Ajatelkaamme vaikkapa marttyyreita, veritodistajia, monia poisnukkuneita pyhiä. Heitä, jotka uskoivat ja toivoivat loppuun asti, säilyttäen rauhansa.
Hän ilmaisee itsensä näkyvällä tavalla, silloin syntyessään ja maan päällä kulkiessaan, nyt kirkossaan ja seuraajissaan. Hänessä me näemme uskon, toivon ja rakkauden. Hän kutsuu elämän tielle, joka voi alkaa jo nyt ja joka jatkuu iäisyyden rantaan saakka. Sen tähden ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Vastaukset 21
Vanhimmat
ja tuon kaunopuheisuuden alla elää ajatus siitä, että jotkin ihmiset ovat huonompia kuin toiset
ihan vaan sen takia koska ovat naisia, homoja,
pakanoita, elävät avoliitoissa jne.
Mitenkähan kauniisti natsit olisivat pukeneet
jalon aatteensa humanismin kaapuun.
Elääkö? Mistä niin päättelet?
ihmisen uskonnolliselta päämieheltä, miten homma toimii käytännössä.
Suomi kun ei ole maailman napa vaikka piirillä
pyöriikiin.
Anteeksi, mutta en ymmärrä ajatuksenkulkujasi.
sori.
evankeliumi on ihan kaunis satu, mutta vain satu.
Se sisältää taikauskoisuutta, (tähdistä ennustamista) vertauskuvia, (tietäjät edustivat silloista tunnettua maailmaa, eli Afrikkaa, Aasiaa ja Europpaa)epäloogisuutta, verolle pano ja Betlehemiin meno, (koska aleen verotus oikeus oli Antipas Herodeksen pojalla joka hallitsi silloin Galileaa ja hallinto ja pääkaupunki oli Sepforis joka sijaitsi Nasaretista 6 km luoteeseen.)Yliluonnollisija ja mahdottomia asioita, (Tähden seuraamista ja sen osoittamaa paikka maan päällä, eli Betlehemiä, Enkelten ilmestyminen paimenille, siis alueen merkityksettömimmille ihmisille, koska paimenena käytettiin ja käytetään edelleen joko lapsia tai vanhuksia joista ei muuhun hydylliseen työhön ole)
On myös aika järjetön ajatus, että "verolle panoon" menijät olisivat jäänneet tähän "talliin" asumaan, jopa eräitten kertomuksien mukaan lähes pariksi vuodeksi?
Jokainen voi tietysti mennä ulos katsomaan, miten "tähti, selityksen mukaan planeettojen konjuktio" näyttää paikan maan päällä?
Tai lähteä seuraamaan kyseisiä planeettoja, saa varmasti seurata lopun ikäänsä päätymättä mihinkään.
Huvittavinta kaikessa on väite, suurimman planeetan nimeämistä ennustuksessa tuntemattoman Betlehemin mukaan, siis silloisen vaivaisen kyläpahasen, Jerusalemin vieressä, joka se vielläkin olisi ilman tuota pyhiinvalluspaikkaa.
tuo satu on vähän huono arvottava sana, minusta
kaupunkitarina kuvaa evankeliumia paremmin.
Puhuttaisiinko tästä lähtien mieluummin nasaretilaisesta kaupunkitarinasta, matkailijasta, jonka piti tehdä ihmereissuja
egyptiin jne. että profetiat tulisivat toteen.
Miten tuo kaikki liittyy alkuperäisen kirjoittajan ajatuksiin?
Näyttää menevän pilkkaamiseksi enemmän kuin keskustelemiseksi, valitettavasti.
en tiedä tietystikkään mitä sadun kertoja ajatteli?
Ajatteliko kerto lapsille sadun Jeesus lapsesta, vai tarkoittiko sadun oikein uskottavaksi aikuisille, joka taasen tuntuisi typerältä, mutta näyttäväthän tuohon viellä nykyisinkin jotkut uskovan, niin miksei sitten?
Mikä alkuperäisessä on sinusta satua?
kaikki siinä!
Mainitse jokin alkuperäisen ajatus, joka on satua. (Uskon tai evankeliumin kohtia en hyväksy, koska silloin puhutaan uskon piiriin kuuluvista asioista. Ne eivät ole ihmisille yhteismitallisesti satua; sinulle toki voivat olla, mutta silloin onkin taas kyse sinun uskostasi. Ja uskostahan ei kannata kiistellä).
kerrotaan "tietäjien" seuranneen "tähteä" Betlehemiin, se on mahdotonta ja satua.
Mikään tähti ei pysty osoittamaan paikkaa maanpäällä, paitsi Stella polaris eli pikku karhu, jonka voidaan ajatella olevan pohjoisnavan päällä, jos ei oteta huomioon puhutaanko mangneettisesta navasta tai ei?
Keskustelu on näköjään vaikeaa. Kysyin mikä alkuperäisen kirjoituksessa oli satua. Vastasit tähti. Alkuperäinen ei kuitenkaan puhunut tähdestä eikä tietäjistä mitään. Ne mainitaan Matteuksen evankeliumissa, joka liittyy loppiaiseen. Nyt oli kuitenkin puhetta joulusta ja Luukkaan jouluevankeliumista. Mainitsin myös, että Raamattuun ja evankeliumiin liittyvistä asioista ei kannata kinata. Ne ovat uskon asioita. Uskoo tai ei. Edelleenkin kysyn, mikä alkuperäisen kirjoituksessa on satua (hänen omissa ajatuksissaan, tulkinnoissaan)?
Jouluevakeliumissa ei siis puhuta tähdestä ja tietäjistä mitään?
Miten siis tietäjät saivat "ilmoituksen Jeesuksen syntymästä"?
Kävivätkö tietäjät "Jeesuksen" luonna ja miten he sinne osasivat?
Meillä on ilmeisesti ihan erilaiset Jouluevankeliumit?
Ehkä sinä kerrot oman versiosi, Jeesuksen syntymästä, missä syntyi, miksi siellä, miten ilmoitettiin ja miten oli ennustettu ja ketkä ennustuksen tulkitsi, miten tulkitsijat käyttäytyivät jne?
>>>Edelleenkin kysyn, mikä alkuperäisen kirjoituksessa on satua (hänen omissa ajatuksissaan, tulkinnoissaan)?
Jouluevankeliumi Luuk. 2: 1-20. Voitko katsoa?
Alkuperäinen = keskusteluketjun aloittaja.
Jeesus-vainaan syntyessä hallitsi Herodes Suuri. Samoin Juudean maaherrana oli Kyrenius. Todellisen historiankirjoituksen mukaan Kyreniuksesta tuli Juudean maaherra vasta reilun 10 vuoden kuluttua Herodes Suuren kuoleman jälkeen.
mitään "tietäjiä, ennustusta, Betlehemin tähteä" ei ollutkaan?
Oli vain paimenia ja enkeleitä?
Kiva satu.
Vai onko jotain näyttöä, ettei olisi?
kutsuttu tarina löytyy Luukkaan evankeliumista, tarkemmin Luukas 2:1-20. Sieltä löytyvät keisari Augustuksen käsky, Joosefin ja Marian matka Betlehemiin, Marian synnytys tallissa ja paimenet kedolla, joiden luo ilmestyi enkeli. Mistään tähdestä ei Luukkaan evankeliumissa puhuta mitään.
Tähdet, tietäjät, ennustus ja Betlehemin tähti löytyvät puolestaan Matteuksen evankeliumista, tarkemmin Matteus 2:1-23. Sieltä löytyy kertomus Joosefin unesta, Herodes Suuresta, tietäjistä, tähdestä ja Betlehemin lastenmurhasta, ei siis jouluevankeliumista.
Kertomuksissa esiintyvistä ristiriitaisuuksista voidaan toki keskustella, mutta siitä että onko koko juttu satua, ei oikeastaan voi keskustella, koska se kuuluu ns. uskonkysymyksiin. Minä en pysty todistamaan sinulle että näin tapahtui, mutta tuskinpa sinäkään pystyt todistamaan ettei niin käynyt.
Matteuksen evankeliumi on satu, mutta sitähän meillä yleensä lapsille jouluna kerrotaan?
Tähtineen, tietäjineen jne.
Entä tämä Luukkaan kertomus, milloin Augustus käskynsä antoi?
Keräsikö alueella veroja jo ehkäpä Herodeksen poika Antipas, joka myös hallitsi Galileaa kertomuksen tapahtuma aikoihin?
Alueen hallinto kaupunki oli silloin ilmeisesti Sepforis, vai 6 km päässä Nasaretista luoteeseen, miksi siis Betlehemiin, olisi luullut, että alueen "veroasiat" hoidettaisiin siellä?
Entä mikä oli se tarve, että syntymästä piti ilmoittaa juuri paimenille, jotka olivat ja ovat vielläkin yleensä lapsia tai vanhuksia joista ei muihin töihin ole, no ehkä siksi, tai sitten vain tarinan kertoja piti siitä, jos ei sitten itse ollut paimen?
Ei siis mitään järkevää syytä olettaa tarinan olevan muuta kuin satu?
Paitsi sitten, jos tarkastellaan "Jumalan" väitettyjä tekoja, joissa ei tietysti olekkaan mitään logikkaa tai järkeä jos oletettaisiin hänen olevan kaikkivoipa ja kaiken luoja?
No, tuohon tulee tietysti väite, ettei "Jumalan" tekoja voikkaan ymmärtää ihmisjärjellä, paitsi tietysti ne, jotka uskovat saanneen sen "Pyhältä Hengeltä" ja ne selitykset sitten hauskoja onkin.