eli mikä saa ihmisen valitsemaan kommunistisen puolueen? mietitäänpä:
-köyhyys--->oma saamattomuus
-miksi valtion pitäisi kustantaa kaikki?
-kommunismi ei ole koskaan toiminut missään muodossaan missään valtiossa. Miksi se toimisi täälläkään?
toivon saavani jotain järkeviä perusteluja asialle.
-köyhyys--->oma saamattomuus
-miksi valtion pitäisi kustantaa kaikki?
-kommunismi ei ole koskaan toiminut missään muodossaan missään valtiossa. Miksi se toimisi täälläkään?
toivon saavani jotain järkeviä perusteluja asialle.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kommunismi on kuin "ikiliikkujan" keksimistä, että yhteiskunnallinen energia tulee tyhjästä???
Vihreillehän esim. sähkö tulee pistokkeesta???
"eli mikä saa ihmisen valitsemaan kommunistisen puolueen?"
Vahva näkemys siitä, että kapitalismi on ihmisarvoisen elämän ja luonnon tuho. Ajatus siitä, että yhteiskuntaa tulisi kontrolloida demokraattisesti eikä talouseliitin ehdoilla. Vaatimus samanarvoisista lähtökohdista kaikille eli luokkayhteiskunnan tuhoamisesta.
"-köyhyys--->oma saamattomuus"
Saamattomia ja (henkisesti) köyhiä ovat ne, joilla ei ole halua auttaa heikompiaan.
"-miksi valtion pitäisi kustantaa kaikki?"
Valtion suuri rooli talouselämässä takaa demokratian ja ihmisten/luonnon ehdoilla toteutetun yhteiskunnan.
"-kommunismi ei ole koskaan toiminut missään muodossaan missään valtiossa. Miksi se toimisi täälläkään?"
Ns. kommunistisissa valtioissa on ollut vallassa puolue-eliitti eikä työväenluokka, joten ne eivät kelpaa todistusaineistoksi kommunismin toimivuudesta. Aito kommunismi voisi toimia hyvinkin, kannattaisi ainakin kokeilla.
Ja mitähän näille muille kommunismia kokeilleille nykyään kuuluu.
Valitettavasti nykyihminen on kykenemätön toteuttamaan kommunismia, näin ainakin nimimerkin "kommunisti" mielestä. Lainaan hänen tekstiään kommunismista:
"Jos oppi on kiistatta hyvä, älyllinen, edistyksellinen, onko se tuomittava ja unohdettava sen vuoksi että ihminen on yhä psyykkisesti kykenemätön toteuttamaan opin vaatimaa henkistä kasvua?"
Hän ei ole kuitenkaan yksin näiden mielipiteidensä kannsa vaan ainakin nimimerkit "punikki" ja "ikitoveri" ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se että missään kohtaan koko pitkän "keskustelun" aikana kukaan ei kyseenalaistanut nimimerkin "kommunisti" lausuntoa keskustelun avauksessa.
Kas tästä se alkaa ja kun olet tämän opiskellut niin huomaat että ei edes kommunistien mielestä kommunismi tule toimimaan, tämänhän me muut jo tiesimmekin historian oppitunnilta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000151&posting=22000000001989203
/Kalle
Ei kai liikettä olisi olemassa, jos sen määränpäätä ei pidettäisi mahdollisena. Marxin oppien mukaisesti kapitalismin jälkeen tulisi seurata kaksi vaihetta: sosialismi ja kommunismi, jossa valtio on kuoleutunut. Jälkimmäinen tila on kaukaisempi tavoite, joka edellyttää ihmisten henkistä kehittymistä kun taas ensimmäinen konkreettisempi, vaikka Neuvostoliitossa sitäkään ei kunnolla toteutettu. Itse en varsinaisesti näe mitään estettä miksi tuotannonvälineiden yhteisomistukseen perustuva järjestelmä "ei voisi toimia", kunhan ihmiset ensin haluaisivat perustaa sellaisen.
Kannattaa lukea ne viestit kokonaan ennen kommentointia mikäli älyllinen kapasiteetti riittää. Korostin nimenomaan, että aatetta tulisi koittaa käytännössä demokraattisesti kun taas reaalisosialistisissa maissa se oli toteutettu puolue-eliitin ehdoilla eli väärin. Ei aatetta voi tuomita sellaisten maiden perusteella jossa sen keskeisintä sisältöä eli työväenvaltaa ei ole toteutettu.
Maailmassa on niin paljon erolaisia liikkeitä joiden kannattajat pitävät määränpäätään mahdollisina muuta se ei tarkoita että määränpää olisi realistinen. Yhteisnimitys näille kaikille liikkeille on muuten uskonto, jos et sattunut tietämään.
Kuka voi todistaa että Marxin väitteet pitävät paikkansa ( kapitalismi --> sosialismi --> kommunismi )? Siellä missä on kokeiltu on seuraus ollut aina kapitalismi --> huonosti toimiva sosialismi --> helvetti. Ehkä heltetti onkin sama kuin kommunismi.
Ovatko nämä Marxin teoriat niin pyhiä tässä kommunismi-uskonnossa että niitä ei voida korjata edes epäonnistuneiden yritysten perusteella?
Jos sinä et näe mitään estettä niin onneksi sinun aatetoverisi ovat ymmärtäneet että nykyinen ihmisrotu ei kykene toteuttamaan kommunismia. Toivottavasti he saavat sinunkin ymmärtämään sen.
/Kalle
vaikka Kalle lukee ja omaksuu lukemastaan vain sen osan ,joka palvelee kallen maailmankuvaan rakentuneita "totuuksia"!Marxilaisen ajattelun kulmakivenä on nimenomaan tietämys (nykytieteidenkin vahvistama)siitä että ihmisyhteisö voi jo yhden sukupolven aikana vahvasti kehittyä humaanimpaan,solidaarisempaan ja edistyksellisempään suuntaan.Esimerkkiä selkeyttää esim. se ,että tietyt yhteiskunnalliset muutokset Suomessa ovat vahvasti vaikuttaneet paitsi ihmisten asenteisiin,arvoihin ja moraaliin,myös lasten ,eli tulevien vaikuttajien psykososiaaliseen kasvuympäristöön.Tämä tila vain on ollut vaikutuksiltaan huonoa ja se tulee näkymään tilastoissa myöhemmin kun heitteillä olevien lasten ja nuorten tulevassa aikuisuudessa arvioidaan syitä ja seurauksia erityyppisille ongelmille!Tässä en viittaa pelkästään kasvattajina toimivien todettuun huonovointisuuden kasvuun,vaan myös erinlaisten lapsille suunnattujen hoito- ja tukijärjestelmien purkamiseen.Marxismi näkee että yhteiskunnallisia olosuhteita muuttamalla muuttuu ihminen siihen samaan suuntaan kuin yhteiskunnalliset muutoksetkin!Globaaliin yhteisöön siirrettynä ajatus on vielä kaukana toteutuksesta ja se on näkökulmana kun sanotaan ihmiskunnan ,tai ihmisten yleensä olevan vielä kaukana jostain tasosta!Mutta Suomessa ihmisten sosiaalisen sivistyksen ja yhteiskunnallisen tiedostamisen tasoa voidaan helposti nostaa,mikäli poliittista tahtoa löytyy.Mutta lapsikin ymmärtää ,että kapitalisteille kaikkein vaarallisin kansalainen on hän joka tiedostaa valtansa, asemansa ja merkityksensä poliittisessa syy- ja seurausjärjestelmässä!
Olen ollut mukana melko kauan ja seurannut yhteiskunnan kehitystä. Jos otetaan esimerkiksi tälläinen jokapäiväinen tuote kuin wc-paperi ja sen kehitys vuosikymmenien aikana jatkuvasti ympäristöystävällisemmäksi tuotteeksi.
60-luvulla ei tarvinnut yrittäänkää myydä valkaisematonta wc-paperia sillä paperin luonnollinen väri sai sen näyttämään likaiselta jo ennenkuin sitä oli käytetty. Siis paperi piti valkaista ja valkaisuun käytettiin klooria. Seurauksena oli tietysti erilaisia päästöjä vesistöön. No sittemmin 70-luvulla joku keksi että wc-paperin voi myös värjätä ja niin markkinoille tuli punaisia ja vihreitä ja sinisiä wc-paperirullia. Fiksuimmat älysivät jopa painaa kuvia wc-papereihin ( mm setelin kuvia ja taisipa jossakin pilakaupassa olla myytävänä wc-paperia johon oli painettu NL:n lipun kuvia. En tunnusta kuitenkaan käyttäneeni sellaista koskaan ) ja kauppa kävi ja luonto saastui. Mutta ennenkuin koko luomakunta oli tukehtunut paperitehtaiden jätteisiin niin ihmiset alkoivat ajatella toiminnan järkevyyttä ja kauppoihin alkoi ilmaantua valkaisematonta wc-paperia. Tänään on luullaksini tilanne se että kloorivalkoistua wc-paperia ei ole enään myytävänä.
Ja kaikkeen tähän kehitykseen pystyttiin siis ihan ilman kommunistien tukea ja vaikutusta. Siis kyllä ihminen on tietenkin oppivainen. Ja kaiiki muutokset eivät ole huonompaan suuntaan!
Tämä on vain yksi esimerkki siitä että ihmisen tarpeet ja vaatimukset muuttuvat kun tietoa lisätään. Ihmiskunta kehittyy kokoajan ja muovautuu edellytysten mukaan. Wc-paperin kloorivalkoisun järkevyyden ihmisyhteisö oppi yhdessä sukupolvessa.
Näin helppoa on todistaa että ihminen on oppivainen yksilö, ei siihen tarvittu mitään Marxin teoriota vaan riittää kuin kulkee silmät auki ja tekee itse havointoja ympäristöstään.
Lainaan sinua :
"Marxilaisen ajattelun kulmakivenä on nimenomaan tietämys (nykytieteidenkin vahvistama)siitä että ihmisyhteisö voi jo yhden sukupolven aikana vahvasti kehittyä humaanimpaan,solidaarisempaan ja edistyksellisempään suuntaan."
Aivan mitään sanomaton lause. "Ihmiskunta voi kehittyä ..." Ihmiskunta VOI tietenkin kehittyä MUTTA TULEEKO se sen tekemään ja tuleeko kehitys olemaan RIITTÄVÄN SUURI jotta ihminen olisi kyvykäs omaksumaan kommunismin?
Kas mitä todisteita on tästä asiasta (nykytieteen vahvistamia tietenkin, kommunistista kristallipalloa en lue tieteeksi)?
Taitaa olla "Marxilaisen ajattelun kulmakivi" melkoista arvailua vai onko ylläoleviin kahteen kysymykseen selvät vastaukset voi onko koko aate tosiaankin näin hauraalla pohjalla?
/Kalle
Marxhan piti kapitalismia nimenomaan EDISTYSASKELEENA yhteiskuntakehityksessa, mutta osoitti mielestäni hyvillä perusteilla kapitalisminkn olevan kestämätön järjestelmä, joka tulee ajanmyötä romahtamaan. Sosialismia lähdettiin tavallaan rakentamaan väärään aikaan, sillä kapitalismin potentiaalia oli vielä jäljellä. Jos puhutaan ihmisen kehittymisestä kapitalismin oloissa niin se on ollut lähestulkoon pelkästään tietotaitoon liittyvää, vaikka rikkaimmissa maissa näkyy toki monia työväenliikkeen taistelemia tasa-arvoon perustuvia rakenteita kuten pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tekninen kehitys ei riitä kun järjestelmä on sellainen, jossa maailman rikkaimmassakin maassa on miljoonia köyhiä, puhumattakaan oloista kehitysmaissa, joiden resurssien hyväksikäyttöön kapitalistisen lännen menestys osittain perustuu.
Luin tekstisi useampaan kertaan mutta en löytänyt vastausta yksinkertaisiin kommunismin peruskysymyksiin. Joten pistän kysymykset uusintana :
Tuleeko ihmiskunta vahvasti kehittymään jo seuraavan sukupolven aikana humaanimpaan, solidaarisempaan ja edistyksellisempään suuntaanja ja tuleeko kehitys olemaan riittävän suuri jotta ihminen olisi kyvykäs omaksumaan kommunismin jo yhden sukupolven päästä?
Kas mitä todisteita on tästä asiasta (nykytieteen vahvistamia tietenkin, kommunistista kristallipalloa en lue tieteeksi)?
/Kalle
"Tuleeko ihmiskunta vahvasti kehittymään jo seuraavan sukupolven aikana humaanimpaan, solidaarisempaan ja edistyksellisempään suuntaanja ja tuleeko kehitys olemaan riittävän suuri jotta ihminen olisi kyvykäs omaksumaan kommunismin jo yhden sukupolven päästä?"
En tiedä. Sosialismi kyllä pystytään omaksumaan, josta voi sitten asteittain siirtyä kommunismiin mikä taas voi olla erittäin pitkäkin projekti.
"Kas mitä todisteita on tästä asiasta (nykytieteen vahvistamia tietenkin, kommunistista kristallipalloa en lue tieteeksi)?"
Asiaa on mahdotonta todistaa, mutta ei kai kukaan kommunisti väitäkään että juuri SEURAAVA sukupolvi siirtyisi lopulliseen kommunismiin. Samoin kuin ei väitetä, että tuo siirtyminen olisi väistämättä edessä vaan se riippuu ihmisten tahdosta.
Kiitos tyhjentävästä vastauksesta.
Kaikki kulmakivet Marxin teorioissa ei näytä olevan ainakaan graniittia vaan sekaan on päässyt ainakin yksin hauras hiekkakivi.
Ehkä sinun pitäisi vielä opiskella lisää Marxin teorioita ja olla tarkkaavainen ideologian oppitunnilla sillä vastauksesi ei ehkä ollut juuri se mitä politrukki suosittelee. Olehan varovainen lausuntojesi kanssa koulutuksen alkuvaiheessa muuten käy niin että sanookin mitä ajattelee ennenkuin ehtii ajatteleen mitä sanoo. Mutta älä sure, harjoitus tekee mestarin ja sinustakin voi vielä isona tulla oikein oppinut kommunisti.
/Kalle
KOmmunismi on valtion kapitalismia parhaimmillaan!
Kommunismi ei tule toimimaan ikinä missään muodassa, vaikka johdossa olisi työväenluokka tai Venuslaiset!
Mä en voi ymmärtää kuka pystyy enää edes mittimään kommunismia.
Hieno ideahan se on, mutta ei kyllä tule toimimaan. Siinä on niin paljon vikoja, tosin on kapitalistisessa järjestelmässä myös vikoja, mutta oikeasti siinä annetaan kaikille ihmisille mahdollisuus menestyä ja toisaalta upota huikeaan köyhyyteen.
It´s up to yuo.
Kokeiltu on, kansan kapitalismiä meinaan, mm henkilöstörahastoina...omistajat ja kommunistit vastustivat.....
hauras kulmakivi on kirjoittajan korvien välissä,anteeksi vaan,koska kyselet itsestään selvyyksiä!Tottakai ihmiskunta kehittyy!!Kehityksen suunnan ja sisällön määrää asetetut tavoitteet ja tavoitteiden mukainen toiminta!!!Kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen!!!!!!!!!
tuollaiset näkemykset nousevatkin!Sinä olisit ollut ilmeisesti juuri se joka sanoi että maa on pannukakku ja ihminen ei lennä!
kanada vaan sinne kommarileiriin.
/Kalle
kaikki aina sanoo, että onhan kommunismi "hieno idea" mutta "ei tule koskaan toimimaan"
jos se kerran on niin hieno idea niin miksei se voisi toimia?? eihän siihen mitään teknistä edellytystä ole mitä ei pystyttäisi täyttämään??
että nyt lusikka kauniiseen käteen ja liity sinäkin SKP:hen nyt HORIOPPIA! VASEMMALLE POISTU!
HOP! HOP! HOP!
Kommarit tunnustavat jopa itsekin että heidän aatteensa ei toimi. Lue itse jos et usko minua.
Tällä viestillä toveri "kommunisti" myöntää että kommunismi ei toimi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000151&posting=22000000001989203
Ja kun viestin sisältö selvitetään kommunisteille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000151&posting=22000000002035526
niin sen todenperäisyyttä ei kuitenkaan koskaan kiistetä!
Siis kommunismi ei voi toimia, ei edes kommunistien mielestä ja toimimattomuuden syykin on tiedossa. Mutta totuus ei ole vielä valjennut kaikkein punaisimmille stalinisteille.
/Kalle
Äsh.. onko teistä kukaan oikeasti lukenut marxin teorioita? Marxilainen tarkoitus ei ollut siirtyä suoraa kapitalistista kommunismiin. Vaan siirtymävaiheen tuli hänen teoriansa mukaan kestää satoja vuosia. Siis ei kuten kommunistien vallankumoukset tapahtuivat mailmalla. Kommunismi on hieno, solidaarinen aihe mutta hyppy kapitalismista kommunismiin vaatii aikaa. Ei se voi tapahtua huomenna.
SE helvetin
on oiva esimerkki siitä millä tasolla ajattelevia,kommunikoivia ja tiedostavia yksilöitä kapitalismi suosii ja tarvitsee!Jolla ymmärrys on se lukekoon tämän kirjoituksen jälkeen näitä kommunismin vastustajien tuskanpurkauksia ja tehköön johtopäätöksiä!
Hienoja asioita,muuta kun siihen sotketaan ihmiset,se lakkaa toimimasta,koska aina on olemassa ihmisiä,jotka ovat kommunistisempia kuin toiset.Aivan kuin kapitalisteistakin on enemmän ja vahemmän ahneita.Ei toimi!!Lpettakaa pohtiminen ja menkää töihin.
perkeleen kommarit pohjois-koreaan, jos ei oma isänmaa kelpaa. Hävetkää, saatanan rikolliset!
hyvä ja kannatettava, jopa puolustamisen arvoinen, kunnes pässit äänestivät Kokoomuksen hallitukseen, nyt on maa melkein kokonaan myyty ulkomaille ja suurfirmat kuppaavat voitot maasta ulos, eikä tämä enään ole mikään itsenäinen maa, vaan EU:n osavaltio ja laeistakin jo 80% tulee ihan muualta kuin suomi nimisestä paikasta. Valkolahtarit maan myivät ja pyyhkivät isänmaallisuudella ja sen pykälillä takapäätään. Putkaa linnaa kaipaisivat monen mielestä mokomat maanpetturit.Lainaten toiselta palstalta, siinähän ihmettelet:
"niinkuin sanoit, koko valtakunnan lakkauttamista, tai jotain vastaavaa, niin siihenkin on olemassa lakeja, lainaus tuolta edestäpäin:
Lakeja maanpetosrikoksista
Kirjoittanut: Suomi: Ei EU, 2.8.2003 klo 22.31
Maamme alistaminen vieraiden valtojen ja sotilasliittojen alaisuuteen ei siis ole pelkästään poliittisesti turhaa, taloudellisesti kallista ja turvallisuuden kannalta vaarallista, vaan myöskin vastoin lakia.
1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.
Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1. saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,
2. irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
3. muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
2 § (21.4.1995/578) Sotaan yllyttäminen. Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,
1. julkisesti kehottaa vierasta valtiota hyökkäystekoon Suomea vastaan tai
2.Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan,
3.julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,
4.järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista taikka
oikeudettomasti suorittaa vieraaseen valtioon, sen edustajaan, alueeseen tai omaisuuteen kohdistuvan väkivaltaisen teon
siten, että teko selvästi lisää Suomen sotaan tai sotatoimen kohteeksi joutumisen vaaraa, hänet on tuomittava sotaan yllyttämisestä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
3 § käsittelee sodan aikana tapahtuneita maanpetosrikoksia.
4 § (21.4.1995/578) Törkeä maanpetos.
Jos maanpetoksessa
1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi tai
2. muuten aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa
ja maanpetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä maanpetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000000971754
saat, yhteiskuntapuolen kommunistipalstalta lainattua, ihan hyvä juttu, kunhan lukee kokonaisuudessaan ja osaa yhdistää nykyisyyteen ja globaaliin kapitalismiin ja sen vaikutuksiin, kirjoittajaakaan ei tyhmäksi voi sanoa:
"Miksi sosialismi?
1949
Onko suositeltavaa, että ihminen, jolla ei ole asiantuntemusta taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista, sanoo julki mielipiteensä sosialismista? Uskon monestakin syystä että näin on.
Tarkastelkaamme kysymystä aluksi tieteellisen tiedon näkökulmasta. Saattaisi näyttää siltä, ettei astronomian ja taloustieteen välillä ole mitään olennaisia metodologisia eroja. Molemmilla aloilla työskentelevät tiedemiehet yrittävät löytää yleispäteviä lakeja rajoitetulle ilmiöryhmälle, saattaakseen näiden ilmiöiden väliset suhteet niin selvästi ymmärrettäviksi kuin suinkin. Mutta todellisuudessa tällaisia metodologisia eroja on olemassa. Taloustieteen alalla yleisten lainalaisuuksien löytämistä vaikeuttaa se seikka, että havaittuihin taloudellisiin ilmiöihin vaikuttavat usein monet tekijät joita on vaikea arvioida erikseen. Lisäksi, kokemus joka on kasaantunut ihmiskunnan historian niin kutsutun sivistyneen ajanjakson kuluessa on - kuten hyvin tiedetään - ollut sellaisten syiden vaikutuksen ja rajoituksen alainen jotka eivät ole luonteeltaan yksinomaan taloudellisia. Esimerkiksi useimmat historian suurimmista valtakunnista saivat kiittää olemassaoloaan valloituksista. Valloittajakansoista tuli, lainsäädännöllisesti ja taloudellisesti, valloitetun maan etuoikeutettu luokka. He varasivat itselleen maanomistusoikeuden monopolin ja nimittivät keskuudestaan papiston. Papit, jotka valvoivat kasvatusta, tekivät yhteiskunnan luokkajaosta pysyvän instituution ja loivat arvojärjestelmän, joka siitä pitäen, suurelta osin tiedostamattomasti, ohjasi ihmisiä heidän sosiaalisessa käyttäytymisessään. Mutta historiallinen perinne on niin sanoakseni eilispäivää. Emme ole missään todella onnistuneet pääsemään ylitse siitä mitä Thornlein Veblen kutsui inhimillisen kehityksen ryövärivaiheeksi. Havaittavissa olevat taloudelliset tosiseikat kuuluvat tuohon vaiheeseen ja jopa sellaiset lait jotka voimme johtaa niistä, eivät ole sovellettavissa toisiin vaiheisiin. Koska sosialismin todellinen tarkoitus on nimenomaan voittaa inhimillisen kehityksen ryövärivaihe ja edetä siitä eteenpäin, ei taloustiede voi nykyisellään paljoakaan valaista mitkä tavoitelluista päämääristä ovat saavutettavissa.
Toiseksi, sosialismi suuntautuu kohti yhteiskunnallis-eettisiä tavoitteita. Tiede ei kuitenkaan voi luoda tavoitteita tai vielä vähemmän istuttaa niitä ihmisolentoihin; tiede voi korkeintaan luoda keinot joilla päästään tiettyihin päämääriin. Mutta itse päämäärät ovat sellaisten henkilöiden muotoilemat joilla on korkeat eettiset ihanteet ja - mikäli kyseiset päämäärät eivät ole kuolleina syntyneitä, vaan tärkeitä ja elinvoimaisia - niitä omaksuvat ja niitä vievät eteenpäin ne monet ihmiset jotka, puolittain tiedottomasti, määräävät yhteiskunnan hitaan kehityksen. Siksi meidän tulisi olla varuillamme ettemme yliarvioisi tiedettä ja tieteellisiä menetelmiä kun on kyse inhimillisistä ongelmista. Lukemattomat äänet ovat jo jonkin aikaa vaatineet sen tosiasian tunnustamista, että ihmiskunta on kriisitilanteessa, että sen pysyvyys on hajonnut vakavasti. Sellaiselle tilanteelle on ominaista, että yksilöt tuntevat välinpitämättömyyttä tai jopa vihamielisyyttä sitä suurta tai pientä ryhmää kohtaan johon he kuuluvat. Suotakoon minun tässä havainnollisuuden vuoksi kuvailla erästä henkilökohtaista kokemusta. Jonkin aikaa sitten keskustelin älykkään ja myötämielisen miehen kanssa uuden sodan uhkasta, sodan joka saattaisi mielestäni vakavasti vaarantaa ihmiskunnan olemassaolon, ja huomautin, että vain ylikansallinen organisaatio voisi tarjota suojan kyseistä vaaraa vastaan. Tähän vieraani vastasi hyvin rauhallisesti ja viileästi: "Miksi olette niin jyrkästi ihmisrodun häviämistä vastaan?"
Olen varma ettei niin vähän aikaa kuin sata vuotta sitten kukaan olisi niin kevyesti lausunut jotain tuollaista. Se on sellaisen ihmisen lausuma, joka on turhaan yrittänyt saavuttaa sisäistä tasapainoa ja on enemmän tai vähemmän luopunut onnistumisen toivosta. Se on ilmaus tuskallisesta yksinäisyydestä ja eristäytyneisyydestä josta niin monet kärsivät nykyisin. Mistä se johtuu? Onko siitä ulospääsyä?
On helppoa tehdä tällaisia kysymyksiä, mutta vaikea vastata niihin mitenkään vakuuttavasti. Minun täytyy kuitenkin parhaani mukaan yrittää tehdä niin, vaikka olenkin hyvin perillä siitä että tunteemme ja pyrkimyksemme ovat usein ristiriitaisia ja hämäriä.
Ihminen on samalla kertaa yksittäinen olento ja sosiaalinen olento. Yksittäisenä olentona hän yrittää suojella omaa olemassaoloaan ja niiden olemassaoloa jotka ovat häntä lähinnä, tyydyttää henkilökohtaisia mielihalujaan ja kehittää synnynnäisiä taipumuksiaan. Yhteiskunnallisena olentona hän pyrkii saavuttamaan kanssaihmistensä tunnustuksen ja kiintymyksen, jakamaan heidän ilonsa, lohduttamaan heitä heidän surussaan, ja parantamaan heidän elinehtojaan. Vain näiden vaihtelevien, usein vastakkaisten pyrkimysten olemassaolo selittää ihmisen erityispiirteet, ja niiden erityinen kokoonpano määrää, missä mitassa yksilö voi saavuttaa sisäisen tasapainon ja vaikuttaa yhteiskunnan hyvinvointiin. On aivan mahdollista, että näiden kahden pyrkimyksen suhteellinen voimakkuus on pääosin perimän määräämä. Mutta persoonallisuus, joka lopulta muodostuu, on suurelta osin sen ympäristön muovaama, jossa ihminen sattuu kehityksensä kuluessa olemaan, sen yhteiskunnan muovaama, missä hän kasvaa, sen yhteiskunnan perinteen ja sen erilaisiin käyttäytymismuotoihin kohdistuvan arvostuksen muovaama. Abstrakti käsite "yhteiskunta" merkitsee yksittäiselle ihmiselle hänen suorien ja epäsuorien suhteittensa summaa aikalaisiinsa ja edeltävien sukupolvien edustajiin. Yksilö pystyy ajattelemaan, tuntemaan, ponnistelemaan ja työskentelemään yksin; mutta hän on niin suuressa määrin riippuvainen yhteiskunnasta - fyysisen, älyllisen ja tunnepohjaisen olemassaolonsa suhteen - että on mahdoton kuvitella tai ymmärtää häntä yhteiskunnan rakenteen ulkopuolisena. Se on "yhteiskunta" joka varustaa ihmisen ravinnolla, vaatteilla, kodilla, työkaluilla, kielellä, ajattelutavalla, ja suurimmalla osalla ajattelun sisällöstä. Hänen elämänsä tekevät mahdolliseksi niiden monien miljoonien menneisyyden ja nykyisyyden ihmisten työpanos ja saavutukset, jotka kaikki ovat kätkettynä pieneen sanaan "yhteiskunta".
Sen takia on ilmeistä että yksilön riippuvuus yhteiskunnasta on luonnonlaki jota ei voida kumota - vähän samalla lailla kuin muurahaisten ja mehiläisten tapauksessa. Kun muurahaisten ja mehiläisten elämä kuitenkin on pienintäkin yksityiskohtaa myöden jäykkien, perittyjen vaistojen määräämää, niin ihmisolentojen yhteiskunnallinen malli ja ihmisten väliset suhteet ovat hyvin vaihtelevia ja muutokselle alttiita. Muisti, uusien yhdistelmien muodostamisen mahdollisuus ja suullisen viestinnän lahja ovat tehneet mahdollisiksi sellaiset kehityskulut ihmisolennoissa, jotka eivät ole biologisen välttämättömyyden sanelemia. Sellaiset kehityskulut ilmenevät perinteissä, laitoksissa ja järjestelmissä; kirjallisuudessa; tieteellisissä ja teknisissä saavutuksissa, taideteoksissa. Tämä selittää, miten ihminen voi tietyssä mielessä vaikuttaa elämäänsä omien tekojensa kautta, ja että tässä tapahtumasarjassa voivat vaikuttaa tietoinen ajattelu ja tahto. Ihminen saa syntyessään, perimän myötä, biologisen rakenteen jota meidän tulee pitää tarkoin määriteltynä ja muuttumattomana, mukaanlukien ihmislajille ominaiset luonnolliset vietit. Lisäksi hän saavuttaa elämänsä kuluessa kulttuurimuodon jonka hän omaksuu yhteiskunnalta viestinnän ja monien muiden vaikutusmuotojen kautta. Juuri tämä kulttuurimuoto on ajan mittaan altis muutokselle ja määrää hyvin suurelta osin yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen. Nykyaikainen antropologia on opettanut meille niin sanottujen alkukantaisten kulttuurien vertailevan tutkimisen kautta, että ihmisolentojen yhteiskunnallinen käyttäytyminen voi olla hyvinkin vaihtelevaa, riippuen vallalla olevista kulttuurimuodoista ja niistä organisaatiomuodoista, jotka ovat vallitsevina yhteiskunnassa. Tähän ne, jotka pyrkivät parantamaan ihmisen osaa, perustavat toiveensa: ihmisolennot eivät ole tuomittuja, biologisen rakenteensa vuoksi, tuhoamaan toisiaan tai olemaan julman, itse aiheuttamansa kohtalon armoilla.
Kysyessämme itseltämme miten yhteiskunnan rakennetta ja ihmisen perinteen määräämää rakennetta pitäisi muuttaa jotta ihmiselämästä muodostuisi mahdollisimman tyydyttävä, meidän tulisi aina muistaa että on olemassa tiettyjä ehtoja joita emme pysty säätelemään. Kuten aikaisemmin mainittiin, on ihmisen biologinen luonto käytännöllisesti katsoen muuttumaton. Sen lisäksi ovat viime vuosisatojen teknologiset ja väestölliset kehityskulut luoneet pysyviä olosuhteita. Suhteellisen tiheään asutuissa yhteisöissä ovat äärimmäinen työnjako ja pitkälle keskitetty tuotantokoneisto, hyödykkeineen jotka ovat tarpeen niiden jatkuvalle olemassaololle, ehdottoman välttämättömiä. Se aika - joka jälkeenpäin tarkasteltuna näyttää niin idylliseltä - on lopullisesti ohi, jolloin yksilöt tai suhteellisen pienet ryhmät saattoivat olla omavaraisia. On vain hiukkasen liioiteltua sanoa, että ihmiskunta muodostaa jo nyt planeettakuntaa muistuttavan tuotanto- ja kulutusyhteisön.
Olen nyt tullut siihen kohtaan, missä voin lyhyesti osoittaa, mikä mielestäni muodostaa aikamme kriisin olennaisen sisällön. Se koskee yksilön suhdetta yhteiskuntaan. Yksilö on tullut tietoisemmaksi kuin koskaan riippuvuudestaan yhteiskuntaan. Mutta hän ei koe tätä riippuvuutta myönteisenä etuna, luonnollisena siteenä, suojelevana voimana, vaan pikemminkin uhkana luonnollisille oikeuksilleen, tai jopa taloudelliselle olemassaololleen. Lisäksi hänen asemansa yhteiskunnassa on sellainen, että hänen persoonallisuutensa itsekeskeiset piirteet jatkuvasti vahvistuvat kun taas hänen luonteeltaan heikommat yhteiskunnalliset pyrkimyksensä asteittain heikkenevät. Kaikki ihmiset, oli heidän yhteiskunnallinen asemansa mikä hyvänsä, kärsivät tästä heikkenemisprosessista. Tietämättään, oman itsekeskeisyytensä vankeina, he tuntevat olevansa epävarmoja, yksinäisiä ja vailla lapsekasta, yksinkertaista elämännautintoa. Ihminen voi löytää tarkoituksen elämälleen, vaikka se onkin lyhyt ja vaarallinen, ainoastaan omistautumalla yhteiskunnalle.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa nykyään vallalla oleva taloudellinen anarkia on mielestäni pahan todellinen lähde. Näemme edessämme valtavan tuottajien yhteisön, jonka jäsenet pyrkivät alituisesti riistämään toisiltaan kollektiivisen työnsä hedelmät - ei voimakeinoin, vaan kaiken kaikkiaan, uskollisesti seuraten laissa säädettyjä sääntöjä. Tässä mielessä on tärkeää ymmärtää, että ns. pääomatavarat, jotka mahdollistavat työskentelyn ja joita tarvitaan kulutustavaroiden (ravinnon, vaatteiden ym.) samoin kuin uusien pääomatavaroiden tuottamiseen - voivat olla, ja enimmäkseen ovatkin, yksilöiden yksityistä omaisuutta. Nämä pääomatavarat ovat osaksi luonnonvaroja (maata, kaivoksia), osaksi ihmistyön tuotteita (rakennuksia, koneita jne.).
Yksinkertaisuuden vuoksi kutsun "työläisiksi" kaikkia niitä, jotka eivät ole osallisia tuotantovälineiden omistukseen - vaikka tämä ei täysin vastaakaan termin tavanomaista käyttöä. Tuotantovälineiden omistaja kykenee ostamaan työläisen työvoiman. Käyttämällä tuotantovälineitä, työläinen tuottaa uusia tavaroita joista tulee kapitalistin omaisuutta. Olennainen kohta tässä prosessissa on suhde sen välillä mitä työläinen tuottaa ja mitä hänelle maksetaan, molemmat mitattuna reaaliarvona. Sikäli kun työsopimus on "vapaa", se minkä työläinen saa, ei määräydy hänen tuottamiensa tavaroiden todellisen arvon vaan hänen vähimmäistarpeittensa mukaan, ja sen mukaan mikä on kapitalistin työvoiman tarve suhteessa työtä hakevien työläisten lukumäärään. On tärkeää ymmärtää, ettei työläisen palkka ole edes teoriassa hänen tuotteensa arvon määräämä.
Yksityinen pääoma pyrkii kasaantumaan harvojen käsiin, osittain kapitalistien keskinäisen kilpailun vuoksi, ja osittain siksi, että teknologinen kehitys ja lisääntyvä työnjako rohkaisevat suurempien tuotantoyksiköiden muodostumista pienempien kustannuksella. Näiden kehityssuuntien tuloksena on yksityisen pääoman harvainvalta, jonka suunnatonta mahtia ei voida kontrolloida tehokkaasti edes demokraattisesti järjestäytyneessä poliittisessa yhteiskunnassa. Tämä pitää paikkansa koska lakia säätävien elimien jäsenet ovat poliittisten puolueiden valitsemia, puolueiden, joita rahoittavat tai joihin muuten vaikuttavat yksityiset kapitalistit, jotka ovat käytännöllisesti katsoen erottaneet äänestäjäkunnan lakia säätävästä koneistosta. Siksi kansanedustajat eivät itse asiassa riittävästi suojele oikeuksia vailla olevien kansanosien etuja. Sen lisäksi, vallitsevissa olosuhteissa yksityiset kapitalistit valvovat suoraan tai epäsuorasti tiedonvälityksen pääasiallisia lähteitä (lehdistöä, radiota, koululaitosta). Näin ollen on äärettömän vaikeaa ja useimmissa tapauksissa tosiaan täysin mahdotonta yksittäisen kansalaisen päästä objektiivisiin johtopäätöksiin ja käyttää poliittisia oikeuksiaan järkevällä tavalla.
Täten yksityisomistukseen perustuvassa talousjärjestelmässä vallitsevaa tilannetta luonnehtii kaksi perusperiaatetta. Ensinnäkin, tuotantokeinot ovat yksityisomistuksessa ja niiden omistajat käyttävät niitä kuten parhaaksi katsovat; toiseksi, työsopimus on vapaa. Tässä mielessä ei tietenkään ole olemassa puhtaasti kapitalistista yhteiskuntaa. Erityisesti täytyy huomata, että työläiset ovat pitkien ja katkerien poliittisten kamppailujen kautta onnistuneet turvaamaan itselleen jokseenkin parannetun muodon "vapaasta työsopimuksesta" tietyille työläisryhmille. Mutta nykypäivän talousjärjestelmä ei kokonaisuudessaan eroa paljoakaan "puhtaasta" kapitalismista.
Tuotantoa harjoitetaan voiton, ei hyödyn vuoksi. Ei ole olemassa mitään taetta että työnhaluiset aina tulisivat löytämään työtä - on melkein aina olemassa "työttömien armeija". Työläinen saa alituisesti pelätä työpaikkansa menettämistä. Koska työttömät ja huonopalkkaiset työläiset eivät tarjoa edullisia markkinoita, on kulutushyödykkeiden tuotanto rajoitettua ja seurauksena on suurta puutetta. Teknologinen kehitys johtaa usein lisätyöttömyyteen pikemminkin kuin yhteisen työtaakan keventämiseen. Voittoperiaate, yhdistettynä kapitalistien väliseen kilpailuun, on vastuussa pääoman kasaantumisen ja hyödyntämisen epävakaisuudesta, mikä johtaa yhä vakavampiin lamakausiin. Rajoittamaton kilpailu johtaa valtavaan työn hukkaan, ja siihen yksilön yhteiskunnallisen tietoisuuden rampautumiseen, jonka mainitsin aikaisemmin.
Tätä yksilöiden rampauttamista pidän kapitalismin pahimpana syntinä. Koko kasvatusjärjestelmämme kärsii tästä synnistä. Opiskelijaan iskostetaan liioiteltu kilpailuasenne, häntä harjoitetaan palvomaan hankittua menestystä valmistautumisena tulevalle uralleen. Mielestäni on olemassa vain yksi tie näiden vakavien haittojen eliminoimiseen, nimittäin sosialistisen talousjärjestelmän luominen yhdistettynä sellaiseen kasvatusjärjestelmään, joka olisi suunnattu kohti yhteiskunnallisia päämääriä. Sellaisessa talousjärjestelmässä yhteiskunta itse omistaa tuotantovälineet ja käyttää niitä suunnitelmallisesti hyväkseen. Suunnitelmatalous, joka mukauttaa tuotannon yhteisön tarpeisiin, jakaisi tehtävän työn kaikkien työkykyisten kesken ja takaisi elannon jokaiselle. Yksilön kasvatus, sen lisäksi että se edistää hänen omia synnynnäisiä kykyjään, voisi yrittää kehittää häneen vastuuntuntoa kanssaihmisiään kohtaan, sen vallan ja menestyksen ihannoimisen sijasta joka vallitsee nykyisessä yhteiskunnassamme.
On kuitenkin tarpeellista muistaa, ettei suunnitelmatalous ole vielä sosialismia. Suunnitelmatalouteen sellaisenaan voi liittyä yksilön täydellinen orjuuttaminen. Sosialismin aikaansaaminen vaatii joidenkin äärimmäisen vaikeiden yhteiskunnallispoliittisten ongelmien ratkaisemista. Kuinka on mahdollista, ajatellen pitkälle menevää poliittisen ja taloudellisen vallan keskittämistä, estää byrokratiaa muodostumasta kaikkivaltiaaksi ja itseriittoiseksi? Kuinka yksilön oikeuksia voidaan suojella ja niin ollen turvata demokraattinen vastapaino byrokratian vallalle?
Muutoksille alttiina aikanamme on tärkeää olla selvillä sosialismin päämääristä ja ongelmista. On valitettavaa, että yhteiskunnassa nykyään vallitsevat olosuhteet ovat vaikeuttaneet näistä asioista käytävää vapaata keskustelua."
Kirjoittanut: Albert Einstein 1949.
no eihän se voi missän toimia jos ei kukaan halua kun vaan omistaa kaiken itse! ei nykymaailmassa kovin moni antais penniäkään omastaan muiden auttamiseksi! itsen antaisin vaikka saatanan henkeni muiden puolesta! ihmisen pitää olla välittävämpi ja auttaa lähimmäisiään! jos ainoa päämäärä on kerätä mahdollisimmman paljon rahaa ennen kuolemaansa ja pokkuroida United States of Asshole:lle niin ei kai siinä voi yhteiskuntakaan voi parantua!
Kommarit tunnustavat jopa itsekin että heidän aatteensa ei toimi. Lue itse jos et usko minua.
Tällä viestillä toveri "kommunisti" myöntää että kommunismi ei toimi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&con ference=1500000000000151&posting=22000000001989203
Ja kun viestin sisältö selvitetään kommunisteille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&con ference=1500000000000151&posting=22000000002035526
niin sen todenperäisyyttä ei kuitenkaan koskaan kiistetä!
Siis kommunismi ei voi toimia, ei edes kommunistien mielestä Ja toimimattomuuden syykin on tiedossa. Mutta totuus ei ole vielä valjennut kaikkein punaisimmille stalinisteille.
/Kalle