Presidentti pitäisi valita jo vuonna 2006. Ilmeisesti SDP saa tarja Halosen lähtemään toiselle kaudelle.
Takertumatta yksityiskohtaisemmin yllä olevaan, on tilanne keskustalle hankala, koska uskottavan vastaehdokkaan asettaminen ja uskottavan vaalikampanjan käyminen haittaisi keskustan punamultayhteistyötä SDP:n kanssa.
Mikään muu kuin usottava kampanja ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska suorassa kansanvaalissa kansan enemmistö veikkaa voittajaa ja vain vähemmistö äänestää henkilöä.
Kun Tarja Halonen on tehnyt itseään presidenttinä suosituksi jo kuusi vuotta, lienee selvää, että hän on vahvasti paalupaikalla ja voittajasuosikki. Ellei uskottavia vastaehdokkaita tule, Halonen äänstetään voittoon jo 1. kierroksella.
Keskustan pulmana on löytää nimenomaan presidentiksi sopiva ehdokas, sellainen jonka puolesta vaalien käyminen ei ryvetä keskustan hallitusyhteistyötä. Ehdokkaan tulee olla myös sellainen, ettei hänen häviönsä tahraa puolueen mainetta ja vie sen kannatusta.
Keskusta on ison ongelman edessä. Aikaa sen ratkomiseen on kyllä vielä, mutta ei kannata unohtaa, että media alkaa julkaista presidenttigalluppejaan todennäköisesti vielä tämän vuoden aikana, alkuvuodesta 2005 nyt ainakin.
Silloin olisi keskustan suunnitelmien oltava jo pitkällä.
Takertumatta yksityiskohtaisemmin yllä olevaan, on tilanne keskustalle hankala, koska uskottavan vastaehdokkaan asettaminen ja uskottavan vaalikampanjan käyminen haittaisi keskustan punamultayhteistyötä SDP:n kanssa.
Mikään muu kuin usottava kampanja ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska suorassa kansanvaalissa kansan enemmistö veikkaa voittajaa ja vain vähemmistö äänestää henkilöä.
Kun Tarja Halonen on tehnyt itseään presidenttinä suosituksi jo kuusi vuotta, lienee selvää, että hän on vahvasti paalupaikalla ja voittajasuosikki. Ellei uskottavia vastaehdokkaita tule, Halonen äänstetään voittoon jo 1. kierroksella.
Keskustan pulmana on löytää nimenomaan presidentiksi sopiva ehdokas, sellainen jonka puolesta vaalien käyminen ei ryvetä keskustan hallitusyhteistyötä. Ehdokkaan tulee olla myös sellainen, ettei hänen häviönsä tahraa puolueen mainetta ja vie sen kannatusta.
Keskusta on ison ongelman edessä. Aikaa sen ratkomiseen on kyllä vielä, mutta ei kannata unohtaa, että media alkaa julkaista presidenttigalluppejaan todennäköisesti vielä tämän vuoden aikana, alkuvuodesta 2005 nyt ainakin.
Silloin olisi keskustan suunnitelmien oltava jo pitkällä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tässäpä sitten ongelmaa onkin. Tässä tilanteessa puolue on kestämättömässä uskottavuusongelmassa. Jäätteenmäen ja puoluejohdon seikkailujen jälkeen enin osa kansasta jo ivaa ja virnuilee keskustalle. Nyt vielä kun puolueen pääministeri ja maatalousministeri ajavat yhteistoimin maataloutta syvempään kurjuuteen, peruskannattajakuntakin alkaa revetä. On enää ajan kysymys kuka on uusi Vennamo. Ei kannata edes yrittää sekaantua presidenttipeliin ja tuhlata jäsenmaksurahoja uusiin typeriin seikkailuihin. Jäsenmaksut ovat muutenkin jo korkeat, mutta kun ei oikein voi olla maksamattakaan ympäristön vuoksi.
Tätähän on toitotettu jo Kokoomus -saitin ajoilta asti : PORVARIT YHTEEN 2006. Keskustan ja Kokoomuksen yhteispunnerrus halosen yli. Jyrätään se punikki ! Jo on aika saada tähän maahan oikeistolainen presidentti ! Onhan maamme kapitalistinen ja porvarismin kehto, onhan ???
Yhteisehdokkaana voisi olla vaikka Martin "ISOMASA" Saarnikangas ! Luulisin että hän vetoaisi suomalaiseen vahvaan johtajankaipuuseen. Näinä aikoina tarvitsemme vahvan Fuhrerin joka kertoo mitä tehdä !
Mikäli Tarja Halonen asettuu ehdokkaaksi, uskottava kampanja voidaan näillä näkymin unohtaa. Ja mitä haittaa siitä olisi? Presidentillä ei uuden perustuslain mukaan ole sisäpoliittista valtaa. Presidenttipuolue ei myöskään hyödy millään lailla keulakuvastaan eduskunnassa tai kunnissa.
Sitä paitsi on aivan sama, voittaako Halonen vaalit ensimmäisellä tai toisella kierroksella. Välivaaleihin kannattaakin lähteä iloisella mielellä lähinnä esittelemään omasta mielestä hyviä asioita vihreiden ja kristillisten tapaan. Ehdokkaalla on oltava "häviön" kestävää huumorintajua eli on syytä asettaa joku sellainen, joka pystyy ottamaan ehdokkuuden pikku seikkailuna, jossa päätarkoitus on päästä keskustelemaan tulevaisuuden haasteista.
Halosen uudelleenvalinnasta ei keskustalle ole mitään haittaa. Päinvastoin, nythän meillä on presidentti, joka edustaa ulkopolitiikassa keskustalaisten enemmistön arvoja.
Presidentinvaalit saattaisivat omasta ehdokkaasta huolimatta pikemminkin vahvistaa hallitusyhteistyötä, mikäli kokoomus asettaa ehdokkaakseen jonkun Nato-jyrän.
Mielessäni oli tehdä aloitus nimeltä: "Presidenttikö puolueeton?", tarkoituksena tarkastella presidenttiemme niin sanottua neutraaliutta entistä puoluettaan kohtaan. Koska tämä aloitus liippaa niin läheltä aihetta, voinkin tuoda ajatukseni julki tässä.
Virkaan astuessaan presidentit eroavat puolueestaan ja vakuuttavat toimivansa kaikkien suomalaisten presidenttinä. Vaikka presidentti sanoutuu irti vanhasta puolueestaan ja vakuuttaa puolueettomuuttaan, ei voi välttyä huomaamasta, että käytännössä on toisin. On ymmärrettävää, että yleensä valtion asioiden hoidossa pitkään mukana olleena puoluepoliitikkona, presidentti intoutuu helposti sekaantumaan myös kotimaan päivänpolitiikkaan.
Näin on ollut aikaisemmin kaikkien presidenttien kohdalla (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) ja niin on myös nyt. Vaikka presidentille kuuluu lähinnä ulkopolitiikka, nykyinenkin presidentti tunkee nenänsä kotimaiseen puoluepolitiikkaan sangen usein. Yleensä hän tekee sen silloin, kun hänen entinen puolueensa uhkaa jäädä häviölle. Eniten tätä piirrettä oli nähtävissä tietenkin Kekkosen aikoina, mutta eivät hänen jälkeensä tulleetkaan presidentit ole olleet pekkaa pahempia.
Ainoa poikkeus on ollut Martti Ahtisaari. Hän tulikin puoluepolitiikan ulkopuolelta. Vaikka hän oli nimellisesti demari, hänen demariutensa oli aika muodollista laatua. Ehkä hän nuorena miehenä havaitsi virkauran vaativan puoluejäsenyyttä. Oli vain pelkkä sattuma, että hän valistsi SDP:n. Hän onkin tähänastisista presidenteista parhaiten kyennyt noudattamaan puolueettomuslupausta.
Jos oikeisto tosissaan haluaa yhteisen presidenttiehdokkaan, hänet on valittava päivänpolitiikan ulkopuolelta. En osaa tähän hätään nimetä kuka hän olisi. Hänen tulisi kuitenkin olla tunnettu ja kunnioitettu yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Onko ehdotuksia?
Ahtisaaren huono sisä- ja talouspoliittinen kokemus ja asiantuntemus johti siihen, että hän oli noissa asioissa ulkopuolisten johdateltavana. Näihin johdattelijoihin kuului esimerkiksi talouselämän edustajia, virkamiehiä ja poliitikkoja. He eivät olleet puolueettomia, vaan päinvastoin hyvin innokkaita oman asiansa ajajia. Vain silloin tällöin Ahtisaari riemastutti kansaa omaperäisillä kommenteillaan.
Ainoa jäsenkirjaton presidenttimme on sitä paitsi ollut C.G.E. Mannerheim, joka ei juuri pistänyt nokkaansa sisäpolitiikkaan eikä ulkopolitiikkaankaan. Ei hyvä, koska tilanne johti siihen, että käytännössä presidentin valtuuksia käyttivät ne, joille ei tätä valtuutta ollut myönnetty (olkoonkin että marskin valitsi presidentiksi eduskunta).
Presidentin vähäinen poliittinen kokemus ei siis tuo mitään hyvää, joskaan ei ole poissuljettua, että "puolueettomien" joukostakin voi löytyä monipuolinen asiantuntija. Pelkät lausahdukset ja menestys esimerkiksi liike-elämässä, diplomaattina tai sotilaana ei kuitenkaan riitä tätä monipuolisuutta osoittamaan.
En ymmärrä, miten presidenttitaistelu voisi häiritä kepun ja sossujen hallituyhteistyötä. Eihän nykyisellä presidentillä ole mitään tekemistä sisäpolitiikassa. Ulkopolitiikassa Halonen ja keskusta ovat prikulleen samoilla linjoilla (vastakkainen kuin Lipposella). Luonnollisesti keskusta valitsee oman ulko-ja EU-politiikkansa hyväksyvän presidenttiehdokkaan. Joten siitäkään ei synny riitaa Halosen kanssa.
Nyt on vihdoinkin porvaripresidentin aika. Kaksi-kolmannekseltaan porvarillisessa maassa pitää katkaista sossupresidenttien kausi, joka on kestänyt 23 vuotta.
Ehdokas pitäisi olla sellainen, joka ei kovin leimaudu mihinkään porvaripuolueeeseen, mutta on kuitenkin perillä kansallisesta politiikasta ja erikoisesti ulkopolitiikasta.
Niinistö vai Karpela
Soininvaara, sillä
- hän ei ole kummankaan pääporvaripuolueen jäsen (tietääkseni), joten kiistaa 'omistajuudesta' Kepun ja Kokoomuksen välillä ei syntyisi
- hän on ajatuksiltaan porvari, mutta hän saattaisi siitä huolimatta saada myös vihreiden ääniä.
Soininvaara taitaa olla sen verran pihatontun ja sovinistin näköinen, että naisten äänet jäävät saamatta.
Ajatuksiltaankin hän on aika puhdas liberaali, jolta jäävät oikean oikeiston äänet puuttumaan eikä hän niitä vasemmaltakan saa, koska siellä hänet koetaan sellaiseksi liberaaliksi, joka ei kuitenkaan ole tarpeeksi vasemmalla. Kepulle vihreä Soininvaara olsi isompi uhka kuin maanviljelyn alistaminen Naturaan. ;-)
Edellä sanotusta huolimatta Soininvaara on erinomaisen älykäs sekä politiittisia vaihtoehtoja ennakkoluulottomasti, asiallisesti ja ammattimaisesti pohdiskeleva mies. Ilman hänen puheenjohtajuuttaan liberaalien ääniosuus Helsingissä ja Espoossa olisi tuskin puolta nykyisestä.
Pihatontun näköinen....! (sattuvasti sanottu)
Ei enempää Sauli kuin Tanjakaan täytä sitä porvarillisen ehdokkaan perusvaatimusta: ei pidä olla kovin sitoutunut kumpaankaan puolueeseen. Mietin tässä pikkuhiljaa sellaisen ehdokkaan nimeä, joka on varmasti porvari, mutta ei ole korviaan myöten sitoutunut johonkin porvaripuolueeseen ja joka ymmärtää ulko-ja turvallisuuspolitiikasta.
Tämmöisen ehdokkaan pitää olla myös sellainen, että ei sekaannu niille alueille, jotka jopa perustuslaissa on määrätty parlamentaarisen järjestelmän hoitoon. Suomen Pankki on määrätty perustuslaissa eduskunnan hoitoon. Emme tarvitse semmoista presidenttiä, joka nimittää Pankin johtokuntaan sellaisia, joita eduskunnan asettama pankkivaltuusto ei ole esittänyt.