Havahdun jatkosodanaikaisen herätyskellon rumputulimaiseen pörinään, kiskon irti kaulan ympärille kietoutuneen aluslakanan ja ponnistaudun pystyyn, lattian hyytävä kylmyys leikkaa viiltoja jalkapohjiini, ikkunoista vetää. Laahaudun ilkosillani keittiöön, veto saa pakarani hiukan lärpättämään, viima nostattaa senttisen kananlihanypyn iholleni. Hitto tätä talvea!
Olen ladannut kahvinkeittimen jo illalla valmiiksi: vanha polvisukka on kiristetty suodattimeen, pohjattu talouspaperilla ja täytetty kahvinporolla, jota olen jatkanut pettujauheella ja paahdetuilla voikukanjuurilla. Näpäsen virran, kahvi ehtii lirua sillä aikaa kun teen aamjutoimet... lorottaessani mietin mitä söisin...leipälaatikossa on vielä kyrsä leipäjonosta saatua leipää ja jääkaapissa pätkä tarjousmakkaraa, jonka voi raikastaa huuhtelemalla huolellisesti kylmän juoksevan veden alla. Kuivapesen kädet hiekalla, kurkkaan pömpeliin ja arvioin, ettei vielä kannata vetää, sillä pytty ei ole läheskään täysi. Kolistelen keittiöön luut kylmästä nytkien.
Ihanaa, että ainoa mukini sattuu olemaan myös lempimukini, josta on mukava juoda aamujuomaa, joka on ainakin kuumaa ja hiukan haiskahtaa kahvilta. Leipä pehmenee liotettaessa, tänä aamuna en aio katkaista yhtäkään hammasta! Luen innolla sanomalehteä, jonka otin roskiksesta pari iltaa sitten, se on siis vanha mutta asiat ovat minulle uusia. Televisio-ohjelman luen huolellisesti, että tiedän taas tarkkaan, mitä kaikkea kelvotonta minulta jää näkemättä. Puoli tuntia kuluu kuin siivillä, ulkona hämärä on hiukan haalennut.
Tänään minun on lähdettävä liikenteeseen ilman kalsareita, sillä ne eivät oleet ehtineet kuivua yön aikana. Paidan alle tungen äsken lukemani sanomalehden torjumaan talvista viimaa, sukkani täytän niinikään sanomalehtisilpulla, joka sekä raikastaa jalat että kerää oivallisesti kosteutta, sillä minulla on vain eccosandaalit.
Takki, pipo, kintaat, pyöränavain eteisen naulasta, oven reipas kolahdus ja nopeasti alas rappuja, klop klop, kiire kiire, kello on jo neljä! tonkimaan, tonkimaan! Rakkaallani on kohta syntymäpäivä ja tahtoisin antaa hänelle lahjaksi hyvän kirjan! Lasketellessani alas rappujen kaidetta tunnen kahvikeitokseni vahvan tuoksun leuhuvan porraskäytävässä ja ovien läpi kuulen naapurien äksyt ja käreät kiroukset ja kuulen tuuletusikkunoiden ja parvekkeenovien läiskeen vavisuttavan rappukäytävää.
Olen ladannut kahvinkeittimen jo illalla valmiiksi: vanha polvisukka on kiristetty suodattimeen, pohjattu talouspaperilla ja täytetty kahvinporolla, jota olen jatkanut pettujauheella ja paahdetuilla voikukanjuurilla. Näpäsen virran, kahvi ehtii lirua sillä aikaa kun teen aamjutoimet... lorottaessani mietin mitä söisin...leipälaatikossa on vielä kyrsä leipäjonosta saatua leipää ja jääkaapissa pätkä tarjousmakkaraa, jonka voi raikastaa huuhtelemalla huolellisesti kylmän juoksevan veden alla. Kuivapesen kädet hiekalla, kurkkaan pömpeliin ja arvioin, ettei vielä kannata vetää, sillä pytty ei ole läheskään täysi. Kolistelen keittiöön luut kylmästä nytkien.
Ihanaa, että ainoa mukini sattuu olemaan myös lempimukini, josta on mukava juoda aamujuomaa, joka on ainakin kuumaa ja hiukan haiskahtaa kahvilta. Leipä pehmenee liotettaessa, tänä aamuna en aio katkaista yhtäkään hammasta! Luen innolla sanomalehteä, jonka otin roskiksesta pari iltaa sitten, se on siis vanha mutta asiat ovat minulle uusia. Televisio-ohjelman luen huolellisesti, että tiedän taas tarkkaan, mitä kaikkea kelvotonta minulta jää näkemättä. Puoli tuntia kuluu kuin siivillä, ulkona hämärä on hiukan haalennut.
Tänään minun on lähdettävä liikenteeseen ilman kalsareita, sillä ne eivät oleet ehtineet kuivua yön aikana. Paidan alle tungen äsken lukemani sanomalehden torjumaan talvista viimaa, sukkani täytän niinikään sanomalehtisilpulla, joka sekä raikastaa jalat että kerää oivallisesti kosteutta, sillä minulla on vain eccosandaalit.
Takki, pipo, kintaat, pyöränavain eteisen naulasta, oven reipas kolahdus ja nopeasti alas rappuja, klop klop, kiire kiire, kello on jo neljä! tonkimaan, tonkimaan! Rakkaallani on kohta syntymäpäivä ja tahtoisin antaa hänelle lahjaksi hyvän kirjan! Lasketellessani alas rappujen kaidetta tunnen kahvikeitokseni vahvan tuoksun leuhuvan porraskäytävässä ja ovien läpi kuulen naapurien äksyt ja käreät kiroukset ja kuulen tuuletusikkunoiden ja parvekkeenovien läiskeen vavisuttavan rappukäytävää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Herättipäs kirjotukses ajatuksia.
Tuli mieleeni eräs pieni kirjanen jonka elämäni varrella jostain olen saanut, nimeltään Korpisoturin keittokirja. Yritin etsiä sitä mut en tietenkään tähän hätään löytänyt:( Kirjasessa on erilaisia ruokaohjeita ja muistaakseni myös leipomisohjeita. Tarveaineina käytetty sellasta mitä siihen aikaan on ollut mahdollista saada. Mieleeni jäi että siinä oli aivan tähänkin päivään käyviä hyviä ohjeita.
Niin, nykyäänhän on aivan muotia että kaikenlaisia luonnonantimia kerätään ja kuivataan tai säilötään. Kirjoitit pettujauheesta ja voikukanjuurista. Olenpa juonut voikukanlehdistä tehtyä teetä, olikohan ruusunterälehtiä seassa antamassa makua.
Aivan lapsuus tulee mieleen: isä (samoin kuin pappa) joskus partaa ajaessaan sai pienen haavan leukaansa, repäs pienen palan sanomalehteä, kastoi suussaan ja pani haavansa päälle, ei ollut laastareita. Sanomalehestä hän taitteli myös "syylingit" (kauheeta, en muista oliko tuo sana noin, se tuli vain ensin mieleeni) kenkäänsä.
Söin tossa samalla perjantaina uunissa hauduttamaani ohraryynipuuroa ja sekamarjakiisseliä, sellasta paksua, ihanaa. Nyt haluttas jo kahvia, kyytiläiseksi taidan ottaa leipomaani ruisleipää, ja vielä joulunajan kahvileipiä.
kerrontaa sinulta.Kirjoituksesta tuoksahtelee vahvasti eletyn elämän aromit.Olet toimen ihminen etkä turhaan kiikuttele itseäsi karmistuoleissa aina lounaalle saakka.Vauhdikas lähtö jätteidenhuoltoon kruunaa koko hienon aamusi.
Melkein tuskaisena on pakko todeta että olet onnellinen ihminen,olet ottanut elämän haltuusi.
Voin kuvitella että onnistuneen kaidelaskun jälkeen ennen ulosmenoasi,aulan hämyssä,päästät vielä kunnon pierun kimpoilemaan pitkin ja poikin spreijattuja siniä.
Iloisen miehen iloinen aamutervehdys talonväelle.
Kiitos novellista....hyvää jatkoa
Saako tähän vielä jatkoakin?
Olisi mielenkiintoista lukea, miten päivä kulki ehtooseen.
...lukuhetki kahvikupposen äärellä, sinulla on sanat hauskasti hallussa.:)
Tarinassa on jotain herkkää, raadollista, todellista ja kuitenkin niin positiivista.:)
mukavaa luettavaa JXn saivartelun ja hienostelun jälkeen....
LISÄÄ LISÄÄ HUUTAVAT LAPSET JA TAPUTTAVAT KARVAISIA KÄSIÄÄN :))