on ihanaa päästä pois

ei ole kyse närästyksestä sydän juttuja ne on

rintakipeä kirjoitti:

ei ole kyse närästyksestä sydän juttuja ne on

lääräriin, ja ihmeessä. Elämä on myös lahja.

kehoitan kirjoitti:

lääräriin, ja ihmeessä. Elämä on myös lahja.

www.netmission.fi

kristian kirjoitti:

www.netmission.fi

odotan poispääsyä elämä on olut 44v pilalla liianlyhyitä onnen hetkiä joutaa pois jo ei huvita yksin elää oisvaa pian lähtö ois kaikille hyväksi

rintakipeä kirjoitti:

odotan poispääsyä elämä on olut 44v pilalla liianlyhyitä onnen hetkiä joutaa pois jo ei huvita yksin elää oisvaa pian lähtö ois kaikille hyväksi

jonkun asiantuntijan juttusille... hmm sulla taitaa olla masennus..

kehoitan kirjoitti:

jonkun asiantuntijan juttusille... hmm sulla taitaa olla masennus..

en ole masentunut olen tosiaan ilonen loppuu ikäväelämä ja alkaa ilo

minulla on uskonluotaus että pääsen tuon puleiseen iloon ei ole epäilystä tällä hetkellä

rintakipeä kirjoitti:

minulla on uskonluotaus että pääsen tuon puleiseen iloon ei ole epäilystä tällä hetkellä

Oletkos ajatellut hetkeäkään,ettei lähtö olekkaan niin varmaa.Mitäs jos jäätkin halvaantuneena istumaan pyörätuoliin-typeryytesi takia..
Tilaahan aika lekuriin,rintakivut voi olla syvän masennuksenki syytä.Lämmin ruttaus sulle!

Ihmettelijä kirjoitti:

Oletkos ajatellut hetkeäkään,ettei lähtö olekkaan niin varmaa.Mitäs jos jäätkin halvaantuneena istumaan pyörätuoliin-typeryytesi takia..
Tilaahan aika lekuriin,rintakivut voi olla syvän masennuksenki syytä.Lämmin ruttaus sulle!

Lue lisää

olen elämäni aikana nähnyt pyörätuolissa olevia olen miettinyt miten he ovat suurestamuutokseta selvinneet olen pohtinut sitä omalle kohalle elämää ei tiedä eteen päin jos selaista itselle tapahtuu se on kovapaikka ihmisen pitäs kiittää aina terveyvestä se voi menettää yllättäin ole ajatllut siinä tarvitaan kohtalotoverien tukea ja ystävien syykisessä sairauvessa käyn sairaan hoitajan juttusilla ihmiseen toisen kuuntelu ja tuki auttaa ihmistäpitää lohuttaa se pitää ottaavastaan ja nautia pienistä ilon hetkistä

elämä on ollu pitkä vetteistä vähän ilonhetkiä ei tunnu käväisyltä onneksi majan purkaja huomasi kutsuu luokseen sitten ilo alkaa ja pitää minusta huolen että minulla on iloinen mieli ja ainakun vajoan synkyyteen niin nostaa iloisella naurulla ja hyvän tuulisuudella minä teen samoin vuorostaa jos kykenen

rintakipeä kirjoitti:

elämä on ollu pitkä vetteistä vähän ilonhetkiä ei tunnu käväisyltä onneksi majan purkaja huomasi kutsuu luokseen sitten ilo alkaa ja pitää minusta huolen että minulla on iloinen mieli ja ainakun vajoan synkyyteen niin nostaa iloisella naurulla ja hyvän tuulisuudella minä teen samoin vuorostaa jos kykenen

Lue lisää

Jos tahdot itse, saat kyllä sen rintakipusi hellittämään, sydänsurut voi yrittää parantaa.

Ystävälleni elämä oli taakka,viikatemies kulki ohi.....ystäväni ei jaksanut enää....hän päätti päiviensä luvun ihan äskettäin.
Hän ei uskonut mihinkään elämän ikuisuuteen.
Mihin puu kaatuu siihen se maatuu,näin hän uskoi.
Taakka siirtyi nyt minun harteilleni......Uskon olevani selviytyjä,joskus,vielä joskus elämäni on normaalia,vailla syytöksiä,ikuisia kysymyksiä....? Nyt väsyttää, masentaa.
Pitkä ja pimeä tie....ei valoa näy.
Elämä on laiffia!

Viikatemies kirjoitti:

Ystävälleni elämä oli taakka,viikatemies kulki ohi.....ystäväni ei jaksanut enää....hän päätti päiviensä luvun ihan äskettäin.
Hän ei uskonut mihinkään elämän ikuisuuteen.
Mihin puu kaatuu siihen se maatuu,näin hän uskoi.
Taakka siirtyi nyt minun harteilleni......Uskon olevani selviytyjä,joskus,vielä joskus elämäni on normaalia,vailla syytöksiä,ikuisia kysymyksiä....? Nyt väsyttää, masentaa.
Pitkä ja pimeä tie....ei valoa näy.
Elämä on laiffia!

Lue lisää

Olen pahoillani ystäväsi puolesta. Toivottavasti itse jaksat uskoa siihen, että elämällä on tarkoitus. Mikä se on, sitä emme varmaan monikaan tiedä, se juuri pistää meidät kyselemään. Mutta ennemmin tai myöhemmin siihen varmaan löytää vastauksen, kun elää rehellisesti itsensä kanssa. Ehkä kornia, mutta hetkittäin koen, että näillä kokemillani kuolemilla on myös tarkoitus. Ei sitä osaa selittää, mutta jollain tapaa kun kohtaa kuoleman, siinä aistii, että on jotain korkeempaa. Ei se sielu kuole... Toivon, että jaksat surra surusi; ennen sitä ei se valokaan voi pilkottaa. Ihminen tekee itselleen palveluksen, kun antaa surun tulla.. Hyvää kevättä sinulle!

Viikatemies kirjoitti:

Ystävälleni elämä oli taakka,viikatemies kulki ohi.....ystäväni ei jaksanut enää....hän päätti päiviensä luvun ihan äskettäin.
Hän ei uskonut mihinkään elämän ikuisuuteen.
Mihin puu kaatuu siihen se maatuu,näin hän uskoi.
Taakka siirtyi nyt minun harteilleni......Uskon olevani selviytyjä,joskus,vielä joskus elämäni on normaalia,vailla syytöksiä,ikuisia kysymyksiä....? Nyt väsyttää, masentaa.
Pitkä ja pimeä tie....ei valoa näy.
Elämä on laiffia!

Lue lisää

Avomieheni kuoli vähän aikaa sitten. Koko suhteemme ajan oli masennusongelmia, ja kun juuri alkoi helpottaa, tuli sairauskohtaus. Tuntuu vääryydeltä. Masennus tarttui minuun. Ja se jatkuu...