Olen LESTADIOLAISUUDEN uhri!välttäkää sitä herätysliikettä.kokemusta on.
se pilaa koko elämän!!!!!
se pilaa koko elämän!!!!!
ARGH!
ex-lesta
71085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet kuitenkin ravistautunut irti, ja siitä saat hatunnoston. Kerro enemmän mitä tapahtui?
Lestadiolaisuuspalsta kyllä kertoo omaa karua kieltään: kaikki kiusaamiselementit löytyvät melkein Stalinin malliin. Kovasti tuntuu liikkeen sisällä olevan ahdistuneita kyselijöitä, eikä ihme. Rumat kasvot on tuollaisella pakkomielteisellä vouhkaamisella.
jos elämän on oltava sitä itsensä harhauttamista mitä se monella on(näköjään myös sulla), niin varmaan pilaakin.
Uskonto on itsensä harhauttamista.
Miksi kirjoittelet tällä palstalla. Yritätkö vielä tulla muistuttamaan lestojen tavoista ja herättelemään omiatuntojamme yhteisön sovituilla syntimääritelmillä.
Se teidän tarkoittamanne syntielämä on niin kamalaa ja kaiken kattavaa, että sen karttamisessa ei jää sijaa normaalille kanssakäymiselle toisten ihmisten kanssa. Nimittäin jos toimii rehellisesti ihanteiden mukaan, eikä fuskaa eikä lusmuile. Ihanteet on kyllä varmasti tarkoitettu toteutettavaksi! Poispoikkeaminen ja heikkous on sitten syntiä, josta pitäisi tehdä parannus, ettei usko karkaa.
Lestadiolaisuus kyllä hakkaa päälle, senkin jälkeen kun on uskonsa (lestadiolaisuudesta luopunut) kieltänyt. Kadotuksen pelko nostaa päätään ja samalla ei voi ymmärtää onko tosiaan niin, että lestadiolaiset ovat juuri se oikea sakki, joka pääsee taivaaseen.
Minulla sattuu olemaan niin fiksut lestadiolaiset vanhemmat, että he eivät väkipakolla yritä saada minua parannuksen tielle vaan ovat oppineet tässä vuosien saatossa, että usko on nimenomaan henkilökohtainen asia. Ei sillä etteivätkö vanhempani varmasti sopivassa välissä muistuttelisi asiasta mutta en kokisi sitä painostuksena.
Myönnän kyllä, että uskoni ja identiteettini ovat saaneet kasvaa ja kehittyä tässä vuosien saatossa ihan nollatilanteesta. Helppoa ei ole ollut mutta en ole katunut eroani lestadiolaisten joukosta.
Tsemppiä sulle ja ole vahva !
kiitos tsempistä ex-vl.
sitä tarvitaan edelleen.mun perheestä vain äiti ja yks sisko hyväksyy mun päätöksen ja tukee mua,ja auttaa jaksaan eteenpäin.
välillä vaan ärsyttää just se että lestat tulee ilkkumaan ja kattoo tosi säälivästi ja lopettaa kaiken kanssakäymisen,koska uskosta luopuminenhan muuttaa ihmisen luonteen ihan erilaiseksi???
sitä vaan että eikai tästä koskaan pääse ihan täysin unohtamaan lestadiolaisia tapoja,ja vaikeeks sen tekee ainoastaan ihmiset!!väittäkää vielä lestat että ei tähän meidän ainoaan oikeaan uskoon voi jäädä uhriksi...tms..
kaikennäköinen myyjäis tms toimintakin lypsää ainoastaan seurakuntalaisten rahoja ja voimia...
mutta eläkää onnellisina jos tunnette että ootte osunu oikeeseen uskontoon ja se ei paina tai rajota teiän elämää millään tavalla......
En tiedä miks tänne halusin kirjottaa mutta jotenkin tunnuit siltä että sulta uskaltaa kysyä.Eli itse en ole uskossa mutta suurinosa kavereistani on!Välillä itsekkin miettinyt että pitäisikö kääntyä, mutta tuskin minusta siihen on.Koko elämänsä elänyt vapaasti niin yhtäkkiäkö sitten siitä kaikesta luopuis,tiedä tuota sitten.Mutta kyse on tästä, seurustelin vuosia sitten erään uskossa olevan pojan kanssa, tietysti seurustelimme salaa koska muuten sitä ei olisi kukaan hyväksynyt!Edes nykyiset uskossa olevat ystävänikään eivät tiedä että olemme seurustelleet.Miksi sitten se on niin kamala asia,en voi ymmärtää!Herranen aika eletään vuotta 2004, ja jokin uskonto vaikuttaa noinkin voimakkaasti.Olen itsekkin kulutellut ry:n penkkejä aika useinkin. No nyt olemme jo vuosia pitäneet yhtä tämän ko. pojan kanssa.Hän on kahden vaiheilla, kieltääkkö usko vai ei!Hän pelkää, olen yrittänyt rohkaista häntä mutta en missään nimessä ole ikään painostanut mihinkään.Ja ymmärrän mikä on se perheen painostus,kun vain tietäisin miten saisin rohkaistua häntä enemmän.Mikä sai sinut kieltämään uskon?Osaisitko jotenkin rohkaista tai auttaa?Tottakai se on jokaisen henk.koht asia, jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee.Mutta näen kuinka häntä sattuu!Kun ongelma olisikin niin yksinkertainen,mutta tiedän että se ei sitä ole!Vuosia mies on kieltämisestä puhunut, mutta jääkö se sitten vain puheeksi?Toissa iltana kun aiheesta puhuimme hän sanoi että jos vain saisi uuden tilaisuuden,aloittaa alusta!Ja éttä kumpa hän ei olisi koskaan syntynytkään lestadiolaiseksi.Me ollaan yhdessä vietetty syntistä elämää ja kivaa on ollut sitä ei voi kieltää! kolmevuotta olen hänen rinnallaan ollut ja tulen jatkossakin olemaan, sitten miehen suurin pelko on että jos hän kieltää niin että minä pistän suhteen poikki sitten vuoden kahden päästä..Kun saisin hänet uskomaan että niin ei tule käymään.Jos vain tiedätte jotain neuvoja yms..niin kirjottakaa!!! -kiitos-