Jotkut tällä palstalla Helsinkiä kritisoivat tyypit vaikuttavat kärsivän "pitkittyneestä pikkukaupunkilaissyndroomasta". Kun se onnen kaupunki (=Helsinki), jonne on kovin odotuksin lähdetty ei olekaan ihan sitä mitä sen piti olla, niin syy löytyykin - yllätys, yllätys - Helsingistä, eikä suinkaan omasta itsestä ja naiiveista odotuksista.
Kun uushelsinkiläinen saapuu Helsinkiin, KUKAAN EI OLE KIINNOSTUNUT hänestä sen enempää kuin HÄN ITSE oli kiinnostunut tuntemattomasta ihmisestä kotikaupungissaan. Silti pikkukaupunkilainen uskoo keskellä uuttaa elämäänsä ja uuden minän huumaansa, että melkein mikä tahansa on hänelle mahdollista, siis vähintään kaikki se, joka ei ollut mahdollista entisessä elämässä. Hän ei kuitenkaan tätä harhakuvaansa heti hoksaa.
Hoksaamiseen auttaa kyllä se, että Helsingissä on kalliimpaa elää kuin melkeen missä tahansa paikassa muualla Suomessa. Kun pikkukaupunkilaista silti haluttaa asua lähellä keskustaa, alkaa niukkuudessa kasvaneen pikkukaupunkilaisen elämää raastaa uudessa elämässä samat ongelmat kuin vanhassakin: niukkuus ja mitättömyys. Juuri ne asiat, jotka oli tarkoitus jättää lopullisesti taakse muuttaessa Stadiin.
Pikkukaupunkilaisen pettymys uuteen elämään kasvaa ja turhautuminen lisääntyy, kun hän tajuaa, että hänestä ei tulekaan "rikasta tai kuuluisaa" parissa vuodessa. Sitten sitä ahdistusta puretaan tälläisilla palstoilla, jos ei kierretä pikku yksiössä kehää yhdessä kissan kanssa.
Siinä ahdistustyössä Helsinki saa syyt niskoilleen, mutta oikeasti homman nimi on tämä: Helsinkiin muuttavilla pikkukaupunkien nuorilla lupauksilla ON pikkukaupunkilaisen identiteetti ja se PYSYY hautaan asti, vaikka ne kieltävät sen tai eivät itse tajuaisi faktaa.
Tuo sama pikkukaupunkilainen identiteetti saa osan heistä muuttamaan Helsinkiin ilman mitään selvää syytä, "kun se on niin coolia". Sitten kun lopulta huomaa, että jos kaupunki onkin cool, itse sitä ei välttämättä ole.
Helpoin ratkaisu tälle "Alienille" on sitten käydä kenen tahansa kimppuun, anonyyminä, nettipalstalla ja syyttää unelmien kariutumisesta niiden kohdetta, Helsinkiä, sekä ihmisiä - mahdollisesti toisia pikkukaupunkilaisia - jotka ovat pystyneet toteuttamaan unelmiaan haaveidensa kaupungissa, eli muuttuneet ihmisinä edes sen verran, että pystyvät näkemään oman pikkukaupunkilaistaustansa sekä sen aiheuttamat paineet ja valinnat.
Kiitos ajastanne,
Tomppa
Kun uushelsinkiläinen saapuu Helsinkiin, KUKAAN EI OLE KIINNOSTUNUT hänestä sen enempää kuin HÄN ITSE oli kiinnostunut tuntemattomasta ihmisestä kotikaupungissaan. Silti pikkukaupunkilainen uskoo keskellä uuttaa elämäänsä ja uuden minän huumaansa, että melkein mikä tahansa on hänelle mahdollista, siis vähintään kaikki se, joka ei ollut mahdollista entisessä elämässä. Hän ei kuitenkaan tätä harhakuvaansa heti hoksaa.
Hoksaamiseen auttaa kyllä se, että Helsingissä on kalliimpaa elää kuin melkeen missä tahansa paikassa muualla Suomessa. Kun pikkukaupunkilaista silti haluttaa asua lähellä keskustaa, alkaa niukkuudessa kasvaneen pikkukaupunkilaisen elämää raastaa uudessa elämässä samat ongelmat kuin vanhassakin: niukkuus ja mitättömyys. Juuri ne asiat, jotka oli tarkoitus jättää lopullisesti taakse muuttaessa Stadiin.
Pikkukaupunkilaisen pettymys uuteen elämään kasvaa ja turhautuminen lisääntyy, kun hän tajuaa, että hänestä ei tulekaan "rikasta tai kuuluisaa" parissa vuodessa. Sitten sitä ahdistusta puretaan tälläisilla palstoilla, jos ei kierretä pikku yksiössä kehää yhdessä kissan kanssa.
Siinä ahdistustyössä Helsinki saa syyt niskoilleen, mutta oikeasti homman nimi on tämä: Helsinkiin muuttavilla pikkukaupunkien nuorilla lupauksilla ON pikkukaupunkilaisen identiteetti ja se PYSYY hautaan asti, vaikka ne kieltävät sen tai eivät itse tajuaisi faktaa.
Tuo sama pikkukaupunkilainen identiteetti saa osan heistä muuttamaan Helsinkiin ilman mitään selvää syytä, "kun se on niin coolia". Sitten kun lopulta huomaa, että jos kaupunki onkin cool, itse sitä ei välttämättä ole.
Helpoin ratkaisu tälle "Alienille" on sitten käydä kenen tahansa kimppuun, anonyyminä, nettipalstalla ja syyttää unelmien kariutumisesta niiden kohdetta, Helsinkiä, sekä ihmisiä - mahdollisesti toisia pikkukaupunkilaisia - jotka ovat pystyneet toteuttamaan unelmiaan haaveidensa kaupungissa, eli muuttuneet ihmisinä edes sen verran, että pystyvät näkemään oman pikkukaupunkilaistaustansa sekä sen aiheuttamat paineet ja valinnat.
Kiitos ajastanne,
Tomppa
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eipä tohon oo enää mitään lisättävää.
Tomppa kirjoittaa hyvin...
Tämä sama on varmasti joka kaupungissa, ja sinne muuttavilla edessä.
Saa nimittäin olla melko mielenkiintoinen ihminen, että suuressa Helsingissä herättää jotakin vastakaikua ns paikallisissa... ?
Yleensä jo paikkakunnalla asuvat tuntevat ihmisiä enemmän, mitä sinne juuri muuttaneet.
Kaupungissa asuminen kun on juuri ihmiskontaktien luomista, ja omissa piireissä pysymistä ?
Ehdotan että olisit yhteydessä ystäviisi jo ennen matkustamista Helsinkiin.
Paras tapa on kutsua heidät heti tupaantuliaisiin, ja kertoa että mitä aioit tulevaisuudessa tehdä kaupungissa.
Kyllä niitä vanhojakin tuttuja Helsingissä on varmasti jokaisella. Jos ei vielä, niin ennenpitkää. Senverran pakko tänne kuitenkin on töiden perässä tunkea. Ihmeellisintä on kuitenkin se, että heti kun tänne tulee alkaa muka mieletön KIIRE. Sitä 10-20 kilometriä toisen luo ei saada taitettua vaikka ennen taittui helposti satakin kilometriä. Tai kahvilla piipahtamista pitää suunnitella viikkokausia etukäteen. Omituista...
Kun on jotain harrastuksia, niin kaikki on helpompaa. Kun tarvitsee nähdä niiden merkeissä, niin siten pysyy hyvät välit entisiinkin kavereihin.
Kehukaa nyt hesaa , mitä hyviä puolia ja haittapuolia ????
"Jotkut tällä palstalla helsinkiä kritisoivat tyypit vaikuttavat kärsivän pitkittyneestä pikkukaupunkilaissyndroomasta".
Voi olla, mutta Helsinkiä Ja "helsinkiläisyyttä" kritisoivat myös muunlaiset ihmiset.
HUONON itsetunnon omaava "helsinkiläinen" suhtautuu kritiikkiin usein henkilökohtaisesti ja kokee sen loukkaavaksi.Terveen itsetunnon omaava helsinkiläinen ymmärtää, että kritiikki voi olla aiheellista, ja kritisoi itsekin, jos näkee sen aiheelliseksi.
Huonoa kritiikkiä on mielestäni esim se, että yleistämällä todetaan: "helsinkiläiset ovat epäystävällisiä ja tylyjä jne".Syvällisemmässä kritiikissä pohditaan myös syitä ja seurauksia (yleiseen henkiseen ilmapiiriiin).
Helsingissä on hyvää se että siellä tapaa muualtakin Suomesta sinne tulleita...
Äkkiä saa hyvin käsityksen koko maasta, ja siten voi hyvin yleistää myöhemmin elämässään näistä tuttavuuksista...
Kun olette Hesassa, niin olkaa kunnolla... sillä moni muistaa vielä myöhemminkin että olitte muualta sinne muuttaneita.
Minusta kannatta kirjoittaa tälläisille palastoille ns omia asioitaan. Siten ehkä muutkin heräävät, ja alkavat ajattelemaan...
Toinen vaihtoehto (mielestäni yleisempi nuorilla) ovat nämä supercoolit maailmanmatkaajat, jotka muuttavat stadiin perähikiältä ja tuntevat kohta kaikki klubit ja trendibaarit ja elävät villiä nuoruuttaan eivätkä voi käsittää, miten joku viihtyy niissä samoissa ympyröissä missä on kasvanutkin ilman mitään erityistä tarvetta todistaa maailmalle omaa kosmopoliittisuuttaan (esim. pukeutumalla lateksihousuihin ja popsimalla pillereitä kaapelitehtaalla). Useat näistä ovat muuten homoja, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää... Mutta on se näin stadilaisen silmissä hauska katsoa, miten ihmiset oikeasti tulevat tähän kaupunkiin niin kuin tämä olisi joku saatanan New York. Ja sitten kun tajutaan, miten pieni paikka Helsinki on päätetään lähteä reppumatkailemaan Intiaan tai muutetaan Tukholmaan tai kesätöihin Pariisiin. Ja sitten kasvetaan aikuisiksi!
näin on. Hesassa/Stadissa ihan miten vaan, monet kuulee huutosi mutta kukaan ei vastaa sihen.tule tutustumis matkalle Sörnäisiin, tiedät mitä on piiki paratiisi, tai prostituutio Vaasankadulla.unohtamatta lestin heittoa .ja ettei totuus unohtuisi asun itse linnan vieressä ja voin sanoa että näille huume hörhöille ja muille kukkakeppi paska sakille autaa vain nokialainen nuoriso kasvattaja.ja jos joku vitun mafioso taas tästä saa herneen nenään, voin mies miestä vastaan lähteä kokeilemaan senkkaa nenästä
ja jos pitää jotkut lakeijat ja muut luuserit otaa mukaan niin kokeillaan