Miten voi puhua Jumalan rakkaudesta, kun maailmassa on niin paljon hätää ? Tämä on todella monille lähes ylipääsemätön ristiriita. Miten näin voi olla ?
Kun on kysymys on Jumalan rakkaudesta, pohditaan niin syvällisiä asioita, että tuskinpa kukaan pysty sitä kuvaamaan tai ymmärtämään täysin. Arkipäivän kokemuksemme ja itsekkäät, ihmiskeskeiset ajatuksemme usein vaikeuttavat entisestään tämän tajuamista. Mutta silti siitä huolimatta saamme luottaa Jumalan rakkauteen evankeliumin sanoman kautta.
Ensin muutamat jakeet Raamatusta. Joh.3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
1 Joh.4: 9. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Suomen kielellä ei ole erillisiä sanoja, joten sekoitetaan luvattoman paljon eroottista rakkautta, ystävänrakkautta, äidinrakkautta ym. vivahteita. Jumalan rakkaus (agapee-rakkaus) on vielä paljon syvällisempää. Se on pitkämielistä, täysin antautuvaa rakkautta, mikä ei edellytä vastapalvelua.
Vapaan tahdon mukaan voin päättää olla rakastamatta. Silloin vallitsee rakkauden puute eli itsekkyys. Tämä usein tuhoaa suhteita sekä Jumalaan että ihmisiin päin. Tämä ei ole Jumalan tahto.
Ajattele rakkautta miehen ja naisen välillä. Sen tulisi aitona olla täysin avoin ja luottamuksellinen ilman minkäänlaisia säröjä syvästi toinen toistansa kunnioittaen. (Tämä ihanne särkyy valitettavan usein (aina ?) tässä maailmassa.) Niin kuin kaksi nuorta seurusteluaikana päättävät, haluavatko todella rakastaa toisiaan ja jatkaa elämää yhdessä avioliitossa, on tämä maallinen elämä meille annettu "seurusteluaika", jolloin me valitsemme haluammeko rakastaa Jumalaa ja kerran taivaassa ikuisesti olla Hänen luonansa.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.
Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa.
Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.
Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Tällainen "agapee"-rakkaus on aika vieras käsite nykyajan ihmisille, joille rakkaus-käsite usein on täysin jotain muuta. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä (valitettavasti rakastava isä on nykyään myös monille vieras käsite).
Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista (maailman kärsimykset). Ne ovat sittenkin sen vapaan tahdon seurannaisia. Jumalan on ollut pakko antaa mahdollisuus siihen, että sitä voidaan käyttää väärin toisen ihmisen vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toinen toisellemme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.
Miksei Jumala puutu asiaan, kun tätä vapautta käytetään räikeästi väärin ? Mutta taas törmätään tähän vapauden olemukseen. Vapaus, jota voitaisiin estää tai rajoittaa väärinkäyttämisen uhatessa, ei olisi todellista vapautta.
Jos Jumala todella antaa meille vapauden, sen on oltava luonteeltaan, ainakin enimmäkseen, peruuttamaton asia. Hänen on periaatteessa tietyin rajoituksin "pidettävä siitä näppinsä irti". Ihmiset saavat tehdä oman mielensä mukaan, mutta on pidettävä mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jumala kuitenkin valvoo tapahtumien kulkua ja tavalla, jota emme aina heti tunnista, ohjaa maailman menoa niin, että Hänen lopullinen suunnitelmansa aikanaan kyllä toteutuu.
Ihminen on syntinen, koska hän ei rakasta Jumalaa yli kaiken. Jumala armahtaa meitä Jeesuksen kautta.
Otteita : http://www.nic.fi/~jlindell
mm. kirjoitus "Miksi juuri kristillinen usko ?", josta voi lukea lisää
Kun on kysymys on Jumalan rakkaudesta, pohditaan niin syvällisiä asioita, että tuskinpa kukaan pysty sitä kuvaamaan tai ymmärtämään täysin. Arkipäivän kokemuksemme ja itsekkäät, ihmiskeskeiset ajatuksemme usein vaikeuttavat entisestään tämän tajuamista. Mutta silti siitä huolimatta saamme luottaa Jumalan rakkauteen evankeliumin sanoman kautta.
Ensin muutamat jakeet Raamatusta. Joh.3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
1 Joh.4: 9. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Suomen kielellä ei ole erillisiä sanoja, joten sekoitetaan luvattoman paljon eroottista rakkautta, ystävänrakkautta, äidinrakkautta ym. vivahteita. Jumalan rakkaus (agapee-rakkaus) on vielä paljon syvällisempää. Se on pitkämielistä, täysin antautuvaa rakkautta, mikä ei edellytä vastapalvelua.
Vapaan tahdon mukaan voin päättää olla rakastamatta. Silloin vallitsee rakkauden puute eli itsekkyys. Tämä usein tuhoaa suhteita sekä Jumalaan että ihmisiin päin. Tämä ei ole Jumalan tahto.
Ajattele rakkautta miehen ja naisen välillä. Sen tulisi aitona olla täysin avoin ja luottamuksellinen ilman minkäänlaisia säröjä syvästi toinen toistansa kunnioittaen. (Tämä ihanne särkyy valitettavan usein (aina ?) tässä maailmassa.) Niin kuin kaksi nuorta seurusteluaikana päättävät, haluavatko todella rakastaa toisiaan ja jatkaa elämää yhdessä avioliitossa, on tämä maallinen elämä meille annettu "seurusteluaika", jolloin me valitsemme haluammeko rakastaa Jumalaa ja kerran taivaassa ikuisesti olla Hänen luonansa.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.
Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa.
Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.
Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Tällainen "agapee"-rakkaus on aika vieras käsite nykyajan ihmisille, joille rakkaus-käsite usein on täysin jotain muuta. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä (valitettavasti rakastava isä on nykyään myös monille vieras käsite).
Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista (maailman kärsimykset). Ne ovat sittenkin sen vapaan tahdon seurannaisia. Jumalan on ollut pakko antaa mahdollisuus siihen, että sitä voidaan käyttää väärin toisen ihmisen vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toinen toisellemme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.
Miksei Jumala puutu asiaan, kun tätä vapautta käytetään räikeästi väärin ? Mutta taas törmätään tähän vapauden olemukseen. Vapaus, jota voitaisiin estää tai rajoittaa väärinkäyttämisen uhatessa, ei olisi todellista vapautta.
Jos Jumala todella antaa meille vapauden, sen on oltava luonteeltaan, ainakin enimmäkseen, peruuttamaton asia. Hänen on periaatteessa tietyin rajoituksin "pidettävä siitä näppinsä irti". Ihmiset saavat tehdä oman mielensä mukaan, mutta on pidettävä mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jumala kuitenkin valvoo tapahtumien kulkua ja tavalla, jota emme aina heti tunnista, ohjaa maailman menoa niin, että Hänen lopullinen suunnitelmansa aikanaan kyllä toteutuu.
Ihminen on syntinen, koska hän ei rakasta Jumalaa yli kaiken. Jumala armahtaa meitä Jeesuksen kautta.
Otteita : http://www.nic.fi/~jlindell
mm. kirjoitus "Miksi juuri kristillinen usko ?", josta voi lukea lisää
Vastaukset 9
Vanhimmat
älä julista ja saarnaa.
No, mikä on sinun asiasi, josta pitäisi keskustella ?
tästä...
Olen ”jli” pyytänyt sinua joskus kommentoimaan tätä kysymystä (ehkä pari viikkoa sitten).
Et ole kommentoinut, niin kuin ei kukaan muukaan. Esitän sen nyt uudelleen samassa muodossa:
Jos Jumala olisi luonut sielumme, niin ne olisivat KAIKKI TISMALLEEN SAMANLAISIA.
Jos taasen kaikki sielut olisivat tismalleen samanlaisia, tekisivät ne aina tismalleen samanlaiset ratkaisut kaikissa elämän (vapaissa) valinnoissa (mikäli siis ympäristötekijät unohdetaan).
Silloin kaikki sielut, joutuvat tismalleen samaan paikkaan (helvetti/taivas), jos kaikki muut olosuhteet ovat samat.
Ts. ihmisellä ei olisikaan vapaata tahtoa.
Missä päättely ontuu ”jli”:n mielestä????
"Jos Jumala olisi luonut sielumme, niin ne olisivat KAIKKI TISMALLEEN SAMANLAISIA."
Miksi näin pitäisi olla ??? Miksi haluat rajoittaa Jumalan toimintaa ? Pitäsisikö Jumalan toimia sinun ajatustesi mukaan ???
Esim. luonnossa kaikki lehtipuiden lehdet ovat kuulemma erilaiset.
Kaikki ihmiset ovat erilaisia.
Jos Jumala on näin luonut, miksi meidän pitäisi olettaa jotain muuta ? Itse asiassa tämä on valtavaa rikkautta, jota valitettavasti emme voi aina sietää tai hyödyntää.
Ihmisen sielu-käsitettä minä en pysty (etkä sinäkään) selittämään niin täsmällisesti, että olisi suoraan kaikille selvää. Siinäkin Jumalan viisautta ja moninaisuutta, jota emme voi rajoitetuilla aivoillamme täysin käsittää.
You wrote
Jos sielut ovat siis erilaisia, on Jumala aiheuttanut ihmisen ”pahuuden” tai ”hyvyyden”, koska eihän tyhjästä syntynyt sielu ole voinut itse vaikuttaa ominaisuuksiinsa.
Jonkun on täytynyt luoda se hyväksi tai pahaksi (tai siltä väliltä).
Tarkoitatko, että sekin on valtavaa rikkautta, kun toiset ovat syntisiä toiset eivät?
Onhan se tavattoman epädemokraattista, että sielut on luotu erilaisiksi. Silloinhan toisilla on paremmat edellytykset päästä taivaaseen kuin toisilla.
Olemme kaikki ihmiset erilaisia fyysisesti kuin henkisestikin. Tällaisiksi on Jumala meidät luonut. Ainoa asia, minkä Jumala on tarkoittanut kaikille ihmisille yhdeksi ja samaksi on USKO. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus valita hyvän ja pahan väliltä. Kun sielunvihollinen houkuttelee pahaan, on ihmisen liha helposti sinne suuntaan kallistuvainen, mutta Herraan turvaavien, luottavien ja uskovien ihmisten voima on Herra itse. Hän on luvannut olla heikoissa väkevä.
mahdollisuutta valita uskoaan Jumalaan (jumaliin).
You wrote:
Mistä sielu tietää, että juuri tietty Jumala on se (ainoa) oikea johon kannatta uskoa. Tarjolla on eri uskontojen kautta jopa yli miljoona jumalaa (ns. monet luonnonkansat ovat hyvin monijumalaisia).
Niin ja miksi se usko on niin tärkeä Jumalalle. Olettaisi, että sielun hyvyys eikä sen herkkäuskoisuus olisi tärkein kriteeri taivaaseen pääsylle.
Toisaalta sielun on täytynyt saada kyky uskoa (oikeaan) Jumalaan juuri Jumalalta. Koska se ei ole itse voinut vaikuttaa millään tavoin ominaisuuksiinsa.
Tarkoitatko, että jos uskoo (oikeaan) Jumalaan niin on ’hyvä sielu’ ja jos ei usko tai uskoo väärään Jumalaan niin on ’paha sielu’? Sieluilla on siis oltava sen (oikean) Jumalan synnyttämiä eroja.
Leikki leikkinä. Mennäksemme tosiasioihin pitää palata taas (karuun ?) todellisuuteen.
Nimittäin nykytiedon perusteella ihmisen käyttäytyminen on sidottu perimään ja osittain myös elinympäristöön. DNA-tutkimus on osoittamassa monien ”saatanan” vaikutuksesta johtuneiden tekojen syynä olevankin perimään ohjelmoitu geneettinen koodi, ts. ihminen onkin käyttäytynyt luonnollisella tavalla.
Joukkomurhia tehneet psykopaatit eivät pysty kokemaan empatiaa uhrejaan kohtaan aivojen mantelitumakkeessa olevan fyysisen poikkeaman vuoksi. Esim. alkoholismi, epilepsia, skitsofrenia, lapsettomuus, homous ja monet ”pahuuteen” johtavat luoteenpiirteet ovatkin osoittautuneet periytyviksi (moni meistä kantaa perimässään näitäkin sairauksia tietämättään). Nämä taudit tai poikkeamat käyttäytymisessä ovat siis aineen (geeneihin talletetun ohjelman avulla) vaikuttamista ihmisen toimintaan.
Henkiolennot ovat siis saaneet jäädä työttömiksi.
"Jonkun on täytynyt luoda se hyväksi tai pahaksi (tai siltä väliltä)."
Et ole oikein tajunnut suhdetta Jumalan rakkauden ja ihmisen vapaan tahdon välillä. Tästä olen kirjoittanut jo linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
joten viittaan siihen. Kannattaa sitä miettiä !
Puhuit "epädemokrattisuudesta" luomisessa.
Nimimerkistä huolimatta et kai ole pätevä neuvomaan, miten Jumalan olisi pitänyt toimia ??
Jes.55:8 "- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. 9. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella."
Tähän sinunkin saivartelusi hukkuu, eikö niin ?
Miten kukaan voi neuvoa sellaista mitä ei edes ole olemassa?
Voi sinua…"jli"
Et ole oikein tajunnut, kuinka uskonnot ja erilaiset perinteet ja rituaalit ovat oikein syntyneet. Jotta ymmärtäisi nykyisten uskontojen olemuksen on perehdyttävä historiaan ja luonnontieteisiin. Psykologiasta, sosiologiasta ja antropologiasta on myös hyötyä. Niiden avulla voidaan ohittaa kirjoittamasi taikauskoon ja tietämättömyyteen perustuvat ajatukset, nähdä ne pakanallisen historiamme viimeisinä jäänteinä. Jostain syystä, jotkut primitiivisesti ajattelevat ihmiset ovat niistä kiinnostuneita. He jopa uhraavat suuren osan elämästään moisen hölynpölyn levittämiselle.
Kirjoittamasi teksti on niin läpeensä lahoa, ettei sitä kannattaisi edes lukea. Luin kuitenkin pyynnöstäsi kohdan ” Vapauden riskit - Vapaa tahto ja rangaistus”
Olisi voinut kieltäytyä??? Keneltä? Kukapa häntä olisi voinut vaatia luomaan ihmisen?
Eihän kaikkivaltias ja kaikkivoipa voi ottaa riskejä, koska niitä ei sellaisella olennolla ole! Häneltä onnistuu kaikki. Sitä paitsi Hänen äärettömään voimaan ja suuruuteen verrattuna kaikki on suhteessa täysin olematonta.
Jumalahan on taivaassa ja siellä ei ole kärsimystä, vain iloa.
Höpö, höpö. Luepa vähän historiaa ja viisastu. Jeesus oli sijaiskärsijä, syntien sovittaja, samaan tapaan kuten lukemattomissa muinaisissa uskonnoissa. Sijaiskärsijä sai kuitenkin jumalallisen ulottuvuuden, koska hänestä odotettiin juutalaisten vapauttajaa.
Ajatus siitä, että joku voi ottaa toisen synnit kannettavakseen ja toimia ns. sijaiskärsijänä, on tunnettu hyvin kaukaisilta ajoilta ja kaikilla mantereilla. Vieläkin puhutaan syntipukista ajattelematta, että aikoinaan suurena sovituspäivänä ylipappi pirskotti teurastetun pukin verta Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimmässä ja eri rituaalissa tunnusti kansan synnit ja sälytti ne toisen pukin kannettavaksi pois erämaahan.
Tämä ajatusleikki huipentui tuhansien vuosien kehityksen tuloksena Paavalin sovitusoppiin. Hellenistisessä perinteessä, josta Paavali kreikkalaisena monet ideansa oli löytänyt, sijaisuhrikäsite oli tärkeässä asemassa. Esim. Apollo-jumalan palvontaan kuului riitti, jossa valittiin mies, jonka päälle kanssaihmisten synnit sälytettiin ja joka sitten syöstiin mereen (vrt. Matteus 8:32). Ateenalaisten Thargelia-juhlassa valittiin kaksi sijaisuhria, nainen ja mies, joita sitten kidutettiin usein kuolemaan asti.
Mesopotanialaisissa uskonnoissa sijaiskärsimys tunnetaan eri muodoissa. Esim. Assyrian kuningasta vastaan kapinoineet vasallit joutuivat sovittamaan syntinsä polttamalla rakkaimpansa, viattomat poikansa elävältä (vrt. Aabraham). Myös karitsan uhraamien manalan jumalille kuolemansairaan sijaista oli yleinen mesopotanialainen parannusriitti.
Syntiä tehnyt kuningas saattoi pelastua erittäin raskaista synneistä sijaiskärsijän avulla. Tällöin kuninkaan sijaiskärsijäksi, ”sijaiskuninkaaksi”, valittiin yleensä rikollinen, joka kruunattiin ja puettiin purppuravaatteeseen. Hän sai uhrilampaan tavoin kuulla taivaallisen tuomioistuimen (auringon) langettaman tuomion. ”Hallittuaan” vartioituna kirjoituksissa säädetyn ajan, yleensä 100 päivää, hänet surmattiin.
Antiikin yhteiskunnissa kasvatus perustui suurelta osalta esikuviin. Kaukaiset ja liian helppoon elämään tottuneet perinteiset jumalat eivät kauankaan riittäneet tyydyttämään ihmisten esikuvien ja sijaiskärsijöiden kaipuuta, vaan tarvittiin joukko myyttisiä sankarittaria ja sankareita, joilla oli sekä jumalallisia että inhimillisiä ominaisuuksia. Useat sankareista olivat syntyneet jumalten ja kuolevaisten välisistä suhteista, he olivat itsekin kuolevaisia mutta jotkut heistä saattoivat kuolemansa jälkeen päästä astumaan ylös taivaisiin asumaan jumalten keskuudessa. Sankareista tunnetuin oli Herakles, joka vietti vaikean ja kiusauksia täynnä olevan elämän, kärsi tavattoman kivuliaan kuoleman ja nousi sen jälkeen isänsä luo taivaaseen, Olymposvuorelle. On monia muitakin lähes vastaavia myyttejä. Ne ovat toimineen essealaisten mallina heidän luodessa omaa pelastaja-myyttiään. Tästä sai alkunsa kristinusko.
Tämäkin on taikauskoinen käsitys, plagioitu muista uskonnoista. Katso edellä.
Miten taikauskosta voi mitään päätellä?
>
Voiko kukaan tervejärkinen ihminen esittää moisia ajatuksia? Niissähän ei järjen häivää; vain saivartelua, taikauskoa ja tietämättömyyttä; sielu, persoona, vastuu, oma tahto. Kaikki sotkettu yhteen tajuamatta mitä ne edes tarkoittavat.
Ei muka mitään epäloogista, hah hah.
Lopeta hyvä ihminen tuollaisen sotkun kirjoittamien.