Miten voi puhua Jumalan rakkaudesta, kun maailmassa on niin paljon hätää ? Tämä on todella monille lähes ylipääsemätön ristiriita. Miten näin voi olla ?
Kun on kysymys on Jumalan rakkaudesta, pohditaan niin syvällisiä asioita, että tuskinpa kukaan pysty sitä kuvaamaan tai ymmärtämään täysin. Arkipäivän kokemuksemme ja itsekkäät, ihmiskeskeiset ajatuksemme usein vaikeuttavat entisestään tämän tajuamista. Mutta silti siitä huolimatta saamme luottaa Jumalan rakkauteen evankeliumin sanoman kautta.
Ensin muutamat jakeet Raamatusta. Joh.3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
1 Joh.4: 9. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Suomen kielellä ei ole erillisiä sanoja, joten sekoitetaan luvattoman paljon eroottista rakkautta, ystävänrakkautta, äidinrakkautta ym. vivahteita. Jumalan rakkaus (agapee-rakkaus) on vielä paljon syvällisempää. Se on pitkämielistä, täysin antautuvaa rakkautta, mikä ei edellytä vastapalvelua.
Vapaan tahdon mukaan voin päättää olla rakastamatta. Silloin vallitsee rakkauden puute eli itsekkyys. Tämä usein tuhoaa suhteita sekä Jumalaan että ihmisiin päin. Tämä ei ole Jumalan tahto.
Ajattele rakkautta miehen ja naisen välillä. Sen tulisi aitona olla täysin avoin ja luottamuksellinen ilman minkäänlaisia säröjä syvästi toinen toistansa kunnioittaen. (Tämä ihanne särkyy valitettavan usein (aina ?) tässä maailmassa.) Niin kuin kaksi nuorta seurusteluaikana päättävät, haluavatko todella rakastaa toisiaan ja jatkaa elämää yhdessä avioliitossa, on tämä maallinen elämä meille annettu "seurusteluaika", jolloin me valitsemme haluammeko rakastaa Jumalaa ja kerran taivaassa ikuisesti olla Hänen luonansa.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.
Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa.
Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.
Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Tällainen "agapee"-rakkaus on aika vieras käsite nykyajan ihmisille, joille rakkaus-käsite usein on täysin jotain muuta. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä (valitettavasti rakastava isä on nykyään myös monille vieras käsite).
Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista (maailman kärsimykset). Ne ovat sittenkin sen vapaan tahdon seurannaisia. Jumalan on ollut pakko antaa mahdollisuus siihen, että sitä voidaan käyttää väärin toisen ihmisen vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toinen toisellemme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.
Miksei Jumala puutu asiaan, kun tätä vapautta käytetään räikeästi väärin ? Mutta taas törmätään tähän vapauden olemukseen. Vapaus, jota voitaisiin estää tai rajoittaa väärinkäyttämisen uhatessa, ei olisi todellista vapautta.
Jos Jumala todella antaa meille vapauden, sen on oltava luonteeltaan, ainakin enimmäkseen, peruuttamaton asia. Hänen on periaatteessa tietyin rajoituksin "pidettävä siitä näppinsä irti". Ihmiset saavat tehdä oman mielensä mukaan, mutta on pidettävä mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jumala kuitenkin valvoo tapahtumien kulkua ja tavalla, jota emme aina heti tunnista, ohjaa maailman menoa niin, että Hänen lopullinen suunnitelmansa aikanaan kyllä toteutuu.
Ihminen on syntinen, koska hän ei rakasta Jumalaa yli kaiken. Jumala armahtaa meitä Jeesuksen kautta.
Otteita : http://www.nic.fi/~jlindell
mm. kirjoitus "Miksi juuri kristillinen usko ?", josta voi lukea lisää
Kun on kysymys on Jumalan rakkaudesta, pohditaan niin syvällisiä asioita, että tuskinpa kukaan pysty sitä kuvaamaan tai ymmärtämään täysin. Arkipäivän kokemuksemme ja itsekkäät, ihmiskeskeiset ajatuksemme usein vaikeuttavat entisestään tämän tajuamista. Mutta silti siitä huolimatta saamme luottaa Jumalan rakkauteen evankeliumin sanoman kautta.
Ensin muutamat jakeet Raamatusta. Joh.3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
1 Joh.4: 9. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Suomen kielellä ei ole erillisiä sanoja, joten sekoitetaan luvattoman paljon eroottista rakkautta, ystävänrakkautta, äidinrakkautta ym. vivahteita. Jumalan rakkaus (agapee-rakkaus) on vielä paljon syvällisempää. Se on pitkämielistä, täysin antautuvaa rakkautta, mikä ei edellytä vastapalvelua.
Vapaan tahdon mukaan voin päättää olla rakastamatta. Silloin vallitsee rakkauden puute eli itsekkyys. Tämä usein tuhoaa suhteita sekä Jumalaan että ihmisiin päin. Tämä ei ole Jumalan tahto.
Ajattele rakkautta miehen ja naisen välillä. Sen tulisi aitona olla täysin avoin ja luottamuksellinen ilman minkäänlaisia säröjä syvästi toinen toistansa kunnioittaen. (Tämä ihanne särkyy valitettavan usein (aina ?) tässä maailmassa.) Niin kuin kaksi nuorta seurusteluaikana päättävät, haluavatko todella rakastaa toisiaan ja jatkaa elämää yhdessä avioliitossa, on tämä maallinen elämä meille annettu "seurusteluaika", jolloin me valitsemme haluammeko rakastaa Jumalaa ja kerran taivaassa ikuisesti olla Hänen luonansa.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.
Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa.
Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.
Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Tällainen "agapee"-rakkaus on aika vieras käsite nykyajan ihmisille, joille rakkaus-käsite usein on täysin jotain muuta. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä (valitettavasti rakastava isä on nykyään myös monille vieras käsite).
Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista (maailman kärsimykset). Ne ovat sittenkin sen vapaan tahdon seurannaisia. Jumalan on ollut pakko antaa mahdollisuus siihen, että sitä voidaan käyttää väärin toisen ihmisen vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toinen toisellemme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.
Miksei Jumala puutu asiaan, kun tätä vapautta käytetään räikeästi väärin ? Mutta taas törmätään tähän vapauden olemukseen. Vapaus, jota voitaisiin estää tai rajoittaa väärinkäyttämisen uhatessa, ei olisi todellista vapautta.
Jos Jumala todella antaa meille vapauden, sen on oltava luonteeltaan, ainakin enimmäkseen, peruuttamaton asia. Hänen on periaatteessa tietyin rajoituksin "pidettävä siitä näppinsä irti". Ihmiset saavat tehdä oman mielensä mukaan, mutta on pidettävä mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jumala kuitenkin valvoo tapahtumien kulkua ja tavalla, jota emme aina heti tunnista, ohjaa maailman menoa niin, että Hänen lopullinen suunnitelmansa aikanaan kyllä toteutuu.
Ihminen on syntinen, koska hän ei rakasta Jumalaa yli kaiken. Jumala armahtaa meitä Jeesuksen kautta.
Otteita : http://www.nic.fi/~jlindell
mm. kirjoitus "Miksi juuri kristillinen usko ?", josta voi lukea lisää
Vastaukset 10
Vanhimmat
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Eikös se raamatussa näin mene. Mutta missä ihmeen alussa! Eikös se Jumala ollutkin ajasta riippumaton. Jumalalla ei näinollen ole alkua eikä loppua; mistään välivaiheista puhumattakaan. Jos Jumala on joka hetkessä yhtaikaa, niin silloin hän on omasta näkökulmastaan luonut koko maailmankaikkeuden aikaskaalan samalla hetkellä. Hän loi sen juuri sellaiseksi, kuin loi, eikä sitä enää voi millään "vapaalla" ihmisen tahdolla muuksi muuttaa. Jos taas Jumala ei olekaan absoluuttisen kaikkitietävä ja ajaton, on maailmankaikkeudella oltava muitakin alkuehtoja. Oletko valmis hyväksymään tämän?
Kun sanot, että Jumala ei puutu asioihin vaikka voisi, sinä kuitenkin sillä hetkellä ajattelet Jumalan ikäänkuin ajasta riippuvaiseksi; muuten noin ei voi sanoa. Vai miten ihmeessä voit olla ymmärtämättä tätä asiaa. Lopetatko kenties asian ajattelun ja alat toistella mielessäsi noita mantrojasi. Lisäksi sanoit, että Jumala otti riskin; vai voi kaikkitietäväkin ottaa riskejä? Mitenkähän olet tuon sanan "riski" oikein ymmärtänyt. Tässäkin taas ymmärrät Jumalan ajalliseksi.
VIHJE: Jos sattuisi olemaan niin, että jonkinlainen jumala tosiaan olisi olemassa ja ihmisillä olisi siitä henkilökohtaisia kokemuksia, niin asettamalla noilla sivuillasi kreationistiset valheet ja jumalkokemukset saman auktoriteetin alle, torpedoit myös mahdollisesti todellisten jumalkokemusten uskottavuuden. Voihan se olla, että tämä jumala vain ylläpitää evoluutiota. Haukkaat liian suuren palan, jos vaadit ihmisiä uskomaan empiiristen havaintojen vastaisia asioita jonkun kirjan perusteella.
Jos sinä olet TÄYSIN varma Jumalan olemassaolosta, niin mikä sinut erottaa näistä kuvaamistasi roboteista, joita Jumala ei luonut? Eihän sinulla käytännössä ole vapautta olla valitsematta Jumalaa. Teoreettinen vapaus ei taas ole todellista vapautta.
Muutamat kommentit hyvän kirjoituksesi johdosta. Tämä ei tarkoita, että allekirjoittaisin kaiken.
Tosiasia on, että kun on kysymys kaiken alusta, liikumme alueella, josta meillä ei ole mahdollisuuksia lausua ehdottomia totuuksia. (Sen takia tuo "valhe"-sanasi jossakin ihmetyttää.) Me emme voi käsittää sitä olotilaa, jossa aika ei olisi, ja josta koko tämä meidän luomakuntamme ja olemassaolomme lähti liikkeelle.
Sen takia joudumme tarkastelemaan asioita ihmisten rajoittuneesta perspektiivistä kuitenkin huomioiden, että kaiken takana on käsittämätön viisaus ja voima (Jumala). Tämä voimakkaasti värittää subjektiivisia käsityksiämme ja sanojen merkityksiä. Esim. tuo "riski"-sana on tällainen. En oikein usko, että Jumalan ihmiseksi tuleminen ja koko pelastussuunnitelma olisi ollut jokin riskinoton hätäsuunnitelma Jumalan taholta. Luulen, että se oli/on kiinteä erottamaton osa siitä kokonaisuudesta, joka on vain Jumalan hallinnassa.
Myöskin ilmaisuni, ettei Jumala puuttuu maailman hätään ja ongelmiin, vaatii muutaman lisäsanan. Tarkoitan lähinnä sitä, ettei hän väkivaltaisesti ota meitä "niskasta kiinni" ja pistää kaiken ojennukseen. Tämä olisi niitä periaatteita vastaan, josta kirjoitin. Mutta kyllä Jumala sittenkin puuttuu asioihin, vaikka emme aina voi sitä eritellä. Hän tällöin käyttää niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita toimimaan asian hyväksi jollakin tavalla. Enkä usko, että tällöin aina olisi kysymys uskovaisista ihmisistä. Kyllä Jumala käyttää muitakin. Miten paljon tämä sitten on seuraus uskovaisten tuntemasta sisäisestä hädästä asioista ja heidän rukouksistaan asian puolesta on meiltä usein salassa. Henkilökohtaisesti uskon, että tässä piilee valtavia mahdollisuuksia ja voimia, joita valitettavasti uskovaisetkaan eivät aina huomioi.
Raamattu ilmoittaa : "Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan."
Nämä voimat hallitsevat tässä maailmassa, kunnes kerran kukistuvat Raamatun mukaan. Elleivät ihmiset tätä huomioi, he ovat loppujen lopuksi aika voimattomia tässä taistelussa paremman tulevaisuuden puolesta. Tästä saamme tiedotusvälineiden kautta lähes päivittäin todisteita.
Vapaan tahdon seuraus on väistämätön laki : "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." On lähes mahdotonta aina eritellä syitä ja seurauksia. Olemme usein "noidan kehässä". Voidaan vain todeta, että pahuus usein leviää lumivyöryn tavoin haudaten alleen myös hyviä aikeita. Vaikka ihmisellä on mahdollisuus valita pahuutta, tämä ei ole pakollista. Hän voi myös asettua hyvyyden puolelle. Evankeliumi voi vapauttaa myös pahuuden kierteistä.
Enemmän pohdintoja linkissä : http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
Kun puhun kreationistisista valheista, en tietenkään tarkoita kaiken alkua, koska siitä ei minunkaan mielestäni voi laukoa totuuksia. Kreationistisilla valheilla tarkoitan esim. radimetristen mittaustulosten, fossiililöydösten ym. kieltämistä sekä etenkin tieteellisen metodin vääristelemistä.
Minä todellakin luulin, että olisit ymmärtänyt minä näillä "valheilla" tarkoitin. Ensimmäisenä tuli mieleen, että taas on kyse vain kreationisteille tyypillisestä vääristelystä, kun noin vastasit. Yleensä vain uskovaiset väittävät asioita, joita ei voida tarkistaa; se ei taas kuulu minun tapoihini.
Olisi täysin kohtuutonta Jumalalta vaatia ihmistä uskomaan(ymmärtämään) sellaista, mikä on inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella.
Jos ihminen ei voi käsittää millaista olisi ilman aikaa, niin silloin ei tätä ajattomuutta voida käyttää selittämään Jumalan olemusta. Jos sanotaan, että Jumala on ajaton, niin se ei yksinkertaisesti silloin tarkoita yhtään mitään. Sinä kuitenkin käytät tätä selitystä. MIKSI? Onko se jonkinlainen älyllinen instrumentti, jonka avulla ristiriidat voidaan sivuuttaa.
No miksi minä en ole mitään käsittämätöntä viisautta huomannut. Et voine kiistää ettenkö olisi yrittänyt. En vain kykene puolueelliseen ajatteluun. Tätä väistämättä vaaditaan jos pitää uskoa johonkin, mitä ei edes voi ymmärtää. (Eli ei voi oman ymmärryksensä nojalla varmistaa, että uskooko oikeaan asiaan).
Tuo lopputekstisi taas kerran olettaa, että Jumala on ajallinen. Sen verran minä osaan ajallisuudesta/ajattomuudesta sanoa. Jos sinä et ajattomuutta ymmärrä, niin ei se automaattisesti tarkoita, että kukaan ihminen ei voi siitä MITÄÄN ymmärtää.
Olisin myös erittäin kiinnostunut kommenteistasi tähän robottihypoteesiini.
Itse uskon, että ilman uskontojen avulla manipuloituja ja hallittuja ihmisiä tämä maailma olisi paljon parempi paikka. Pahuuden kierre loppuisi siihen paikkaan.
Tuo loppulauseesi paljastaa aika paljon ennakkoluulojasi. Olen jyrkästi eri mieltä. Se on ilmasta otettu olettamus, joka itse asiassa siten on jyrkässä ristiriidassa muitten ajatuksella laadittujen kirjoitustesi kanssa. Mikään ei viittaa siihen, että näin olisi.
Vakavin haitta ennakkoluuloistasi lienee se, että ne voivat olla sinulle esteenä, jotta pääsisit näkemään asioita laajemmasta perspektiivistä.
Ihmisellä on sisäänrakennettu kaipaus Jumalan yhteyteen. (Se voi olla joko tietoinen tai syvällä alitajunnassa piilossa.) Siitä ne uskonnot ovat syntyneet. Mutta ihmisten keksimät uskomukset eivät voi tätä kaipausta tyydyttää. Ihminen on eksyksissä.
Et ole tajunnut, miten uskonnot yleensä ja aito Jumalan vaikuttama usko Jeesukseen eroavat toisistaan. (Lue kohta 2.1 linkissä)
Tässä tulee evankeliumin sanoma ja Jumalan tarjous ihmisen pelastamiseksi.
Kirjoitit : "Olisi täysin kohtuutonta Jumalalta vaatia ihmistä uskomaan(ymmärtämään) sellaista, mikä on inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella."
Tässä se on. Taitaa olla tässä Jumalan viisaus, ettei pelastusta (yhteyttä Jumalaan) saavuteta ihmisen omilla yrityksillä. Silloinhan ihminen voisi kerskata : MINÄ sen tein omilla oivalluksilla ! Nyt se on Jumalan rakkaudesta ja armosta kiinni.
Sanotaan :"Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."
(Lue lisää 1 Kor.1-2 luvut).
Sinun ja myös minun on täysin mahdotonta aivoillamme käsittää, että evankeliumissa on JUMALAN VOIMAA ! Mutta turvautumalla evankeliumin sanomaan avoimella ja nöyrällä asenteella sadat miljoonat ovat kokeneet sen todeksi.
En minäkään voi omilla kirjoituksilla saada sinua uskomaan sellaista, jota et itse halua omaksua. Saatan jopa esittää asioita omalla tavallani, mikä ei ole totuuden mukaista. Minun lähtökohtani on, että HYVÄKSYN Jumalan pelastussuunnitelman omalta kohdaltani. En pysty sinulle selittämään, mitä iankaikkinen (hengellinen) elämä on (yhtä vähän kuin pystyn selittämään, mitä tämä fyysinen elämä on. Mutta minä vaan elän sitä tajuamatta, miten se oikeastaan voi olla mahdollista.)
Kuitenkin lukemalla antamani linkin ajatuksen kanssa voit ehkä saada uusia näkemyksiä, jotka ajallaan avaavat sinullekin tien rikkaampaan elämään Jumalan yhteydessä.
Tässä vielä se linkki :
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
"Tuo loppulauseesi paljastaa aika paljon ennakkoluulojasi. Olen jyrkästi eri mieltä. Se on ilmasta otettu olettamus, joka itse asiassa siten on jyrkässä ristiriidassa muitten ajatuksella laadittujen kirjoitustesi kanssa. Mikään ei viittaa siihen, että näin olisi."
Niin kauan kun uskontoja on, voidaan tästä vain arvailla; mielestäni hyvinkin moni asia viittaa siihen, että näin on. Esim. lähes kaikki sodat. Vääräuskoisuus on erittäin hyvä tekosyy nollata tähtäimessä olevan ihmisen ihmisarvo. Vihollisen ihmisarvo on jotenkin nollattava, jotta normaalin moraalin omaava ihminen kykenisi tappamaan.
Muista, että sinä puhut vain omasta puolestasi. Jos sinä tunnet jotakin, ei se tarkoita, että kaikki tuntisivat samoin. Etkö sinä tiedä, mihin ihmisen mielikuvitus pystyy.
"Tässä se on. Taitaa olla tässä Jumalan viisaus, ettei pelastusta (yhteyttä Jumalaan) saavuteta ihmisen omilla yrityksillä. Silloinhan ihminen voisi kerskata : MINÄ sen tein omilla oivalluksilla ! Nyt se on Jumalan rakkaudesta ja armosta kiinni"
Nythän sinä sanot, että Jumala saa päättää, että kuka uskoo ja kuka ei. Eli robotteja ollaan.
Jos päättää ottaa pelastuksen vastaan, on se sama kuin päättäisi uskoa Jumalaan. Onko todellakin niin, että sinusta nämä ovat ERI ASIOITA?
En minä ole päättänyt, että tuota ja tuota en sitten omaksu. Se olisi puolueellista ajattelua. Sinä sensijaan olet päättänyt olla omaksumatta mitään muuta kuin mitä olet jo omaksunut. Se ON puolueellista ajattelua.
"En minä ole päättänyt, että tuota ja tuota en sitten omaksu. Se olisi puolueellista ajattelua. Sinä sensijaan olet päättänyt olla omaksumatta mitään muuta kuin mitä olet jo omaksunut. Se ON puolueellista ajattelua."
Siis minä olen puolueellinen, sinä et ole ?
Kyllä kirjoitustesi perusteella olet ilmaissut kantasi riittävän selvästi. Joten käytännössä minusta logiikkasi ontuu pahanlaisesti. No, se on korjattavissa ! Tosin uskon asiat ovat henkilökohtaisia, eivätkä jonkin "aatteen" sanelemia. Jumala on kuitenkin meidän yläpuolellamme.
Minä olen internetsivuillani perustellut (ainakin yrittänyt osittain), miksi olen omaksunut kantani. No, sanoiksi en voi kaikkea ilmaista. Sinä et vaan ole tarkemmin perehtynyt niihin (ennakkoluulosiko takia (?)). Itse asiassa on kuitenkin pitkälti kysymys asioista, joista Paavali puhuu mm. 1 Kor.1-2 luvuissa.
Olen joskus kirjoittanut jossakin, että jos luopuisin nykyisestä kannastani (en puhu vain joistakin yksityiskohdista vaan siitä kokonaisuudesta, joka koostuu hyvin monista osatekijöistä) joutuisin tilanteeseen, jossa olisi valtavasti enemmän suuria ja todella ylipääsemättömiä ristiriitaisuuksia. Järkeni ei edes pysty siihen.
Kuten olen tuonut esille, elämä on itse koettava ja elettävä (myös hengellinen). Jos tämä on karkaamista, olkoon se sitten paluu siihen olotilaan, johon Luojamme on tarkoittanut. Sanotaan, että Jumala ei ole puolueellinen !
"Siis minä olen puolueellinen, sinä et ole ?
Kyllä kirjoitustesi perusteella olet ilmaissut kantasi riittävän selvästi."
Minun kantani neutraali, ilman kantaa, ainakin toistaiseksi. Kannanotto olisi väittää jotakin todeksi. Aina voidaan tietysti saivarrella: sinun kantasi on se, että sinulla ei ole kantaa. Jos esim. sanoisin, että en tiedä mitään hepreasta, sanoisit varmaan sinä: Tiedäthän sinä sen hepreasta, että et tiedä siitä mitään.
Minun logiikassani ei ole vikaa niin kauan kuin sinä et saivartele.
Kyllä jokaisen usko on alunperin aatteen sanelema. Kristinuskoa ei ole syntynyt eri puolilla maailmaa toisistaan riippumatta, vaan se on todistettavasti levinnyt aatteena. Jos ihmisellä olisi sisäänrakennettu tieto "totuudesta" ,se varmasti näkyisi useampana leviämislähteenä. Jos ihminen on valmis hykäämään puolueettoman ajattelun, niin kyllä se sisäänrakennettu totuus ottaisi vallan eikä mikään keksitty vastaava. Ei oikein ole uskottavia nämä sinun väitteesi.
Nämä kuvaamasi ylitsepääsemättömät ristiriidat johtuisivat kaiketi siitä, että sinä vaadit jonkun totuuden. Sinun järkesi ei voi elää ilman jotakin totuutta. Epätietoisuus on puolueettomuuden hinta, jota et ilmeisesti ole valmis maksamaan. Olennaisimpiin pointteihini et vastannut ollenkaan. Voin vain lukea rivien välistä. Eipä tässä taida olla mitään tehtävissä - puoleen eikä toiseen.
Kummassa tahdot mieluuummin elää, valheessa vai totuudessa? "En kummassakaan" -vastaus ei ole hyväksyttävä vastaus, koska ei ole olemassa kuin kaksi vaihtoehtoa, a)Totuus, tai b Valhe?
Totuuden myöntäminen edellyyttää nöyryyttä, joka on viisautta. Onko sinulla sitä riittävsti?
Saatat myös ajatella että Jumalaa ei ole siksi koska Häntä ei voi nähdä, eikä todentaa..
Eikö juuri tämä ajatusmalli kavenna ja rajoita ajatteluasi, koska et suostu uskomaan muuhun kuin vain aineelliseen? Toisaalta, eihän se ole uskomista ollenkaan että "uskoo" johonkin konkreettiseeen ja todistettavaan , -se on tietämistä.
Kuitenkin on olemassa näkymätön maailma, joka on jopa todellisempi kuin aineellinen maailma.
Okei, oletetaan että et usko mihinkään ei-aineelliseen. Hyvä, siinä tapauksessa, kysyn että mikä on elävän ihmisen tuntomerkki? -Hän on hengissä, eikö niin? Mitä ihmiselle tapahtuu kun hän kuolee? -Hän menettää henkensä, hänestä tulee hengetön.
No, oletko joskus nähnyt ihmisen henkeä, siis itse henkeä? Voidaanko ihmisen henkeä tutkia?
Voiko tiede ylipäätään todistaa että ihmisellä on henki? Jos voi, niin miten? Siitäkö että ihminen on hengissä, että hänen elintoimintonsa aovat aktiivisia, siitäkö, että hänen sydämensä lyö, ja että hän hengittää?
Ihmisen elämä on "vain" merkki siitä että hän on hengissä, -mutta edelleen, ihmisen henki on ja pysyy tutkimattomana?
Onko siis olemassa Henki, vai eikö ole?
Yhtälailla, Jumalaa ei voi nähdä, juuri samasta syystä, -koska Hän on Henki.
Edelleen, ei Jumalan olemassa olo ole riippuvainen siitä että uskotko siihen vai et?
Esimerkki: Jos minä sanon etten usko sinuun, enkä edes olemassa olemiseesi, lakkaatko silloin olemasta? -Et tietenkään!
Samoin Jumalakaan ei lakkaa olemasta, uskoit Häneen, tai et..
Oletko nähnyt Rakkautta? En tarkoita että oletko nähnyt Rakkautta osoitettavan, vaan oletko nähnyt Rakkautta itseään?
Minkä näköinen Hän on? Minkälainen on Hänen olemuksensa? Kuitenkin, koska Rakkautta voidaan osoittaa, tarkoittanee se myös sitä että Rakkaus on olemassa, siitäkin huolimatta että Häntä itseään ei voi nähdä.
Saatat myös sanoa ettet usko mihinkään.
Kuitenkin sinä uskot ajatukseesi siitä ettet usko mihinkään, siis uskot että ajatuksesi on oikea, ja totuus?
Se on vain sinun oma subjektiivinen totuutesi, ei absoluuttinen totuus?
Toisaalta, Jos et todellakaan usko mihinkään, Et voi käyttää lauseita "Uskon että..jne" joutumatta ristiriitaan itsesi kanssa..
Ja jos et usko mihinkään, miten pystyt elämään?
Jos et Jumalaan, sinun elämästäsi puuttuu päämäärä, ja jos siitä puuttuu päämäärä, elämäsi on vain ajelehtimista, ja jos se on ajelehtimista, elämälläsi ei ole tarkoitusta, ja jos elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta, elämsi on vain pelkkää sattumaa, ja jos elämäsi on vain sattumaa,se on täysin turhaa.. Miten pystyt elämään turhaa ja tarkoituksetonta elämää? Elämää jolla ei ole mitään merkitystä?
Minä en pystyisi..
Onnea yriykselle ;)
Tottakai haluaisin elää totuudessa, jos pitäisin mahdollisena, että joku totuus on ylipäänsä löydettävissä. Toki muutan mieltäni, jos aihetta ilmenee.
En ole kieltänyt aineettoman olemassaoloa, joten tämä asia ei rajoita ajatteluani. Jos sensijaan uskoisin johonkin aineettomaan, niin puolueettoman ajattelun nimissä uskoisin kaikkiin kuviteltavissaoleviin aineettomiin asioihin, joita on käytännössä loputon määrä. Eivät ne kaikki voi kuitenkaan totta olla. Sanoit itsekin, ettei aineetonta voi todentaa, joten millä ihmeen menetelmällä päättelisin, että mihin aineettomaan pitäisi sitten uskoa ja mihin ei.
Valitsemasi sana "henki" on mielestäni hieman harhaanjohtava tuossa esimerkissä, koska sillä on useampi eri merkitys. Tässä tapauksessa se tarkoittaa elintoimintoja, mutta sinä perusteettomasti oletat sen yhtaikaa tarkoittavan muutakin. Kun ihminen kuolee, hänestä tulee elintomminnoton. Elintoimintoja pelkästään taas ei voi olla ilman elimistöä. Ihmisen elintoiminnot eivät ole tutkimattomia.
Ei kukaan ole väittänyt, että Jumalan olemassaolo riippuisi jonkun mielipiteistä, joten ihmetyttää hieman tuo tautologiasi.
Tottakai on olemassa abstrakteja asioita esim. rakkaus, mutta se ei tarkoita, että olisi olemassa mitä tahansa abstrakteja asioita esim. Jumala. Rakkaus on helposti todennettavissa eikä kukaan sen olemassaoloa epäile, mutta miksei Jumala ole todennettavissa yhtä helposti, jos nämä ovat kerran vertailukelpoisia.
Sanalla "usko" on suomen kielessä useita eri merkityksiä. Minä esim. uskon, että huomenna on pakkasta ja että uskonnot aihettavat sotia. Lisäksi uskon esim. rakkauteen. Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista uskoa mistään absoluuttisesta totuudesta.
Ihmisen ajattelu on viime kädessä aina subjektiivista. Ainoa objektiivinen komponentti eli ristiriidattomuus hieman pitää ihmistä todellisuudentajun syrjässä kiinni. Kun hyväksyy yhden ristiriidan, on periaatteellisesti valmis hyväksymään kaikki. Ainoa rajoitin totuudesta on enää omat mieltymykset.
"Ja jos et usko mihinkään, miten pystyt elämään?
Jos et Jumalaan, sinun elämästäsi puuttuu päämäärä, ja jos siitä puuttuu päämäärä, elämäsi on vain ajelehtimista, ja jos se on ajelehtimista, elämälläsi ei ole tarkoitusta, ja jos elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta, elämsi on vain pelkkää sattumaa, ja jos elämäsi on vain sattumaa,se on täysin turhaa.. Miten pystyt elämään turhaa ja tarkoituksetonta elämää? Elämää jolla ei ole mitään merkitystä?
Minä en pystyisi..
Onnea yriykselle ;)"
Minusta on hyvin surullista, että joudut ajattelemaan näin. Olet kuin narkomaani. Kun olet tottunut elämään pilvessä, ei normaali elämä tunnu enää miltään. Ehkä sinulle on parempi, että pysyttelet uskossa lopun ikääsi.
Biblia 1776 mukaan ole hyvä!
Joh. 5:42
Vaan minä tunnen teidät, ettei teissä ole Jumalan rakkaus.
Room. 5:5
Mutta toivo ei anna häpiään tulla, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on.
2. Kor. 13:14
(13:13) Meidän Herran Jesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkein teidän kanssanne! Amen.
1. Joh. 2:5
Mutta joka hänen sanansa pitää, totisesti on Jumalan rakkaus hänessä täydellinen. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
1. Joh. 3:17
Mutta jos jollakin olis tämän maailman hyvyyttä, ja näkis veljensä tarvitseman, ja sulkee sydämensä häneltä, kuinkas Jumalan rakkaus pysyy hänessä?
1. Joh. 4:9
Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme.