Kertokaapa, mitä kielteisiä seurauksia olisi yhteiskunnalle siitä, että naiset hoitaisivat lapsiaan kotona, kunnes nämä tulisivat täysi-ikäisiksi. Lähtökohtana tietenkin oletus, että tämä tehtäisiin kaikin tavoin mahdolliseksi.
Toivon asiallista pohdintaa enkä mitään asenteellisia hyökkäyksiä pelkästään siltä pohjalta, että kysyjänä on mies.
Toivon asiallista pohdintaa enkä mitään asenteellisia hyökkäyksiä pelkästään siltä pohjalta, että kysyjänä on mies.
Vastaukset 42
Vanhimmat
tuohonhan voisi auttaa ettei nuoria naisia palkkattas mihinkään muuhun kuin korkeentaan hoivatyöhön... ei olisi se ura vaan mielessä... lapsensa hoitaneet voisivat saada mahdollisuuden uraputkeen. näin syntyvyysluvutkin saataisiin kasvamaan. nuorille äideille voisi turvata vaikka opiskelumahdollisuus esim. iltaopiskeluna muutama tunti viikossa=)
Ensimmäisenä tulee mieleen, siis koko yhteiskunnan. On merkillistä että vieläkin kuvitellaan että Suomessa olisi mahdollista noin vaan poistaa suurehko osa naisia työelämästä niin ettei yhteiskunnan toiminta kärsisi. Toinen yhtä merkittävä seikka on ettei kaikista miehistä läheskään ole perheidensä huoltajiksi, niin ikäviä ovat avioerotilastot, sekä miesten vastuunkanto lapsistaan muutenkin.
kaksi kolmasosaa tapahtuu tilastojen mukaan naisen aloitteesta Suomessa nykyisin...
Ehkäpä avioerojen taustalla on usein juuri se, ettei kotia ja perhettä arvosta enää kumpikaan osapuoli - ei mies eikä nainen.
Tilastojen perusteella voidaan myös väittää että; Naisten tyytyväisyys avioeron jälkeen on suurempi kuin ennen eroa, miesten tyytyväisyys sitävastoin laski. Naisten lastenhoito käyttämä aika väheni eron jälkeen, jos mies tapaa lapsiaan, miesten lapsiin kanssa käyttämä aika toisaalta lisääntyi. Mitä nämä pikku tiedot mielestäsi kertovat Suomalaisten avioliittojen tilasta, naisten ja lasten kannalta katsottuna?
Elintasossa on ehkä varaakin laskea. Ei yltäkylläisyydessä eläminen loppujen lopuksi ole lisännyt ainakaan psyykkistä hyvinvointiamme.
...että miehet ja naiset eivät osaa elää ja kommunikoida avioliitossa... joka tietysti olisi se ideaali.
Myös sitä, että eron jälkeen naisella lienee vähemmän aikaa lapsilleen, kun joutuu elättämään itseään (tai yleensä sillä osapuolella, joka jää huoltajaksi - useimmiten siis nainen).
Ehkäpä sitä, että mies herää eron jälkeen vasta lapsiinsa, etteivät olekaan mitään itsestäänselvyyksiä, johon asiaan kannattaisi miettiä, miten heräisi jo ennen eroa (samoin kuin puolisoonsa).
Ehkäpä sitä kuitenkin, että kommunikointi ja rakastaminen tuntuu olevan naisille vaikeampaa kuin miehille, koska he hakevat eroa, miehet osaavat rakastaa sanoitta enemmän?
se kertoo siitä, että miehet tuntuvat olevan pettyneempiä avioliiton purkautumiseen -> miehet arvostavat enemmän avioliittoa? -> miehet olisivat valmiita satsaamaan avioliittoon enemmän?
Hyvä suomalaiset miehet!
Naisten lasten kanssa oleminen vähenee siksi, kun miehet ovat enemmän heidän kanssaan eron jälkeen. Naisilla on edelleen -suomessa- kaksi täyspäiväistä työtä, ansiotyö ja sitten perheenhoito sen jälkeen.
Miehet ovat niin pettyneitä avioliittojensa purkautumiseen että lähes 50% eronneista naisista on pahoinpidelty.
Miesten panos avioliiton pysyyvyyteen on hyvin vähäistä; uskottomuus, väkivalta, alkoholin runsas käyttö, rahavarojen itsekäs jakaminen, ovat ikäviä piirteitä parisuhteessa, yleisempiä avioeron syitä ne ovat myöskin.
..asenteissa ja tiedoissa on surukseni paljon korjaamisen varaa, tässä järjestyksessä. Onhan näistä kirjoitettu täälläkin, mutta ei mene läpi. Hyvä miehet? Nainen on paha, nainen eroaa, sellasta.
...kunhan heitin.
Olen toisaalla sanonut, ettei huoripukin/munahaukan tai väkivaltaisen ihmisen kanssa kannata kärsiä... joka varmaan osan selittää tuosta naisten suuremmasta eron hakuprosentista - väkivaltainen mies tuskin hakee eroa, jos kärsii muutenkin niin huonosta itsetunnosta että lyö toista ihmistä (heikompaa osapuolta). Vähän siis provosoin.
Omassa tuttavapiirissä on näyttänyt seuraavalta viime vuosina:
1 väkivaltatapaus (mies lyö) -> nainen haki eroa
5 tapausta, jossa nainen "löysi rakkauden"/kävi vieraissa -> nainen haki eroa (ei väkivaltaa)
2-3 tapausta, joissa ilmeisesti "kasvoivat erilleen", epäselvää, kuka haki eroa
3 tapausta, jossa mies kävi vieraissa, nainen taisi hakea eroa...
...tietysti voi sitten noista miettiä, onko noissa piilovaikuttimia - nämä kuitenkin ns. "luottamuksellisesti kerrottuja" syitä. Tosin tuttavapiirini voi olla noin poikkeava sikäli, että siihen kuuluu enempi koulutettuja ihmisiä "paremmalta puolelta", eikä näistä ollut päihdeongelmaisia, kuin tuo yksi väkivaltainen mies... Pahoinpitely liittyy varmaan sitten päihdeongelmiin.. joka sitten taas on "työväenluokan" ongelma enemmälti?
Tietysti on niin, että omaa kokemusta värittävät lähipiirin jutut - luvuissa mukana omia ja vaimoni ystäviä / tuttavia / sukulaisia. Lapset jääneet poikkeuksetta äidille, myös naisen uskottomuustapauksissa. Onneksi osassa tapauksia ei ollut lapsia.
Tuolla alempana puhuinkin siitä, että ns. "kahden uran malli" todella lisää perheen työtaakkaa kokonaisuutena hurjasti, ja ilmeisesti vielä enemmän nykyisinkin naisen työtaakkaa, kuin miehen... mielenkiintoista, että sanot kodinhoidon olevan "täysipäiväistä" työtä... Minä olen siitä samaa mieltä, kun ovat pienet lapset kyseessä. Juuri teimme rouvan kanssa laskelman erilaisista tunneista, jotka jaamme kodinhoidon suhteen tasan (kun hänkin nyt opiskelee täysipäiväisesti), ja todella näyttäisi tulevan 32-36 tuntia viikkoon yhteensä kotityötä, ts. mullekin 16-18 tuntia, joka tarkoittaa päivässä 2-3 tuntia kotiin liittyvää ekstra-askaretta (huom! elän vuokralla, joten en laske mitään omakotitalon remontteja tähän, joka on todella vihoviimeinen homma ottaa, ja johon monet miehet käyttävät sitten niitä vapaita aikojaan - eräässäkin tapauksessa rouva lähti lätkimään juuri, kun mies oli pynnertänyt hartiapankilla omakotitalon valmiiksi... ja ei kun puoleksi...).
Asiat eivät ole aina hyvin yksinkertaisia - Sohvillakin tuntuu olevan mun näkemyksistä paljon suoraviivaisempi kuva kuin mulla itselläni...
En niele vain sitä, että naiset olisivat "parempia" avioliiton vaalijoita kuin miehet, nykylukujen ja kokemuksieni valossa - vaikka täällä sinisilmäisesti niin usein naisten toimesta väitetään...
...tuli mieleen, että kyllä jos toinen osapuoli on käynyt vieraissa, niin etenkin sen jälkeen varmaan on läpsäys herkässä. Mun rouva varmaan läpsäyttäisi lujanpuoleisesti, jos näin tekisin (ja mulla on niin huono pokka, että se kyllä näkyisi naamasta).
Ehkäpä sitäkin voisi sanoa pahoinpitelyksi?
Mutta varmaan noissa pahoinpitelytapauksissa useimmiten on kyse päihdeongelmasta ja sen myötä kasvavasta huonosta itsetunnosta - valtaosin.
Väkivaltaa ei pidä missään kohtaa hyväksyä, ja itse pidän sitä täysin ymmärrettävänä eron syynä - väkivaltainen puoliso ei ole lapsillekaan todellakaan mikään malli asua kotona (oli sitten nainen tai mies) - varsinkin jos vielä lapsiin sitä suuntaa.
Se onkin sitten eri juttu, miten asua pihin huoltajan kanssa... meillä asia on ratkaistu siten, että meillä on yhteinen tili, johon molemmilla luottokortit - ja sitten keskustellaan, kun on käytetty... Useimmiten sopuisasti. Hyvin monilla työssäkäyvillä naisilla/puolisoilla olen huomannut sitten kyllä tarkkaan oman tilin tarpeen ja tarkat räkningit, paljonko kumpikin antaa yhteiseen hyvään... ehkäpä miehilläkin (jotenka olemme ehkä tässäkin suhteessa reliikkejä).
...oli suunnattu kaikille uskollisille ja mukaville ja vastuuntuntoisille suomalaisille aviomiehille - ei huoripukeille tai naisenhakkaajille, kuten tietäisitkin, jos olisit lukenut tekstejäni.
Jännä, kun hyvä miehet provosoi sinua? Minä voin sanoa myös: "hyvä naiset" (kaikille vastuuntuntoisille, uskollisille, upeille ja ahkerille suomalaisnaisille, joita enemmistö naisista lienee - myös heille, jotka kärsivät väkivallasta tai lähimmäisen alkoholismista jne...).
Avioerojen suurta lukumäärää selittää osittain -nykyisin- se että naisilla on mahdollisuus pyrkiä rakentamaan elämäänsä jos parisuhde ei toimi. Aiemmini sosialis-, taloudellinen riippuvuus oli esteenä.
Työnjaosta perheissä, kyllä se työpäivän jälkeen koko päivätyöltä tuntuu jos koko arjen huolto on vain toisen tehtävänä, tähän on tosin muutosta jo tapahtumassa. Lastenhoito on myös perinteisesti ollut naisten vastuulla. Ristiriitoja lisää myös suomalanen rahavarojen eriyttämisen tapa, jossa naisen ansioista hoidetaan juoksevat menot. Miesten palkat ovat sitten kulutttamista varten ja kulutuksen hoitaa mies.
Avioliittojen kestävyys on koetuksella kun vielä esintyy puhumattomuutta, murjottamista ja runsasta vapaa-ajan viettoa kodin ulkopuolella.
Nämä edellä mainutut ovat kipupisteitä joita selvitellään perheterapioissa.
Hämmästyttävää on se, että miesten saaminen on perheterapiaan vaikeaa, kuitenkin sen on todettu ajoissa tehtynä, vähentävän avioerojen määriä. Suomalaisten avioliittojen voisi -hieman karrikoidusti- sanoa kaatuvan sisäisen tasa-arvon puutteeseen.
Uskottomuudesta, se on viellä enimäkseen miesten puuhaa, tosin naisten luvut ovat lisääntymään päin.
Perheväkivalta yhdistetään usein päihteiden käyttöön mutta kyllä sitä esiintyy muulloinkin.
...olisi lähinnä sitä, että TOINEN puoliso (joka käytännössä olisi se lapsien syntyessä heikommin ansaitseva tms. järkevämmin kotiin jäävä) pystyisi olemaan esim. siihen asti kotona, kun lapsi aloittaa koulun - täysi-ikäisiksi asti lienee turhan pitkään.
Eli jos edes sen voisi välttää, että ihan pieninä tartteisi lasten olla 8-9 tuntia joka päivä vieraassa paikassa niin se olisi jo jotain... Kouluikäiset lapset osaavat jo sitten itsenäisesti monia asioita, että voipi olla töissäkin.
Eli, näin usein sovinistifundamentalistipatriksi mainitun proffan teesit ovat:
1) toisen puolison (nainen/mies) kotiinjäänti oltava taloudellisesti mahdollista PIENTEN (= alle kouluik.) lasten hoitoa varten järkevästi (esim. veroteknisin keinoin, ei työnantajan velvoitteita ainakaan kasvattamalla, miel. vähentämällä)
2) Mahdollisesti satunnaisten ilta- tai osa-aikatöiden tekeminen oltava ehkäpä houkuttelevampaa, jos sitten tuo hoitamaan jäänyt puoliso haluaa pehmeämmän laskun työelämään - samoin opiskelujen.
3) Avioliitossa olevien "lapsellisten" henkilöiden työeläkekertymä jaettava niin, että sen, joka käy töissä eläkekertymä menee myös sen puolison hyväksi, joka hoitaa yhteisiä lapsia - siten lisättäisiin lastenhoidon ja kotityön "profiilia", eikä tämä asia olisi keneltäkään pois - samalla lisäisi ajatusta siitä, että avioliitto on "yhteisyritys", ei mikään satunnainen "järjestely", josta erotaan, kun sattuu siltä tuntumaan.
Kielteisiä seurauksia yhteiskunnalle siitä että naiset hoitaisivat lapsiaan kotona kunnes tulevat täysi-ikäisiksi:
*Naisten ja lasten asema yhteiskunnassa heikentyisi, päättäjinä olisivat vain miehet ja asiat jotka ovat miehille tärkeitä. Kohta täällä käveltäisiin huntu päässä ja ristikot silmillä, miesten päähän voi pälkähtää mitä vain.
*Kansantaloudellisesti katsottuna, inflatio, korot ja verot nousisivat, köyhien ja rikkaiden välinen kuilu syvenisi.
*Nykyinen kehitys pysähtyisi, tulisi taantuma.
*Maahan virtaisi kouluttamatonta työvoimaa ulkomailta, harmaa talous.
Tässä joitakin yhteiskunnalle kielteisiä asioita, joihin ei ainakaan suomalaisella yhteiskunnalla ole varaa.
Huntu päässä ja ristikot silmillä ei pohjoismaisessa yhteiskunnassa ole ennenkään tarvinnut kulkea. Meillä on "aitan polulla astelevaa emäntää" pidetty aina suuressa arvossa.
Ehkä meidän on sitten tyytyminen tilanteeseen ja annettava "nykyisen kehityksen" jatkua. Juuri eilenkin uutisissa kerrottiin, että 15000 lasta on sijaiskodeissa ja yli 50000 muuten lastensuojelun toimien piirissä, mikäli oikein muistan. Mutta pääasiahan taitavat olla nuo taloudelliset arvot ja ettei "taantumaa" vain missään tapauksessa tulisi.
Äitini oli aina kotirouvana, silti minusta tuli seinähullu! Olenko se kuuluisa poikkeus?
..meillä sitten syntyy liikaa lapsia ja vääriin perheisiin? Työtä ei ole vuosikymmeniin ollut tarjolla riittävästi työhaluisille (pientä 80-luvun lopun huumausta lukuunottamatta) - olemme oppineet, että meitä on liikaa. Automaatio korvaa ihmistyön, investoinnit tehdään ulkomaille, mihin lapsimääriä tarvitaan? Eivät ne vain vanhuksia rupea hoitamaan. Miettikää kokonaispolitiikkaa, ennenkuin ajatte naiset kotinurkkiin - johon emme edes suostu, se on jo riittävä ehto. Ja vastaus.
Proffaa mukaillen: yhtä hyvin siellä kotinurkissa voi tietysti olla mies. Pääasia että lapset saavat rakkautta ja hyvät lähtökohdat elämälleen.
Kun toinen vanhemmista jäisi kotiin, korjautuisi osaltaan työllisyystilannekin.
...naiset valitsevat "paremmin koulutettuja" ja "menestyviä miehiä" perheidensä päiksi, niin tuskin ne jäävät sinne kotiin...
Joskus kannattaisi ihan ajatella sitä, että valitsisi sellaisen hoivavietin omaavan miehen.
Itse asiassa Discovery-kanavalta tuli taannoin dokumentti, jossa oli tutkittu naisen seksuaalisuutta - hedelmöittymisaikana naiset kiihottuivat enemmän lihaksikkaista ja "vaarallisista" miehistä, kun taas kierron loppuaikana preferoivat kilttejä miehiä seksipartnereikseen.
Dokumentissa tutkimuksen tehnyt professori veti johtopäätöksen, että ilmeisesti nainen haluaa hedelmöittyä tuollaisesta "viriilistä" miehestä, kun taas sitten sen tod. näk. tapahduttua valitaan sitten turvallinen objekti perheen elättäjäksi... Hieman raflaavasti, eikö totta :-) Ihan olivat tutkineet aivosähkökäyrillä jne... ja haastatteluin.
Uskokoon ken tahtoo :-) Tuo tutkimus sopinee sellaiseen maailmankuvaan, jossa ihminen uskoo itse itsestään olevansa (vain) eläin.
...aina voi kaikkea ennakoida - eikä kaikkea pistää vanhempiensa syyksi, vaikka muotia sekin osaltaan.
Sinusta tulee vielä tyttäresi miehelle anoppi, jos hän menee naimisiin.
Naisten tyytymättömyys, syrjäytyminen, alkoholisoituminen, kyllästyminen ja haluttomuus kotona olemiseen eivät mielestäsi ole kielteisiä seurauksia yhteiskunnalle?
Naiset eivät halua jäädä kotiin eikä 1.7 lapsessa ole riittävästi tekemistä juuri kenellekään. Keskimäärin yksi nainen synnyttää 1.7 lasta elämänsä aikana. Aika harva on halukas enempää synnyttämäänkään.
Kyse on mielestäni lasten edusta eikä siitä, onko heidän hoitamisessaan vanhemmille "riittävästi tekemistä" - oli lapsia sitten 1.7 tai tasan 2. Kotonahan voi olla myös lapsen isä ja äiti käydä työssä.
Kotona oloko sen syrjäytymisen ja alkoholisoitumisen muka aina aiheuttaa?
...juuri se unohtuu näissä keskusteluissa, että lapset ovat oikeasti ihmisiä... kun egoismi ja "uraputkinäkö" jyrää.
Lea Pulkkisen tutkimukset Jyväskylässä ovat kyllä taas osoittaneet, että huonompaan suuntaan lasten ja nuorten psyykkisessä hyvinvoinnissa mennään... vaikka kuinka yritetään muuta vääntää.
Aivan... ja kertovathan edellä "Kehitystä"-otsikon alla mainitsemani lastensuojelutapaukset juuri tästä.
Jos mies on kotona 18 vuotta lasten kanssa, onko hän onnellinen? Voiko kotona olla onnellisena tylsistymättä niin pitkää aikaa jos siellä ei ole tekemistä?
Yleensä alkoholiongelmat saavat alkunsa juuri tekemisen puutteesta, juodaan kun ei ole muutakaan ja syntyy riippuvuus.
Syrjäytyminen on tila, jossa kontaktit työelämään ja yhteiskuntaan katoavat ja ei ole mielekästä tekemistä eikä yhteyttä muihin ihmisiin ja aikuisiin.
Eli kyllä kotonaolo aiheuttaa syrjäytymistä ja alkoholisoitumista. Ei tietenkään kaikille mutta varmasti enemmän kuin työelämässä mukana oleminen.
...nyky-yhteiskunnassa ole, eikä pidäkään.
Kyllä tärkeintä olisi se, että pienten (alle kouluikäisten) lasten kanssa olisi vanhemmilla aikaa olla - tuskin kukaan on passissa kotona vain murkkuikäisiä lapsia varten, tai edes tulisi olla?
Ja miksi kotiäidillä ei voisi olla kontakteja yhteiskuntaan tai muihin aikuisiin? Se on kiinni omasta aktiivisuudesta - aika omituista, jos nyt nainen on AINA seinien sisällä - eihän Suomi onneksi mikään Afganistan ole.
Edelleenkään ei ole kyse ensisijaisesti vanhemman onnellisuudesta vaan lapsen.
Itse olen ollut sekä koti-isänä että hyvin pitkään työelämässä. Jälkimmäisessä olen "onnea" kokenut hyvin harvoin, sen sijaan lasten kanssa kotona kyllä.
Eikä kotona olo tarkoita neljän seinän sisälle nuutumista. Myös lasten kanssa voi olla aktiviteetteja kodin ulkopuolella ja itselleen voi järjestää sopivaa puuhaa myös kotiin, muutakin kuin ryyppäämistä. Asiat ovat paljolti järjestelykysymyksiä ja omasta toimeliaisuudesta kiinni.
Tämän keskustelun aikana on alkanut tuntua siltä, että naiset edustavat yhteiskunnassa kovia, taloudellisia arvoja, ovat huolissaan koneiston toimivuudesta, käsittelevät lapsia kylminä tilastoina ym. - kun taas me miehet yritämme sitkeästi puolustaa perhettä ja lasten etua.
Avauksessasi kysyt mitä haittaa olisi NAISTEN kotonaolemisesta lasten täysiikäisyyteen asti.
Jos miehet ovat huolissaan lapsista ja naiset taloudesta, eikö olisi järkevää, että naiset myös huolehtivat työpaikoista ja taloudesta ja miehet perheestä ja lapsista. Eli miehet kotiin ja naiset töihin ja näin rauha yhteiskuntaan=)
...sitten siitä, että mies saa päättää syntymättömästä lapsesta, ts. voi estää abortin... jos oletetaan, että hän tulee sen hoivaamaan (sen voisi sopimuksellisesti varmistella).
Se olisi hieno lakiuudistus.
Olen tähän valmis heti. Hoitakoot naiset työelämän, armeijan ym. tästä lähtien, minä puuhailen lasten kanssa. Tosin kaksi heistä on jo aikuisia, mutta toivottavasti pääsen pian vaariksi ja saan uuden silmäterän.
Ajattelijan pehmeisiin arvoihin on helppo yhtyä, kuitenkin siinä on unohtunut arkitodellisuus niikuin miesten teorioissa usein.
Sijais- ja laitoshoitoon otetuista lapsista lähes kaikilla oli joko toinen tai molemmat vanhemmat kotona. Huostaanotot tapahtuvat moniongelmaperheissä, siihen ongelmavyyhteen ei lastenkotihoito vaikuta.
Lapsia ja nuoria ei ole kotona hoidettu -lyhyttä historiallista- ajanjaksoa lukuunottamatta koskaan. Aiemmin (maatalousyhteiskunnassa) lapset kasvoivat juuri perään katsomatta kunnes olivat valmiita tarttumaan työhön. Kaupungeissa taas työväestön parissa isoimmat hoitivat pienempiöön tai palkattu lapsenlikka katsoi perään, kaitsijat olivat noin 7-10 vuotiaita, liian nuoria siis kunnon työhön.
Säätyläis- ja varakkaammissa perheissä lastenhoitaminen ja kasvatus oli palvelioiden ja kotiopettajien hommaa.
Pienperheissä kasvattaminen on niin tuore ja lyhytaikainen tapa että ilkeästi jopa voisi ajatella lasten ja nuorten ongelmien johtuvan siitä. En väitä niin kuitenkaan. Kuitenkin nuorison pahoinvoinnin syitä tarkastellessa ei asioita ratkaista naisten syyllistämisellä, kyllä syyt ovat yhteiskunnassa syvemällä.
Voimme siis todeta, että menneinä aikoina elimme varsin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsi rationaalinen työnjako miesten, naisten ja lasten kesken. Kaikki tiesivät paikkansa ja lapsistakin kasvoi olosuhteisiin nähden varsin terveitä aikuisia.
Eli ei todellakaan ole mitään pohjaa niillä feministien puheilla, että nainen olisi meillä ollut jotenkin "alistettuna kotiorjuuteen", koskapa köyhien lapsetkin enimmäkseen hoitivat itse itsensä ja varakkaat palkkasivat sitä varten kotiapua.
Lapsia tietenkin syntyi huomattavasti nykyistä enemmän, vaan eipä sekään suuria ongelmia toimivassa systeemissä tuottanut. Äitinikin oli kymmenlapsisesta torpasta, jossa asuttiin kahdessa huoneessa - ja hyvin kasvettiin.
Ennen ei tasa-arvoisuudesta puhuttu paljonkaan sukupuolisuuden perusteella,ne ongelmat olivat silloin laajempia yhteiskunnallisia pulmia. Naisten asema oli kuitenkin varsin surkea, jos heitä vertaa samassa yhteiskunnallisessa asemassa oleviin miehiin. Feministien puheilla kotiorjuudesta on paljonkin perää, tässä keskustelussa siitä puhuminen veisi kyllä keskustelun pääasiasta liikaa sivuun.
Hienoa kun kuitenkin ymmärsit pointtini, siitä että lapset ovat kasvaneet kasvattamatta kohtalaisen täysipäisiksi kansalaisiksi. Minua askarruttaakin mikä nykyisessä yhteiskunnassa on se vaikuttava tekijä joka aiheuttaa tämän rajun kaksijakoisuuden. Suomalaisista lapsista valtaosa voi todella hyvin ja he ovat lähes käikilla mittareilla mitattuna menestyneitä ja tyytyväisiä vekaroita. Kuitenkin on yhä kasvava joukko lapsia ja nuoria joilla menee todella huonosti. Pienillä lapsilla esiintyvät psyykoosit ovat uusi ilmiö. Mikä yhteiskunnallinentekijä on niin paljon muuttunut, että tämä tilanne on päässyt syntymään? Ennenkaikkea mitä resusseja kannattaisi lisätä että asiat hoituisivat paremmin? Resusseilla tarkoitan taloudellisesti järkeviä toteuttamis kelpoisia ideoita, en huhaa ajatuksia.
Yksi syy yleiseen viihtymättömyyteen ja psyykkisiin ongelmiin lienee joutilas aika: ei ole mitään mielekästä tekemistä.
Elämme myös yltäkylläisyydessä, jossa mikään ei tunnu miltään eikä minkään saamiseksi juuri tarvitse ponnistella. 60-luvulla oli suurta juhlaa, kun kerran kuussa sain pienen jaffapullon siskon kanssa puoliksi.
Ei pidä väheksyä myöskään seksillä ja väkivallalla kyllästetyn viihdeteollisuuden vaikutuksia. Niillä aineksillahan sitä joutilasta aikaa muun tekemisen puutteessa täytetään.
että siloin se paljon puhutu työvoimapula toteutuisi ja että sinä käy niin kuin monissa
keskieuroopan maissa jossa naiset ovat enemän
jääneet kotiin.
60 luvulla kuin keskieuroopassa hankitiin siirtotyövoima,Suomessa pistetiin naiset töihin
ja saatiin heidät uskomaan että se olisi tasa-arvo,tosin he olivat enemän siirtotyövoiman korvike jotka laitetiin matalapalka-alohin.
Työvoimapulan lisäksi elintaso laskisi huimasti, ei mistään löydy sellaisia rahasummia, jolla pieni työssäkäyvien joukko elättäisi kaikki töistä pummaavat työnvieroksujamiehet, kaikki lapsia saaneet naiset, kaikki lapset, nuoret, sairaat ja vanhukset. Ei, vaikka Suomen palkkataso väkisin nostettaisiin maailman suurimmaksi miehille. Ajattelija saisi jatkaa ajatusharjoituksia, ei olisi pahitteeksi.
Olen pahoillani. Kadun syvästi, että tulin esittäneeksi noin käsittämättömän typerän ajatuksen keskustelun lähtökohdaksi. Ei tuollaista saisi kukaan suustaan päästää.
Lupaan tästä lähin yrittää ajatella niin kuin oikeasti kuuluu ajatella enkä tuoda mitään huuhaajuttuja julkisesti puitaviksi. Anteeksi vielä kerran.
Oli se hyvä aloitus, anteeksi. Olet siitä mukava, että keskustelet rauhallisesti, joten sanavalintani oli tarpeettoman ilkeä ja, niinpä niin, ajattelematon.
Aivan turhaa pohtia tuollaisia asioita, koska Suomesta on tulossa lapseton maa. Lapsiperheiden määrä on romahtanut 50-luvun tasolle vaikka ihmisiä oli silloin 1.1 miljoonaa vähemmän. Nykyisin lapsien määrä pysyy vielä suhteellisen vakaana, koska ne naiset, jotka synnyttävät ovat syntyneet 70-luvulla, jolloin perhearvot olivat vielä kohdallaan. Nämä naiset synnyttävät paljon lapsia, kun taas nuoremmat naiset eivät synnytä ollenkaan, koska ovat liian epäkypsiä siihen. Vuonna 1990 lapsettomia alle 35-vuotiata naisia oli viidennes. Vuonna 2000 lapsettomia alle 35-vuotiata naisia oli jo neljännes. Tätä vauhtia muutaman kymmenen vuoden kuluttua kukaan suomalainen nainen ei enää synnytä. Todellinen kysymys onkin, miten saadaan äitiyteen kypsiä ulkomaisia naisia tarpeeksi Suomeen?