Kun täällä niin kovasti peräänkuulutetaan palkkaeroja, työmääriä, urakehityksiä sekä muita vastaavia juttuja niin on muutamissa kohdissa tarjottu vaihtoehdoksi naisyrittäjien kannustamista. Netistä löysin naisyrittäjyyskeskuksen sivut, joista aiheesta löytyi paljon. Ja mukavana yllätyksenä sain sieltä snoppailutietoa, että 220 000:sta yrityksestä on naisyrittäjiä 30%. Huomattavasti enemmän siis mitä olin itse luullut. Tosin luku ei ole mitenkään kummallinen.
Itse työskentelen teollisuudessa ja vähissä on teollisen alan naisyrittäjät. Valtaosa naisyrittäjistä sijoittuukin hoiva-aloille, lastenhoitoon, parturi-kampaamoalalle, erilaisia kauppoja, ruokaloita, siivouspalveluja, kodinhoitoa jne. Näistä sangen korvaamattomista palveluista tuottaa varmastikkin valtaosan naisyrittäjät.
Miksi nainen ei sitten yritä teollisilla aloilla. Vastaus on varmaan suhteellisen helppo löytää. Yrittäjäksi pyrkivän pitää omata jo valmiiksi jonkinlaista verkostoa ja huomattava määrä suhteita. Näitä suhteita ja verkostoja ei tule ilman työskentelyä teollisilla aloilla esim. tuotannollisissa taikka myynnillisissä tehtävissä. Myynnillisellä tarkoitan lähinnä edustajuutta enkä esim. puhelinmyyntiä. Näissä tehtävissä ei ole ollut naisia niin paljoa, että heille suhteita olisi päässyt kertymään.
Naisen yrittäjäksi pääseminen / päätyminen ei varmaan ole loppupeleissä yhtään vaikeampaa tai helpompaa kuin miehillä. Tietenkin eri aloilla voi olla eriäväisyyksiä, mutta yleisvetona luulisi homman käyvän yhtä vaikeasti tai helposti molemmilla sukupuolilla. Tutkimuksen mukaan naisten syyt yrittäjyyteen eivät juuri poikkea miesten syistä. Naisille tarjotaan myös erityistä naisyrittäjälainaa. Kyseessä on siis laina, ei avustus. Laina myönnetään yritykselle, jossa on osake-enemistä naisilla ja sen johtajana toimii nainen. Joitain rajauksia lainassa vielä on.
Kyseinen laina on joissain miehissä herättänyt pientä närää. Pidetään jotenkin epätasa-arvoisena kun naisille myönnetään erikseen laina, jota miehet eivät voi saada. Naisyrittäjälaina kuitenkin sulkee joitakin mahdollisia finnveran muita lainoja pois. Ja toisaaltaan on kuitenkin suotavaa, että valtio kannustaa kansalaisiaan yrittäjyyten erilaisin keinoin. Onhan olemassa joukko finnveran lainoja sekä tukipaketteja, joita saadaan sukupuolesta riippumatta. Naisyrittäjälaina on myös suuruudeltaan suhteellisen vaatimaton maksimissaan jotain 20 000 €. Yritystoiminnassa siis sangen vaatimaton summa.
Mutta yhtäkaikki, valtio ja naiset ovat heränneet naisyrittäjyyteen ja hyvä näin. Suomessa on laskettu olevan suurehko määrä puuttuvia yrityksiä. Isoja yrityksiä muuttaa jatkuvasti pois. Nyt valtio ja muutamat järjestöt potkivat naisia yrittäjiksi. Mahdollisuudet miehillä sekä naisilla ovat yhtälaiset. Naisyrittäjälaina antaa naisille mahdollisuuden esim. käyttää varoja puuttuvien suhteiden ja verkostojen luomiseen, joita mahdolliset puuttuneet työkokemukset ovat jättäneet pois.
Itse haluaisin nähdä naisia enemmän yrittäjinä myös teollisella puolella. Omat vähäiset kokemukset teollisen puolen naisyrittäjistä ovat 50-50 positiivisia ja negatiivisiä. Kokemuksia on kaksi. Toinen oli ja on edelleen hieno johtaja, joka omaa näkemystä ja hallitsee yritystoimintaa kokonaisuutena varsin ihailtavalla tavalla. Toinen on mitä on. Ei ole minun paikkani heittää ensimmäistä kiveä. Mutta hänen toimintansa ei ole mitenkään sidoksissa sukupuoleen. Samanlaista käsittämätöntä toimintaa olen nähnyt miehillä ja huomattavasti useammin kuin kerran.
Nyt joka nainen yrittäjyyden ihmeelliseen maailmaan tutustumaan. Tie on raskas mutta palkinto voi olla erittäinkin runsas, kaikin puolin niin henkisesti kuin materiaalisestikin.
Itse työskentelen teollisuudessa ja vähissä on teollisen alan naisyrittäjät. Valtaosa naisyrittäjistä sijoittuukin hoiva-aloille, lastenhoitoon, parturi-kampaamoalalle, erilaisia kauppoja, ruokaloita, siivouspalveluja, kodinhoitoa jne. Näistä sangen korvaamattomista palveluista tuottaa varmastikkin valtaosan naisyrittäjät.
Miksi nainen ei sitten yritä teollisilla aloilla. Vastaus on varmaan suhteellisen helppo löytää. Yrittäjäksi pyrkivän pitää omata jo valmiiksi jonkinlaista verkostoa ja huomattava määrä suhteita. Näitä suhteita ja verkostoja ei tule ilman työskentelyä teollisilla aloilla esim. tuotannollisissa taikka myynnillisissä tehtävissä. Myynnillisellä tarkoitan lähinnä edustajuutta enkä esim. puhelinmyyntiä. Näissä tehtävissä ei ole ollut naisia niin paljoa, että heille suhteita olisi päässyt kertymään.
Naisen yrittäjäksi pääseminen / päätyminen ei varmaan ole loppupeleissä yhtään vaikeampaa tai helpompaa kuin miehillä. Tietenkin eri aloilla voi olla eriäväisyyksiä, mutta yleisvetona luulisi homman käyvän yhtä vaikeasti tai helposti molemmilla sukupuolilla. Tutkimuksen mukaan naisten syyt yrittäjyyteen eivät juuri poikkea miesten syistä. Naisille tarjotaan myös erityistä naisyrittäjälainaa. Kyseessä on siis laina, ei avustus. Laina myönnetään yritykselle, jossa on osake-enemistä naisilla ja sen johtajana toimii nainen. Joitain rajauksia lainassa vielä on.
Kyseinen laina on joissain miehissä herättänyt pientä närää. Pidetään jotenkin epätasa-arvoisena kun naisille myönnetään erikseen laina, jota miehet eivät voi saada. Naisyrittäjälaina kuitenkin sulkee joitakin mahdollisia finnveran muita lainoja pois. Ja toisaaltaan on kuitenkin suotavaa, että valtio kannustaa kansalaisiaan yrittäjyyten erilaisin keinoin. Onhan olemassa joukko finnveran lainoja sekä tukipaketteja, joita saadaan sukupuolesta riippumatta. Naisyrittäjälaina on myös suuruudeltaan suhteellisen vaatimaton maksimissaan jotain 20 000 €. Yritystoiminnassa siis sangen vaatimaton summa.
Mutta yhtäkaikki, valtio ja naiset ovat heränneet naisyrittäjyyteen ja hyvä näin. Suomessa on laskettu olevan suurehko määrä puuttuvia yrityksiä. Isoja yrityksiä muuttaa jatkuvasti pois. Nyt valtio ja muutamat järjestöt potkivat naisia yrittäjiksi. Mahdollisuudet miehillä sekä naisilla ovat yhtälaiset. Naisyrittäjälaina antaa naisille mahdollisuuden esim. käyttää varoja puuttuvien suhteiden ja verkostojen luomiseen, joita mahdolliset puuttuneet työkokemukset ovat jättäneet pois.
Itse haluaisin nähdä naisia enemmän yrittäjinä myös teollisella puolella. Omat vähäiset kokemukset teollisen puolen naisyrittäjistä ovat 50-50 positiivisia ja negatiivisiä. Kokemuksia on kaksi. Toinen oli ja on edelleen hieno johtaja, joka omaa näkemystä ja hallitsee yritystoimintaa kokonaisuutena varsin ihailtavalla tavalla. Toinen on mitä on. Ei ole minun paikkani heittää ensimmäistä kiveä. Mutta hänen toimintansa ei ole mitenkään sidoksissa sukupuoleen. Samanlaista käsittämätöntä toimintaa olen nähnyt miehillä ja huomattavasti useammin kuin kerran.
Nyt joka nainen yrittäjyyden ihmeelliseen maailmaan tutustumaan. Tie on raskas mutta palkinto voi olla erittäinkin runsas, kaikin puolin niin henkisesti kuin materiaalisestikin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Naisyrittäjien määrä saattaa olla tuo 30% kaikista yrittäjistä. En tiedä millä perusteella se on määritelty.
Naisyrittäjien työllistävä vaikutus jää kuitenkin reilusti alle prosentin ja samoin kansantaloudellinen merkitys.
Kannustan minäkin naisia yrittäjiksi esim. teollisututeen, mutta tässäkin asiassa tulee olla realisti. Eli on vähän kyseenalaista kannustaa ihmisiä sellaisille aloille, joihin heiltä puuttuu edellytykset.
Tuo prosentti (30%) on varmaankin varsin helppo määrittää yritysrekisteristä silmällä katsomalla ja kalkulaattoria näpyttämällä.
Työllistävästä vaikutuksesta en tiedä. Mutta on selvääkin, että kampaamo ei työllistä samoin kuin esim. konepaja. Mutta työllistävät ainakin itsensä ja kumoavat mennen tullen stereotypioita naisista.
Hieman minulta jäi hämärän peittoon, että mitkä edellytykset naisilta puuttuu teolliselle alalle? Nykyaikana kun heitä teollisella alalla jo jossain määrin työskentelee niin alkavat ne suhteet ja verkostotkin muodostua.
Ole kuitenkin ystävällinen ja älä aloita mitään naiset eivät tajua tekniikkaa värssyä.
"Hieman minulta jäi hämärän peittoon, että mitkä edellytykset naisilta puuttuu teolliselle alalle?"
Tarvittaka innovatiivisuus, älykkyys, sinnikkyys ja tarmokkuus.
"Tarvittaka innovatiivisuus, älykkyys, sinnikkyys ja tarmokkuus."
Mitenkä nämä asiat ovat sidoksissa sukupuoleen? Käsittääkseni naisia on yrityksen johtoasemissa, päättävissä elimissä sekä tuotekehityksessä varsin hyvälläkin menestyksellä. Tiedän koko joukon miehiäkin, jotka ovat yrittäjiksi ryhtyneet vaikka heiltä ks. avut ovat puuttuneet. Heidän tarinansa ei kuitenkaan ole mikään menestystarina. Ilmeisesti olet jotenkin harhakäsityksen varassa, että mies menestyy aina yrittäjänä vai missä mättää?
Ensiksikään en ollut tuo edellinen vastaaja.
Toiseksi täytyy myös löytyä kritiikkiä, ettei suoralta kädeltä lähdetä tasapäistämään miehiä ja naisia yrittäjinä. Tämä nyt on liian laaja aihe tässä yhteydessä selviteltäväksi, mutta huomioon täytyy ottaa myös miehen ja naisen erilainen psyyke, fysiikka, yrittämiskulttuuri, historia, roolit, tavoitteet, yms. yms. eikä vähäisimpänä suinkaan ole "määräävä" testosteroni.
Oikeastaan nykyinen selviytymiskulttuurikin vaatii sen, että miehet ja naiset löytävät sellaiset elämänalat, jotka heille parhaiten sopivat.
On myös vähän lapsellista alata vouhkaamaan naisyrittäjyydestä ja saada heidät innostumaan sellaisesta, joka on vastoin heidän psyykkeään ja taipumuksiaan.
Tämä on vain yksi näkökulma, mutta kaikkea on osattava katsoa joka suunnalta, ettei ajeta pää höyryten metsään.
Kritiikki on pääsääntöisesti hyvästä. Kritiikin laadusta voidaan sitten aina käydä keskustelua. Älkäämme käykö sitä nytten ja tässä.
Pakko on kuitenkin myöntää, että en mitenkään pysty sulattamaan väitteitä joiden mukaan yrittäjyydessä pärjäämisellä ja sukupuolella olisi jotain tekemistä keskenään. Mikä ihme on sitten se psyyke, joka miehiltä (kaikilta???) löytyy ja naisilta (keneltäkään??) löydy. Millaista fysiikkaa vaatii yrittäjän arki? Jos yrityksen liikeidea on kantaa lyijyharkkoja pisteesta A pisteeseen B niin vähälahjaisempikin mutta fyysisesti vahva tuohon pystyy. Mutta jos kyseessä esimerkiksi tietotekniikka yritys niin eikö ne tietotekniikan releet ole sen verran kevyitä, että naisetkin (jopa fyysisesti heikommatkin) niitä pystyvät kantamaan. Vai pitääkö yrittäjän olla tietyn mittainen ja painoinen?
Mikä yrittämiskulttuuri? En ole kuullut puhuttavan mistään yhtenevästä miesten yrityskulttuurista. Nykyaikana yritysten toimitavat sekä tuotteistot menevät sellaista haipakkaa eteenpäin, että ei mitään yhteneväistä kulttuuria pääse syntymään.
En ymmärrä mitä tarkoitat rooleilla? Miten ja mitkä roolit oikein liittyvät yrittäjyyteen? Jos tämä nyt menee viittauksiin naisten hoivavietistä ja miesten tiesmistävietistä niin heippa vaan ja onnea.
Tavoitteet? Eikö nykyaikana ole jo tullut harvinaisen selväksi, että naisillakin on tavoitteina saada rahaa, mammonaa, pätäkkää, valtaa, vaikutusvaltaa, statusta ja uusi mersu?
Testosteroni ja yrittäjyydessä menestyminen. Sinä vedät kyllä yritystoiminann periaatteet jo ihan uusii fääreihin.
Nykyinen selviytymiskulttuuri vaati sopeutumista nopeasti muuttuvaan ympäristöön ja sen asettamiin vaatimuksiin. Tämä pätee yhtälailla naisiin kuin miehiinkiin. Mikäli mies yrittäjä tyytyy ajattelemaan, että olempa iso, psyykekin aivan ihmeellinen, koko sukuni 1700 luvulta asti harrastanut yritystoimintaa, että eiköhän tämä tästä sotkeennu niin voipi olla mieron tien edessä tuota pikaa.
Kaikella kunnioituksella näkökulmaasi kohtaan, jossa varmasti on jossain määrin jotain perääkin. Mutta en pysty nykyesimerkkien valossa nielemään selityksiä, että naisen olemus sopii pullaa leipomaan ja miehen olemus bisnistä hieromaan.
Mutta tietenkin, jos lätkäiset tiskiin tutkimukset joiden mukaan munasarjat estävät yrittäjyydessä pärjäämisen niin mikäs siinä. Ilmeisesti lukuisat yrittäjä sekä johtaja naiset ovat jotain luonnonoikkuja?
Yrittäjyyden ohessa minäkin käyn välillä täällä heittelemässä näitä irrallisia ajatuksiani.
Päivät venyvät pitkiksi ja huomio on keskitettävä milloin mihinkin.
Lievä protestini naisyrittäjyyteen johtuu omakohtaisista kokemuksistani. Olen mennyt läpi harmaan kiven ilman, että olisin saanut mistään minkaanlaista tukea ja kannustusta. No se Mersu on tietenkin ollut minunkin motiivini.
Samaan aikaan naisia innostetaan ja tuetaan yrittäjiksi mitä moninaisimmilla tavoilla. Esim. joku naisyrittäjyyslaina siunaantuu naiselle pienestäkin ideasta. Itsekkin olisin ollut aikoinani kevyen rahoituksen (ja 20 000)tarpeessa, mutta rahoitus oli järjestettävä raskailla koroilla.
Paljon muitakin ajatuksia ja jopa lukuja olisi antaa miehen raskaasta yrittäjyydestä, mutta muut velvollisuudet kutsuu.
Mielestäni sinä jotenkin liian supliikilla ajat kaikkien asioitten yli.
Enkä edelleenkään tahtoisi uskoa naisiin yrittäjinä. Tuntuu, että he olisivat valitsemassa yrittäjyyden parhaan osan ja meille miehille jäisi tämä infastruktuurin ja raskaan konepajateollisuuden parissa puurtaminen.
Typerää on sinun myöskin olla ymmärtämättä joitain sanojani. Tiesit varsin hyvin, mitä tarkoitin.
Ja varmasti myös ymmärrät, että miehellä ja naisella on monessakin mielessä eroja. Miksi siinäkin pitää olla tahallisen sokea?
Höyrypäitä olemme näköjään molemmat:
Saivartelu se ahertajan päivää aina piristää. Itse olen siinä mielessä eri koulukuntaa kuin sinä, että en halua uskoa (enkä usko) ihmisen määrittyvän sukupuolen mukaan. Kummallinen on ajatus, että sukupuoli vaikuttaa luonteeseen tai älykkyyteen. Ja se millaiseksi ihminen muodostuu muovautuu pitkälti ympäristön vaikutuksista. Tunnen hyvin erilaisia miehiä ja naisia. Heistä en hyvällä tahdollakaan voi vetää yhteenvetoja sukupuolen typioista.
Ilmeisesti sinä naisen sopemattomuudesta yrittäjäksi tarkoitat juuri teollisuutta. Kampaajina, hoitoalalla, henkilöstöalalla sekä yleensäkin palvelualoillahan naisia on paljon yrittäjinä. Heidän työpanoksensa ei varmasti ole kovin vähäinen. Monet kampaajat työskentelevät yksin omassa yrityksessään. Tämä tarkoittaa automaattisesti 9-17 tai 18.00 päiviä sekä kuutta työpäivää viikossa. Kioskin pitäjät ovat töissä vielä pyhätkin parhaimmillaan.
Tietenkin on täysin nykyaikaista ja hieman vanhanaikaistakin, että teollinen ala väheksyy palvelualoja sekä pitää niitä kevyenä lähes harrastusmaisena toimintana. Kyseisin ammatinharjoittajia tuntien voin vakuuttaa, että itse vaihtaisin "harrastusta" suht nopeaan. Lisäksi ks. yrittäjä saattaa hyvinkin kotona kokota sen todellisen työntekijän ruuat ja pyykätä vaatteet. Eihän tuo mikään sääntö ole, mutta pieni mahdollisuus on että tuota tapahtuu....
Niin..höyrypäisiähän me kaikki, jotka omia kantojamme kannatamme ja puolustamme lotkauttamatta korvaa vastapuolen puheille...
"Itsekkin olisin ollut aikoinani kevyen rahoituksen (ja 20 000)tarpeessa, mutta rahoitus oli järjestettävä raskailla koroilla.
Paljon muitakin ajatuksia ja jopa lukuja olisi antaa miehen raskaasta yrittäjyydestä, mutta muut velvollisuudet kutsuu."
Naisyrittäjälainan oikeudenmukaisuudesta voimme käydä vielä lähempää kinastelua, mutta hieman kalskahti silmään tuo miehen raskas yrittäjyys.. Eikö se sitten naisella ole raskasta? Ai niin..nehän on niitä harrastetoimintoja.
"Lievä protestini naisyrittäjyyteen johtuu omakohtaisista kokemuksistani. Olen mennyt läpi harmaan kiven ilman, että olisin saanut mistään minkaanlaista tukea ja kannustusta. Samaan aikaan naisia innostetaan ja tuetaan yrittäjiksi mitä moninaisimmilla tavoilla. Esim. joku naisyrittäjyyslaina siunaantuu naiselle pienestäkin ideasta. Itsekkin olisin ollut aikoinani kevyen rahoituksen (ja 20 000)tarpeessa, mutta rahoitus oli järjestettävä raskailla koroilla."
Olen tästä naisyrittäjälaina-asiasta samaa mieltä. Yrittämistä pitää kannustaa, jotta maahan saataisiin työpaikkoja eikä siten, että tasa-arvon nimissä laitetaan rahaa naisten houkuttelemiseksi yrittäjiksi. Jos tämän kääntäisi toisinpäin, satsaus kannattaisi kohdistaa nimenomaan niihin aloittaviin yrittäjiin, jotka potentiaalisesti suuremmalla todennäköisyydellä menestyvä ja luovat niitä uusia työpaikkoja.
Yleisesti vielä yrittäjäksi ryhtymisestä. Tiedättehän starttirahan, joka annetaan tukena kaikille niille työttömille yrityksen perustaville henkilöille, jotka käyvät työvoimahallinnon yrittäjäkurssin. Tämähän on ihan hullu systeemi. Päinvastoin huonot ja tuhontuomitut, muita todellisia yrittäjiä haittaavat yritysideat pitäisi haudat tai kieltää jo alkuunsa, saati että niille myönnettäisiin starttiraha.
Yksi hyvä esimerkki on kaikenkarvaiset pizzeriat. Sanotaan, että kylän raitilla on kaksi kilpailevaa, omillaan toimeen tulevaa pizzeriaa. No, siihen viereen tulee kolmas, valtion tukirahoilla toimiva yrittäjä. Tämä uusi "yrittäjä" pistää hinnat niin alas, ettei muut kykene siihen vastaamaan. Nämä kaksi aikaisemmin omillaan toimeen tullutta yrittäjää lopettavat. Jäljelle jää tämä tukirahoilla toimiva pizzapaikka. No, kaveri nostaa hinnat "järkevälle" tasolle ja käy niin, että pizzat eivät teekään kauppaansa. Tämä uusi yrittäjä tekee yksinkertaisesti huonompia pizzoja kuin aikaisemmat yrittäjät, eikä liiketoiminnan pyörittäminen oikein suju muutenkaan. Lopulta kaveri lyö lapun luukulle. Nyt ei ole kylän raitilla ainoatakaan pizzeriaa ja kaverit ovat yhteiskunnan taakkana työttömyyskortistossa.
Tämä oli esimerkki siitä, että bisnes ja sen vaikutukset pitää tutkia tarkkaan, ennen kuin siihen syydetään tukirahaa. Tasa-arvo on tässä asiassa huono peruste yhteiskunnan kannalta.
...että viitsit kaivaa tietoa.
Työllistävä vaikutus varmaan riippuu siitä, miten paljon yritys on "stand-alone" toimintaa vs. miten paljon se tarvitsee esim. erilaisia alihankintaverkostoja.
Mutta joka tapauksessa hyvä, että noinkin iso prosentti yrityksistä on jo naisten hallussa - ja nyt feministien tavoite tälläkin saralla sinne 40%:iin vähintään ja miettimään lisää kannustuskeinoja.
...kuten yrittäjyyteen yleensäkin.
(Kannattaa myös huomioida, että de facto naiset ovat sitoutuneet varsin paljon puolisoidensa kautta useisiin perheyrityksiin, joissa voi olla vain riskien hallinnan kautta viisasta, että eivät ole kirjailmellisesti mukana - jos sattuu vaikkapa viime pankkikriisin tapaisia kuprautuksia pankkien ja valtioiden taholta, jossa ihan elinkelpoisiakin yrityksiä tylysti kaadettiin... ja meni useilta perheiltä elinmahdollisuudet ja motivaatiot yhteiskuntaamme rakennella. Ts. yrittäjyyden arvostusta ja toisaalta riskien pienentämistä koko perheen suhteen pitäisi yleensäkin edistää).
Mutta kirjoituksesi oli harvinaista asialinjaa täällä - josta kaunis kiitokseni.
Ei ole varmaan ihan yhden ihmisen sormissa laskettavissa ne perheyritykset, joissa naiset ovat mukana tavalla tai toiselle joskaan heidän nimensä ei missään papereissa näy. Itsekin tiedän tapauksia, joissa omaisuutta on siirretty aviopuolison sekä lasten nimiin mahdollisen konkurssin varalta. Tällainen toiminta osoittaa harvinaista luottamusta toiseen. Ja on ollut ilo havaita, että kaikista ikävistä tapauksista huolimatta monet yrittäjät ovat voineet puolisoonsa luottaa maaliviivalle asti.
Eikä varmaan ole tavatonta sekään, että naiset ovat omaisuudellaan takaamassa puolisoidensa yritysten lainoja. Eli yritysmaailman naisprosentista jäävät pois nämä taustajoukoissa hiipivät varsin tärkeää henkistä tukea antavat voimat.
myös valtiovalta pitää huolen epäoikeudenmukaisuudesta. jos perheessä on yritys ja toinen puolisoista on palkkatyössä ja hän sattuisi jäämään omasta palkkatyöstään työttömäksi. vaikka kuuluisi työttömyyskassaan, jäisi joka tapauksessa ilman työttömyyskorvausta, sillä työvoimaviranomaiset katsovat, että työttömäksi jäänyt puoliso työllistyy puolison yrityksessä osaamisesta ja koulutuksesta riippumatta. työttömäksi jäävä aivokirurgi kuulemma työllistyy puolison huoltoasemalla.
en tiedä liittyikö toi nyt suoraan aiheeseen, mutta tekee tavallaan perheistä väkisinkin yrittäjäperheitä, vaikka he eivät niin tahtoisi.
...ja sos. dem. sukuiset liikkeet ( kommarit vähän kaikki muutkin, kepukin nykyisin) kaikki iskevät yrittäjiltä suonta... ilmeisesti tajuamatta, että se mutkan kautta lyö kaikkia nilkkaan, kun työllistäminen vähenee. (PK-sektorihan työllistää leijonanosan yksityisen sektorin ihmisistä).
Eli tottapa turiset, näin itsekin lähipiirissä erinäisiä tarinoita seuranneena... Yrittäjän ja perheensä on "todistettava syyttömyytensä", jos jotain tapahtuu, tai yrittäjän puolison on todella kyettävä dokumentoimaan, ettei käy lähelläkään puolisonsa yritystä, jos sattuisi jäämään työttömäksi...
tällaisella palstalla, missä harvoin esiintyy mitään järkevää, kiitos siitä.
kirjoituksessasi et ota kantaa suuntaan tai toiseen, mitkä ovat todelliset syyt naisyrittäjien vähyyteen. jotain perustavaa laatua olevaa erillaisuutta täytyy olla olemassa.
itsekään en olisi suin surminkaan alkanut yrittäjäksi, ellei mieheni olisi "hellästi pakottanut". ja olen ikuisesti kiitollinen hänelle siitä. henkilökohtaisesti en ollut valmis vaihtamaan vakituista palkkatyötä epävarmuuteen omista tuloista ja mikä pahinta, epävarmuuteen jo saavutetusta omaisuudesta, jonka jouduin pantiksi laittamaan.
ihmettelet, miksi teollisuudessa ei ole naisyrittäjiä, vastaus siihen on helppo. teollisuudessa koneet maksavat aina hirveästi ja riski kasvaa ja aloituskynnys on korkeampi. kun taas kampaamon voi perustaa mitättömillä kuluilla. eli kyse on riskin ottamisesta ja sen hallitsemisesta. ja mielestäni miehet ovat valmiita ottamaan riskejä helpommin kuin naiset.
toivon todella, että saamme naisyrittäjien joukkoon paljon uusia lahjakkaita ihmisiä. jos joku asia on tasa-arvoinen ja kohtelee miestä ja naista samoin, niin se on yrittäjyys. jos menestyt, olet itse sen tehnyt ja jos epäonnistut, et voi siitä muitakaan syyttää.
Veikkaisin syyn siihen, että miksi teollisuudessa ei ole paljoa naisyrittäjiä löytyvän lähihistoriasta sekä mainitsemastasi riskistä.
Teollisen yrityksen perustaminen vaatii rahaa tuhottomasti. Vaikka on saatavilla kaikenlaisia rahoituspaketteja ei tavallisella tossavaisella ole tähän kuitenkaan varaa. Rahaa pitää olla jo entuudestaan, ei sitä tyhjästä potkaista. Omakotitalon hinnalla ei pystytä takaamaan kuin pienen pieni CNC-jyrsin. Naisia ei kovin montaa ollut vielä 20vuottakaan sitten, jotka olisivat kovin suuria summia tienanneet. Tästä voidaan tietenkin lukea jo valmiiksi rikkaat suvut. Mutta naisilla ei ole ollut yhtälaisia mahdollisuuksia tienata sitä pesämunaa. Lisäksi nykyään on vaikeampi luoda menestys tarinaa autotallista ylös nousten kuin esimerkiksi 60 ja 70 luvuilla. Ehkä IT-alalla tällainen voi olla mahdollista, mutta ei perinteisillä teollisuuden aloilla.
En paljoa tiedä tuosta sukupuolen hanakkuudesta riskinottoon. Vielä vähemmän tiedän siitä, että vaikuttaako sukupuoli muka jotenkin kykyyn hallita riskejä.
Samaa mieltä olen yrittäjyydestä. Itseäsi saat onnitella jos menestyt. Itseäsi voit syyttää jos et menesty. Todellisuudessa asia ei ihan noin mustavalkoinen ole. Yrityksiä menee nurin kyllä muistakin syistä kuin kykenemättömyydestä, tyhmyydestä tai laiskuudesta. Yrityselämä se vasta yllätyksiä on täynnä.
Ajatuksia herättävä kirjoitus. Yrittäjyyttä (naisyrittäjyys mukaan lukien) olisi tuettava sillä tavalla, että työvoiman palkkaaminen pienissä yrityksissä ei olisi niin toivottoman kallista kuin nykyisin ilmeisesti on. Myös irtisanomisten tulee yrittäjillä olla helpompaa kuin suuremmissa, jotta löytyisi uskallusta tarjota työtä, tässä asiassa yhteiskunnan olisi tultava vastaan.
"Viinasen alv" toteutettiin Suomessa väärällä tavalla laskusuhdanteessa, eikä sitä ole uskallettu juurikaan muuttaa sen koommin. Moni kampaamo ja vastaava pienyritys lemppasi lisätyövoiman kannattamattomana ulos ja joutui syventämään lamaa omalta osaltaan. Sama jatkuu. Minkä takia Suomessa toteutetaan uudistuksia niin tyhmästi ja virheitä ei muuteta 10-15 vuoteen? Ihmistyövoiman käyttö (palvelualat) pitäisi tehdä nykyistä kannattavammaksi suhteessa koneellisiin investointeihin, tämähän on täysin poliittinen päätösasia. Ihmiset ostavat ja käyttävät palveluita, se pitää pyörät pyörimässä.
työvoimasta aiheutuvien sivukulujen kattamiseen, niin että työvoiman palkkaaminen tulisi kannustavammaksi kuin esimerkiksi sijoitus koneeseen.
itse pidän parhaana ehdotuksena, että kaikki palkkojen sivukulut saisi vähentää alv. verotuksessa. kuullostaa hullulta, mutta todellisuudessa jos sellainen muutos tehtäisiin , olisi lopputulemana todennäköisesti tilanne, missä kaikki suomalaiset olisivat voittajia. suomalainen työvoima tulisi kilpailukykyiseksi.
ja täytyy muistaa jokaisen, että koneen hankinnan saa laittaa poistoihin, mutta työvoiman ei.
Palvelualoilla tällä hetkellä odotukset ovat käsittääkseni ihan positiiviset. Viime vuoden kasvu vastasi jotakuinkin odotuksia ja tällekin vuodelle povataan ihan kohtuullista kasvua. Pankkien juttuja tosin lukiessa luulisin, että siellä tulee olemaan jonkinlaista väen vähennystä. Ilmeisesti palvelualan odotukset kohdistuvatkin kasvuun eikä niinkään työllistämiseen. Vaikka irtisanomisia ei niinkään odoteta niin ei myöskään työntekijämäärien lisäämistä.
Mutta kasvua se on kasvu aina. Kauppalehden mukaan palvelualoilla kasvun kolmen kärki olisivat henkilöstöpalvelut (8,0%), tietoalan palvelut (6,9%) ja sosiaali- ja terveyspalvelut (5,1%). Vähiten kasvaisivat autoliikenne ja apteekit.
Kyllä näinä hetkinä poliittisia päätöksiä katsellessa on menty prinkkalaan asiassa jos toisessa. Itseäni huolestuttaa eniten pääomaverotukseen puuttuminen täysin käsittämättömällä tavalla.
Mikäli pääomaverotus kuten aiotaan siirtyy tietyssä summassa (oliko jotain 90.000€) tuloveron puolelle niin siinä heilahtaa kokolailla yrittäjän tuloveroprosentti taivaisiin. Tällähetkellähän mikäli osinkotulo jaetaan verojen jälkeen, ei kyseistä summasta tarvitse veroa maksaa (kaksinkertainen verotus). Mutta jos 90.000€ ylittävä summa menee tuloveroon niin eikö se silloin mene kaksinkertaiseen verotukseen? Vai onko jo tehty yrityksen verotus jotenkin vähennettävissä tuosta tuloverosta?
Jos joku viisaampi tietää niin kertokoon.... Olisi ihan mukava saada oman pääkopan tiedostot oikeaan ja ajan tasalle tässäkin asiassa.
palvelualoille kaavailla kelamaksun poistoa alemmissa maksuluokissa?
Ja onhan noita tuloveron alennuspuheita ollut ilmassa jo pitkään. Suomihan oli ylijäämäinen viime vuonna. Sitä pitäisi tasata verokevennyksin, jolloin työllistäminen kannattaisi enemmän ja työttymyyskulut vastaavasti pienenisivät. Tämä osaltaan tasapainottaisi kansantaloutta. Hieno termi olisi dynaamiset vaikutukset. Eli nimenomaan verokevennykset osittain kumoutuvat kun työttömyyskustannukset pienenevät.
..ehdotus minun korviini, olisi kiva, jos tästä tulisi kommentteja (feministisiä tietenkin ;). Poistoperustelu kuulostaa ok:lta. Mitäs EU sanoo? Ainakin alville olisi tehtävä jotakin, pienennettävä palvelualoilla, sivukuluja samaten (tasattava koneteollisuuden kontolle enemmän).
Veroale, iman muuta. Tuntuu vain olevan niin sanomattoman vastenmielinen tehtävä poliitikoillemme. Sitä olisi tarvitu mielestäni jo 90-alun deflaatio- ja veronkorotuspolitiikan sijasta aikoinaan, mutta silloin päättäjät valitsivat tappotahdin. Keynesläiset ratkaisut olisivat purreet parhaiten, eivät vaan olleet muodissa. Liberalistimme olivat valuutta- ja rahapolitiikan lumoissa ja unohtivat finanssipolitiikan. Epäonnistuivat ja vain tuskalla sekä infraa romuttamalla rähmittiin ylös.
Naisyrittäjyys kasvaa kaiken aikaa, jo ihan pelkästään siitä syystä, että markkinatalouden lakeihin kuuluu kaiken mahdollisen vapaan tilan kaupallistaminen. Yksityisessä hoivakodissa vanhuksen hoitopaikka maksaa n. 2500 e/kk sisältäen perushoivan, sen päälle kaikki ylimääräinen hoiva maksaa ekstraa. Kovin pitkä aika ei ole siitä kun vanhuksen hoivaaminen oli omaisten, pääasiassa naisten, harteilla. Siitä se olojen kehittyessä siirtyi pikkuhiljaa yhteiskunnan vastuulle ja nyt yhteiskunnallisen kehityksen tullessa tiensä päähän siirtyy yksityiselle sektorille. Nykyajan vanhuksilla on kertynyttä varallisuutta, joka on markkinavoimien kovasti kaipaamaa polttoainetta ja joiden säästäminen jälkipolvelle on turhaa pääomien makuuttamista. Valtaosa naisyrittäjistä tulee sitoutumaan hoiva-alalle, jonka kaupallistuminen tulee kovenemaan. Ammattitaitoa vaatii sen illuusion ylläpitäminen, jossa kaupallisuus ei saa näkyä liian määräävänä tekijänä, jossa hoivaviettiä pidetään yllä asenteellisin keinoin. Loppupeleissä kun rahalla ei ole mitään merkitystä. Seuraavaksi kaupallistuvat ystäväsuhteet.
...mutta hoiva-alalla tyypillisesti professionaali ihminen yrittää olla sitoutumatta tunnetasolla työhönsä, koska ei yksinkertaisesti jaksa muuten?
Yhteiskuntamme osaa loistavasti institutionalisoida lasten ja vanhusten kontaktit läheisiin ihmisiin rahan voimalla... ja kun erotiikkakin kaupallistuu pornoksi a la levottomat, niin "rakkauden ammattilaisten" kanssa tanssimiseksi (jotka antavat sitä nannaa kaikille, jota "virikkeiksi" kutsutaan) tämä nykyihmisen elämä pitkälti menee... kehdosta hautaan.
Ikävähän tätä kaiken kaupallistamisen kehitystä on seurata, mutta minkäs yksittäinen ihminen tekee. Hyvinvointi on tehnyt ihmisestä entisestäkin itsekkäämmän olennon ja sen seurauksena laupiaan samarialaisen roolin valitseminen on yhtäkuin itsensä elävänä syöttäminen yhteisön egoismin alttarilla. Laupeustyön harrastukseen näissä oloissa vaaditaan vahvaa uskoa ja voimakasta organisaatiota (=yhteisöllistä uskottavuutta), yksittäiselle ihmiselle omana itsenään se ei enää käy. Tosin täytyy sanoa, että henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä ettei materiaalista hyvää ilman henkistä pahaa ja jokaisen onkin tasapainoiltava näiden arvojen kanssa, joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Eli koen, että henkisestä pahasta voi elää irrallaankin vaikka siihen ei voi suhtautua välinpitämättömästi.
On epärealistista odottaa, että naisyrittäjä hoivaisi vanhuksia vain hyvästä sydämestä. Miten pitkään hän kykenee siihen? Kuukauden, vuoden? Jossain vaiheessa ne rahat kuitenkin loppuvat, ellei saa Onassista sponsoriksi. Vaikka olisit motivoitunut, miten kutsumusammatissa, rahatta et saa kattoa, vaatetta, ruokaa, lääkettä, lämpöä...
No, mitä pienistä nipottamaan, rakkaushan riittää.
Itse olen tunteellinen siili, itku pirahti tänään viimeksi, kuunnellessani juuri sairaalasta päässeen vanhuksen juttuja. Vanhus itse oli virkeässä kunnossa, mutta lapsenlapsen tila suretti, pikkupoika viimeisillään syöpäosastolla... Tämmöisiä tippa linssissä -keskusteluja tulee onneksi kohtalaisen harvoin, silti joskus mietin, miten kestävät ne, jotka ovat oikein tapahtumien polttopisteessä. Vollottaisinko nonstoppina töissä vai pelastaisiko rutiini - en tiedä.