nöyryydestä

Nöyryys on tietoisuutta siitä, ettei itse hallitse edes omaa elämäänsä. Kaikkihan on katoavaista ja muuttuvaista paitsi Jumala. Nöyryys on kiitollisuutta, oman pienuuden tunnustamista Hänen edessään.

Ajattelen niin että nöyryys on osaansa positiivisesti suhtautumista. Se ei tarkoita sitä etteikö voisi parantaa oloaan, mutta ettei turhaan yritä kapinoidakaan sitä vastaan. Nöyryys tarkoittaa sitä että arvostaa ja nauttii elämästään, sillä kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta. Jokaista päivää, tuntia ja hetkeä pitäisi pitää lahjana suurelta maailmankaikkeudelta. :-)

Nöyryys on sitä, että antaa tunteilleen vallan eikä aiheuta itselleen pahaa oloa. Täytyy tehdä, miltä tuntuu, jotta voi hyvin.

Jos joidenkin toisten määrittelemien arvojen perusteella toimii aina ja kokee huonoa omaatuntoa silloin, kun ei toimi toisten haluamalla tavalla, tulee ennen pitkää masentuneeksi ja hankkii itselleen huonon itsetunnon.

Nöytyys on sitä, että tunnustaa asiat sillä tavalla kuin ne tuntuu olevan, ei yritä miellyttää toisia. On nöyrä tosiasioiden edessä ja tosiasia pakottavat huolehtimaan omasta edusta.

Nöyrä ihminen on alistuvainen, kuuliainen ja vaatimaton. Hän ei ole ylpeä, koppava eikä uhmamielinen.

Yleensä laitan turhaa tekstiä paljon, mutta tuossa otsikossa oli tärkeimmät.