Tuli tässä mieleeni, että joskus aikoinaan sähkönjakelu, puhelinliikenne, rautatiet ja yms. oli yhteiskunnan ylläpitämien laitosten vastuulla. Näitten laitosten tarkoitus oli tuottaa niitä palveluita, eli itseisarvo oli jakaa sähköä, välittää puheluita jne. Nykyään nämä asiat ovat isojen yritysten vastuulla ja yritysten tehtävähän on tuottaa voittoa omistajilleen ja tämä toimiala jolla toimitaan on vain väline voiton tekemiseen. Tästa seuraa, että siihen varsinaiseen toimintaa satsataan vain sen verran kuin on pakko. Eli esmerkiksi sähköyhtiötä ei kiinnosta onko jollain peräkylän mummmolla sähköä vai ellei se vaikuta osavuositulokseen.
Samoin kuin nykyyhteiskunnassa vaikkapa vanhukset koetaan pelkäänä rasituksena, hehän eivät tuota mitään vaan päinvastoin kuluttavat verovaroja. Oliskohan hyvä jos otetaan sellainen käytäntö, että jokaisella on oltava joko omat säästöt tai eläkevakuutus ja sitten kun ko. varat on käytetty ei kun kohteliaasti piikki suoneen ja monttuun.
Samoin kuin nykyyhteiskunnassa vaikkapa vanhukset koetaan pelkäänä rasituksena, hehän eivät tuota mitään vaan päinvastoin kuluttavat verovaroja. Oliskohan hyvä jos otetaan sellainen käytäntö, että jokaisella on oltava joko omat säästöt tai eläkevakuutus ja sitten kun ko. varat on käytetty ei kun kohteliaasti piikki suoneen ja monttuun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mummulla on rahat piikkiin.
olisi rahastoida piikkirahat lapsilisien osasuorituksina.