Tyttäreni on rakastunut MAP-kirkon jäseneen. Itse en halua olla hänen onnensa esteenä, mutta vaimoni vastustaa jyrkästi. Tytär asuu Vantaalla. On 30-v. Töissä Helsingissä. Suhteet kotiin taitavat olla jumissa.
Mitä voisin tehdä? Tytär aikoo katkaista suhteensa meihin. Rakastan lastani. Äiti ei hyväksy ns. lahkolaisia ja sanoo, että suhteet EVL-kirkkoon pitää pitää ja hyvänä.
Oma suhteeni MAP-kirkkoon´on myönteinen. En aio olla tyttäreni onnen este, vaikka opillisesti vielä en ymmärrä kaikkea.
Mitä voisin tehdä? Tytär aikoo katkaista suhteensa meihin. Rakastan lastani. Äiti ei hyväksy ns. lahkolaisia ja sanoo, että suhteet EVL-kirkkoon pitää pitää ja hyvänä.
Oma suhteeni MAP-kirkkoon´on myönteinen. En aio olla tyttäreni onnen este, vaikka opillisesti vielä en ymmärrä kaikkea.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Etkä tule ymmärtämäänkään, älä vain odota. Pitää "harjoittaa uskoa" vaan eikä kysellä mysteereistä.
Vaikuttaa feikiltä, mutta mistäs sitä tietää...
Arvelen, että MAP-kirkon jäsen saisi tyttäresi säilyttämään suhteensa perheeseen, ellei tyttäresi itse ymmärrä tuon suhteen säilyttämisen tärkeyttä. Meille perhesuhteet ovat tärkeitä. - Mutta minäkin epäilen kysymyksesi aitoutta.
Minustakin tuntuu, että kyseessä on kuvitteellinen tapaus... tai sitten te olette tehneet tyttärenne elämän sen verran hankalaksi, että se saattaa olla syy suhteiden huononemiselle. Siltä varalta, että viestisi on aito, voisin kertoa omia kokemuksia samanlaisesta tapauksesta, joka liittyy minuun.
Itse olen mormoni ja ollu naimisissa ei-mormoni vaimon kanssa jo n. 15v. Kun seurusteluaikana selvisi uskonnollinen vakaumukseni, niin vaimon vanhempien puolella alkoi kauhea painostus tytärtä kohtaan - hänelle hommattiin mm. Maljasen kirja ja käskettiin tytärtä pysymään erossa minusta. Samoin minulle sanottiin, että he eivätkä heidän tyttärensä halua olla kanssani missään tekemisissä. Tätä karmeaa tilannetta kesti jonkin aikaa, jolloin olimme erossa, mutta sitten aloimme taas tapailemaan vanhempien tietämättä. Vanhempien painostus tytärtä kohtaan pysyi todella pahana koko tämän ajan. Sitten ns käry kävi ja vanhemmat saivat tietää suhteemme olevan edelleen käynnissä, ja helvetti repesi irti... Kävin sitten keskustelemassa kasvotusten asiasta ja selvisi, että vanhemmilla oli kauhea pelko siitä että tytär hylkää heidät ja että minun takaa-ajatukseni on käännyttää tytär, jne. Kun asioista puhuttiin, niin vanhemmat vähän rauhoittuivat, mutta tekivät selväksi että eivät hyväksy uskoani. No nyt on sitten oltu aika kauan yhdessä, suhteet vaimon vanhempiin on oikein hyvät ja lämpimät sekä minulla että vaimollani. Vanhemmat ovat todenneet, että ei minulla ollutkaan mitään "mormonien kauheita takaajatuksia" ja suhteemme on ihan normaali ja homma toimii. Suhteemme alkuvaikeuksien takia uskonnosta on tullut vähän tabu aihe - siitä ei puhuta lainkaan vaimon vanhempien kanssa, emmekä erityisemmin puhu siitä keskenäänkään. Vaimoni hyväksyy vakaumukseni täysin ja pitää oman vakaumuksensa.
Jos viestisi kuvaa aitoa tapausta, niin mieti sanomaani. Älkää painostako tytärtänne - häntä ei painosteta mormoni-poikaystävän eikä hänen perheensä tai kirkkonsa suunnalta mihinkään. Mormonit pitävät perhesuhteitä tärkeinä ja uskon poikaystävän haluavan säilyttää teihin lämpimät suhteet.
Jos pitää sanoa jotain huonoja asioita, joita vi syntyä mormoni-pojan ja tyttärenne mahdollisesta avioliitosta, niin ne ovat seuraavia:
- pojan uskonnon harrastus saattaa pikkuhiljaa muuttua epäaktiiviseen suuntaan.
- Jos uskonnosta ei puhuta, niin siitä tulee tabu aihe.
- Jos joskus hommataan lapsia, niin niiden kastaminen: isä ja isän vanhemmat haluaisivat kastaa lapsen mormonikirkkoon - äiti ehkä haluaa kasteen oman uskontonsa mukaan. Vaikka aviopuolisot pystyvät varmasti sopimaan asiasta, niin sitten isovanhemmistä jommat kummat pettyvät pahan kerran.
Sitten vielä varoituksen sana: Vaikka minulla on hyvät ja lämpimät suhteet appivanhempiini, niin takaraivossa on vielä muisto siitä kohtelusta, jota sain osakseni suhteen alkuvaiheessa. olen antanut sen kaiken anteeksi, mutta joskus tulee katkeria muistoja mieleen. Älkää antako tällaisia katkeria muistoja tyttärellenne älkääkä hänen poikaystävälleen.
Tunsin erään MAP_kirkon piispan n. 15 v. sitten. Me kyläilimmekin toistemme luona. ja kävin pari kerta kirkossakin. Riideltyämme aamulla vaimoni kanssa, soitin piispalle, tosin hän vielä silloin ei ollut piispa. Keskustelin myös vaimonsa kanssa puhelimessa.
Ainoa tarkoitukseni oli saada kertoa tuskallisesta tilanteestamme jollekin, joka ymmärtää. Jouluna huomasin tyttärestäni oudon käytöksen, Kahvi, tee tai kaakaokaan ei kelvannut. Nähdessään kiejahyllyssäni Mormonin Kirjan, hän kysyi, olenko lukenut sitä.
Tänään kävi lähetyssaarnaajapariskunta jostain kumman syystä. Vaimoni antoi heille aikaa 10 minuuttia olla talossamme. Missionäärit olivat ystävällisiä. Olisi tuntunut hyvältä, jos heitä oltaisiin kohdeltu kodissamme paremmin. Tulivathan he jopa Amerikasta asti. Kaksi viikkoa sanoivat tehneensä lähetystyötä Suomessa.
Lähetyssaarnaajat olivat Kotkan seurakunnasta. Se on eri seurakunta, kuin piispa, jolle soitin, kuuluu. Kuinka kuvitteellista se tyttäremme osalta on, en tiedä, mutta puhelimessa hän itkee ja on katkera, ettemme ymmärrä Juhaa.
Toki kehon biologiakin käskee häntä etsiä puolosoa nyt, viimeistään 30-senä.
Hyväksyn Juhan. Hän kuuluu olevan eronnut. Niin kai mormooneissakin tehdään. Lapsia ei tietääksemme ole kummallakaaan.
Minä hyväksyn tyttäreni ratkaisun, olipa se mikä tahansa. Rakastan häntä. Pojan sukunimeä en tiedä. Tytär ei luota meihin. Itse hänet 12-vuotiaana mormoonikirkkoon vein, että lienee nyt sitten tulossa rangaistus.
Eipä niin. En tahdo mormooneja kotiini. En ainakaan vielä, kun perhetilanne on se mikä on.Vaimoni suhtautuminen pitäisi saada nöyremmäksi. En halua hävetä omassa kodissani.
Ahdistunut hylätään heti.
Olet myös jonkin verran epäselvä kirjoittaessasi. Minua ihmettyttää mm. se kohta, kun sanoit vieneesi tyttäresi tämän ollessa 12 -vuotias mormonikirkkoon. Onko hän käynyt siellä sittemmin hyvinkin usein ja onko hän vallan jäsenkin?
Ja mitä tähän kuuluu tyttären kyselyt Mormonin kirjan lukemisesta? Älä ihmettele, että jotkut meistä epäilevät aitouttasi. Myös kertomasi keskustelusta 15 vuotta sitten nykyisen piispamme kanssa tuntuu menevän varsinaisen asian ohi. - Koeta tarkentaa kysymyklsiäsi, niin sinulle on helpompi vastata. Nyt ei pääse oikein perille siitä, mikä sinun ongelmasi loppujen lopuksi on. Häpeämiseen ei nyt ainakaan ole aihetta.
Kävimme poikani ja tyttäreni kanssa kirkossa. Vaimoni jo silloin vastusti.
Tämä paivä ja eilinen oli jo liian raskasta. En kirjoita enää. Toivoisin, että tyttäreni toppautuisi tunnolleen ja näkisi, mikä on oikein.
Miksi samana päivänä Kotkasta tuli missionäärejä, kun soitin Lappenrannan piispalle. Enää ei tarvitse yhteyttä ottaa. Pärjätään kai Kristukseen uskoen EVL-luitherilasinakin, koska minusta valhettelijan teelle:
sinusta valhettelijaa. Mutta etkö tiedä, että näillä sivuilla on kaikenlaista väärää jos oikeatakin? Olisi kovin sinisilmästä ottaa tosissaan niitä, jotka vain pelleilevät. Siksi tietty varovaisuus on tarpeen. Olet esittänyt asiasi aika epämääräisesti.
Se että vaimosi vastustaa, ei ole kovin ainutlaatuista. Kovistakin vastustajista on tullut jäseniä, kun he ovat tulleet tuntemaan, mistä todella on kysymys. Penseys olisi vielä pahempi vaihtoehto.
Aika selvästi olen asian esittänyt, ja jos se Sinusta tuntuu epämääräiseltä, tein sen vain sukuni, tyttäreni ja vaimoni vuoksi.
Miten lähetyssaarnaajaparinskunta juuri eilen meille olisi osunut?
sanoisin ettei lastemme puolisovalintoihin voi eikä pidäkkään yrittää vaikuttaa. He valitsevat itselleen puolison ei meille. Meidän tulee hyväksyä heidän valintansa. Siten teemme parhaan palveluksen lähimmäisillemme. Välejä lapsiin ei saa milloinkaan, tapahtui mitä tahansa katkaista.
Toivon sinulle ja vaimollesi myönteistä ajattelua tässä asiassa. Olkaa vaikka kiitollisia siitä että tyttäresi valinta ei kohdistu samaa sukupuolta olevaan.
Nimimerkki: Tyytyväinen tyttäreni valintaan. Välimme ovat lämpimät. Siitä kiitos!
Ja mitäpä tuo haittaisi, vaikka olisi samaakin sukupuolta?
kyllä rehellisesti sanottuna vaikeammin hyväksyttävä. Välejä omaan lapseeni ei minulla kuitenkaan ole mistään syystä, kuten sanoin, oikeus katkaista. Tyrmistys se kyllä varmaan on jokaiselle hetero, lapsia tuottavalle pariskunnalle.
Herkkäuskoisuus sinut kai perille vie.
Hyväksyn MAP_kirkon, jos se on tyttäreni onnen tie!
...niin asiat kyllä järjestyvät. tällaiset tilanteet luovat stressiä, joka taas vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan. uskonasioissakin kannattaa noudattaa tervettä järkeä. pitäkää palaveri perheen kesken ja *puhukaa* ongelmistanne. kenenkään ei tarvitse tehdä mitään päätöstä mihinkään suuntaan nopealla aikataululla. Puhu tyttäresi ja vävykokelaan kanssa peloistasi rehellisesti, niin asiat alkavat selvitä.
...sitten vielä mormoni-spesifinen kommentti: paholainen tekee nyt kaikkensa, jotta perheenne riitaantuu - ratkaisun teette te!
Olisiko Kaarlon noin huolestunut saanut olla.
On monenlaista viestiä, että ymmärä myöskin suhtautumisemme. Mekin erehdymme arkipäivän asioisa.
Tutkiessani pyhien kirkkoa, vein kaksaoslapseni mukaan kirkkoon.
Minä hyväksyn MAP_kirkon. Tyttäreni on rakastunut Juhaan. Soitin asiasta Lappeenrannan piispalle, ja puhuin myöskin hänen vaimonsa kanssa. Minulla ei ole mitään tyttäreni avioliittoa vastaan. Oma vaimoni ei hyväksy.
Kuten jo kerroin, Kotkan seurakunnasta tuli lähetysaaranajapariskunta iltapäivällä. Kertoivat olleensa Suomessa vasta kaksi viikkoa. Vaimoni antoi heille aikaa olla 10 min. Paljon ei ehditty puhumaan. Annoin heille puhelinnumeroni
Tutkittuani 10v. kirkkoa, tiedän, ettei se ole tosi. Jos tyttäreni päätyy toiseen tulokseen, kunnioitan hänen vakaumustaan.
Valehtelijaa minusta ette saa!
Olen useampankin kertaan sanonut,minulla ei ole mitään MAP-kirkkoa vastaan, ja tyttärelleni toivon parempaa elämää verhon tuolla puolen.
Sinausta!
taidan tunnistaa tästä itseni kyseiseksi vävykokelaaksi. Näin yllättäen ja yllättävää kautta selvisi se, miksi en ole vielä noin 6 kuukauden tuntemisen jälkeen päässyt tapaamaan vanhempia.
Toivon, että mahdollista jatkokeskustelua käytäisiin siten, että voin säilyttää anonyymiteettini tällä palstalla. En ole erityisen innostunut henkilökohtaisesta julkisuudesta tämän asian tai muunkaan kuin uskontoon liittyvien asioiden osalta.
asioista pitäisi puhua. Se on huono homma kun aletaan pyörittään kaiken maailman teorioita ja arvauksia.... Pitäisikös sinun nyt vaikka ottaa luuri käteen ja sopia Kaarlon kanssa yhteisestä lounaasta. Itse olin vähän vastaavassa tilanteessa jossain vaiheessa. Rehellisesti ja rauhallisesti puhumalla asiat selvisivät.
Koita pärjätä! Kuten myös Kaarlo - niin ja unohtamatta tytärtä, joka on puristuksessa tämän kaiken välissä. Mikäli teidän suhteessa on samat kuviot kun minun suhteeni alkuaikoina, niin tämä tytär ei järjestä tapaamista - sinun kannattaa se hoitaa. Muista viedä anoppikokelaalle kukkia ;)
Jos olet halukas tapaamaan meidät, tervetuloa. Uskon kuitenkin, että tapaamisen järjestyminen ei johdu minusta. Kysy tyttäreltäni. Minun puolestani olet aina tervetullut.
Kysyin tyttäreltäni, minkä niminen poikaystävä on. Hän sanoi, että kutsu vaikka Juhaksi. Luulin sitä ninimerkiksi. ´Sukunimeäsi en tiedä. Puhelinnumeroakaan en saanut. Kai tässä on jotakin vialla.
Rehelliseen kanssakäymiseen kuuluu keskinäinen luottamus. Kuten ninä luotan Sinuun ja hyväksyn Sinut sellaisena, kuin olet, toivon, että Sinäkin hyväksyt meidät. Olemme sairaita. Kotimme ei aina ole viimeisen päälle siisti. Kyllä sekaan silti sopii.
On se ihme, että netin kautta vasta sain Sinuun yhteyden, Tervetuloa vävykseni!
voi kuinka ihanasti tässä kävikään... ettei vain olisi keksitty tarina. mutta silti niin herkkä että voisi vaikka lapsille iltasatuna kertoa :) Ja miettiä mitä tarinasta voimmekaan oppia: Vaikkapa, että anteeksiantaminen, se on ihanaa ! ;) Ja paljon muuta. voimme miettiä niitä jokainen perheidemme kanssa kotona!!! Ihanaa jatkoa kaikille.
Tahtoisin vain tietää vävyni nimen. Jos saisin puhelinnumerosi, voitaisiin jutella. Jos Sinulla on sähköposti, niin kiitos siitä. Minä, tai vaimoni ei ole este tapasmisellmme. Kysy tytäreltämme.
Me oleemme köyhiä. Talo rakennettiin v86. Tarvitsisi jo peruskorjauksen. Jos jotakuta hävettää, se ei ole syyni.
TERVETULOA!
Onnea Teille molemmille, vaikka en Teitä tummekaan. Kyllä vanhempanne vielä TEIDÄT HYVÄKSYVÄT, KUN OPPIVAT TUNTEMAAN.