...rouvan kanssa, kun hän aloitti nyt täysipäiväisen opiskelun, listasimme kotityöt (= kaikki kotiympyröihin liittyvät viikoittain toistunevat askareet lukuunottamatta nurmikonleikkuuta, kun se ei vielä ole ajankohtaista - se jäänee mun kontolle).
Kokonaistuntimääräksi tulee noin 37 tuntia, eli kolmen pienen lapsen perheessä kotityöt ovat suurin piirtein täyden työpanoksen verran hommia.
On huomattava, että meillä ei onneksi ole riesaa omakotiasumisesta, että tarvitsisi rassata taloa kaiken muun lisäksi (joka vienee miesten ajasta ison osan). Tunteihin ei ole laskettu myöskään esim. autoon tai muuhun "miehiseen" liittyvää rassausta, jos sellainen katsottaisiin jossain taloudessa tarpeelliseksi.
Lukuun sisältyy esim. liikenteeseen käytetty (extra)aika, kun viedään lapsia hoitoon, käydään kaupassa jne. (viisihenkiseen perheeseen kun käy kaupassa, niin tahtoo tulla hiki - se käy työstä kyllä).
Ko. lista on pitänyt aika hyvin kutinsa toistaiseksi, ja kotitöistä ei tarvitse rutista, kun
1. listataan työtunnit (meillä rouvan opiskeluun lasketaan 40 h / viikko - itselleni töihin samoin)
2. listataan kotityötunnit
3. tehdään päätös, ovatko ylityöt ns. "vapaaehtoista nannaa / harrastusta", vai pitäisikö ne laskea työtunteihin, jolloin toinen osapuoli joutuu tekemään sitten puolet ylityötunneista verran enemmän kotitöitä
4. eletään onnellisesti tasa-arvoista parisuhdetta.
Meillä on ilmiselvää, että taloutemme on yhteinen - joten rahasta ei tarvitse riidellä - kannattaa huomata, että jos kokee ylityön harrastuksena, ja tekee osansa kotitöistä, niin ehkäpä ne voisi sitten omalle virkistystililleen ohjata?? (esim. urheiluautorahastoon... moottoripyörään... tai vaimolle ostettavien kalliiden parfyymien lahjarahastoon, joka investointi tulisi takaisin laadukkaampana seksinä jne.
Kokonaistuntimääräksi tulee noin 37 tuntia, eli kolmen pienen lapsen perheessä kotityöt ovat suurin piirtein täyden työpanoksen verran hommia.
On huomattava, että meillä ei onneksi ole riesaa omakotiasumisesta, että tarvitsisi rassata taloa kaiken muun lisäksi (joka vienee miesten ajasta ison osan). Tunteihin ei ole laskettu myöskään esim. autoon tai muuhun "miehiseen" liittyvää rassausta, jos sellainen katsottaisiin jossain taloudessa tarpeelliseksi.
Lukuun sisältyy esim. liikenteeseen käytetty (extra)aika, kun viedään lapsia hoitoon, käydään kaupassa jne. (viisihenkiseen perheeseen kun käy kaupassa, niin tahtoo tulla hiki - se käy työstä kyllä).
Ko. lista on pitänyt aika hyvin kutinsa toistaiseksi, ja kotitöistä ei tarvitse rutista, kun
1. listataan työtunnit (meillä rouvan opiskeluun lasketaan 40 h / viikko - itselleni töihin samoin)
2. listataan kotityötunnit
3. tehdään päätös, ovatko ylityöt ns. "vapaaehtoista nannaa / harrastusta", vai pitäisikö ne laskea työtunteihin, jolloin toinen osapuoli joutuu tekemään sitten puolet ylityötunneista verran enemmän kotitöitä
4. eletään onnellisesti tasa-arvoista parisuhdetta.
Meillä on ilmiselvää, että taloutemme on yhteinen - joten rahasta ei tarvitse riidellä - kannattaa huomata, että jos kokee ylityön harrastuksena, ja tekee osansa kotitöistä, niin ehkäpä ne voisi sitten omalle virkistystililleen ohjata?? (esim. urheiluautorahastoon... moottoripyörään... tai vaimolle ostettavien kalliiden parfyymien lahjarahastoon, joka investointi tulisi takaisin laadukkaampana seksinä jne.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Feministien mustaa syntilistaa synkistää nimenomaan (palstan mieskirjoittajien mielestä) femakoiden vaatimus kotitöiden listaamisesta. Mikäs loikkari Sinä olet?? :)
...homma syntyy. Mielestäni pitäisi olla selvää, että jos molemmat tekevät töitä (katsomme rouvan opiskelun investoinniksi yhteistä tulevaisuutta varten ja hänen myöhempää työpaikkaansa, joka tuo sitten nannaa mullekin, kun aikomuksenamme on olla yhdessä, kunnes kuolema erottaa), niin molemmat tekevät myös kotitöitä.
Suosittelen kaikille tätä listaamista, kotitöiden lisäksi myös kaikkien töiden - jos toinen osapuoli tekee enemmän töitä tuoden yhteiseen kassaan enempi rahaa, niin sitten toinen tehköön enemmän kotitöitä... jne.
Minusta on tuntunut, että feministit vain vaativat, mutta eivät listaa - nyt kannattaa avoimesti listata sitten kaikki, mitä tehdään - se on hyvä ja avartava kokemus.
...mutta aiemmin mekään ei listattu, kun rouva oli kotona - oli semmoinen tunne, että täysipäiväinen hommahan se... tosin tulin tehneeksi silloinkin kotitöitä, joskin esim. vaippaikäisten lasten kanssa menee tunteja paljon enemmän, kuin enää nykyisin.
Mutta naistenkaan ei kannata jäädä naputtamaan asiasta - asia kannattaa ilmaista hellästi rakkaalle miehelle, joka varmasti tekee työtä myös kodin ulkopuolella... ehdottaen, että listataan kaikki työt (ml. kotityöt) sitten jaetaan ne.
Homma voi tietysti mutkistua, jos esim. mies tuottaakin valtaosan elannosta ja perheen arvot ovat sellaiset, että joka penni lasketaan erikseen naisen ja miehen välillä... silloin pitänee ottaa perhekohtaisia painokertoimia siihen, paljonko esim. lisäeuro ansaittuna kodin ulkopuolelta verrattuna toiseen vähentää kotityövelvoitetta... mutta meidän malli on yksinkertaisempi, kun pistämme rahat yksiin.
(Armeijan jälkeen oli mulla tilanne, että elin puoli vuotta rouvan palkalla... nyt on ollut sitten pitkään - yhteisestä sopimuksesta satsata perheeseen - toisin päin). Mutta emme laske rahoja, vaan ne ovat aina yhteisiä.
Niinpä niin ratkaisu kotitöihin on todella yksinkertainen, töiden jakaminen.
Miksi sitten juuri se suomalaisissa perheissä mättää? Tuskin naisten haluttomuudesta listojen tekemiseen!
Työelämästä voisi keskustella myös loputtomasti, kuitenkin niin kauan kuin lastenhoidon pääasiallinen vastuu on naisilla ongelmia riittää. Työssä käyvistä puolisoista naiset jäävät lähes poikeuksetta hoitamaan sairasta lastaan kotiin.(Sairaanlapsen hoitovapaa) Naisten mahdollisuuksia ylitöiden tekemiseen rajoittaa myös lastenhoitovastuu. Naiten työantajille nämä em. onelmat ovat hyvä syy naisten palkkaamatta jättämiseen, tietenkin äitiyspäivärahojen ja hoitovapaiden aiheuttamien kustannusten sekä niiden vaativan vaivan lisäksi.
Perheen sisäiseen dynamiikkaan liittyvä ongelma on rahan käyttäminen omiin menoihin. Naisten toiminta lasten pääasiallisena hoitajana vaikuttaa suoraan palkkapussin paksuuteen. Ymmärän hyvin naisten turhautumisen kun ylitöitä tekevä puoliso sekä parantaa omia mahdollisuuksiaan työyhteisössä sekä myös käyttää saadut rahat omiin menoihinsa. Naisten mahdollisuuksien rajoittuessa lastenhoitovastuun vuoksi minimiin ko. saralla.
Perheeen sisäisessä työnjaossa täytyy pystyä erottamaan selkeät kotiaskareet ja niiden vaatima aika. Toisaalta lastenhoito on pääasiallisesti läsnäolon luonteista mutta paljon aikaa vaativaa.
...on naisen oma valinta... millaisen äijän ottaa. Jos ottaa uraohjuksen, niin syyttäkööt itseään. Parempi katsoa kuin katua.
Meidän työyhteisössä useampi pienen lapsen isä tuntuu olevan kotona, kun lapsi sairaana - äidit töissä (akateemisessa maailmassa onnistuu olla paremmin...).
Lastenhoidon vaatiman läsnäolomääränkin voi katsoa ja sopia... joskus hyvä olla yhtaikaakin läsnä.
Nyky-yhteiskunnassa ei voi saada kaikkea: uralla menestyvää miestä, hyvää isää, naiselle hyvää työpaikkaa ja uraa, hyvää äitiyttä ja lapsia... jostakin näistä on väistämättä tingittävä n. 5-10 vuodeksi lapsien lukumäärästä riippuen (ja pidemmäksikin aikaa, jos tekee harvemmilla väleillä).
Minun tuntemissani useissa perheissä pariskunnat jakavat kotityöt... eivät ole kokeneet mitenkään ongelmalliseksi - joissakin nainen tekee enemmän, kun käy vähemmän työssä, joissakin aika tasan. Missään ei mies tee enempää, kun käy enemmän töissä noin keskimäärin... mutta tämä lienee perhekohtainen kysymys, johon varmasti tulevaisuudessa taas muutosta tulee.
Kotitöihin ja lastenhoitoon turhautuu varmasti, jos asenne on pielessä. Ja joskus hyvällä asenteellakin - kuten myös muuhun työhön aina silloin tällöin. Kyse on valinnoista.
Viitaten Tittelityyn kanssa toisaalla käymääni ajatustenvaihtoon lasten kasvuympäristöistä tuntuu suhteellisen naurettavalta tämä moderni keskustelumme "perheen sisäisestä dynamiikasta" ja töiden listaamisesta.
Ja proffan kanssa olen jälleen samoilla linjoilla siinä, että puolison valinta ratkaisee paljolti sen, millainen dynamiikka perheeseen syntyy.
Mummoni avioitui 1915 syrjäiseen metsätorppaan, jossa oli kaksi huonetta ja synnytti siellä 10 lasta. En kuullut mummon koskaan valittavan osaansa. Työnjako hoitui luontevasti terveen järjen avulla ja lapsista kasvoi vastuuntuntoisia miehiä ja naisia.
Ei sinulta ainakaan puutu, syylistäthä suvereenisti naiset, miehistähä et vikaa löydä.(...on naisen oma valinta... millaisen äijän ottaa. Jos ottaa uraohjuksen, niin syyttäkööt itseään. Parempi katsoa kuin katua.) Merkillinen asenne.
Hienoa että teidän työyhteisössä on asiat saatu luistamaan. se ei kutenkaan poista ongelmia sieltä jossa perinteisesti asiat ratkaistaan toisin. Pienet lapset vaativat läsnäoloa jatkuvasti, ja se on määrällisesti eniten kotitöistä aikaa vievä puuha. Läsnäolon vaade on myös se joka useimmiten rajoittaa nimenomaan naisten osallistumista yhteiskunta- ja työelämään täysipainoisesti. Tasa-arvoisuus tässäkin olisi selkeä parannus.
Kyseessä ei, mielestäni, ole kaiken vaatimisesta, vaan selkeästä työnjaollisesta ongelmasta.
Jos kotityöt on jaettu tasapuolisesti niin asiat ovat hyvin toimivat, ongelmia ei siis siltä osin ole, hyvä.
Asenteissa on varmaan vikaa jos ylipäätänsä turhautuu, mutta onhan se kyllä ymmärettävääkin jos ei asiat luontevasti hoidu.
Valinnoista on nimenomaan kyse naiset ovat valinneet sen etteivät lapsia juuri tee, koulutetut naiset varisinkin.
Kai se on kulttuurissamme luonnollista odottaa, että se pääasiallinen sairaan lapsen hoitaja on nainen. Pohdimme resurssejamme johtoryhmän (2 m & 1 n) palaverissa ja naisjohtajamme, joka vastaa henkilöstöstä totesi, että Nellan varaan on vaikea laskea suurta vastuuta, koska hän on juuri tullut äitiyslomalta ja voi joutua jäämään kotiin jos lapset sairastuvat. Eräs proikkareistamme on tuore isä, mutta Juuson kohdallaan hän ei tehnyt tällaista varausta. Hän ei edes noteerannut asiaa resurssiongelmana vaikka siitä huomautin.
On tietty myös niin, että kun lapset ovat pieniä, niin silloin myös työura on alussa. Mutuna sanoisin, että jos molemmilla on ura, niin kotiin jäämistä pyritään jakamaan. Jos taas vain toisella on "ura", on aika tyypillistä, että uraton jää himaan, koska siinä asemassa töillä ei ole tapana kasautua vaan ne tekevät muut. Näistä syistä itse olen ollut lasten sairastelun takia melko vähän kotona. Tosin lapsetkin ovat olleet onneksi aika terveitä.
On sitten kokonaan toinen asia, että jotkut äidit käyttävät lapsia verukkeena kotiin jäämiselleen, kun ovat tarvinneet vapaata duunista. Sitä on vaikea tarkistaa, mutta olen näin kuullut naisten sanovan.
Onnelista poikamieselämää eläneenä päädyin uusiin muutoksiin elämässäni (jälleen kerran). Uusin villitykseni tuntuisi olevan kodin hyvinkin siistinä pitäminen. Ennen en siivoomiseen jaksanut aikaa tuhlata kun asia tuntui kovin turhalta. Sekasuus ei itseäni haitannut eikä paikalla ollut ketään siitä nalkuttamassa. Kuitenkin uutena vuotena pitää tehdä niitä surullisen kuuluisia päätöksiä. Minä päätin siivota kämpän lattiasta kattoon ja pitää siistinä. Ei perkele mikä homma siinä on. Jatkuvasti saat olla rätin ja harjan kanssa husleeraamassa. Minä kun vielä tuota kokkailua harrastan enemmänkin ja siisteyteen kuuluu tiskivuorien puuttuminen.
Ruuanlaitto n.1,5-3 tuntia. Riippuu mitä tekee ja tuleeko alkuruoka mukaan. Tiskaus ruuanlaiton lomassa ja sen jälkeen n.0,5 tuntia. Kippoja ja kuppeja kuluu. Tämän jälkeen uunien, pöytien, lattioiden sekä työtasojen siivoaminen n.15min. Kun tähän vielä lasketaan kompostorikipan ja roskiksen tyhjentämiset niin koko show kestää parhaimmillaan liki 4tuntia ja vielä ei ole edes syöty. Tämän lisäksi kämppään (nyt kun se on siisti niin huomaa) kaikenmaailman rojua, paperia, roskaa, hiekkaa ja ties mitä. Jos ei väh. kerran viikossa heilu imurin kanssa niin jopas jopas.
Omalta osalta henkistä tuskaa vähentää suunnaton viehkeytymiseni ruuanlaiton ihmeellistä maailmaa kohtaan. Ja nyt kun alkaa onneksi oppimaan siivouksen ja tiskauksen osana tätä projektia niin vähentyy henkiset piiskaukset ja tuskat.
Mutta kaikki kunnia niille kotiäideille ja -isille, jotka joka päivä vääntävät perheellisinä tuon shown läpi. Tietenkin on tekemisen helppous asenteissa. Jos valmiiksi asennoituun negatiivisesti niin kyllä se työkin on raskaampi...
Ei muuta tähän erään.
...minäkin poikamiesboksini siivosin neljästi vuodessa..., kunnes Nainen tuli elämääni. Samoin ruuan kävin ulkona syömässä - iltapalaksi sitten sellaista safkaa, ettei tarvinnut tiskata (yhdellä kupilla ja veitsellä pärjäsi viikon, jotka saattoi vain huuhtaista nopeasti).
Ihka oikean perheen kanssa homma on eri... lapset on sen verran rajua porukkaa, että jo viikon välein talo näyttää samalta, tai pahemmaltakin, kuin neljännesvuoden jälkeen poikamiesboksi (kun vähät kamat tuli muuten pidettyä ihan jees ojennuksessa)... eli homma pitää tehdä.
Naisilla on taipumus yleensä singleinäkin, niin olen huomannut nuorena, käyttää enemmän aikaa ns. kotitöihin, josta voivat sitten johtua vaatimukset esim. lapsettoman pariskunnan kyseessä ollessa... ja naputus, että "mikset sää..."... jos mies on tottunut eri standardiin. Poikamiehen pitää luopua monesta, jos rakastuu - mutta silloinhan se on yleensä sen arvoista.
Vertailun vuoksi. Minun harrastus on "työtyön" teko työpäivän jälkeen kotona. No on kai niitä ihan oikeitakin harrastuksia, mutta kodinhoito tai ruuanlaitto ei niihin kuulu.
"Ruuanlaitto n.1,5-3 tuntia. Riippuu mitä tekee ja tuleeko alkuruoka mukaan."
Taisit mainita että ruuanlaitto on harrastuksesi. Itse ostan valmisruokia ja valmistukseen menee aikaa 15 min/pv.
"Tiskaus ruuanlaiton lomassa ja sen jälkeen n.0,5 tuntia. Kippoja ja kuppeja kuluu."
Valmisruoka pitää sisällään astian, joten tiskiä ei synny kuin laseista ja aterimista. En tiskaa päivittäin, joten siihen kuluva aika on 5min/pv
"Tämän jälkeen uunien, pöytien, lattioiden sekä työtasojen siivoaminen n.15min. Kun tähän vielä lasketaan kompostorikipan ja roskiksen tyhjentämiset niin koko show kestää parhaimmillaan liki 4tuntia ja vielä ei ole edes syöty."
Kerran viikossa tekee 2 min/pv.
"Tämän lisäksi kämppään (nyt kun se on siisti niin huomaa) kaikenmaailman rojua, paperia, roskaa, hiekkaa ja ties mitä. Jos ei väh. kerran viikossa heilu imurin kanssa niin jopas jopas."
Siivoan kerran viikossa, eli päiville jaettuna siihen menee aikaa 10 min.
Pyykinpesu ym. kerran viikossa 5 min/pv.
Kauppareissut 10min/pv
Muut kotityöt 5 min/pv
Tähän en nyt laskenut auton tai huoneiston korjauksia, pihatöitä tmv. No ei nekään päivää päälle paljoa tee. Sanotaan nyt vaikka 30 min/pv.
--------------------------------------------
Yhteensä: 52 min muut 30 min = 1h 22 min/pv
--------------------------------------------
Asuntoni on siisti ja tänne kelpaa tuoda koska vaan kenet vaan. Itse olen siisti ja kuljen hyvissä ja puhtaissa vaatteissa.
"Mutta kaikki kunnia niille kotiäideille ja -isille, jotka joka päivä vääntävät perheellisinä tuon shown läpi."
Mikä ettei, mutta ihmiset painottavat eri asioita ja käyttävät niihin eri määrän aikaa. Itse olen oman tapani oppinut eittämättä vanhemmiltani, joiden kodin- tai perheenhoidossa ei ole minun, eikä kenenkään muunkaan mielestä ollut sanomisen sijaa.
Ruuanlaittoon käyttämäni aika ei kovin rassaava ole, koska siitä tykkään. Tokihan tiedän, että valmisruuilla ja muilla keinoin olisi kotitöihin menevät ajat lyhennettävissä huomattavasti. Ei valmisruuissa sinänsä mitään vikaa ole. Mutta kun tuo kokkailu on lähellä sydäntä ja haluan ruuan olevan juuri sellaista kuin itse haluan niin en pidä itselleni valmisruokia kovinkaan mielyttävänä vaihtoehtona. Tämä siis vain omakohtaista. Kuuleman mukaan on valmisruuissa nykyisin jo varsin maittaviakin tekeleitä.
Kauppaan itseltäni tuhriintuu tuhottomasti aikaa. Tosin viihdyn hyllyjen välissä ihmettelemässä mitä erilaisimpia mahdollisuuksia, joita nykyiset kaupat jo tarjoavat. Lisäkseen en yleensä kauppaan mennessä tiedä mitä ruokaa tulen laittamaan. Jotenka kauppa reissu venähtää ihmettelyn ja pohdinnan lomassa. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin lauantaina koluta materiaalivaihtoehtoja läpi ja illalla käyttää useampi tunti pitkän illallisen valmistamiseen.
Kotityöt tuntuvat jotenkin olevan tämän palstan kynnyskysymys. Ainakin ne tulevat esiin melkein joka keskustelussa. Itse en aina ymmärrä mikä tasa-arvo askel on kotityöt. Lailla ne varmaan saisi tasattua kaikin puolin "tasa-arvoisiksi". Mutta kuka haluaa ottaa sakkoa siitä, että viime viikolla puoliso tiskasi yhden kerran liikaa??
Kappas kun en heti alkuunsa ymmärtänyt viestisi sanomaa ja tarkoitusperää.
Vähän oudolta tuntuu, että ensin haaveillaan kodista, sitten rakennetaan mahdollisimman viihtyisä ja toimiva koti, kunnes lopuksi se onkin ikävien velvollisuuksien paikka, josta pitää nopeasti päästä pois työelämään. Koti on saatu kuulostamaan lähinnä vankilalta ja siellä tehdyt työt pakkotöiltä.
Mutta tämäkin on feministien (sosialistien)syytä.
Joskus viimevuosisadan puolenvälin jälkeen eräät naispiirit alkoivat määritellä kotona tehtävän työn arvoa ja tehdäkseen sen mahdollisimman merkitykselliseksi, he määrittelivät nuo kotityöt raskaiksi, aikaavieviksi ja ikäviksi. Kodin huonoja puolia korostamalla he saivat myös naiset kaipaamaan työelämään ja minimoimaan äitiyden arvoa. Tässä samassa ajattelussa olemme, jopa korostuneesti, nykyäänkin.
Asiat menivät lopuksi niin pitkälle, että nykyään miehillekkään koti ei enää merkitse muuta kuin epämääräistä ja hyödytöntä tavaroitten siirtelyä. Taisimpas vähän yleistää liikaa, mutta joskus liioittelu tuo asiat paremmin esille.
Kuitenkin koti on kaiken perusta jonka pitäisi antaa turvaa, lepoa, iloa ja josta taas on välillä hyvä lähteä virkistyneenä työelämään.
Mutta tietenkin kunnioitan teidänkin systeemiä jos se nykyisessä tilanteessanne tuntuu parhaimmalta.
Koti antaa edelleenkin, miehille. Naisten työelämään siirtymisen jälkeen kotitöiden jakamisesta on tullut harmia tuottava asia, ei niinkään feministien sosialisteista puhumattakaan, ansiosta.
Vapaamatkustaminen missä muodossa tahansa aiheuttaa hyväksikäytetyissä närää.
Ongelma on myös miesten ja laajemmin koko yhteiskunnan jos kurssi ei muutu lapsettomuus ja sinkkuus lisääntyvät edelleen. Miehiä tämä asiantila koskettaa enemmän, sikäli että miesten on todettu voivan huonommin yksin ollessaan kuin naisten, voisi veikata syrjäytymisen lisääntyvän miesten kohdalla edelleen.
"Kotini on linnani, eli Kakola"
"Poissa paras"
"Kapakassa haavat paikataan"
:-)
Yksin asuessa ihminen voikin huonommin. Se on vain terveen merkki. Evoluutio todistaa joka solullaan, että jokainen elämänmuoto etsii pariaan (paitsi ehkä ei feministit).
Se taas, että jotkin naiset kokevat yksinolemisen mukavaksi, johtuu taas itsekkyydestä ja jopa laiskuudesta, mutta ennenkaikkea siitä, että heidät on saatu uskomaan sinkkuuden autuuteen. He eivät tiedä mitä menettävät.
Itse näen ainakin ympärilläni seesteisiä pariskuntia, joilla on hyvä koti, jota he yhdessä ja myönteisessä hengessä ylläpitävät. Sama myönteisyys heijastuu heidän lapsiinsa, jotka puolestaan ilolla etsivät puolisoaan, jonka kanssa rakennetaan hieno koti.
Joskus on ihan pakko mennä vähän runolliseksi, avatakseni joittenkin ihmisten katkerien selitysten solmut.
Huomaatko, olet itse niin paljon asialinjalla, että asiat suorastaan hallitsevat sinua, etkä sinä niitä.
itsekäs ja laiska ja nautin siitä :)
...kritisoimatta ko. asiasta sitten miehiä jatkossa, joohan? Suothan heille saman kuin itsellesi? :-)
eiväthän he minun riesanani ole :)
..kuulostaa kyllä ihan reilulta peliltä. Hyviä eläkepäiviä :-)
Kyllä olet oikeassa ihminen on luonnostaan laumaeläin, sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä kaikille. Naiset tuskin viihtyvät yksin laiskuuttaan jos laiskuudeksi ei sitten lasketa haluttomuutta toimia jonkin piikana. Miehillä on suurempi tarve sitoutua ja isommat ongelmat parisuhteen kaaduttua. Kuitenkin liiton sisällä, miesten toiminta on passiivista ja naisia sortavaa. En voi olla hämmästelemättä kuinka jokin ryhmä voi toimia niin omia etujansakin vastaan.
Hienoa ettei elämän karu todellisuus kosketa sinua ja lähipiiriäsi lainkaan, myönteisyys laajasti ympärillä helmeilevänä on mielyttävä olotila, luulisin. Runollisuutta harrastin minä myöskin.
En usko asioiden juurikaan hallitsevan minua, kuitenkin asiallisuus on kyllä tyypilisimpiä luonteenpiirteitäni, tietenkin asiallisuuteeni liittyy myös se että tiedän mistä puhun. Utopistiset unelmani ovat muualla, kun keskuisteluissani täällä.
Turkulainen avioliitto
>
> Naine heräs keskel yät ja huomas, et häne ukkos ei ollu häne viärelläs´nukkumas.
> Naine men alakertta ettimä miästäs. Hää löys miähe keittiös pöyrä äärest istumast,
> kahvikuppi käres ja syvis miätteis tuijottamas eres oleva seinä.
> Naine näk, ku miäs pyyhkäs kyynele silmäkulmastas ja hörppäs sen jälkke kulaukse kaffet.
> Mikä sul nyy ?" naine kysys: "Minkä takja sää tääl ole keskel yät?"
> Ukko kattos kahvikuppias: "Muistaksää, ku mee seurusteltti 20 vuat takaperi ja sää oli vaa 16?"
> "Juu kyl mää muista" vaimo vastasi.
> Muistaksää, ku sun isäs sai meijä kiin ku me naitii mun pikkufiiati takapenkil?"
> Juu, kyl mää muista" vaimo vastas ja istus ukkos viäre.
> Ukko jatko: Muistaksää, ku sun isäs tunki hauliko mun naamasen kiin ja sanos":
> "Joko sää viäs mun tyttären vihil tai mää lähetä sut vankila kahrekskymmeneks vuareks?"
> Voi kyl mää senki muista," vaimo vastas pehmiäl äänel.
> Ukko pyyhkäs toisenki kyynele silmästäs ja sanos:
> Mää olisi päässy tänämpä pois vankilast"!
Miehillä,muka suurempi tarve pariutua?Paskapuhetta,perustele asiat,mihin perustat väitteesi?!
" Yksin asuessa ihminen voikin huonommin. Se on vain terveen merkki. "
Melkoista yleistystä! Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
" Se taas, että jotkin naiset kokevat yksinolemisen mukavaksi, johtuu taas itsekkyydestä ja jopa laiskuudesta, mutta ennenkaikkea siitä, että heidät on saatu uskomaan sinkkuuden autuuteen. He eivät tiedä mitä menettävät. "
Miten niin vain naiset? Minä tunnen monia miehiä jotka haluavat ehdottomasti asua yksin. Siis ypöyksin, eivät naisen,lapsen tai kämppiksen kanssa. Eivät he ole sen "itsekkäämpiä" kuin muutkaan ihmiset. Sillä ole mitään tekemistä itsekyyden kanssa. Eikä terveyden.
Jotkut ovat seurallisempia kuin toiset. Ihmiset ovat erilaisia.
Eivätkä feministit ole keskimäärin sen erakkomaisempia kuin muutkaan. Monet feministit elävät parisuhteessa ja ovat - usko tai älä -jopa onnellisesti naimisissa.
Minä tahdonb asua yksin. En ikinä ottaisi tähän miestä kaveriksi. Seurustelu,jossa kumpikin asuisi omassa kodissaan,olisi sen sijaan harkinnan arvoinen juttu.
En muka tiedä mitä menetän? Kyllä tiedän,kokemusperäisesti. Menetän yksin asuessani oikeuden elää täysin toisen ihmisen vuorokausirytmin mukaan oman rytmini rikkoen, oikeuden tulla komennelluksi, oikeuden päästä ikuisen passaajan asemaan, oikeuden kuunnella jatkuvasti auki olevaa telkkua, oikeuden kerätä haisevia hikisukkia lattioilta, oikeuden kuulla aamusta iltaan haukkumista, nälvimistä ja moitteita ja rähjäämistä, oikeuden päästää toinen yksin päättämään siitä mihin omat rahani käytän. Jne. jne.- Eli tosi paljon oikeuksia menetänkin. Voi minua raukkaa,kun joudun luopumaan niiiin paljosta....
Ihmiset ovat erilaisia. Mielikuvituksen puute estää tajuamasta, että toinen voi kokea asiat eri tavalla kuin minä ja ettei se vielä merkitse että hänessä olisi jotain vialla. Tämä Dee on vakuuttunut siitä, että koska HÄN tahtoo elää parisuhteessa ja asua kumppaninsa kanssa, niin KAIKKIEN täytyy tehdä samalla tavalla kuin hän,ja ne jotka elävät eri tavalla, ovat sairaita ja/tai itsekkäitä. Deen oma elämisen malli on se ainoa oikea.
Dee hyvä, elä ja anna toistenkin elää!
Ja sadannen kerran: vaikka joidenkin tuntuu olevan mahdoton uskoa tätä,niin
- femisnisti EI ole yhtä kuin lesbo,
- fewministi EI ole yhtä kuin miesvihaaja
- feministi EI ole yhtä kuin aggressiivinen ihminen
- feministi EI ole yhtä kuin ruma,epänaisellinen,kovaääninen akka.
Tämän kirjoitti Outi, joka
naisellinen, kaunis,iloinen, hellä, miehiä ja miehuutta arvostava feministi.
Laitapa Sanelma nyt johonkin varmaan paikkaan muistilappu, ettäs 25v päästä muistat ottaa käyttöön tuon proffan hyväntahtoisen toivotuksen. Hyvää ei toivota koskaan liian usein..
Väite, että mies on halukkaampi pariutumaan, perustuu siihen tutkimustietoon jonka mukaan heidän on vaikeampi olla yksin kuin naisten. Miesten elämisen laatu -heidän itsensä mielestä- ennen avioliittoa ja avioeron jälkeen on huonompi kuin avioliitossa ollessa. Myös miesten syrjäytymisriski on sinkkumiehillä merkittävästi suurempi kuin muilla. Tästä on vedetty tämä johtopäätös, muista perusteista en tiedä. Jos sinulla toisenlaista tietoa tästä asiasta, päivitän miellelläni tietoni.
tällä on osittain selitetty myös palkkaeroja. Kaiken kaikkiaan kotityön tuntimäärät ovat puoliintuneet sotien jälkeen. Ruuanlaittoon käytetty aika on romahtanut. Koneet pesevät ja kuivaavat. Halkoja ei tartte hakata. Kerrostalossa asuvalla miehellä ei juurikaan ole perinteisiä miesten ulkotöitä. Jäljelle jäävät perinteiset "naisten duunit", jotka eivät oikein aina jaksa miehiä innostaa. Luulen myös, että miesten siistiyskäsitys on hieman väljempi kuin naisten. He eivät näe siivuostarpeita yhtä nopeasti kuin naiset.
Koska suurin osa aikaisemmista töistä hoituu koneilla tai ostettuina, miehen panokseksi jää niiden hankkimseen tarvittavan fyffen hankkiminen.
Moni suhde tosin kaatuu lasten hankkimiseen. Syntyy tappelu siitä, kumpi joutuu hoitamaan naperoita. Joskus tuntuu siltä, että ne naiset, jotka eivät halua lapsia, sanovat syyksi sen, että eivät halua kantaa yksin vastuuta. Heh, heille lapset ovat ensi sijaisesti (Top of Mind) rasitteita, jotka haittaavat vapaa-aikaa, biletystä ja matkustelua. On ehkä hvyä, että jättävät lasten hankkimisen muille.
Äidit luovat itsekseen hoitostandardit ja manailevat miehiään, jotka eivät niitä noudata. Ehkä homma hoituisi parhaiten, jos kaikki pystyttäisiin suunnittelemaan yhdessä. Joo-o, ehkä olisin itsekin voinut olla himassa vielä hieman enemmän, kun lapset olivat pieniä.
korupaperille ja kehystän :)
Kodissani ikävä kyllä toteutetaan perinteisiä arvoja, poika ei osallistu lainkaan kotitöihin. Onneksi hän on melko siistiluonteinen, joskus hepulin saadessaan tipahtelee kirjoja, harvemmin kukkaruukku.
Keskustelua on hankala käydä, koska olemme kovin eri ikäisiä ja eri elämänvaiheissa. TYökaverini (nainen) kanssa juttelimme joskus, miten hankalaa on tässä asemassa olevan naisen löytää omaa "lokeroaan". Sinkkuus katsotaan olevan huolettomien, kauniiden, villien bailaajien rooli, vakiintuneet aikuiset ovat vastuuntutntoisia perheellisiä jotka seurustelevat toisten lapsiperheiden kanssa. Eläkeläiset ovat taas hiukan liian vanhoja, vaikkakin ET-lehti on harvinaisen kiinnostava.
Mitä tekee aikuinen nainen, joka on päässyt perheestään "eroon", jota ei kiinnosta hihhulointi pintaliitopaikoissa HM-kuteet niskassa, ei kiinnosta äiti-lapsipiirit, eikä vielä kultaisen iän kerhokaan?
No se nyt on toinen seikka, lähdin asenteesta, että kaikki palstan seuraajat ovat perheenperustamisikäisiä tai jo perheellisiä, peistä taitetaan siitä lähtökohdasta. Minun lähtökohtani esim. yksinasumisen kysymykseen on aivan erilainen kuin vielä kymmenen vuotta sitten. (jolloin elin hyvässä avioliitossa)
Biologisesti voisin vielä pyöräyttää mukelon, mutten tunne juurikaan halukkuutta - en vaikka kierosti saisinkin ansaan vikiteltyä viattoman hyvätuloisen varakkaan geeniperimältään ja ulkonäöltään sopivan uhrin :) Koska olen itsekäs, laiska ja mukavuudenhaluinen, ja katson, että minulla on siihen oikeus, vaikka olenkin täällä kuullut että laiskuuteni repii selkänahat lapsilta. Nyyh.
Mikseivät kotityöt naisten mielestä saisi olla tylsiä, mutta miesten mielestä ne kaikessa rauhassa saavat olla ikäviä, aikaa vieviä ja turhiakin?
Kyllä ne kotiolot voittaa, tuumii useampikin ylityöhön jäävä mies tai nainen ja kantaa näin sitä ansaitsematonta sädekehäänsä ;DDD
Ihan jees olette parisuhteenne arjen velvollisuudet jakaneet. Te olette perinteinen heteropari, jossa kumpainenkin on tai ainakin tähtää työelämään. Nainen on synnyttänyt jo kolme yhteistä lastakin.
Teidän tapauksestanne ei kuitenkaan voi muodostaa normia: nainen voi toimia toisin elämässään, mies voi toimia toisin elämässään. Feminismi ei tiivisty kotityöongelmaan! Se koskettaa useata elämänaluetta, eikä se muodosta yhtenäistä oppia.
Luepa proffa Pelon maantiede -kirja, niin ymmärrät naista inan enemmän kuin nyt.
... kerroin ratkaisun tuossa kotityöongelmiin, joka on yhteinen katsaus, mitä kukin tekee?
sinun kirjoituksesi pointtia en tajunnut... Kirjoituksessani puhuin juuri kotityöongelmasta, ja esitin sille erittäin yksinkertaisen ratkaisun.
Jos feministinä olo noin yleensä ahdistaa/suututtaa, niin sille on miehen vaikea tehdä mitään tuon enempää.
Ota rennosti, äläkä teekään "feministinä ololle" mitään.