Tuntuu että kaikk fretit purevat vieraita (jonka uskonkin ihan hyvin) mutta että pureeko teidän frettinne teitä itse?! Ne fretit joita tiedän purevat myös omistajiaan, hyvin hyvin harvoin mutta purevat kuitenkin. Nimittäin minun fretti ei ole IKINÄ purrut minua, joskus leikkiessämme saattaa hampaat kolahdella kovemminkin, mutta verta eikä mitään muutakaan ole koskaan tullut. Ja tämä pikkuneiti on ollut minulla jo kohta neljä vuotta, ihan pennusta asti. Sitä vaan että haluaisin tietää miten teidän muiden fretit suhtautuu omistajiinsa? Minun neiti on aivan minun perään, nukkuu saman peitonalla ja syödään vierekkäin pöydänääressä, aina puskemassa syliin, ei ala edes leikkimään muiden kanssa kuin minun. Toisista freteistä se ei välitä, tuntuu että se masentuu vain muiden frettien seurasta, kissoista se silti tykkää kovasti. Se on sellanen äitin lellivauva, se saa kaiken minkä se haluaa. Ulkpna jos käydään, pidän frettiä irti, ei se mihinkään lähde, seuraa minua kokoajan ja välillä käy omilla tutkimusmtkoilla mutta ei 20 metriä kauempana ja silloinkin kokoajan tarkkaillen etten vain häviä mihinkään. Kaupunkialueella tietenkin käytän valjaita ihan varmuuden vuoksi mutta yleensä se saa temmeltää miten itse haluaa. meidän pikku diiva=)
Miten teidän fretit suhtautuu omistajaansa?
katja
161082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
rajuiksi, ja purraan liian kovaa.
Silloin ylensä jotuu fretti jäähylle kantokoppaan/häkkiin.
Taloon tultua, viime kesänä, puremista ilmeni paljon enemmän. Vaikka kasvattajaa itseään ei koskaan ollut purrut.
Tämä kyseinen otus täyttää aprillipäivänä vuoden=)
...kun nuita pötköjä on kolmin kappalein! =D
Tumppi: Ei ole purrut minua koskaan (muistaakseni), mutta pentuna ja vähän sen jälkeenkin (kiiman aikaan) puri isääni. Se oikein vainosi iskää, puri verille asti. Pikkuveljen korvannipukassa tykkäsi roikkua. Joskus meni korvapusut liian rajuiksi... =) Enää Tumppi, näin vanhana rouvana, ei pure. Ei edes vieraita. Johtuiskohan vieraisiin totuttelemisesta pienestä pitäen..? Aina se on kaikkialla kanssani kulkenut, muttei ole minusta pahemmin välittänyt. Sille on tärkeintä, että saa ruokaa. Mieheni perään se kyllä haikailee.
Pöpö: Pienenä oikea hirviö. Säikky kamalasti ja puri sen takia. Johtuiskohan kasvattajan lapsista, jotka riepottelivat pentuja...? Nössö Pöpö on vieläkin, muttei pure. Joskus isääni näykkäisee, muttei muita. (Mikäköhän nuilla on isääni vastaan??) Pöpö on mammanpoika ja pidän siitä. Se on ihan ihmeissään kun välillä otan pusutuokioita sen kanssa! ;) Herra seuraa minua kaikkialle, sänkyyn se ei onneksi enää pääse. Ulkoiltaessa vieraat ihmiset rakastuvat Pöpöön samantien, se kun on joka kerta kömpimässä heidän syliin. Tollanen nallukka. Pöpö puree välillä leikittäessä, muttei verelle ole vanhemmiten purrut.
Muksu: Asia erikseen. Neiti INHOAA vieraita. Jos vieras ottaa sen syliin, ei hän tee sitä virhettä toista kertaa, neiti nimittäin puree ja kovaa! (Siitähän saisi hyvän vahti-fretin!) Minua se ei ole pariin kuukauteen purrut, mutta eipä se kovin pitkään mulla ole ollutkaan. Joskus yöllä se kiipeää sänkyyn ja puree minua pepusta. Tekee aikas kipeetä... =( Kaipa se tuosta iän myötä rauhoittuu, eihän se ole kuin kohta 2v. =D
Tällaista meillä! Hieman vilinää.
ja ei pure... Väinö puree esim. jos hän on itse häkissä ja mä työnnän käteni sinne. En ole tästä pahemmin neitiä rankaissut, sillä Väinö on aikanaan ollut täysin häkkieläin jota on käyty häkissä kurittamassa vain.
Muuten joskus leikkien yltyessä oikein rajuiksi voi hampaat napsahtaa käteen tai varpaisiin, harvemmin sitten muutoin.
Paitsi niin... Sulo saattaa joskus purra miestä varpaaseen ellei saa riittävästi huomiota.
leikkipuremista saati vieraita koska muuten frettini eivät ikinä ole olemaan kokonaan purematta niinkuin viivi, miska ja selma ovatte paitsi emma. (Mikäli sallisin joka käänteessä puremisen, näykkimisen ym. niin loppujen lopuksi niillä menisi ns. pää sekaisin, että saankohan nyt purra vai en ja onko se kiellettyä vai ei.) Emman nyt ymmärtää vielä, kun tyttö on vielä niin nuori mutta koulutuksen aikana ei periksi anneta ja sekin loppuu aikanaan.
Viivi on aikonaan purru mua mutta se loppui itellään yhtäkkiä. Selma purru kerran mutta suojeli pentujaan, kun menin väärään aikaan putsaamaan häkkiä, Miskakin mutta ei enää.
Muuten otukset tekevätte mitä lystäävätte.
Viivikin nukkuu silloin tällöin vieressä ja änkeää syliin kuten myös Emma mutta kaksi muuta ei oikein ole sylivauvoja laisinkaan. Viivi nyt on sen verran ihmisystävällinen, että juoksee kenen tahansa perässä vain kunhan se on ihminen. :D
tuota Väinö puremista siellä häkissä. Mä en yksinkertaisesti uskalla sitä rankaista, kun tätä luottamuksen ohutta säiettä on rakennettu hitaasti ja hartaasti. Eli Väinöhän on ensimmäiset puolivuotta ollut täysin häkkieläin ja kun se on rapannut kalteereita sitä on käyty häkissä lyömässä... onko siis ihme että häkkiin tunkeutuva käsi on niin pelottava että sitä pitää purra?
Noista muista puremisista toki rankaistaan :)
...tuollaisesta jää sieluun arvet isommallekin. Minkälainen idiootti ex-omistaja on oikein ollut? Mulle ei tulis ikinä mieleenikään lyödä (varsinkaan tuon kokoista) eläintä! Toivottavasti Väinö oppii luottamaan sinuun. =)
Toki meilläkin rangaistaan puremisesta jos ehditään. Eipä eläin taida pahemmin tajuta jälkeenpäin rangaistamista...
En tiedä oikeastaan muuta ensimmäisestä omistajasta kuin sen,että on pitänyt eläintä vain ja ainostaan häkissä. Häkki on ilmeisesti ollut jossakin pimeässä komerossa. Ja sitten eläintä on läpsitty kun se on vähänkin tehnty jotain siellä häkissä.
Se tuntuu erityisen pahalta siksi, kun Väinö on ihan mielettömän energinen, utelias ja iloinen näätäneiti, joka kaipaa jatkuvasti uusia virikkeitä.
Luottamus ihmisiin on varmasti kateissa myös siksi, että ensimmäisen puolentoista vuoden aikana Väinö muutti kotia ensin kasvattajalta siihen häkkikotiin, sieltä puolen vuoden ikäisenä taas uuteen kotiin ja taas puolenvuoden päästä uuteen kotiin ja taas puolen vuoden päästä uuteen kotiin eli meille.
Meillä Väinö on nyt ollut Tuukan kanssa reilu pari vuotta ja nyt huomaa jo selvästi sen muutoksen, mikä eläimessä on tapahtunut parissa vuodessa...mutta vieläkin meillä on siinä parantamisen varaa :)
ensi alkuun ei kannata ryhtyä pelkäämään sitä frettiä laisinkaan vaan luoda siihen pikkuhiljaa luottamusta takaisin vaikka kehumisia käyttäen.
Tiedän, että kuulostaa, niin helpolta tässä sanoa mutta kokemusta löytyy.
Pidä fretillesi paljon seuraa ja teet sen kanssa päivittäin jotakin, niin kyllä Väinö huomaa miten luotettava olet.
Sitä luottamusta ei hetkessä takaisin luoda mikäli toinen on sen joskus pahoinpidellyt ja pitänyt häkissä koko ajan eikä päästänyt lainkaan vapaaksi. Tossa vaiheessa olisi haulikolla asiaa mikäli omiani noin pidettäisiin.
Ole itse rauhallinen mutta älä pelkkää koska eläin vaistoaa sen. Myöskin paljolla käsittelyllä on oma vaikutuksensa kuten myös palkitsemisellakin.
eihän tässä ole kyse siitä että pelkään frettiä, vaan sen luottamuksen menettämistä. Väinön kanssa ollaan päivittäin, sylitellään ja leikitään. Häkki on tosiaan ainoa paikka jossa purraan ja pääasiassa yritänkin touhuta häkissä silloin kun Väinö ei ole siellä... turhaa minusta aiheuttaa eläimelle stressiä kun voi olla aiheuttamattakin.
Niin pitkällä ollaan jo että Väinö nukkuu sylissä, suukottelee eli luottamusta on jo. Tuo häkki vain tuntuu olevan niin 'arka' paikka ettei sinne ole syytä yhtä aikaa tunkea.
Alussahan Väinö saattoi käydä puremassa ilman mitään selkeää syytä. Käveli ohi ja puri aivan tajuttoman luvattoman kovaa, sylissä ei ollut hetkeäkään jne. Nykyään jo esim., aamuisin Väinö voi heräillä puolikin tuntia sylissä ja välillä antaa suukkoja :)
Olen tähän tilanteeseen ihan tyytyväinen enkä ota riskejä rankaisemalla tuosta häkkipuremisesta. Vieraitahan Väinö ei pääse edes puremaan koska yleensä vieraiden aikana eläimet on omissa tiloissaan (ihme kavereita, kun eivät pidä meidän 'lapsukaisista' jotka tutkivat käsilaukut, housunlahkeet, kengät ja kaiken :D) ja itse tulemme toimeen hyvin :)
Vielä kun jostain saisi roppakaupalla mielikuvitusta lisää että keksisi uusia virikkeitä neidille... on muuten ehdottomasti meidän elukoista se viisain :D
Mikäli kädet antaa myöten, niin aina voi otuksille rakentaa tunneleita, erilaisia majoja,riippukeinuja, vinkuleluja, mennä rosvo ja poliisi leikkiä, kuurupiiloa, kutsutaan muita frettejä kylään, opetat vaikka muutaman tempun. Sitten on semmonen aktivointipallokin josta riittää puuhaa vähäksi aikaa ym. ym. Muutama temppu meillä osataankin kuten jaloillaan seisominen, istuminen, annetaan tassua. Vielä, kun saisi ne menemään kokonaisen ympyrän ja pari muutakin temppua oppisivatte lisää. :D
Meillä on otuksille rakennettu vanhoista housunpunteista tunneleita ja tehty pulloistakin, sitten on pahvilaatikoita jne. Sitten on kivaa myöskin, kun vie ulos hankeen (ei siis kovilla pakkasilla) jonne pääsee ryömimään, kun tästäkin otukset tykkää valtavasti.
Oon saanu otuksiin enempi luottamusta, kun vien niitä paljon myöskin ihmisten ilmoille ulos ja tykkäävätte kovastikin.
on täällä sellainen sisustus, että t.i.l.a.-ohjelman asunnotkin kalpenee.. lattioilla risteilee salaojaputkia, nurkassa on kiipeilyteline, keskellä olohuoneen lattiaa on erikokoisista pahvilaatikoista rakennettu sokkelo (joka on sohvan väriin sopivasti päällystetty sinisellä paperilla :D)
Nuo vanhukset ovat siitä 'hankalia' ettei muita eläimiä voi niiden seuraksi kutsua. Tuukka nimittäin ei sitten siedä kuin Väinön reviirillään yhtä aikaa...muut koitetaan tappaa :(
Nuorisojengillä on nytkin ollut koko viikon täällä kaksi frettikaveria, kun näiden emäntä on lomareissulla. Toinen vieraista on meidän Vilman äiti ja välillä äiti antaa tyttärelleen kurinpalautusta ja sen jälkeen sitten teinitytär yrittää rökittää äitiään :DD
Tänään oltiin ulkona pitkästä aikaa...nyt uskaltaa viedä Väinönkin ulos kun häntään on kasvanut taas karvat. Meillähän oltiin pari talvea karvattomalla hännällä eikä syytä moiseen löytynyt mistään. Ja Sulollekin alkaa tuonne vehkeiden päälle kasvaa karvaa ´taas, joten pääsee nuorisopoppoollakin ulos (sulo oli syksyllä juuri karvanlähdön jälkeen ultraäänitutkimuksessa ja karvankasvu on ollut toooosi hidasta).
Väinö järjestää myös itse itselleen virikkeitä... tänään lykittiin pesuvati naulakon alle, siitä vähän vauhtia ja mun villakangastakkiin kynsillä roikkumaan. Siitä sitten ylös ja hattuhyllylle ja voi kun oli kivaa pudotella kaikki lapaset ja pipot sieltä alas :D
Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää kun päästään uuteen kämppään ja nuo karvaiset saavat kunnolliset isot huoneet joihin nuo viritykset saa sitten pysyvästi laitettua :)
no tokkopa siihen sen kummosempaa syytä aina välttämättä löydykään, kun voi muutenkin vanhuksilla lähteä normaalia enemmän tota karvaa.
Ja kyllä se karva kasvaa aina takas ajan kanssa. Ellei sitten outoja läikkiä näy tai stressiä.
Mutta luulenpa, että on vain normaalia enempi lähtenyt tuon ikäisillä.
eipä siihen kummempaa syytä lienee. Siksi sitä tutkittiin, kun toiselle vanhukselle (jolla on myös kesäisin rankahäntä) kasvoi kauniisti karvat syksyllä häntään takaisin mutta Väinö raukalla oli vain hännän päässä viisi karvaa.
Nytkin hännän karvapeite on selvästi 'normaalia' ohuempi, mutta siinä kuitenkin on karvoja koko hännässä. Tuossa kun karvoja alkoi taas kasvamaan oli häntä niin koomisen ja säälittävän näköinen,kun Väinö pörhisteli... muutama karva pörrössä näytti samalta kuin joulukuusi juhannuksena :DD
Mun ensimmäinen fretti oli myös tollanen omistajatyyppi, jolle minä olin se lemmikki ja hoivattava. Se oli aivan äärettömän mustasukkanen, jos edes puhuin jonkun kanssa tai makoilin sängyssä poikaystävän vieressä. Hyökkäs välittömästi poikakaverin kimppuun. Samoin sitten loikkas mun syliin ja nuoli mun nenää ja huulia, jos joku yritti tulla mun lähelle, eikä suostunu hievahtamaankaan :)
Nyt kun meillä on kolme monsteria, niin toinen pojista on samantapainen kun toi eka, sylissä koko ajan, pussailee, ei pure ketään koskaan, säikähtää jopa ite, jos sen hampaan leikintimmellyksessä hipasee mun sormia.
Toinen poika on ihan oma luonteensa, sillä nimittäin on kaikesta päätellen oikeus rankaista mua, jos en tottele sitä.. :P Esim. jos en ota sitä heti syliin kun se tahtoo, se purasee ranteesta (sormia ei pure koskaan), ei lujaa mut sellanen näpäytystyylinen purasu. Jos taas otan sen syliin niin saan palkinnoks samaan kohtaan pienen nuolasun X)
Tyttö taas puree kaikkia (taustastaan johtuen). Pelkäävästä ja aggressivisesta villipedosta on nyt kuitenki 4kk aikana kehkeytyny meidän prinsessa. Se tykkää olla sylissä ja seurailee mua aivan koko ajan, minne vaan meenki ni se tulee varmana perässä, ja roikkuu lahkeissa kiinni (niin kun pojatkin, mut neiti kiipee koko lahkeen ylös syliin). Ylenpalttinen pureminen on jääny veke, tosin jostain syystä tulee aina välillä (mut onneksi harvoin) näitä ihme kohtauksia, että pitää purra mua nilkasta. Näihin tosin toimii yllättävän hyvin isoon ääneen tytön moittiminen, toinen menee ihan noloks ^^
Hei!!
Enpä muista milloin meidän pötköt olisivat purreet...Reetu puri pentuna leikillään, mutta sitäkin kesti vain n.viikon... Joskus pötköt saattavat yrittää viedä vierailta sukkia, mutta eivät käy iholle=) Meillä tykätään enemmän pussailusta kuin puremisesta..
Ellillä tuota puremista tapahtuu jos kuulee korkeita ääniä mm. vinkulelut, akalla kun on niin arat korvat... Eläinlääkäriinkään ei kosketa kuin nuolemalla kumihanskaa =D Eli aika helpolla ollaan päästy
on toinen fretti (tyttö) aina ollut ihme arkajalka ja se puree välillä tosi kovaa. Nyt ollaan kuitenkin menty koko ajan parempaan suuntaan. Nuorikkomme (poika) taas ei ole ikinä purrut kovaa. Joskus leikkiessä voi vähän näykkiä mutta ei kovaa.