päätin tulla kerralla tänne ylös, kun hierarkia otti alhaalla helmasta kiinni ja en pystynyt enää vastaamaan kysymykseesi. ärsyttävä systeemi muuten ja kyselen turust`n tapaan, että millä oikeudella ne pätkii näitä ketjuja ;)
siis.. rakasta Herraa, sinun Jumalaasi...eli onko se sitä, että en voi missata yhtäkään ainutta jumalanpalvelusta tai tulee hikiset oltavat.
juttu on niin, että Jumalan armo ei perustu minkäänlaiseen laskentasysteemiin, vaan se on Hänen ja minun välinen asennoitumis-kysymys ja suoraan sanottuna rakkaus-suhde.
joko selevis?
eri asia on sitten, kuinka suhtaudun srk, johon olen mahdollisesti liittynyt. onko minulla kiinnostusta ja ylipäätään mahdollisuuksia osallistua toimintaan siellä.
srk-rakennushan on tehty yhteisiä kokoontumisia varten ja jossa voin saada raamatunopetusta, sekä touhuta kaikenlaista ystävien ja kylänmiesten kanssa. kirkonmeininkeihin osallistuminen on siis minulle itselleni ja ns. uskossa kasvamiselleni tärkeää, mutta mikään pelastumisen ehto se ei siis ole.
siis.. rakasta Herraa, sinun Jumalaasi...eli onko se sitä, että en voi missata yhtäkään ainutta jumalanpalvelusta tai tulee hikiset oltavat.
juttu on niin, että Jumalan armo ei perustu minkäänlaiseen laskentasysteemiin, vaan se on Hänen ja minun välinen asennoitumis-kysymys ja suoraan sanottuna rakkaus-suhde.
joko selevis?
eri asia on sitten, kuinka suhtaudun srk, johon olen mahdollisesti liittynyt. onko minulla kiinnostusta ja ylipäätään mahdollisuuksia osallistua toimintaan siellä.
srk-rakennushan on tehty yhteisiä kokoontumisia varten ja jossa voin saada raamatunopetusta, sekä touhuta kaikenlaista ystävien ja kylänmiesten kanssa. kirkonmeininkeihin osallistuminen on siis minulle itselleni ja ns. uskossa kasvamiselleni tärkeää, mutta mikään pelastumisen ehto se ei siis ole.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Sori, tode, että jouduit odottamaan, toivottavasti aikasi ei käynyt pitkäksi ;-).
Niin, se kysymys, siltä varalta, että joku muukin sattuu tämän lukemaan, oli sellainen, että miten Jumalaa voi rakastaa.
Kerrot, että se on kahdenvälinen asennoitumiskysymys, rakkaussuhde.
Hmmm, valitettasti en tullut hullua hurskaammaksi. Se on siis eräänlainen tunne?
Voiko sitä verrata sinun ja puolisosi väliseen suhteeseen?
Paikallislehdessä kerran eräs uskis kertoi, että hän rakastaa ensin Jumalaa ja vasta sitten puolisoaan. On kyllä sanottava, että tuo kuulosti aika pahalta. En itse haluaisi olla omassa parisuhteessani seuraavilla sijoilla.
Vai onko kysymyksessä samantapainen tunnesuhde, kuin tavallisen tallaajan ja jonkun idolin (esim. Elviksen) kesken?
Ehkä voisit tarkemin kuvailla tuota tunnetta?
puuttua tähän ennenkuin ajaudutte tässä elämääkin tärkeämmässä asiassa harhapoluille. Jumalalle voimme osoittaa rakkautta yksin ja ainoastaan rakastamalla lähimmäistämme. Ei Jumala muuta rakkautta kaipaa. Tässä sama vielä Biblian tekstinä.
2. Kor. 13:14
(13:13) Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!
1. Joh. 2:5
Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään.
1. Joh. 3:17
Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
1. Joh. 4:9
Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.
1. Joh. 4:17
Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole,
edellinen sepustukseni taisikin jäädä hieman keskeneräiseksi, kun harhauduin selittämään seurakuntaa.
elvistä ja Jumalaa ei voi verrata keskenään, koska elvis ei ole Jumala.
on varmaankin kauhean tuntuista, kun sanotaan, että Jumala on ensin ja sitten tulevat vasta lähimmät ihmiset, mutta näin se juttu vaan menee.
se siinä on kylläkin "outoa", että terveessä jumal-suhteessa asetelma ei kuitenkaan häiritse millään tavalla suhdetta muihin rakkaisiin.
rakkaus Jumalaan on ikäänkuin elämän perusta, luonnollinen Isä-lapsi-suhteen se minulle kuuluva osa.
Jumalan ja minun suhteeni ei ole parisuhde ja sen takia miehelläni ei ole mitään syytä olla mustasukkainen Jumalalle. eri asia on, jos juoksentelen kirkon asioilla yötäpäivää ja unohdan kotiasiat 2. sijalle.
siis minun ja Jumalan suhde on jumal-suhde, joka on samalla myös suhde kolmikasvoiseen Jumalaan (terveiset turkuun) ja se tekee jumal-suhteeseeni paljon lisää erilaisia ihania asioita.
kuvailla omaa suhdettaan Jumalaan. Raamatussa sanotaan että "rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Mutta se mitä se sitten pitää sisällään, onkin jo vaikeampi juttu.
Jumala-suhdetta ei voi verrata ihmissuhteisiin. Monet odottavat jotain sellaista, aktiivista vuoropuhelua (puhutaan persoonallisesta suhteesta Jeesukseen) ja pettyvät sitten kun mitään sellaista ei tapahdu.
Minusta Jumala-suhde on monella tapaa tunne. Tunne siitä että on jokin joka rakastaa sinua ehdoitta. Siinä luultavasti onkin se suurin ero ihmissuhteisiin. Vaikka olisit tehnyt mitä, niin voit kuitenkin luottaa siihen että se sinulle annetaan anteeksi ja että olet aina tervetullut takaisin.
En minä koe että rakkauteni Jumalaan johtaisi siihen että menettäisin jotain ihmissuhteissa tai että rakastaisin vähemmän perhettäni. Päinvastoin. Jumala on ainakin minusta se rakkauden kivijalka, johon kaikki nojaa. Kyseessä on vain rakkauden erilaisista muodoista. Ihmissuhteissa kyse on monesti vastavuoroisuudesta, sinä rapsutat minun selkääni ja minä sinun. Jumalan kanssa se ei ole tällaista. Se on ehdotonta rakkautta Jumalan puolelta. Me ihmiset mielellämme asetamme myös Jumalalle vaatimuksia ja ehtoja ja suutumme kun niitä ei täytetä.
Ja kuten todekin sanoi, rakkaus Jumalaan ei ilmene siten että kudot seurakunnan tilaisuuksissa villasukkaa joka ikinen pyhä. Seurakunta on jotain mikä saattaa helpottaa suhdettasi Jumalaan ja muihin ihmisiin, mutta ei seurakunta ole Jumala. Uskovainen yrittää elää Jumalan asetusten mukaisesti, tehdä niitä hyviä töitä, mutta ei Jumala siitä suutu jos päätätkin tänä sunnuntaina nukkua pitkään tai lopetat kirkossa käynnin, koska et pidä uudesta kirkkoherrasta.
Tämä on kyllä yllättävän vaikea aihe pistää sanoiksi, eipä tuo minun "selvennykseni" taida juuri auttaa kun en itsekään kunnolla ymmärrä mitä yritän sanoa.
asia on yksinkertainen ja helppo. Olen saanut armon joksi käsitän saamani ansaitsemattoman hyvän. Kiitollisuuttani voin tästä Jumalalleni osoittaa ainoastaan, jakamalla kokemukseni, auttamalla kykyjeni mukaan ja vähin äänin vielä kärsivää lähimmäistäni.
Ainoastaan lähimmäisen rakkaudella voin osoittaa kiitollisuutta Jumalalle. Usko tarvitaan tässäkin, usko siihen, että Jumalani avulla voin vajaavaisuudessanikin vielä kärsivää lähinmäistäni auttaa ja tukea.
Arvelen ettei Jumala tarvitse minua kontalleni alttarille. Siellä kädet ristissä voin parhaassa tapauksessa lohduttaa vain itseäni. Ketään muuta en tuolla menettelyllä voi auttaa. En oikein jaksa uskoa Jumalankaan tuollaista seremoniaa välttämättä tarvitsevan. Rakkauden osoitukseksi Hänelle se ei missään tapauksessa ole riittävä.
Tuossa varmaankin kulkee yksi rajalinja. Ollaan metsässä, jos Jumalalle omistaudutaan , lähimpien ihmisten, puolison ja lasten kustannuksella. Se voitaneen rinnastaa vaikkapa työ- ja urariippuvuuteen, ainakin näiden lehdelle soittelemaan jääneiden läheisten ihmisten kannalta.
Tuli mieleen myös se seikka, että käsitys tästä aiheesta tuntuu kovasti vaihtelevan uskovienkin kesken. Aika yleinen tuntuu olevan se asennoituminen, että riittää, kun rakastaa lähimmäisiään, on heille läsnä siellä missä liikkuukin.
Tätähän Turust´kin ehdotti.
Vaikeutta ei taida yhtään helpottaa se, että ihmisen persoonalla tuntuu olevan aina suuri vaikutus jumalasuhteeseen.
Varsinkin, jos kysymys muljautetaan päinvastaiseksi eli miten Jumala rakastaa ihmistä.
Kokemus tuosta vaihtelee äärilaidasta toiseen tavalla, jota on vaikeata ymmärtää Jumalasta johtuvaksi, jos ajatellaan, että Jumala on sama kaikille.
Kun puhutaan armosta, sitä toiset kokevat runsaasti ja toiset eivät juuri ollenkaan. Suuri houkutus on ajatella, että tämä johtuisikin ihmisestä ja hänen omasta kyvystään hyväksyä itsensä.
Mitä ajattelet tästä?
sellaisena kun on vaatii nöyrtymistä. Vaikea kysymys. Minä en ole omalla kohdallani kyennyt täysin selittämään tuota tapahtumaa. Olen nöyrtynyt ajattelemaan kysymyksessä olevan ainakin minua korkeamman voiman. Tänään minulle ei tuota suurta ongelmaa nimittää tuota voimaa Jumalaksi.
Psykologia voi esimerkiksi alkoholiriippuvuudesta irtipääsyn, nimittää vaikkapa itsesugessioksi.
Tuollaiseta pakkomielteestä vapautuminen vaatii jokatapauksessa tosi syvällistä itsensä tutkimista ja suunnatonta rehellisyyttä itselleen. Minun mielestäni suoraan ns. uskon kautta tuollainen sisimpänsä täydellinen nurinkääntö ei ehkä ole mahdollista.
Tällaiseen ehkä väärään käsitykseen olen tullut seurattuani vuosikymmenet selvinpäin kohtalotovereitani. Pinnallisen uskon avulla voidaan kyllä saavuttaa tilapäinen raitistuminen.
Taudille on kuitenkin ominaista, että se pahenee raittiinakin ollessa. Tämän vuoksi yleensä kehoitan aluksi välttämään uskon fanaatisia liikkeitä. Uskoon tulo vaatii vahvaa psyykettä, muutoin saattaa tulla korjaamattomia vaurioita.
Tämä kirjoitukseni saattaa joitakin ärsyttää, näin kuitenkin minä uskon ja muu ei ole minulle mahdollista. Väittelyt kolminaisuusopista tai mistä tahansa Raamatun yksityiskohdasta on varsin pinnallista jolla ei sinänsä ole merkitystä ihmisen henkisyydelle.
Eipä voi muuta sanoa.
oikeassa. Se miten armo koetaan riippuu kovasti ihmisen persoonasta.
Yleensä ihmisillä on sellainen tapa, että kun me rukoilemme apua, me odotamme jotain Raamatullista apuuntuloa, jossa vedet väistyvät ja maa jyrisee. Sanoisin kuitenkin että äärimmäisen harvoin niin käy. Monesti apu tuntuu on ulkoisesti jotain äärimmäisen pientä. Sattumaa, saattaa ateisti sanoa, mutta itse en kerta kaikkiaan pysty uskomaan siihen kun olen itse noita "sattumia" kokenut.
kaikki pitäisi pistää sattuman tiliin. Kiitollisuuden tunteminen antaa positiivisen mielen. Eikö se ole tärkeä asia elämässä. Suhteellisuuden taju lienee paikallaan tässäkin asiassa, ei kaikkia pikkujuttuja ole tarpeen viedä Jumalan piikkiin. Ei Jumalankaan aika taida jokaisen käännoksemme ohjaamiseen riittää.
taas sekoitat henkisyyttä ja hengellisyyttä.
"...jolla ei sinänsä ole merkitystä ihmisen HENGELLISYYDELLE". nämä ovat hengellisiä asioita, eivät henkisiä. koeta nyt muistaa.
toivoo: rakkaudella, tode
En takuulla halua väheksyä sisäistä varmuuttasi että positiiviseen käännökseen elämässäsi on jokin korkeampi voima vaikuttanut.
Samalla en voi olla ihmettelemättä, mikä oli se voima joka lähetti sinut ja niin monia muita syöksykierteeseen josta osa selviytyy mutta monet eivät ?
Ja miksi monet uskostaan riippumatta elävät elämänsä ilman senkummempia kriisejä ja koettelemuksia, jos nyt tuota polun päästä löytyvää kuolemaa oteta huomioon ?
miksi niin monet uskovat eivät koskaan koe mitään suurempia vastoinkäymisiä elämässään.
katsoin tuossa juuri äsken TVsta keskustelu-sarjaa, jossa on joka sunnuntai-aamu toimittajien vieraana pariskunta.
hyvin usein, lähes aina, on kyseessä perhe, jolla on/on ollut ongelmia aivan mahdottomasti. tämänaamuisellakin porukalla kaikki oli alkanut häitä edeltävänä yönä, jolloin sulhasen isä kuoli. sen jälkeen kuoli hänen sisrensa ja hän itse sairastui burn outtiin työn / opiskelun paljouden takia. sitten pariskunta koki 5
keskenmenoa, kunnes saivat terveen lapsen, jonka jälkeen kaksoset, joista toinen syntyi vammaisena.
tämän päälle äiti sairastui leukemiaan, josta kuitenkin on ilmeisesti selvinnyt.
ovat kuitenkin selvinneet rytäkästä "ehjin nahoin" ja jatkavat edelleen elämäänsä ilman minkäänlaista Jumalan tuntemusta. paremminkin kuulosti siltä, että he ovat enemmänkin näitä henkis-filosofisia eläjiä.
niin, miksi jotkut selviytyvät, jotkut eivät? miksi joillekin tuntuu kasautuvan toistenkin kuormat kannettavaksi?
Sinulla taitaa olla fobioita tai huonoja kokemuksi jotka johtavat sinut kirjoittamaan tuollaista.
On eri asia joutua harhaan johdetuksi tai manipulaatioon ja se että ihminen tuntemaan Jeesuksen eli tulee uskoon.
Jumala ei koskaan tee ketään sekopäiseksi. Ihmiset ja heidän toimintansa on eri asia.
Mitä tulee kolminaisuuteen olet aivan keskeisen kysymyksen kohdalla. Ei kristilliset lahkot kuten Jehovan todistajat tai vapaamuurariliike tms. eivät tunnusta Jeesuksen jumaluutta. Eivätkä raamatullista apostolista uskontunnustusta.
Olet aivan oikeassa siinä ,että ihmiset ovat henkisiä. Ateistikin on henkinen ja uskonnollinen!
Sitten onkin eri asia mihin henkeen uskoo.
Paavali kirjottaa kovat sanat:
Gal. 1:8
Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Paavali varoitti eksytyksistä ja erilaisista harhaopeista. Niitä on riittänyt alusta saakka. Jos Jumala jää epäselväksi voimaksi niin silloin sen voiman lähde voi olla mikä tahansa.
Jeesus sanoi pelokkalle oppilailleen: Rauhaa.
Toisaalta Hän sanoi valvokaa.
rauhaa
Tätä nöyryyskysymystä olin jo pienen aikaa ehtinyt itsetykönäni pohtia, kun tuolla arvot ja etiikka-osastolla on siitä keskustelun avaus.
Nöyryys taitaakin olla sitä, että hyväksyy tosiasiat, hyväksyy oman heikkoutensa ja tarvitsevuutensa. Jos tämän kykenee sisäistämään (tunnetasolla), voi silloin ymmärtää, että muutkin ovat heikkoja. Voi ymmärtää, ettei itse ole parempi kuin muut, mutta ei myöskään huonompi.
Tämä heikkous (tunnepuoli meissä), tunnistettuna ja hyväksyttynä, taitaa olla sinussakin vapauttanut sidottuja voimiasi ja olet kyennyt vetämään itsesi elämään. Olet suostunut heikkouteen.
Ymmärtäisin niin, että se syy, miksi kaikki eivät tässä onnistu, johtuu juuri siitä, että tuo nöyrtyminen on niin tavattoman vaikeaa, monelle mahdotonta.
Varmaan sinä, Turust, nopeastikin löydät bibliastasi ne kohdat (olethan tarjoillut paljon sitaatteja), joissa mainitaan tästä heikkoudesta ja siitä, että voimamme tulee täydeksi heikkoudessa.
Tuostapa tuli vielä mieleeni yksi tätä asiaa sivuava juttu. Muistathan sanonnan, että liha on heikko.
Niinpä juuri. Meillä kullakin on tukiranko (luuranko) ja liha sen ympärillä. Ilmiselvästi tämä luuranko edustaa maskuliinista puoltamme (vrt. luunkova) ja liha tunnepuoltamme (feminiinistä puoltamme) eli pehmeyttä meissä.
Liha on se heikko, johon ensimmäiseksi haavoitumme, jos joudumme hyökkäyksen kohteeksi.
Kirjoituksesi kolminaisuudeta ja Jeesuksesta. Minä en ole Jeesuksen Jumaluutta kiistänyt. En edes lähde (toivottavasti) mukaan keskusteluun jossa asiasta kiistellään. Sen sijaan olen pyrkinyt selvittämään kolminaisuus opin tulon uskontunnustukseen ja sen ettei tuo oppi mitenkään perustu Raamattuun.
Mielipiteeni on myös, jos sellainen ihminen joka ei aikaisemmin ole uskossa, joutuu elämässään vakavaan kriisitilaan, ei ole hyväksi syöttää hänelle ensimmäiseksi uskoa ja jättää varsinaiset ongelmat käsittelemättä. Tämä on minun vakaa käsitykseni. Väärät teot on selvitettävä syvemmällä tasolla. Ei riitä pelkästään anteeksipyyntö Jumalalta.
Olen elämässäni nähnyt tapauksia, joissa kriisissä olevan ihmisen kimppuun on ymmärtämättömät, eri lahkoista olevat ihmiset hyökänneet ja seurauksena on ollut loppuelämän jatkuvat mielenterveyden vaikeudet.
Ihmisen on oltava suunilleen tasapainossa ennenkuin hän kykenee uskoa vastaanottammaan.
"Sinulla taitaa olla fobioita tai huonoja kokemuksi jotka johtavat sinut kirjoittamaan tuollaista."
Voin sinulle sanoa ettei minulla tänäpäivänä ole minkäänlaisia fobioita. Kokemukseeni perustuen kyllä kirjoitan.
"Jumala ei koskaan tee ketään sekopäiseksi. Ihmiset ja heidän toimintansa on eri asia."
Jumala ei todellakaan tee ketään sekopäiseksi. Ihminen vaan voi saattaa itsensä sellaiseen tilaan ettei hänellä ole kykyä ottaa Jumalansanaa vastaan. Eikä sitä pidä hänelle edes tarjota ennenkuin hän on suunilleen tasapainossa.
Tässä asiassa nostan hattua ev.lut. kirkolle. Siellä sosiaalityön tekijät ovat näitä onnettomia ohjanneet aluksi oikeaan paikkaan.
Lopuksi totean näiden asioiden olevan sellaisia joita ei ole kovin helppo ymmärtää ilman omakohtaista kokemusta.
Sinuhe Egyptiläisessä sanotaan "näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan" Tuohon päättyy ihmisen viisaus.
arvioin kysymyksessä olevan henkisen sairauden, joka vaikuttaa niin ettei alkoholi kertakaikkiaan minulle sovi onko kysymyksessä jotkut aivojen välittäjäaineet vai mitkä, sitä ei ole pystytty selvittämaan.
Tuon tiedostaminen, siis sairautensa tunnustamisen jälkeen on mahdollista vapautua tuosta pakkomielteestä. Minulla on sellainen käsitys että suurin osa niistä jotka itselleen kykenevät tuon heikkoutensa tunnustamaan selviytyvät.
Miksi? kysymyksiä jää melkoinen joukko vastausta vaille. Pistetään tästä Jumalan piikkiin! Aluksi pistin minua korkeamman voiman piikkiin, nyttemmin olen sen verran nöyrtynyt lisää etten tuosta Jumala nimestä enää saa kovinkaansuurta sätkyä.
Vähän virnistellen kysyn sinulta, olenko mielestäsi menettänyt pelin?
ja yksi tekijä, joka ei ole aivan merkityksetön Jumalaa koskevassa keskustelussa, on se kuuluisa käärme.
se pystyy vielä pää murskattunakin pistämään kuolettavasti.
käsitän nöyryyden. Minun mielestäni biblia jää tämän tunnetason pintapuolelle. Pitää päästä tunnetasolla syvemmälle, oikeastaan paljon syvemmälle. Tällaiselle tunnetasolle ei pääse eikä ole tarpeenkaan päästä ellei se ole jonkin painavan "elämää tärkeämmän" syyn takia välttämätöntä. Ihmisellä on myös ilmiömäinen kyky pettää itseään. Siksi on hyvä jos voi tuota työtä tehdä luotetun rehellisen ihmisen kanssa.
Liha ja luurankovertauksella voidaan kongretisoida asiaa onko se tarpeellista en tiedä.
No, tuo liha ja luurankojuttu tuli tuli hieman irrallisena, ilmeisesti nöyryyspohdinnan kylkiäisenä. Siinä on kuitenkin yhtymäkohtia ns. elävään sanaan.
Saas nähdä mitä putkahtaa seuraavaksi esiin.
On syytä muistaa olevamme alituisessa vaarassa. Tuo on syytä nöyränä pitää mielessä. Tuo oli kovasti paikallaan oleva muistutus. Kiitos tode siitä. "Ylpeys käy lankeemuksen edellä."
Katsotaampa mitä Biblia sanoo asiasta.
Ps. 47:4
(47:5) Hän valitsi meille hyvän maan. Se on ylpeytemme, hänen rakkaan Jaakobinsa ylpeys. (sela)
Ps. 73:6
Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.
Sananl. 11:2
Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus.
Sananl. 16:18
Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Sananl. 18:12
Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta.
Sananl. 29:23
Ylpeys vie nöyryytykseen, vaatimaton saa kunniaa.
Hoos. 5:5
Israelin ylpeys koituu sille itselleen tuhoksi. Israel ja Efraim kompastuvat rikoksiinsa, myös Juuda lankeaa niiden kanssa.
Hoos. 7:10
Israelin ylpeys koituu sille itselleen tuhoksi, mutta se ei silti palaa Herran, Jumalansa, luo, ei etsi häntä.
Mark. 7:22
aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli.
Luin, tode, viestisi kahteen kertaan, toisen kerran tavaamalla.
Minulle jäi mielikuva, että kertomasi vastoinkäymisiä kokenut perhe olisi sinun mielestäsi nämä vitsaukset saanut, koska ovat erossa Jumalasta.
Onko näin vai olenko aivan metsässä. Kokemuksesta näet tiedän, että luetun ymmärtäminen on joskus vaikeaa.
löysin vielä tällaisen.
Älä ole ylpeä ihmisiä kohtaan, äläkä vaella maassa pöyhkeänä. Totisesti, Jumala ei rakasta omahyväistä kerskuria. Hillitse itsesi ja puhu sävyisästi. Totisesti, rumin ääni on aasin hirnunta.
(Koraani 31:18-19)
Se on hieno homma että heittiöistä tulee herran huoneen rakennusmiehiä. Vielä parempi olisi jos heistä ei koskaan olisi heittiöitä tullutkaan.
Jotkut nuoret ovat immuuneja 'synnin houkutukselle'. Suurin osa on kuitenkin vaikutteille altista, he seuraavat helposti joukon mukana, ja nämä joukot eivät useinkaan suunnista telttakokouksiin.
>>Vähän virnistellen kysyn sinulta, olenko mielestäsi menettänyt pelin?>>
Vähän virnistellen vastaan sinulle että kokemuksesi on pääoma joka ei saisi jäädä käyttämättä. Missä ja miten se tuleeko parhaiten käytetyksi on mielenkiintoinen kysymys.
Minun omatuntoni väittää että pitäisi rakastaa lähimmäisiään yli kaiken koska he sitä rakkautta tarvitsevat, mutta tärkeysjärjestyksiä on muunkinlaisia.
Mihin ihminen voi luottaa jos ei omaantuntoonsa ? Tode puhuu kyllä jostain käärmeestä ??
vielä kärsivälle lähimmäiselle. Sitä toki olen saanut tehdä. Saattaapa ympärilläni olla useitakin enemmän tai vähemmän toivottomasta tilasta raitistuneita. Tuo onneton joukko on usenmiten siinä tilassa eri keinoja kokeillut, että Jumalan nimen mainitseminen katkaisee kerralla yhteyden ja sulkee korvat kuulemasta. Yhteys päättyy kysymykseen oletko sinäkin niitä per* hihhuleita?
Tällaisen kysymyksen jälkeen on vain harvoin mitään tehtävissä.
Luulempa tuon sanoman viemisen olevan välttämätön edellytys omalle elämälle. Kenelläkään ei ole oikeutta piilottaa vakan alle kynttiläänsä.
en usko siihen, että Jumala vahtii tuolla ylhäällä kivi kädessä meidän töppäyksiämme.
minäkin olisin siinä tapauksessa litskaantunut jo pahemman kerran...
yritin sanoa siinä kiireessä (kirkkoon olj kiire), että kaikilla ihmisillä, olipa uskova tai ei, on vaikeuksia ja joillekin niitä tuntuu kasautuvan oikein urakalla. että eivät kaikki, joilla on vaikeata ala etsiä Jumalaa. moni on kuitenkin niin tehnyt, eli on hädissään huudellut apua ylhäältä.
etkö mukamas ymmärtännä kiärme-vihjjausta?
(Huokaus ja helpotus)
Olet, Turust, laittanut itsesi likoon ja kertonut avoimesti ongelmastasi, jonka sittemmin olet onnellisesti saanut järjestykseen. Olet kertonut miten toipuminen lähti käyntiin vasta nöyrtymisen jälkeen.
Laajennetaanpa näkökulmaa. Yhteiskunnassamme esiintyy monia muitakin "sairauksia", jotka ovat täysin alkoholismiin verrattavia. Esimerkkinä vaikkapa työnarkomania.
Täysin työlleen omistautunut ihminen kärsii itse ja myös läheiset kärsivät. Tätä vaivaa yhteiskunta ei kuitenkaan pahaksi ymmärrä, vaan taputtaa selkään ja myöntää mitaleita.
Mikä hänet herättää? Siihen ei taida muu tehota kuin hevosenpotku tai pesäpallomaila, kuten elokuvassa, Mies vailla menneisyyttä, nähtiin.
kuuluu hillittömyys kaikessa. Tämä hillittömyys ilmenee monin tavoin. Työ, uhkapeli, tai mikä tahansa riippuvuus. Työssä yrittää tehdä itsensä korvaamattomaksi. Noiden kaikkien riippuvaisuuksien todelliset syyt on kyettävä selvittämään ainakin itselleen.
Siinäpä sitä onkin työmaata kerrakseen. Itsekkyydestä ei noin vaan selvitä aivan kädenkäänteessä. En minä tuosta hillittömyydestä kokonaan vieläkään ole päässyt. Saatuaan pahimmat ongelmansa purettua nuo ihmiset menestyvät elämässään yleensä varsin hyvin.
Tuo työ narkomania on tavallinen, mikäli psyyke on riittävän vahva harva edes haluaa siitä päästä irti. Kunnes sitten yhtenä päivänä pettää fysiikka. Silloin kyllä mailma pysähtyy pahemman kerran (vrt.hevosenpotku) ja taas tarvitaan itsensä hyväksymisen kykyä. Tietysti taas nöyrtymisen kautta.
Jaa, että onko raskasta? ei ole palkintoja tulee ja mielenrauha kasvaa, lopulta melkeinpä mistään järkkymättömäksi.
Silloin tarvitaan peruutuspeiliä josta nähdään lähtökohta ja muistetaan aina vaaniva käärme jonka tode tuossa aikaisemmin osuvasti oivalsi.
Ka en ymmärtännä, jos ei lie tuas kyse siitä paratiisin kiärmeestä? Näin urospuolleisena semmossii ei toinna pelätä, ne jakeloo omenasa sievemmälle sukupuolelle. Pitää vuan älytä olla tarkkana ykslahkeisiin houkutuksillen.
jos käärmeen mieheen kohdistuneet pistoksen ainoat seuraukset ovat tuota laatua, niin mitä voi tapahtua naiselle, joka menee liian lähelle vielä erittäin puremakykyistä käärmettä?
Taas me keskustelemme henkevästi jostakin, olisi tosin mukavaa jos minäkin tietäisin että mistä ?
Mikä käärme ? Eikö ollutkaan kysymys paratiisin käärmeestä ? (Useimmat käärmeet ovat rauhoitettuja eivätkä missään nimessä uhkaa ihmistä jos ihminen ei uhkaa niitä.)
Kuka sen pään on rikki polkenut ?
Miksi ei käytetä saappaita maastossa liikkuessa ?
Ei ole teologia helppo tiede vasta-alkajalle, opetukset ovat monesti kielillä puhumista.
Pyhän kirjan opetus rakkaudesta.
"Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne Itään tai Länteen, vaan hurskaita oavt ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin nämä ovat jumalaapelkääväisiä."
(Koraani 2:177)
koraani ei näytä Jumalaa Isänä, rakastavana ja armahtavana isänä ja sellaisen löytäminen on muslimille uusi asia.
yritän tässä saada mieleeni erästä ex-muslimin kirjoittamaa kirjaa, jonka nimi on jotain "löysin Jumalan, löysin Isän".
jos joku sattuisi tietämään, niin vinkkiä tänne pliis ja kiitos. haluaisin lukea ao. opuksen.
Tässä on linnki erääseen toiseen netistä löytyvään kirjaan. Pidä hasikkaat kädessäsi ja aurinkolasit similläsi kun tätä luet. Pidä käärmeet mielessäsi.(-;
http://www.islamopas.com/bok/vuoro.htm
ai tuoko oli keskustelu kristityn ja muslimin välillä? jo johdannosta ja saatesanoista käy ilmi, mikä on kirjasen tarkoitus.
ei islamilainen yhdyskunta erehdy julkaisemaan kirjaa, jossa kristityn Jeesus todistettaisiin eläväksi Jumalaksi.
on vain aika metkaa, että tuokin kirja muslismin kädessä lisää hänen kiinnostustaan Jeesusta kohtaan: hän alkaa tutkimaan raamattua ja löytää Jeesuksen!!
Ei muslimi eikä kristitty voi kirjoittaa puolueetonta kirjaa uskostaan, olisi aivan väärin heiltä sellaista vaatiakkaan.
Jos sinä Tode jostain syystä haluat tutustua tarkemmin islamin oppeihin, ei ex.muslimin kirja ehkä ole paras mahdollinen lähdeteos.
Toivottavasti et etsi argumenttejä islamia vastaan, jos 'lukee kuin piru raamattua' on parempi jättää lukematta.
pyyteetöntä työtä tode ja minä, löytääksemme sinullekin Lasse mahdollisimman sopivan uskonnon. Aluksi keskitymme näihin suurimpiin joista on helpommin saatavissa tietoa.
Ole rauhallinen ja pitkämielinen, jokaiselle löytyy jotakin.
sehän on silleen, että islaminuskoiset ovat innokkaita keskustelijoita ja nimenomaan väittelijöitä, ja jos haluaa heitä alkaa käännyttämään noilla konsteilla, toiseksi jää.
oikeastaan halusin vain tekstilläni valaista mopomiehelle tuon kirjasen oikean laidan. ymmärsin, että hän oli eksymäisillään islamin firmaan.
Ootkos kuullut sellaisesta jumalasta kuin Ull.
Häntä on pohjolassa palvottu melko laajasti ennen Asa-junmalia kuten Tor ja Odin. Täällä Etelä-Ruotsissa on kymmeniä bronssikaudelta periytyviä paikannimiä joissa Ull esiintyy. En tiedä onko usko koskaan levinnyt nykyisen Suomen alueelle.
Roomalainen Tacitus on muistaakseni kirjoittanut pohjolan asukkaista suunnilleen näin:
"He eivät katso voivansa sulkea jumaliaan pieniin huoneisiin, vaan palvovat heitä luonnon keskellä ja uhrilehdoissa."
Jotain sympaattista tuossa tuntuisi olevan, tosin uhritoimitusten yksityiskohdat saattaisivat vaatia melko voimakasta reformaatiota.
Oletkos ajatellut sellaista mahdollisuutta että islamilaiset voittavat kaikki väittelyt koska heidän uskontonsa on selvempää ja johdonmukaisempaa.
Kristinusko on niin sekavaa lahkoinen ja kirkolliskokousten kompromisseineen, että logiikalla sitä ei voi puolustaa, tarvitaan lipsu joka hyväksyy kaikki vastapuolen argumentit mutta sen jälkeen sanoo: 'Minä uskon' !
pököpäistä porukkaa. Yritin tuolla ylenpänä todistaa kuinka valtio menisi takapuolelleen jos se erotetaan kirkosta. Takkiin tuli siinäkin asiassa. Eli tukea tarvittaisiin.(-:
Huomasin kyllä, suunnittelinkin jonkinlaista taustatukea. Olit vain lähtenyt niin 'soitellen sotahan' että eipä niissä paljon puolustamista ollut, viime talven lumissa !
"sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, etttei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä"
ja eikun menoks!
mikässe olikaan allahin (looginen?)sanoma?
..my dear !
No nythän sinulla ei ole heikkoakaan jos muslimien kanssa väittelyyn joudut.
Toki luolla lauseella yhden koraanin sisällyksen tyhjäksi tekee mennen tullen.
kuopijon kaapunninteatterissa on tänä keväänä 30.4. mielenkiintoinen ensi-ilta: jaakko teppo ja onnenkerjäläinen. eli jaakon parhaimmat...
maistus varmaan sullékkin!
..iliman muuta, elä eppäile hetkeekää. Minen kyllä Kuopijon tejatterrii ennestään tiijjä kun myö oumma lähempee Moskovvoo, Hasaniemessä on tullunna muutammii kertoja käytyy.
Juakon tiijjän kuitennii, Iisalamen lahjan mualiman kulttuurille.
Oiskoon nuita näätöksii vielä kesälommiinnii aikana ?
kävin KKTn sivuilla ja ikäväkseni kerron, että niillä on vain 3 esitystä ja kaikki keväällä. sorry!
täällä tiedossasi olevassa teatterissa on myös esillä JTn tuotantoa. olisi metkaa lähteä katsomaan, jos aika vain riittäisi. minulla sattuu olemaan (työn puolesta) 1 vapaalippukin...
Vaihteleva on sinulla työ. Milloin mennään Trollhättanissa, milloin keskustellaan amerikkalaisten ortodoksi-proffien kanssa, milloin syötetään kotiruokaa paksuille sakemanneille jotka ovat kovia kylpemään.
Joskus taas tulee vapaalippuja JT'n mahdollisesti melko maallisiin esityksiin.
Aivan kateeksi käy, mötikän tekijälle!
Kannattaisi toden kysellä vähän noista kolminaisuusasioista roffesoreilta. Ortodokseilla on näiltäosin paavinkirkon pilaamaton uskontunnustus käytössä. Minusta on murheellista hyvän ystävämme vaellus harhapolkuloil.
ei käy päivät pitkäksi, ei käy! uskotko muuten, etten ole koskaan oikeasti käynyt ruotsin maalla?