Laittoi tässä miettimään, että eikö teitä ketään muuta kummastuta se, että poliitikot kykenevät hallitusten vaihtuessa "tuosta vaan" loikkimaan ministeriöstä toiseen?
Niinkuin esimerkiksi Enestam oli puolustusministeri ja nyt "tuosta vaan" ympäristöministeri. Muitakin poliittikkoesimerkkejä löytyy.
Nykyinen ministeristömalli kuluttaa enemmän kuin tienaa. Tehtävät ovat päällekkäisiä, useita tärkeitä asioita taas ei hoida kukaan, perustellaan virkoja toisensa jälkeen, keksitään työryhmiä laatimaan tyhjänpäiväisiä raportteja, keksitään hätiköiden joku laki, jota ei kukaan kykene valvomaan (esim. kännykkä autossa), ministerit itse möläyttelevät sammakoita, joita joudutaan hallinnollisesti setvimään,
Rahat nämä poliitiko saavat jaetuksi, millä ministeristöjaolla tahansa, mutta saavatko kansalaiset ja muut veroa maksavat oikeushenkilöt vastinetta veromarkoilleen?
t:jarmo
Niinkuin esimerkiksi Enestam oli puolustusministeri ja nyt "tuosta vaan" ympäristöministeri. Muitakin poliittikkoesimerkkejä löytyy.
Nykyinen ministeristömalli kuluttaa enemmän kuin tienaa. Tehtävät ovat päällekkäisiä, useita tärkeitä asioita taas ei hoida kukaan, perustellaan virkoja toisensa jälkeen, keksitään työryhmiä laatimaan tyhjänpäiväisiä raportteja, keksitään hätiköiden joku laki, jota ei kukaan kykene valvomaan (esim. kännykkä autossa), ministerit itse möläyttelevät sammakoita, joita joudutaan hallinnollisesti setvimään,
Rahat nämä poliitiko saavat jaetuksi, millä ministeristöjaolla tahansa, mutta saavatko kansalaiset ja muut veroa maksavat oikeushenkilöt vastinetta veromarkoilleen?
t:jarmo
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,
eihän sillä niin väliä ole, vaikka ministerit ministeriöitä vaihtavatkin. Tosiasiahan on, että ministeriöiden virkamiehet pyörittävät Suomea ja tekevät ne oikeat päätökset, joita ministerit ja muut poliitikot sitten vain ominaan markkinoivat.
Ministeriöiden virkamiehet ovat ja pysyvät vuosikymmeniä. Esimerkiksi Raimo Sailas on johtanut maan talouspolitiikkaa jo useamman ministerin ajan. Edes Niinistö ei juurikaan hänen varpailleen tallonut, ja miksi olisikaan? Vuosien kokemus on aina arvostettava asia, oli sitten miten demari tahansa.
Niin. Tämän olen toki ymmärtänyt, ettei ministeri käytännössä ole muuta kuin ministeriön julkisuudessa sanavalmis keulakuva. Ja virkamiehet pyörittävät.
Se minua tässä ihmetyttää, että helposti voidaan perustaa uusi ministeriö, mutta sen purkaminen onkin sitten täysin mahdotonta. (Esimerkiksi turhaa lääninuudistusta varten perustettiin turha ministeriö). Jos virat on perustettu, niin hallituksen vaihtuessa on pakko muodostaa sellainen ministeristö, jonka alaisuuteen nuo kaikki entisen hallituksen aikana keksityt uudet virat on pakko mahduttaa.
Mihin me oikeasti tarvitsemme sellaista ministeriä kuin kuntaministeri? Tai työministeri (henkilöihin yhtään puuttumatta)?
Sailaksen osalta on sanottavaa, että hän on "pullonkaula" Suomen ERM- ja nykyisessä Euron vakaussopimuksessa. Se, että hän on äänessä jokka paikassa, lienee vain peruja siitä, etteivät toimittajat keksi muita haastateltavia.
t:jarmo
Eiköhän ole vain eduksi, että edes postia välillä vaihdetaan, jos henkilön hallituksessa on pysyttävä samana?
Näin ministeri ei pääse kuvittelemaan, että hän hallitsee ne asiat, jotka tosiasiallisesti valmistelevat vakituiset virkamiehet. Jos uusi ministeri kuitenkin sattuu olemaan välkky, hänen voisi kuvitella tuovan noihin harmaisiin ja hämähäkinseittien peittämiin päihin jotain - siis jotain - uutta näkökulmaakin. Ja jos ministeri on lisäksi ahkeraa tyyppiä, hän voi lisätä työniloa ministeriössään enemmän kuin se entinen pomo, jolle kaikki ovat vuosikaudet naureskelleet selän takana.
Jostakin 8-12 vuotta samalla tuolilla istuvasta ministeristä ei sellaiseen uudistamiseen ja työmoraalin nostamiseen enää ole, vaan hänestä tulee viimeisen päälle oman virkamiehistönsä nukke.
No, Raimo Sailakselle ei tietenkään kukaan mitään voi, ei uusi eikä vanha ministeri.
Mitä ministeriöitä Suomessa oikeasti tarvitaan?
Onko nykyinen poliittinen, parlamentaristinen "virkamiestenhallintAorganisaatio" oikein rakennettu?
Esimerkki:
Suomessa ei aiemmin ollut erikseen kulttuuriministeriä. Mutta kun EUssa sellaisia oli ja nämä kokoustivat, piti Suomeenkin sellainen saada. Mistä oltaisiin jääty paitsi, jos meille ei olisi kuuna päivänä päätetty salkuttaa sellaista ministeriä?
Mielestäni ministeristön koostumus pitäisi valita Suomen tarpeiden mukaan - ei kansainvälisten sivuasiaterpeiden mukaan.
Keskeisimmät ministerit tulee riittää kv. kanssakäymiseen.
t:jarmo
Väitteesi, ettei Suomessa olisi ollut ennen EU:ta kulttuuriministeriä ei pidä asiallisesti ymmärrettynä paikkansa. Vaikka nimitys "kulttuuriministeri" tuli virallisesti käyttöön vasta vuonna 1999 Lipposen II -hallituksessa, kulttuuriasiat oli jaettu jo 1970-luvun alusta lähtien toiselle hallitukseen kuuluneista opetusministereistä.
Kulttuuriasioita hoitanutta ministeriä kutsuttiin virallisesti "ministeriksi opetusministeriössä" ja epävirallisesti pitkään "toiseksi opetusministeriksi" ja jostain 1980-luvun puolivälistä lähtien "kulttuuriministeriksi".
Mielestäni kulttuuriministeri on tarpeellinen ministeri, mutta se onko kuitenkin joitakin tarpeettomia, tarvitsee jo hieman pidemmän mietinnän. Hätäileminen ei kannata.
oli 2.opetusministeri, joka hoiti kulttuuriasiat.
Näin oli jo ennen EU:ta.
Onko sillä sitten merkitystä kokoustavatko 2.opetusministerit vaiko kulttuuriministerit?
Nimihän siinä on vain vaihtunut.
Länsinaapurissa löytyy mm. koordinointiministeri,demokratia ja integraatioministeri,kehitysyhteystyöministeri,migraatioministeri?,lapsi-ja perheministeri,kansanterveys-ja sosiaalipalveluministeri,kansainvälisen talouden-ja finanssimarkkinoidenministeri,esikoulu-ja nuoriso sekä aikuisoppimisenministeri,infrastruktuuriministeri,työelämäministeri,elinkeinoministeri.
Kolme viimeisintä ovat kaikki elinkeinoministeriöstä.
Nämä siis lisänä niille normaaleille salkuille, joita mm. Suomesta löytyy.
Näin maidon ja hunajan maassa.