En ole ollut autokoulussa sitten 60-luvun lopun, jolloin ajoin kuorma-autokortin. Tässä valossa ihmettelen nykyistä ajo-opetusta kaikkine pakollisine lisäkursseineen, joiden antama ”parempi ajotaito” ei ainakaan näy liikenteessä. Otan muutaman kuluneen esimerkin nykyautoilusta:
1) Ryhmittyminen. Mikäli liikenne merkein tai ajokaista merkinnöin ei osoiteta erikseen ryhmittymistä, ryhmitytään miten sattuu tai yleisemmin ei ollenkaan. Taajamien ulkopuolella vasemmalle käännyttäessä polkaistaan jarrua ja töksäytetään pirssi keskelle tietä , jonka jälkeen laitetaan vilkku päälle jne.
2) Risteysajo, keltavilkulla ja valoilla. Kun ajetaan sellainen risteys yli jossa ei ole erikseen kaista- tai ryhmittymismerkintöjä ajetaan vasemmalta eli keskeltä läpi, jos lähden tämän ylittäjän rinnalta ”vanhanaikaisesti” oikeasta reunasta yli pelti kolisee, torvi soi ja keskari nousee. Keltavilkuilla syntyy usein muutamiin risteyksiin ”rubikin-kuutioita” jossa kukaan ei pääse risteyksestä läpi koska yksi autoilija on ajanut väärin muiden ryhmittyjien eteen, jolloin kukaan ei tiedä kenen pitää väistää jotta suma purkusi.
3) Vilkunkäyttö. Tästä varmaan on paasattu alati, mutta tienpäällä on joka viides auto vilkuton. Pahimpia ovat äkkipysäykset 8-kympin alueella jossa käännytään ”kotio” painamalla läpsä lattiaan ja sitten kääntö ”meille”…kun mennään kotio ei se kenellekään kuulu….mitä siitä vilkkua näyttämään. Odotat kytkintä luistattaen risteyksessä pokapäällä, että auto menee ohi…..ei menekään vaan kääntyy jarrut kirskuen sinne mistä olit tulossa. Pistät vilkun päälle, vaihdat moottoritiellä kaistaa ohittaessasi hitaampaa rekkaa, äkkiä vailla mitään ennakkoilmoitusta taaksesi ampautuu musta Bemu, joka vilkauttaa ainoastaan pitkiä….koska olet hänen tiellään.
4) Roikkuminen. Tästä on kirjoitettu sata viestiketjua, mutta edelleen roikutaan. Jokainen enemmän ajanut tietää, että ohitus on parempi tehdä jos on sopiva välimatka edelliseen. Turvaväli antaa aikaa laajemman näkösektorin ohitettaessa kun perälaudan takaa lähtiessä ja aikaa harkita ohitusta. Tietenkin se edellisien äkkipysäys antaa aikaa reaktioon riittävällä turvavälillä. Nykykuskit roikkuvat enemmän kun vanhankoulukunnan sompaajat.
5) Autonkäsittely liukkaalla. Huolimatta tästä ”liukkaankelin” automaattisesta rahastuksesta, liukkaankelin ajotaidot ovat Mäntsälästä etelään keskinkertaiset tai peräti huonot. Syy lienee kahdessa asiassa, etuveto autot ja jatkuva suolaus. Kun tulee vastaan todella se oikea jäinen tienpinta monella kuskilla ei ole mitään käsitystä kuinka autonsa käyttäytyy. Ei ymmärretä tai osata kontrolloida missä on sivuluiston raja tai missä loppuu nastojen pito. Moni ei osaa jarruttaa edes moottorilla, koska jarruvalot vilkkuvat kun diskovalot ja tehdään kytikin alas painettuna lukkojarrutuksia. Takavetoinen opetti ajamaan luistossa ja hallitsemaan sitä, eikä sillä kovaa normaalikuski ajanutkaan.
6) Valojen käyttö. Ne etu- ja takasumarit palavat silloin kun niitä ei tarvita kun taas niitä tarvitaan kukaan ei muista niitä käyttää. Valojen vaihto kohdatessa on monelle täyttä hebreaa. Pitkille takaisin on syytä vaihtaa silloin kun vastaantuleva on vielä edessä, koska valojen vaihtoviive on ainakin sekunti tai kaksi, eli mahdollismman lyhyt ”black out” kohdatessa, myös lyhyille vaihdetaan liian aikaisin….katsokaa rekkakuskien käytäntöä.
7) Ratissa ei osata olla relax. Kiire on numero yksi, vallankin nuoret kuskit vetävät kun tuliperseessä vailla mitään järjellistä syytä. Ajetaan ”miljoonaa” sata kilsaa ja mennään seuraavalle huoltamolle jauhamaan reiluksi vartiksi paskaa ja taas matka jatkuu samalla tempolla. Moni ammattikuski ajaa pitkällä taipaleella jonkun ryhmän ohi kolmasti ja on määränpäässä yhtä aikaa.
1) Ryhmittyminen. Mikäli liikenne merkein tai ajokaista merkinnöin ei osoiteta erikseen ryhmittymistä, ryhmitytään miten sattuu tai yleisemmin ei ollenkaan. Taajamien ulkopuolella vasemmalle käännyttäessä polkaistaan jarrua ja töksäytetään pirssi keskelle tietä , jonka jälkeen laitetaan vilkku päälle jne.
2) Risteysajo, keltavilkulla ja valoilla. Kun ajetaan sellainen risteys yli jossa ei ole erikseen kaista- tai ryhmittymismerkintöjä ajetaan vasemmalta eli keskeltä läpi, jos lähden tämän ylittäjän rinnalta ”vanhanaikaisesti” oikeasta reunasta yli pelti kolisee, torvi soi ja keskari nousee. Keltavilkuilla syntyy usein muutamiin risteyksiin ”rubikin-kuutioita” jossa kukaan ei pääse risteyksestä läpi koska yksi autoilija on ajanut väärin muiden ryhmittyjien eteen, jolloin kukaan ei tiedä kenen pitää väistää jotta suma purkusi.
3) Vilkunkäyttö. Tästä varmaan on paasattu alati, mutta tienpäällä on joka viides auto vilkuton. Pahimpia ovat äkkipysäykset 8-kympin alueella jossa käännytään ”kotio” painamalla läpsä lattiaan ja sitten kääntö ”meille”…kun mennään kotio ei se kenellekään kuulu….mitä siitä vilkkua näyttämään. Odotat kytkintä luistattaen risteyksessä pokapäällä, että auto menee ohi…..ei menekään vaan kääntyy jarrut kirskuen sinne mistä olit tulossa. Pistät vilkun päälle, vaihdat moottoritiellä kaistaa ohittaessasi hitaampaa rekkaa, äkkiä vailla mitään ennakkoilmoitusta taaksesi ampautuu musta Bemu, joka vilkauttaa ainoastaan pitkiä….koska olet hänen tiellään.
4) Roikkuminen. Tästä on kirjoitettu sata viestiketjua, mutta edelleen roikutaan. Jokainen enemmän ajanut tietää, että ohitus on parempi tehdä jos on sopiva välimatka edelliseen. Turvaväli antaa aikaa laajemman näkösektorin ohitettaessa kun perälaudan takaa lähtiessä ja aikaa harkita ohitusta. Tietenkin se edellisien äkkipysäys antaa aikaa reaktioon riittävällä turvavälillä. Nykykuskit roikkuvat enemmän kun vanhankoulukunnan sompaajat.
5) Autonkäsittely liukkaalla. Huolimatta tästä ”liukkaankelin” automaattisesta rahastuksesta, liukkaankelin ajotaidot ovat Mäntsälästä etelään keskinkertaiset tai peräti huonot. Syy lienee kahdessa asiassa, etuveto autot ja jatkuva suolaus. Kun tulee vastaan todella se oikea jäinen tienpinta monella kuskilla ei ole mitään käsitystä kuinka autonsa käyttäytyy. Ei ymmärretä tai osata kontrolloida missä on sivuluiston raja tai missä loppuu nastojen pito. Moni ei osaa jarruttaa edes moottorilla, koska jarruvalot vilkkuvat kun diskovalot ja tehdään kytikin alas painettuna lukkojarrutuksia. Takavetoinen opetti ajamaan luistossa ja hallitsemaan sitä, eikä sillä kovaa normaalikuski ajanutkaan.
6) Valojen käyttö. Ne etu- ja takasumarit palavat silloin kun niitä ei tarvita kun taas niitä tarvitaan kukaan ei muista niitä käyttää. Valojen vaihto kohdatessa on monelle täyttä hebreaa. Pitkille takaisin on syytä vaihtaa silloin kun vastaantuleva on vielä edessä, koska valojen vaihtoviive on ainakin sekunti tai kaksi, eli mahdollismman lyhyt ”black out” kohdatessa, myös lyhyille vaihdetaan liian aikaisin….katsokaa rekkakuskien käytäntöä.
7) Ratissa ei osata olla relax. Kiire on numero yksi, vallankin nuoret kuskit vetävät kun tuliperseessä vailla mitään järjellistä syytä. Ajetaan ”miljoonaa” sata kilsaa ja mennään seuraavalle huoltamolle jauhamaan reiluksi vartiksi paskaa ja taas matka jatkuu samalla tempolla. Moni ammattikuski ajaa pitkällä taipaleella jonkun ryhmän ohi kolmasti ja on määränpäässä yhtä aikaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pari juttua... minusta 60-luvun kuskit ei olleet yhtään sen parempia kuin nykyisetkään. Isäni, joka ajoi maaseudulla maks 5000 km vuodessa maks 75 km/h, ei ollut mikään huippuautoilija, vaikka kävikin autokoulun kypsässä 45 vuoden iässä. Samanlaisia oli naapurit.
Toiseksi, mikään autokoulukurssi ei voi opettaa sitä, mitä sitten tehdään, kun auto lähtee käsistä satasen vauhdissa. Ei sitä opi millään harjoittelullakaan. Eikä sitä ehdi oppia maantielläkään, vaikka suolaus lopetettaisiin. Ennen korjaa kuolema.
En kannata darwinismia liikenteessä. Kaikilla, joilla on kortti, on oikeus ajaa. Liikenteen on oltava sujuvaa.
Ei mitään lisättävää!
Tiukkaa asiaa joka kohdassa.
" jos lähden tämän ylittäjän rinnalta ”vanhanaikaisesti” oikeasta reunasta yli"
Nykyään ainakin opetetaan, että samalla kaistalla olevan auton saa ohittaa oikealta ainoastaan silloin, jos tämä on kääntymässä vasemmalle.
"Nykyään ainakin opetetaan, että samalla kaistalla olevan auton saa ohittaa oikealta ainoastaan silloin, jos tämä on kääntymässä vasemmalle."
Miksi suoraan ajavat ryhmittyvät vasemmalle kääntyvien tavoin...täällä Lahdessa ainakin.
Esimerkki: Kun ajetaan ns. sairaanlanmäeltä kaupungintalolle, oikealta ajetaan suoraan kuten pitääkin, mutta nuoriso vetää vasemmalle kääntyvien kaistalta yli harvase kerta vallankin valojen ollessa keltavilkuilla, samoin monessa muussa risteyksessä...ei ryhmityssääntö ole tietääkseni muuttunut oikeanpuoleisessa liikenteessä?
Samoja huomioita olen tehnyt, vaikka n. 10 vuotta lyhyemmällä kokemuksella.
Kotikutoisella logiikalla olen päätynyt miettimään asiaa:
Välinpitämättömyys kaikessa elämisessä on lisääntynyt, siis myös liikenteessä
Autokanta on kasvanut, vaan ei niin paljon, että pelisääntöjen noudattaminen ja jonkinlainen kohteliaisuus olisivat ainoat keinot selvitä ilman mahtiruuhkia. Tämän eron huomaa hyvin aamuisin vertaamalla esim. seuraavia kaupunkeja, joissa liikun usein autollani: Turussa mennään kuten "silloin ennen" merkittävistäkään muutoksista suuremmin piittaamatta. Helsingissä yhteispeli sujuu jo astetta paremmin; ryhmittyminen on paremmin hallussa, mutta vilkut poistetaan ilmeisesti sielläkin autoista ennen myyntiä. Tukholmassa ruuhkaan suhtaudutaan tyynesti; tilaa löytyy aina kun hetken kiltisti odottelee - samassa "veneessähän" tässä ollaan. Tosin kiireen puuttumisessakin saatetaan mennä äärimmäisyyksiin.
Siinäkin olen Intercoolerin kanssa samaa mieltä, että takavetoiset autot "opettavat" varovaisuutta ja ennakointia. Jos meikäläinen saisi määrätä niin autokouluun kuuluisi pakollinen harjoittelu sekä raskaalla ajoneuvolla että kevytperäisellä takatuupparilla.
Niin ja olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että ajokortin uusiminen kirjallisine ja ajokokeineen tekisi meille kaikille hyvää 15-20 vuoden välein.
yhtä tolkuttomasti kuin nykyisinkin. Silloin autot olivat sen verran kalliita, ettei niitä ollut joka teinillä ja amispojalla. Siksi asia ei vaikuttanut niin pahalta.
Aikuisten ajotapa oli usein yhtä huono. Maanteillä ei ollut nopeusrajoituksia, jonka takia niillä ei voinut ajaa ylinopeuksia. 50-rajoitusalueella ei 70-80 ollut mikään harvinaisuus. Tosin autot eivät kulkeneet kuin 90 - 130. Vain ns. hyvällä autolla pääsi 150.
Syy on ennemminkin ajokulttuurin, joka on aina ollut huono Suomessa.
Tosin huonompiakin ajokulttuureita on tällä hetkellä (Eesti ja Venäjä esimerkkinä lähimaista).
Nämä näkemykset perustuvat noin 3 000 000 ajokilometriin erilaisilla autoilla eri maissa vuodesta 1964 alkaen.
Puhut kyllä asiaa. Minulla on ollut kortti vasta 5 vuotta ja ole samaa mieltä havainnoistasi. Joskus tulee pohdittua omaakin ajamista ja syyllistyn kyllä melkoisen agressiiviseen ajamiseen. Sen huomaa jo pelkästään, kun renkaat ja jarrupalat ei tahdo kestää vuotta kauempaa. No nyttemmin olen koittanut opetella ajamaan ns. ihmisiksi. Ja väitän, että ei ole ollut mitenkään helppoa muuttaa ajotyyliä.
Minulla on aina ollut iso takavetoinen auto ja (kop kop) en ole kertaakaan pöpelikköön ajanut. Väitän myös, että juuri noilla etuvedoilla ajavat eivät tiedä autonsa käyttäytymisestä mitään.
Se mitä autokoulussa opetettiin, ni tuntuu kyllä jälkeen päin hurjalta, että noin hataralla koulutuksella pistetään porukkaa liikenteeseen, kun ei edes autoa hallitse, ni sitten pitäisi vielä liikennettäkin seurata.
Vilkun käytön opin armeijassa, kun ajoin rekkakortin. Pirulauta kun joku henkilöauto edessä löi liinat kiinni ja yhtäkkiä kääntyi johonkin. Oli siinä olemista sillä isolla rohjolla. Noiden kokemusten jälkeen, mitä rekalla sain ni, kyllä vilkku on löytynyt tunnollisesti omasta autostani.
Kaikkein paras ensi auto on joku vanha W123 takaveto diesel mersu. Sillä oppii rauhalliseksi kuskiksi ja sen hallinta on loogista.
Tuossapa taisi tulla melko kattavasti ainakin maantieajon ongelmat.
Taajama-ajosta lisäisin vielä sen että liikennemerkit ja liikennesäännöt moni tuntee hämmästyttävän huonosti.