Otan kupin kahvia ja tunnen kuinka se lämmittää sormiani. Istun sohvalle ja sytytän kynttilän katson sen liekkiin kuinka se herää eloon, kuinka voikin noin pieni liekki tuoda niin suuren valon ja lämmön.
Maistan kuuma kahvia ja tunnen kuinka sen lämpö valtaa ruumiissani.
Liekki kynttilässä kasvaa ja alkaa tehdä varjoista leikkiä seinälle, kuinka se onkin huumaava...
Rentouttavaa katsella liekkiä ja miettiä asioita on kuin muualta maailma hämärtyy ja voin nähdä omani paljon selkeämmin. Vai voinko vai hämäännynkö vain hetkestä?
Huokaisen syvään ja maistan taas kahvin huulillani, kuppi on jo melkein tyhjillään.
Mietin miten olenkaan tullut tähän pisteeseen, mietin elämääni ja ihmisiä ympärilläni. Kuinka paljon onkaan kysymyksiä mihin haluaisin vastauksen. Miksi niitä on ja jatkuuko ihmetteleminen läpi elämän muuttaen vain suuntaansa?
Juon viimeiset pisarat kahvistani ja mietin olotilaani se alkaa olla ahdistava, miksi? Johtuuko se siitä että olen yksin vai siitä että saan päähäni näitä tyhmiä kysymyksiä?
Jostain syystä haluaisin ottaa puhelimen käteeni ja soitella ihmisille pyytääkseni anteeksi? Syytä en tiedä miksi näin, tuntuu vain siltä että niin pitäisi tehdä. Hmm... haluan siis pyytää olemassa oloani anteeksi tai sitä että joku on joskus pystynyt satuttamaan minua... Lasken kuppini pöydälle. Ehkä kuitenkin on helpompaa sammuttaa kynttilä, tuo romantiikan tuoja ja muka niin kaunis asia... PYH... hiiteen tuollaiset kynttilät! Siinä on ihan varmasti valmistusvirhe!
Seuraavan kupin kahvia juon kyllä ilman kynttilää!
Maistan kuuma kahvia ja tunnen kuinka sen lämpö valtaa ruumiissani.
Liekki kynttilässä kasvaa ja alkaa tehdä varjoista leikkiä seinälle, kuinka se onkin huumaava...
Rentouttavaa katsella liekkiä ja miettiä asioita on kuin muualta maailma hämärtyy ja voin nähdä omani paljon selkeämmin. Vai voinko vai hämäännynkö vain hetkestä?
Huokaisen syvään ja maistan taas kahvin huulillani, kuppi on jo melkein tyhjillään.
Mietin miten olenkaan tullut tähän pisteeseen, mietin elämääni ja ihmisiä ympärilläni. Kuinka paljon onkaan kysymyksiä mihin haluaisin vastauksen. Miksi niitä on ja jatkuuko ihmetteleminen läpi elämän muuttaen vain suuntaansa?
Juon viimeiset pisarat kahvistani ja mietin olotilaani se alkaa olla ahdistava, miksi? Johtuuko se siitä että olen yksin vai siitä että saan päähäni näitä tyhmiä kysymyksiä?
Jostain syystä haluaisin ottaa puhelimen käteeni ja soitella ihmisille pyytääkseni anteeksi? Syytä en tiedä miksi näin, tuntuu vain siltä että niin pitäisi tehdä. Hmm... haluan siis pyytää olemassa oloani anteeksi tai sitä että joku on joskus pystynyt satuttamaan minua... Lasken kuppini pöydälle. Ehkä kuitenkin on helpompaa sammuttaa kynttilä, tuo romantiikan tuoja ja muka niin kaunis asia... PYH... hiiteen tuollaiset kynttilät! Siinä on ihan varmasti valmistusvirhe!
Seuraavan kupin kahvia juon kyllä ilman kynttilää!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä luovuta, älä masennu... yritä nauttia elämän pienistä asioista.
Suukko poskellesi :)