Koska olen kiinnostunut kaikenlaisista uskonnoista, tilasin itselleni mormonien virallisilta sivuilta (www.mapkirkko.fi) siellä tilattavan ilmaismateriaalin. Sivulla puhutaan materiaalin lähettämisestä, lisäksi voi rastittaa kohdan "MAP-kirkon jäsenet voivat toimittaa minulle materiaalin henkilökohtaisesti". En laittanut rastia tuohon kohtaan, lisäksi vielä kirjoitin viesti-kenttään: "En halua yhteydenottoa, vain materiaalin". Pari viikkoa myöhemmin lauantaina, parhaaseen sauna-aikaan ovikello soi ja kaksi jenkkipoikaa seisoo ovella tilaamani materiaalin kanssa. Eivät oikein ymmärtäneet, kun selitin, etteihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Pidän tällaista toimintaa törkeänä ja tuon sen nyt tässä julkisesti esille. Mormonit: Miksi laitatte nettisivuillenne mahdollisuuden tilata materiaalia ilman yhteydenottoa, kun ette ihmisten tahtoa kuitenkaan kunnioita? Häpeisitte.
Törkeää
Tuohtunut
281772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
elikkä aina tulee väärinkäsityksiä ja voihan sekin olla että lähetyssaarnaajakaverit ovat keksineet omassa päässään, että jos kumminkin mentäisiin. Ei kai tästä nyt syntynyt sinulle mitään suuria traumoja ;)
Veikkaan että länkkärit lähtivät kiltisti jatkamaan matkaa pyynnöstäsi ja jättivät kirjat sinulle.
että lähetysjohtaja on käskenyt käymään henk.koht. joka tapauksessa.
Ilman muuta lähkäriparat joutuvat nyt käymään uudemmankin kerran ainakin kysymässä, oletko lukenut saamaasi kirjallisuutta ja katsonut videon ja mitä tykkäsit ja mitä ajattelet Jumalasta ja rukoiletko koskaan janiinedelleen... ja niin tietysti että voisimmeko keskustella hetken...
No, ei jäänyt traumoja ei. Mutta väärinkäsitykseen en usko. Kyllä kaverit (tai heidän esimiehensä) ehdoin tahdoin päättivät olla kunnioittamatta varsin selvästi ilmaistua halua välttyä yhteydenotolta. Pikkuasiahan tämä voi sinusta olla, mutta uskonnollisissa asioissa pitäisi olla hienotunteinen. Miksi mormonien pitää pilata hieno mahdollisuus levittää ilmaismateriaalia viittamalla kintaalla mahdollisuudelle vastaanottaa materiaali postitse - mahdollisuus, jonka ITSE olette nettisivuillanne tarjonneet.
joo, se saattaa olla kurjaa kun naapurit yms vetää johtopäätöksiään kun MIB't on oven takana;) Toivottavasti tämä kommenttisi menee lähetysjohtajan tms tietoon, ettei tapahdu samaa toistamiseen...
Ottaisitko yhteyden samaa tietä ja jäljittäisit, mistä mahdollinen väärinkäsitys on peräisin? Onko kysymys tilauksestasi vai jostain muusta? Olisi reilumpaa ensin selvittää ja vasta sitten tuohtua. On totta, että nämä ovat herkkiä asioita - joskus tuntuu, että yliherkkiäkin.
että puhelin on keksitty. Pääsisivät hekin tekemästä itseään kiusallisiksi jos vaivautuisivat soittamaan asianomaiselle ennen kuin yrittävät tunkea jalkaansa ovenrakoon. Ei jäisi sitten mahdolliselle kiinnostuneellekaan inhottava olo jutusta.
En ollenkaan tykkää siitä ajatuksesta että viattomat kansalaiset pantaisiin soittelemaan lähetystoimistoon kun tällaista tapahtuu, niin kuin Tapani tuossa eräässä viestissä yrittää esittää. Sieltä päin pitäisi toki jäsenten käsittää mikä on sopivaa, mikä ei - ilman että joku ulkopuolinen joutuu siitä huomauttamaan.
Olen samoilla linjoilla kuin nimim. Kansalainen tuossa alempana. Lisäksi tuohdun YHÄ LISÄÄ tuosta vähättelystä, jota varsinkin morkku harrastaa: "ei kai tullut traumoja" "MIB:t" jne.
Sinä Tapani pääsit jo lähelle virheen myöntämistä, mutta miksi se pitää saman tien vesittää arvelemalla, että minun pitäisi tätä asiaa jotenkin selvittää? - jos vaikka minä olisinkin jotenkin ymmärtänyt väärin! Lukekaa alkuperäinen viestini uudelleen ja käykää MAP-kirkon sivulla katsomassa, mitkä vaihtoehdot tilaajalle tarjotaan. On aivan selvää, että mokattu on ja että moka on MAP-kirkon puolella tapahtunut. Minulle olisi riittänyt: "Olemme mokanneet. Pahoittelen tapahtunutta kirkkoni puolesta". Onko se noin vaikeaa kuin miltä vaikuttaa???
Niin koetin viestittää eli samoille sivuille uusi viesti, jossa kysyttäisiin, miksi niin meneteltiin, vaikka muuta pyydettiin.
Nyt ei voi välttyä vaikutelmalta, että on nostettu ehkä melu tyjästä, siis EHKÄ. Olen ainakin jossain määrin tullut epäluuloiseksi näitä kohun nostattajia kohtaan. Meistä kun puhutaan niin paljon aivan keksimällä keksittyä pahaa ja monin tavoin vääristeltyjä puolitotuuksia. Niihin voi käydä tutustumassa mm. sivuilla www.mormoni.net
...mutta kun ei ole. Olen hyvin kiinnostunut kaikista uskonnoista ja opetan ev.lut uskontoa peruskoululaisille. Tähän asti minulla on ollut melko myönteinen kuva mormoneista, olen heitä tavannut vaihto-oppilaana USA:ssa ollessani. Tämä omien virheiden myöntämättömyys kyllä hieman murentaa tuota kuvaa. Ja nyt vielä valehtelijaksikin syytetään. Eiköhän ole syytä päättää tämä keskustelu, kun ei siitä kukaan mitään iloa saa.
Elikkä onko joku jo tästä informoinut kys. sivujen ylläpitääjää?
Vai teenkö minä sen?
pitää huolta siitä, ettei tuollaista tapahdu. Kuten huomaatte, siitä ihmiset vain saavat teistä negatiivisen kuvan. Niinpä teidän suorastaan KANNATTAA pitää huolta korrektista käyttäytymisestä.
Eihän teidän ole vaikea lähettää tietoa viiniköynnöstä eteenpäin, kun muutenkin jatkuvasti seurustelette keskenänne. Vavisuttaa vähän teidän vähättelevä asenteenne, miten tuota ulkopuolista mahdettaisiinkaan siellä lähetystoimistossa kohdella, jos sinne soittaisi?
Missään tapauksessa ulkopuolisilla ei ole mitään velvollisuuksia korjailla teidän mokianne. Yrittäkää nyt pienokaiset käsittää se.
Sanoin että pitää antaa palautetta!
(Siis ilmeisesi minun täytyy tämä asia ottaa esille sivujen ylläpitäjän kanssa ...)
Juuri mainisemasi asian takia, en ymmärrä miksi alkuperäisen postaajan toivetta pelkästään kirjan lähettämisestä ei noudatettu...
Voi olla vaikeata läheteläl mitään viiniköynnöstä pitkin, koska en tunne sivujen ylläpitäjää ;-) Ja kokemukseni on että tuo metodi on hidas ja virheille altis. Ja toivoisin että et yleistäsi täällä olevien ja kirjottavien jäsenten käytöstä, edustamme tuskin promillea kirjon jäsenistä Suomessa. Itse en vähättele tätä asiaa ollenkaan, vaan se on mielestäni lähinnä katastrofi kaiken sen jälkeen mitä täällä kirjoitimme siitä että henkilö joka antaa yhteystietona tuonne sivuille eikä halua että häneen otetaan yhteyttä, niin SILTI NÄIN TEHTIIN... Jos hän nyt lätystoimistoon soittaisi niin en tiedä miten häntä siellä kohdeltaisiin, mutta pyrin viemään viestiä eteenpäin jotta näin ei tapahdu tulevaisuudessa.
Viheen huomaaja on mielestöni velvollinen ilmoittamaan siitä, ja niinhän tuo alkuperäinen kirjoittaja tekikin tänne. Nyt sitten joku meistä toivottavasti saa viestin eteenpäin... Ongelma vaan on se että näin tapahtuu ainoistaan jos joku meistä katsoo asian sen verran tärkeäksi että se tehdään. Ja nyt näyttää siltä että minä ainakin yritän.
Hei,
ymmärrän että se tuntuu sinusta kurjalta, että et saanut tuotteita postitse, niinkuin olit ne tilannut! Olen itse jäsen "mormoni" kirkossa ja ymmärrän täysin, että asiassa on tehty virhe. Haluankin pyytää anteeksi, vaikka en itse ole missään tekemisissä kyseisen asian kanssa.
Laitan vain itseni sinun tilallesi, ja jos haluaisin jotakin tuotetta postitse, enkä niin että se minulle henk. koht. tuotaisiin, en siitä pitäisi!
Yritän muistaa kertoa asiasta eteenpäin, jotta asia korjattaisiin!!!
Toivottavasti kuitenkin tykkäsit siitä mitä sait, toden näköisesti kirja ja video? Lue se ja katso video, avoimin mielin.
Hyvää talven jatkoa!
No viimein löytyi joku, joka näyttäisi ymmärtävän fiilikseni tästä tapauksesta. Arvostan asennettasi ja hyväksyn anteeksipyynnön. Itse en halua tapauksesta tämän virallisemmin valittaa - en halua nyt toistaiseksi olla missään kontaktissa MAP-kirkon kanssa.
Joo, videoita sain kaksikin: "Jumalan Karitsa" ja "Kristuksen syntymä" sekä muutaman trakun. Mormonin kirja minulla jo olikin ennestään.
Yhtä ja toista olen MAP-kirkosta jo tiennytkin, aika paljon löytyy kriittistä materiaalia, ja totuuden nimissä täytyy kyllä myöntää, että itsekin kriitikoihin lukeudun. Kuitenkin mielestäni uskontoja tutkivalle on välttämätöntä tutustua myös ko. uskontokunnan omaan materiaaliin - ainakin, jos objektiivisuuteen on tarkoitus pyrkiä.
Hyvää jatkoa kaikille keskusteluun osallistuneille. Omasta puolestani laitan tälle nyt pisteen.
lehdissään olemaan välittämättä siitä mitä joku voi haluta. Ylistetään sellaista jääräpäätä joka tunkeutuu jonkun kotiin vaikka tämä olisi sanonut moneen kertaan ettei halua tavata kirkon edustajia. Näitä on juuri nytkin ilmestynyt niin ettei ole mitään vanhaa tietoa.
Eihän kirkon johto suoraan sano että rikkokaa lupauksianne ja kävelkää ihmisten toivomusten yli ja häiriköikää, mutta varsinkin just lehdistä huomaa mikä on homman nimi oikeasti.
Tai sitten olet vain trolli...
vaikka väität?
Molemmat viimeksi näkemäni jutut on tosi siirappisia, häiriköintiin on ympätty oikeutus sillä perusteella, että vastapuoli mukamas on ollut NIIN kiitollinen. Todellisuudessa tavallista tallaajaa tällainen hommeli raivostuttaa.
Tuo Church Newsin juttu on myös sen puoleen jotenkin huvittava (tai kauhea), että pari kuuli kirkosta juuri ennen joulua ja meni kasteelle jo 27.12.2003. Kuukauden päästä lehdessä oli tuo juttu - eihän he ole voineet vielä edes tajuta, mihin soppaan ovat lusikkansa pistäneet.
Liahonan jutussa voi huomata senkin miten epätoivosesti mormonit yrittää saada koti- ja kotikäyntinumpperonsa 100%iin joka kuukausi vaikka sitten väkisin tunkeutumalla. Muffinien vienti on niin amerikkalaista... joo se nainen käsitti heti että häntä rakastetaan ja Jumala rakastaa häntä kun toinen vei muffineja joooooo minkähän takia se oli alun perin lakannut käymästä kirkossa jos siellä on niin rakastava ilmapiiri... Missähän sen kk-naisen pari oli?
Olisipa vielä suomennettu se karmea anonyymitarina eronneesta äidistä, jonka neljästä lapsesta kolme oli jättänyt kirkon, eksä oli osottautunut homoksi ja yksi tyttäristä oli lesbo. Nainen kävi todistuskokouksessa puhumassa pahaa lapsistaan ja mietti että tarttuuko häneen Babylonista jotain jos hän käy tyttärensä luona. Yäks mikä asenne. Tais olla parempi kun ei suomennettu...
.......................................
Church News January 31, 2004
'Little did I know'
TACOMA, Wash. — One night before Christmas while walking out of a friend's home, Jefferson Wright was approached by two missionaries who handed him a "Joy to the World" Pass Along card. The card offered a free DVD of a special Christmas presentation prepared by the Church's Missionary Department.
"Feeling open minded, and thinking I could be sent a free video, I gladly accepted the card," said Mr. Wright.
A short time later, Mr. Wright was walking to his mail box when he noticed a different set of missionaries walking his direction. "I thought I
told you guys to mail the video," he said.
"Well, sir," said a missionary, "I don't know about that, but can we come talk about Jesus Christ?"
"Sure, but I'm Lutheran," Mr. Wright responded. "They'll never break these walls down," he thought to himself. ...
.......................................
Liahona, helmikuu 2004
Pääsy kielletty
Kuu oli melkein lopussa, ja olin käynyt uuden kotikäyntipiirini jokaisen sisaren luona yhtä lukuun ottamatta. En ollut koskaan tavannut
Joania (nimi muutettu). Hän ei käynyt kirkossa, eikä hän ollut viime aikoina halunnut olla yhteydessä kirkkoon.
Olin soittanut Joanin kotiin monta kertaa kuukauden aikana, mutta soitinpa mihin aikaan hyvänsä, siellä vastasi aina hänen puhelinvastaajansa. Jätin vastaajaan useita viestejä, joissa esittelin itseni hänen uudeksi kotikäyntisisarekseen, kerroin odottavani
hänen tapaamistaan ja pyysin häntä soittamaan takaisin. Mutta Joan ei koskaan soittanut takaisin.
Kun kuukautta oli jäljellä enää vain muutama päivä, PÄÄTIN PISTÄYTYÄ JOANIN KOTONA ILMOITTAMATTA ja viedä hänelle lautasellisen muffineja. Mutta kun ajoin edestakaisin vilkasta päätietä lähellä hänen katuaan, käsitin, etteivät
yhdenkään talon numerot vastanneet saamaani osoitetta. Aloin turhautua entistä enemmän ajatellen: ”Miksi oikein teen tätä? Hän ei luultavasti edes ole kotona, ja jos jätän muffinit
kuistille, jokin koira mitä todennäköisimmin
syö ne.” Lopulta tarkistin osoitteen seurakunnan osoitehakemistosta ja huomasin, että Joanin
osoite oli saamassani osoiteluettelossa väärin. Oikean osoitteen avulla löysin Joanin talon muutamassa minuutissa.
Muffinit mukanani kävelin Joanin talon luo. Epäröin nähdessäni suuren ”Pääsy kielletty” -kyltin, mutta jatkoin varovasti kulkuani kuistille. Soitin ovikelloa kaksi kertaa. Ei vastausta.
Ajattelin: ”No, ainakin yritin.” Jätin muffinit ja viestini Joanin etuoven luo. Sinä iltana päivällisaikaan mainitsin perheelleni ilmeisen hukkaan heitetystä tunnista, jonka aikana olin yrittänyt tavoittaa tätä tuntematonta ja vaikeasti
tavoitettavaa sisarta. Aterian aikana puhelin soi. Emme tavallisesti aterian aikana vastaa puhelimeen, mutta nyt vastasin. Puhelimen toisessa päässä oleva nainen esitteli itsensä Joaniksi.
Yhtäkkiä minusta tuntui, kuin olisin tavoittanut
pikemminkin ystävän kuin muukalaisen, joka hän oli, ja hihkaisin: ”Joan! Olen jo pitkään odottanut kuulevani äänesi! Ihanaa, että soitit!”
Joan selitti, ettei hän ollut soittanut minulle takaisin, koska hänen elämänsä oli ollut viime aikoina aikamoista myllerrystä. Hän jatkoi: ”Olin
tänään oikeustalolla, ja tunsin itseni lyödyksi ja nöyryytetyksi seisoessani tuomarin ja minusta vieraantuneen aviomieheni edessä. Kun ajoin kotiin, rukoilin: ’Jumala, tunnen itseni
niin arvottomaksi ja tarpeettomaksi.’
Nyyhkyttäen pyysin: ’Jos Sinä rakastat minua, näytäthän sen minulle.’
Kun pääsin kotiin, niin silmieni edessä – kuin Jumalan ihmeenä – oli lautasellinen muffineja ja kirjelappunen, jossa luki: ’Ajattelen sinua. Rakkaudella kotikäyntiopettajasi.’ Oli ikään kuin Jumala olisi sanonut minulle, että Hän rakasti minua. Halusin vain sinun tietävän, että minä tiedän Jumalan käyttäneen sinua vastatakseen rukoukseeni tänään.”
Siitä päivästä lähtien Joan on ollut ystäväni. Olemme yhdessä lukeneet pyhiä kirjoituksia ja rukoilleet, ja hän on tullut kanssani kirkkoon. Hän on ollut minulle kuin lahja, jonka avulla
olen oppinut, ettei Herraa palvellessa pidä koskaan antaa periksi.
.......................................
Eli toisten toiveista ei kannata välittää, kun itsellä on joku kirkon tehtävä, niin siitä vaan, antaa mennä porskuttaa.
Jo varsin suuressa kirkossamme (n. 12 milj) tapahtuu kaikenlaista. Oliko väärin, että ao. sisar koetti tavoittaa toista, joka kuului jopa hänen kotiopetuspiiriinsä? Kyllä on monesti tarpeen, että meitä herätellään, vaikka haluaisimme nukkua. Kirkko on olemassa, jotta kestäisimme ja kehittyisimme ja "tulisimme valmiiksi palveluksen työhön", kuten Raamatussa sanotaan.
Aivan varmasti luen. Miksi epäilet että en lue?
Amerikkalaiset tarinat ovat AINA siirappimaisia. Ja miksi hänellä olisi pitänyt olla mukanaan kk-pari? Olisi muuten ihan kiva tietää se kuinka moni (KIRKON JÄSEN) todellakin ärsyyntyy näistä yhteydenotoista. Onhan kysessä kirkon jäsen...
Olihan tuolla kuitenkin hyviäkin juttuja kuten "Varuillaan" jne...
Voit vapaasti tulla tutustumaan seurakuntamme toimintaan ja huomaat että meillä ei esim. tuota 100% toitotella. Selvästi joukossamme on ihmisiä jotka ovat kieltäneet käynnit ja heidän luonaan ei käydä. N. 5 vuoden välein näihin ihmisiin otetaan kuitenkin yhteys ja kysytään että onko heidän kantansa muuttunut. 5 vuotta lienee sopiva häirintäväli?
Siitä anonyymitarinsta sen verran että hulluja löytyy meidänkin kirkosta, mitä ihmeellistä siinä on?
Oliko tuo tarina Church Newssissä vai Ensignissa?
Tuosta videoiden toimittamisestahan täällä on juteltu jo aika tavalla ja todettu että vastaanottajan toiveita pitää kunnioittaa...
Kyllä toisten toiveista pitää välittää mutta tuota toiveen pysyvyttä tulee silloin tällöín käydä varmistamassa. Se kuinka pitkä tuo "varmistusväli" on voifdaan sopia ihan henkilön kanssa... Jos hän sanoo 10 vuotta niin sitten se on 10 vuotta... Ovathan he kirkon jäseniä ja meidän tulee pitää toisistamme huolta?
Että tämmönen purkaus tällä kertaa...
parantamaan lukuvaikeuksiasi. Teillähän niitä pappeja piisaa, ja siunauksia. Ja hedelmistäänhän teidät tunnetaan vai miten se meni.
Vai huumoria?
Missä lukemiseni meni vikaan?
Kommentteja voi lukea esimerkiksi sivulla
http://www.exmormon.org/boards/w-agora/download_thread.php?site=exmobb&bn=exmobb_recovery&thread=1075623668
Meillä tuo lehti lensi roskiin.
"Siitä anonyymitarinsta sen verran että hulluja löytyy meidänkin kirkosta, mitä ihmeellistä siinä on? Oliko tuo tarina Church Newssissä vai Ensignissa?"
Totta kai se oli Ensignissa, mitäs luulit. Jos olisit lukenut sen niin luulisi sinunkin tajuavan. Mutta sitä ei sentään suomennettu Liahonaan. Jaa että hulluja löytyy? Vaikka niin, mutta ei kirkon virallisen ykköskuukausijulkaisun tarvitsisi painaa tuollaista ökyroskaa, eikö olisi mitään parempia esimerkkejä ihmisten seurata? Se oli niin törkeä juttu että vieläkin ottaa henkeen.
Toi mainitsemasi "varmistusväli" ei ikävä kyllä toimi todellisuudessa, sen on saanut niin monta kertaa kuulla. Sit vain sanotaan että "listoissa on jotain vanhentunutta" tai joku innokas päällepäsmäri ei omahyväisyydessään kerta kaikkiaan välitä "no contact" huomautuksista.
Alamme mekin vähitellen kypsyä näihin kirkon mainostamiin ällöasenteisiin, joten "kevyt" taitaa muuttua piakkoin "ex"äksi. Monet onkin jo sen askeleen ottaneet. Hellurei.
Kuullostaa kyllä siltä, että et mikään kevyt olekaan,vaan olet jo ihan ex. Ehkä olisi kaikille parempi että sitten vaan ottaisit jäsenyytesi pois sieltä kirkon papereista!!! Olisi yksi epäaktiivinen roikkuja vähemmän!!! Ei varmasti kukaan kaipaa hallaa tekevää epäaktiivista. Ja mieleltäsi olet jo poissa, joten sinullekin parempi että poistatat jäsenyytesi. Ei se sinulle taivaspaikkaa ainakaan anna että siellä roikut, vaikka et enää asioihin uskokkaan! joten yhteys vaan piispaan ja asiat rullaamaan! Hellurei.
Niin sinähän se tietenkin oikea tuomitsija olet. Ei ainakaan Raamattu eikä varsinkaan UT ole tullut sinulle tutuksi. Oma on häpeäsi ja menetyksesi.
Miten niin totta kai Ensignissa? Ihan hyvin olisi voinut olla Church Newssissä tai jopa jommassa kummassa paikallisessa lehdessä... Noita juttuja olen kullut silloin tällöin ihan koto-Suomessakin.... Mutta et nyt näytä tajuavan jenkkimeininkiä ja kulttuuria. Kuten tosesin niin jenkkijutut ovat yleensä todella siirappia! Heidän mielestään tuossa ei ole mitään outoa.
Ja nyt olen lukenut tuon tarinan "I Won't Give Up on Them". Alkuperäisen kirjoittajan komenttiin naisen kysymyksistä "Babyloniaan joutumisesta" (hänen mielestään naisen asenne oli "Yäks..."), niin saahan tollasta pohtia... Hyvänen aika sentään. Näyttää siltä että luittte vain ja ainostaan tuon yhden lauseen... ja kun lukee tuon artikken niin ei tuo nainen PAHAA puhunut lapsistaan. Ennemminkin osoitti seurakuntalaisille että ketään ei pitäisi tuomita! Eikä tuossa todsituksessa puhuttu mitään "Baboloniaan joutmisesta" kuten aluksi luulin... Hyvä että luin nyt itse artikkelin. Meilenkiintoista kuinka siitä saa noita pahoja juttuja esiin kun vaan haluaa ja jättää kaikki ne positiiviset pois... Ja kun tuon artikkenlin luki niin näki että nainenhan siinä itsestään puhui aika paljon, ja mitä hän oppi?
Jos henkilö on kirkjon jäsen niin totallinen "no contact" ei oikein ole sopusoinnussa evankeliumin opin kanssa, sen luulisi sinunkin tietävän jos todella olet kirkon jäsen. Ja minun kokemukseni tuota on se että henkilön kun henkilön kanssa kotiopettajat tai pappeusjohtajat voivat asiasta sopia ja homma toimii! Ilmeisesti Suomesa on todella ihan erillaisa seurakuntia tämänkin asian suhteen ja sehän on paras todistus siitä että emme ole tahdottomia johtajia seuraavia robotteja vaikka kyseessä onkin "vain" n. 3400 jäsenen otos joista vähintään 1/3 on aktiivisia...
Alamme mekin vähitellen kypsyä näihin ei-kirkonjäsenten ällöasenteisiin, joten "vahva" taitaa muuttua piakkoin "tosivahvaksi". Monet onkin jo sen askeleen ottaneet. Hellurei.
testi