Hyvää sunnuntaipäivää kaikille!
Tässä on taas tovi vierähtänyt katsellessa ihmisten kommentteja tällä palstalla ilman että aikani olisi riittänyt niitten kommentointiin. Kannabismyönteisenä henkilönä näen hyvin positiivisena sen, että yhä useampi kaltaiseni on täällä äänessä, ja varsin monella on lisäksi hyvin harkittuja ja oikeansuuntaisia ajatuksiakin asiaan liittyen. Aihepiirin esilläolo on erittäin tärkeää, koska tällä hetkellä tämä portaali edustaa erästä niistä ainoista medioista joissa tämänkaltaista keskustelua voidaan harrastaa ilman leimautumisen pelkoa.
Mutta eräs asia minua vaivaa. Perustuen jo pidempiaikaiseen omakohtaiseen "benchmarkkaukseen" liittyen täällä esiintyviin kommentteihin, varsin harva narkofobi alkaa oikeasti ajattelemaan asioita uudelleen täällä käydyn keskustelun tuloksena. Toki heitäkin on, mutta on myös näitä jääräpäitä joille se asenne ja periaatteet ovat sitä faktatietoa arvokkaampia.
Ennen kuin nyt innokkaimmat ovat kiroamassa minua alimpaan helvettiin huumemyönteisyyden lietsomisesta, haluan tuoda julki sen että minä näen kannabiksen kohdalla myös sen ns. "nurjemman puolen". Ymmärrän mitä seurauksia on kombinaatiokäytöllä sekä heikon psyykeen eksistenssillä kokonaiskuviossa. Ymmärrän sen, että pelkoja siitä miten kannabis kulttuuriimme integroituisi laillisena päihteenä -esiintyy, ja se on harvinaisen ymmärrettävää kaiken kaikkiaan.
Tämä koko keskustelu olisi täysin turhanpäiväistä, mikäli keskustelisimme muutaman tuhannen ihmisen päihteilystä joka ei mahtuisi valtaväestön hyväksymään marginaaliin. Koitan sanoa, että nykypäivänä kannabis ei ole enää mikään marginaalijuttu, vaan satojen tuhansien suomalaisten elämään kuuluva, tai elämään vaikuttanut asia. Tällainen ihmisjoukko on jo kokonsa puolesta sellainen, että määrätyssä perspektiivissä heidän huomiotta jättäminen alkaa olemaan lähellä ihmisoikeuksien tallaamista.
Usein kieltolakipolitiikkaa perustellaan kannabiksenkin kohdalla siihen rinnastetuilla akuuteilla terveysvaikutuksilla jollaisiksi voidaan lukea esim. "kannabispsykoosi", "skitsofrenia", "amotivaatiosyndrooma", "hengitysteiden infektiot", "masennusoireisto", jnejne. Tätä visiota tukemaan vielä edelleenkin suomessa toteutettu lääketiede ei uskottavuutensa nimissä halua tunnustaa kannabistuotteille mikään sortin lääkinnällistä arvoa, vaikka tutkimukset toisin todistavatkin. Halutaan muodostaa ihmisille käsitys, jonka mukaan on hyvin todennäköistä että nämä haittavaikutukset ovat oitis läsnä mikäli "poikkeaa polulta" valtaväestöä vastaan.
Mikä sitten on totuus? Samaan aikaan kun sadat tuhannet suomalaiset nauttivat kannabiksestaan, ei lääkäriyhteisöllä ole esittää minkään sortin statistiikkaa tukemaan esitettyjä kauhukertomuksia. On täysin selvää että jotkut käyttäjät sairastuvat, kuka milläkin tavalla ja mistäkin syystä. Mutta kun volyymi on aivan jotain muuta kuin mitä ollaan annettu ymmärtää.
Oman näkemykseni mukaan suomessa on moraalisesti kiellettyä tuoda esiin mitään positiivista asiasta joka on yleisesti tuomittua. Kannabiksen kohdalla tämä on harmillista, koska se on pelastanut lukemattomien ihmisten elämän tavalla tai toisella, omani mukaanlukien. Edelleen joku näkee asian toisin, ja jos ei muuta niin kokee esim. minut heikkona ihmisenä kohtaloni tähden, tajuamatta sitä tosiasiaa että rohdoksena käyttämäni hamppu on korvannut likimain kaikki aikaisemmin käyttämäni lääkitykset, poistaen samalla haitallisenkin suuren addiktiopotentiaalin sellaisiin kemiallisiin valmisteisiin joita mallikansalaiset kutsuvat reseptilääkkeiksi tai alkoholiksi.Huvittavaa tässä on se, että minä -täysin "narkki" äijä, pääsin eroon addiktioistani ja elämäni syöksykierteestä uusimalla elämäntapani ja ryhtymällä "narkomaaniksi", vaaralliseksi ja arvaamattomaksi "kannabishörhöksi". Ja niin koukussa olen tähän rohdokseen, että kuukausienkin tauot käyttämisessä ovat nykyisin ihan elämän realiteetteja. Asia piti vain yksinkertaisesti opetella.
Ymmärrän täysin sen että lasten ja nuorten varjelu tältä aihepiiriltä toimii monien "foobikkojen" ajatusten kulmakivenä. Sama pätee minuunkin, ja omaa jälkikasvuani varjelen täysin samoja ajatuksia noudattaen. Erona on tosin se, että siinä missä jotkut kokevat oikeutettuna puuttua ympäristöön kaikissa ei-miellyttävissä-aihepiireissä, minä taasen kumarran valistukselle sekä sille tosiasialle että vanhemmilla on VASTUU LAPSISTAAN! Tämä asia on hämärtynyt vuosien saatossa aikuisväestössä, ja nykyisin kaikista epäkohdista syytellään puitteita ja muita osallisia ilman että ainuttakaan epäkohtaa löydettäisiiin omasta "hiekkalaatikosta".
Koitan sanoa, että varjelun pääfunktiona ei voi olla isohkoa kansanosaa koskettavat rajoitustoimenpiteet, mikäli saman asian hoitaminen onnistuu myös toista tapaa noudattaen. Niinikään rajoitustoimenpiteitä laadittaessa ja arvioitaessa pitäisi puitetiteojen perustua tosiasioihin eikä suinkaan uskomuksiin, tai peräti ennakkoluuloihin joita niitäkin löytyy monen mallikansalaisen takaa.
Kannabikseen liittyvää epäkohtaa ei voida korjata yhdessä yössä, eikä toisinsanoen suorasukainen dekriminalisaatio voi koskaan toimia suomen kaltaisessa maassa ehdotettuna etenemistapana. Voi olla täysin mahdollista ettei asiaa voida täällä edes harkita esim. sekakäyttöepidemian uhkan takia. Mutta siltikään se ei saa olla esteenä asian tutkimiselle, ja etenemistapojen hahmottamiselle, koska fakta on kuitenkin se että sadat tuhannet suomalaiset käyttävät kannabista huolimatta siitä mitä lakiin on asiasta säädetty. Ensimmäinen ihmisarvoa kunnioittava toimenpide olisikin depelisoida kannabiksen kotikasvatus sekä aikuisväestön yksityiskäyttö soveltaen kuviossa täysin samoja linjanvetoja esim. tieliikennelainsäädännössä kuin mitä alkoholinkin osalla. Myyntiä ja maahantuonnin sallimista ei tarvitse edes ajatella laillistettavaksi.
Suomea pidetään maailmalla esikuvana humaanisuuden saralla. Se asiana jo yksistään velvoittaa meitä kaikkia ajattelemaan hieman omaa nokkaamme pidemmälle. Meillä kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään, sinulla, minulla, ja naapurillasikin. Oikeus omaan ruumiseensa ja omaan mieleensä.
Hyvää päivänjatkoa teille kaikille!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Tässä on taas tovi vierähtänyt katsellessa ihmisten kommentteja tällä palstalla ilman että aikani olisi riittänyt niitten kommentointiin. Kannabismyönteisenä henkilönä näen hyvin positiivisena sen, että yhä useampi kaltaiseni on täällä äänessä, ja varsin monella on lisäksi hyvin harkittuja ja oikeansuuntaisia ajatuksiakin asiaan liittyen. Aihepiirin esilläolo on erittäin tärkeää, koska tällä hetkellä tämä portaali edustaa erästä niistä ainoista medioista joissa tämänkaltaista keskustelua voidaan harrastaa ilman leimautumisen pelkoa.
Mutta eräs asia minua vaivaa. Perustuen jo pidempiaikaiseen omakohtaiseen "benchmarkkaukseen" liittyen täällä esiintyviin kommentteihin, varsin harva narkofobi alkaa oikeasti ajattelemaan asioita uudelleen täällä käydyn keskustelun tuloksena. Toki heitäkin on, mutta on myös näitä jääräpäitä joille se asenne ja periaatteet ovat sitä faktatietoa arvokkaampia.
Ennen kuin nyt innokkaimmat ovat kiroamassa minua alimpaan helvettiin huumemyönteisyyden lietsomisesta, haluan tuoda julki sen että minä näen kannabiksen kohdalla myös sen ns. "nurjemman puolen". Ymmärrän mitä seurauksia on kombinaatiokäytöllä sekä heikon psyykeen eksistenssillä kokonaiskuviossa. Ymmärrän sen, että pelkoja siitä miten kannabis kulttuuriimme integroituisi laillisena päihteenä -esiintyy, ja se on harvinaisen ymmärrettävää kaiken kaikkiaan.
Tämä koko keskustelu olisi täysin turhanpäiväistä, mikäli keskustelisimme muutaman tuhannen ihmisen päihteilystä joka ei mahtuisi valtaväestön hyväksymään marginaaliin. Koitan sanoa, että nykypäivänä kannabis ei ole enää mikään marginaalijuttu, vaan satojen tuhansien suomalaisten elämään kuuluva, tai elämään vaikuttanut asia. Tällainen ihmisjoukko on jo kokonsa puolesta sellainen, että määrätyssä perspektiivissä heidän huomiotta jättäminen alkaa olemaan lähellä ihmisoikeuksien tallaamista.
Usein kieltolakipolitiikkaa perustellaan kannabiksenkin kohdalla siihen rinnastetuilla akuuteilla terveysvaikutuksilla jollaisiksi voidaan lukea esim. "kannabispsykoosi", "skitsofrenia", "amotivaatiosyndrooma", "hengitysteiden infektiot", "masennusoireisto", jnejne. Tätä visiota tukemaan vielä edelleenkin suomessa toteutettu lääketiede ei uskottavuutensa nimissä halua tunnustaa kannabistuotteille mikään sortin lääkinnällistä arvoa, vaikka tutkimukset toisin todistavatkin. Halutaan muodostaa ihmisille käsitys, jonka mukaan on hyvin todennäköistä että nämä haittavaikutukset ovat oitis läsnä mikäli "poikkeaa polulta" valtaväestöä vastaan.
Mikä sitten on totuus? Samaan aikaan kun sadat tuhannet suomalaiset nauttivat kannabiksestaan, ei lääkäriyhteisöllä ole esittää minkään sortin statistiikkaa tukemaan esitettyjä kauhukertomuksia. On täysin selvää että jotkut käyttäjät sairastuvat, kuka milläkin tavalla ja mistäkin syystä. Mutta kun volyymi on aivan jotain muuta kuin mitä ollaan annettu ymmärtää.
Oman näkemykseni mukaan suomessa on moraalisesti kiellettyä tuoda esiin mitään positiivista asiasta joka on yleisesti tuomittua. Kannabiksen kohdalla tämä on harmillista, koska se on pelastanut lukemattomien ihmisten elämän tavalla tai toisella, omani mukaanlukien. Edelleen joku näkee asian toisin, ja jos ei muuta niin kokee esim. minut heikkona ihmisenä kohtaloni tähden, tajuamatta sitä tosiasiaa että rohdoksena käyttämäni hamppu on korvannut likimain kaikki aikaisemmin käyttämäni lääkitykset, poistaen samalla haitallisenkin suuren addiktiopotentiaalin sellaisiin kemiallisiin valmisteisiin joita mallikansalaiset kutsuvat reseptilääkkeiksi tai alkoholiksi.Huvittavaa tässä on se, että minä -täysin "narkki" äijä, pääsin eroon addiktioistani ja elämäni syöksykierteestä uusimalla elämäntapani ja ryhtymällä "narkomaaniksi", vaaralliseksi ja arvaamattomaksi "kannabishörhöksi". Ja niin koukussa olen tähän rohdokseen, että kuukausienkin tauot käyttämisessä ovat nykyisin ihan elämän realiteetteja. Asia piti vain yksinkertaisesti opetella.
Ymmärrän täysin sen että lasten ja nuorten varjelu tältä aihepiiriltä toimii monien "foobikkojen" ajatusten kulmakivenä. Sama pätee minuunkin, ja omaa jälkikasvuani varjelen täysin samoja ajatuksia noudattaen. Erona on tosin se, että siinä missä jotkut kokevat oikeutettuna puuttua ympäristöön kaikissa ei-miellyttävissä-aihepiireissä, minä taasen kumarran valistukselle sekä sille tosiasialle että vanhemmilla on VASTUU LAPSISTAAN! Tämä asia on hämärtynyt vuosien saatossa aikuisväestössä, ja nykyisin kaikista epäkohdista syytellään puitteita ja muita osallisia ilman että ainuttakaan epäkohtaa löydettäisiiin omasta "hiekkalaatikosta".
Koitan sanoa, että varjelun pääfunktiona ei voi olla isohkoa kansanosaa koskettavat rajoitustoimenpiteet, mikäli saman asian hoitaminen onnistuu myös toista tapaa noudattaen. Niinikään rajoitustoimenpiteitä laadittaessa ja arvioitaessa pitäisi puitetiteojen perustua tosiasioihin eikä suinkaan uskomuksiin, tai peräti ennakkoluuloihin joita niitäkin löytyy monen mallikansalaisen takaa.
Kannabikseen liittyvää epäkohtaa ei voida korjata yhdessä yössä, eikä toisinsanoen suorasukainen dekriminalisaatio voi koskaan toimia suomen kaltaisessa maassa ehdotettuna etenemistapana. Voi olla täysin mahdollista ettei asiaa voida täällä edes harkita esim. sekakäyttöepidemian uhkan takia. Mutta siltikään se ei saa olla esteenä asian tutkimiselle, ja etenemistapojen hahmottamiselle, koska fakta on kuitenkin se että sadat tuhannet suomalaiset käyttävät kannabista huolimatta siitä mitä lakiin on asiasta säädetty. Ensimmäinen ihmisarvoa kunnioittava toimenpide olisikin depelisoida kannabiksen kotikasvatus sekä aikuisväestön yksityiskäyttö soveltaen kuviossa täysin samoja linjanvetoja esim. tieliikennelainsäädännössä kuin mitä alkoholinkin osalla. Myyntiä ja maahantuonnin sallimista ei tarvitse edes ajatella laillistettavaksi.
Suomea pidetään maailmalla esikuvana humaanisuuden saralla. Se asiana jo yksistään velvoittaa meitä kaikkia ajattelemaan hieman omaa nokkaamme pidemmälle. Meillä kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään, sinulla, minulla, ja naapurillasikin. Oikeus omaan ruumiseensa ja omaan mieleensä.
Hyvää päivänjatkoa teille kaikille!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Vastaukset 22
Vanhimmat
Luulisi elämässä olevan tärkeämpiä asioita kuin tämä? Vai mitä?
Kirjoitit:
"Luulisi elämässä olevan tärkeämpiä asioita kuin tämä? Vai mitä?"
- Tottakai on, mikä saa sinut epäilemään kohdallani tällaista vääristymää?
Jos nyt näin pintapuolisesti rankkaisin listaa niin:
1.Terveys
2.Parisuhde/Perhe
3.Työpaikka/Ura
4.Ystävät/Sosiaaliset rakenteet
5.Talous/Hyvinvointi
6.Kannabis?
Suo anteeksi jos asiani häiritsi sinua noin paljon.
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Mikäköhän saisi sitä epäilemään? Tätä keskustelupalstaa lukemalla voi tehdä monenlaisia johtopäätöksiä. Olkoonkin virheellisiä. Eikä asiasi suinkaan häirinnyt minua. Itsekin olen jossain määrin kannabismyönteinen. Siltikään minun ei tarvitse perustella myönteisyyttäni tällä palstalla, koska kannabis ei kosketa elämääni juuri yhtään, johtuen varmaan siitä, että en ole sitä koskaan käyttänyt, koska en koe että minulla olisi siihen tarvetta.
Ja vielä lisäys... Ja minullekin terveys on tärkeä asia ja siksi kannabista en koskaan kokeilisikaan.
Ok, ehkä hyvä niin ettet siihen ryhtyisikään. Varsinkin mikäli koet elämäsi "kokonaisena" myös ilman päihteitä tahi lääkitystä.
Raittius on hieno ja tavoittelemisen arvoinen asia meille jokaiselle, mutta lienee sanomattakin selvää ettei se yksinkertaisesti ole meille kaikille se polku jota pystytään, -tai halutaan kävellä alusta loppuun asti.
Se että asian sisäistää tilanteessa jossa itse on raitis, tai muutoin marginaalien sisäpuolella, vaatiikin sitten jo niitä myötäelämisen taitoja höystettynä humaanilla arvomaailmalla. Sinulta nämä tuntuvat löytyvän, hyvä niin!
Kiitos kommenteistasi
Naapurin äijä
on se kyllä ihme juttu,että pirulle pitäisi PIKKU sormi antaa.
viina - koko käsi.
Kiitos, Naapurin äijä, kun taas pusersit järkeä palstalle.
Koko kansalle ja viranomaisten reijomuureille on hyvä muistuttaa myös siitä, mihin kehitys on muualla Euroopassa menossa.
Kun aina puhutaan Hollannista kannattaa muistaa, että kannabiksen käyttö on Englannissa paljon yleisempää kuin siellä. Siitä huolimatta laki on ollut tähän päivään asti sen suhteen erittäin ankara. Se tietysti johtuu muun muassa voimakkaasta USA-riippuvuudesta. Nyt on tapahtumassa huomattava muutos. Sanomalehti Guardian kertoo seuraavaa:
Yhteenveto tästä suomeksi: Britannian hallitus on tehnyt lakialoitteen, joka saa parlamentin siunauksen viikon sisällä. Sen mukaan kannabis luokitellaan uudestaan kiellettyjen aineiden joukossa luokkaan C, johon kuuluvat mm. anaboliset steroidit ja reseptin vaativien antibioottilääkkeiden luvaton käyttö ja hallussapito. Luokkaan A kuuluvat mm. heroiini ja kokaiini ja luokkaan B amfetamiini ja barbituraatit.
Kannabiksen käyttöä ei siis laillisteta mutta sitä kohdellaan vähäisenä rikkeenä, ja poliisia kehotetaan jättämään tavalliset käyttäjät pääsääntöisesti rauhaan. Poikkeuksia ovat tapaukset, joisa käyttö tapahtuu koulujen, leikkikenttien, nuorisotalojen yms. liepeillä. Käräytetty selviää takavarikolla ja varoituksella. Varmuuden vuoksi on säilytetty 2 vuoden vankeusrangaistuksen uhka, mikäli poliisi haluaa panna jutun oikeuskäsittelyyn. Se on erittäin epätodennäköistä, koska uusi laki on nimenomaan poliisien toivoma uudistus. Heiltä on kannabiksen hallussapitojuttujen setvimiseen kulunut pelkästään Lontoon alueella 70 000 miestyötuntia vuodessa (aikaisemmin hallussapitojutun käsittely kesti keskimäärin 4 tuntia ja uuden lain ansiosta enää 10 minuuttia), ja säästyvän ajan he haluavat käyttää vakavan rikollisuuden torjuntaan.
Hallussapito myyntitarkoituksessa on Englannissa ollut erittäin raskaan vankeusuhan alainen, maksimi 14 vuotta, ja sekin on nyt alennettu suunnilleen meikäläiselle tasolle, maksimi 5 vuotta.
Järjestelmää on jo vuodesta 2001 alkaen kokeiltu Lambethin kaupunginosassa, ja poliisi on ollut tyytyväinen.
Ei siis dekriminalisaatiota mutta käytännössä depenalisaatio.
Eiköhän Suomessakin harmittomien piven veikkojen jahtaaminen ala poliiseja kyllästyttää.
Totta turiset Pappa!
Elämää on suomenkin ulkopuolella, ja tämä on perspektiivinä sellainen että siitä on syytä aika ajoin muistutella suomen kansalaisia. Hollanti ei ole mikään yksi ja ainoa vertailukohta pohdiskeltaessa nimenomaan humanismiin ja järkeistämiseen perustuvia, haittojen minimoimiseen tähtääviä lakimuutoksia. Näitä maitahan on lukuisia näin globaalilla tasolla, kuten tiedetään.
Mielestäni Australian malli on kenties lähimpänä sitä mallia jonka haluaisin nähdä suomessakin jonain päivänä. Ymmärtääkseni tässä valtiossa ollaan depenalisoitu rajoitettu hampun kotikasvatus yksityishenkilöille. En sinällään ole laajempiakaan toimia vastaan asian eduksi, mutta koen erittäin tärkeänä nimenomaan sen, että etenemistapa ei olisi liian aggressiivinen eikä liioin kansalaisia provosoiva, -suuntaan tai toiseen.
Oikean mallin etenemistapa toimisikin nimenomaan "täsmäohjuksena" koskien niitä yksilöitä jotka asian parissa oikeasti touhuavat, ilman että vapauttaminen generoisi runsaasti ei-haluttuja lieveilmiöitä, uusista käyttäjistä puhumattakaan. Plussana tälle mallille lisäksi se, ettei suurempia juridisia muutoksia edes tarvita. Jo nykylainsäädäntö määrätyssä mielessä mahdollistaisi kyseisenkaltaisen toimintatavan. Ainoastaan käytöstä rankaiseminen (ns.pikasakkosysteemi) tulisi purkaa kannabistuotteiden kohdalta. Ja tietenkin ohjeistukset siitä kuinka toimia tilanteissa joissa yksityishenkilön ylläpitämään kotipuutarhaan törmätään, mm. mikä luokitellaan omaan käyttöön tähtääväksi toiminnaksi, ja minkä voidaan katsoa tähtäävän myyntiin tarkoitettavan aineksen valmistamiseen. Koska poliisikin on ihminen, pitäisi ohjeistuksen olla sellainen että mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa jää näiden harteille.
Teesiksi se, että harmiton, todennäköisesti vain omaan käyttöönsä kasvattava aikuinen henkilö kuuluu jättää jatkamaan puuhiaan niistä tavattaessa!
Toivottavasti joulupukki kuuli :o)
Naapurin äijä
PITÄÄKÖ PIRULLE SE PIKKU SORMI ANTAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1
Heips
Omakohtainen näkemykseni asiaan on, että haluan käyttää oman kohtuuteni rajoissa päihteitä, joten pikkusormi menisi 'pirulle' jokatapauksessa. Aluksi tämän suoritin kuningas alkoholilla, mutta sittemmin tutustuin kannabistuotteisiin, jotka havaitsin ylivertaisiksi hinta/laatu/kokemus/haitat -vertailussa.
Jostain syystä psyykkeessäni on sellainen heikko lenkki, että aika-ajoin haluan muuttaa tajunnantilaani. Alkoholilla tämän suorittaminen aiheitti lukuisia ikävyyksiä vuosien saatossa. Vaihdettuani päihteen laittomaan kannabikseen, ovat satunnaispäihteilyni haitat tippuneet murto-osaan aikaisemmasta, enkä valintaani ole hetkeäkään katunut.
Rikollinen? Kyllä. Huumehörhö? Kyllä. Ihminen? Kyllä.
Miksi tämä aihe saa niin tavattoman suuren tunnevasteen ihmisissä? Reaktioista päätellen voisi kuvitella, että puolella vastustajista on veli/sisko/lapsi kuollut piikitettävän kannabiksen tuomaan kurjuuteen. Onkohan näin?
Depenalisaatiota odotellessa
Martti
Miten niin pahalle. Voi se olla hyväkin. Onko sinun mielestäsi pahasta, jos osaa lääkitä itsensä lähes ilmaiseksi (säästäen yhteiskunnan terveydenhuoltokuluja) tahi lukea ulkomaankielistä tekstiä?
ps. Pi(l)kkusormi on yhdyssana. ;)
Hyvä naapurin äijä. Kannabispsykoosi, skitsofrenia, amotiovaatiosyndrooma, hengitysteiden infektio ja vielä mainitsemasi masennusoireisto eivät ole akuutteja haittavaikutuksia. Minä tiedän, usko pois.
Ja minut pisti ajattelemaan eräs asia: miksi kannabis on tyystin vaaratonta, jos siitä annetaan niin hirveää propagandaa? Siinä, tai propagandan levittäjissä täytyy olla jotain kieroa
Noinkohan tänä päivänä enää niin kamalia ja valheellisia juttuja kerrotaan päihteistä juuri missään? Irti huumeista ry:kin on ryhdistynyt kovasti. Ensisijaisena toitotetaan joka paikassa, että "valistuksen tulee perustua tosiasioihin" jne. Mun mielestä ne tosiasiat vaan ovat harvassa. Ei ole olemassa mitään tosiasioita, jotka saisivat ihmiset sanomaan "ei huumeille". Ei ylipäätään ole olemassa tosiasioita, jotka saisivat ihmiset asennoitumaan kyseisiin asioihin samalla tavalla.
Joka tapauksessa musta tuntuu(!), että vähenemään päin ovat kannabiskammoiset Suomen maassa. Vaikka lähes kaikki vielä olisivat laillistamista vastaan, eivätkä halua asiasta käydä edes keskustelua, se ei tarkoita, että he ajattelisivat pilven polttajan olevan rapanisti-rikollinen-heroinisti ja ties mitä muuta villiä. Hurjimmat kannabispropagandat olen lukenut jo pitkän aikaa tämänkaltaisilta palstoilta, ja lähes poikkeuksetta ne ovat kirjoittaneet ihmiset, jotka puhuvat kannabiksen "puolesta", käyttäen keksimäänsä propagandaa provosoidakseen itseään.
Sekin usein kuultu ettei haluta enää uutta ainetta vanhojen rinnalle, ei ole tarkemmin ajateltuna pelkkää sanahelinää. Minuakin, kannabisnistiä, pelottaa mitä markkinakoneistot saisivat aikaan uudella tuotteella. Vaikkakaan en missään nimessä ole tyytyväinen asioiden tämän hetkiseen tilaan. (Kannabis-)yksilöt ovat uhreja, mutta yhteiskunta ilmeisesti haluaa, parempien keinojen puutteessa uhrata muutaman yksilön yhteisön hyväksi(?).
Mielestäni ei ole enää oikeutettua oikeuttaa repressiivisiä keinoja laittomien huumeiden käytön ehkäisemiseksi, jos Suomessa elää joidenkin arvioiden mukaan noin 300 000 laittomia huumeita kokeilleita ihmisiä. Nuorissa ikäryhmissä yksi neljästä tai jopa yksi kolmesta on kokeillut huumeita. Eli suhteellisen moni katsotaan rikolliseksi. Olen huolissani siitä, että rupeavatko monet pitämään muidenkin lakien rikkomista jonkinlaisena harmaana vyöhykkeenä. Kyllä lakien pitäisi perustua siihen että niitä halutaan myös kunnioittaa tai sitten että niiden rikkomisen kiinnijäämisestä ei tule kohtuuttomia hankaluuksia (vrt. ylinopeus). En tosin tiedä kuinka useat käytöstä kiinnijääneet menettävät työ- tai opiskelupaikkansa tms., mutta minun näkemykseni mukaan yksikin on liikaa.
123
päihdeneutraali
Kävin höpinäsi pikaluvulla läpi. Mieheni on toipuva addikti. Mun(meidän) mielestä kaikki huumeet on pahasta. Ei jaksa kiinnostaa mitä joku pössyttelevä kannabismyönteinen hihhuli mussuttaa. Ja mä olen kai ollut semmonen narkofobi mistä puhuit ENNEN kun tutustuin nykyiseen mieheeni. Joten KYLLÄ. Osaan ajatella itsekin pelkojen keskelläkin asioita. ENNEN olin jopa kannabismyönteisempi. Ystäväni mies OLI joskus kannabisriippuvainen. Heidän nykyinen soma makuuhuoneensa oli ennen kuunnon kasvimaa. En vihastu sydänjuuriani myöten jos joku puhuu kannabistuotteiden puolesta mutta pidän sitä typeränä, naurettavana. Addiktiot ei synny itsestään. Siihen tarvitaan itsepetosta jonkin verran aluksi vaikka siitä että "eihän tää nyt mitään käyttämistä ole jos mä nyt vähän polttelen sillon tällöin, kato kun mä handlaan tän, en mä oo kun ne muut" Joku päivä tulevaisuudessa voi huomata olevansa todella kusessa. Todellakin suojelen lapsiani melkein foobikon tavoin huumeilta. Tietenkin kannatan jokaista vanhempaa kuitenkin ottamaan asioista ja eri aineiden vaikutuksista selvää ennen valistamista että saadaan järkevä keskustelu aikaiseksi.
Mun kulta nukkui onnellisen oloisena vieressäni viimekin yönä. Hänellä ei ole varaa ajatella yhtään myönteisemmin mistään huumeista. Addiktio on hengenvaarallinen sairaus.
Oma kokemus oikeuttaa taas ajattelemaan muiden puolesta ja tuomitsemaan muut. Huumeita kokeilleista / käyttäneistä noin kuudelle prosentille muodostuu addiktio. Kannattaa muistaa se kun tuomitset suoralta kädeltä muita.
123
Päihdeneutraali
Monta ihanaa ihmistä olen ryhmissä nähnyt jotka taistelee addiktioitaan vastaan. En ajattele prosentteja.
Niin kyllähän niitä löytyy, kun osuu oikeaan paikkaan. Mutta kyllä huumeidenkäyttäjiä, joille käyttö ei ongelmia tuo, on huomattavasti enemmän. Ja asia on tällä hetkellä niin, että kaikkia käyttäjiä kohdellaan ongelmakäyttäjinä, rikollisina tai muuten vaan epäilyttävinä yksilöinä. Minusta tällaiseen ei ole perusteita.
Toivotan vilpittömästi voimia sinulle ja varsinkin miehellesi addiktion kanssa elämiseen, mutta anna toki muille oikeus omiin mielipiteisiin.
123
Päihdeneutraali
Arvoisa eukko!
Ennen pikatuomiosi antamista olisit voinut vaihtaa pikalukumoodisi siihen normaaliin sisäistävään moodiin, ja jos noin kovasti yskitti..ehkä hieman selailla aikaisempia kirjoituksiani.
Mutta sinähän tiedät.
Naapurin äijä
En minä ole täällä tuomitsemassa. Ilmaisin vain mielipiteeni kuten kaikki muutkin. Enkä todellakaan ole onneksi kaikkitietäväinen.
Meinaan vaan että kannattaa olla varovainen.
Ihmisiä vaan näyttää yskittävän jos kaikki ei olekaan täysin samaa mieltä.
olin erittäin otettu tekstistäsi.
Huomaa, kuinka paneudut kirjoituksiisi, et mielestäni mene liiallisuuksiin (jos näitä joitain tekstejä voi niin tulkita) ja annat selkeän kuvan, mielipiteesi sekä ajatuksesi muille mietittäviksi.
Olen itse kannabismyönteinen, mutta kuten tekstissäsi tuotkin ilmi, täytyy vanhempien kuitenkin pitää "tiukka" linja lastensa kanssa, ja niiden takia, huumeita vastaan. Olen samaa mieltä. On välillä oikein harmillistakin huomata, kuinka joillekin ihmisille on aivan sama tuleeko heidän lapsestaan vanhempana sauhuttelija vai ei ja heidän näkemyksestään lapsiensa valistaminen huumeista on jotain todella epäinhimillistä.
Mielestäni, puuttumatta kuitenkaan kenenkään kasvatusteorioihin, vanhempien tulee panostaa siihen, että lapset ymmärtävät vielä tulevaisuudessa huumeiden vaarallisuudet. Antaa lasten sitten itse päätellä, miten he haluavat vanhempina ihmisinä viikonloppunsa viettää. (Näissä asioissa kun ei voi ketään ohjailla sen enempää kuin yrittää ohjata oikeille raiteille).
Tarkoituksena oli tuoda ilmi, miten tärkeänä koen ja tulen jatkossakin toivomaan, että huumevalistus toimisi kotona ja koulussa. Ilman vanhempien kontrollia lastensa elämään, on varmaa, että he kokevat olevansa ei-mikään-tärkeä-ihminen ja suuntaavat tiensä sinne "ala-maailman" syövereihin.
Pitäkäähän lapsistanne huolta =)