Esimerkki: Tiedät että ystäväsi on liikkeellä autolla tiellä jonka tiedät olevan poikki, koska silta on romahtanut..mitä tekisit?
a) Yrittäisit tavoittaa häntä, soittaisit hänen kännykkäänsä, niin kauan että hän vastaisi, varoittaaksesi häntä uhkaavasta vaarasta? vai
b) Et tekisi mitään varoittaaksesi häntä, koska ajattelisit että kyllä hän varmaan itse tajuaa varoa?
Entä, jos olisit lennonjohtaja, ja näkisit tutkasta että kaksi lentokonetta ovat törmäyskurssilla?
Mitä tekisit?
Ainoa järkevä vastaus olisi a), eli varoittaa.
Jälkimmäinen b) vaihtehto olisi pelkkää välinpitämättömyyttä
Voit ajatella että on tarpeetonta edes kysyä moisia itsestäänselviä asioita.. Mutta, entä hengellsesti ajatellen?
Jos esim. minä olisin kulkemassa kohti tuhoa, -sitä itse huomaamattani, miten minua tulisi varoittaa ja ohjata, ettei minua kuitenkaan tuomittaisi?
Eikö ole niin että "Tuomitseminen" tarkoittaa henkilön tuomitsemista, ei synnin tuomitsemista, tai siitä varoittamista?
"Varoittaminen" on puolestaan synnistä varoittamista, mutta ihmisen, siis henkilön rakastamista ja armahtamista?
Jumala Rakastaa jokaista ihmistä, mutta vihaa syntiä,
Ihminen Rakastaa syntiä, mutta vihaa jokaista ihmistä.
Miten kieroonkasvaneita me olemmekaan.
Olennaisinta on siis vaikutin, onko se rakkaus lähimmäiseen, vaiko esim itsekoroitus ja toisten lyöminen.
Ölen monesti ihmetellyt, miksi uskovat "vain" puhuvat rakkaudesta, mutta eivät itse osoita sitä? Heidän sanojensa ja tekojensa välillä on ammottava ristiriita, jota minä en ymmärrä.. En ole katkera, mutta kuitenkin.. Haluaisin kuulla rahellisen vastauksen..
Uskovista huolimatta tahdon uskoa että Jumala on Rakkaus!
a) Yrittäisit tavoittaa häntä, soittaisit hänen kännykkäänsä, niin kauan että hän vastaisi, varoittaaksesi häntä uhkaavasta vaarasta? vai
b) Et tekisi mitään varoittaaksesi häntä, koska ajattelisit että kyllä hän varmaan itse tajuaa varoa?
Entä, jos olisit lennonjohtaja, ja näkisit tutkasta että kaksi lentokonetta ovat törmäyskurssilla?
Mitä tekisit?
Ainoa järkevä vastaus olisi a), eli varoittaa.
Jälkimmäinen b) vaihtehto olisi pelkkää välinpitämättömyyttä
Voit ajatella että on tarpeetonta edes kysyä moisia itsestäänselviä asioita.. Mutta, entä hengellsesti ajatellen?
Jos esim. minä olisin kulkemassa kohti tuhoa, -sitä itse huomaamattani, miten minua tulisi varoittaa ja ohjata, ettei minua kuitenkaan tuomittaisi?
Eikö ole niin että "Tuomitseminen" tarkoittaa henkilön tuomitsemista, ei synnin tuomitsemista, tai siitä varoittamista?
"Varoittaminen" on puolestaan synnistä varoittamista, mutta ihmisen, siis henkilön rakastamista ja armahtamista?
Jumala Rakastaa jokaista ihmistä, mutta vihaa syntiä,
Ihminen Rakastaa syntiä, mutta vihaa jokaista ihmistä.
Miten kieroonkasvaneita me olemmekaan.
Olennaisinta on siis vaikutin, onko se rakkaus lähimmäiseen, vaiko esim itsekoroitus ja toisten lyöminen.
Ölen monesti ihmetellyt, miksi uskovat "vain" puhuvat rakkaudesta, mutta eivät itse osoita sitä? Heidän sanojensa ja tekojensa välillä on ammottava ristiriita, jota minä en ymmärrä.. En ole katkera, mutta kuitenkin.. Haluaisin kuulla rahellisen vastauksen..
Uskovista huolimatta tahdon uskoa että Jumala on Rakkaus!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jumalan sana on sellaista, että siitä joko parantuu tai pahentuu. Tuomiovalta on ainoastaan Jumalalla. Mutta uskovaiset haluavat varmasti rakkaudesta varoittaa synnin tiellä kulkevia lähimmäisiään palaamaan Jumalan valtakunnan armohoitoon, jonka Jumala on tarkoittanut kaikille ihmislle. Kuitenkin ihminen on olevinaan niin itsessään viisas myös uskoon liittyvissä asioissa, että kokee nuo rakkaudella osoitetut neuvot ja varoitukset ehkä synkkinä tai tuomitsevina.
Itse en tunne ketään uskovaista, joka närkästyksellä olisi suhtautunut parannuksen tehneeseen ihmiseen. Päinvastoin: Jumalan lapset suuresti iloitsevat yhdessä taivaan enkelien kanssa yhdestäkin parannuksen tekijästä. Minkä on lahjaksi itse saanut, sen myös tahtoo lahjana muillekin antaa.
Kuten alussa sanoin, Jumalan sana saattaa myös pahentaa ihmisen. Uskovaisten neuvot alkavatkin tuntua tuomitsevilta, vaikka he puhuvatkin ja neuvovat Jumalan sanan mukaisesti. Itsellenikin on käynyt näin. Aloin ajatella voivani vähän soveltaa Jumalan sanaa omalla kohdallani ja etteihän se kenellekään kuulu, jos nyt en ihan Raamatunmukaisesti ja Jumalan sanan opetuksia kuunnellen uskokaan ja eläkään. Vähitellen uskovaisten varoitukset ja neuvot alkoivat tuntua ahdistavilta ja syyttäviltä, vaikka toisiasiassa he vain olivat huolissaan rakkaasta sisarestaan. Mutta niin se sielunvihollinen on johdattamassa meitä pois Jumalan rakkaudesta ja Jumalan valtakunnasta. Se laittaa päähmme viisaita ihmisoppeja uskostakin ja saa uskovaisten puheet kuulostamaan halvalta. Kun epäilyksille antaa pikkusormen, niin sielunvihollinen pitää kyllä huolen, että saisi koko kädenkin ja koko ihmisen omakseen. Synti vieroittaa ihmisen Jumalan lasten yhteydestä ja rakkaudesta. Synti vieroittaa Jumalasta.
Mutta niin on Jumala maailmaa ja ihmisiä rakastanut, että antoi oman Poikansa maailmaan sovittamaan ristinkuolemallaan meidän kaikkien synnit. Eksynytkin voi löytää takaisin, jos sitä vilpittömin mielin taivaalliselta Isältämme rukoilee. Minäkin löysin takaisin. Uskonystävien puheesta tulikin taas rakasta minulle! Tämän soisin kaikille muillekin eksyneille, jotka kaipaavat Jumalan armohoitoon ja uskovien rakkauden piiriin.
>>En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.
Luuk.5:32
>>Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät.
Luuk.8:21
>>Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, se hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää Hänet, joka on minut lähettänyt.
Luuk.10:16
>>Sillä minä teen teille tiettäväksi veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista.
Gal.1:11
>>ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; Älkäämme jättäkö omaa seurakunann kokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
Hebr.10:24-25
Kiitos vastauksesta, vaikka se olikin vain osittainen. Toivoisin saavani vastauksen tähän:
Mistä johtuu että uskovaisten rakkaus on vain pelkkiä sanoja, ilman rakkauden tekoja? Onko sellainen usko mistään kotoisin joka puhuu suulla rakkaudesta, mutta samaan aikaan lyö jo ennestään lyötyjä, ja näin itse osoittaa armottomuutta ja rakkaudettomuutta?
Mitä sinä sanoisit jos ihminen johon haluaisit luottaa, sanoisi rakastavansa sinua, samalla kun pahoinpitelisi sinua? Kumpaa uskoisit, hänen sanojaan, vai hänen tekojaan?
Jos ihmisen teot eivät ole yhtäpitävät hänen tekojensa kanssa, on 2 vaihtoehtoa, joko hän on sokea omalle pahuudelleen, (ei suostu näkemään/tunnustamaan sitä, voidakseen säilyttää harhakuvan omasta erinomaisuudestaan), tai sitten hän ei ole täysin vilpitön, eli rehellinen, joka tarkoittaisi sitä että hän valehtelee, joko tarkoituksellisesti, tai tahattomasti..on vielä 3 vaihtoehto: Jos ihmisen sanat ovat ristiriidassa hänen tekojensa kanssa, hän on skitso.
Ajattelen siis että: Jos ihminen on aidosti uskossa, siis uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, (siis ei vain luulottele olevansa) tämä näkyy myös hänen teoissaan. Sillä: eihän omenapuussa kasva ohdakkeita, jne.. Eikö myös Jeesus sanonut että "Heidän hedelmistään te heidät tunnette..?
Yksi monien lyötyjen puolesta
Olet oikeassa, Pyhän Hengen kautta uudestisyntynyt eli parannuksen saanut ja syntinsä anteeksiuskonut ihminen ei saisi puhua toista ja tehdä toista. Ei varmaan paljon lohduta, jos sanon, että inhimillisiähän uskovaisetkin ovat. Toisaalta kolikolla on aina kaksi puolta. Uskovat saattavat monesti kokea itsekin tulevansa uskonsa tähden jotenkin ylenkatsoituiksi tai jopa tyhminäkin pidetyiksi. Niin ei saisi olla, mutta ehkäpä tämä uskovaisiin itseensäkin kohdistuva "vaiva" saattaa tietynlaista vierauden ja etäisyyden tuntua suhteessa muihin ihmisiin... No, minä en tiedä tarkalleen, mistä sinun kohdallasi on kyse, mitä sinä olet kokenut rakkaudettomuutena uskovien taholta. Mutta ei ole ollenkaan kiellettyä, ettetkö sinäkin saisi sanoa heille suoraan, että pahastut jostain heidän sanomisistaan/käytöksestään. Ainakaan asia ei siten jäisi sinua vaivaamaan. Olen sitä mieltä, että puhumisella asiat selviävät.
>>He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät.
Tiit.1:16
Jeesuksen kantavia teemojahan oli rakkaus. Ja rakkaudesta puhutaan myös lähetyskirjeissäkin. Näistä kaikista löytyy ohjeet, miten oikean uskovaisen tulisi vaeltaa. Täydellisiähän eivät uskovaisetkaan ole - minäkään en kyllä tunne olevani kovin erinomainen selittämään mitään - mutta sen vain voin sanoa, että kyllä ainakin itse uskovaisena yritän parhaani mukaan toteuttaa lähimmäisenrakkautta elämässäni. Koen, että Jumalan tahto paitsi velvoittaa minut siihen myös vapauttaa minut siihen.
Kannattaa puhua niiden ihmisten kanssa suoraan joiden kohdalla koet tullesi väärinkohdelluksi. Keskustelemalla varmasti selkenee kummankin tarkoitusperät ja syyt käytökseen.
Tässä vielä muiden "mielipiteitä", joihin tosin yhdyn sydämessäni:
***
Uskovaisten tulee elää samalla tavalla niin epäuskoisten kuin uskovaistenkin keskellä, kuuliaisena Jumalalle. Eläminen Jumalan sanan mukaan on Pyhän Hengen vaikuttaman uskon hedelmää.
Monien uskojen ja uskontojen keskellä kuulemme sanottavan, ettei ole väliä, miten uskoo. Oppia ei pidetä niin tärkeänä kuin sitä, että jotenkin uskoo Jeesukseen ja Jumalaan. On tärkeää muistaa, että Pyhää Henkeä tarvitaan elävän uskon syntymiseen ja myös sen säilyttämiseen.
Pyhä Henki vaikuttaa uskovaisissa yksimielisyyden Kristuksen opissa. Se avaa myös yhteisen ymmärryksen Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Huolestuttavaa on, jos yksityisellä uskovaisella on Jumalan valtakunnan näkemyksestä poikkeavia käsityksiä esim. suhtautumisessa alkoholiin ja seurusteluun. Näkemys sotii silloin Jumalan seurakunnassa vallitsevaa Hengen yksimielisyyttä ja yhteistä rakakutta vastaan.
Kuinka kallis onkaan koti, jossa vanhempien kädet ojentuvat siunaamaan lapsille syntejä anteeksi useammin kuin antamaan rahaa! Puhtaalla omalla tunnolla elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Saamme heikkoinakin uskoa ja meistä välitetään. Saamme tuntea joka päivä, miten rakkaus peittää vikojen paljouden. Jumalan valtakunnan yhteinen rakkaus ja lämpö lohduttaa, Jumalan lasten yhteys on sama.
PM 4/04
Kiitos kirjoituksistasi! Ne palauttavat (hieman) jo uskoani siihen että Todellisia ja rakastavia Jumalan lapsia on vielä olemassa..:)Kuitenkin vielä kysyisin:
Mitä jos "he" eivät suostu keskustelemaan kanssani?
Mitä jos "he" väheksyvät ja mitätöivät minulle aiheuttamaansa kärsimystä?
Jos he suhtautuvat minuun alentuvasti, ivallisesti ja pilkallisesti?
Omasta puolestani tahdon antaa heille anteeksi, kehoittaahan Jumalan sana minua siihen, sitäpaitsi en jaksa kantaa katkeruutta enää kauempaa..
Mutta, "heidän" vuokseen, etteivät he itse joutuisi kadotukseen rakkaudettomuutensa tähden..
Ja ettei kenenkään toisen ihmisen tarvitsisi kärsiä niin hirvittävästi heidä takiaan..
En tiedä mitä tekisin.. minun keinoni ovat lopussa.. En voi muuta kuin rukoilla heille armahdusta,, Voitko rukoilla puolestani että jaksaisin elää? Kiitos avusta, ja siitä että ymmärrät ja välität..
En oikein ymmärrä minkälaisia sellaiset uskovaiset ovat, jotka eivät haluaisi keskustella kanssasi, jos sanot, että heidän puheensa on tuntunut sinusta pahalta... Jos joku suhtautuu sinuun tässä asiassa ivallisesti tai pilkallisesti, niin silloin tuntuu kyllä kerrassaan käsittämättömältä, että onko kyseessä todella uskovaisia, joilla on Pyhä Henki.
Yhdessä aiemmassa kirjoituksessani oli maininta siitä, että maailmasta löytyy kyllä jos jonkin sorttista hengellisyyttä ja uskontoa, mutta Jeesuksen sanan mukaisesti Pyhä Henki vaikuttaa vain hänen omissaan. Ja tästä vaikutuksesta tulisi ilmetä juuri niitä hyviä hedelmiä, kuten rakkaus niin muita Jumalan lapsia kuin vielä ulkopuolisiakin kohtaan. Yksittäinen uskovainen tai jopa ryhmä uskovaisia, jotka ovat poikenneet Jumalan sanasta, ovat saattaneet myös menettää Pyhän Hengen vaikutuksen ja muuttua siten rakkaudettomiksi. Ja on surullista, jos tällaisessa tilassa olevat ihmiset alkavat osoitella muita ihmisiä uskon nimissä.
On hieno asia, jos haluat antaa heille anteeksi. Jos he puhumisestasi huolimatta/siitä johtuen suhtautuvat sinuun vieläkin penseästi ja kylmästi, niin luulen, että sinun ei ole hyväksi olla sellaisessa seurassa pidempään. Aiheutat vain itsellesi tuskaa. Voit toki rukoilla kaikkien osapuolten puolesta. Niinhän Jeesuskin opetti. Toivottavasti asiat selviäisivät jollakin tavalla. Minäkin voin muistaa sinua rukouksissani, vaikka en tiedäkään tarkalleen, mistä on kyse.
Jaksamisia sinulle
Mielestäni lähimmäisen rakkautta on se että varoitat häntä tulevasta vaaratilanteesta jonka hän omilla teoillaan saattaa saada aikaiseksi.
On erikseen tilanteet joissa Jumala antaa ihmiselle viestin, joka tämän on kerrottava jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle. Niin varoituksen sanat kuin Jumalan kautta tulevat viestitkin tulevat kuitenkin ihmisen oman persoonan kautta. Sama viesti siis saattaa kuulosta toisen sanomana aivan erihenkiseltä kuin toisen, sisällön säilyessä ihka samanlaisena.
Missään nimessä ei pidä jättää tekemättä hyvää tekoa toisen ihmisen eteen vain pelkästään sen pelon vuoksi ettei nyt osaisi tuolle henkilölle sanoa niinkuin hänen korvasyyhyynsä oli otollista sanoa.
Sellaista se elämä on. Omia tekojahan Raamatussa neuvottiin tutkimaan, eikä toisten ihmisten tekoja.
Jotkut uskovaiset tosiaan käyttäytyvät suvaitsemattomammin kuin toiset, mutta mitäs siitä?
Pääasiahan on, että itse uskoo, ja kulkee uskon tiellä eteenpäin: Omalla tavallaan.
On niitä ihan mukaviakin uskovaisia ihmisiä, ei kannata luulla että kaikki olisivat niitä "toisten tuomitsijoita"!
Joskus ihmiset vain tekevät virheitä (myös tietenkin uskovaiset ihmiset) sellaista se elämä on.
Toisen oikaiseminen ei ole paha, vaan hyvä asia, jos asiansa osaa esittää ystävällisesti ja rakentavasti. Sehän on rehellisyyttä!