Paavalin kirje roomalaisille luku 12.
Siitä olisi opittavaa kullakin meistä tänäkin päivänä.
Mielestäni Paavali kehoittaa tuossa kirjeessä tuomaan esille sitä pyyteetöntä rakkautta, joka ei katso tekoihin eikä ihmiseen vaan katsoo itse siihen mitä Jeesus on opettanut "Rakasta lähimmäsitä kuten itseäsi"
Jospa syventyisimme miettimään mitä Paavali mahtoi tarkoittaa noilla sanoillaan;
2 "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
3 Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.
4 Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä,
5 samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.
6 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa.
7 Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon,
8 rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
9 Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.
10 Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.
11 Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.
12 Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.
13 Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.
14 Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.
15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
16 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.
17 Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.
18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.
20 Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."
21 Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
Jospa osaisimme edes keskenämme saatikka sitten
kaikkien uskonnon edustajien kanssa soveltaa näitä asioita olisi meillä totisesti tuo Jumalan rakkaus, josta Paavalikin puhui.
Siunataan ja rakastetaan toinen toisiamme.
Emme me sillä mitään voita jos tuomitsemme veljemme/sisaremme kadotukseen.
Jokaisella tulisi olla sisällään tahto hyvään niin itseään kuin lähimmäisiäämn kohtaan.
Siihen hyvään tahtoon kuuluu luja luottamaus Jumalan rakkauteen ja kaikkivoipaisuuteen, niin ettei meidän ihmisten tarvitsisi olla susia toisillemme ja "nuhdella" ja "opettaa" miten elää oikein.
Luja usko Jumalaan antaa meille sisällämme vapauden ajatella hyvää. Voimme rukoilla ja toivoa muiden puolesta, mutta tuomita ei kannata.
Niinkun Paavali sanoo `voita sinä paha hyvällä`
Siunataan toisinajattelevia ja rakastetaan ihan jokaista, kuten Taivaallinen Isämme on meitä rakastanut.
Siunaten koko maailmaa;))))
Siitä olisi opittavaa kullakin meistä tänäkin päivänä.
Mielestäni Paavali kehoittaa tuossa kirjeessä tuomaan esille sitä pyyteetöntä rakkautta, joka ei katso tekoihin eikä ihmiseen vaan katsoo itse siihen mitä Jeesus on opettanut "Rakasta lähimmäsitä kuten itseäsi"
Jospa syventyisimme miettimään mitä Paavali mahtoi tarkoittaa noilla sanoillaan;
2 "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
3 Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.
4 Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä,
5 samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.
6 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa.
7 Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon,
8 rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
9 Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.
10 Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.
11 Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.
12 Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.
13 Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.
14 Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.
15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
16 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.
17 Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.
18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.
20 Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."
21 Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
Jospa osaisimme edes keskenämme saatikka sitten
kaikkien uskonnon edustajien kanssa soveltaa näitä asioita olisi meillä totisesti tuo Jumalan rakkaus, josta Paavalikin puhui.
Siunataan ja rakastetaan toinen toisiamme.
Emme me sillä mitään voita jos tuomitsemme veljemme/sisaremme kadotukseen.
Jokaisella tulisi olla sisällään tahto hyvään niin itseään kuin lähimmäisiäämn kohtaan.
Siihen hyvään tahtoon kuuluu luja luottamaus Jumalan rakkauteen ja kaikkivoipaisuuteen, niin ettei meidän ihmisten tarvitsisi olla susia toisillemme ja "nuhdella" ja "opettaa" miten elää oikein.
Luja usko Jumalaan antaa meille sisällämme vapauden ajatella hyvää. Voimme rukoilla ja toivoa muiden puolesta, mutta tuomita ei kannata.
Niinkun Paavali sanoo `voita sinä paha hyvällä`
Siunataan toisinajattelevia ja rakastetaan ihan jokaista, kuten Taivaallinen Isämme on meitä rakastanut.
Siunaten koko maailmaa;))))
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."
Tämä Room.12:2
"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
on kirjoitettu uskoontulleille/uskoville, että he vaeltaisivat Hengessä Jumalan tahdon mukaan. Pyhä Henki yhdistää uskovat, ei meidän pyrkimyksemme.
Jumalan sana on kirjoitettu ihan kaikille ihmisille.
Jotkut määrittelevät olevansa uskossa eli ovat uskoon tulleita toiset taas eivät käytä itsestään nimitystä uskoon tullut.
Tuossa Paavalin kirjeessä juuri todetaan se miten meidän tulsi kunnioittaa Jumalan luomakuntaa katsomatta mitä se edustaa tai tekee.
Itse en halua korottaa itseäni korokkeelle ja huutaa ;katsokaa olen pelastettu kuulun joukkoon valittuun. Vaan haluan pysyä tavallisen ihmisen luona, vieden Jeesuksen sanomaa heidän keskuuteensa teoin ja esimerkein.
Room.12
3 "Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut"
16 "Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita."
21 "Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä."
Sinua siunaten sisar hyvä, Jeesus kanssasi ja armon sanoma mielessäsi
Sanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille, amen.
Se sanoma tulee elämäksi jokaiselle uskoontulleelle; Jeesuksen ristinkuolema on kallis ja ainoa pelastus jokaiselle, joka sen vastaanottaa.
Kaikki eivät mene taivaaseen. Se on Sanan faktaa. (Ei mun keksimää.)
Pyhä Henki uudistaa ja muuttaa uskovia, jotka ovat Hengestä syntyneitä; maailmassa elävä katumaton syntinen rakastaa maailman henkeä.
Julistetaan ilosanomaa Jeesuksesta, joka yksin voi maan päällä syntejä anteeksi antaa.
"Kaikki eivät mene taivaaseen. Se on Sanan faktaa. (Ei mun keksimää.)"
Tuo on sinun käsityksesi faktasta ja sanan faktaa.
Itse en vain uskalla tuomita ketään pois Jumalan armon piiristä, sillä Jumala on armollinen jokaiselle ihmiselle.
Ei jokin tietty uskovaisuuden malli tai kuva ole ainoa oikea.
Vaan oikea on se kuva ja malli, jonka jokainen ihminen löytää omasta itsestään kun päästää Kristuksen sisälleen.
Ilosanoman julitustapoja on niin monia,
on pelottelua "jollet tee parrannusta"
on synnintunnolla "uhkailua".
Vain tämä uskonto ja uskovaisuus on ainoa oikea, jos et ota sitä vastaan et pelastu.
Ilosanoman iloisin asia on Jeesuksen sanoma siitä, että jokainen on pelastettu. Jokainen, joka edes hieman huutaa avukseen Isää Jumalaa.
Me emme tarvitse rituaaleja ja tekoja ollaksemme Jumalalle kelpaavia, meidän sisällämme oleva usko ja rakkaus kertoo sen mitä palvelemme.
Kun meissä on Kristuksen rakkaus sisällämme olemme veljiä ja sisaria keskenämme ja hyväksymme jokaisen ihmisen Jumalan armon piiriin.
Ei Jumala ketään hylkää, me ihmiset teemme vaan niin vaikeaksi sen tien Jumalan luo.
Ja tälläkin hetkellä on paljon "elävässä uskossa" olevia ja ahdistuneita ihmisiä, jotka pelkäävät koko ajan, että sielunvihollinen vie heidät pois Jumalan armon yhteydestä. He rukoilevat lakkaamatta ja tekevät tekoja millä "pelastaisi" sielunsa, tajuamatta, että se on jo pelastettu.
Meille jokaiselle kuulu armo ja Jumalan rakkaus.
Jeesus julisti tuota ilosanomaa pelastuksesta, armosta ja rakastavasta Jumalasta.
Me ihmiset olemme vain tehneet sen niin monimutkaiseksi.
Ja kuitenkin Jumala on rakkaus ja Jumala on tässä ja nyt tässä hetkessä ja jokaisessa ihmisessä, kun vaan annamme itsellemme luvan tuntea ja välittää tuota Jumalan rakkauta.
Jumala osoitti meille rakkauttaan Poikansa Jeesuksen kautta.
Tuo samainen rakkauden osoitus on totta tänään ja se kuuluu kaikille ei vain valitulle joukolle.
Jumalan rakkaus on niin suuri ja käsittämätön asia, ettei siitä kannata edes kiistellä.Sillä se vain on ja se on totta.
Kaikki olemme syntisiä ja syntiä tehneet ja edelleen teemme.
Jumalan rakkaus tulee esille juuri tuossa, että Hän antoi Poikansa sovittaa pahat tekomme.
Koska Jumala on maailmaa näin rakastanut olemme mekin velvollisia rakastamaan koko maailmaa ja siinä olevaa elämää ja olentoja ei ainostaan "valittuja".
Raukkauden ja armon Jumala kanssasi witness.
Kumpa me ihmiset voisimme elää rakkauden ja sovun hengessä. Miksi pitää kiistellä siitä, kuka on oikeutettu pelastukseen.
Jospa voisimme vain teoillamme ja asenteellamme tuoda esille sitä Jumalan kertomaa ilosanomaa, ilman että luomme omia mielipiteitämme faktasta tai muusta mitä ihminen on ymmärtänyt.
Jokaisella kun on se oma henkilökohtainen uskonsa ja käsityksensä Jumalasta ja Hänen armostaan.
Niin kauan kun kiistelemme oikeasta uskosta, teemme toisillemme pahaa.
Kaikkinainen riitely ja kiistely aiheuttaa vain mieliharmia ja saa aikaan pahaa ja se ei varmasti ole Jumalan tarkoitus.
Jos jokin toisen tavassa elää tai harjoittaa uskoaan kiusaa sinua, etkö voisi vain ajatella, että hän on Jumalan kämmenellä ei sinun sanojesi vuoski ole ansainnut mitään pelastusta.
Jokainen meistä mitä tekeekin tai miten uskoaan harjoittaakin , jos hän tekee sen herran tähden on se hänelle hyväksi.
Siunauksen täyteisiä ja sopuisia hetkiä toivotellen, eräs kristitty
Nimim, "witness" kirjoitti-
>>"Kaikki eivät mene taivaaseen. Se on Sanan faktaa. (Ei mun keksimää.)">2 Tess 3:1 Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne,
2. ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.>Sanot-
>>Kun meissä on Kristuksen rakkaus sisällämme olemme veljiä ja sisaria keskenämme ja hyväksymme jokaisen ihmisen Jumalan armon piiriin.
Ei Jumala ketään hylkää, me ihmiset teemme vaan niin vaikeaksi sen tien Jumalan luo.
On ikävää kuulla jos ette halua olla sisaria/veljiä "naailman" ihmisten kanssa, sillä jokainen meistä ihmisistä on saman Luojan luoma kuin sinäkin.
Mikä teistä tekee niin poikkeuksellisen kelpaavan Jumalalle? Teot? Uskonne laatu?
Saman taivaan alla kaikki olemme ja saman Jumalan lapsia.
Minä en henkilökohtaisesti uskaltaisi "tuomita" ketään pois Jumalan armon piiristä.
Joillekin uskovaisena eläminen on tekoja ja rituaaleja ja uskoa, että kuuluu valittuun joukkoon.
Joillekin se on elämistä maailmassa maailman ihmisten kanssa, mutta luottaen lujasti Jumalan lupaukseen pelastuksesta ja armosta.
En uskalla edes sano, mikä tapa on se oikea vai liekö kaikki tavat oikeita.
Itse en halua korottaa itseäni mihinkään "valittujen" katekoriaan vaan haluan pysyä ihmisenä ihmiselle ja tuoda niitä rakkauden tekoja lähimmäisteni, niin hyvien kuin pahojenkin luo.
Ehkäpä on niin, että liian "heikko" uskovainen tarvitsee ympärilleen tuota valittujen laumaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Se on aivan oikein.
Mutta kun Jeesuskin sanoo, ettei terveet tarvitse parantajaa, miksi istua siellä jo pelastettujen joukossa kun muualla on kauhea hätä.
Mielestäni pelastuksen kertominen ei ole sitä, että ota "sana " vastaan tai joudut kadotukseen vaan se on sitä, että rakastan sinua kuten Jumala rakastaa minua. Etkä haluaisi saada osaksesi tuon samaisen rakkauden, johon kuuluu ei ainoastaan rakkauden vastaanottaminen vaan rakkauden osoittaminen kaikkia lähimmäisiä kohtaan ei ainoastaan "taivaaseen" kelpaavia.
Tuo usko mitä edustat, `joko uskot tai sitten joudut kadotukseen´ on mielestäni niitä fanaattisuuden huipentumia, jonka parissa ei ihminen uskalla levätä.
Armon ja rakkauden Jumala on kaikkien Jumala.
Tuosta Jumalasta haluan kertoa.
P.S. olet varmasti oikealla tiellä kohti taivasta, mutta voisit ottaa huomioon sen, että kaikkien ei tarvitse eikä ole tarkoituskaan toteutta uskoaan juuri samalla tavalla kuin sinä ja "sisaresi/veljesi Jeesuksessa" tekevät.
Isän luo on monta tapaa, mutta ainoastaan yksi tie ja se on pelastuksen tie, Jeesus.
Luodaan nyt vaan oikeita ahdituneisuuden paineita ihmiselle syntisyytensä tähden ja kerätään tulisia hiiliä minunkin päälleni, joka julistan armon ja rakkauden Jumalasta.
"Millä mittaat siten sinut mitataan"
Emme me ole "veljiä ja sisaria" maailman kanssa!!
Vaikka me elämme täällä mailmassa ei se saa meitä "vallita"!
>>1 Joh. 2:15
Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.!>Sanot-
>>Isän luo on monta tapaa, mutta ainoastaan yksi tie ja se on pelastuksen tie, Jeesus.>Mark 16:
15. Ja hän sanoi heille:
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16. "Joka uskoo" ja kastetaan, se pelastuu! mutta "joka ei usko"!, "se tuomitaan kadotukseen".>Sanot-
>>Luodaan nyt vaan oikeita ahdituneisuuden paineita ihmiselle syntisyytensä tähden ja kerätään tulisia hiiliä minunkin päälleni, joka julistan armon ja rakkauden Jumalasta.
Hyvä ystävä,
Olen järkyttynyt siitä miten erottelet ihmiset
"Jumalan lapsiin" ja "maailman lapsiin".
Mielestäsi maailman lapsia ei saisi rakastaa, mutta eikö maailmankin lapset ole lähimmäisiä ja heitä Jeesus kehoitti rakastamaan.
Me elämme aivan eri atmosfääreissä.
Sinä olet jo "Jumalan valtakunnassa", mutta minä elän edelleen maailmassa.
Elän maailmassa maailman lakien mukaan, mutta katse kohotettuna kohti taivasta ja luja luottamus Taivaan Isään ja Hänen Poikaansa auttaa minua elämään tämän maailman ihmisten kanssa.
Sinulle tuo tie on tuntutnut hyvältä. Eli ole siellä synnintunnon tiellä aivan rauhassa ja elä ei maailman mukaan, sillä olet sen todennut hyväksi osaksi ja se on hyvä sinulle.
Mutta minulle ja monelle muulle kristitylle tämä maailman ihmisenä olo on aivan ihanaa kun tietää, että on samalla Jumalan kämmenellä ja Jumalan kaitselmuksessa, eli Jumalan lapsi.
Turha tässä on "tapella" uskon aitoudesta.
Jumalalle tässä tilivelvolisia ollaan, emme toisillemme, joten toivottelen sinulle oikein antoisaa ja lainalaisuudessa vaiherikasta uskonelämää.
Olet tiesi valinnut ja sen katsonut parhaaksi, mutta se on paras vain sinulle.
Jumalalla ei ole kaikille ihmisille täysin samanlainen suunnitelma.
Sen olen oppinut tässä uskon elämän kulussa.
Välillä viedään, välilllä tuodaan, joku kastuu, joku kastetaan, joku ahdistuu ja sekoaa , joku saa iloisen mielen ja elämän halun.
Joko Jumala antaa tuon kaiken tapahtua tai sitten se on itsestämme kiinni miten suhtaudumme ja otamme Jumalan sanan vastaan.
Omaksummeko sen armon ja rakkauden sanomana vai synnintunnon sanomana.
Siunattua kevättä sisko/veli
...sinä Armoa synnin päälle???
Jos teet niin?,niin sinä ohjaat heidät suoraan kadotukseen!
Ihmisen on ensin tehtävä parannus synnistään ja LUOVUTTAVA siitä!!! muutoin Jumalan Armon julistaminen on täysin turhaa!
Kuten jo sanoin sinulle aiemmin!
Jumalan ARMO! EI OLE SYNNIN PEITTO!!!
>>Sanot-
>>Hyvä ystävä,
Olen järkyttynyt siitä miten erottelet ihmiset
"Jumalan lapsiin" ja "maailman lapsiin".>Sanot-
>>Sinulle tuo tie on tuntutnut hyvältä. Eli ole siellä synnintunnon tiellä aivan rauhassa ja elä ei maailman mukaan, sillä olet sen todennut hyväksi osaksi ja se on hyvä sinulle.
kirjoittaa toistenne ohi.
On olemassa halpaa armoa joka sanoo "tee mitä vaan onhan Jeesus". Tälläinen armo on oikealta nimeltään väinpitämättömyys ja se on rakkauden vastakohta.
Ja on olemassa kallista armoa jonka tähden Jumalan Pojan veri on vuotanut. Ja tämä armo sanoo "sinun syntisi on anteeksi annettu".
Synti on ikäänkuin "huti meno" tai "ohi maalin meno".
Sana parannus on minulle sama kuin myöntää tehneensä väärin. Siis väärin tehneesä silloin kun itse ymmärtää väärin tehneensä.
Ja armo on minulle selvyys jonka saan Jeesuksen sovitustyön kautta silloinkin kun sitä kipeimmin tarvitsen. Tämä antaa minulle rohkeuden kääntyä Jumalan puoleen. Siis tiedän saavani anteeksi. En saa sitä mistään omasta ansiosta.
En edes syvän synnin tunnon takia. Vaan sen takia kun Jumala Katsoo Kristuksen täytettyyn työhön.
Joh.
16 Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Joh. 1:17&rnd=1075246856643
Minä en julista mitään, minä vain kerron oman mielipiteeni tähän tiukkapipoisten uskovien ajatusmaailmaan.
Että on olemassa rakstava Jumala.
Jumala, joka armahtaa ei vaadi tekoja ei synnintuntoa ei mitään. Hän vain sanoo, tule lapseni kaikki synnit ovat anteeksi annetut lepää tässä.
Jos luet raamattuasi niin, että siinä kehoitetaan erottelemaan ihmiset Jumalan lapsiin ja maailman lapsiin en oikein ymmärrä miten sitä luet.
Olen käsittänyt, että Jeesus kehoittaa rakastamaan kaikkia ja Jumalan aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin.
Mielestäni se on itsensä korottamista jos itse sanoo itselleen että olen nyt toiminut niin, että minun ei enää voi katsoa lukeutuvan tuohon joukkoon syntiseen, joka elää ilman pelastusta.
Eli maailman ihmisiin.
Olet silloin mielessäsi nostanut itsesi siihen joukkoon joka pelastuu, koska luet sanoman noin raamatusta.
Mutta muista se, että millä muita mittaat sillä sinutkin mitataan.Vaikkapa vain ajatuksissi erottaisit osan ihmisistä Jumalan armon ja rakkauden piiristä olet samalla erottanut itsesi sen armon piiristä.
Siksi sanon edelleen , että Jumalan rakkaus on suotu kaikille ihmisille ja armo on tarjolla jokaiselle.
Jumala sen viimekädessä päättää kuka on arvollinen hänen valtakuntaansa ei ihminen eikä mitkään tekstit.
Jos Jeesus on tehnyt asunnon sydämeen , siellä on rakkaus ja lähimmäisestä huolehtiminen ja välittäminen, niin että rakastaa jokaista jopa vihollista.
En oikein ymmärrä miksi tätä keskustelua pitää käydä.
Sinä olet tapasi ja uskosi ja sanojesi takana kuten minäkin.
Antaa Jumalan nyt vain päättää kuka on Hänelle kelvollinen vai ovatko kaikki kelvollisia.
Jotta upotuksesi ja ideologiasi ei mensi hukkaan toivotan sinulle oikein hyviä ja siunauksen täyteisiä päiviä tavassasi harjoittaa/toteuttaa sitä uskoa ,joka on kuitenkin sama meille kummallekin.
Tärkeintä on kuitenkin Jeesuksen sisäinen tuntemus, muut asiat ovat toissijaisia.
Siunattua jatkoa...