miehen rooli
Martta
231019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
...kun pääsee mukavien kavereiden kanssa kelaamaan sitä, puntaroimaan juttuja. Joillekin se on leijonat, rotarit, joillekin vaikkapa seurakuntien tai yleiskristillisten järjestöjen miesten piirit...
Yksi hieno tämmöinen on Full Gospel Business Men's Fellowship International, joka on hengellinen ravintoloissa kokoontuva miesten toimintamuoto.
Nainen yleensä harvemmin voi auttaa miestä löytämään "rooliaan" - tai sanottaisiinko paremmin, itseään - koska nainen yleisemmin lataa miestä omilla odotuksillaan. Joissakin asioissa miestä ymmärtää parhaiten toinen mies. Joissakin taas ei. Joskin usein riittää jo se, että pääsee kavereiden kanssa kalaan, eikä tarvitse olla yleensä mitenkään sosiaalinen saati puhelias - se lataa akkuja.
...jos on syrjäytynyt ihan vain siten, että ainoita sosiaalisia tilanteita ovat sellaiset, joissa on aina naisia läsnä... Esim. suosikkikirjailijani CS Lewis kertoo aiheesta hienosti, että miesten välinen kommunikaatio on yleensä kaverisuhteissa aidoimmillaan, kun ei ole naispuolisia ihmisiä läsnä, koska naisen kokemusmaailma on usein sen verran erilainen... tietysti poikkeuksiakin löytyy.
Ehkäpä tuommoinen feminiininen arvomaailma, joka tunkeutuu myös miesten yksityiselämään, voi osaltaan aiheuttaa pahoinvointia, ellei miesyksilö itse osaa ottaa sellaisesta välillä terveitä irtiottoja? Sitten jaksaa taas olla ns. "läsnäkin" paremmin.
Onko sulla omiakin kokemuksia mies miehelle-keskusteluista?
"Ehkäpä tuommoinen feminiininen arvomaailma, joka tunkeutuu myös miesten yksityiselämään, voi osaltaan aiheuttaa pahoinvointia, ellei miesyksilö itse osaa ottaa sellaisesta välillä terveitä irtiottoja?"
Millainen on se arvomaailma, joka aiheuttaa miehelle pahoinvointia? Edustaako oma vaimosi tällaista arvomaailmaa?
Vaikka, voihan se olla, että vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailma voi alkaa pidemmän päälle tuntua tavalla tai toisella vastenmieliseltä, jos siitä ei saa irtiottoja, nyt kun tarkemmin ajattelen. Eipä kai ne naisetkaan kauaa tunne oloaan kotoisaksi pelkässä "äijäporukassa". Tulee vähän ulkopuolinen olo.
Silti ajatus, että omasta puolisosta tarvitaan säännöllistä lomaa, tuntuu kummalliselta. Onko sellainen avioliitto onnellinen?
Aina silloin tällöin ihminen tarvitsee aivan omaa aikaa eli "lomaa" paitsi työstä ja työtovereista myös omasta perheestä.
Lomaksi voi riittää aivan hyvin muutama kerta reipasta liikuntaa yksin tai sopivassa porukassa. Myös saunailta hyvien kavereiden kesken käy irtiotosta.
Oikeus tällaiseen on yhtä hyvin miehellä kuin naisella, ei se tee kenenkään liittoa onnettomammaksi, päinvastoin.
...sanoneeksi harvinaisen kirkkaasti, miten olisin itsekin sanonut.
Mun rouva tarvitsee välillä lomaa lapsista, ehkäpä minusta - menee siskonsa luokse kylään, tuttavaperheen rouva käy säännöllisesti eräässä keski-Eurooppalaisessa kaupungissa ystävättäriensä luona lataamassa akkuja... minä käyn poikien kanssa kalassa...
Ihmiset, ainakin jotkut, tarvitsevat monenlaisia asioita. Työmatkoilla aina sitten etenkin huomaan, kuinka ikävä on rouvaa ja perhettä - vaikka joskus tuntuisikin osin jännittävältä lähteä. Parhaimpia lomia ja kokemuksia sitten ne, joita saa perheen kanssa - mutta joskus tarttee päästä kelaamaan asioita myös esim. miesporukalla - ihan samoin, kuin näyttää siltä, että jotkut naiset tykkäävät välillä kelata naisporukalla.
Kun taas usein sitten naisihmisen läsnäolo miesporukassa latistaa osan tunnelmaa, tai oikeammin sanoen muuttaa reissun luonnetta - silti siellä viihtyy, mutta "vire" on erilainen. Vähän sama juttu varmaan, jos joku mies on yhtäkkiä mukana aiemmin tiiviin naisporukan illanvietossa - ei välttämättä pilaa, mutta ilta on taas erilainen, sen funktio muuttuu. Selkis?
... olen ollut mukana kristillisessä miestenpiirissä pitkään (nyt en enää niin aktiivinen), ja poikien kanssa kalassa, ja minulla on pari oikein hyvää kaveria, joiden kanssa kelataan sellaisia juttuja, jotka eivät niin aina esim. rouvaa tunnu hetkauttavan.
Kaikkea maan ja taivaan välillä. Joitakin asioita myös mies ymmärtää huomattavasti paremmin, mitä nainen koskaan voisi. Varmastikin on myös niin, että naista ei mies useimmiten lopulta aina ymmärrä - uskon, että ajattelussa ja tunne-elämässä ja -älyssä on joitakin eroja, jotka voivat aiheuttaa tarvetta joskus kelailla asioita keskenänsä.
Se ei sulje pois taas semmoista faktaa, että esim. oma vaimoni on kuitenkin paras ystäväni - ja keskustelen yleensä asioista eniten hänen kanssaan, kelaillen sitä ja tätä. Ei se ole keneltäkään pois, jos on useammanlaisia ystäviä... Mutta kyllä se on niin, että jos esim."poikien kalareissulla" on jonkun tyttöystävä mukana, niin useimmiten se vaikuttaa reissun luonteeseen, puheisiin jne. Varmaan samalla tavoin, jos tuommoiseen "naisten iltaan" eksyy jonkun poikaystävä. Se muuttaa illan luonnetta.
Miehenä (yhtä hyvin naisena) oleminen luonnollisesti kärsii, jos ihminen yrittää vastata liian moniin ristiriitaisiin odotuksiin ja paineisiin.
Jokaisen ihmisen on itse löydettävä parhaiten luontuvat työ- ja perhe-elämän muodot, tavat kommunikoida, viettää vapaa-aikaa ym. On huolehdittava velvollisuuksistaan ja läheisistä ihmisistään, mutta samalla muistettava pitää huolta myös itsestään. Joskus vaaditaan kompromisseja, kaikesta ei voi jääräpäisesti pitää kiinni.
Olisi tietysti parempi olla kokonaan puhumatta "rooleista", mutta väistämättä tietynlainen asennoituminen on omaksuttava riippuen ihmisen asemasta työyhteisössä, kotona, vapaa-aikana ym.
Parhaiten selviää se, joka osaa suhteuttaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa eri tahoilta esitettäviin vaatimuksiin ja odotuksiin.
..on joillakin työpaikoilla ilmenevät odotukset siitä, että pitäisi jotenkin viettää vieläpä vapaa-aikaa työtovereiden seurassa... Mutta ehkäpä työnarkomaaneilla single-ihmisillä sitten myös sosiaaliset kontaktit syntyvät pääosin työn kautta?
Itse pyrin välttämään nykyisin mahdollisimman paljon tätä - näistä tulee usein työn jatke, ja parin kaljankin jälkeen aina vain tulee jauhetuksi työpaikan ihmissuhdeasioita jne. Parempi mielestäni,e ttä oikea sosiaalinen elämä, joka lataa akkuja, on muualla. Ehkä ne pakolliset pikkujoulut voi nippa nappa käydä (kun taas sitten esim. asiakkaan "viihdyttäminen", jos sellaista tarvitaan, on laskettava ihan oikeasti työajaksi - samoin kuin pakolliset "tiimihenkinostatusillat" jne., joita tosin pyrin yhä enemmän myös välttämään).
HAssua on, että eri ihmisten odotukset työpaikan kautta muodostuville sos. suhteillekin ovat erilaiset. Tässä asiassa on sanottava, että pienten lasten äidit näyttävät hyvää esimerkkiä usein siinä, (ne joita olen nähnyt), etteivät notku turhaa töissä, vaan tekevät työnsä tehokkaasti ja osaavat mennä ajallaan kotiin.
Kyllä sen, mitä ihminen omalla ajallaan tekee ja keiden kanssa, pitäisi tosiaan mahdollisimman paljon poiketa siitä tavallisesta arjesta.
Eli harrastukset, illanistujaiset ym. mieluiten jossain muualla kuin työkaveriporukassa.
Myöskin työsuhdekännyköiden ja -tietokoneiden käyttöa pitäisi rajoittaa. Nykyisin ihmiset eivät pysty kunnolla erottamaan vapaa- ja työaikaa toisistaan. Tehokkuus töissä kärsii koska osa siirtään kotiin tehtäväksi. Nykyisin on jo keskiportaan ihmisiä joilla ei ole realista vapaa-aikaa lainkaan. Työntekijä on tavoitettavissa sekä tietokoneitse että puhelimitse koko ajan myös lomillaan, tämä ilman erillistä korvausta vielä.
Naisen kirjoittama artikkeli, joten vei pohjan koko jutulta.
Eikö aihe kosketa sinua mitenkään?
miespäivillä kuuntelemassa esitelmiä. Ei se oikeastaan paljoakaan poikennut tavallisesta esitelmäseminaarista. Käsiteltiin rooleja, esitelmät olivat mielestäni kiinnostavia ja keskustelu oli vilkasta. Asiallisia ja älykkään tuntuisia ihmisiä paikalla, joilla olivat omat roolit luultavasti aika hyvin hallussa. Mutta hyvähän asiasta on keskustella ja saada uusia tietoja. Mitään nyyhkyn nyyhkyn juttuja en kuullut.
Kahdessa suhteessa se kylläkin poikkesi tavallisesta kulttuuriseminaarista. Toisin kuin tavallisesti, ehdoton enemmistö oli miehiä. Ja toisin kuin tavallisesti, paikalla olevat harvat naiset olivat jotenkin ujon ja anteeksipyytävän tuntuisia puheenvuoroissaan. Ihan asiallisesti ja asiaa hekin tietysti puhuivat.
Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus.
Eiväthän "tosimiehet" näissä käy..
juuri tosimiehet käyvät. Tasapainoinen mies perheen päänä on hyväksi koko yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Miehiä on yhä useammin esim. hoitoalalla, joka perinteisesti ollut naisten ala ja naisia vastaavasti teknisillä aloilla ja johtoportaissa (vaikka enemmänkin vois olla naisjohtajia mun mielestä jo kykyjensäkin puolesta).
Mutta onko olemassa selkeää naisen tai miehen roolia esim. työelämässä?
Miehen ja naisen rooli työelämässä riippuu tietenkin työn luonteesta.
Yleisesti ottaen miehen katsotaan olevan sopivampi esim. kantamaan raskaita tavaroita, vaikka se ei hänen toimenkuvaansa kuuluisikaan. Samoin on esim. pienten teknisten asennusten ja korjausten laita, joissa miestä pyydetään usein apuun.
Jos työpaikalle ilmestyy väkivaltaisesti käyttäytyvä asiakas tai ulkopuolinen, on useimmiten miehen tehtävä "riisua hänet aseista" tai muuten hoitaa asia. Myös koulumaailmassa hankalimmat kurinpitotapaukset lankeavat usein harvalukuisten miesopettajien harteille.
Pitkäaikaisen kokemukseni perusteella naisilta hoituvat luontevimmin esim. työpaikan yleiseen viihtyvyyteen liittyvät asiat, kuten sisustus, kukat ym. koristukset, erilaisiin kahvituksiin ja tarjoiluihin liittyvät jutut jne.
Nämä siis jokaiselle työpaikalle kuuluvia asioita, jotka eivät varsinaisesti kuulu toimenkuvaan, mutta jotka on jotenkin hoidettava.
Saan jo noiden lauseiden takia feministit kimppuuni, mutta totean lopuksi, että näin ei tietenkään tarvitse olla. Lähes kolmekymmentä vuotta työelämää eri muodoissaan kokeneena olen vain saanut tällaisen vaikutelman.
Muuten mies leimataan homoksi jos alkaa tuollaisia asioita naisten kanssa miettimään, tai ainakin hän PELKÄÄ homoksi leimautumista. Sosiaalinen paine on kova.
...ihminen pelkäisi homoksi leimautumista sen enempää kuin juopoksi, ahneeksi, jne? varsinkaan mielipiteittensä perusteella.
Tuommoista leimautumista pelkäävällä henkilöllä on vielä tekemistä itsetuntonsa kanssa (jota en sano nännättäen, vaan faktana).
Meillä on naissihteeri töissä - (asun ulkomailla). Suomessa oli määritelty sihteerin työksi kahvin keitto kahdesti päivässä... täällä on iso lappu isoin kirjaimin, että se, joka ottaa viimeisen kupin, keittää itse lisää... (aiemmin olen sanonut, että facultymme kaikki jäsenet ovat miehiä, kun naisia ei ole hakenut reiluun kymmeneen vuoteen avoimiin virkoihin... ja vaikka niitä on kissojen ja koirien kanssa yritetty hakea).
Tosin ko. nainen keittelee usein kahvia ihan omasta halustaan... muutenkin jees sihteeri, palvelee, kun palvelusta pyytää (joka sihteerin homma tietysti onkin). Esim. uskon, että sihteereinä naiset osaavat pitää useita asioita prosessissa miestä paremmin - kokemukseni miessihteereistä on, että nysväävät peräkkäisprosessoinnilla, kun pätevät naissihteerit osaavat todella hoitaa jutut rinnakkaisprosessoinnilla.
Siinäpä yksi stereotypiani aiheesta.
harjoitus tekee mestarin tässäkin aiheessa ;)
On se hukassa kun miljoona naista kälättää ja vaatii sitä sun tätä. Eikö totta?
Pian olemme kuin Ou Nou-ohjelman miehet, sitten olette varmasti ylpeitä naisellisista kotimiehistänne. Eikä totta?
yllättävän lähellä toisiaan..