Niin, kuten otsikko jo kertoikin, niin kyse on abortista. Nimittäin Teidän suhtautumisesta siihen.
Koska tämä on Ateisti-palsta, niin olen siinä toivossa, että tänne tulisi enemmän perusteltuja väitteitä ja ehkä jopa oikeata keskustelua. Uskovaisten kanssa nämä jutut menevät niin tylsästi:
Uskis_1: "Mitäs mieltä olette abortista ?"
Uskis_2: "Se on SYNTIÄ !!! Jumala vihaa aborttia !!! Jos joku teetää abortin, niin jumala tuhoaa tämän ihmisen loppullisesti äärettömällä kidutuksella, joka saa sekunnin murto-osan tuntumaan ikuisuudelta, ikuisuuden ajan. Miksi ? Koska jumala on rakastava jumala ja sinun tulee tuntea valtavaa syyllisyyttä hänen poikansa tähden.
Kysymys: Mitä tuollaiseen voi sanoa ?
Mutta tajusitte varmaan pointtini: Please, yritetään olla enemmän ihmisiä kuin uskikset ja ihan oikeasti perustella väitteemme !!!
Eli, keskustelu alkakoot, vastaus on vapaa ;-)
Koska tämä on Ateisti-palsta, niin olen siinä toivossa, että tänne tulisi enemmän perusteltuja väitteitä ja ehkä jopa oikeata keskustelua. Uskovaisten kanssa nämä jutut menevät niin tylsästi:
Uskis_1: "Mitäs mieltä olette abortista ?"
Uskis_2: "Se on SYNTIÄ !!! Jumala vihaa aborttia !!! Jos joku teetää abortin, niin jumala tuhoaa tämän ihmisen loppullisesti äärettömällä kidutuksella, joka saa sekunnin murto-osan tuntumaan ikuisuudelta, ikuisuuden ajan. Miksi ? Koska jumala on rakastava jumala ja sinun tulee tuntea valtavaa syyllisyyttä hänen poikansa tähden.
Kysymys: Mitä tuollaiseen voi sanoa ?
Mutta tajusitte varmaan pointtini: Please, yritetään olla enemmän ihmisiä kuin uskikset ja ihan oikeasti perustella väitteemme !!!
Eli, keskustelu alkakoot, vastaus on vapaa ;-)
Vastaukset 70
Vanhimmat
Abortti on harkittu murha, teettäjä ja tekijät
syyllistyvät murhaamiseen (salaliitto), tässä
jotain millä voi aloittaa henkevän keskustelun
syntymän ihmeestä ja oikeudesta tulla eläväksi
sekä elää ihmisarvoista elämää siitä huolimatta
onko joku tai jotkut sitä vastaan.
Hupiteesi: olen syntymätön lapsi ja haluaisin sanoa pari sanaa itseni puolesta, mutta en voi
,koska minua on estetty olemasta keskustelija
ja asiani esittäjä, kiitos että luette minua!
Edellinen kappale ei sisällä kirjoitus virheitä.
Veistelkää siitä ja pidelkää vain kahvasta kiinne.
Uskovainen (helluntailainen) nainen oli vähän aikaa epätietoinen siitä, että oliko tullut raskaaksi vai ei. Hän olisi tehnyt abortin jos olisi. Minä olin järkyttynyt siitä, että miten uskovaista esittävä nainen voisi omalla kohdallaan tehdä abortin, eli murhata oman lapsensa. Tuo nainen oli sitä mieltä että Jeesus kyllä antaa sellaisen synnin anteeksi. Minä en olisi halunnut aborttia, mikäli nainen olisi todella tullut raskaaksi, vaan olisin kantanut vastuuni lapsen isänä. Enhän omaa lastani murhaisi.
Oletko kristitty vai eikristitty.
mutta mitä se tähän kuuluu? Murhaaminen on murhaamista, oltiin minkä tahansa uskonnon vaikutuspiirissä, tai sitten kokokaan ilman uskontoja!
ei-kristitty jolla on selkärankaa sanoa aborttia murhaksi.
näyttää vaativan enemmän ilmeisesti abortin kannattaminen, kun täällä ollaan niin tuon murhaksi tituleeraamisen kannalla.
Ja käärme on metsän eläimistä kavalin, mutta sehän
onkin tämä paljon tituleerattu "Selkärangaton" .
Niinhän he murhasta syytettynä olevat usein kiis-
tävät syyllisyytensä, vaikka näyttö olisi veden-
pitävä, ja usein tuomiokin on kaikesta vetoomuk-sista huolimtta yksinkertaisesti, syyllinen !
Jotkut asiat tässä maailmassa eivät ole mielipide
pohjaisia tai äänestyksellä ohjattavissa olevia,
vaikka koko ihmiskunta yhdestä suusta niin toitot-
taisi, vaan ovat pysyväisesti säädetty olemaan
samanlaisia vuosituhanesta ja sukupolvesta toiseen
näin siis myös ne perus säännöt jotka ovat kul-
keutuneet satojen sukupolvien myötä tähän nyky-
aikaan, muunmuassa(älä tapa ja jne.)
Ja toinen merkittävä seikka ja kohta on sekin kun puhutaan yleisellä tasolla että jokin tapahtuma/
tapaus on murha, niin se ei välttämättä ole sitä
rikoslain tai jonkin muun säädöksen mukaan vaan on
pelkästään puhekielessä oleva termi/sana joka vain
tarkoittaa tietynlaista toimintaa tai tekotapaa
sellaisenaan ja näin ollen ei ole suoranainen suo-menlain mukainen rikos tai laittomuus lainkaan.
Hedelmöitynyt munasolu ei ole ihminen. Koska sikiö katsotaan eläväksi ihmiseksi on lääkäreiden, juristien ja poliitikkojen määriteltävä.
Tähän hetkeen saakka on määräysvalta mielestäni äidillä, toki normaali etiikka aivan oikein tuomitsee abortin käyttämisen pelkkänä ehkäisyvälineenä. Samoin kieltää etiikka sellaisten ihmisten syyllistämisen jotka ovat joutuneet aborttiin turvautumaan.
Tämän hetken jälkeen vain lääkäreillä on oikeus päättää abortista ja ainoastaan äidin hengen pelastamiseksi.
QUOTE: Uskis_1: "Mitäs mieltä olette abortista ?"
Uskis_2: "Se on SYNTIÄ !!! Jumala vihaa aborttia !!! Jos joku teetää abortin, niin jumala tuhoaa tämän ihmisen loppullisesti äärettömällä kidutuksella, joka saa sekunnin murto-osan tuntumaan ikuisuudelta, ikuisuuden ajan. Miksi ? Koska jumala on rakastava jumala ja sinun tulee tuntea valtavaa syyllisyyttä hänen poikansa tähden. QUOTE
Uskis 3: Jumala on luonut ihmiset. Jokainen ihminen on vastuussa omasta itsestään Jumalalle. Kukaan ei voi eikä saa päättää toisen puolesta esimerkiksi sitä, että tekeekö tämä abortin vai ei. Etenkään kenelläkään miehellä tätä päätösvaltaa ei tässä ole hitusenkaan vertaa, ellei ole itse sitä aiheuttanut. Abortti on erittäin vaikea ratkaisu. Lähtökohta on, että nainen päättää itse ruumistaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että abortin käyttäminen viimeisenä ehkäisykeinona on eettisesti ja moraalisesti väärin. Mutta jos äidin henki on kysymyksessä tai muutoin syntyvän lapsen tulevaisuuden näkymät näyttävät vaikeilta - sosiaalisesti tai biologisesti - niin silloin aborttia tulee harkita. Ketään ei voi pakottaa synnyttämään ja sitten antamaan lastansa pois. Ketään ei saa myöskään pakottaa aborttiin. Elämää tulee kaikessa sen muodoissa suojella ja kunnioittaa. Päätökset tulee tehdä kokonaisuus huomioiden. Jumalan viha tai rakkaus ei kanna tässä tilanteessa, vaan oman elämän tunto ja kunnioitus siihen kuuluvine vastuineen.
Jason Dax, ehkäpä sinun kannattaisi palata koulun penkille eikä levitellä yleistäen omia ennakkoluulojasi ja valheitasi!
Hyväksyn abortin perustelluista kuten esim. lääketieteellisistä yms. syistä. Luulisin, että mielipide tästä asiasta ei riipu pelkästään siitä, mihin uskoo vai uskooko mihinkään.
Teoreettisesti ajatellen olisin itseäni kohtaan ankarampi kuin muita kohtaan ja hyväksyisin muille helpommin abortit kuin itselleni. Tämä on kuitenkin pelkkää teoriaa, sillä koskaan ei ole tullut sellaista tilannetta, että olisin joutunut asiaa todella miettimään: sain kaksi lasta, jotka molemmat olivat toivottuja. Mutta jos esimerkiksi olisin joutunut raiskauksen uhriksi ja tullut raskaaksi, niin olisin hyväksynyt abortin psyykkisistä syistä, sitä lasta en olisi pystynyt odottamaan ja synnyttämään.
murha taas on juridinen käsite ja sen määrittää kulloinenkin lainsäädäntö.
Nyky-yhteiskunnassa sikiön surmaaminen on sallittua usein jopa suotavaa??
Usein sanotaan, että vain äiti saa päättää omasta ruumistaan.
Niin minusta saakin, mutta ei hän saa yksin päättää oman ruumiinsa sisällä olevasta toisesta ruumiista.
eli äidin ja sikiön edut ovat usein ristiriidassa.
Sitten nykyinen rotuhygienia mielellään hoitaisi esim. down-lapset kaatopaikalle.
Joskus olisi oikeasti mukava tietää mikä on se eettinen perusta tälle surmaamiselle. Nyt se on vain se, että ei äidin tartte kärsiä mongoloidista.
Minusta abortti on nimenomaan yhteiskunnan synti.
>>Joskus olisi oikeasti mukava tietää mikä on se eettinen perusta tälle surmaamiselle.>>
Hyvä kysymys. Mielestäni vastaus riippuu osaltaan iäisyyskysymyksestä 'mikä on ihmisen elämän tarkoitus'?
En ole hyvää vastausta löytänyt. Toistaiseksi on tyydyttävä toteamaan; Ei mitään yksilöllistä merkitystä geenien ja kulttuurievoluution eteenpäin viemisen lisäksi.
Siltä pohjalta on yksinomaan haitallisten perintötekijöiden hävittäminen mielekästä ihmiskunnan enemmistön tulevan edun nimissä.
Ratkaisut ovat vaikeita, moni äiti olisi varmaan kiitollinen jos joku muu tekisi päätöksen hänen puolestaan, eivät kuitenkaan kaikki.
Kuka tietää hyvän patenttiratkaisun, kiihkouskonnollinen kanta että jo ehkäisykin on 'syntiä' on mielestäni se huonoin
"Siltä pohjalta on yksinomaan haitallisten perintötekijöiden hävittäminen mielekästä ihmiskunnan enemmistön tulevan edun nimissä. "
miten voi päätellä, että nuo perintötekijät ovat haitallisia ja miten voiDaan päätellä, että niiDen poistaminen olisi mitenkään tulevan eDun mukaista?
tuolla menollahan tulevaisuus on kovin steriili ja kova
No mitenkäs niitä asioita yleensä päätellään ?
Asiantuntijat vertailevat vaihtoehtoja, lehtimiehet julkaisevat sen mitä ymmärtävät ja arvaavat lisää, palstan täytteeksi ja irtonumeroiden myymiseksi, osa lukijoista muodostaa mielipiteen.
Poliitikot tekevät päätöksiä, yleisen mielipiteen nimissä ja oma uraputki tärkeimpänä kriteerinä.
Häviölle jäävä puoli vaatii kansanäänestystä.
Noinhan se menee. Kovaa ja steriiliä kieltämättä. Toisessa vaakakupissa sairaan lapsen ja kehitysvammaisen invalidin elinikäiset kokemukset ja perheiden kestävyys taloudellisesti ja sosiaalisesti vaikeassa tilanteessa.
Mikä olikaan sinun patenttiratkaisusi ?
***Siltä pohjalta on yksinomaan haitallisten perintötekijöiden hävittäminen mielekästä ihmiskunnan enemmistön tulevan edun nimissä.***
Miten voit sanoa että vammaiset olisiva t haitaksi ihmis kunnan edulle. Eiköhän siellä ole eteviä älykköjä, jotka ratkaisisivat muiden ongelmia.
Sitten eikö noilla perusteilla olisi aloitettava homoseksuaalien hävittäminen tulevan edun nimissä.
Montako yksinomaan haitallisten perintötekijöiden vammauttamaa lasta tarvitaan 100 000 synnytystä kohden että tasapaino olisi ihanteellinen ?
Minä esitin erään näkökohdan erittäin vaikeassa kysymyksessä. On tietenkin helppoa esittää hurskastelevia tuomioita toisten ajatuksista, mutta jonkun on ikävä kyllä otettava vastuu myös epämiellyttävistä päätöksistä tai päättämättömyydestä. Onneksi se joku ei ole kumpikaan meistä.
En tiennyt että homoseksualismi on perinnöllistä. Onko se ?
1. Jokainen elämä on arvokas
2. Yhteisö tukee odottavia vanhempia, ja lapsen saaneita siinä, että yhdessä mennään eteenpäin.
kuulostaa naivilta mutta toimii tänäkin päivänä monissa yhteisöissä.
Ei se homoseksualismi ole perinnöllisistä, mutta
minä vain sanon että ei kehitys vammaisia saa abortoida vain edun nimissä.
Selvä ja ymmärrettävä mielipide ja helppo toteuttaa, jokaisen odottavan äidin omalla kohdallaan. Jättää vai sikiötutkimukset tekemättä.
Sitä en hyväksy että sellaisia jotka ehkä päätyvät toisenlaiseen ratkaisuun painostetaan 'murhiin' ja 'jumalan tahtoon' vetoamalla.
Mistä homoseksuaalisuus tähän keskusteluun ilmaantui ?
..arvokasta, siitä olemme yhtä mieltä.
Koska elämä alkaa sinun käsityksesi mukaan ?
olen siippani työn puolesta tutustunut moneen kehitysvammaiseen jotka kaikki elävät hyvää elämää murheista vapaana ja hyvin onnellisina.
Työssäni testaan naisen ja sikiön raskauden aikaista terveyttä.
Olen käynyt useita keskusteluja siitä pitääkö sikiö, jolla on downin sydrooma, abortoida.
Itse olen nähnyt kuinka hyvä elämä on mahdollinen kehitysvammaiselle ja tästä syystä olen aborttia vastaa. AINUT syy abortille ei voi olla sikiön kehitysvammaisuus vaan siinä tilanteessa pitää punnita perheen jaksaminen, perheen sisäisten töiden jakaminen, taloudellinen tilanne yms.
Jos näiden pohdintojen jälkeen vielä haluaa abortin niin hyväksyn sen.
siittiöt ovat eläviä
munasolu on elävä
kun ne yhtyvät syntyy mahdollisuus uuden ihmisyksilön kehittymiseen.
itse pidän rajana, jossa ei enää pitäisi asiaa ronkkia sitä, kun munasolu alkaa kehittyä kohdussa.
abortoitujen sikiöiden määrä ylittää kevyesti juutalaisten joukkomurhat natsivallan aikana
Ilmaisin itseäni huonosti kun puhuin elämän alkamisesta, se alkoi miljardeja vuosia sitten.
Tarkoitin yksittäisen ihmisen elämän alkua. Hedelmöitynyt munasolu ei ole ihminen. Koska voidaan puhua ihmisestä on viimekädessä poliittinen päätös, asiantuntijat ja yleinen mielipide antavat perusteet päätökselle.
Viestisi on erittäin hyvä ja asiallinen.
Jatkokysymys:
Esiintyykö vaikeampia kehitysvammoja kuin downin syndrooma ? Jos esiintyy, mikä on kantasi niihin ?
Onko sinulla mielipidettä taustalla piilevään kysymykseen: Mikä on ihmisen elämän tarkoitus ?
"Onko sinulla mielipidettä taustalla piilevään kysymykseen: Mikä on ihmisen elämän tarkoitus ? "
kysymyshän on mieletön ateismissa.
"mikä on kiven tarkoitus?"
"mikä on pölyn tarkoitus?"
mikä ihmeen tarkoitus?
sehän on jokaiselle yksilölle oma, ei ole muualta annettua.
En tiennytkään että ateisti ei saa ihmetellä oman elämänsä tarkoitusta.
Luulin jopa että kysymys on erityisen tärkeä ateistille joka ei voi piilottaa päätään pensaaseen ja mumista esim. että 'Tutkimattomat ovat meidän herramme tiet'.
Oma kantani on että mitään yksilöllistä tarkoitusta ei ole, on vai kollektiivinen tarkoitus välittää geeni- ja kulttuuriperinnettä eteenpäin.
Mitenkään kallioon hakatulta tuo ei näytä, ehkäpä jollakulla on parempikin selitys ?
'panterin' mielestä kysymys on mieletön, lienevätkö kaikki samaa mieltä ?
Downin syndroomaa on monen tasoista ja taudin aiheuttamat fyysiset vaivat ovat monenlaisia.
Psyykkisellä puolella heidän elämänsä on hyvin helppoa koska he eivät osaa huolestua huomisesta tai rahasta yms joita me terveet murehdimme.
Nyky diagnostiikkalla on mahdollista löytää useiden sairauksien aiheuttava kromsomi/geenivirhe mutta ei sairauden laatua. Kun perhe on valmis synnyttämään kehitysvammaisena syntyvän lapsen on oltava valmis myös siihen että vamman laatua/tasoa voida ennustaa. Nykyisen lääketieteen avulla on nostettu dowin syndroomaa sairastavan elinikää vuosilla ja nykyisin yli 50 vuotias downi ei ole harvinaisuus.
Olen joutunut kysymään itseltäni elämän tarkoitusta monestikkin ja mielipiteeni on että elämä itsessään on elämisen arvoista.
Raamatun viesti on yksiselitteinen ja ohjeellinen: "Älä tapa!"
Tietysti sotia käydään tästä huolimatta, ja se on lähinnä miesten puuhaa. Monet naiset valittavat ja itkevät, kun miehet ja pojat joutuvat sotaan kuolemaan ja haavoittumaan. Naisilta kai harvoin kysytään, saako sotaa käydä.
Sotien ja aborttien ennaltaehkäisyyn on käytettävissä sama resepti: järjen käyttö. Ehkäisykeinoista puhumattakaan! Mutta kukapa järjen ääntä kuuntelisi, kun tunteet kuohuvat? Sama mies, joka vihan vimmassa löi puukolla naapuriaan niin, että tämä kuoli, saattoi toisaalta olla johonkin naiseen niin rakastunut, ettei millään pystynyt ajattelemaan mahdollisia seurauksia, ja joutui taas liriin elatuskysymyksen kanssa. (Nainen oli kunnon nainen eikä hankkinut aborttia.) Jos lapsella oli isänsä geenit (ja tietysti olikin), niin nainen hänet joka tapauksessa joutui kasvattamaan ja elättämään ja murehtimaan, kun hänestä kasvoi hunsvotti. Suku ja yhteiskunta muistivat olla koko ajan naisen niskassa muistuttamassa, ettei kyseinen "huora" osaa kasvattaa "äpäräänsä".
Mikä on Raamatun kanta? Kenen elämä on arvokas? Miten se näkyy käytännössä, että ihmisen elämä on arvokas? Eikö äidinkin elämä ole arvokas, kun hän yritää parhaansa lastensa eteen? Onko isän elämä arvokas, vaikkei hän mitenkään ottaisi osaa siittämiensä lasten elämään? Onko lapsen elämällä mitään arvoa, kun jokainen toivoo, ettei häntä olisi olemassakaan? Olisiko äiti parempi äiti, jos hän luovuttaisi lapsen pois heti parempiin käsiin, ettei ympäristö syyllistäisi pelkästään häntä ja vielä lastakin?
Voiko vastuuta vaatia keneltäkään?
Mielestäni hyvin vaikeasti vammaisen lapsen elämä on monen ihmisen yhteinen murhe. Jos perheessä jo on vammaisia lapsia, kukaan ei varmaan toivo niitä lisää samaan perheeseen. Suostuisin aborttiin tässä tapauksessa.
Jos nainen on tullut raskaaksi raiskauksen uhrina, suostuisin aborttiin.
Jos nainen on vielä alaikäinen, harkitsisin asiaa. Tukea pitäisi saada ympäristöltä joka tapauksessa, että äiti jaksaisi.
Jos naisella on vakava sairaus (aids, syöpä, paha liikuntavamma, mielisairaus), suostuisin aborttiin.
Jos naisella on paljon ikää lapsensaamista ajatellen, harkitsisin aborttia. Perheen tilanne vaikuttaa paljon asiaan.
Hyvin ahdasmielisessä ilmapiirissä, jossa avioliiton ulkopuolinen raskaus on jyrkästi tuomittu, suostuisin aborttiin, vaikka sama yhteisö kaksinaamaisesti olisi aborttia vastaan. Paradoksit eivät ole moraalikysymyksissä harvinaisia.
Satuin äskettäin näkemään ohjelman (raportin?) jossa kerrottiin juuri lähes 50-vuotiaasta vaikeasti kehitysvammaisesta ja hänen yli 70v äidistää joka oli yksin pitänyt huolta pojastaan 10v miehensä kuoleman jälkeen.
Hän tunsi voimiensa loppuvan ja oli sortumisen partaalla psyykkisesti, hän ei voinut kuvitella lastaan mihinkään hoitolaitokseen sijoitettuna.
Yhteiskunnalla ei ollut muita vaihtoehtoja tarjottavana.
Ymmärrän kyllä sinänsä, mistä puhut. Mutta ehkä nämä ihmiset ja heidän lähimmäisensä eivät kuitenkaan koe, että nämä perintötekijät ovat haitallisia. Jos nyt erään ikävän sairauden aiheuttaman perintötekijän kiskoisi pöydälle = epilepsia. Tietyn tyyppisten vanhempien kaikki lapset sairastuvat epilepsiaan, vaikka vanhemmat eivät sitä sairasta. Tauti voi vaikeimmillaan olla todella haitallinen, mutta vähentääkö se näiden ihmisten arvoa? Ehkä et puhunut aivan tällaisista haitallisista perintötekijöistä, en tiedä.
Homoseksuaalisuus ei tuoreimpien tutkimustietojen mukaan todella ole periytyvää, tästä ihmetykseni...
Yhteiskuntamme on järjestänyt kehitysvammaistemme asiat todella surkeasti. Asuntola tyyppisiä koteja joissa on koulutuksen saaneita hoitajia vastaamassa asukkaiden tarpeista on aivan liian vähän.
Kaupugissa jossa asun on yksityis/kunnan hoitokoteja ja niihin on kova ruuhka juuri vammaisten vanhempien ikäännyttyä niin vanhoiksi että eivät jaksa enää hoitaa lastaan kotona.
Jolloin vanhempien ainoaksi vaihtoehdoksi jää vain jaksaminen.
Mielestäni yhteiskuntamme moraali ja arvot mitataan juuri siinä miten hoidamme kaikkein vammaisemme ja huono-osaiset eikä kuva ei ole mielestäni mitenkään imarteleva.
Niin.. Kyllähän elämän tarkoitusta sopii ja tuleekin pohtia. Mutta ehkä kallistun kuitenkin enemmän sille suunnalle, että meille kaikille ei ole yhtäläistä tarkoitusta elämässä.
Jotenkin tuosta kollektiivisesta tarkoituksesta tulee yhtäkkiä mieleen muurahaisyhteiskunta. Koska jokaiselle ihmiselle on kuitenkin annettu mahdollisuus pohtia omilla aivoillaan ja kehitellä omia teorioitaan asioista, ei voida mielestäni katsoa, että elämän tarkoitus olisi meille kaikille yhteinen.
Ei, kysymys ei siis mielestäni ole mieletön. En kuitenkaan osaa nyt, enkä varmasti tulevaisuudessakaan antaa sinulle tai varsinkaan itselleni tyhjentävää vastausta elämän tarkoituksesta. En oikein usko, että haluaisinkaan. Enkä varsinkaan niele purematta muiden ajatuksia tästä tarkoituksesta.
Koska en voi myöskään väittää, että uskovaisten näkemykset elämän ja kuoleman tarkoituksista, olisivat 100% varmasti vääriä, tyydyn nimittelemään itseäni agnostikoksi.
Mielestäni on pikemminkin mieletöntä leimata minkään kysymyksen pohtimista mielettömäksi.
Onko olemassa jokin ateisteille soveliaiden tai sopimattomien aiheiden lista?
Joutavaa paimentamista.
Saattaa olla että näkemykseni on liian rajoitettu.
En kuitenkaan näe millä tavalla esim. downin syndroomi olisi edulinen ominaisuus, vaikka asianomaiset itse monasti ovatkin elämäänsä tyytyväisiä.
Jos diagnoosi on tehty ja äiti haluaa keskeyttää raskauden, uutta yritystä varten tai 'muista syistä', en halua tätä mahdollisuutta häneltä kieltää.
Äidillä on tietenkin oltava mahdollisimman oikeaa ja monipuolista tietoa ja tarvittaessa asiantunteva kuraattori käytettävissään päätöstä tehdessään. Perheen tuki kuuluu asiaan jos suinkin mahdollista.
Eräs päätökseen vaikuttava seikka on tietysti sekin että aina löytyy niin hyviä ihmisiä että he katsovat olevansa oikeutettuja nimittelemään tällaista äitiä murhamieheksi. Monia abortteja kutsutaankin keskenmenoiksi, erittäin järkevä varokeino pahassa maailmassa.
Agnostikko kai se minäkin virallisemmin olen, on vain niin hieno nimitys että pidän sitä juhlakäytössä, arkisemmin saa tuo vanha tuttu ateisti kelvata.
Palataan 'elämän tarkoitukseen' joskus myöhemmin, on liian vaikea kysymys tähän keskusteluun.
Suostuisin aborttiin myös siinä tapauksessa, että lapsen isä olisi lähisukulainen (naisen isä tai veli).
Suostuisin aborttiin myös silloin, jos nainen on vietelty seksiin valheilla ja väärillä lupauksilla (mies on sanonut olevansa vapaa, vaikka on naimisissa/avoliitossa; uskotellut olevansa pankinjohtaja vaikka on todellisuudessa työtön; kunnon mies, vaikka on vapaana vankilasta). Petoksen kohteeksi joutunut nainen ei koskaan anna miehelle anteeksi. Lapsi voi joutua äidin katkeruuden kohteeksi tulevaisuudessa.
Ehdottomasti valinnan mahdollisuutta tässä asiassa. En usko, että abortti on murha. On syitä ja taas toisia syitä. Ihmisen elämäntilanne voi hyvinkin olla senkaltainen, että vaikeasti vammaisen lapsen tuominen siihen tilanteeseen olisi kaikkien kannalta huono vaihtoehto.
Toisaalta tietysti tuntuu, että abortin tekeminen pelkästään lapsen mahdollisen vammaisuuden takia (tutkimuksen tuloksista huolimatta, myös täysin terveitä lapsia syntyy) on melko radikaalia. Toisaalta, en ole sellainen kaksinaismoralisti, että voisin pokkana väittää, etten itse harkitsisi asiaa, jos olisin samassa tilanteessa.
Minut muuten yllätti todella, miten paljon abortin vastaista puhetta tässäkin keskusteluketjussa on! Luulisi, että täällä Suomessa olisi jo ihmisen valinnanvapaus ymmärretty.
Raamatulla perustelee kantansa myös katolinen kirkko, joka kieltää tuon ylistämäsi ehkäisyn kokonaan.
Jos olet naimisissa, et saa ehkäistä. Jos nainen kuolee lapsivuoteeseen ja jättää 12 lasta ja miehen jälkeensä, se on ilmeisesti Jumalan tahto. (Lue: katolisen kirkon tahto). No, mies ottaa uuden äidin lapsilleen ja tekee tämän kanssa vielä toisen tusinan lapsia. (Kuinka moni nainen haluaa 24 lapsen äidiksi?).
Jos isä kuolee ja jättää 12 lasta jälkeensä, äiti on varmaankin niin rikas, että pystyy heidät elättämään. Pakko on etsiä uusi mies perhettä elättämään (ja lisää lapsia rustaamaan.) Luulen, että vanhimmat lapset saavat elättää nuorempia sisaruksiaan ja äitiä.
Kun ei tunneta ehkäisyä, niin väki lisääntyy. Köyhyydessä myös kuolleisuus on suurempi. Mutta on se julmaa väestöpolitiikkaa, kun kuolema on tärkein ehkäisykeino.
No, eikö aborttikin ole kuolema? Ja ehkäisykeino?
Elätpä siellä tai täällä, samat ovat ongelmat edessäsi. Ryhdy munkiksi tai katoliseksi papiksi, niin ei tarvitse murehtia näitä ehkäisyasioita.
Oikein sääliksi käy kun huomaa miten suuria ongelmia sinulla on omantuntosi kanssa aborttiasiassa.
Haluat kuulla järkesi ääntä.
Haluat olla hyvä ja inhimillinen ihminen.
Haluat olla femakko ja puolustaa naisten oikeuksia miehistä mielivaltaa vastaan.
Haluat olla hyvä kristitty ja toimia niinkuin raamattu opettaa.
Haluat olla hyvä kristitty ja toimia niinkuin kirkkosi liberaalipapit opettavat.
Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta välttää huonoa omaatuntoa mielipiteistäsi.
Minulle ei ole tehty aborttia.
***Mistä homoseksuaalisuus tähän keskusteluun ilmaantui ?***
Joo oli tyhmää ottaa se esille (anteeksi vain). Otin sen vain sen takia koska homot eivät tuota keskenään jälkeläisiä (ellei teknologiaa oteta huomioon), joten he ovat tulevan sukupolven kannalta hyödyttömiä.
Mielestäni jokaisella naisella tulisi olla oikeus päättää tästä asiasta itsenäisesti.
Joskus abortin teettäminen voi olla huono päätös, jota katuu koko loppuikänsä. Joskus taas sen tekemättä jättäminen pilaa kahden ihmisen elämän: äidin ja lapsen.
Henkilökohtaisesti toivoisin ainakin, että mikäli vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tarjota lapselle hyvää elämää, vaan katkeroituvat esimerkiksi liian nuorena hankitusta lapsesta, on parempi varmasti kaikkien kannalta tehdä päätös abortista.
Joillekin kokemus saattaa olla liian traumaattinen, mutta valitettavasti löytyy niitäkin, jotka kuvittelevat abortin vastaavan kondomin käyttöä.
Naisten terveyden kannalta abortin laillisuus on varmasti tärkeä kysymys. Lisäksi, kun mietimme niiden maiden tilannetta, joissa abortti on kielletty > monet lapset päätyvät roskakasoihin tai muihin ihmisarvolle sopimattomiin paikkoihin vain sen vuoksi, että aviottoman lapsen saaminen on äidille liian suuri häpeä, joka voi johtaa vaikka kuolemaan.
Tiivistettynä siis kannatan ehdottomasti mahdollisuuden olemassaoloa, mutta myös ehdottoman valvotuissa olosuhteissa, sillä vastauksia kysymyksiin ja tukea mahdolliseen omaan henkiseen pahaan oloon täytyy abortin jälkeen ja sitä ennen olla tarjolla!
pelkästään naisen itsensä. Kyllä asiassa pitäisi olla isälläkin sanottavaa. Kysehän on hänenkin lapsestaan. Ja kysymys koskettaa myös sitä pientä ihmistä jonka tuo äiti haluaa surmata. Miksei sitten äiti saa murhata esim vuoden ikäistä vauvaansa, jos huomaa ettei millään viitsi tai pysty huolehtimaan tästä?
Mikä mahtaa olla miehen ensimmäinen reaktio, kun hän perheellisenä kuulee uutisen, että hänestä tulee isä naapurin tytön lapselle? Ei kai se tyttö osaa mitään aborttia ajatella, kun hän on ihmeissään jo pelkästä raskaudesta. Mies siinä järkyttyy. Mitä hän mahtaa ehdottaa?
Kukahan sitä aborttilakia on ollut hyväksymässä? Kyllä kunnon miehetkin ovat taipuneet ajattelemaan, että parempi on jättää vastuu abortista naisen harteille, muuten ei jää vastuuta kenenkään harteille.
Käsittääkseni laissa onkin määritelty, missä kulkee se raja, jolloin abortti ei ole enää abortti, vaan murha. Edes äidin mahassa olevaa ihmisenalkua ei tietyn rajan ylityttyä ihan tuosta vaan abortoida. Koska kannatan abortin mahdollisuuden olemassaoloa, en katso raskauden päättämisen olevan sama asia, kuin murha yleensä. Sen sijaan vuoden ikäisen ihmisen (alleviivaa sana ihminen) murhaaminen on täysin eri asia ja lisäksi täysin moraalitonta sekä epäeettistä.
Kyllähän jotkut päätyvät myös antamaan lapsensa adoptoitavaksi.
Niin, kysymys siitä, mitä miehellä voi olla sanottavanaan. Kyllä, tietenkin, tietyissä tapauksissa. Mutta jospa raskaus onkin tulosta jostain yhden illan hurjastelusta? Nainen on kuitenkin yllättävän monessa tapauksessa se, joka lapsen kanssa jäisi yksin. Jos taas kyse on oikeasti kypsästä parisuhteesta, varmasti isällä saa ja pitääkin olla sanottavansa asiaan.
En minä naista syyllistä enempää kuin miestä, periaatteessa. LAinssäädäntöähän minä ihmettelen.
Juridiikan kanssahan ei ole ongelmia. Toinen asia on, että lakkaako murha olemasta murha jos laki sallii sen?
vaan kutsuu hengen riistämistä joksikin muuksi. eutanasia, abortti, hyvä kuolema, teloitus, tulevaisuudessa vaikka jätehuolto
Laittomia abortteja on tehty aina ja kaikkialla. Usein siinä on menetetty sekä äidin että lapsen henki. Joku tolkku! Okei. Mietitään tapaus kerrallaan, miten menetellä. Uskoisin, että abortteja tehdään nykyisin asiallisin perustein. Tuskin lääkärikään nauttii aborttia tehdessään. Moni tukalassa tilanteessa ollut nainen on voinut laillisen abortin kautta saada oman ja lähimmäisten elämän järjestykseen. Kyllä näissä asioissa on lupa käyttää järkeä. Abortti on hyvin henkilökohtainen ratkaisu, jolla on vaikutuksia monen muunkin elämään.
Jos mies haluaa isäksi, hän voi tehdä sen harkitusti ja kunniallisesti, eikä hosumalla järjettömästi panemalla naisia raskaaksi miten sattuu.
Jos nainen haluaa äidiksi, hänkin voi tehdä sen harkitusti ja turvallisesti, eikä seikkailemalla satunnaisten miestuttavien kanssa ilman ehkäisyä.
Hyväksyn myös sen, että nainen valitsee lapsen, mutta ei miestä. Abortti ei ole pakollinen, eikä mies voi sitä vaatia.
että nainen saa halutessaan tappaa lapsen vaikka lapsen isä ei halua lasta tapettavan.
Tämä kohta on minunkin mielestäni epäoikeudenmukaisin kaikista tapauksista. Ehkä vain on niin, että miehen on syytä katsoa, millaisten naisten kanssa on tekemisissä, ainakin silloin, kun todella haluaa lapsia. Joskus mies heltyy vahingon edessä ja ajattelee, että se on HÄNEN lapsensa, sitä ei tapeta!
Lainsäädännössä pitäisi olla jokin takaportti, jolla myös isä saisi oikeutta itselleen ja lapselleen. Naisen on kuitenkin suostuttava odottamaan ja synnyttämään (jota varten Jumala on hänet luonutkin.) Mutta jos ei suostu?
Tullaan sisä- ja ulkosiisteiksi, niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Kaikenlainen "hygienia" kunniaan! Maailmaan saisi tulla vain toivottuja lapsia!
Rupeaako kuullostamaan kolmannen valtakunnan kansallissosialistiselta propagandalta? Jos alkaa, olet valveutunut kansalainen. Sama propaganda hieman eri muodossa - modernissa.
tuo ympäristöhygienia on hyvä, aion käyttää sitä jatkossa!
kiitos
Suomessa äitien ei tarvitse ottaa hoitaakseen liikaa lapsia. Jos 30 vuotta täyttäneellä naisella on jo kolme lasta, hänellä on oikeus aborttiin. Tämä asia kysytään neuvolassa jokaiselta nämä ehdot täyttävältä raskaana olevalta naiselta, joka hakeutuu neuvolaan raskauden alkuvaiheessa, jolloin abortti on vielä mahdollinen.
Itse olin jo miltei 40-vuotias ja odotin neljättä lastani. Neuvolassa kysyttiin abortista. Vastaukseni oli ei. Joskus vuosia myöhemmin asiasta tuli juttua mieheni kanssa, joka oli aivan ihmeissään siitä, että minulta oli kysytty, haluanko abortin. Sanoin hänelle, että niin laki velvoittaa neuvolahenkilökuntaa tekemään. Täytyyhän naisten olla selvillä laillisista oikeuksistaan. Mies suuttui minulle, etten ollut kysynyt HÄNEN kantaansa. Sanoin, että vain MINULTA kysyttiin, koska MINÄ olin raskaana. Sitäpaitsi en edes tiennyt, että sellaista tultaisiin minulta kysymään. Mutta koska kuuluin tuohon ryhmään, jolla olisi ollut OIKEUS aborttiin, minulta kysyttiin. Kieltämättä olin hämmästynyt. Ihmettelen miestäni, joka ei silloin eikä myöhemminkään millään tavalla ymmärtänyt, että naisella voisi olla oikeus päättää omaa ruumistaan koskevasta asiasta.
Vastaukseni oli ei. Lapsi syntyi, ei tosin aivan terveenä. Olisin sanonut ei siinäkin tapauksessa, vaikka olisin tiennyt, ettei lapsi olisi terve.
Jos olisin päätynyt aborttiin, sitä ei missään tapauksessa olisi tehty ilman, että myös isän mielipidettä olisi kuultu. Aborttiin olisi pitänyt olla mielestäni lisäksi painava syy. Meillä ei ollut sellaista.
Mieheni luulee varmaan tänäkin päivänä, että minä jotenkin aiheutin keskustelun abortista, kun minulta sellaista kysyttiin. Toivoisin, että mies joka saattaa naisen (vaikkapa vaimonsa) raskaaksi, ajattelisi asiaa myös naisen kannalta, ottaisi selvää lainsäädännöstä, ja miettisi myös vaimon tulevaisuutta, varsinkin jos naisella alkaa olla jo ikää. Yleensä miehet kai ajattelevat vain omaa lisääntymiskykyään ja leuhkivat sillä.
"että naisella voisi olla oikeus päättää omaa ruumistaan koskevasta asiasta."
onko VAIN naisella oikeus päättää mielestäsi myös naisen sisällä kehittyvästä toisesta ruumiista?
itsellään on oikeus päättää asiasta. Laki tarjoaa sellaista vaihtoehtoa. (Edellyttäen, että nainen ei ole alaikäinen eikä muutenkaan vajaavaltainen.) Itse en tekisi yksin aborttipäätöstä, enkä ylipäätään ollenkaan aborttipäätöstä, mutta jos olisi pakko, niin ymmärtäisin, että vastuu päätöksestä on minulla.
Abortin tekemisessä ei yleensä ole naisella eikä muillakaan kovin paljon miettimisaikaa. Voi olla, että ihminen raskauden alkujärkytyksessä tulee tehneeksi aborttipäätöksen, jota myöhemmin katuu.
Hyvin nuoren tytön abortin kyllä ymmärrän, kun äiti on lapsi vielä itsekin. Mutta monet vanhemmat ovat nykyään valveutuneita ja voivat kannustaa tytärtään synnyttämään. Hoidetaanhan lapsia porukalla muutenkin. Jos isäkin on hyvin nuori, häntäkin voidaan rohkaista ottamaan vastuunsa sitten, kun hän on siihen kypsä.
Ja kun ruumiista päätetään, toivon, ettei tulisi niitä "ruumiita", ainakaan kovin paljon eikä usein.
Että me täällä Suomessa olemme äärimmäisen edistyksellistä porukkaa. Mm. tätä abortti-keskustelua seuratessa, tulee kyllä väistämättä mieleen, että jos kansalta nyt kysyttäisi, aborttilainsäädäntö sanoisi = abortit ovat kiellettyjä. Vai onko nyt niin, että tänne vain sattumoisin on eksynyt äärimmäisen nuivaa porukkaa...?
onko syntymättömän surmaaminen edistystä?
En ole täysin aborttia vastaan mutta en myöskään sen puolella. Mielestäni seksuaalikasvatusta tulisi muuttaa kouluissa siten että myös muut seksuaalisuuden muodot kuin vain pelkkä yhdyntä tulisivat esille ja niistä keskusteltaisiin. Erilaisia muotojahan ovat esimerkiksi masturbaatio, pettinki, suuseksi.. Itse olen fyysisesti neitsyt, koska taloudellinen tilanteemme ei ole niin vakaa vielä että voisimme ajatella hankkivamme lapsia. Ja kuten tiedämme mikään muu ehkäisykeino ei ole 100% varma. :-) Olen agnostinen buddhalainen, joten en ole kristitty, tosin olen saanut helluntalaisen kasvatuksen ja olen käynyt aikoinani rippikoulun.
Hyväksyn abortin niissä tapauksissa kun se tehdään suurin piirtein ennen kahdeksatta raskausviikkoa. Tämän jälkeen sikiön sydän sekä hermosto alkavat toimia, joten mielestäni tässä vaiheessa hän on jo elävä olento jota tulee suojella. Hyväksyn abortin myös silloin kuin nainen on raiskattu sekä jos hän tai sikiö ovat vakavasti sairaita (en laske down-syndroomaa vielä vakavaksi terveydelliseksi ongelmaksi tässä tapauksessa, vaan puhun tapauksissa jossa lapsi syntyisi esimerkiksi kuolleena tai hänellä olisi erittäin suuri mahdollisuus kuolla heti syntymän jälkeen). Köyhät äidit saavat Suomessa apua (lapsilisä, yleinen asumistuki, toimeentulotuki) joten se ei ole mielestäni tarpeeksi hyvä syy abortille.
Yhteiskunnan tulisi myös mielestäni järjestää köyhille kansalaisilleen (opiskelijat yms.) ilmaisia kondomeita ja terveysvalistusta esimerkiksi jakamalla niitä terveyskeskuksista. Niitä voisi sitten käydä pyytämässä aina kun tarvitsee (kohtuuden rajoissa toki).
Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta varhais vaiheessa tehty abortti on yhtä paljon murha kuin syylän poisto.
on jo hyvin varhaisessa vaiheessa aivot, jalat, kädet, tuntoaisti ja siksi vastustan abortointia. Usein se menee liian pitkälle ja abortoitava pikkuinen on ihan pikkulapsen näköinen ja tuntee tuskaa kuollessaan. Moni kuulemma vielä sätkii roskakorissa jonne sikiö on heitetty. Ei se voi olla oikein. Jos lasta ei halua, niin pitää huolehtia ehkäisystä. Jos vahinko on käynyt, on olemassa se katumuspilleri. Se pitäisi olla todella helposti saatavissa, mutta sekin on melkein abortti, joten ei se saa olla mikään varsinainen ehkäisykeino. Jos on raiskattu eikä ole raiskaajansa vankina, varmasti pääsee sen pillerin heti hakemaan. Sekin, jos nainen on hyvin sairas, pitäisi ehkäisyn olla niin varma ettei sikiön lähdetykseen jouduta. Sillä se on rankka naisellekin. Moni joka on abortoinut jälkeläisensä näkee siitä painajaisia ja pikkuinen itkee niissä ja se kyllä painaa äidin mieltä.Joten kaikenkaikkiaan on aina parempi huolehtia ehkäisystä tai pidättäytyä kuin katua ja lähdettää sikiö.
Jos 12-vuotias pikkutyttö tulee raskaaksi kun isä raiskaa (eli vielä iso todennäköisyys että syntyisi pahasti vammainen lapsi), niin kuinka joku voi sanoa että tyttö paralle ei saisi tehdä aborttia? Uskonnon mukaan siis tyttö joutuisi helvettiin ja pedofiili isukki taivaaseen jossa synnit annettaisiin heti anteeksi...hei haloo...
Mitähän Raamattu mahtaa tarkoittaa niillä "isien pahoilla teoilla", jotka Jumala kostaa/kostautuvat vielä kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka Jumalaa vihaavat (= eivät tottele Jumalan lakia = käskyjä)? Lapsensa raiskannut mies ei ole ihan terve. Ainakaan hän ei piittaa Jumalan käskyistä tuon taivaallista. Tällaisen miehen perhe kokonaisuudessaan kärsii, siirtää kokemuksiaan omille lapsilleen, nämä omilleen jne. Tämän miehen lapsuudenkodissa oli varmaan jo vähintään asenneongelma, ehkä pahempaakin. Mutta kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi näihin ongelmiin ennen kuin ne paisuvat niin suuriksi, että niihin on pakko puuttua.
Syyllisyyskysymys on vaikea juridinen ongelma. Toki tyttökin, jolle abortti tehdään, on osatekijänä syyllisten ketjussa. Mutta en mitenkään voi uskoa, että 12-vuotias hankkiutuisi raskaaksi isänsä kanssa. Tyttö on siis rikoksen uhri, samoin kuin abortoitu sikiökin. Jos isäkin on täyttä ymmärrystä vailla, niin kenen niskoille syy pitäisi langettaa? Äidinkö, joka ei ole vahtinut miestään eikä lapsiaan?
on juuri tuollainen pedofiili joka pani 12-vuotiaan pikkutytön paksuksi. Marian uskotaan olleen 12-vuotias kun hänet pantiin paksuksi Pyhän Hengen toimesta (Raamatun mukaan).
Siis ei ollut periaatteessa kyseessä syyn langettamisesta, koska tyttö ja sikiö ovat syyttömiä, ja äitiä ei edes välttämättä ole (esim. kuollut, lähtenyt lätkimään). Tyttö ei ole syyllinen!! Haluaisin vain tietää, että teidän hihhuleiden mukaan siis tyttö joutuisi helvettiin ja isä taivaaseen muiden raiskaajien ja murhaajien kanssa, koska hei, kaikkihan saavat synnit anteeksi teidän mukaan jos vaan jaksavat uskoa. Mie en vois ikinä uskoa tuollaseen...
Tyttärensä raiskaaminen ei vaikuta oikein uskovaisen miehen tekemältä. Uskovaiset miehet suojelevat lapsiaan, eivät vahingoita. Tuskin alaikäinen tyttökään itse abortista päättää, eiköhän siinä kuulla huoltajaa ja/tai viranomaista ensisijaisesti? Tyttö on syyntakeeton.
Taivaaseen menevät siis tyttö ja sikiö, mies joutuu helvettiin, ellei mikään mahti häntä sieltä pelasta.
Olipa Maria minkäikäinen tahansa, hänet oli joka tapauksessa kihlattu Joosefille. Ennen kuin Joosef ehti panemaan hänet paksuksi, Jumala puuttui peliin. Kun Joosef huomasi, että Maria oli paksuna, vaikkei Joosef ollut häneen koskenutkaan, niin voit uskoa, että Joosefille tuli paha mieli! Mitä kaikkea hän mahtoi ajatella ja sanoa? Todella nöyryyttävää hänen kannaltaan. Entäs Marian? Mitä hänestä mahdettiin ajatella? Mahtoiko Joosef uskoa Marian selitykset enkelistä ja tulevasta Vapahtajasta? Saattoihan Joosef ajatella, että Maria oli mennyt sekaisin uskonnollisen aivopesun vuoksi ja kuvitteli kaikenlaista, ehkä valehteli.
Sielläpäin maailmaa oli siihen aikaan tapana, että hyvin köyhiä ja orpoja tyttölapsia annettiin miehille vaimoiksi, vaikkeivät nämä olleet vielä täysi-ikäisiä. Miehet kihlasivat heidät ja kasvattivat siihen asti, kunnes olivat aikuisia. Hyvin köyhillä miehillä ei liiemmin ollut varaa ostaa vaimoa, niin että hoitovastuun ottaminen alaikäisestä saattoi korvata kauppahinnan. Järjen käyttö oli varmaan sallittua silloinkin.
Kiitos vastauksesta. Kuitenkin jos vaikka ajattelee prosentuaalisesti, varmasti lasten (ja aikuisten) raiskaajista suurin osa on uskovaisia. Oletko siis sinä henkilökohtaisesti se, joka päättää kuka on oikea uskovainen? Olen ymmärtänyt, että kaikki uskovaiset uskovat omalla tavallaan ja pitävät sitä oikeana, kuuluu elämään sitten kunnon ihmisen tavoin eläminen tai täysi moraaliton porsastelu. Missä siis kulkee raja kuka pääsee taivaaseen? (jos sellainen olisi). Eikö hyvän jumalkan tulisi antaa kaikki synnit anteeksi? Mikä on se synti jota ei anneta anteeksi? Onko se lakien määräämä? Ei varmaan, koska talousrikolliset ja murhaajat ovat täysin eri kastia. (tietysti siitäkin voi joku olla eri mieltä.)