Valhemenettelyyn turvautumisen syy on helposti todettavissa. Samoin kuin edellä selostettu EU:n liittovaltio-perustuslaki myös Suomen valtiojohdon sitoutuminen EU:n federalismiin on yritettävä salata, koska totuuden paljastuminen herättäisi kansalaiset huomaamaan mihin heitä ollaan viemässä ja miten heitä EU-propagandan varjolla petkutetaan.
"Kritiikittömästä suhtautumisesta EU:hun on kuitenkin tullut maan tapa. Mallioppilaana kiirehdimme ottamaan meille epäedullisetkin määräykset käyttöön ensimmäisinä. Ainoa poikkeus taitaa olla uusien EU-normien mukaiset kanahäkit, jotka Ruotsi ehti munia käyttöönsä ennen meitä." Markku Hurmerinta Taloussanomissa.
Henkilökuvan piirtäminen Bilderberg-ryhmän tukemasta presidenttiehdokkaasta ja entisestä tasavallan presidentti Ahtisaaresta ei mahtu tämän EU-aiheen puitteisiin. Mutta historian tuomio presidentistä, joka ei puolustanut Suomen valtiosääntöä ja sen mukaan Suomen kansalle kuuluvaa valtaa - vaan luovutti sen ikään kuin läpihuuto-juttuna Euroopan unionille - tulee olemaan ankara ja kohteelleen tyly.
Joka vaivautui seuraamaan presidentin lehdistötilaisuuksia, havaitsi, minkäläisella taidolla valtiolaivaa nyt johdetaan. Mitään valtiollisesti merkittävää sanottavaa tai edes yritystä sellaiseen ei näissä tilaisuuksissa kuultu, mutta sitäkin enemmän selostusta siitä, mihin asianomainen aikoo lähiviikkoina matkustaa.
Kun Turun Sanomissa juhannuksena 1994 jälkeen julkaistussa haastattelussa Ahtisaarelta kysyttiin, kävikö hän EU:n Korfun kokouksessa - johon osallistumista Ahtisaaren entinen esimies ja YK-suurlähettiläs Keijo Korhonen piti presidentiltä pahemmanpuoleisena etikettivirheenä - neuvotteluja, tämä vastasi keskustelleensa päivällisillä pöytänaapurikseen sijoitetun, EU:n komission puheenjohtajan tehtävistä eroa pyytäneen Jacques Delorsin kanssa. Ilmari Turjan näytelmän "Särkelä itte" päähenkilölle oli tärkeintä "maa ja matkustaminen". Suomen tuolloiselle presidentille sitä oli vain matkustaminen.
Esko Aho (Kepu) jää puolestaan Suomen historiaan maan ensimmäisenä pääministerinä, joka on toiminut aktiivisesti kansalle kuuluvan valtiovallan ja eduskunnan lainsäädäntövallan siirtämiseksi maan rajojen ulkopuolelle. Tällöin ei ole luettu mukaan 1.12.1939 Terijoella perustetttua "Suomen kansanhallitusta" eikä sen päämiestä, koska tämän "nukkehallituksen" toiminta ei perustunut Suomen eduskunnan vaan ainoastaan J.V. Stalinin luottamukseen.
Vuonna 1980 Esko Tapani Aho esitti Helsingin yliopistossa tarkastettavaksi pro gradu -tutkielmansa "Maakysymys Maalaisliiton politiikassa 1918-1922". Tutkielman tarkastajan apulaisprofessori Osmo Jussilan lausunnossaan esittämä kritiikki tekee kenties eräitä Ahon henkilöhistorian myöhempiäkin vaiheita ymmärrettäväksi. Jussilan lausunnon mukaan Ahon työstä puuttui kaiken tutkimuksen lähtökohta, kysymyksenasettelu, ja sen tilalla oli "ajan hengen" mukainen tavoitteenasettelu.
"Kun lähteille ei ole tehty kysymyksiä, ei tuloksena ole myöskään tämänhetkistä tietoa lisääviä vastauksia," Jussila päätteli, mutta katsoi, että "koska esitystapa on sujuva ja kieli moitteetonta," työ oli juuri ja juuri hyväksyttävissä arvosanalla lubenter approbatur.
Mutta puoluevallan portaisiin Ahohan soveltui paljon paremmin kuin tutkijasalliin. Puoluevallan hierarkiassa ylöspäin pyrkivälle luettiin vain eduksi se, mikä yliopistollisissa opinnoissa viaksi. Mitä vähemmän kysyy ja mitä kriitiikittömämmin toteuttaa ylempää tulevai ohjeita sitä parempi.
Itseään ylempänä olevaksi puoluevalta ja sen johtajat eivät kelpuuta Suomen hallitusmuodon mukaista korkeimman vallan, valtiovallan haltijaa, kansaa, mutta kylläkin Suurteollisuudenharjoittajien eurooppalaisen pyöreän pöydän -järjestön, Bilderberg-ryhmän ja EU:n johtohenkilöt.
Suomalaisen puoluevallan piirissä toimitaan ikään kuin valtiovalta maassa kuuluisi markkinavoimille, jota edustavat kolmen kuukauden helibor-korko ja eurooppalainen valtaeliitti.
Puolueiden ja puoluevallan nykyiseen etuoikeutettuun asemaan johtanut kehitys alkoi, kun valtion vuoden 1967 tulo- ja menoarvioon sisällytettiin ensimmäisen kerran puoluetukimääräraha. Kehitys sai lisävauhtia 10.1.1969, jolloin tuli voimaan eduskunan säätämä puoluelaki. Tämä ja sen perusteella tehdyt muutokset kunnallisvaalilakiin ja lakiin kansanedustajain vaaleista asettivat puolueet erityisasemaan muihin kansalaisjärjestöihin verrattuna.
"Kritiikittömästä suhtautumisesta EU:hun on kuitenkin tullut maan tapa. Mallioppilaana kiirehdimme ottamaan meille epäedullisetkin määräykset käyttöön ensimmäisinä. Ainoa poikkeus taitaa olla uusien EU-normien mukaiset kanahäkit, jotka Ruotsi ehti munia käyttöönsä ennen meitä." Markku Hurmerinta Taloussanomissa.
Henkilökuvan piirtäminen Bilderberg-ryhmän tukemasta presidenttiehdokkaasta ja entisestä tasavallan presidentti Ahtisaaresta ei mahtu tämän EU-aiheen puitteisiin. Mutta historian tuomio presidentistä, joka ei puolustanut Suomen valtiosääntöä ja sen mukaan Suomen kansalle kuuluvaa valtaa - vaan luovutti sen ikään kuin läpihuuto-juttuna Euroopan unionille - tulee olemaan ankara ja kohteelleen tyly.
Joka vaivautui seuraamaan presidentin lehdistötilaisuuksia, havaitsi, minkäläisella taidolla valtiolaivaa nyt johdetaan. Mitään valtiollisesti merkittävää sanottavaa tai edes yritystä sellaiseen ei näissä tilaisuuksissa kuultu, mutta sitäkin enemmän selostusta siitä, mihin asianomainen aikoo lähiviikkoina matkustaa.
Kun Turun Sanomissa juhannuksena 1994 jälkeen julkaistussa haastattelussa Ahtisaarelta kysyttiin, kävikö hän EU:n Korfun kokouksessa - johon osallistumista Ahtisaaren entinen esimies ja YK-suurlähettiläs Keijo Korhonen piti presidentiltä pahemmanpuoleisena etikettivirheenä - neuvotteluja, tämä vastasi keskustelleensa päivällisillä pöytänaapurikseen sijoitetun, EU:n komission puheenjohtajan tehtävistä eroa pyytäneen Jacques Delorsin kanssa. Ilmari Turjan näytelmän "Särkelä itte" päähenkilölle oli tärkeintä "maa ja matkustaminen". Suomen tuolloiselle presidentille sitä oli vain matkustaminen.
Esko Aho (Kepu) jää puolestaan Suomen historiaan maan ensimmäisenä pääministerinä, joka on toiminut aktiivisesti kansalle kuuluvan valtiovallan ja eduskunnan lainsäädäntövallan siirtämiseksi maan rajojen ulkopuolelle. Tällöin ei ole luettu mukaan 1.12.1939 Terijoella perustetttua "Suomen kansanhallitusta" eikä sen päämiestä, koska tämän "nukkehallituksen" toiminta ei perustunut Suomen eduskunnan vaan ainoastaan J.V. Stalinin luottamukseen.
Vuonna 1980 Esko Tapani Aho esitti Helsingin yliopistossa tarkastettavaksi pro gradu -tutkielmansa "Maakysymys Maalaisliiton politiikassa 1918-1922". Tutkielman tarkastajan apulaisprofessori Osmo Jussilan lausunnossaan esittämä kritiikki tekee kenties eräitä Ahon henkilöhistorian myöhempiäkin vaiheita ymmärrettäväksi. Jussilan lausunnon mukaan Ahon työstä puuttui kaiken tutkimuksen lähtökohta, kysymyksenasettelu, ja sen tilalla oli "ajan hengen" mukainen tavoitteenasettelu.
"Kun lähteille ei ole tehty kysymyksiä, ei tuloksena ole myöskään tämänhetkistä tietoa lisääviä vastauksia," Jussila päätteli, mutta katsoi, että "koska esitystapa on sujuva ja kieli moitteetonta," työ oli juuri ja juuri hyväksyttävissä arvosanalla lubenter approbatur.
Mutta puoluevallan portaisiin Ahohan soveltui paljon paremmin kuin tutkijasalliin. Puoluevallan hierarkiassa ylöspäin pyrkivälle luettiin vain eduksi se, mikä yliopistollisissa opinnoissa viaksi. Mitä vähemmän kysyy ja mitä kriitiikittömämmin toteuttaa ylempää tulevai ohjeita sitä parempi.
Itseään ylempänä olevaksi puoluevalta ja sen johtajat eivät kelpuuta Suomen hallitusmuodon mukaista korkeimman vallan, valtiovallan haltijaa, kansaa, mutta kylläkin Suurteollisuudenharjoittajien eurooppalaisen pyöreän pöydän -järjestön, Bilderberg-ryhmän ja EU:n johtohenkilöt.
Suomalaisen puoluevallan piirissä toimitaan ikään kuin valtiovalta maassa kuuluisi markkinavoimille, jota edustavat kolmen kuukauden helibor-korko ja eurooppalainen valtaeliitti.
Puolueiden ja puoluevallan nykyiseen etuoikeutettuun asemaan johtanut kehitys alkoi, kun valtion vuoden 1967 tulo- ja menoarvioon sisällytettiin ensimmäisen kerran puoluetukimääräraha. Kehitys sai lisävauhtia 10.1.1969, jolloin tuli voimaan eduskunan säätämä puoluelaki. Tämä ja sen perusteella tehdyt muutokset kunnallisvaalilakiin ja lakiin kansanedustajain vaaleista asettivat puolueet erityisasemaan muihin kansalaisjärjestöihin verrattuna.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Seurataanko sinua? Haluatko kukkakauppiaaksi? Kiristääkö vanne päätäsi? Pelkäätkö pimeää?