Onko tasa-arvoa, että miehelle sekä ura että perhe ovat itsestäänselvyyksiä, mutta naisen tulisi edelleen tehdä valinta ja valita vain jompikumpi?
Onko tasa-arvoa?
Nainen25v
381382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
asettaa itsensä tuohon välikäteen sillä, että ei halua ottaa vastuuta tekemisistään ja olla rehellinen...
Välikäteen?? Ei ota vastuuta?
Mitä tarkoitat?? Miten saada molemmat? Miten kantaa vastuu?
Älä tee sitte niitä lapsia jos et pysty valitteen. Nainen on luotu äidiksi ja aina jos tulee ero niin silloinhan sanotaan että lapselle on äiti tärkeämpi. Eli eiköhän se ole silloinkin lapselle äiti tärkeämpi kuin ura. Ihmettelen miten joku joka haluaa äidiksi niin pystyy edes harkitteen tuollaista. Voi lapsi raukat.
...mutta ongelma syntyy siitä, kun avioliitto ja pariskunnat yleensä eivät voi enää edes pääsääntöisesti luottaa toisiinsa...
Tasa-arvo toteutuu parhaiten silloin, kun oikeasti nainen ja mies todella sitoutuvat rakastamaan toisiaan elämänsä loppuun asti. Sen varaan voidaan rakentaa sitten järkevää perhepolitiikkaa ja "tuottaa" tasapainoisia kansalaisia.
Nämä häntäheikit ja munahilkat sitten osaltaan sotkevat systeemiä oman egoisminsa pohjalta, joka edelleen aiheuttaa sen, että tuon egoismin valossa lapset ja sitoutuminen rakastamaan omaa puolisoa uskollisesti nähdään kieroutuneesti kirouksena, eikä maailman upeimpana asiana.
Elämänsä loppuun asti toisiaan rakastamaan sitoutunut pariskunta voi toimia myös tiiminä, kun luottamus ja arvot ovat kohdallaan - ja katsella tilannetta kokonaisuutena ilman, että aletaan "eriyttämään" noita "ongelmia" ja "ikäviä velvollisuuksia"... ja tarkastelemaan tasa-arvoa miehen ja naisen välisenä vastakkainasetteluna.
...mutta tämä on tietysti vanhanaikaista... anteeksi.
aivan kokonaan. Tätä tarkoitin minäkin.
Hieman on jo jälkijättöistä tämä keskustelu. Naiset ovat jo ratkaisseet pulman, syntyvyys on reilusti laskenut, kouluttettujen naisten jopa romahtanut. Valinta on siis tapahtunut, Kuitenkin hallitusta myöten ei tähän asiantilaan olla tyytyväisiä. Kukahan on syyllinen? Toivoisi hieman laajenpaa perspektiiviä asioita pohdittaessa, esm parisuhteen toisen osapuolen ottamista mukaan. Nykyajalle on tyypillistä ns. miehisten arvojen lisääntyminen. Kovien arvojen sisäistyminen myös naisilla on johtanut urakeskeisyyteen ja tietyntyyppiseen itsekkyyteen. Miehillä toimintamalli on ollut aina hyväksytty, miksi ei naisilla.
Alkuperäinen kysymys kuului; miksi naisen täytyy valita? Vastaisin siihen yksinkertaisesti siksi, vasta nyt on -valintaan- mahdollisuus.
Hyvin kiteytit asian.
Yhteiskunnan asenneilmasto heijastuu koko yhteiskuntaan ja pelkkä naisten syyllistäminen ei ole ratkaisu. Ainoa toimiva ratkaisu olisi muuttaa asenneilmastoa.
Lasten ollessa pieniä minäkin tarjouduin monta kertaa jäämään koti-isäksi ja hoitamaan kaikki kotityöt aamusta iltaan, jos vaimo puolestaan huolehtisi rahan ansaitsemisesta.
Se ei vaimolle sopinut, ei halunnut perheen "kituvan" vain yhden ihmisen palkalla. Kilttinä miehenä annoin naisen tässäkin asiassa sanoa ratkaisevan sanan.
...kyllä olisit voinut ottaa vastuusi koko perheen hyvinvoinnista ja jäädä vaimosi natkutuksesta huolimatta kotiin, koska sinulla oli selkeästi tuossa tilanteessa vilpitön palveluhalu ja tahto kantaa vastuusi perheen henkisestä hyvinvoinnista.
Nykyisellä elämänkokemuksella ajatellen niin olisi tietenkin pitänyt tehdä.
No, eipä päässyt vaimo ainakaan sanomaan, että mies määrää kaikesta ja hän joutuu uhrautumaan...
Olen tehnyt pitkän uran työelämässä, mutta se on minulle loppujen lopuksi "yks vitun maku". Yhtä hyvin olisin voinut tehdä kotihommia sen ajan.
Mies ei ole perheenpää.
Parisuhteessa, joka muodostuu kahden AIKUISEN ihmisen suhteesta, on tasan 2 perheenpäätä. Emme elä Iranissa, jossa naiset ovat lapsen asemassa päätösten suhteen. Sinä tunnut usein vertaavan suomalaisten naisten hyvää asemaa johonkin muuhun,fundamentalistiseen, maahan, jossa naisella ei ole aikuisen asemaa yhteiskunnassa, ja kritisoit feministejä, kun puhumme muiden maiden epäoikeudenmukaisuuksista, silti olet nyttuomassa samanlaista kulttuuria tänne!! Jos sinä olet teidän perheessänne perheenpää ja vaimosi lapsen asemassa, niin sääntö koskee vain ja ainoastaan teidän perhettänne, se ei ole yleispätevä normi suomalaiselle perhe-elämälle.
velvollisuutena on rakastaa perhettään kuin Kristus seurakuntaansa.
Vaimon asema perheessä ei ole sen epätasa-arvoisempi kuin vaikkapa hallintojohtajan asema toimitusjohtajan rinnalla... kukas nyt haluaisi lapsen kanssa naimisiin mennä? Eihän meillä onneksi lapsina ketään naiteta, vaan itse meillä vakat kantensa valitsevat.
Miten muuten teidän parisuhteessa menevät päätökset ristiriitatilanteissa? Meillä suurin piirtein niin, että otamme aika vuorotellen toisiamme kai huomioon?... Ehkäpä toisaalta juuri tuo korostaminen siitä, ettei kumpikaan ole vastuussa toisen päätöksistä (vaikka itse asiassa avioliitossa kaikki päätökset useimmiten koskevat molempia) on osaltaan sitten noita erojakin aiheuttamassa.
Jollei mies ole vastuussa vaikkapa lastensa henkisestä ja hengellisestä kasvatuksesta (kuten perheen päänä tulisi olla), tai kiinnostunut vaimonsa tarpeista (kuten perheenpäänä tulisi olla) ja jämäkästi ohjaa taidolla kotiansa, niin ohuella pohjalla maataan. USA:lainen tutkimus osoitti, että naisten eräs suurimpia syitä voida huonosti avioliitossa oli juuri se, ettei mies kantanutkaan vastuutaan perheen päänä...
Totta kai mies on perheenpää - hänet on siihen tehtävään luotu. Tasa-arvon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä sen enempää, kuin sillä, että naisen tehtävänä on synnyttää, kun lasta tahdotaan. Feministi nyt ei tätä ymmärrä, mutta se voi olla odotettavissakin... en tietenkään tuota oletakaan - korjaan vain virheellisen käsityksesi siitä, että vaimo olisi jotenkin lapsi tai lapsellinen...
Mitäs epäoikeudenmukaista on siinä, että mies on viime kädessä vastuussa perheestään?
Mistä on peräisin tieto, että mies on luotu perheen pääksi?
...sanoivat, niin sitten tajusin sen minäkin :-)
Kyllä se ihan raamatussa on, että miehen tulee osata johtaa taidollisesti perhettänsä - vaikkapa Paavalin kirjeissä...
Paavali vastaan minä - ihminen vastaan ihminen.
"perheen pään...velvollisuutena on rakastaa perhettään kuin Kristus seurakuntaansa."
Niinpä tietenkin, vertaat siis miehiä jumalaan. perhe on miesjumalan mikrokosmos. Tyypillistä miehistä pompösismiä, anteeksi, uskovaista ylimielisyyttä.
"Vaimon asema perheessä ei ole sen epätasa-arvoisempi kuin vaikkapa hallintojohtajan asema toimitusjohtajan rinnalla..."
Aivan eli perheessä on 2 perheenpäätä.
"kukas nyt haluaisi lapsen kanssa naimisiin mennä? Eihän meillä onneksi lapsina ketään naiteta, vaan itse meillä vakat kantensa valitsevat."
Uskovaiset miehet haluavat viime kädessä nähdä naiset _lapsen asemassa_ , ei lapsina.
"Miten muuten teidän parisuhteessa menevät päätökset ristiriitatilanteissa? Meillä suurin piirtein niin, että otamme aika vuorotellen toisiamme kai huomioon?..."
Siten, että niistä keskustellaan, hyvät ja huonot puolet analysoidaan. Toisinaan toinen antaa periksi, toisinaan toinen. Kyllä sen pohjimmiltaan huomaa, mikä on toidelle niin tärkeä asia, että hänelle voi antaa myöten, jos tietää hänen tulevan siitä hyvilleen. Tapauskohtaista, ei siis niin, että mies tekee lopullisen päätöksen.
"Ehkäpä toisaalta juuri tuo korostaminen siitä, ettei kumpikaan ole vastuussa toisen päätöksistä (vaikka itse asiassa avioliitossa kaikki päätökset useimmiten koskevat molempia) on osaltaan sitten noita erojakin aiheuttamassa."
Kuka tällaista korostaa? Molempien aikuisten toimiminen suhteessa aikuisen päättäjän asemassa itsenäisesti toisiaan kuunnellen johtaa päinvastoin toisen kunnioittamiseen.
"Jollei mies ole vastuussa vaikkapa lastensa henkisestä ja hengellisestä kasvatuksesta (kuten perheen päänä tulisi olla), tai kiinnostunut vaimonsa tarpeista (kuten perheenpäänä tulisi olla) ja jämäkästi ohjaa taidolla kotiansa, niin ohuella pohjalla maataan."
Molemmat aikuiset ovat tästä vastuusta, ei vain mies.
"USA:lainen tutkimus osoitti, että naisten eräs suurimpia syitä voida huonosti avioliitossa oli juuri se, ettei mies kantanutkaan vastuutaan perheen päänä..."
Muistan hämärästi kuulleeni jotain vastaavaa, kyseessä oli uskovaisten tekemä tutkimus, sitä ei voi verrata normaaleihin ihmisiin.
"Totta kai mies on perheenpää - hänet on siihen tehtävään luotu."
Ei ole yksinään. Perheessä on kaksi perheenpäätä.
"Tasa-arvon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä sen enempää, kuin sillä, että naisen tehtävänä on synnyttää, kun lasta tahdotaan. Feministi nyt ei tätä ymmärrä, mutta se voi olla odotettavissakin... en tietenkään tuota oletakaan - korjaan vain virheellisen käsityksesi siitä, että vaimo olisi jotenkin lapsi tai lapsellinen... "
Kyse on nimenomaan tasa-arvosta, molemmat sukupuolet ovat aikuisia ja päätösvaltaisia. Sinun mallissasi nainen on lapsen asemassa vaikka ei ole lapsi, yrität nyt vääristellä asioita.
"Mitäs epäoikeudenmukaista on siinä, että mies on viime kädessä vastuussa perheestään? "
Molemmat ovat päätösvaltaisia, kyse on tasa-arvosta tältäkin sektorilta katsottuna.
löytyy alku sovinismille. Sieltähän kaikki uskovaiset sovinistit löytävät erittäin näppärästi materiaalia, jolla saadaan naiset alennettua eläimen tasolle. Minua ei vakuuta tuhansia vuosia sitten ehkä eläneen miehen mielipide siitä, mitä naiseus tai mieheys on.
tuskin vakuuttaa minua sinun... :-)
"Uskovaiset miehet haluavat viime kädessä nähdä naiset _lapsen asemassa_ , ei lapsina. "
Kysyisin:
1. Montako uskovaa miestä/naista/pariskuntaa tunnet henkilökohtaisesti?
2. Mistä olet saanut päähäsi, että he haluaisivat nähdä naisen lapsen asemassa?
Siinä missä minä näen avioliiton yhdeksi lihaksi (ruumiiksi) tulemisena, sinä näet sen enemmänkin siamilaisten kaksosten kaksipäisenä vertauskuvana - jännä metafora, ei siinä mitään :-)
1. 5 uskovaa miestä, 4 uskovaa naista ja 3 pariskuntaa.
2. Heidän ja sinun puheistasi. Pitämällä kahdesta aikuisesta vain toista päätöskelpoisena, alennetaan toinen aikuisista päätöskyvyttömäksi. Myös lapset ovat päätöstoimikelvottomia. Mitä enemmän te uskovaiset puhutte, sitä enemmän käsitykseni vahvistuvat teistä. Kuten joku sanoikin, teidän puheenne on varsin huonoa mainosta aatteellenne.
"Siinä missä minä näen avioliiton yhdeksi lihaksi (ruumiiksi) tulemisena, sinä näet sen enemmänkin siamilaisten kaksosten kaksipäisenä vertauskuvana - jännä metafora, ei siinä mitään :-) "
En näe, kyllä molemmat aikuiset ihmiset taaplaavat ihan omilla jaloillaan, samaan suuntaan. Teidän metaforassanne, nainen joutuu luopumaan omasta itseydestään, miehen hyväksi.
ja minun näkemyksissäni on se, että minun näkemykseni eivät pyri sortamaan ketään. Toinen ratkaiseva ero minun hyväkseni on se, että minun näkemykseni perustuvat myös puhtaaseen järkeen ja oikeudenmukaisuuteen, kun Paavalin näkemykset pyrkivät alentamaan toisen sukupuolen ja viemään siltä ihmisoikeudet.
Mitä kertoo sinusta se, että sinä mieluummin tuet sellaisen henkilön näkemyksiä, joka saa alkunsa epäoikeudenmukaisuudesta ja pahuudesta? Mietipä sitä.
"Toinen ratkaiseva ero minun hyväkseni on se, että minun näkemykseni perustuvat myös puhtaaseen järkeen ja oikeudenmukaisuuteen..."
Oi puhdas järki ja oikeudenmukaisuus, upea löytää teidät :-) niin kauan sitä etsin, Minnassako löysin?
Eihän avioliitto sorra ketään - ei rakastava kristitty mies voi pakottaa vaimoaan mihinkään, onneksi... Ellei vaimo halua tukea miestään perheen päänä, niin minkäs sille voi. Se ei sulje pois sitä, että Raamattu pitää asiaa ideaalina. Sortaminen taas ei ole koskaan Sanan mukaista - silloin käsität jo lähtökohtaisesti avioliiton valtapelinä... Mutta jo sananlasku sanoo "parempi asua katon kulmalla, kuin toraisan vaimon vaivattavana", joka osoittaa, että on vaimoja ja vaimoja...
Mielenkiintoista, että sanot Paavalin kirjeiden saavan alkunsa epäoikeudenmukaisuudesta ja pahuudesta - ehkäpä uskomme kuitenkin jo lähtökohtaisesti eri tavalla, ja se, mitä sinä sanot valkeudeksi, onkin lopulta minulle pimeyttä. Esim. tulkitset "perheen pää" -ajatuksen, että siinä mies diktatorisesti sortaa naista ja lapsiaan... kun taas jos ajatellaan päätä yleensä, niin sehän pyrkii tekemään järkeviä päätöksiä, että koko keho voisi hyvin, myös kuuntelemaan "sydäntään" jne... jos taas sydän autonomisena lihaksena toimii aivojen kanssa epätahtiin... niin kroppa voi huonosti. Jne.
Mutta noin yleensä toivotan sinulle kaikkea onnea elämäsi tiellä - ehkäpä joskus epäilet myös järkesi aukotonta puhtautta ja oikeudenmukaisuutta... minäkin olen hiljalleen alkanut huomaamaan, ettei omani yllä noihin...
...on taas ihan eri asia kuin käsite "perheen pää". Meillä vaimo tekee valtaosan lapsille tehtävistä hankinnoista koskevista päätöksistä - viime kädessä hän voi sanoa minulle, minkä kodin hankkisimme (tuskin ostaisin hänelle vastenmielistä taloa), jne.
Päätöskelpoisuus on ihan eri asia kuin käsite "perheen pää"... tuskin moni haluaisi huithapelia vaimokseen?
"tulla yhdeksi lihaksi" -metafora sisältää myös ajatuksen siitä, että mies tulee yhdeksi lihaksi naisen kanssa samoin kuin toisin päin... ja totta tosiaan, molemmat luopuvat omasta itseydestään toisen hyväksi... "sillä eihän kukaan vahingoita omaa lihaansa vaan vaalii sitä"... siitä Raamattu puhuu paljon ja useassa kohtaa, eikä se jää todellakaan epäselväksi, että SEKÄ nainen ETTÄ mies luopuu avioliitossa "itseydestään" toisen hyväksi (ei siis vain sinun sanojesi mukaan nainen miehen hyväksi - kyllä Raamattu puhuu selkeästi, että kumminkin päin se menee). Kahden itsenäisen (egoistisen?) ihmisen suhde ei ole suoranaisesti kristillinen metafora avioliitosta, tosiaankaan.
Ts. toisaalta on hyvä, että ehkäpä tämän keskustelun pohjalta on sinulle selkiytynyt, että esim. sinun ajatuksesi parisuhteesta ei tunnu vastaavan kristillistä ajatusta avioliitosta "yhdeksi lihaksi" tulemisena.
Minua ei kiinnosta, onko tämä puhe "hyvää mainosta" - kristillisyyden ei ole syytä pyrkiä "salaamaan" sitä, mitä se pitää ideaaleina ja mitä se opettaa saadakseen lisää "maksavia jäseniä"... vaikka joku ev. lut. kirkko maallisena organisaationa saattaisi tuommoista asiaa harjoittaakin? Kyllä rehellisyyden sen suhteen, "mitä tuotetta tarjotaan" tulee olla kaiken markkinoinnin ja mainonnan perusta.
Kristinusko on myös vapaaehtoinen valinta, ei asia, joka voidaan aivopestä ihmiselle (muuten se ei ole aitoon rakkauteen pohjautuvaa). Siksi esim. itse kuulun kirkkokuntaan, jossa lapsiani ei kasteta, vaan he valitsevat sitten kun valitsevat haluavatko tulla kastetuiksi - seurakunnallani ei myöskään ole verotusoikeutta jne... vaan se elää aktiivisten jäsentensä tuella - tai kuolee, jos se tuki loppuu, eikä kukaan usko sen toiminnan mielekkyyteen. Ja niin sen pitää ollakin.
Semmoista. Eli summa summarum:
1. en ole itse löytänyt, että perheen pää-ideaali alistaisi ketään, koska ei rakkauteen pohjaavassa ihmissuhteessa voida alistaa toista - valtapelissä kyllä - mutta se ei liene kristillinen(kään) ideaali
2. tiedostanet nyt, mikä ero on egoistisella "itseyden" säilyttävällä asenteella ja kristillisellä avioliittoideaalilla - metaforalla "yhdeksi lihaksi tulemisesta".
...ja jos/kun pidät sitä huonona mainoksena, niin et ainakaan puolivillaisesti kutsu itseäsi kristityksi ilman aihetta, jolloin kaikki tietävät, mitä kantaa edustat - joka on aina parempi kuin häilyä dundeen varassa jne. - eikö totta?
"Esim. tulkitset "perheen pää" -ajatuksen, että siinä mies diktatorisesti sortaa naista ja lapsiaan... kun taas jos ajatellaan päätä yleensä, niin sehän pyrkii tekemään järkeviä päätöksiä, että koko keho voisi hyvin, myös kuuntelemaan "sydäntään" jne... jos taas sydän autonomisena lihaksena toimii aivojen kanssa epätahtiin... niin kroppa voi huonosti. Jne.
Tuo ylläoleva on sinun luulosi siitä, miten minä tulkitsen perheenpää-ajatuksen. Diktaturismi riippuu sinun mallissasi täysin siitä, millainen mies sattuu olemaan. Jätät naisille aika orvon perinnön eli hyvän tai huonon tuurin.
Mitä tulee sinun näkemykseesi perheenpää-ajatuksesta, loukkaavaahan ajatuksessasi on juuri se, että oletat vain miehen tekevän lopullisia järkeviä, oikeudenmukaisia päätöksiä eli tässä tulemme juuri asian ytimeen: alennat naisen lapsen/itsemääräämisoikeudettoman asemaan. Tämä on se ydin, jota kieltäydyt sitkeästi näkemästä. Loukkaavinta käsityksessäsi on siis nimenomaan miehen nostaminen ylemmälle tasolle kuin millä nainen on. Jos olisit todella sitä mieltä, että molemmat ovat yhtä arvokkaita ja järkeviä ja viisaita päätöksentekijöitä, olisi perheessä kaksi päätä. Vertauksesi kaksipäisestä metaforasta ontuu siksi, että ymppäät sen väkivalloin omaan käsitykseesi. Kuvainnollisesti ilmaistuna malli, josta tasa-arvoiset ihmiset puhuvat on se, että parisuhteessa on kaksi aikuista, _yhteisistä asioistaan_ yhdessä päättävää ihmistä. Siis kaksi samaan suuntaan käsi kädessä kävelevää ihmistä. Ei yhteensulautunutta miesmuodon ottanutta, eikä kaksipäistä sulautumaa.
""tulla yhdeksi lihaksi" -metafora sisältää myös ajatuksen siitä, että mies tulee yhdeksi lihaksi naisen kanssa samoin kuin toisin päin... ja totta tosiaan, molemmat luopuvat omasta itseydestään toisen hyväksi... ""
Teidän mallissanne nainen joutuu luopumaan enemmän itseydestään, onko se oikeudenmukaista? Onko oikeudenmaukaista, että yhdeksi tuleminen vaatiii niin runsaan menetyksen kuin alentamisen itsensä miehen alapuolelle? Käsityksenne tai sanoisinko teidän tulkintanne Raamatusta tältä osin pohjaa näkemykseenne, että mies on korkeampi olento kuin nainen. Et ikinä saa vakuutettua minua mallinne kelpoisuudesta tai oikeudenmukaisuudesta, sillä kyseessä on sorto, ja minä en hyväksy sortajia.
"1. en ole itse löytänyt, että perheen pää-ideaali alistaisi ketään, koska ei rakkauteen pohjaavassa ihmissuhteessa voida alistaa toista - valtapelissä kyllä - mutta se ei liene kristillinen(kään) ideaali "
Itsensä nostaminen jalustalle yli toisen ihmisen ihmisen, ei missään nimessä ole rakkautta, se on ylimielistä sortamista, väheksymistä. Jo se, että mies odottaa tulevansa automaattisesti perheenpääksi, kertoo ylimielisestä, itseään ja omaa arvoaan korostavasta miehestä.
"2. tiedostanet nyt, mikä ero on egoistisella "itseyden" säilyttävällä asenteella ja kristillisellä avioliittoideaalilla - metaforalla "yhdeksi lihaksi tulemisesta"."
Kyllä minulle on ollut alusta asti selvää, mallinne epäoikeudenmukaisuus ja sortomentaliteetti. Puhuisin jopa häpäisystä.
Mielenkiintoista on, että edelleenkin pidät kahden aikuisen tasaveroista, rakastavaa suhdetta egoistisena?
Minusta miehen halu saada olla perheenpää eli ylempänä toista puolisoa, on osoitus äärimmäisestä ylimielisyydestä egoismista.
Toisen osapuolen painaminen alas ja itsensä korottaminenko on sitten epäitsekästä?
Käsittämätöntä, käsittämätöntä...?!
MInä tunnen useita naisjohtajia, joilla on lapsia. Mistä ihmeestä sinä olet tuollaista saanut päähäsi? Eipä silti, ei kaikki miehetkään lapsia halua. Siinä mielessä et eroa heistä ja olet tasa-arvoinen tai ainakin samassa asemassa.
Omaan osaani olen aivan tyytyväinen tällä hetkellä.
Sinulla on muuten yleisesti hyviä mielipiteitä, joissa olen suuressa määrin samaa mieltä.
Kyse on siitä, että ei ole oikein, että lisääntymisen kustannukset ovat työnantajan maksettavina.
Kun mietitään vaihtoehtoja, palstalla tuntuu henkenä olevan, että kustannukset tulisi siirtää yksin äidille, mikä on mielestäni törkeää.
Hyviä ajatuksia ovat esille tuoneet muun muassa nimimerkki naisyrittäjä, joka ehdotti työnantajan kustannuksien muuttamista verovähennyskelpoisiksi.
Toinen esillä ollut idea on perhevakuutus ja nyt tapellaan, pitäisikö isän osallistua vakuutukseen vai vähennetäänkö se yksin naisen palkasta.
Itse olen sitä mieltä, että isyyslomaa tulisi pidentää ja isän osallistua kustannuksiin, mutta ei maksaa äidin äitiyslomaa vaan tavallaan omaa isyyslomaansa.
Jotenkin tuntuu siltä, että nykykään keskustellaan lapsista kuin rasitteina, ikävinä velvollisuuksina tai välttämättöminä pahoina. Olin lukevinani samaa henkeä rivien välistä. Jos tuo on lähtökohta, en ennusta parisuhteelle kovin pitkää ikää sen jälkeen kun lapset tulevat se pilaamaan.
mielestäni ajatuksesi jo lähtökohtaisesti on virheellinen. Minun käsitykseni asiasta on, että lapsien hankkimista lykätään pääsääntöisesti siksi, että pelätään oman vapauden menettämistä. ei voi enää jäädä duunin jälkeen baariin roikkumaan tai lähteä rinkka selässä Intiaan. Ihmiset hakevat jatkuvasti kovempia elämyksiä ja kilpailevat niillä. Ihan tosi, kyllä sen huomaa, kun juttelee vaikka 40-kymppisen markkinointijohtajan kanssa, joka on ollut duunissa siellä ja täällä ja nyt sitten tuskailee kahden alle kouluikäisen tenavan kanssa. Tämä ilmiö ei ole siis mikään naisten jutta vaan sanoisinpa miesten pelkäävän lasten hakkimista vieläkin enemmän.
Tästä oli juttu Helsingin sanomissa juuri vähän aikaa sitten. Nuoret kokivat perheen perustamisen "elämän" ja vapauden loppumiseksi.
Se on nykyajan henki...vapaus, itsenäisyys kokeminen ja kertakäyttöisyys...ei haluta olla mistään riippuvaisia.
miksi pitäisi olla riippuvainen?
En todellakaan tiedä, kun en itse ole, olen nykyajan kuva.
Lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan, vanhemmatkin kai lapsistaan, lemmikit omistajistaan ja yritykset rahoittajista ja asiakkaistaan. Yhteiskunta perustuu erilaisiin riippuuussuhteisiin.
Vahemmat ovat erittäin riippuvaisia lapsistaan, koska koska niiden hoitaminen on erittäin vastuullista kokopäivätyötä. Listaasi voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi... miehet naisista ja naiset miehistä... ihminen on sosiaalinen eläin, Maslow väsäsi oikein jonkin tarvehierarkiankin. Korkeakoulussa opettivat, että itsenäinen on samalla itsekäs...
"Onko tasa-arvoa, että miehelle sekä ura että perhe ovat itsestäänselvyyksiä, mutta naisen tulisi edelleen tehdä valinta ja valita vain jompikumpi?"
Itse asiassa nainen voi valita, ilman että siinä olisi mitään ihmeellistä, panostaako perheeseen vai uraan. Pieni osa miehistä voi panostaa uraan ja lopuilla ei ole mahdollisuutta edes siihen. Nainen voi perustaa perheen ilman miestä. Miehelle tämä ei ole mahdollista. Mikä sitten on tasa-arvoa?
Muodostaa biologia, on asioita joihin on mahdoton vaikuttaa, tämä on yksi niistä. Nainen voi perustaa yksin perheen koska hän voi synnyttää lapsia. Kuitenkin lapsensa hoitamatta ja huoltamatta jättäminen on valinta, sen valinnan tekevät usein miehet, ikävä kyllä.
Valitsin lapsen, tai se valinta tehtiin yhdessä. Pätkätyö loppui sopivasti, kun äitiysloma alkoi, joten näistä paljon parjatuista "työnantajan kustannuksistakin" päästiin. Mies toi silloin leivän taloon, kävi töissä. Päivääkään en antaisi pois, vaan tämä oli tietysti vain minun valintani. Aikuisten ihmisten tulisi pystyä itse tekemään valintojaan, sillä sitähän elämä on, valintoja. Jotkut asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Äitiysloman loputtua palasin työelämään ja mies jäi vanhempainlomalle lasta hoitamaan kotiin. Minä toin leivän kotiin.
Yltäkylläistä ei ollut, mutta hyvin pärjättiin, mistään ei ollut puutetta kun tarkasti osasi elää. Kai sitten olen ollut vain onnekas kun asiat ovat tapahtuneet "oikeassa" järjestyksessä.
kai tästäkin joku vääräleuka asian vääntää... mutta antaa mennä kun on alamäki...
Kuka sinut tuohon kaavaan pakottaa..? Isäsi? Äitisi? Miehesi? Yhteiskunta?
Kuka sanoo ettet voisi tehdä mitä haluat? Riko rajoa ja ole itsenäinen, älä vikise.
on elämää vastaan, siis pyydä mahdotonta... Lauletaan laulussa. Itseni verran elämää seuranneena voinen todeta, että kaikkea ei voi saada. Eikä varmasti pidäkkään saada. Joskus teini-ikäisenä sitä polki jalalla lattiaa huutaen:"mutta minä haluan!".
Ihmeekseni sain ajan myötä huomata, että kaikkea ei voi saada. Elämä on valintoja ja arvojen arvuuttamista. Olen myös huomannut, että itsestäänselvyyksiä ei löydy edes arkisimmista asioista.
Elämä on valintoja. Feminismin ura/perhejulistuksissa tuntuisi olevan nimenomaan se vika, että pitää saada kaikki. Tilaa ei ole valinnoille eikä kompromisseille. Tilaa ei ole myönnytyksille. Arvoja on joko liikaa tai niitä on liian vähän. Tokikaan ei ole feminismiä arvostaa uraa sekä maallista mammonaa. Tuo on maan tapa nykyaikana.
Tosin mielestäni ei vieläkään voida valtiovallan voimin säätää siitä, että kuka perheessä käy työssä ja minkä verran tai kuka hoitaa kotitöitä minkäkin verran. Nykyiset arvot kuitenkin edistävät feministienkin arvoja. Urakeskeisyys sekä menestys materiaalisesti yhteiskunnan arvoina tukevat feministien näkemystä naisesta uraohjuksena.
Siis... Ei, ei ole lainkaan tasa-arvoista tai edes oikeudenmukaista, että mietimme rahan ja perheen välillä. Ei ole mitenkään oikeudenmukaista että mahdollisuus uuteen supermersuun menee lapsien edelle. Ei ole mitenkään tasa-arvoista, että lapsen kustannuksella rakennamme omaa uraamme parantamaan omaa egoamme.
Sinua en mitenkään tuomitse. Kirjoituksistasi päätellen olet kovan työmoraalin omaava kaupunkilainen. Käsittääkseni olet yrittäjä. Pidät tärkeänä menestystä yritysmaailmassa. Et halua jäädä kakkoseksi kenellekkään. Olen myös käsittänyt, että sinulla ei ole lapsia. Mutta olen myös saanut kirjoituksistasi käsityksen, että et lapsia ole haluamassakaan. Tuossahan ei ole mitään väärää. Itseasiassa se on hyvinkin oikeaa toimintaa nykymaailmassa. En siis ole mitään kiveä heittämässä.