Filosofian maisteri Liisa-Maria Nitomäki tutki kirjaa varten TKK:n tyttökulttuuria sekä naisten yhteisöllisyyttä ja identiteettiä.
Otteita kirjasta Rakkaat teekkarisiskot
Naisteekkarit järjestäytyivät jo 1930-luvulla. 1970-luvulla toiminta loppui, mutta se elvytettiin uudelleen parivuotta sitten. Alkuaikoina oli tarve kehittää juuri naisille sopivaa toimintaa. "Emmehän me mihinkään rahoja tarvitse. Emme juo, emme polta, naisia olemme itse vastasi eräs teekkarityttö 1933. Feminismi ei ole koskaan ole ollut Otaniemessä suosiossa, vaikka siellä 1980-luvulla toimikin muutaman vuoden naisten vapautusrintama. Nykyisin moni naisteekkari pyrkii tasavertaisuuteen käyttäytymällä kuin mies. "miesten tavat olivat oikeat tavat, ja tyttömäisyydet piti karistaa pois, jos halusi toimia oikealla tavalla. Siinä sitten kaikista tuli vähitellen hyviä jätkiä", 1990-luvulla opiskellut Emilia kirjoitti Nitovuorelle. Miesten suhtautuminen naiskollegoihin on aina ollut kaksijakoista. Jotkut ovat yrittäneet iskeä, toiset ovat leimanneet teekkarinaiset rumiksi ja epänaisellisiksi.
Mikä saa suomalaisen naisen pyrkimään tasa-arvoon niin voimakkaasti, että on valmis luopumaan jopa omasta naiseudesta tasa-arvon nimessä? Eihän kukaan mieskään, joka valitsee lastentarhaopettajan työn, pyri muuttumaan naiseksi.
Otteita kirjasta Rakkaat teekkarisiskot
Naisteekkarit järjestäytyivät jo 1930-luvulla. 1970-luvulla toiminta loppui, mutta se elvytettiin uudelleen parivuotta sitten. Alkuaikoina oli tarve kehittää juuri naisille sopivaa toimintaa. "Emmehän me mihinkään rahoja tarvitse. Emme juo, emme polta, naisia olemme itse vastasi eräs teekkarityttö 1933. Feminismi ei ole koskaan ole ollut Otaniemessä suosiossa, vaikka siellä 1980-luvulla toimikin muutaman vuoden naisten vapautusrintama. Nykyisin moni naisteekkari pyrkii tasavertaisuuteen käyttäytymällä kuin mies. "miesten tavat olivat oikeat tavat, ja tyttömäisyydet piti karistaa pois, jos halusi toimia oikealla tavalla. Siinä sitten kaikista tuli vähitellen hyviä jätkiä", 1990-luvulla opiskellut Emilia kirjoitti Nitovuorelle. Miesten suhtautuminen naiskollegoihin on aina ollut kaksijakoista. Jotkut ovat yrittäneet iskeä, toiset ovat leimanneet teekkarinaiset rumiksi ja epänaisellisiksi.
Mikä saa suomalaisen naisen pyrkimään tasa-arvoon niin voimakkaasti, että on valmis luopumaan jopa omasta naiseudesta tasa-arvon nimessä? Eihän kukaan mieskään, joka valitsee lastentarhaopettajan työn, pyri muuttumaan naiseksi.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Lastentarhoissa tarvitaan nimenomaan miehekkäitä miehiä, ikään kuin roolimalleiksi.
Insinöörimaailmassa taas naisellisuus ja siihen liitetyt arvot eivät ole samalla tavalla tarpeellisia. Insinöörimaailma on toimintatapoineen hyvin miehinen ja naisten odotetaan toimivan miesten tapaan, mutta pysyvän naisina. Insinöörin on osattava olla kylmän harkitsevainen, kova neuvotteluissa ja kyettävä vaatimaan ja komentamaan.
Helposti naisena joutuu tytötellyksi ja pääsee kahvinkeittäjäksi jos sellaiseen suostuu On vieläkin insinööritoimistoja, joissa on töissä yksi nainen ja sitten ihmetellään, kun tämä ei automaattisesti hoidakaan sihteerin töitä.
Opiskeluaikanani tein sijaisuuksia puhelinvaihteissa ja aina minua tuuraamaan taukojen ajaksi tuli joku yrityksen NAISinsinööreistä, miesten arvolle tällaiset työt kun eivät ilmeisesti sopineet.
Tällaisessa ympäristössä on aika vaikea pysyä naisellisena naisena ja toimia kuitenkin perinteisessä miehen ammatissa.
Pikemminkin tuo sinun lainaamasi kohta kertoo siita teenäisyyden maailmasta mihin naiset on pakotettu 30-luvulla. Tärkeää oli todistaa hyvätapaisuus ja vaatimattomuus.
Miehekkäiden tapojen omaksumisessa voi olla syynä se että se on kivaa.
Naisellisuuteen usein liitetty avuttomuuden ja miehiseen älyyn turvautumisen mallin jättäminen on tottakai -teekkarisiskolla- järkevää.
Identiteettikriisistä tuskin on kyse jos naiset napsivat, miesten perinteiseen elämään kuuluvia, vapauksia ja huvituksia. Kyse on nähdäkseni tasa-arvoistumisesta sekä teeskentelystä luopumisesta.
Kun katsotaan tosiasioita, kysymys on identiteettikriisistä. Nykynainen etsii paikkaansa nyky-yhteiskunnan työelämän vaatimusten ja oman naiseuden välillä. Perinteinen naisen rooli ei tyydyttänyt kaikkia naisia. Nykyisin osa naisista varmasti ajattelee kun pyrkii miehen kaltaiseksi niin ongelmat ratkeavat. Naiset tulevat huomaamaan, että sekään ei ole hyvä, sillä monien naisten kohdalla tämä johtaa mielenterveyden pettämiseen ja äitiyden ihanteiden hylkäämiseen.
Naisten korkeakouluopiskelijoiden mielenterveydenhäiriöt ovat lisääntyneet hälyttävästi. Lääkärilehdessä julkaistussa tutkimuksessä lähes joka kolmas naiskorkeakouluopiskelija kärsii hoitoa vaativasta mielenterveydenongelmasta. Mitä on mielenterveys? Mieleltään terve ihminen on ihminen, jolla selkeä käsitys itsestään ja vahva omaan sukupuoleen kuuluva identiteetti. Persoonallisuushäiriössä ihmisen koko minäkäsitys on epäselvä. Neurooseissa ihmisen sukupuoli-identiteetti on epäselvä, vaikka muuten minäkäsitys on selkeä.
Äitiys on naisen kypsyyskoe. Hyvä kypsyystesti naiselle on se, miten selviytyä äitiyden ja työelämän vaatimusten välillä liikaa ahdistumatta. Ne, jotka ovat tarpeeksi kypsiä, pystyvät tasapainoilemaan äidinroolin ja työelämän vaatimusten välillä, vaikka nämä vaativat vastakkaisia ominaisuuksia. Vahvan naisellisen identiteetin omaaville naisille ei myöskään tule synnyksen jälkeisiä masennusvaiheita tai frigiditeettiä. Suomen lapsettomuusongelmaa ei pystytä ratkaisemaan taloudellisella porkkanalla. Monet näistä naisista, jotka jäävät lapsettomiksi, eivät kykenisi synnyttämään vaikka minkälaisia taloudellisia palkkioita jaettaisiiin. Ne naiset, jotka synnyttävät, eivät tee lapsia rahan takia. Monille naisille riittää kodinhoidontuki ja lapsilisät mainiosti. Kysymys on siitä minkälaisia arvoja ja miten vahva naisellinen identiteetti naiselle kehittynyt lapsuudenperheessä. Luonto on järjestänyt niin, että äitiys vaatii naisilta suurempaa kypsyyttä kuin isyys miehiltä. On selvää, että näin ei voi jatkua. Tätä menoa Suomi on kohta lapseton maa, jossa joka toisella naiskorkeakouluopiskelijalla on vaikeita mielenterveydenhäiriöitä.
Perinteisestä naisen roolista vapautuminen on aiheuttanut monille naisille ylilyöntejä ja jossain vaiheessa pakko tapahtua korjausliike toiseen suuntaan, muuten koko yhteiskunta joutuu kaaokseen.
"Kysymys on siitä minkälaisia arvoja ja miten vahva naisellinen identiteetti naiselle kehittynyt lapsuudenperheessä."
Lapsuudenkodin syyksi on turha vierittää mitään, kaikki on itsestä kiinni olipa lapsuus millainen tahansa! Näinhän miehillekin sanotaan...
Näen melkein pyhimyskehän pääsi yläpuolella (ja krokotiilinkyyneleet poskilla), kun puhut naisten mielenterveysongelmista ja perinteisen naisen roolin hylkäämisestä "ylilyönteineen".
On kerrassaan kiintoisaa havaita, että kaikki ovat kriisissä, ainakin, jos tätä palstaa on uskominen. Naisilla identiteettikriisi ja mielenterveyshäiriöt kasvaneet, miehillä identiteettikriisi (naisistuvat yms) ja mielenterveyshäiriöt kasvaneet, lapset myös hirmuisissa kiiseissä ja mielenterveyshäiriöt kasvaneet. Työntekijöistä tehdään hulluja vaatimusten kiristyessä, työnantajat kaameessa stressissä..en jaksa luetella. Mistä johtuu, feministeistäkö? Ollaanpas me varsinaisia noitia.
Montako mielenterveysongelmien kanssa kamppailevaa naista tunnet henkilökohtaisesti? Minä en tunne yhtään. Joskus lapsuudessa tunsin maatalon emännän, joka oli ollut mielenterveyshoidossa. Hän oli erittäin perinteinen nainen, täydellinen hoivaaja, koti aina siisti, ystvällinen, kaunis, ahkera.
Näin on. Amatöörit tärkeinä pohtii naisen psyykeä ja löytävät syynkin, ei vain naisten ongelmiin, vaan lähes kaikkeen: naiset ovat alkaneet vaatia tasa-arvoa, pirulaiset. Ja koko maa menee kantturalleen.
Tunnen moniakin naisia, jotka kamppailevat mielenterveydenhäiröistä. Suurin osa ihmisistä häpeää omia psyykkisiä ongelmia, siksi niitä ei paljasteta yleensä muille. Tutkimukset puhuvat karua kieltä. Masennusdiagnoosit ovat lisääntyneet kaksinkertaisiksi 10 vuodessa. Mielialalääkkeiden käyttö on lisääntynyt 5-kertaiseksi samassa ajassa. Mielenterveydenongelmat ovat suurin työkyvyttömyseläkkeiden syy tällä hetkellä. Matti Rimpelä arvoi, että jopa 20% nyt lapsina olevasta ikäluokasta syrjäytyy työelämästä kokonaan mielenterveysongelmien takia. YTHS:llä on monen kuukauden jonot mielenterveyden palveluihin. Vuonna 1990 joka neljännen terveyskeskuslääkärin vastaanotolle tulevien potilaiden ongelmat ovat psyykkistä alkuperää. Nyt luku on varmasti suurempi.
"Luonto on järjestänyt niin, että äitiys vaatii naisilta suurempaa kypsyyttä kuin isyys miehiltä."
No tälläpä vasta houkuttelet suomalaisia urasuuntautuneita naisia lastentekoon :D!
että historia on täynnä aikakausia jolloin nainen on pyrkinyt olemaan aivan jotain muuta kuin on.
Miksi???
Harvempi nainen uskaltaa olla sellainen kuin on. Harvassa on ne, joille ei meikit kelpaa eikä laihista pidetä ainakin jossain elämän vaiheessa. Ulkonäköä muutetaan ja luonnetta "muutetaan" vieraiden läsnäollessa. Korsetteja käytetään ja silikoonia lisätään, leikataan ja käytetään ruiskeita silmäkulmiin ja poskipäihin. Kiristetään naamanahkaa ja imetään selluliittia...
Naiset valittavat että miehet luovat heidän kauneuskäsitteensä. Tutkimuksen mukaan tuo ei pidä paikkaansa. He luovat ne itse toinen tosilleen. Outoa vain että niitä pitää kaikkien yrittää toteuttaa!
Tällasta tuli mieleen kirjoituksestasi.
Minusta nämä naiset ovat aina halunneet olla miehiä. Jo pieninä he ovat olleet poikatyttöjä. Ympäristön suvaitsemattomuudesta johtuen he eivät ole uskaltaneet käyttäytyä avoimen miesmäisesti. Miesvaltaisella alalla miesmäinen käyttäytyminen on hyväksytympää, siellä ei tarvitse esittää naisellista naista. Kuitenkin kokonaan he eivät valmiita naiseudesta luopumaan, sillä omat homoseksuaaliset taipumukset pelottaa ja niiden olemassaolo on pakko kieltää.
mitä roskaa tällä palstalla esitetään. Joku miehenpuoli luulee tuntevansa naiset paremmin kuin naiset tuntevat. Olet niin metsässä kuin olla voi. Et tiedä edes erästä yleistä lesbo-tyyppiä: femme. Opiskele lisää tai vaihda nikkiä, noilla taidoilla et pärjää, nolaat itsesi.
Herneen kokoiset aivot eivät tajua, että naiset ovat yksilöitä, sellaisia kuin ovat tai HALUAVAT olla. Ja ihmisten tapaan, naisetkin usein haluavat olla sitä, mitä heiltä odotetaan, just niinkuin miehetkin. Laumassa on kiva olla.
Sinultakin kysyn: millaisia kokemuksia sinulla on naisena olosta?
"Herneen kokoiset aivot eivät tajua, että naiset ovat yksilöitä, sellaisia kuin ovat tai HALUAVAT olla."
_Mistään_ yhteiskunnallisista asioista ei voida puhua tekemättä yleistyksiä. En oleta, että Tapio jotain naisten elämästä tietäisi, mutta hänen asioiden esittämis -muodossaan ei ole mitään vikaa. Toisin sanoen: tämä koko foorumipalsta on turha, jos ei käytetä yleistyksiä.
Sinulla ei ole aistikokemusta aurinkokuntamme muista planeetoista (paitsi auringon valo/lämpö), mutta luulet tietäväsi niiden sijainnit ja millaisia ne ovat, esimerkiksi kooltaan. Harvasta asiasta meillä on kokemusperäistä tietoa. Tiedemiehet tekevät empiirisiä kokeita, kun tavallinen kansa tyytyy lukemaan ja uskomaan heidän kirjoittamiinsa "totuuksiin". Paljon mistään nykymaailman normaaleista keskustelunaiheista emme voi keskustella käyttämättä epäempiiristä tietoa. Asenteesi kuulostaa kummalliselta, kun itse täällä kuitenkin keskustelet epäempiirisen tiedon pohjalta. Jos sinä keskustelet lukemasi ja kuulemasi tiedon pohjalta, miksei Tapio voisi tehdä niin naisista? Ai niin, unohdin uskonnot. Pidätkö ihmismieltä kenties sielun osana, josta ei voi tehdä minkäänlaisia päteviä yleistyksiä joista voitaisiin keskustella?
Niin... nimenomaan sinun mielestäsi!
Voitko täsmentää mitä naiseus mielestäsi on?
Entä naisellisuus?
Oletko tullut ajatelleeksi, että mielestäsi avoimen miesmäisesti käyttäytyvä ei kuitenkaan ole sama asia kuin homoseksuaalisia taipumuksia omaava?
Mitä miesmäinen käyttäytyminen mielestäsi on?
Mihin luokittelet minut, joka on työskennellyt työyhteisöissä, joissa on valtaosa miehiä tai enemmistö naisia? Ja työyhteisöissä joissa on sukupuolijakauma melko lailla tasan.
Olen pukeutunut haalariin ja hypännyt traktorin hyttiin. Olen tehnyt metsätöitä. Olen vaihtanut päiväkodissä pienten osastolla paskavaippoja. Kiroilenkin ja puhun toisinaan rumasti. Olen istuttanut kukkia. Olen kirjoittanut raportteja. Olen siivonnut vessoja ja konttoreita. Olen kantanut postia. Olen tehnyt ja jakanut ruokaa. Olen istunut kokouksissa ja palavereissa. Ja paljon muuta. Jos fysiikka on asettanut rajoitteita, työ on tehty yhdessä tai apua on pyydetty vahvemmalta tai siinä on käytetty koneita. Olen tehnyt työtä työnä miettimättä miesmäisyyttä tai naisellisuutta.
Pukeudun farkkuihin ja flanellipaitaan. Pukeudun mekkoon ja siroihin kenkiin. Pukeudun haalareihin ja turvasaappaisiin. Jakkupukuun.... verkkareihin... toppiin... jne.
Koskaan en ole halunnut pois omasta kehostani. Koskaan en ole halunnut vaihtaa rintojani pienempin ja karvaisempiin. Koskaan en ole halunnut olla mies.
Tiedätkö, omasta mielestäni en ole miesmäinen nainen. Olen nainen. Naiseuteni on sisälläni ja heijastuu ulos ihmisyytenä. Olen ihminen.
Onko asioita niin paljon vaikeampi käsittää luokittelematta niitä?
Rooleja on ollut aina, kuten lyylikin kirjoittaa. On sukupuolisidonnaisia rooleja, ammattirooleja, yksilökohtaisia rooleja jne. Sama yksilö toteuttaa itsessään eri rooleja eri ympäristöissä, toimimme rooliodotusten ja omaksumiemme ihanteiden/kuvitelmien mukaan (tai ainakin yritämme toimia). Odotukset ja mallit ovat vaihdelleet ajan myötä.
Esim. nykyajan miesten odotukset naissukukunnalta vaihtelevat aika lailla, mutta tiettyjä stereotypioita kaiketi on. Ainakin ne tällä palstalla ponnahtavat esiin tuon tuostakin. Joidenkin miesten mielestä meidän naisten tulisi olla ikinaisellisia, hoivaavia, uhrautuvaisia, kunnioittaa miestä sen takia, että hän on mies, ei miehen henkilökohtaisten ominaisuuksien takia. Jos emme ole sellaisia, vaan omanlaisiamme, käytämme eri rooleja eri ympäristöissä kuten miehetkin, ollaan muka miesmäisiä.
Totuus on, että itsenäiset naiset haluavat toimia ja käyttäytyä omavalintaisesti, niin kuin itse katsovat parhaaksi. Jos nainen on herttainen, hän on herttainen, jos tuikea, niin hän on sitä, ei perusluonne kovasti muutu, käyttäytymistä voi muunnella. Käyttäytyminen pyritään sovittamaan ympäristöodotusten mukaiseksi soveltuvin osin, usein näin on helpompaa solahtaa mukaan. Miten tämä muka perimmältään eroaa miesten käyttäytymisestä?
... puoleensa vetäviä. Minä sitten nautin kuunnellessani naisia, jotka asiantuntevasti ja naisellisesti keskustelevat teknillisistä aiheista. Samaan sarjaan luokittelen tutkija, matemaatikko ymv. lukeneet, oman alansa asiantuntijanaiset. Jos nainen on jämäkkä ja asiallinen, ei se mielestäni vähennä hänen naisellisuuttaan millään tavalla. Minun tapauksessani älykkyys, oppineisuus ja ammattitaitoisuus yleensäkin lisäävät naisen vetovoimaa. Tosin pitää huomata, että tämä on minun mieliputeeni ja vain yksi, joskaan ei vähäisin tekijä, joka lisää naisen vetovoimaa.
Minäpäs en oikein usko mihinkään teknisiin asiantuntijanaisiin. Ovat jotenkin epäuskottavia. Yleensä he ovat ulkonäöltäänkin kyseenalaisia.
Minkänäköinen naisen pitäisi olla ollakseen uskottava?
"Minkänäköinen naisen pitäisi olla ollakseen uskottava?"
Ihan tavallisen naisen näköinen. Pääasia on, että hallitsee oman alueensa ja pitäytyy faktoissa, eikä kiihdy, saarnaa tai puutu toisten henkilökohtaisiin asioihin, eli pysyy asialinjalla.
Usein asiantuntijatehtävissä olevat naiset ovat ihan normaalin näköisiä. Saman näköisiä kuin naiset yleensäkin. Ainoana erona voitaisiin mainita hillitty käytös, ehkä pukeutuminen ja hillitympi ulkoasu muutenkin. Itsensä ja osaamisalueensa tunteva, määrätietoinen nainen useimmiten pukeutuu ja laittautuu yksinkertaisesti ja tyylikkäästi. Tällä en nyt tarkoita, että kaikki toimisivat näin, mutta keskimääräistä suurempi osa kuitenkin.
Suurin osa TV-toimittajanaisista, mukaan lukien kuuluttajat, ovat asiansa osaavia, hillittyjä ja asiallisesti laittautuneita naisia. Tottakai kyse on esiintyvästä ihmisestä, mutta siinä on joka tapauksessa hyvä esimerkki uskottavasta naistyypistä.
Eeva Polttila on mielestäni oiva esimerkki täysin ammattimaisesta, tyylikkäästä ja itsensä hallitsevasta uutistoimittajasta. Eivät jääneet Arvin saappaat tyhjiksi. Nuoremman polven tv-toimittajissa hänenlaisiaan on monta.
on sekä nykymiesten ja naisten mielissä ajatus siitä, että perheessä olisi "2 päätä", joka tekee avioliitosta ja parisuhteesta jotenkin halvaantuneen, kun ristiriitatilanteet ymmärtävät.
Kun mies ymmärtää vastuunsa perheen hyvinvoinnista, tulee hänestä luontevasti perheen pää, joka ohjaa perhettä taidokkaasti. Useimmat naiset myös vaistomaisesti odottavat tätä - ja voivat huonosti, jos mies ei kanna vastuutaan. Tilannetta luonnollisesti kuvaa sekin, että isää pidetään elatusvelvollisena aina biologisten jälkeläistensä suhteen.
Tuo identiteettikriisi on osaltaan syynä tietynlaiseen selittämättömään pahoinvointiin yhteiskunnassamme.
Eikö äitiä pidetä elatusvelvollisena biologisten jälkeläistensä suhteen?
...pidetään, etenkin nykytilanteessa, jossa on niin paljon vastuuttomia miehiä, jotka eivät ymmärrä tärkeyttään lasten kasvatuksen ja huolenpidon suhteen.
"Erityisesti hämärtynyt...
Kirjoittanut: proffa, 28.1.2004 klo 20.35
on sekä nykymiesten ja naisten mielissä ajatus siitä, että perheessä olisi "2 päätä", joka tekee avioliitosta ja parisuhteesta jotenkin halvaantuneen, kun ristiriitatilanteet ymmärtävät."
Eihän nyt se tee perhettä halvaantuneeksi jos perheessä on kaksi perheestään vastuussa olevaa, toistensa ihmisarvoa ja päätöksentekoa kunnioittavaa aikuista ihmistä!!
"Kun mies ymmärtää vastuunsa perheen hyvinvoinnista, tulee hänestä luontevasti perheen pää, joka ohjaa perhettä taidokkaasti."
Eli silloin (harvoin?), kun mies ottaa vastuuta perheestään, hänestä tehdään automaattisesti perheen ylin yksikkö, jota pitää totella ja johon pitää suhteutua jumalaan verrattavissa olevalla kunnioituksella!! Silloin jos mies ota perhettä hoitaakseen vastuullisesti, nainen hoitaa perheensä kuten siihenkin asti?
En halua loukata normaaleja, kunnon miehiä sanomalla harvoin, mutta Suomessa on lukemattomia perheitä ,joissa isä ei ole kiinnostunut perheensä hyvinvoinnista saati olemassaolosta, Suomessa on lukemattomia alkoholisteja, joista ei ole kunnon isyyteen vaikka sitä haluaisivatkin.
"Useimmat naiset myös vaistomaisesti odottavat tätä - ja voivat huonosti, jos mies ei kanna vastuutaan. Tilannetta luonnollisesti kuvaa sekin, että isää pidetään elatusvelvollisena aina biologisten jälkeläistensä suhteen. "
Totta kai naiset haluavat miehen perheeseensä, mutta ovat yhtä lailla vastuussa perheensä hyvinvoinnista.
"Tuo identiteettikriisi on osaltaan syynä tietynlaiseen selittämättömään pahoinvointiin yhteiskunnassamme."
Siis se, että perheessä on 2 perheenpäätä on mielestäsi kaiken pahan alku ja juuri?!!! Käsittämättömiä ovat mielenpolkusi, en voi muuta todeta...
se on vastoin Raamatun tahtoa? Eikö se silloin ole synti?
...on tosi kunnotonta, jollei mies pidä perheestänsä huolta. Eikös tämä nyt olekaan kaikille itsestään selvää?
...lienee ongelmia asian käsittämisessä, kun yleensä lähdet siitä, että avioliitossa on kaksi "erillistä" ihmistä, kun taas minä käsitän perheen yhtenä yksikkönä - samoin kuin aviopuolisot (joista Iso Kirjakin sanoo, että he "tulevat yhdeksi lihaksi").
Juuri tuommoinen eriytyvä individualismi, jossa on "sinun, minun ja meidän" asiat mahdollistaa esim. älyttömän ilmaisun "kasvaa erilleen"... jota voinevat käyttää vain sellaiset, jotka eivät koskaan yhteen kasvaneetkaan.
Avioerojen lisääntyminen on juuri ihmisten vastuuttomuuden, egoismin jne. syytä - ja juuri sen ajatuksen hämärtymisen, että perhe (ei yksilö) on se yhteiskunnan tukipylväs.
Totta kai puolisoiden pitää kunnioittaa toisiaan - Jumalan palvonta on taas eri juttu. Ja totta kai, valitettavasti, jos on kunnoton mies, joutuu nainen kantamaan raskaan vastuun asioista, jotka kuuluisivat miehen alueelle.
Jos taas on "2 päätä", niin todella sovittamattoman eriävän mielipiteen sattuessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin erkaantua - kun taas yhden pään järjestelmässä on aina selvää, kuka viime kädessä joutuu kantamaan vastuun päätöksestä.
Minä käsitän miehen ja naisen parisuhteen kahden henkilön lujana ystävyytenä ja sitoutumisena. Minusta on käsittämätöntä, että jommankumman pitäisi olla "pää". Ihan yhtä käsittämätöntä kuin että kenen hyvänsä kahden samaa tai eri sukupuolta olevan henkilön ystävyyssuhteessa pitäisi olla "pää". Sen takia ystävyyssuhteet saattavatkin kestää läpi elämän, kun niitä eivät rasita raamatulliset tai juridiset hierarkiakoukerot.
...se sitoutuminen on avainsana, jolloin juuri yhdessäoloa ei kyseenalaisteta, edes ristiriitatilanteissa. Siksi on tärkeää olla päätöksentekomekanismi, jos sattuu avioliiton aikana aivan peruuttamattomasti kaksi tahtoa jostain vähemmän tärkeästä asiasta vastakkain.
Sekin vaatii molempien hyväksynnän, jos päätetään vaikka 50-50 ristiriitatilanneasioihin päätöksenteko-oikeus.
Eihän ruumiissakaan pää ole sen hierarkisemmassa asemassa kuin vaikkapa sydän... avioliitossa pariskunta on kuin yhtä kroppaa - ei toimisi ilman sydäntäkään, vaikka olisi kuinka "terävä pää".
Ei pariskunta ole "yhtä kroppaa".
Ei ikimaailmassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes ole lähisukulaisia, ole "yhtä kroppaa". Tuollaiset höpötykset juuri ovat avioliittoinstituution surkeuksien eräs syy.
En ymmärrä, kuka sellaista edes kaipaa. Täysin symbioottista, keskinäisen riippuvuuden suhdetta.
Tuntuisi, että kumppania on helpompi arvostaa ja kunnioittaa erillisenä yksilönä, ei "sydämenä" tai "päänä".
Itselleni ydinasioita ovat juuri kumppanin arvostus ja kunnioitus, että minä voin kunnioittaa kumppaniani ja vice versa.
Lieneekö kukaan m i e s innostunut ajatuksesta, että n a i n e n olisi uskonnon mukaan ja/tai virallisesti "perheen pää" - edes ihan teoreettisesti ja mielikuvitusleikkinä? Mahtaisi olla tosi tuhoisaa miesihmisen minäkuvalle...
Mutta nainenhan ei ole normaali ihminen, nainen on poikkeus, koska ei ole mies.
...avioliitto onkin surkea instituutio heille, jotka eivät siihen edes lähtökohtaisesti usko...
Kun taas kristitylle ihmiselle se on elämänikuinen taival, kasvun lähde, nuoruudesta vanhuuteen saakka rakkaimman rinnalla.
Jaha. Onko parin kroppa sitten miehen vai naisen?
Veikkaan, että miehen. Kroppansa vuoksi nainen on luultavasti luopunut tyttönimestäänkin.
...lieneisi ilmeistä, koska luomisjärjestyksen vastaisesti mies olisi eri asemassa.
Tilannehan näkyy käytännössä perheissä, jossa nainen on ottanut kaiken vastuun ja vallan [tai leijonanosan siitä] (mahdollisesti nyherön miehen myötävaikutuksella), mies on passivoitunut, ja kaikki voivat huonosti.
Kun taas oivassa perheessä nainen voi olla mitä mainioimpana tukena siihen, että asiat menevät ns. putkeen - tukien miestänsä myös yhteisiä asioita koskien. Turhaan ei Raamattu kuvaa vaimoa sanoilla "sopiva apu". Toisaalta turhaan ei miestä kehoteta rakastamaan vaimoaan ja perhettään tarvittaessa kaikkensa (kriisitilanteissa jopa henkensä?) edestään uhraten.
...sillä jos toinen voi huonosti, niin mitä suurimmassa määrin toinenkin voi huonosti.
Itse aikoinani en pistänyt nimen valinnalle suurta painoa - sen vain ennen naimisiinmenoa sanoin, että lapsilla on oltava isänsä nimi, jos meinaan heidät elättää, joka rouvastakin tuntui reilulta. Hän otti mun nimen yhteiseksemme ihan itse.
Etkö onneton tajua, että puhut ihmiselle! Tiedätkö, miltä tuntuu olla ihminen, jolle lässytetään tuollaista?
Niin, uskon, että naisten, ainakin minun, olisi vaikea kunnioittaa miestä, joka haluaisi naisen olevan perheen pää.
Vastaavasti en usko kauhean monen miehenkään kunnioittavan naista, joka haluaa alistua perheenpään hallintaan.
Tasavertaisuus ihanteena, kaksi aikuista ihmistä suhteessa päättämässä yhdessä asioista, yksilöinä, ei ruumiinosina, päinä tai sydäminä:)
...tuskin saisi sinut pistämään huutomerkkiä otsikkoon.
Ehkäpä selkeä mielipiteeni tekee sen ennemminkin.
Minusta on hienoa, jos olet onnellinen elämässäsi, minä olen ainakin. Sen enempää en tästä jaksa kanssasi kinastella - kunhan kertoilen, mihin nykyisellään uskon. Ihmisarvo kenenkään ei laske siitä, jos vapaaehtoisesti alistuu toista palvelemaan - ei miehen eikä naisen - jota avioliitto usein syvimmillään on, molempien osalta, kuvaten myös riippuvuutta, joka rikkoutuessaan todella särkisi myös noita ihmisiä - suorastaan repien puolet sydäntä irti, jättäen ihmisen pitkäksi aikaa elämään puolinaisesti. (Kuten esim. avioerotapauksissa usein voi edelleen käydä, jos joku on ollut uskoton jne).
..kuten sanoin alistumiseen ei voi toista pakottaa - se ei ole ainakaan rakastamista (johon mies on velvoitettu).
Kristityllä miehellä voi olla vaimo, joka ei mahdollisesti ole tukena yhtään - silloin vaimo ei ole "alistunut" vapaaehtoisesti, eikä ko. mies voi pakottaakaan.
Ideaalisi toiminee niin kauan, kuin teillä ei ole lapsia, ja molemmat voivat käytännöllisesti olla varsin vapaasti omia itsejäänkin - kompromissien tarve kahden aikuisen parisuhteessa voi pitkään olla pieni. Lasten tultua todella suhde punnitaan, onko se kahden individualistin sooloilua, vai kykeneekö pariskunta kantamaan asiat yhdessä - se alkaa kysyä niitä kompromisseja jne.
Mutta ehkäpä jotenkin olet tämän tiedostanutkin, koska olet päättänyt olla lapsia hankkimatta...
Ei muuta tähän, kuin että onnea (ihan vilpittömästi) suunnitelmillesi, minulla ei ole mitään syytä niitä kritisoida - kunhan puhun, mihin itse uskon ja mitä koen. Uskokoon joku muu jos tahtoo tai olkoon uskomatta. Vaimoani tosin naurattelee ajatukset siitä, että hän olisi jotenkin epäitsenäinen, lapsi, aivoton jne.... Hän on ihminen, jota arvostan enemmän kuin ketään muuta ihmistä tässä maailmassa - siksi, mitä hän on. Hän on ihmisenä suurempi kuin minä (henkisesti, minä vain mahan kohdalta).
Ehkäpä meillä on eri käsitys siitä, mitä "alistuminen" on - ellei se ole vapaaehtoista, rakkaudesta johtuvaa, ja - molemminpuolista lopulta - ei sillä ole sitten merkitystä, eikä se pariskunta ole kuitenkaan loppupelissä onnellinen. Kristityllä ihmisellä kuitenkin lopulta suhde Jumalaan menee tuon asian edelle - ja epämieluinenkin tilanne saatetaan kestää paremmin, jos sen kokee kuitenkin niin,e ttä silloin tekee Jumalan edessä oikein (esim. sopeutuu epämieluisaan päätökseen).
Ei-kristityltä naiselta ja mieheltä tuo dimensio luonnollisesti puuttuu, jolloin oman itsensä varassa olemisen tunne aiheuttaa lyhytnäköisempää ja egoistisempaa päätöksentekoa, mahdollisesti.
Vieläkö todella pyritään elämään mallissa joka toimi jo huonosti esihistoriallisena aikana? Tarkoitan tatä vanhatestamentin mukaista perheenpää ajattelua?
Toinen yhtä käsittämtön on ajatus siitä että aikuset ihmiset eivät voisi yhdessä tehdä päätöksiä, kantaen niistä myös vastuunsa.
Jo kolmannen polven ei kristyttynä voin vakuuttaa että päätöksiä -tämän tyyppisissä perheissä- ei tehdä lyhytnäköisesti jo senkin vuoksi että vastuun joutuu kantamaan itse. Ei ole mystistä voimaa jolta pyytää apua, tai toisaalta kaataa syyt synninpäästössä Hänen niskaansa.
Lapsien kasvatuksessa myös eettisten ratkasujen merkitys korostuu, siksi ettei voi asioita kuitata lyhyesti syntinimikkeen alle. Väitän että eettisiä ja moraalisia pohdintoja käydään hieman ennemän perheissä joissa uskonnollinen viitekehys puuttuu. Ongelmia ratkaistaan sitä mukaa kuin niitä tulee ja ennenkaikkea yritetään löytää yhteistä säveltä, koska auktoriteettin alle piiloutuminen ei onnistu. Molempien on myös päätöksestään vastuunsa kannettavana.
Niin, tuota minä vielä jaksan ihmetellä, että nainen olisi valmis luopumaan naiseudestaan tasa-arvon nimessä.
Missä näitä salaperäisiä leikkauksia suoritetaan? Virossako? Onko niitä monellekin tehty?
Feministi menee virastoon asioimaan. Virkailija kysyy sukupuoli, feministi joutuu hämmennyksen valtaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen "hetkinen vaan, tarkistan syntymätodistuksesta". Miten muuten feministi saisi selville sukupuolensa kuin syntymätodistuksesta? Rinnanympärysmittaakaan ei voi tarkistaa, sillä harvoinhan sitä mukana kuljettaa millimetrimittaa.
MITEN rinnanympärys mitataan, kerropa kuvitelmasi meille kaikille :D
Kysy vaikka äidiltä..
Niinhän sitä voisi luulla..
Hansu
Isorintainen
Pitkät vaaleat hiukset
Kapeavyötäröinen
Katseita monesti kääntävä
Vaaditaan todisteita.
Sitä paitsi et maininnut kääntyykö miesten vai lesbojen päät?
..katselevat isotissisiä, pitkätukkaisia kurvikkaita blondeja, miehet vai naiset? Ei miehet ainakaan koskaan.
mieshän siinä kriisissä on.