Poikani aloitti peruskoulun syksyllä. Koulusta kysyttiin, että osallistuuko uskonnonopetukseen vai käykö
ortodoksisilla uskontotunneilla koulun jälkeen noin 15 kilometrin päässä. Tällöin 6
vuotiaan pojan tulisi mennä linja-autolla ensin linja-autoasemalle, kävellä kilometri vieraaseen kouluun, osallistua
ort. uskontotunnille ja sitten kävellä kilometri linja-autoasemalle, odottaa oikeaa linjuria ja palata kotiin. Tämä koulupäivän jälkeen.
Arvatkaa, mikä oli valinta ?
ortodoksisilla uskontotunneilla koulun jälkeen noin 15 kilometrin päässä. Tällöin 6
vuotiaan pojan tulisi mennä linja-autolla ensin linja-autoasemalle, kävellä kilometri vieraaseen kouluun, osallistua
ort. uskontotunnille ja sitten kävellä kilometri linja-autoasemalle, odottaa oikeaa linjuria ja palata kotiin. Tämä koulupäivän jälkeen.
Arvatkaa, mikä oli valinta ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Valintanne on varmasti oikea.
Seurakuntanne varmasti järjestää jonkinmuotoista opetusta lapsellenne erikseen tai yhdessä muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa, jos sieltä apua pyytää.
Tarkoitan, että jos seurakunnasta löytyisi joku pitämään oppituntia muutaman tuntia kuukaudessa joko kotonanne tai seurakunnan tiloissa... vaikka "iltakouluna" tai "lauantaikouluna"... vähän niinkuin kristinoppikoulun tyylisesti.
Ehkä olisitte valmiit vaikka hoitamaan kuljetukset itse sopimallanne ja katsomallanne tavalla ja ajalla... olisi turvallisempaa lapselle.
Ei tuon ikäistä lasta ole hyvä laittaa yksin liikkumaan tollasia matkoja... sehän on vähän niinkuin heitteillejättöä... jos jotain sattuu matkalla, kuka vastaa!!!
Ainahan vedotaan lakiin, mikä velvoittaa määrättyyn oppimäärään koulussa, mutta ei laki määrää sitä, miten oppimäärä saavutetaan.
Olisiko teistä vanhemmista itse antamaan kyseistä opetusta lapselle... ainakin oppikirjoja on saatavilla ja lainastosta voi lainata tai pyytää koulusta tai seurakunnasta.
Mitään testejä tai kokeitahan ei vielä tuon ikäisillä taida olla, riittää, että on saanut opetusta kyseisestä aineesta.
Hyvää jatkoa pienelle koululaiselle ja jaksamista elämän tiellä!
Ammattilaisena sanoisin että kunta on tehnyt koululakien puitteissa Järjettömän ja Kohtuuttoman ratkaisun!!!
Kunta on toiminut todennäköisesti aivan lain kirjaimen mukaisesti, ja ilmeisesti paikkakunnallanne asuu varsin vähän ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia lapsia? Kokonaan toinen kysymys on, onko tämä ratkaisu järkevä ja pedagogisesti mielekäs. Vähintäänkin kunnan pitäisi järjestää tällaisessa tapauksessa taksikuljetus tai osoittaa saattajaksi bussiin kouluavustaja. Jos näin ei voida tehdä, meteli vastuu- ja valvontakysymyksissä on suuri sillä ei voida edellyttää että pieni koululainen kulkisi omalla vastuullaan tällaista matkaa. Kyseessä ei ole koulumatka (kodin ja koulun välillä) vaan koulupäivän AIKANA toteutettava matka. Jos kunta ei kykene järjestämään opetusta oppilaan omalla koululla, sen on huolehdittava järkevällä tavalla kuljetus sille koululle, jossa opetus järjestetään.
Voin arvata, että laitoitte pojan koulun yleiseen uskonnonopetukseen, joka tuskin on kovin ortodoksista luonteeltaan. Pojallanne on kuitenkin OIKEUS oman uskonnon opetukseen. Koska näitä kysymyksiä koskeva lainsäädäntö on uusi ja tavallaan eletään edelleenkin siirtymävaihetta, rohkaisen ottamaan yhteyttä Helsinkiin Opetushallituksen uskonnon ylitarkastajaan, joka korkeimpana viranomaisena valvoo näiden lakien täytäntöönpanoa ja pitää erityisesti vähemmistöjen uskonnonopetuksen puolta. Näin siinä tapauksessa että haluatte todella taata lapsellenne mahdollisuuden ortodoksiseen opetukseen. Lauantaikoulu, jota täällä ehdotettiin, ei tule kysymykseen oppivelvollisuutta korvaavana, sillä uskonnonopetus on nykyisin lähes täysin koulun eikä seurakunnan velvollisuus.
Lapsi käy yleisessä uskonnonopetuksessa ja näin tapahtuu ilmeisesti koko ala-asteen ajan.
Muuta vaihtoehtoa ei näillä näkymin ole olemassa. Kunnassamme asuu kyllä paljon ortodokseja,
joille uskontotunnit on järjestetty suurimmassa koulussa, jossa luokanopettajana
ja ortodoksisen uskonnonopettajana on ortodoksi.
Halua riitelyyn ja oikeuksien peräämiseen ei ole.
Tälläiseen kohteluun ei yksikään luterilainen lapsi joudu. Seurakunnat ovat köyhiä ja pieniä.
Ort kirkon keskushallinto keskittyy kansainväliseen toimintaan ja kirkon edustaja
on mukana jokaisessa kahvikekkerissä kotimaassa tai ulkomailla. Jotain sellainenkin
suhdetoiminta maksaa. Omat pikkuasiat ovat liian pieniä kun vaihtoehtona on kokous toisella puolella maapalloa.
Kirkko on juuri sellainen kuin se kohtelee pienimpiään.
olet aika syvänäköinen kaveri. taijjat olla oikein oppinnut ja kaikkee tuota. kiitos kuitenkin että olet olemassa -vaikka sinunlaiset ovatkin vähemmistössä!
Karjalaisten talonpoikien ja venäläisten kauppiaiden sekä virkamiesten kirkko on
muuttunut. Sotien jälkeen kirkko on jälleenrakennettu ja nauttii jonkin asteen julkista
kunnioitustakin.
Mutta kuten tunnettua: tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Näin siis ort kirkossakin.
Sääli.
... riitely ja omien oikeuksien perääminen eivät ole synonyymeja.
Tuota noin,
Suomi on oikeusvaltio. Lait säädetään sitä varten, että niitä kunnioitettaisiin, vaikka niiden puitteissa tehdäänkin paljon virheitä.
Koululakien mukaan uskonnonopetuksesta vastaa ja sen kustantaa kunta, ei seurakunta. Itse asiassa seurakunta ei nykyisin voi sanottavasti edes puuttua siihen, miten opetus eri paikkakunnilla on järjestetty. Asia toimi toisin vielä muutama vuosi sitten, jolloin monet seurakunnat uhrasivat huomattavia summia kouluopetukseenkin.
Nyt näin ei voi enää tapahtua, sillä koululaitos ja kirkko ovat hyvää vauhtia etääntymässä toisistaan.
Siirtymävaiheessa ortodoksinen kirkko mahdollisuuksien mukaan valvoo tilannetta ja pyrkii vaikuttamaan siihen, ettei esimerkiksi edellä kuvatun laisia tilanteita syntyisi. Avainkysymys on myös, miten vanhemmat asiaan suhtautuvat ja kuinka tärkeänä he pitävät oman uskonnon opetusta. Ymmärsin niin, ettei se tässä tapauksessa olisi tärkeä näkökulma lainkaan. Mietin kuinka yleistä tämä on ja miten se vaikuttanee ortodoksisen kirkon kehitykseen tulevaisuudessa. Tavallaan Mr Gt oli ihan oikeassa sikäli, ettei ortodoksisen kirkon johto vieläkään riittävässä määrin ymmärrä, missä ruohonjuuritasolla mennään.
hellanlettas! onko joku ortodoksi loukannut pientä joskus. onko? voi, voi ja anteeksi anna.
pikkusella on pieni trauma tulluna ortodokseista. tule isän sylliin. tule nyt ja jätä viha pois...
tule jo!
Tuskinpa sinusta on syliin ottamaan tämänkokoista miestä.
Muuten. Sukututkimuksen mukaan esi-isäni olivat ortodokseja 1500 luvulla. Perinne on säilynyt ja
toivottavasti säilyykin. Tosin Suomen ort kirkko on minulle jatkuvasti vuodesta toiseen yhä etäisempi. Kirkossakin käyn nykyään useinmiten
ulkomailla, perinteisissä ortodoksissa maissa.
Jostain syystä olo on kotoisampi siellä.
silti saa aina tulla Mar Sarugin syliin.
ja kyllä Suomen ort.kirkkokin vielä sulle uudelleen avautuu...
tosin itse suosin myös ulkomaisia ort.paikkoja!
Lapsi aikoinaan kastettiin isän uskonnon mukaan. Lapselle halutaan antaa monipuolinen,
molempien vanhempien uskonnot tunteva kasvatus. Yhteiskunta on lutherilainen,
ja siinä mielessä tutustuminen ortodoksiseen kirkkoon olisi voinut tapahtua osittain
koulun kautta.
Näin ei nyt ala-asteella käy. Mielestäni on väärin syyllistää minua.
Tarkoituksena ei missään nimessä ole syyllistää sinua, jos niin on käynyt olen pahoillani ja totean että kysymyksessä on väärinkäsitys.
Lapsen vanhemmilla on aina oikeus päättää lapsen uskonnollisen kasvatuksen sisällöstä. Tämä on myös uuden uskonnonvapauslain henki. Sen ja voimassa olevien koululakien puitteissa kuntien on luotava sellaiset mahdollisuudet, että oman uskonnon opetus voidaan KOHTUULLISELLA TAVALLA järjestää. Kysymys on valitettavasti myös rahasta, kuten tässäkin tapauksessa olen rivien välistä ymmärtänyt.
Jos syyllisiä etsitään, se on opetuksen järjestäjä, jonka tulee taata lapselle mahdollisuus päästä turvallisesti siihen paikkaan, jossa opetusta annetaan. Tässä tapauksessa, lapsen ikä huomioon ottaen, ei todellakaan voida edellyttää että hän yksin matkustaisi bussilla 15 kilometrin matkaa opetusta saamaan...yläasteiässäkin tämä asia olisi vielä hiukan tulkinnanvarainen.
Minusta on hyvin tärkeätä, ettemme alistu niihin ehtoihin, joita meille sanellaan paikallisten virkamiesten taholta. He kun eivät välttämättä aina tulkitse pykäliä oikein. Ennenkin on päättäjiin saatu vauhtia sillä yksinkertaisella keinolla, että oppilaan vanhemmat panevat vauhtia asioihin. Opettajat ovat usein asiantuntijoita näissä kysymyksissä, mutta heiltä puuttuu vaikutusvalta. Tästä syystä, jos minä olisin Isin paikalla, vähintäänkin ottaisin selvää mahdollisuuksista muunlaisiin ratkaisuihin, jotta oman uskonnon opetus voitaisiin järjestää kohtuullisemmalla tavalla. Tiedän jo etukäteen, että niin korkeammat kouluviranomaiset kuin Ortodoksinen Kirkollishallitus (joka edelleen seuraa opetuksen järjestelyitä) olisivat tässä kysymyksessä valmiit tukemaan sitä mahdollisuutta, että lapsi saisi opetuksen omalla koulullaan.