Maaseudun autioituminen on ollut ikävä ongelma Suomelle. Se on ollut sitä ennen muuta niiden ihmisten kannalta, jotka ovat itse kokeneet siirtolaisuuden. Maaseudun autioitumiseen on ainakin kaksi perussyytä. Toinen oli työntö ja toinen veto.
Maalaisliiton piirissä 1950-luvulla syntynyt päätös tukea vain suuria tai keskisuuria maatiloja aiheutti sen jälkeen parin vuosikymmen ajan työntöä pois maalta. Vuonna 1918 säädetyn torpparilain ja 1922 säädetyn Lex Kallion merkitys pyyhkäistiin tehomaatalouden tukemisella pois. Suomesta tuli näiden lakien ansiosta pienviljelyvaltainen maatalousvaltio. Urho Kekkosen johdolla pienviljelyvaltaisuus päätettiin Suomesta hävittää. Oli selvää, että pientilalliset eivät pärjänneet kilpailussa suurempien kanssa, kun vain suuremmat kuuluivat tukijärjestelmien piiriin. On muistettava, että enemmistö viljelijöistä oli pienviljelijöitä, joten päätös karsi rankalla kädellä viljelijäväestön määrää seuraavien vuosikymmenten aikana. 1970-luvun lopulla sinnikkäimmätkin tervaskannot pantiin multiin ja perilliset muuttivat kaupunkeihin.
Vetoa oli myös. Maan teollistuminen loi paljon uusia työpaikkoja taajamiin. Ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä entisten torpparien oli pakko lähteä myös leveämmän leivän perässä Ruotsiin.
Keinotekoinen alueellistamispolitiikka, jota Keskusta harjoittaa, on täysin järjetöntä. Se haluaa viedä hyvin kannattavaa toimintaa ympäristöön, jossa toimintaedellytykset heikkenevät. Samaa koskee suunnitelmia valtionhallinnon pakkosiirroista.
Maaseudun kehittäminen tulisi luonnollisesti aloittaa maataloudesta. MTK on aivan oikeassa siinä, että maaseutu elää maataloudesta ja että maaseutua ei voi tuoda. Keinot ovat vain täysin vääriä. Suomessa pitäisi vähin erin siirtyä takaisin tehomaataloudesta pienviljelyvaltaisuuteen. Se toisi väkeä maaseudulle takaisin. Yhteiskunta ja EU voisivat edelleen maksaa tukiaan. Ympäristötukia pitäisi olla näistä valtaosan. Tukien saajien joukko kaksin- kolmikertaistuisi nopeasti, kun tilakoot pienenisivät Suomen oloihin sopiviksi. Kun väkeä näin saataisiin luonnollista tietä ja vapaaehtoisuuden pohjalta maaseudulle, syntyisi edellytyksiä myös kannattavien palvelujen tuottamiseen.
Mikä neuvoksi?
14
434
Vastaukset
- Observer
Mielipidepankki iski valitettavasti kirveensä kiveen uskoessaan että maaseutu elää maataloudesta eli julkisista tukiaisvirroista. Siirtyminen pienviljelyyn muutamatta radikaalisti tuotteiden sortimenttia ja jalostusastetta ei ole järjen rajoissa. Pitäisi ymmärtää, jo vanhan kunnallisneuvos Kivivuoren romaanissa ”Täällä pohjan tähden alla” 1940-luvun lopussa muotoilema ajatus siitä, ettei ihmisiä tai taloutta voi eikä pidä sitoa turpeeseen.
Maatalouspolitiikka on ollut kansallinen katastrofi. Kun torpparit olisi pitänyt vapauttaa, isännät vastustivat ja saatiin aikaan sisällissota. Kun toisen maailmansodan jälkeen olisi pitänyt sijoittaa teollisuuteen, jaettiin siirtolaisille ja rintamamiehille pieniä maatilkkuja. Taskut olivat tyhjät ja ideat puuttuivat, kun vanhakantainen elinkeinorakenne ei kyennyt ottamaan vastaan maalta pakenevia kansalaisia 1960- ja 1970-luvuilla. Panokset kuin oli jälleen kiinnitetty turpeeseen. Kekkonenkin vain totesi, että oli hyvä, että edes Ruotsi kykeni ottamaan nämä siirtolaiset vastaan. Tosin maan kestokykyä oli vaurioittanut myös neuvostovenäjän hyökkäyssota ja sen uhrille langetetut sotakorvaukset.
EU-liittymisneuvottelujen aikana kansallinen neuvotteluvara käytettiin maataloustukiaisten kerjäämiseen. Suomi kuuluukin poliittisesti Itä-Euroopaan, sillä täällä vielä 2100-luvulla maanomistus on erittäin voimakas, ellei voimakkain, yhteiskunnallisen vallankäytön lähde. Näin siitä huolimatta, että maatalous tuottaa pysyvät katastrofitappiot kansantaloudessa.
Järjettömintä ajateltavissa olevaa politiikkaa on jatkaa tukiaispolitiikkaa, joka johtaa maatalouden ja todellisen talouden välisen jo pohjattoman kuilun levenemiseen entisestään. Lisäksi se johtaa maaseudun autioitumiseen, kun investoinnit upotetaan edelleen tähän Kankkulan kaivoon ja muu elinkeinotoiminta jää nuolemaan näppejään.- Mielipidepankki
Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Tarkoitukseni ei tullut ihan kristallinkirkkaaksi alkuviestistäni. Olen joskus aiemmin muotoillut mallia yksityiskohtaisemmin.
Perusidea ei olekaan siinä, että jatketaan vanhalla mallilla. Tukia voidaan mielestäni maksaa, mutta sitä ei pidä sitoa maataloustuotantoon. Maatalous tulisi siirtää kokonaan markkinaehtoiseksi ja viljelijän omaan harkintaan jäisi kuinka paljon hän tuottaa (kotitarpeeseen, torikauppaan, lähikauppaan vai tukkuportaalle). Tällainen mekanismi johtaisi siihen, että maaseudulla pyrittäisin löytämään itsestään kannattavia tuotantomuotoja silloin, kun yrittäjyys olisi päätoimista.
Muilta osin päpainon tukemisessa tulee olla ympäristötuissa kuten sanoin. Yhteiskunnan tukea tai oikeammin palkkiota voitaisiin maksaa siitä, että tilallinen velvoitetaan pitämään ympäristö ja maisema kunnossa. Muuten tällainen pienviljelijä tai miksi hän nyt kutsuukin voisi päätoimisesti tehdä mitä haluaa. Pienviljely olisi pääosin vain sivutulonlähde ja yhdessä ympäristötuen kanssa eräänlainen minimiperustoimeentulo.
Mutta kirjoituksesi oli kyllä ihan platinaa eikä vain harjaterästä. Olen samaa mieltä. - Observer
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Tarkoitukseni ei tullut ihan kristallinkirkkaaksi alkuviestistäni. Olen joskus aiemmin muotoillut mallia yksityiskohtaisemmin.
Perusidea ei olekaan siinä, että jatketaan vanhalla mallilla. Tukia voidaan mielestäni maksaa, mutta sitä ei pidä sitoa maataloustuotantoon. Maatalous tulisi siirtää kokonaan markkinaehtoiseksi ja viljelijän omaan harkintaan jäisi kuinka paljon hän tuottaa (kotitarpeeseen, torikauppaan, lähikauppaan vai tukkuportaalle). Tällainen mekanismi johtaisi siihen, että maaseudulla pyrittäisin löytämään itsestään kannattavia tuotantomuotoja silloin, kun yrittäjyys olisi päätoimista.
Muilta osin päpainon tukemisessa tulee olla ympäristötuissa kuten sanoin. Yhteiskunnan tukea tai oikeammin palkkiota voitaisiin maksaa siitä, että tilallinen velvoitetaan pitämään ympäristö ja maisema kunnossa. Muuten tällainen pienviljelijä tai miksi hän nyt kutsuukin voisi päätoimisesti tehdä mitä haluaa. Pienviljely olisi pääosin vain sivutulonlähde ja yhdessä ympäristötuen kanssa eräänlainen minimiperustoimeentulo.
Mutta kirjoituksesi oli kyllä ihan platinaa eikä vain harjaterästä. Olen samaa mieltä.Ok. Ei minustakaan tästä suurempaa keskinäistä riitaa saada aikaan.
Ympäristönhoidon ja luonnontilaistamisen painoa maaseudulla tapahtuvassa toiminnassa kannattaisi todellakin korostaa. Ympäristötukiaisista ei kuitenkaan suoraan koidu kuviteltua hyötyä. Esimerkiksi vesistöpäästöt eivät ole olennaisesti vähentyneet vaikka ympäristötukiaisia on maksettu jo vuosikausia. Siksi tulisi valitettavasti käyttää porkkanan lisäksi myös ”keppiä” eli erilaisin järjestelmin pitäisi sakottaa ympäristön saastuttajia. Vasta tulon menetys on todettu tehokkaaksi ympäristön suojelun keinoksi. Tietysti yleisellä tasolla keinovalikoima voidaan pitää laajana.
Maatalouteen liittyy sellaista menneisyyden painolastia, että ajattelutapojen muutokset tapahtuvat aikaisintaan sukupolvien vaihtuessa ellei niille löydy erittäin voimakasta ulkoista motiivia. Jäämme odottelemaan… - Vilho
Maataloustuotannon, elintarviketeollisuuden ja päivittäistavarakaupan keskittäminen on suurin syy maaseudun autioitumiseen, koska Suomessa on tässäkin asiassa aikanaan toteutettu yhden totuuden suunnitelmatalouden politiikkaa.
Tuotanto on suurtilojen käsissä, elintarvikejalostus on maataloustuottajien omistamien osuustoimintakartellien käsissä ja kauppa on keskittynyt kolmelle suurelle keskusliikkeelle.
Mitään muuta Suomessa siis ei ole kuin suuria keskittymiä harvojen omistajien käsiin.
Paluuta vanhaan ei tietenkään ole, mutta tämän yksipuolisen keskittymisen rinnalle olisi saatava aikaan elintarvikkeiden lähituotanto, lähijalostus ja myös lähijakelu - eli alueelliset markkinointikanavat alueelliselle tuotannolle.
Sitä meillä ei keskittynen kaupan ansiosta nyt ollenkaan ole.
Markkinointikanavien avaaminen lähituotannolle tietäisi melkoista pk-yrittäjyyden lisääntymistä, kun suuryritysten hallussa oleva elinterviketeollisuus saiai paikallisia kilpailijoita. Keskusta ei tätä vaan tue, koska sen toiminta rahoittavat, maataloustuottajien osuuskuntien omistamat valiot, atriat, jne... menettäisivät silloin markkinaosuuksiaan ja isoille isännille jäisi pienemät tulot.
Kartellikapitalismia parhaimmillaan, mutta markkinataloudesta kaukana on suomalainen maatalous, elintarviketeollisuus ja -kauppa.
Sitä saamme siis kiittää siitä, että maaseutu on tyhjä ja keskusta vaatii nyt aluetukia malaisliiton aikaansaamien virheiden korjaamiseen. - Vilho
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Tarkoitukseni ei tullut ihan kristallinkirkkaaksi alkuviestistäni. Olen joskus aiemmin muotoillut mallia yksityiskohtaisemmin.
Perusidea ei olekaan siinä, että jatketaan vanhalla mallilla. Tukia voidaan mielestäni maksaa, mutta sitä ei pidä sitoa maataloustuotantoon. Maatalous tulisi siirtää kokonaan markkinaehtoiseksi ja viljelijän omaan harkintaan jäisi kuinka paljon hän tuottaa (kotitarpeeseen, torikauppaan, lähikauppaan vai tukkuportaalle). Tällainen mekanismi johtaisi siihen, että maaseudulla pyrittäisin löytämään itsestään kannattavia tuotantomuotoja silloin, kun yrittäjyys olisi päätoimista.
Muilta osin päpainon tukemisessa tulee olla ympäristötuissa kuten sanoin. Yhteiskunnan tukea tai oikeammin palkkiota voitaisiin maksaa siitä, että tilallinen velvoitetaan pitämään ympäristö ja maisema kunnossa. Muuten tällainen pienviljelijä tai miksi hän nyt kutsuukin voisi päätoimisesti tehdä mitä haluaa. Pienviljely olisi pääosin vain sivutulonlähde ja yhdessä ympäristötuen kanssa eräänlainen minimiperustoimeentulo.
Mutta kirjoituksesi oli kyllä ihan platinaa eikä vain harjaterästä. Olen samaa mieltä.Kirjoitit mm. näin: "Maatalous tulisi siirtää kokonaan markkinaehtoiseksi ja viljelijän omaan harkintaan jäisi kuinka paljon hän tuottaa (kotitarpeeseen, torikauppaan, lähikauppaan vai tukkuportaalle). Tällainen mekanismi johtaisi siihen, että maaseudulla pyrittäisin löytämään itsestään kannattavia tuotantomuotoja silloin, kun yrittäjyys olisi päätoimista."
Noin pitäisi ilman muuta toimia.
ikävä vain, että hyvän ajatuksen toteutumisen tiellä on yksi paha kynys: keskittynyt kauppa ei ota valikoimiinsa alueellisten pk-yrittäjien tuotantoa, koska kaupan logistiikka ja sitä kautta kannattavuus on rakennettu pelkästään suurten erien volyymien varaan.
- Näin on
Paras keino maaseudun asuttamiseen on, jos kaupan neljän suuren (Kesko, S-ryhmä, Tradeka, Euro-Spar) muodostama harvainvalta puretaan siten, että kaupat saavat vapauden päättää omista valikoimistaan alueellisesti, ilman keskusliikkeiden ketjujohdon sanelua.
Nyt kaikkien kaupan ketjujen myymälävalikoimista päätetään keskitetysti. 80-90% valikoimista tulee pakkosyöttönä kauppaan ja kauppias päättää vain murto-osasta myyntiin tulevista tuotteista.
Kun kaikki keskusliikkeiden ketjut ovat valtakunnallisia ja niissä pyritään ostopolitiikassa mahdollisimman halpaan ostohintaan = suuriin eriin, ja keskitetyssä logistiikassa pyritään minimoimaan useiden tavarantoimittajien aiheuttamat kustannukset, niin seurauksena on, että kaikiien keskusliikkeiden kaikissa ketjuissa on lähes identtiset valikoimat kotimaisen, suuren elintarviketeollisuuden ja tuottituotteiden valikoimia.
Alueellinen, perheyrittäjäpohjainen elintarvikejalostus ei siis saa kaupan ketjuista riittävän suurta ja tehokasta markkinointikanavaa, jotta maalle pääsisi syntymään perheyrityspohjaista elintarvikejalostusta.
Tämä olisi muutettava lainsäädännöllä, jossa kauppialle säädetään oikeus muodostaa valikoimansa ilman keskusliikkeen ketjujohdon sanelua. Ikävä vain, ettei itsenäisiä kauppiaita juurikaan ole.
Tradeka on täysin keskitetysti omistettu ja myymälänhoitajat ovat ketjun henkilöstöhallinnon palkkaamia pelkäsä työsopimussuhteessa toteuttamassa keskusliikkeen päätöksiä.
S-ryhmässä on alueosuuskauppoja, joilla olisi itsenäistä päätösvaltaa, mutta S_ryhmän yhteismarkkinointi vie sen heiltä.
Keskossa on itsenäisiä kauppaita, mutta vain murto-osa toimii omissa kiinteistöissään. Miltei kaikki ovat vokra- yms. sopimussuhteessa Keskoon ja toteuttavat sen, mitä Kesko käskee.
Maaseudun työllisyyden kasvun kannalta olisi olennaista, että maaseudun yrittäjät saavat tuotteensa kaikiin alueensa kauppoihin. Ei se yrittäminen muuten kannata, sillä ei toreilla ja markettien parkkipaikoila myymällä mikään yritys kasva työllistämään muuta kuin yhden perhee - Jorma Jaakkola
Olen seuraillut, että Mielipidepankki on pitkään jauhanut tätä samaa asiaa.
Mielipidepankki unohtaa, että yleislakon seurauksena 1956 syntyi alkutuotevähennysjärjestelmä, johon rahat otettiin maatalousministeriön menobudjetista.
Alkutuotevähennysjärjestelmän (ATV) jakama raha meni elintarviketeollisuudelle, koska sillä maksettiin se osuus, joka olisi ollut maataloustuottajan osuus elintarvikeketjun liikevaihto-osuudesta. ATV:llä laskettiin ruuan hintaa kaupassa.
Perusasia tällä ATV-järjestelmällä oli, että sillä autettiin monilapsisia köyhisät perheitä saamaan kaupasta halvemmalla.
Olisi ollut paikallaan, että sosiaali- ja terveysministeriö olisi budjetoinut ko. rahat. Silloin ei olisi tarvinnut puhua maataloustuista, jotka eivät todellakaan olleet maataloustukia.
1960-luvulla alkoi maaseudun autioituminen, maatalous ei enää tarvinnut työvoimaa. Kaupungeissa sensijaan tarvittiin lisää työvoimaa.
ATV jäi olemaan, vaikka työläisellä alkoi mennä paremmin.
ATV loppui, koska EU ei sallinut kansallisia ruuanhinnan alentamisia.
Mielipidepankki yritti alempana kertoilla samoja asioita sivuseikkana asiaan, jota olen tuonut esille.
Lukekaahan
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002210861
Keskustelussa on nyt hiertävän 141-artiklan huijatut taustat, jotka pitää selvittää.- Vilho
Kirjoitit: "Alkutuotevähennysjärjestelmän (ATV) jakama raha meni elintarviketeollisuudelle..."
Niinhän ne muutkin maataloustuet menevät teollisuuden raaka-ainehintojen alentamiseen nykyisinkin. Teollisuudelta tuet taas siirtyvät kaupan keskusliikkeille, jotka painavat keskitetyllä ostopolitiikallaan omat ostohintansa alas ja maksattavat teollisuudella sen lisäksi kaikki kaupan omat mainoskulut elintarvikebrändien "yhteismarkkinoinnin" nimissä.
Jos ajatusketju mennään loppuun saakka, niin maataloustuet siirtyvät siis kaupalta sanomalehtien kustantajille ja suoramainoslappusten painajille.
On se siis kiva katsoa päivän lehtien monivärisistä ilmoituksista ja postilaatikon mainospostista, mitä kaikkea maataloustuella onkaan saatu aikaan - Mielipidepankki
Maatalous ei tarvinnut työvoimaa siksi, koska suosittiin suurtiloja, joissa konekantaa ja automatisaatiota alettiin erilaisilla investointituilla ja niihin liittyvillä korkotuilla sekä veroratkaisuilla suosia. Pientilat tarvitsevat tietenkin paljon enemmän työvoimaa peltohehtaaria tai lypsävää kohti. Nämä suhteellisesti paremmin työllistävät tilat näivetettiin tehomaatalouden illuusiossa. Tämä illuusio on johtanut sitten maatalouden ja siihen kytkeytyvän elintarviketeollisuuden keskittymiseen kuten nimimerkki "Vilho" hyvin kuvasi.
Alkutuotevähennys ei ole tässä mitenkään ydinase. Suunta luotiin suurtiloja suosivalla tukijärjestelmällä. Tämä tukijärjestelmä kuten kaikki suunnitelmataloudet mahdollistavat välistävetoja. Tuonnilta vahvasti suojatut markkinat mahdollistivat maatalouspolitiikan, jossa vähät välitettiin kuluttajan ja veronmaksajan osuudesta. Tai välitettiin, mutta edunajajina toimivat ihan toiset tahot. On myös historiallinen tosiasia, että maataloustuotannon suunnasta vallitsi Maalaisliiton sisällä erimielisyys. Tämä erimielisyys johti Veikko Vennamon erottamiseen. Vennamo katsoi, että linja on väärä ja että Suomeen soveltuu luontevasti vain pienviljelijämaatalous, joka ei kilpaile ulkomaisen tuonnin kanssa, vaan tuottaa sen, minkä kotimainen kysyntä tarvitsee ja loput käyttää itse. - Mielipidepankki
Kantojemme erilaisuus johtuu mielestäni perustavaa laatua olevasta näkemyserosta. Minä näen maatalouden alueellisen tasapainon kysymyksenä (aluepolitiikkana) sekä kuluttajan ja veronmaksajan näkökulmasta (myös taloudellisina asiana). Sinä tarkastelet taas maataloutta jonain annettu asiana, joka ei voisi olla toisin. Sen vuoksi joku 141-tuki saa painon, joka tuntuu minusta käsittämättömältä. Kun koko maatalousjärjestelmä on minusta vinoutunut, sinusta jokin mitätön (siis minusta mitätön) europyöritys on asian keskiössä.
- Jorma Jaakkola
Maataloustuista ja tosihuijauksesta
Alempana on keskustelu (linkki lopussa), jossa tuon esille asioita, jotka on selvitettävä.
Kommentoin ko. keskusteluketjussa Mielipidepankille, ettei tämä kirjoittaisi varsinaisen asian vierestä. Niinpä Mielipidepankki teki tämän oman alustuksensa maatalouden aikaisemmista ongelmista.
Rankan 141-artiklahuijauksen johdosta on nyt aivan turha kiistellä, mistä syistä sodanjälkeisen maataloushistorian ongelmat kumpuavat.
Em. keskusteluketju on menossa seuraavalle sivulle, joten katson parhaaksi, että maatalouden nykyongelmien syiden penkomisen tutkimustulokset siirretään tähän keskusteluketjuun.
Koska 141-artiklahuijauksessakin on kyse ns. maataloustuista, on ensiksi syytä kertoa ns. tukien taustasta.
Maataloustuet saatiin vappu- ja vaalipuheissa niin syvällisesti etenkin vasemmistokuluttajan mielikuviin, että siitä tuli poliittinen lyömäase, josta joutuivat kokoomusviljelijätkin kärsimään.
Korostan, että alkutuotevähennysjärjestelmä (ATV) ei ollut maataloustukea, vaikka se maatalousministeriön menoihin kirjoitettiinkin.
Kuten edellä kerroin, ATV-järjestelmällä laskettiin kuluttajahintoja. Pitää muistaa, että silloin 1956, kun ATV-järjestelmä luotiin, oli liikevaihtoveroprosentti alhainen. Silloin maatalous tuotti rehunsa itse ja käytti olemattoman vähän lannoitteita, joten LVV-vähennyksiä ei ollut suhteessa niin paljon kuin nykyisin. Konekannankin osuus oli vähäinen.
Sekin pitää muistaa, että kehitys meni eteenpäin. Tämän seurauksena 1990-luvun alkupuolella maatalous maksoikin tuotantoon tarvitsevistaan ostoksista liikevaihtoveroa 22 %:n verokunnan mukaan yli 2’000 miljoonaa markkaa. Sitä maatalous ei saanut vähentää. Tämä maatalouden ylimääräinen valtiolle maksama vero on kokonaan unohdettu.
On väärä tieto, että ATV-järjestelmällä olisi tuettu elintarviketeollisuutta.
Teollisuus sai ATV-järjestelmässä valtiolta sen osuuden, joka olisi kuulunut maatalouden LVV-tilitysvelvollisuudeksi maatalouden jalostusosuutena.
1950-luvulta ALV/ATV-järjelmä kulkivat käsikädessä alkuperäisellä tarkoituksella tarjota köyhälle kuluttajalle ruokaa halvemmalla.
On tärkeätä muistaa, että nykyiset maataloustuet eivät ole varsinaista maataloustukea, vaan EY-tuottajahintojen romahduttamisesta (1.1.1993 alkaen – jo kaksi vuotta ennen Suomen ”jäsenyyttä”) johtuvia kompensaatiomaksuja.
Pitää muistaa, että vanhoissa EY-maissa näitä kompensaatiomaksuja maksetaan enemmän kuin Suomessa.
Tästä ns. maataloustuesta hyötyy eniten ylikansallinen pörssissä oleva elintarviketeollisuus, joka saa raaka-aineen eli maataloustuotteen pilkkahinnalla. Näillä ns. tuilla pyritään keskittämään maataloustuotantoyksiköt suuriksi ja toimimaan siellä, missä tuotanto on luonnonolosuhteista johtuen edullisempaa.
Suomen maataloutta ja elintarviketeollisuutta suojanneet tullit turvasivat oman tuotannon kohtuullisilla hinnoilla.
Suomalaiselle kuluttajalle jätettiin tarkoituksella kertomatta, että EY-tuottajahintojen alhaisuus johtuu EY-”maataloustuilla” romahdetuista hinnoista.
EU ei antanut Suomen viljelijöille mahdollisuutta samanlaiseen tukeen, kuin minkä vanhat EY-maat olivat saaneet. Niinpä Suomen poliittinen johto päätti salata, mitä Suomen kansallisen tukipaketin taustaan liittyy.
Komissio oli neuvottelujen ratkaisuhetkillä tehnyt julistuksen, joka vesitti suomalaisten 141-artiklan taustalla olevan 1.3. 1994 tehdyn poliittisen sopimuksen TULKINNAN.
Komissio kuiskutteli julistuksestaan vanhoille EU-maille, mutta ei kertonut suomalaisneuvottelijoille.
Suomalaisneuvottelijat saivat kuulla komission kuiskuttelusta pari päivää neuvottelujen jälkeen.
Asiasta hermostui myös pääministeri Aho. Hälyttävä viesti päätettiin jättää kertomatta ja asia lakaistiin maton alle.
Suomalaiset ovat elätellet omaa TULKINTAANSA, jonka mukaan ministeri Korkeaoja on käynyt toivottomia neuvotteluja.
Komissio pitää kiinni julistukseensa kirjoittamastaan tulkinnasta ja vaatii Suomea leikkaamaan Etelä-Suomen tukia JULISTUKSENSA TULKINNAN MUKAISESTI.
Seuraus on karmeata:
Etelä-Suomesta nämä kompensaatiot vähenevät ja loppuvat. Juuri tästä on 141-artiklassa kysymys.
Oleellista on, että Suomen valtiollinen johto salasi 1.3. 1994 tehdyn huijaussopimuksen tausta kansalta.
Tuon esille asioita, jotka olisi selvitettävä. Menkäähän lukemaan osoitteesta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002210861
Totuusterveisin maanviljelijän, elintarvikeketjun työläisen ja kotimaisen ruoan puolesta
Jorma Jaakkola
[email protected] - Mielipidepankki
Jorma Jaakkola kirjoitti:
Maataloustuista ja tosihuijauksesta
Alempana on keskustelu (linkki lopussa), jossa tuon esille asioita, jotka on selvitettävä.
Kommentoin ko. keskusteluketjussa Mielipidepankille, ettei tämä kirjoittaisi varsinaisen asian vierestä. Niinpä Mielipidepankki teki tämän oman alustuksensa maatalouden aikaisemmista ongelmista.
Rankan 141-artiklahuijauksen johdosta on nyt aivan turha kiistellä, mistä syistä sodanjälkeisen maataloushistorian ongelmat kumpuavat.
Em. keskusteluketju on menossa seuraavalle sivulle, joten katson parhaaksi, että maatalouden nykyongelmien syiden penkomisen tutkimustulokset siirretään tähän keskusteluketjuun.
Koska 141-artiklahuijauksessakin on kyse ns. maataloustuista, on ensiksi syytä kertoa ns. tukien taustasta.
Maataloustuet saatiin vappu- ja vaalipuheissa niin syvällisesti etenkin vasemmistokuluttajan mielikuviin, että siitä tuli poliittinen lyömäase, josta joutuivat kokoomusviljelijätkin kärsimään.
Korostan, että alkutuotevähennysjärjestelmä (ATV) ei ollut maataloustukea, vaikka se maatalousministeriön menoihin kirjoitettiinkin.
Kuten edellä kerroin, ATV-järjestelmällä laskettiin kuluttajahintoja. Pitää muistaa, että silloin 1956, kun ATV-järjestelmä luotiin, oli liikevaihtoveroprosentti alhainen. Silloin maatalous tuotti rehunsa itse ja käytti olemattoman vähän lannoitteita, joten LVV-vähennyksiä ei ollut suhteessa niin paljon kuin nykyisin. Konekannankin osuus oli vähäinen.
Sekin pitää muistaa, että kehitys meni eteenpäin. Tämän seurauksena 1990-luvun alkupuolella maatalous maksoikin tuotantoon tarvitsevistaan ostoksista liikevaihtoveroa 22 %:n verokunnan mukaan yli 2’000 miljoonaa markkaa. Sitä maatalous ei saanut vähentää. Tämä maatalouden ylimääräinen valtiolle maksama vero on kokonaan unohdettu.
On väärä tieto, että ATV-järjestelmällä olisi tuettu elintarviketeollisuutta.
Teollisuus sai ATV-järjestelmässä valtiolta sen osuuden, joka olisi kuulunut maatalouden LVV-tilitysvelvollisuudeksi maatalouden jalostusosuutena.
1950-luvulta ALV/ATV-järjelmä kulkivat käsikädessä alkuperäisellä tarkoituksella tarjota köyhälle kuluttajalle ruokaa halvemmalla.
On tärkeätä muistaa, että nykyiset maataloustuet eivät ole varsinaista maataloustukea, vaan EY-tuottajahintojen romahduttamisesta (1.1.1993 alkaen – jo kaksi vuotta ennen Suomen ”jäsenyyttä”) johtuvia kompensaatiomaksuja.
Pitää muistaa, että vanhoissa EY-maissa näitä kompensaatiomaksuja maksetaan enemmän kuin Suomessa.
Tästä ns. maataloustuesta hyötyy eniten ylikansallinen pörssissä oleva elintarviketeollisuus, joka saa raaka-aineen eli maataloustuotteen pilkkahinnalla. Näillä ns. tuilla pyritään keskittämään maataloustuotantoyksiköt suuriksi ja toimimaan siellä, missä tuotanto on luonnonolosuhteista johtuen edullisempaa.
Suomen maataloutta ja elintarviketeollisuutta suojanneet tullit turvasivat oman tuotannon kohtuullisilla hinnoilla.
Suomalaiselle kuluttajalle jätettiin tarkoituksella kertomatta, että EY-tuottajahintojen alhaisuus johtuu EY-”maataloustuilla” romahdetuista hinnoista.
EU ei antanut Suomen viljelijöille mahdollisuutta samanlaiseen tukeen, kuin minkä vanhat EY-maat olivat saaneet. Niinpä Suomen poliittinen johto päätti salata, mitä Suomen kansallisen tukipaketin taustaan liittyy.
Komissio oli neuvottelujen ratkaisuhetkillä tehnyt julistuksen, joka vesitti suomalaisten 141-artiklan taustalla olevan 1.3. 1994 tehdyn poliittisen sopimuksen TULKINNAN.
Komissio kuiskutteli julistuksestaan vanhoille EU-maille, mutta ei kertonut suomalaisneuvottelijoille.
Suomalaisneuvottelijat saivat kuulla komission kuiskuttelusta pari päivää neuvottelujen jälkeen.
Asiasta hermostui myös pääministeri Aho. Hälyttävä viesti päätettiin jättää kertomatta ja asia lakaistiin maton alle.
Suomalaiset ovat elätellet omaa TULKINTAANSA, jonka mukaan ministeri Korkeaoja on käynyt toivottomia neuvotteluja.
Komissio pitää kiinni julistukseensa kirjoittamastaan tulkinnasta ja vaatii Suomea leikkaamaan Etelä-Suomen tukia JULISTUKSENSA TULKINNAN MUKAISESTI.
Seuraus on karmeata:
Etelä-Suomesta nämä kompensaatiot vähenevät ja loppuvat. Juuri tästä on 141-artiklassa kysymys.
Oleellista on, että Suomen valtiollinen johto salasi 1.3. 1994 tehdyn huijaussopimuksen tausta kansalta.
Tuon esille asioita, jotka olisi selvitettävä. Menkäähän lukemaan osoitteesta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002210861
Totuusterveisin maanviljelijän, elintarvikeketjun työläisen ja kotimaisen ruoan puolesta
Jorma Jaakkola
[email protected]Jaakkola: "Rankan 141-artiklahuijauksen johdosta on nyt aivan turha kiistellä, mistä syistä sodanjälkeisen maataloushistorian ongelmat kumpuavat."
Minustakaan kaikkien tärkeintä ei ole historiallinen tieto ongelmien synnystä sinänsä. Historia auttaa kuitenkin valottamaan kokonaisuutta ja raottaa verhoja, ettei luulla nykyisen ja sotienjälkeisen maatalosutukijärjestelmän olevan vaihtoehdoton. Itse olen kytkenyt maatalosupolitiikan aluepoliitiikkaan. Ja tämä on mielestäni kyllä jo hyvinkin tärkeätä. Minun näkemykseni mukaan valittu maatalouspoliittinen linja on ollut erittäin tuhoisaa maaseudulle. Maaseudun kehittämisessä on sitouduttu yhteen päälinjaan (=tehomaatalouteen) ja nähty se vaihtoehdottomana. Seuraukset ovat karmeat. Yhteiskunnalliselta kapinalta Suomen pelasti kuitenkin Ruotsi, joka otti näitä entisiä torppareita tehtailleen, sekä Suomessa samaan aikaan kehittynyt oma teollisuustuotanto.
Mutta kaikkein tärkeintä on tuleva. Kun sama vaihtoehdoton linja vain jatkuu, näkymät ovat surkeat, kun ajatellaan maaseudun tulevaisuutta. Esim. Viro ja Baltian maat liittyessään EU:hun tuovat elintarvikeissa sellaisia houkuttimia kaupalle, että siinä voi olla merkittävä osa pois kotimaisesta tuotannosta. Sen vuoksi meillä pitäisi olla paljon avarakatseisempia sen suhteen, minkälaista toimintaa maaseudulla olisi järkevintä harjoittaa, jotta se olisi taloudellisesti ja asutuksen leviämisen kannalta tarkoituksenmukaista. 141-huijaus tai millä nimellä asiaa nyt kukin haluaa kutsua on sivuseikka. Kyse voi olle korkeintaan jälkikäteisestä oikeudellisesta ja poliittisesta vastuusta, jos asiassa on tunaroitu. Lopputulos ei vaikuta mitenkään siihen, mitä EU:n ja Suomen välillä on aikoinaan ja myöhemmin sovittu. Jos halutaa päitä vadille, niin mikäs siinä. Sehän ehkä raikastaisi ilmaa ja toisi iltapäivälehdille ja muullekin medialle lisää tuloja. Maaseudun kehittämisen osalta tällainen vatvominen on yhtä tyhjän kanssa. Koko maataloustukijärjestelmä ei välttämättä ole lainkaan suosiollinen suomalaiselle maatalouden harjoitajalle, vaikka mitään 141-kupruja ei olisi olemassakaan. Tästä aiheesta oli tämän päivä Hesarissa hyvä mielipidekirjoitus joltain professorilta. - Jorma Jaakkola
Mielipidepankki kirjoitti:
Jaakkola: "Rankan 141-artiklahuijauksen johdosta on nyt aivan turha kiistellä, mistä syistä sodanjälkeisen maataloushistorian ongelmat kumpuavat."
Minustakaan kaikkien tärkeintä ei ole historiallinen tieto ongelmien synnystä sinänsä. Historia auttaa kuitenkin valottamaan kokonaisuutta ja raottaa verhoja, ettei luulla nykyisen ja sotienjälkeisen maatalosutukijärjestelmän olevan vaihtoehdoton. Itse olen kytkenyt maatalosupolitiikan aluepoliitiikkaan. Ja tämä on mielestäni kyllä jo hyvinkin tärkeätä. Minun näkemykseni mukaan valittu maatalouspoliittinen linja on ollut erittäin tuhoisaa maaseudulle. Maaseudun kehittämisessä on sitouduttu yhteen päälinjaan (=tehomaatalouteen) ja nähty se vaihtoehdottomana. Seuraukset ovat karmeat. Yhteiskunnalliselta kapinalta Suomen pelasti kuitenkin Ruotsi, joka otti näitä entisiä torppareita tehtailleen, sekä Suomessa samaan aikaan kehittynyt oma teollisuustuotanto.
Mutta kaikkein tärkeintä on tuleva. Kun sama vaihtoehdoton linja vain jatkuu, näkymät ovat surkeat, kun ajatellaan maaseudun tulevaisuutta. Esim. Viro ja Baltian maat liittyessään EU:hun tuovat elintarvikeissa sellaisia houkuttimia kaupalle, että siinä voi olla merkittävä osa pois kotimaisesta tuotannosta. Sen vuoksi meillä pitäisi olla paljon avarakatseisempia sen suhteen, minkälaista toimintaa maaseudulla olisi järkevintä harjoittaa, jotta se olisi taloudellisesti ja asutuksen leviämisen kannalta tarkoituksenmukaista. 141-huijaus tai millä nimellä asiaa nyt kukin haluaa kutsua on sivuseikka. Kyse voi olle korkeintaan jälkikäteisestä oikeudellisesta ja poliittisesta vastuusta, jos asiassa on tunaroitu. Lopputulos ei vaikuta mitenkään siihen, mitä EU:n ja Suomen välillä on aikoinaan ja myöhemmin sovittu. Jos halutaa päitä vadille, niin mikäs siinä. Sehän ehkä raikastaisi ilmaa ja toisi iltapäivälehdille ja muullekin medialle lisää tuloja. Maaseudun kehittämisen osalta tällainen vatvominen on yhtä tyhjän kanssa. Koko maataloustukijärjestelmä ei välttämättä ole lainkaan suosiollinen suomalaiselle maatalouden harjoitajalle, vaikka mitään 141-kupruja ei olisi olemassakaan. Tästä aiheesta oli tämän päivä Hesarissa hyvä mielipidekirjoitus joltain professorilta.tulevaisuudesta olen samaa mieltä kanssasi. Maatalouden tulevaisuus on synkkä.
Ja tuo synkkyys johtuu nimenomaan 141-artiklan vaietusta taustasta, jota ei kansalle kerrottu.
141:n tutkimisen syy onkin juuri siinä, että kansanäänestys oli vaalipetos.
Luitko, mistä iltakoulun kokouksessa, josta kerroin, keskusteltiin?
Oliko kansanäänestyksellä asiallinen yhteys tehtyyn, mutta salattuun, poliittiseen sopimukseen?
Oli, koska kansanäänesyksessä ei ollut kysymys mistään yleisen mielipiteen kysymisestä, vaan Kansanäänestyslain tekstistä:
Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI?
Neuvotellun sopimuksen taustasta vaiettiin. Asia paljastui vasta Antti Kuosmasen kirjassa Suomen tie EU:n jäseneksi.
Kirjan painos on tuhottu.
20-30 kirjaa meni niin, ettei Kuosmanen saanut takaisin.
Maaseudun Tulevaisuudesta ja MTK:sta löytyy, mutta miksi MTK:n jäsenet eivät saa lukea?
Miksi Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro kieltäytyy kertomasta lehden tilaajille totuutta?
Sotkun selvittämisen jälkihoidon lääkkeet on mietitty valmiiksi:
- Norjan malli eli ETA-jäsenyys, elintarvikkeiden suojatulli kuten vuonna 1994
- elintarvikeketjun ALV-kannan nollaaminen, menettely, jolla pienviljelijäkin saa toimeentulonsa, ilman tukia ja ilman että ruuan hinta kaupassa nousee.
Norjan ALV-kannan %:sta en tiedä, mutta senhän voi jokainen itsenäinen maa päättää.
Kuka oli professori Hesarin mielipidesivulla? - Mielipidepankki
Jorma Jaakkola kirjoitti:
tulevaisuudesta olen samaa mieltä kanssasi. Maatalouden tulevaisuus on synkkä.
Ja tuo synkkyys johtuu nimenomaan 141-artiklan vaietusta taustasta, jota ei kansalle kerrottu.
141:n tutkimisen syy onkin juuri siinä, että kansanäänestys oli vaalipetos.
Luitko, mistä iltakoulun kokouksessa, josta kerroin, keskusteltiin?
Oliko kansanäänestyksellä asiallinen yhteys tehtyyn, mutta salattuun, poliittiseen sopimukseen?
Oli, koska kansanäänesyksessä ei ollut kysymys mistään yleisen mielipiteen kysymisestä, vaan Kansanäänestyslain tekstistä:
Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI?
Neuvotellun sopimuksen taustasta vaiettiin. Asia paljastui vasta Antti Kuosmasen kirjassa Suomen tie EU:n jäseneksi.
Kirjan painos on tuhottu.
20-30 kirjaa meni niin, ettei Kuosmanen saanut takaisin.
Maaseudun Tulevaisuudesta ja MTK:sta löytyy, mutta miksi MTK:n jäsenet eivät saa lukea?
Miksi Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro kieltäytyy kertomasta lehden tilaajille totuutta?
Sotkun selvittämisen jälkihoidon lääkkeet on mietitty valmiiksi:
- Norjan malli eli ETA-jäsenyys, elintarvikkeiden suojatulli kuten vuonna 1994
- elintarvikeketjun ALV-kannan nollaaminen, menettely, jolla pienviljelijäkin saa toimeentulonsa, ilman tukia ja ilman että ruuan hinta kaupassa nousee.
Norjan ALV-kannan %:sta en tiedä, mutta senhän voi jokainen itsenäinen maa päättää.
Kuka oli professori Hesarin mielipidesivulla?Ei se Hesarin mielipidekirjoittaja tainnut mikään proffa ollakaan vain maisterismies Längelmäeltä eli Toivo Hyvärinen. Mutta kirjoituksensa oli ihan mielenkiintoinen joka tapauksessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p455250Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1301691Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "511680Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella151619- 141315
Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v41220No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol22114081-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome171067Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy771028Tynkä Eläintarha ei ole enää visiitin väärti
Ähtärin MesiZoo on vajonnut alas. Näytillä olevien eläinten määrä on romahtanut lähemmäs -40%. Paikat ovat päässeet pah60867