Ihmisyyden absoluuttinen nollapiste
Tänään (27.1.2004, Helsigin sanomat) on kulunut 59 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta. Siksi ympäri Eurooppaa vietetään vainojen uhrien muistopäivää.
Suomessa muistopäivästä ei ole kehittynyt samanlaista merkkitapausta kuin esimerkiksi Ruotsissa, jonne maailman päättäjät ovat kokoontuneet keskustelemaan keinoista estää uudet kansanmurhat. Muistopäivän epämääräinen suomalainen nimikin hämärtää varmasti monilta, mistä todella on kysymys: toisen maailmansodan uhrien ja ennen kaikkea juutalaisten kansanmurhan muistosta.
Länsi-Euroopassa kaikki holokaustia sivuava herättää valtavan voimakkaan reaktion. Se huomattiin esimerkiksi Elina Sanan Luovutetut-kirjan vastaanotosta. Ulkomaisissa lehdissä kirjasta julkaistiin satoja juttuja, mutta Suomessa monien reaktio oli tyly: ei voisi vähempää kiinnostaa.../
../ Suomessa ei tunnuta ymmärrettävän, ettei Hitleriin, natseihin ja keskitysleireihin liittyviä asioita arvioida muualla Euroopassa samoilla punnuksilla kuin muuta historiaa. Ne edustavat eurooppalaisessa tietoisuudessa absoluuttista pahaa, maan päälle noussutta helvettiä, joka on korvannut symbolina mahtinsa menettäneen raamatullisen helvetin.
.. Hitler oli eurooppalainen, saksalaisen kulttuurikansan ehta edustaja. Sen sijaan Stalin on helppo kuitata itämaisena hirmuvaltiaana.
Uuden Stalinin torjuminen on Euroopalle sotilaallinen kysymys, uuden Hitlerin torjuminen moraalinen kysymys...
Me suomalaiset emme olleet jakamassa eurooppalaisten järkytystä Auschwitzin takia, sillä Suomi erkaantui omille teilleen 30. marraskuuta 1939, kun ensimmäiset pommit putosivat Helsinkiin. Erillissotaa on seurannut erillishistoria.
Suomalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, ettei pienellä maalla ole ollut suurvaltojen kuristuksessa vaihtoehtoja, eikä siksi paljon vastuutakaan.
Muut herkistelkööt totuuskomissioissaan, me pidämme katseen tiessä.
Enää emme kuitenkaan elä erillämme Euroopasta. Nyt suomalaiset ilmoittautuvat innokkaasti Euroopan kaikkiin vallan ytimiin. Mutta jos me haluamme päästä eurooppalaisuuden ytimeen, ymmärtää maanosamme rikki revittyä sielua, meidän täytyy tuntea ihmisyyden absoluuttinen nollapiste: Auschwitz 27. tammikuuta 1945."
Kirjoituksesta, jonka on kirjoittaut Saska Snellman, lainannut nimimerkki Kavin täällä.
Tänään (27.1.2004, Helsigin sanomat) on kulunut 59 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta. Siksi ympäri Eurooppaa vietetään vainojen uhrien muistopäivää.
Suomessa muistopäivästä ei ole kehittynyt samanlaista merkkitapausta kuin esimerkiksi Ruotsissa, jonne maailman päättäjät ovat kokoontuneet keskustelemaan keinoista estää uudet kansanmurhat. Muistopäivän epämääräinen suomalainen nimikin hämärtää varmasti monilta, mistä todella on kysymys: toisen maailmansodan uhrien ja ennen kaikkea juutalaisten kansanmurhan muistosta.
Länsi-Euroopassa kaikki holokaustia sivuava herättää valtavan voimakkaan reaktion. Se huomattiin esimerkiksi Elina Sanan Luovutetut-kirjan vastaanotosta. Ulkomaisissa lehdissä kirjasta julkaistiin satoja juttuja, mutta Suomessa monien reaktio oli tyly: ei voisi vähempää kiinnostaa.../
../ Suomessa ei tunnuta ymmärrettävän, ettei Hitleriin, natseihin ja keskitysleireihin liittyviä asioita arvioida muualla Euroopassa samoilla punnuksilla kuin muuta historiaa. Ne edustavat eurooppalaisessa tietoisuudessa absoluuttista pahaa, maan päälle noussutta helvettiä, joka on korvannut symbolina mahtinsa menettäneen raamatullisen helvetin.
.. Hitler oli eurooppalainen, saksalaisen kulttuurikansan ehta edustaja. Sen sijaan Stalin on helppo kuitata itämaisena hirmuvaltiaana.
Uuden Stalinin torjuminen on Euroopalle sotilaallinen kysymys, uuden Hitlerin torjuminen moraalinen kysymys...
Me suomalaiset emme olleet jakamassa eurooppalaisten järkytystä Auschwitzin takia, sillä Suomi erkaantui omille teilleen 30. marraskuuta 1939, kun ensimmäiset pommit putosivat Helsinkiin. Erillissotaa on seurannut erillishistoria.
Suomalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, ettei pienellä maalla ole ollut suurvaltojen kuristuksessa vaihtoehtoja, eikä siksi paljon vastuutakaan.
Muut herkistelkööt totuuskomissioissaan, me pidämme katseen tiessä.
Enää emme kuitenkaan elä erillämme Euroopasta. Nyt suomalaiset ilmoittautuvat innokkaasti Euroopan kaikkiin vallan ytimiin. Mutta jos me haluamme päästä eurooppalaisuuden ytimeen, ymmärtää maanosamme rikki revittyä sielua, meidän täytyy tuntea ihmisyyden absoluuttinen nollapiste: Auschwitz 27. tammikuuta 1945."
Kirjoituksesta, jonka on kirjoittaut Saska Snellman, lainannut nimimerkki Kavin täällä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.